Aikuisiän ADHD

Vierailija kirjoitti:

Toiset ottaa päivittäin ,toiset ei.

Jos menee lääkärin ohjeilla niin ei pitäisi tulla haittojakaan,tai riippuvuutta tms.

Mutta jos tulee haittaa niin elä ota ja kysy lääkäriltä uudet ohjeet.

Toleranssiin ei tietoa,jotkut sanoo että tulee,jotkut että ei .

Vuosikausiakin jotkut käyttäneet päivittäin ja edelleen hengissä ovat kai.

Eipä siitä mitään isompia haittoja pitäisi lääkinnällisillä annoksilla tulla mutta itse pyrin pitämään muutaman päivän taukoja aina välillä koska

- Toleranssin kasvu on aika yksilöllinen juttu niin pieni nollailu varmuuden vuoksi silloin tällöin tuntuu hyvältä idealta. Missä määrin tuo sitten oikeasti vaikuttaa niin sitä en tiedä.

- Haluan vähän pitää tuntumaa "vanhaan" minääni ja tarkkailla vaikuttaako lääke oikeasti ja oikeaan suuntaan.

- Stimulanttien popsiminen pidempiä aikoja isommilla määrillä saattaa aiheuttaa vähän ikäviä olotiloja lopetettaessa. Aika pieni todennäköisyys näin minimi annoksilla mutta en halua päätyä tilanteeseen missä pari vuotta lääkkeitä syötyäni huomaan että ilman olo onkin hieman paska, osaamatta varmasti sanoa johtuuko se vieroitusoireista vai vain lääkityksen puutteesta.

Uskon että useimmat voivat aivan rauhassa syödä lääkärin määräämiä annoksia joka päivä eikä ole siis tarkoitus pelotella. Itse vain aiemmin masennuslääkityksen kanssa päädyin noiden kohtien suhteen sen verran pahaan ansaan että en halua enää sitä toistaa.

Yksi syy miksi ehkä vähän yllättäen pidän tätä amfetamiinia mielialalääkkeitä turvallisempana vaihtoehtona on juurikin tuo taukojen mahdollisuus ja tilanteen tarkkailun helppous mikä ei pidempinä kuureina käytettävien lääkkeiden kohdalla ole niin luontevaa.

Jossain vaan luki että ei kannata lopettaa kuin seinään jos syönyt pitkään isolla annoksella,ja tuo vaan sen takia että keho voi pistää jotai reaktiota. Ei taida olla paljoa tutkumusta edes aiheesta

Eli vähentää pari päivää ja sitte taukoa.

itse otan 72mg aikalailla joka päivä joskus tulee tauko kun unohtuu,ei oireilua,paitti hermot pinnassa ja levoton olo(kuten oli ennen lääkitystä aina). Annos pysynyt samana pari vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Jossain vaan luki että ei kannata lopettaa kuin seinään jos syönyt pitkään isolla annoksella,ja tuo vaan sen takia että keho voi pistää jotai reaktiota. Ei taida olla paljoa tutkumusta edes aiheesta

Eli vähentää pari päivää ja sitte taukoa.

itse otan 72mg aikalailla joka päivä joskus tulee tauko kun unohtuu,ei oireilua,paitti hermot pinnassa ja levoton olo(kuten oli ennen lääkitystä aina). Annos pysynyt samana pari vuotta.

Tuohon aikaisempaan kommenttiini amfetamiinin ja muitten stimulanttien vähän paradoksaaliselta kuulostavalta turvallisuudesta viitaten; sekä tutkimustietoa kuin anekdotaalista dataahan on vaikka kuinka koska aineita on niin lääke- kuin viihdekäytettykin jo lähemmäs sata vuotta. Ja tästä huolimatta ongelmat ovat yleensä olleet suht pieniä ellei kyse ole jatkuvista ja todella suurista annoksista.

