Kun mies ihastuu johonkin naiseen, niin miksi hän alkaa käyttäytymään puolisoaan kohtaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etäännyttämistaktiikka.

Mutta miksi mies ei halua erota? Tätä en tajua, vaikka miten olisikin etäännyttämistaktiikka. Mä tiedän jo lähipiiristäni neljä tällaista tapausta! Kertokaa!

Miksi haluaisi, jos naiset ovat valmiita elämään haaremissa?

Naisille sitten myös omat mieshaareminsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etäännyttämistaktiikka.

Mutta miksi mies ei halua erota? Tätä en tajua, vaikka miten olisikin etäännyttämistaktiikka. Mä tiedän jo lähipiiristäni neljä tällaista tapausta! Kertokaa!

Koska se luuseri oikeasti haluaa kokeilla, voisiko hän saada molemmat, sekä turvallisen perhe-elämän että kiihkeän tuoreen ihastus/panosuhteen ilma sitoumuksia.

Koska ero tapaa maksaa ja aiheuttaa katkoksia palveluihin.

Olisi exä, jos mun mies käyttäytyisi noin.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei näe enää oman naisensa ihania piirteitä? Eikö hän halua nähdä, vai miksi hän ei näe?

Miksi miehestä tulee sokea, vaikka siinä omassa naisessa olisikin sellaisia upeita piirteitä, joita siinä uudessa ei edes ole?

Eiköhän näissä onnellisen, normaalin parisuhteen aikana tapahtuvissa ihastuksissa ole useimmiten kyse hormonien luomasta huumasta. Dopamiini mm. houkuttaa hakemaan pikaista mielihyvää kun jossain sitä näyttää olevan tarjolla eli ruokkimaan ihastusta. Vähän sama kuin mikä tahansa addiktoiva toiminta.

Kotona on arki ja vaimo, joka ikävästi muistuttaa siitä että ihastuksen ruokkiminen on väärin ja siitä pitäisi hankkiutua eroon. Silloin on luonnollista haastaa riitaa vaimon kanssa (ihan yhtä lailla nainen voi ihastua ja toimia samoin miestään kohtaan, ei tämä ole mikään sukupuoliasia!) että voisi itselleen selittää kuinka paskaa on kotona ja on tavallaan oikeus haaveilla uudesta/jättää nykyinen ”paska elämä”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole sukupuolisidonnaista tuo.

Kukaan paraskaan kumppani ei ole 100 % täydellinen eikä pysty vastaamaan täysin toisen tarpeisiin. Kun sitten ihastuu, alkaa ihan tajuamattaan vertailla ja toivoa kumppanilta samoja ihania ominaisuuksia kuin ihastuksella on. Sitä tulee kovemmaksi ja kärkkäämmäksi kumppania kohtaan.

Joku saattaa tosiaan ajaa eroon, mutta joku taas ajattelee että jos kumppani muuttuisi yhtä ihanaksi kuin ihastus, ei tarvitsisi erota.

Kirjoitit hyvin tämän mitä olen pääni puhki miettinyt "alkaa ihan tajuamattaan vertailla ja toivoa samoja ihania ominaisuuksia kuin ihastuksella on." Tämän olen kokenut ja tämä on tuntunut todella pahalta, sillä suhteemme alusta lähtien olen tuonut miehelle esille muutamia seikkoja selvästikin millainen olen ja mitä tykkään tehdä ja mitä en, mitkä ovat luontaiset kiinnostukseni kohteeni. Tuntuu siltä että miksi puolisoni edes alkoi suhteeseen kanssani, kun hän on kuitenkin tiennyt että minussa ei sellaisia ominaisuuksia eikä kiinnostuksenkohteita ole kuten ihastuksellaan on, saati sellaisia ulkonöominaisuuksia kuin ihastuksellaan. Ei sen mun miehen ihastus mitään runoja kirjoittele, se ihastus laittaa ruokia. Mä kirjoitan runoja, mä en laita ruokia. Näin on ollut jo useita vuosia, jo siitä asti kun tapasimme! Ja jos mies haaveilee ja ihastuu ihan erinäköiseen kuin mitä mä olen, niin miksi ihmeessä aloitti suhteen edes mun kanssa!

