Lue keskustelun säännöt.
Kun mies ihastuu johonkin naiseen, niin miksi hän alkaa käyttäytymään puolisoaan kohtaan
27.05.2019 |
niin kylmästi, etäisesti, tylysti ja aliarvioivasti, jopa helveksivasti? Mies tiuskii pienestäkin asiasta ja pinna on kireällä. Siinä ihastumisen vaiheessa toiseen naiseen oma puoliso on kuin ilmaa, eikä mikään tunnu miellyttävän siinä omassa naispuolisossa. Miksi? Mistä tämä johtuu? Kokemuksia?
Kommentit (153)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etäännyttämistaktiikka.
Mutta miksi mies ei halua erota? Tätä en tajua, vaikka miten olisikin etäännyttämistaktiikka. Mä tiedän jo lähipiiristäni neljä tällaista tapausta! Kertokaa!
Miksi haluaisi, jos naiset ovat valmiita elämään haaremissa?
Naisille sitten myös omat mieshaareminsa.
Paitsi että yksikään tervejärkinen mies ei ryhdy aisuriksi. Naisille se on ihan normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keksikää mitä alan ehdottamaan sille mun miehelle vastavuoroisesti?! Se inhoaa käsitöitä, lintujen tarkkailua, tanssimista, vieraiden kielien lukemista. Noi ainakin tiedän.
Siis että alat tahallasi ärsyttää? Vahvistaa vaan ihastusta toisaalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etäännyttämistaktiikka.
Mutta miksi mies ei halua erota? Tätä en tajua, vaikka miten olisikin etäännyttämistaktiikka. Mä tiedän jo lähipiiristäni neljä tällaista tapausta! Kertokaa!
Koska se luuseri oikeasti haluaa kokeilla, voisiko hän saada molemmat, sekä turvallisen perhe-elämän että kiihkeän tuoreen ihastus/panosuhteen ilma sitoumuksia.
Koska ero tapaa maksaa ja aiheuttaa katkoksia palveluihin.
Olisi exä, jos mun mies käyttäytyisi noin.
Tarkoitatko olisi exä sun mies jos käyttäytyisi otsikon mukaisesti ja ap:n gourmet-esimerkin yms mukaisesti vaiko viitaten tähän etäännyttämistaktiikkakommenttiin?
Tarkoitan että jos miehen ihastukset näkyvät siinä miten käyttäytyy minua kohtaan, niin on entinen mies.
Mies on ihan samaa mieltä, ollaan puhuttu asiasta ja lopputulos oli, että ihastus menee kyllä ohi, kun sitä ei ruoki. Poissa silmistä, poissa mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
helppo: mies toivoo, että saisi omalla käytöksellään sinut haluamaan eroa, ettei tarvitisi itse olla siihen syypää.
t.mies
Tämä on todella ristiriitaista. Mun mies oli ilmiselvästi ihastunut ja jopa rakastunut erääseen toiseen naiseen, merkit olivat niin selvät. Mä aloitin puhumisen avioerosta, niin ei. Mies haluaa elää ja olla mun kanssa. Mitä tämä on?
Mulla avokki kans ihastu toiseen ja tais olla enemmänkin. En minä ruvennut puhumaan vaan ilmotin, että otan eron. En rupea kisailemaan omasta naisesta se on ihan selvä asia ja sanoin, että hommaan sellaisen, joka haluaa olla minun kanssani. Sit ehdoteltiin jotain pariterapiaa, niin miksi menisin sellaiseen kun ei mulla ollu mitään ongelmia. Minä en ole pyöriny vieraissa. Löysin sitten myöhemmin ihmisen, joka haluaa olla kanssani. Exä on edelleen katkera ja syyttää minua erosta. En vaan ymmärrä miten se oli mun vika, kun en mitään tehny.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keksikää mitä alan ehdottamaan sille mun miehelle vastavuoroisesti?! Se inhoaa käsitöitä, lintujen tarkkailua, tanssimista, vieraiden kielien lukemista. Noi ainakin tiedän.
Siis että alat tahallasi ärsyttää? Vahvistaa vaan ihastusta toisaalle.
