Lue keskustelun säännöt.
Aikuisiän ADHD
Onko kokemuksia/ suosituksia aikuisiän ADHD:n diagnosoimisesta ja lääkäriä/ paikkaa suositella? Julkisen puolen hoitoketju kun tuntuu kestävän ainakin vuoden ennen kuin sieltä edes diagnoosia saa ulos
Kommentit (4219)
onko mitään järjestystä lääkäreillä että missä järjestyksessä lääkkeet mennään läpi?
Varmaan vaikuttaa korvattavuus kans(voiko tehä b-lausuntoa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän selailin ketjua, mutta en löytänyt vastausta. Pahoittelut siis, jos tästä on ollut puhetta.
Oletteko saaneet lääkityksestä apua pysyvämpään työuraan? Siis että ennen lääkitystä työpaikat ovat vaihtuneet, koska kiinnostus ja sitä kautta motivaatio aina lopahtavat ja on pakko vaihtaa. Ja lääkityksen avulla onkin pystynyt jäämään pidemmäksikin aikaa työpaikkaan.
Pisimmillään olen jaksanut olla kolmisen vuotta yhdessä työpaikassa ja sielläkin loppupuolisko oli yhtä tuskaa. Jokaisen vaihdoksen yhteydessä olen myös vaihtanut eri erikoisalalle, vaikkakin saman ammatin sisällä, mutta käytännössä kaiken on joutunut opettelemaan uudestaan. Ja niin kauan jaksaa työtä kuin opeteltavaa riittää. Kun hommista tulee rutiinia maku menee. Keskittyminen hajoaa ja jokainen päivä on pinnistelyä.
add1 kirjoitti:
jijijjujujujjuujjuujuui, miksi ne sulle Voxraa ensin kokeili?
/quote]
Koska ei voitu aluksi tehdä diagnoosia riittävällä varmuudella. Voxraa oli mahdollista kokeilla mielialalääkityksen nimellä, mutta esim. Concertaa ei voi ilman diagnoosia.
Sinnittelin välissä 1,5 vuotta, josta vuoden ilman mitään lääkkeitä, kunnes menin uudestaan saman psykiatrin vastaanotolle. Nyt on "määräaikainen" ADHD-diagnoosi. Keissini/historiani on aika omalaatuinen, ja sopassa on mukana ahdistuneisuushäiriötä ja pakkomielletaipumusta (joita Concerta tuntuu ajoittain pahentavan).
Poikani Elvansea kokeilin kerran omin päin (tiedän kyllä, että se on kiellettyä), ja se oli itse asiassa silloin sysäys palata psykiatrin juttusille. Elvanse nimittäin auttoi, ja vasta silloin aloin itse tajuta (ja hyväksyä), että ADHD:sta on varmastikin kyse. Otin riskin ja kerroin suoraan myös sille psykiatrille Elvanse-kokeilustani, joka oli käänteentekevää koko asian etenemisessä. Vaimo oli kyllä patistellut diagnosoitavaksi jo muutaman vuoden, melkeinpä siitä lähtien kun pojallamme oli todettu ADHD. Hänellä kun on todella paljon samankaltaisuuksia isänsä (ts. minun) kanssa.
jijijjujujujjuujjuujuui kirjoitti:
add1 kirjoitti:
jijijjujujujjuujjuujuui, miksi ne sulle Voxraa ensin kokeili?
/quote]
Koska ei voitu aluksi tehdä diagnoosia riittävällä varmuudella. Voxraa oli mahdollista kokeilla mielialalääkityksen nimellä, mutta esim. Concertaa ei voi ilman diagnoosia.
Sinnittelin välissä 1,5 vuotta, josta vuoden ilman mitään lääkkeitä, kunnes menin uudestaan saman psykiatrin vastaanotolle. Nyt on "määräaikainen" ADHD-diagnoosi. Keissini/historiani on aika omalaatuinen, ja sopassa on mukana ahdistuneisuushäiriötä ja pakkomielletaipumusta (joita Concerta tuntuu ajoittain pahentavan).