Eihän se mies sille mitään siinä mielessävoi, että tuskin etsi aikanaan sinunnäköistä runojenkirjoittajaa ja nyt sitä toisennäköistä kokkia.

Joku teidän suhteessa mahdollisti ihastuksen mahtumisen väliin ja nyt se rako pitäisi tiivistää. Se vaan on hankalaa niin kauan kuin miehen ajatukset palavat toisessa. Hän saa siitä täytettä siihen vajaukseen, mikä teille on tullut. Ellei sitten ole puhdas sarjapettäjä.

Tässä on niin outoa ja kummallistahan se, että mies nimenomaan ihastui mun runollisuuteen ja häntä ei silloin vuosia sitten millään tavalla "häirinnyt" se etten laittanut ruokia ollenkaan. Ajat muuttuu, näköjään sanonta pitää paikkansa.

Jatkan vielä. Mä olen jäänyt nyt niin suuren ihmetyksen alle, kun toi mieheni ihastus ei kirjoita ollenkaan runoja ja se runojen raapustelu oli just se tärkeä piirre mihin mieheni mussa vahvasti kuulemma ihastui. Nyt miestä suorastaan ärsyttää jos kirjoittelen toisinaan runoja ja puhuu miksi en edes kokeile tekee gourmet ruokien tekoja runojen kirjoittamisen sijaan. Huoh sanon mä. Onneksi eron saa vireille yksinkin ja tehtyä yksinkin.

Älä nyt juutu niihin runoihin. Hän ihastui sinussa runoihin, ei etsinyt runoilijaa.

Kuinka pitkällä tuo tilanne on? Useinhan nuo ihastukset menevät ohi ja rauha palaa.

Kyllä mä juutun, koska se on eräänlainen johtolanka johonkin. Runot edustavat tässä sitä osaa, mihin hän minussa ihastui ja miksi, ja silloin vuosia sitten ei ollut väliä olinko gourmetkokki vai en. Mua kiinnostaa miksi mies on nyt niiin ihastunutkin siihen gourmetin keittäjään ja haluaakin gourmetkokin? Mitä on tapahtunut? Miksi?

Ootko kysynyt mieheltä näitä kysymyksiä?

Olen, ei osaa sanoa.

Mä olenkin alkanut miettimään, että ehkä sille mun miehelle oikeesti jopa sopiikin paremmin joku kauhakädessä kulkeva ruuantekijä jossa ei tarttee pohtia mitään, vaan voi ihan kaavamaisesti tehdä kaiken ohjeen mukaan, kuin tällainen syvällinen pohdiskelija.

Kyllähän ruuanlaitto voi olla tosi luovaa, miksi pitää dissata. Ja älykäs ja pohtivakin voi olla ilman runojakin.

Rakkaus ja etenkin ihastuminen on kemiaa ja vaaleanpunaisia laseja ja kupla. Teidän kupla on nyt jostain syystä rikki. Joko te pääsette sinne uudelleen tai sitten ette.

Paranoidi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei näe enää oman naisensa ihania piirteitä? Eikö hän halua nähdä, vai miksi hän ei näe?

Miksi miehestä tulee sokea, vaikka siinä omassa naisessa olisikin sellaisia upeita piirteitä, joita siinä uudessa ei edes ole?

Eiköhän näissä onnellisen, normaalin parisuhteen aikana tapahtuvissa ihastuksissa ole useimmiten kyse hormonien luomasta huumasta. Dopamiini mm. houkuttaa hakemaan pikaista mielihyvää kun jossain sitä näyttää olevan tarjolla eli ruokkimaan ihastusta. Vähän sama kuin mikä tahansa addiktoiva toiminta.