Niinhän toi mun mieskin ärsyttää mua. Tuleepahan etäännyttämistaktiikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etäännyttämistaktiikka.
Mutta miksi mies ei halua erota? Tätä en tajua, vaikka miten olisikin etäännyttämistaktiikka. Mä tiedän jo lähipiiristäni neljä tällaista tapausta! Kertokaa!
Koska se luuseri oikeasti haluaa kokeilla, voisiko hän saada molemmat, sekä turvallisen perhe-elämän että kiihkeän tuoreen ihastus/panosuhteen ilma sitoumuksia.
Koska ero tapaa maksaa ja aiheuttaa katkoksia palveluihin.
Olisi exä, jos mun mies käyttäytyisi noin.
Tarkoitatko olisi exä sun mies jos käyttäytyisi otsikon mukaisesti ja ap:n gourmet-esimerkin yms mukaisesti vaiko viitaten tähän etäännyttämistaktiikkakommenttiin?
Tarkoitan että jos miehen ihastukset näkyvät siinä miten käyttäytyy minua kohtaan, niin on entinen mies.
Mies on ihan samaa mieltä, ollaan puhuttu asiasta ja lopputulos oli, että ihastus menee kyllä ohi, kun sitä ei ruoki. Poissa silmistä, poissa mielestä.
Mä luulen että mä olen ollut liian kärsivällinen ja pitkäpinnainen ton miehen kanssa. Näitä juttuja, sen ehdotuksia ja tekosia nimittäin riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keksikää mitä alan ehdottamaan sille mun miehelle vastavuoroisesti?! Se inhoaa käsitöitä, lintujen tarkkailua, tanssimista, vieraiden kielien lukemista. Noi ainakin tiedän.
Siis että alat tahallasi ärsyttää? Vahvistaa vaan ihastusta toisaalle.
Niinhän toi mun mieskin ärsyttää mua. Tuleepahan etäännyttämistaktiikkaa.
Miksi et eroa suoraan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keksikää mitä alan ehdottamaan sille mun miehelle vastavuoroisesti?! Se inhoaa käsitöitä, lintujen tarkkailua, tanssimista, vieraiden kielien lukemista. Noi ainakin tiedän.
Siis että alat tahallasi ärsyttää? Vahvistaa vaan ihastusta toisaalle.
Niinhän toi mun mieskin ärsyttää mua. Tuleepahan etäännyttämistaktiikkaa.
Miksi et eroa suoraan?
Menee kyllä nyt harkintaan.
Ei yhtään huonompi ajatus erota, koska silloin mies joutuu aidosti punnitsemaan, mihin haluaa panostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä myös mietin juuri näitä samoja asioita, ja sitten sattumalta törmäsin tähän aloitukseen. Mies on alkanut viihtyä töissään vähän liiankin hyvin ja nyt alkanut myös valittaa luonteenpiirteistäni ja esittänyt toiveita että olisin enemmän jonkinlainen. Otin puheeksi seksin ja yhteisen ajan vähyyden ja mies ehdotti ratkaisuksi että pukeutuisin kotona kauniimmin enkä käyttäisi kotivaatteita (jotka ovat yleensä löysät housut ja toppi, ei edes mitkään pieruverkkarit). Ja että olisin kiinnostuneempi samoista asioista kuin hän. Kaipa hän on ihastunut toiseen. Sitä majdollista toista naista näkee vain laittautuneena ja edustavana, hyvä työkaveri -rooli päällä eli valmiina juttelemaan kaikesta mistä muutkin.
Vinkkejä miten kysyä asiaa mieheltä ilman että vaikutan nalkuttavalta tai syyttävältä? En usko että hän tekee mitään aloitteita tai pettäisi, mutta on raastavaa kun tunnen olevani vääränlainen ja mietin miten hän katselee toista ihaillen ja miettii miksi valitsi minut.