Poikani Elvansea kokeilin kerran omin päin (tiedän kyllä, että se on kiellettyä), ja se oli itse asiassa silloin sysäys palata psykiatrin juttusille. Elvanse nimittäin auttoi, ja vasta silloin aloin itse tajuta (ja hyväksyä), että ADHD:sta on varmastikin kyse. Otin riskin ja kerroin suoraan myös sille psykiatrille Elvanse-kokeilustani, joka oli käänteentekevää koko asian etenemisessä. Vaimo oli kyllä patistellut diagnosoitavaksi jo muutaman vuoden, melkeinpä siitä lähtien kun pojallamme oli todettu ADHD. Hänellä kun on todella paljon samankaltaisuuksia isänsä (ts. minun) kanssa.
Elvanse tai lyhytvaikutteinen vastaava eli Attentin todellakin auttaa.
Olin 3 kk ilman lääkettä tässä ja elämä oli kamalan vaikeaa.
miten elvanse ja concerta oikein eroaa käytännön tasolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
miten elvanse ja concerta oikein eroaa käytännön tasolla?
Varmaan riippuu ihmisestä mutta ahdistukseen taipuvaiselle sopii Elvanse/Attentin paremmin.
noh,mulla voi olla tiukkaa saada b-lausuntoa elvansea varten, ja ilman ei rahat riitä tällä hetkellä.
Eli turha edes kysyä asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kelan ohjeet b-lausuntoon on selvät. Ilmeisesti (?) jotkut psykiatrit vetävät vähän mutkia suoriksi ja kirjoittavat lausuntoja ohjeiden vastaisesti, vaikka lapsuusiästä ei olisi säilynyt mitään konkreettista "todistetta" oireilusta (tarkkis, neuvolakirjaukset, terapiadokumentit jne.) Näin siis olen ymmärtänyt nettipalstoilta.
Mitä tulee Elvansen ja Concertan eroon: kaikesta päätellen hyvin yksilöllistä, miten vaikuttavat/auttavat. Oma kokemukseni on, että Elvanse oli tymäkämpää tavaraa (omavaltainen kokeilu siis). Äkkiseltään tuntui auttavan (rauhoittavan) enemmän, mutta jälkikäteen mietittynä tuntuu, että Elvanse myös muutti persoonaani, kun taas Concerta lähinnä kohentaa mielialaa. Ja koska motiivini lääkkeen käytölle on saada apua toimintapojeni muutokseen eikä niin, että muutos "tulee purkista", en ole jäänyt itkemään Elvanseen vaadittavan B-lausunnon perään.
ok,kiitos,eli mennään concertalla vielä,auttaa tuokin. Neuropsykologin lausunnossa lukee ettäa "hyvin todennäköisesti lapsuusiästä asti......" , mutta tuskin riittänee ba lausuntoon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten rentoudutte? minulla tuo ongelmana, on lääkitys(concerta),se auttaakin,mutta iltasin on levoton olo kun pitäs mennä nukkumaan.
Oikeastaan aina olen vähän valmiudessa,koko elämän.
Vierailija kirjoitti:
noh,mulla voi olla tiukkaa saada b-lausuntoa elvansea varten, ja ilman ei rahat riitä tällä hetkellä.
Eli turha edes kysyä asiasta.
Helvetin kallis lääke ja aina pitää viedä kelalle todistuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutkia suoraksi vetävät lääkärit luultavasti ymmärtävät että ADHD on perinnöllinen , aina potilaassa ollut ominaisuus.
Ei minullakaan ollut mitään ongelmia, ainakaan varsinaista haittaa aiheuttavia, lapsena. Ensimmäinen haittaa aiheuttava oli opiskelujen hyytyminen. Siitäkin meni viitisentoista vuotta ennen kuin tajusin mistä on kyse. Siitäkin on jo kymmenen vuotta ja nyt alkaa tuntua että jotain tarttis tehdä.