Kotona on arki ja vaimo, joka ikävästi muistuttaa siitä että ihastuksen ruokkiminen on väärin ja siitä pitäisi hankkiutua eroon. Silloin on luonnollista haastaa riitaa vaimon kanssa (ihan yhtä lailla nainen voi ihastua ja toimia samoin miestään kohtaan, ei tämä ole mikään sukupuoliasia!) että voisi itselleen selittää kuinka paskaa on kotona ja on tavallaan oikeus haaveilla uudesta/jättää nykyinen ”paska elämä”.

Tai siirtyä yksineloon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei näe enää oman naisensa ihania piirteitä? Eikö hän halua nähdä, vai miksi hän ei näe?

Miksi miehestä tulee sokea, vaikka siinä omassa naisessa olisikin sellaisia upeita piirteitä, joita siinä uudessa ei edes ole?

Eiköhän näissä onnellisen, normaalin parisuhteen aikana tapahtuvissa ihastuksissa ole useimmiten kyse hormonien luomasta huumasta. Dopamiini mm. houkuttaa hakemaan pikaista mielihyvää kun jossain sitä näyttää olevan tarjolla eli ruokkimaan ihastusta. Vähän sama kuin mikä tahansa addiktoiva toiminta.

Kotona on arki ja vaimo, joka ikävästi muistuttaa siitä että ihastuksen ruokkiminen on väärin ja siitä pitäisi hankkiutua eroon. Silloin on luonnollista haastaa riitaa vaimon kanssa (ihan yhtä lailla nainen voi ihastua ja toimia samoin miestään kohtaan, ei tämä ole mikään sukupuoliasia!) että voisi itselleen selittää kuinka paskaa on kotona ja on tavallaan oikeus haaveilla uudesta/jättää nykyinen ”paska elämä”.

Ja ihan sekin, jos mielikuvissaan tai oikeasti elää alkuihastuksen huumaa jonkun kanssa. Ei tiedä tämän puutteista eikä ärsyttävistä tavoista. Sitten se toinen siinä pieruverkkareissa jauhaa renkaanvaihdosta tai pitäisikö hankkia eteiseen uusi matto.

Onko kaikki asiat yhteiselossa sukupuolielämää

Erikoista. Minulle nimittäin käy päinvastoin, kun ihastun suhteen ulkopuoliseen mieheen: olen empaattisempi ja myötäilevämpi kumppaniani kohtaan. Suhteessamme on suuria ongelmia ja jatko todella mietityttää. Ihastuminen toiseen saa miettimään suhteen hyviäkin puolia ja sitä mahdollisuutta, että satuttaisin toista ja se taas aiheuttaa jo ennakoivasti katumusta.

N35+

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole sukupuolisidonnaista tuo.

Kukaan paraskaan kumppani ei ole 100 % täydellinen eikä pysty vastaamaan täysin toisen tarpeisiin. Kun sitten ihastuu, alkaa ihan tajuamattaan vertailla ja toivoa kumppanilta samoja ihania ominaisuuksia kuin ihastuksella on. Sitä tulee kovemmaksi ja kärkkäämmäksi kumppania kohtaan.

Joku saattaa tosiaan ajaa eroon, mutta joku taas ajattelee että jos kumppani muuttuisi yhtä ihanaksi kuin ihastus, ei tarvitsisi erota.