Nykyiset tarkkaan valvotut pienehköt annokset oikein käytettynä tuskin ovat useimmille sen vaarallisempia kuin muutkaan aivokemioihin vaikuttavat lääkkeet mutta mikäli haluaa jotain käsitystä siitä millaisilla annoksilla ja minkälaisia ongelmia noista voi syntyä on tietoa paljon saatavilla. Lisäksi mikäli ongelmia sattuu syntymään hoitotahot osaavat suhtautua niihin silmienpyörittelyn ja annoksen tuplaamisen sijaan niiden vaatimalla vakavuudella.

Itse en siis näe tässä mitään ongelmaa koska riski on pieni ja hyvin tiedostettu joten syön lääkkeeni ihan turvallisin mielin.

Toisella foorumilla käyttäjät (väärin)   kirjoittavat ottaneensa jopa 10x 54 mg   ,ilman suuria vaikutuksia.

Varmaan tuommoisilla jo tulee jotai ongelmaa pidemmän päälle.

Eli joku 100mg ei ole edes paljoa ammattilaisiin verrattuna jotka ottaa ilman reseptiä.

Jos oikeasti hankala elämä ilman lääkettä, niin kyllä se kannattaa ottaa jokapäivä reseptin mukaan.Vaikka joskus tuliski jotain pientä haittaa.Enemmän haittaa siitä tulee jos ei pysty elään normaalisti.

Niin monen tasosta adhdeeta että ei ole yhtä vastausta.

Kertokaa kuinka usein otatte lääkkeen ja mitä lääkettä?

minä otan ma-pe   concerta 72mg ,  tuo sopiva,kokeiltiin pykälä lisää mutta oli jo liikaa.

Joka päivä c 54mg, ei haittoja vielä ainakaan.

Mutta ruokahalun tuo vie,pitää muistaa syödä.

Mikähän on sitten se diagnoosi niille jotka epäilee itse että ois adhd,mutta testien mukaan ei olekkaan?

Tuolla jossai oli ketju asiasta mutta se hävis.

Vierailija kirjoitti:

Mikähän on sitten se diagnoosi niille jotka epäilee itse että ois adhd,mutta testien mukaan ei olekkaan?

Tuolla jossai oli ketju asiasta mutta se hävis.

Riippuu varmaan siitä minkä tyyppistä oiretta eniten löytyy ja mikä testi. Itselläni jäi diva-testissä hilkun verran pisteet alle rajan mutta psykiatri katsoi kuitenkin hyväksi ideaksi testata lääkitystä ja vasteen perusteella ollaan oikeilla jäljillä.

Täysi neurologinen tutkimus (mistä itselläni ei ole kokemusta) on käsittääkseni aika kattava ja varmaankin antaa luotettavia tuloksia mutta perus seulontatestien tuloksiin en itse täysin luottaisi, ellei sitten täysin nollapisteitä tule.

Autisminkirjo voisi olla yksi tarkistamisen arvoinen suunta mikäli oireet viittaisivat adhd:en mutta ei ihan. Esimerkiksi toiminnanohjausongelmat kuuluvat siihenkin pakettiin, onnekkaimmilla voi olla molemmat mikä sekin voi vaikeuttaa diagnoosia.

Minulla kaikki viittas siihe että on tuo, mutta ei ollut mitään dokumentteja tai muiden kertomuksia, niin lekuri vielä teetti neuropsykologin testit, ja niissä päivänselvä tulos .(halus siis vaan tukea diagnoosille vaikka divakin antoi jo kovat pisteet,mutta ne tulee minun vastauksista vain).

Kuuluuko aikuisen miehen adh oireisiin tunne kylmyys, möähtely, kierous, meuhkaaminen, nykiminen

Vierailija kirjoitti:

Kuuluuko aikuisen miehen adh oireisiin tunne kylmyys, möähtely, kierous, meuhkaaminen, nykiminen

kuulostaa vaan ärsyttävältä luonteelta.

Minä sain diagnoosin ihan vasta,ja vielä labrat+ekg ja aloitetaan lääkitys.

Kertokaa te kokeneemmat, mistä tai miten  yleensäkin tietää että nyt on juuri se oikea lääkitys ?