Pahalta tuntuu myös että kun sitten laitan itseni kivaksi ja panostan jutteluun miehen mieliaiheista niin en saa mitään vastakaikua tai huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
helppo: mies toivoo, että saisi omalla käytöksellään sinut haluamaan eroa, ettei tarvitisi itse olla siihen syypää.
t.mies
Tämä on todella ristiriitaista. Mun mies oli ilmiselvästi ihastunut ja jopa rakastunut erääseen toiseen naiseen, merkit olivat niin selvät. Mä aloitin puhumisen avioerosta, niin ei. Mies haluaa elää ja olla mun kanssa. Mitä tämä on?
Myytti miesten seikkailunhalusta on pelkkää soopaa. Yleensä he ovat hyvinkin turvallisuushakuisia. Myös halu pitää molemmat naiset itsellään on vahva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Konemiäs kirjoitti:
Olen mies. "Ihastun" joskus johonkin toiseen naiseen, mutta en koskaan silä lailla, että puolisoni pitäisi olla huolissaan. En ala suunnittelemaan yhteistä elämää uuden ihmisen kanssa, en koeta iskeä häntä, enkä missään nimessä ajattelekaan pettää puolisoani. Ei kai sille kukaan mitään voi, että joku ihminen tuntuu kiinnostavalta tai mukavalta. Sille sen sijaan voi, mitä sitten tekee siinä tilanteessa.
Tietääkö sun puoliso näistä ihastumisista?
Ei varmaan kaikista. En niitä mitenkään tuo esiin, mutta kyllä voin puhua ko. ihmisistä hänen kanssaan ihan normaalisti. Joissakin tilanteissa hän on ehkä huomannut että 'pidän' tuosta henkilöstä, mutta ei ole siitä mitään kohtausta järjestänyt.
Vierailija kirjoitti:
Minä myös mietin juuri näitä samoja asioita, ja sitten sattumalta törmäsin tähän aloitukseen. Mies on alkanut viihtyä töissään vähän liiankin hyvin ja nyt alkanut myös valittaa luonteenpiirteistäni ja esittänyt toiveita että olisin enemmän jonkinlainen. Otin puheeksi seksin ja yhteisen ajan vähyyden ja mies ehdotti ratkaisuksi että pukeutuisin kotona kauniimmin enkä käyttäisi kotivaatteita (jotka ovat yleensä löysät housut ja toppi, ei edes mitkään pieruverkkarit). Ja että olisin kiinnostuneempi samoista asioista kuin hän. Kaipa hän on ihastunut toiseen. Sitä majdollista toista naista näkee vain laittautuneena ja edustavana, hyvä työkaveri -rooli päällä eli valmiina juttelemaan kaikesta mistä muutkin.
Vinkkejä miten kysyä asiaa mieheltä ilman että vaikutan nalkuttavalta tai syyttävältä? En usko että hän tekee mitään aloitteita tai pettäisi, mutta on raastavaa kun tunnen olevani vääränlainen ja mietin miten hän katselee toista ihaillen ja miettii miksi valitsi minut.
Pahalta tuntuu myös että kun sitten laitan itseni kivaksi ja panostan jutteluun miehen mieliaiheista niin en saa mitään vastakaikua tai huomiota.
Mulla on just toi sama tunne: olen vääränlainen, en riitä tällaisena, en kelpaa tällaisena. Mitenkään. :( Mies esim on paljon iloisempi sellaisten vauhdikkaitten, rempseitten rallattajanaisten kanssa, mä oon hiljaisempi, introvertti ja aika ujo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä myös mietin juuri näitä samoja asioita, ja sitten sattumalta törmäsin tähän aloitukseen. Mies on alkanut viihtyä töissään vähän liiankin hyvin ja nyt alkanut myös valittaa luonteenpiirteistäni ja esittänyt toiveita että olisin enemmän jonkinlainen. Otin puheeksi seksin ja yhteisen ajan vähyyden ja mies ehdotti ratkaisuksi että pukeutuisin kotona kauniimmin enkä käyttäisi kotivaatteita (jotka ovat yleensä löysät housut ja toppi, ei edes mitkään pieruverkkarit). Ja että olisin kiinnostuneempi samoista asioista kuin hän. Kaipa hän on ihastunut toiseen. Sitä majdollista toista naista näkee vain laittautuneena ja edustavana, hyvä työkaveri -rooli päällä eli valmiina juttelemaan kaikesta mistä muutkin.