Kirjoitit hyvin tämän mitä olen pääni puhki miettinyt "alkaa ihan tajuamattaan vertailla ja toivoa samoja ihania ominaisuuksia kuin ihastuksella on." Tämän olen kokenut ja tämä on tuntunut todella pahalta, sillä suhteemme alusta lähtien olen tuonut miehelle esille muutamia seikkoja selvästikin millainen olen ja mitä tykkään tehdä ja mitä en, mitkä ovat luontaiset kiinnostukseni kohteeni. Tuntuu siltä että miksi puolisoni edes alkoi suhteeseen kanssani, kun hän on kuitenkin tiennyt että minussa ei sellaisia ominaisuuksia eikä kiinnostuksenkohteita ole kuten ihastuksellaan on, saati sellaisia ulkonöominaisuuksia kuin ihastuksellaan. Ei sen mun miehen ihastus mitään runoja kirjoittele, se ihastus laittaa ruokia. Mä kirjoitan runoja, mä en laita ruokia. Näin on ollut jo useita vuosia, jo siitä asti kun tapasimme! Ja jos mies haaveilee ja ihastuu ihan erinäköiseen kuin mitä mä olen, niin miksi ihmeessä aloitti suhteen edes mun kanssa!

Eihän se mies sille mitään siinä mielessävoi, että tuskin etsi aikanaan sinunnäköistä runojenkirjoittajaa ja nyt sitä toisennäköistä kokkia.

Joku teidän suhteessa mahdollisti ihastuksen mahtumisen väliin ja nyt se rako pitäisi tiivistää. Se vaan on hankalaa niin kauan kuin miehen ajatukset palavat toisessa. Hän saa siitä täytettä siihen vajaukseen, mikä teille on tullut. Ellei sitten ole puhdas sarjapettäjä.

Tässä on niin outoa ja kummallistahan se, että mies nimenomaan ihastui mun runollisuuteen ja häntä ei silloin vuosia sitten millään tavalla "häirinnyt" se etten laittanut ruokia ollenkaan. Ajat muuttuu, näköjään sanonta pitää paikkansa.

Jatkan vielä. Mä olen jäänyt nyt niin suuren ihmetyksen alle, kun toi mieheni ihastus ei kirjoita ollenkaan runoja ja se runojen raapustelu oli just se tärkeä piirre mihin mieheni mussa vahvasti kuulemma ihastui. Nyt miestä suorastaan ärsyttää jos kirjoittelen toisinaan runoja ja puhuu miksi en edes kokeile tekee gourmet ruokien tekoja runojen kirjoittamisen sijaan. Huoh sanon mä. Onneksi eron saa vireille yksinkin ja tehtyä yksinkin.

Älä nyt juutu niihin runoihin. Hän ihastui sinussa runoihin, ei etsinyt runoilijaa.

Kuinka pitkällä tuo tilanne on? Useinhan nuo ihastukset menevät ohi ja rauha palaa.

Kyllä mä juutun, koska se on eräänlainen johtolanka johonkin. Runot edustavat tässä sitä osaa, mihin hän minussa ihastui ja miksi, ja silloin vuosia sitten ei ollut väliä olinko gourmetkokki vai en. Mua kiinnostaa miksi mies on nyt niiin ihastunutkin siihen gourmetin keittäjään ja haluaakin gourmetkokin? Mitä on tapahtunut? Miksi?

Ootko kysynyt mieheltä näitä kysymyksiä?

Olen, ei osaa sanoa.

Mä olenkin alkanut miettimään, että ehkä sille mun miehelle oikeesti jopa sopiikin paremmin joku kauhakädessä kulkeva ruuantekijä jossa ei tarttee pohtia mitään, vaan voi ihan kaavamaisesti tehdä kaiken ohjeen mukaan, kuin tällainen syvällinen pohdiskelija.

Kyllähän ruuanlaitto voi olla tosi luovaa, miksi pitää dissata. Ja älykäs ja pohtivakin voi olla ilman runojakin.

Rakkaus ja etenkin ihastuminen on kemiaa ja vaaleanpunaisia laseja ja kupla. Teidän kupla on nyt jostain syystä rikki. Joko te pääsette sinne uudelleen tai sitten ette.