Rauhoittumisesta. Siinä ei ole ongelmaa. Tai no ehkä taustalla tuntuu että pitäisi olla tekemässä niitä rästissä olevia hommia. Olen onneksi hyvä unohtamaan ne.
Ahdistus,unettomuus,vaikeus rentoutua,masennus, joku tai jotkut nuista on varmaan yli puolella aikuisista joilla adhd-dg.
Tavallista siis, erijuttu miten nuita hoidetaan jos adhd-lääkitys kans.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
add1 kirjoitti:
Mutkia suoraksi vetävät lääkärit luultavasti ymmärtävät että ADHD on perinnöllinen , aina potilaassa ollut ominaisuus.
Totta kai ymmärtävät. Tarkoitin vain että lääkäri hoitaa ammattiaan virkavastuulla ja Kelan kriteerit ovat hänelle sitovia. Jos osa lääkäreistä noudattaa niitä ja osa ei, ollaan aika kaltevalla pohjalla yhdenvertaisen kohtelun osalta, ja se herättää myös turhaa hämmennystä, kun ihmiset lukevat milloin minkäkinlaisista kokemuksista erinäisiltä palstoilta.
^^ Tarkoitin, että eiköhän kaikki aikuisiän ADHD:hen perehtyneet psykiatrit vaivan luonteen ja periytyvyyden ymmärrä.
Ainakin pesunkestävällä lääkärillä ihmisten auttaminen on "säännöissä" listan kärkipäässä. Vaivan luonne tietäen en ole ollenkaan yllättynyt että ihmisten auttaminen menee kelan keinotekoisten ohjeiden ohi. Mitä sellainenkaan tasa-arvo on että toinen saa hoitoa kun ehti kysyä sitä ennemmin?
add1 kirjoitti:
Ainakin pesunkestävällä lääkärillä ihmisten auttaminen on "säännöissä" listan kärkipäässä. Vaivan luonne tietäen en ole ollenkaan yllättynyt että ihmisten auttaminen menee kelan keinotekoisten ohjeiden ohi. Mitä sellainenkaan tasa-arvo on että toinen saa hoitoa kun ehti kysyä sitä ennemmin?
Et tunnu ymmärtävän. ADHD-hoitoon erikoistunut psykiatri ei voi toimia omin päin häntä sitovien ohjeistusten tuolla puolen. Kela on tässä se ongelma, ei diagnooseja tekevä psykiatri.
Oma psykiatrini oli erikoistunut nimenomaan aikuisten ADHD-diagnostiikkaan. Mitä veikkaat, kuinka pian hän olisi suurennuslasin alla, jos alkaisi tavanmukaisesti (ja oikeudenmukaisuuden nimissä käytännössä aina) suoltaa B-lausuntoja vastoin häntä sitovia Kelan selkeitä kriteereitä?
Psykiatrini itse kritisoi Kelan käytäntöä, ei suinkaan puolustanut. Kaikki ohjeet ja säännöt ovat "keinotekoisia"; joku vetää aina rajan jonnekin, kunnes rajoja mahdollista korjataan.
Eikö siihen riittänyt että oireita on ollut jo lapsena/nuorena? Tarviko olla diagnoosi jo silloin? Mikäli oireet riittävät niin silloin lääkäri sen asian asiantuntijana voi ne löytää ja asia kunnossa.
https://www.kela.fi/ajankohtaista-laakekorvaukset/-/asset_publisher/Miu…
Näyttää että riittää kun lääkäri tutkimuksessaan varmistaa ADHD:n oireiden ilmaantumisen lapsuusiässä.
Tutkijatyyppi minussa ei oikein pidä tuosta että kokeillaan yhtä ja pysytään siinä jos ei ole jotenkin aivan liian huono. Itse lähtisin kokeilemaan muutamaa tyypillistä vaihtoehtoa ja valitsisin parhaan. Näin toimin muidenkin teknisten ongelmien kanssa kun haluan hyvän lopputuloksen. Ja jos lähden tällaista omaa asiaa hoitamaan niin todellakin haluan mahdollisimman hyvän tuloksen.