Vinkkejä miten kysyä asiaa mieheltä ilman että vaikutan nalkuttavalta tai syyttävältä? En usko että hän tekee mitään aloitteita tai pettäisi, mutta on raastavaa kun tunnen olevani vääränlainen ja mietin miten hän katselee toista ihaillen ja miettii miksi valitsi minut.
Pahalta tuntuu myös että kun sitten laitan itseni kivaksi ja panostan jutteluun miehen mieliaiheista niin en saa mitään vastakaikua tai huomiota.
Kuulostaa ihan epäreilulta ja pahalta toi että sä olet satsannut pukeutumiseen miehen toiveesta, jutteluun ja sitten ei sekään riitä. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keksikää mitä alan ehdottamaan sille mun miehelle vastavuoroisesti?! Se inhoaa käsitöitä, lintujen tarkkailua, tanssimista, vieraiden kielien lukemista. Noi ainakin tiedän.
Siis että alat tahallasi ärsyttää? Vahvistaa vaan ihastusta toisaalle.
Niinhän toi mun mieskin ärsyttää mua. Tuleepahan etäännyttämistaktiikkaa.
Miksi et eroa suoraan?
Mä olen miettinyt tota paljon, että miksi me ollaan vielä yhdessä. Luultavasti meidän seksi on tavallista parempaa (kuin monessa suhteessa) ja jokin vahva magneettisuus, sellainen selittämätön vetovoima vallitsee välillämme, joka tapauksessa. Pitkään oli se tunne että hän on elämäni rakkaus, kunnes alkoi tulla näitä haasteita.
Sääliksi käy teidän parisuhteita. Itsellä on ok suhde ja ärsyttää kun muitten miehet ihastuu minuun, enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä. Kerron aina nämä kaikki ihastelujutut miehelleni ja muille tuttavilleni. Mieheni ei jaksa välittää ihastelijoista, kun tietää etten minäkään niistä välitä ja jos minua alkaa ärsyttää, niin kerron heidän vaimoilleen asiasta.
Tuo vaihe on ollut pahinta pitkässä avioliitossamme. En vaan kertakaikkiaan voinut ymmärtää muuttunutta käytöstä.
Oltiin vähän alle kolmekymppinen pariskunta lapsiakin ja otettu juuri lainaa ja ostettu ok.talo.
Kumpikin töissä, kun miehen työpaikalla haluttiin kouluttaa porukkaa uuteen työkohteeseen koulutuksen tapahtuessa eri kaupungissa.
Viikonloppuisin tuli kotona käymään.
Alun innostus taloomme hiipui niin, ettei oikeastaan halunnut kuullakaan mistään suunnitelmista y.m.s., vaikka se oli aiemmin ollutkin tosi kivaa.
Ehdotti aivan älytöntä suunnitelmaakin, että me muutettaisiinkin sinne koulutuspaikkakunnalle??, vuokralle? Mitä v?
Entä mun työni, lasten koulut, juuri otettu velka?
Sai aiheen suuttua. Aivan omituinen oli.
Esimerkkejä riitti.
Yritin kyllä kysellä syytä sille, että mikä vaivaa? Paistaa kyljyksiä, olla hellä.
Tuntui vaan, että syytti jostain minua, mutten tiennyt mistä !?
Istui hiljaa tympääntyneen näköisenä peittäen jopa kädellä sen puolen kasvoistaan, jolla minä olin.
Hän kyllä särki sydämeni, en osannut olla mitenkään mieliksi, en mitenkään. Tunnustan itkeneeni enemmän kuin koskaan.
Koulutuspaikkakunnalle, kun tuli lähtöpäivä hän oli kuin eri mies.
Yhtäkkiä piti käydä parturissa, ostaa tyylikkäitä vaatteita, vaikkei ennen paljon noista perustanut?
Kohtapuoliin ei joka vkonloppu enäö tullutkaan kotia.