Sivumainintana: mies haluaa ehdottomasti että kun mä tekisin sille niille gourmetruokia niin sitten mä noudattaisin ruokareseptien mukaisia ohjeita ja tähän mä en rupee, siitä on luovuuv kyllä kaukana! Olisin mä ehkä voinut jopa kokeilla jotain lihapataa, yhdistellä erilaisia aineksia kuten sieniä, erilaisia lihoja ja kesäkurpitsaa, selleriä ja punakaalia, mitä nyt kaupasta löytyy, niin ei.

Vierailija kirjoitti:

Erikoista. Minulle nimittäin käy päinvastoin, kun ihastun suhteen ulkopuoliseen mieheen: olen empaattisempi ja myötäilevämpi kumppaniani kohtaan. Suhteessamme on suuria ongelmia ja jatko todella mietityttää. Ihastuminen toiseen saa miettimään suhteen hyviäkin puolia ja sitä mahdollisuutta, että satuttaisin toista ja se taas aiheuttaa jo ennakoivasti katumusta.

N35+

Alat vertailla hyötynäkökohtia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole sukupuolisidonnaista tuo.

Kukaan paraskaan kumppani ei ole 100 % täydellinen eikä pysty vastaamaan täysin toisen tarpeisiin. Kun sitten ihastuu, alkaa ihan tajuamattaan vertailla ja toivoa kumppanilta samoja ihania ominaisuuksia kuin ihastuksella on. Sitä tulee kovemmaksi ja kärkkäämmäksi kumppania kohtaan.

Joku saattaa tosiaan ajaa eroon, mutta joku taas ajattelee että jos kumppani muuttuisi yhtä ihanaksi kuin ihastus, ei tarvitsisi erota.

Kirjoitit hyvin tämän mitä olen pääni puhki miettinyt "alkaa ihan tajuamattaan vertailla ja toivoa samoja ihania ominaisuuksia kuin ihastuksella on." Tämän olen kokenut ja tämä on tuntunut todella pahalta, sillä suhteemme alusta lähtien olen tuonut miehelle esille muutamia seikkoja selvästikin millainen olen ja mitä tykkään tehdä ja mitä en, mitkä ovat luontaiset kiinnostukseni kohteeni. Tuntuu siltä että miksi puolisoni edes alkoi suhteeseen kanssani, kun hän on kuitenkin tiennyt että minussa ei sellaisia ominaisuuksia eikä kiinnostuksenkohteita ole kuten ihastuksellaan on, saati sellaisia ulkonöominaisuuksia kuin ihastuksellaan. Ei sen mun miehen ihastus mitään runoja kirjoittele, se ihastus laittaa ruokia. Mä kirjoitan runoja, mä en laita ruokia. Näin on ollut jo useita vuosia, jo siitä asti kun tapasimme! Ja jos mies haaveilee ja ihastuu ihan erinäköiseen kuin mitä mä olen, niin miksi ihmeessä aloitti suhteen edes mun kanssa!

Eihän se mies sille mitään siinä mielessävoi, että tuskin etsi aikanaan sinunnäköistä runojenkirjoittajaa ja nyt sitä toisennäköistä kokkia.

Joku teidän suhteessa mahdollisti ihastuksen mahtumisen väliin ja nyt se rako pitäisi tiivistää. Se vaan on hankalaa niin kauan kuin miehen ajatukset palavat toisessa. Hän saa siitä täytettä siihen vajaukseen, mikä teille on tullut. Ellei sitten ole puhdas sarjapettäjä.

Tässä on niin outoa ja kummallistahan se, että mies nimenomaan ihastui mun runollisuuteen ja häntä ei silloin vuosia sitten millään tavalla "häirinnyt" se etten laittanut ruokia ollenkaan. Ajat muuttuu, näköjään sanonta pitää paikkansa.

Jatkan vielä. Mä olen jäänyt nyt niin suuren ihmetyksen alle, kun toi mieheni ihastus ei kirjoita ollenkaan runoja ja se runojen raapustelu oli just se tärkeä piirre mihin mieheni mussa vahvasti kuulemma ihastui. Nyt miestä suorastaan ärsyttää jos kirjoittelen toisinaan runoja ja puhuu miksi en edes kokeile tekee gourmet ruokien tekoja runojen kirjoittamisen sijaan. Huoh sanon mä. Onneksi eron saa vireille yksinkin ja tehtyä yksinkin.