Vai joutuuko sitä kuukausikaupalla hakemaan?

Tampereen Mehiläisen Roihaa voin suositella, on erikoistunut aikuisten diagnosointiin. Pari käyntikertaa kustantaa nelisen sataa, mikä on pieni hinta verrattuna julkisen puolen ikuisuusrumbaan ja riskiin saada oletusarvoinen masennusdiagnoosi ja väärä lääkeresepti (etenkin jos on työtön, kuten minä olin). 

Oma tarinani oli vähän peruskaavasta poikkeava, koska älynlahjojeni avulla pystyin sukkuloimaan peruskoulun läpi lähes ysin keskiarvolla näkemättä suurtakaan vaivaa, ja oireilin lähinnä käytöshäiriöillä ja auktoriteettivastaisuudella. Äitini on edelleen sitä mieltä, että mitään ADHD:ta minulla ei koskaan voinut ollakaan, koska "pystyin keskittymään pitkiä aikoja leikkeihini" (niin, kiinnostaviin asioihin pystyy - niin kauan kuin sattuu pystymään). 

Jaarittelin yllä olevan lähinnä siksi, että lapsuusiän muistelu ja arviointi vaikuttaa olennaisesti diagnoosiin. Vanhempien "mielipide" ei toki diagnoosia estä. Lisäksi kannattaa huomata, että mikäli JO LAPSUUDESSA ei ole tehtailtu jotain dokumentteja ADHD:een viittaavista ongelmista, tiettyihin lääkkeisiin ei saa Kela-korvattavuutta (Elvanse). Reissuvihon merkinnät käytöshäiriöistä tai melkein-terapiaan-joutuminen eivät riitä "todisteeksi". Aikamoista arpomista ylipäätään muistella 30 vuotta vanhoja tapahtumia kovinkaan objektiivisesti.  

Itselläni perustestit antavat järjestään "vahvaa syytä epäillä ADHD:ta" -tyyppisen tuloksen. Oma diagnoosini on määräaikainen, ja lääkityksenä Concerta 36 mg aamuisin (ei tarvitse välttämättä ottaa joka päivä). Ennen Concertaa kokeiltiin Voxraa, josta sain sivuoireita enkä riittävästi apua. Concertasta ei tule juurikaan sivuvaikutuksia, lähinnä lievää verenpaineen nousua ja ajoittaisia erektio-ongelmia (halu jopa lisääntyy, kyvylle käy päinvastoin). Suurin apu Concertasta on oikeastaan ollut päivän aikana edestakaisin sahaaviin mielialoihin. Jos on pakko-oireisuuteen taipuvaisuutta, se voi jopa pahentua Concertasta.

Mitä  todisteita oikeen ne vaatii että on lapsuudessa alkanut juttu?   Monella varmaan jää elvanse saamatta jos aikuisena todettu ja älyä sen verran ettei ole mitään ylilyöntejä tehnyt .

Vierailija kirjoitti:

Autisminkirjo voisi olla yksi tarkistamisen arvoinen suunta mikäli oireet viittaisivat adhd:en mutta ei ihan. Esimerkiksi toiminnanohjausongelmat kuuluvat siihenkin pakettiin, onnekkaimmilla voi olla molemmat mikä sekin voi vaikeuttaa diagnoosia.

Jossain ADHD-infopaketissa vai mikälie olikaan, lueteltiin ADHD:lle mahdollisia sivuoireita ja yksi niistä oli Asperger. Olin ihan että WTF, mikä sivuoire? Sehän on kokonaan oma ongelmavyyhtinsä sekin!

Itse kun olen oman ja tyttären ADHD-epäilyistä puhunut ystäville, niin pari näistä on sanonut minulle, että ovat aina pitäneet minua Aspergerinä. Ja 15v ollaan tunnettu. Tähän on jotenkin tosi vaikea suhtautua, siis siihen, että eivät koskaan ole sanoneet. Kyllä totta vieköön olisin halunnut tietää, että olisin osannut hakea apua aiemmin! Nettitestien mukaan olen selvästi kirjolla ja oireetkin täsmäävät.