Sitten ryhtyi syyttelemään minua vieraista.
Olin tulla hulluksi huolesta.
En voinut kertoa kellekään kotiasioitani vaan painoin pahkaani kunnes joku hänen opiskelukavereistaan soitti ja kysyi häntä kerroin hänen jääneen sinne opiskelupaikkakunnalle ja tuo kaveri kertoi miehelläni olevan siellä jonkun naisen ja voivansa vieläpä itse tulla juttelemaan. 😨 taisi saada sangollisen raivoisaa itkunsekaista kiroilua vastaukseksi tuo tyyppi.
Tuosta asiat sitten lähtivät purkautumaan ja kamala vuosi on sitä käsitelty silloin aluksi monin tavoin, ennenkuin teimme sovun uudestaan.
Luottamuksen takaisin saaminen oli todella vaikeaa.
Paikka kirjoitti:
Tuo vaihe on ollut pahinta pitkässä avioliitossamme. En vaan kertakaikkiaan voinut ymmärtää muuttunutta käytöstä.
Oltiin vähän alle kolmekymppinen pariskunta lapsiakin ja otettu juuri lainaa ja ostettu ok.talo.
Kumpikin töissä, kun miehen työpaikalla haluttiin kouluttaa porukkaa uuteen työkohteeseen koulutuksen tapahtuessa eri kaupungissa.
Viikonloppuisin tuli kotona käymään.
Alun innostus taloomme hiipui niin, ettei oikeastaan halunnut kuullakaan mistään suunnitelmista y.m.s., vaikka se oli aiemmin ollutkin tosi kivaa.
Ehdotti aivan älytöntä suunnitelmaakin, että me muutettaisiinkin sinne koulutuspaikkakunnalle??, vuokralle? Mitä v?
Entä mun työni, lasten koulut, juuri otettu velka?
Sai aiheen suuttua. Aivan omituinen oli.
Esimerkkejä riitti.
Yritin kyllä kysellä syytä sille, että mikä vaivaa? Paistaa kyljyksiä, olla hellä.Tuntui vaan, että syytti jostain minua, mutten tiennyt mistä !?
Istui hiljaa tympääntyneen näköisenä peittäen jopa kädellä sen puolen kasvoistaan, jolla minä olin.
Hän kyllä särki sydämeni, en osannut olla mitenkään mieliksi, en mitenkään. Tunnustan itkeneeni enemmän kuin koskaan.Koulutuspaikkakunnalle, kun tuli lähtöpäivä hän oli kuin eri mies.
Yhtäkkiä piti käydä parturissa, ostaa tyylikkäitä vaatteita, vaikkei ennen paljon noista perustanut?
Kohtapuoliin ei joka vkonloppu enäö tullutkaan kotia.
Sitten ryhtyi syyttelemään minua vieraista.
Olin tulla hulluksi huolesta.
En voinut kertoa kellekään kotiasioitani vaan painoin pahkaani kunnes joku hänen opiskelukavereistaan soitti ja kysyi häntä kerroin hänen jääneen sinne opiskelupaikkakunnalle ja tuo kaveri kertoi miehelläni olevan siellä jonkun naisen ja voivansa vieläpä itse tulla juttelemaan. 😨 taisi saada sangollisen raivoisaa itkunsekaista kiroilua vastaukseksi tuo tyyppi.Tuosta asiat sitten lähtivät purkautumaan ja kamala vuosi on sitä käsitelty silloin aluksi monin tavoin, ennenkuin teimme sovun uudestaan.
Luottamuksen takaisin saaminen oli todella vaikeaa.
Kamala mikä kokemus sinulla! :(
Vaasa on kuuluisa näistä bipolaarisetämiehistään jotka eivät vielä viisikymppisinäkääm tiedä ollako lintuja vai kaloja.
Kuvottavaa sakkia nämä rumat pyrkyrit.
Keksikää mitä alan ehdottamaan sille mun miehelle vastavuoroisesti?! Se inhoaa käsitöitä, lintujen tarkkailua, tanssimista, vieraiden kielien lukemista. Noi ainakin tiedän.