Älä nyt juutu niihin runoihin. Hän ihastui sinussa runoihin, ei etsinyt runoilijaa.

Kuinka pitkällä tuo tilanne on? Useinhan nuo ihastukset menevät ohi ja rauha palaa.

Kyllä mä juutun, koska se on eräänlainen johtolanka johonkin. Runot edustavat tässä sitä osaa, mihin hän minussa ihastui ja miksi, ja silloin vuosia sitten ei ollut väliä olinko gourmetkokki vai en. Mua kiinnostaa miksi mies on nyt niiin ihastunutkin siihen gourmetin keittäjään ja haluaakin gourmetkokin? Mitä on tapahtunut? Miksi?

Ootko kysynyt mieheltä näitä kysymyksiä?

Olen, ei osaa sanoa.

Mä olenkin alkanut miettimään, että ehkä sille mun miehelle oikeesti jopa sopiikin paremmin joku kauhakädessä kulkeva ruuantekijä jossa ei tarttee pohtia mitään, vaan voi ihan kaavamaisesti tehdä kaiken ohjeen mukaan, kuin tällainen syvällinen pohdiskelija.

Kyllähän ruuanlaitto voi olla tosi luovaa, miksi pitää dissata. Ja älykäs ja pohtivakin voi olla ilman runojakin.

Rakkaus ja etenkin ihastuminen on kemiaa ja vaaleanpunaisia laseja ja kupla. Teidän kupla on nyt jostain syystä rikki. Joko te pääsette sinne uudelleen tai sitten ette.

Sivumainintana: mies haluaa ehdottomasti että kun mä tekisin sille niille gourmetruokia niin sitten mä noudattaisin ruokareseptien mukaisia ohjeita ja tähän mä en rupee, siitä on luovuuv kyllä kaukana! Olisin mä ehkä voinut jopa kokeilla jotain lihapataa, yhdistellä erilaisia aineksia kuten sieniä, erilaisia lihoja ja kesäkurpitsaa, selleriä ja punakaalia, mitä nyt kaupasta löytyy, niin ei.

Keitä klimppisoppaa tai piimävelliä

Miksi ihmiset ylipäänsä asuvat yhdessä. Parempi kun molemmilla oma kämppä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole sukupuolisidonnaista tuo.

Kukaan paraskaan kumppani ei ole 100 % täydellinen eikä pysty vastaamaan täysin toisen tarpeisiin. Kun sitten ihastuu, alkaa ihan tajuamattaan vertailla ja toivoa kumppanilta samoja ihania ominaisuuksia kuin ihastuksella on. Sitä tulee kovemmaksi ja kärkkäämmäksi kumppania kohtaan.

Joku saattaa tosiaan ajaa eroon, mutta joku taas ajattelee että jos kumppani muuttuisi yhtä ihanaksi kuin ihastus, ei tarvitsisi erota.

Kirjoitit hyvin tämän mitä olen pääni puhki miettinyt "alkaa ihan tajuamattaan vertailla ja toivoa samoja ihania ominaisuuksia kuin ihastuksella on." Tämän olen kokenut ja tämä on tuntunut todella pahalta, sillä suhteemme alusta lähtien olen tuonut miehelle esille muutamia seikkoja selvästikin millainen olen ja mitä tykkään tehdä ja mitä en, mitkä ovat luontaiset kiinnostukseni kohteeni. Tuntuu siltä että miksi puolisoni edes alkoi suhteeseen kanssani, kun hän on kuitenkin tiennyt että minussa ei sellaisia ominaisuuksia eikä kiinnostuksenkohteita ole kuten ihastuksellaan on, saati sellaisia ulkonöominaisuuksia kuin ihastuksellaan. Ei sen mun miehen ihastus mitään runoja kirjoittele, se ihastus laittaa ruokia. Mä kirjoitan runoja, mä en laita ruokia. Näin on ollut jo useita vuosia, jo siitä asti kun tapasimme! Ja jos mies haaveilee ja ihastuu ihan erinäköiseen kuin mitä mä olen, niin miksi ihmeessä aloitti suhteen edes mun kanssa!