Myös tyttären kohdalla sama tapaus, hän sai lähetteen neuropolille autismiepäilyn vuoksi, ja siellä ekalla käynnillä tuli esiin ADHD-epäily. 

Autismikirjo on siitä ikävä, että siihen ei ole lääkettä. Mutta vertaistukea ja toimintaterapiaa kannattaa hankkia. Tietty plussaa on, jos sattuu olemaan neropatti ja innostuu koodauksesta. Tyttärellä onneksi näin :-D Pärjäilee jo nyt aika hyvin, mutta pärjää varmasti paremmin kun saa diagnoosin ja lääkityksen tuohon ADHD-puoleen.

jijijjujujujjuujjuujuui, miksi ne sulle Voxraa ensin kokeili?

Katselin Käypähoitoa ja sieltä löytyi lääkehoidosta että suunnitellaan millaisiin tavoitteisiin sillä pyritään. Miten tämä suunnittelu näkyy käytännössä? Mietitäänkö juuri esim. vuorokautta, millaisia vaikutuksia halutaan mihinkin kohtaan päivää ja miten se saavutetaan? Vai onko vaan että "kokeile näitä ja katotaan miltä tuntuu" - "Ok".

Minulla alkoi concertalla kokeilu , ei edes puhetta muista lääkkeistä.

Ja edelleen tuolla mennään. 

add1 kirjoitti:

jijijjujujujjuujjuujuui, miksi ne sulle Voxraa ensin kokeili?

Katselin Käypähoitoa ja sieltä löytyi lääkehoidosta että suunnitellaan millaisiin tavoitteisiin sillä pyritään. Miten tämä suunnittelu näkyy käytännössä? Mietitäänkö juuri esim. vuorokautta, millaisia vaikutuksia halutaan mihinkin kohtaan päivää ja miten se saavutetaan? Vai onko vaan että "kokeile näitä ja katotaan miltä tuntuu" - "Ok".

Voxra on vaikutukseltaan hieman kuin miedompi metyylifenidaatti mutta resepti irtoaa helpommin. Siinä mielessä hyvä testilääke kun vain huomioi että kaikille sekään ei sovi tai anna vastetta. Itselläni toimi jonkin aikaa, vaikutus luokkaa Elvanse-lite.

Itselläni tuo lääkityksen testailu meni juuri kuvaamallasi tavalla. Tarkempi suunnittelu ja jonkin tietyn vaikutuksen haku tuntuu sinänsä turhalta koska homma on joka tapauksessa täysin hakuammuntaa ja ihmiset voivat reagoida eri aineisiin ja annosmääriin hyvinkin eritavoilla.

Jos lääke tuntuu tepsivän oireeseen tai pariin niin säädetään annostusta ylös tai alaspäin jos vaikka toimisi vähän paremmin, jos on liikaa haittoja sama juttu. Annoksen nostaminenhan ei yksiselitteisesti lisää hyötyjä tai sivuoireita vaan tuokin riippuu yksilöstä. Mikäli sopivaa balanssia tai vastetta ei saavuteta niin sitten seuraavaa ainetta kehiin jne. Sama hommahan se on kaiken psyykelääkityksen suhteen.

2063 lisää:

Itselleni ei siis Voxraa ikinä ole suositeltu vaan kysyin sitä itse ihan vaan tavan lekurilta aiemman toimimattoman mielialalääkityksen tilalle ADHD epäilyni vuoksi. Lääkärille en sen kummemmin siinä yhteydessä ADHD:sta maininnut.

Myöhemmin sitten ADHD asiaa eteenpäin viedessä tuo osoittautui ihan hyödylliseksi kokemukseksi koska vaikutus viittasi siihen suuntaan että stimulanteista voisi olla apua ja osasin vähän arvioida minkälaista vaikutusta olen lääkkeiltä hakemassa.

Voi olla että tuota olisi ensiavuksi määrättykin ellei sitä olisi jo aiemmin tullut kokeiltua.