Eihän se mies sille mitään siinä mielessävoi, että tuskin etsi aikanaan sinunnäköistä runojenkirjoittajaa ja nyt sitä toisennäköistä kokkia.

Joku teidän suhteessa mahdollisti ihastuksen mahtumisen väliin ja nyt se rako pitäisi tiivistää. Se vaan on hankalaa niin kauan kuin miehen ajatukset palavat toisessa. Hän saa siitä täytettä siihen vajaukseen, mikä teille on tullut. Ellei sitten ole puhdas sarjapettäjä.

Tässä on niin outoa ja kummallistahan se, että mies nimenomaan ihastui mun runollisuuteen ja häntä ei silloin vuosia sitten millään tavalla "häirinnyt" se etten laittanut ruokia ollenkaan. Ajat muuttuu, näköjään sanonta pitää paikkansa.

Jatkan vielä. Mä olen jäänyt nyt niin suuren ihmetyksen alle, kun toi mieheni ihastus ei kirjoita ollenkaan runoja ja se runojen raapustelu oli just se tärkeä piirre mihin mieheni mussa vahvasti kuulemma ihastui. Nyt miestä suorastaan ärsyttää jos kirjoittelen toisinaan runoja ja puhuu miksi en edes kokeile tekee gourmet ruokien tekoja runojen kirjoittamisen sijaan. Huoh sanon mä. Onneksi eron saa vireille yksinkin ja tehtyä yksinkin.

Älä nyt juutu niihin runoihin. Hän ihastui sinussa runoihin, ei etsinyt runoilijaa.

Kuinka pitkällä tuo tilanne on? Useinhan nuo ihastukset menevät ohi ja rauha palaa.

Kyllä mä juutun, koska se on eräänlainen johtolanka johonkin. Runot edustavat tässä sitä osaa, mihin hän minussa ihastui ja miksi, ja silloin vuosia sitten ei ollut väliä olinko gourmetkokki vai en. Mua kiinnostaa miksi mies on nyt niiin ihastunutkin siihen gourmetin keittäjään ja haluaakin gourmetkokin? Mitä on tapahtunut? Miksi?

Ootko kysynyt mieheltä näitä kysymyksiä?

Olen, ei osaa sanoa.

Mä olenkin alkanut miettimään, että ehkä sille mun miehelle oikeesti jopa sopiikin paremmin joku kauhakädessä kulkeva ruuantekijä jossa ei tarttee pohtia mitään, vaan voi ihan kaavamaisesti tehdä kaiken ohjeen mukaan, kuin tällainen syvällinen pohdiskelija.

Kyllähän ruuanlaitto voi olla tosi luovaa, miksi pitää dissata. Ja älykäs ja pohtivakin voi olla ilman runojakin.

Rakkaus ja etenkin ihastuminen on kemiaa ja vaaleanpunaisia laseja ja kupla. Teidän kupla on nyt jostain syystä rikki. Joko te pääsette sinne uudelleen tai sitten ette.

Sivumainintana: mies haluaa ehdottomasti että kun mä tekisin sille niille gourmetruokia niin sitten mä noudattaisin ruokareseptien mukaisia ohjeita ja tähän mä en rupee, siitä on luovuuv kyllä kaukana! Olisin mä ehkä voinut jopa kokeilla jotain lihapataa, yhdistellä erilaisia aineksia kuten sieniä, erilaisia lihoja ja kesäkurpitsaa, selleriä ja punakaalia, mitä nyt kaupasta löytyy, niin ei.

Keitä klimppisoppaa tai piimävelliä

Oikein hyvä ehdotus. Laitan miehen ulko- oven taakse odottamaan gourmettiaan ja kynttilöiden valossa sitten syödään piimävelliä. Voisin jopa yhdistää klimppisopan ja piimävellin keskenään, tulisi varsinainen gourmet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole sukupuolisidonnaista tuo.

Kukaan paraskaan kumppani ei ole 100 % täydellinen eikä pysty vastaamaan täysin toisen tarpeisiin. Kun sitten ihastuu, alkaa ihan tajuamattaan vertailla ja toivoa kumppanilta samoja ihania ominaisuuksia kuin ihastuksella on. Sitä tulee kovemmaksi ja kärkkäämmäksi kumppania kohtaan.

Joku saattaa tosiaan ajaa eroon, mutta joku taas ajattelee että jos kumppani muuttuisi yhtä ihanaksi kuin ihastus, ei tarvitsisi erota.

Kirjoitit hyvin tämän mitä olen pääni puhki miettinyt "alkaa ihan tajuamattaan vertailla ja toivoa samoja ihania ominaisuuksia kuin ihastuksella on." Tämän olen kokenut ja tämä on tuntunut todella pahalta, sillä suhteemme alusta lähtien olen tuonut miehelle esille muutamia seikkoja selvästikin millainen olen ja mitä tykkään tehdä ja mitä en, mitkä ovat luontaiset kiinnostukseni kohteeni. Tuntuu siltä että miksi puolisoni edes alkoi suhteeseen kanssani, kun hän on kuitenkin tiennyt että minussa ei sellaisia ominaisuuksia eikä kiinnostuksenkohteita ole kuten ihastuksellaan on, saati sellaisia ulkonöominaisuuksia kuin ihastuksellaan. Ei sen mun miehen ihastus mitään runoja kirjoittele, se ihastus laittaa ruokia. Mä kirjoitan runoja, mä en laita ruokia. Näin on ollut jo useita vuosia, jo siitä asti kun tapasimme! Ja jos mies haaveilee ja ihastuu ihan erinäköiseen kuin mitä mä olen, niin miksi ihmeessä aloitti suhteen edes mun kanssa!

Eihän se mies sille mitään siinä mielessävoi, että tuskin etsi aikanaan sinunnäköistä runojenkirjoittajaa ja nyt sitä toisennäköistä kokkia.

Joku teidän suhteessa mahdollisti ihastuksen mahtumisen väliin ja nyt se rako pitäisi tiivistää. Se vaan on hankalaa niin kauan kuin miehen ajatukset palavat toisessa. Hän saa siitä täytettä siihen vajaukseen, mikä teille on tullut. Ellei sitten ole puhdas sarjapettäjä.

Tässä on niin outoa ja kummallistahan se, että mies nimenomaan ihastui mun runollisuuteen ja häntä ei silloin vuosia sitten millään tavalla "häirinnyt" se etten laittanut ruokia ollenkaan. Ajat muuttuu, näköjään sanonta pitää paikkansa.

Jatkan vielä. Mä olen jäänyt nyt niin suuren ihmetyksen alle, kun toi mieheni ihastus ei kirjoita ollenkaan runoja ja se runojen raapustelu oli just se tärkeä piirre mihin mieheni mussa vahvasti kuulemma ihastui. Nyt miestä suorastaan ärsyttää jos kirjoittelen toisinaan runoja ja puhuu miksi en edes kokeile tekee gourmet ruokien tekoja runojen kirjoittamisen sijaan. Huoh sanon mä. Onneksi eron saa vireille yksinkin ja tehtyä yksinkin.

Älä nyt juutu niihin runoihin. Hän ihastui sinussa runoihin, ei etsinyt runoilijaa.

Kuinka pitkällä tuo tilanne on? Useinhan nuo ihastukset menevät ohi ja rauha palaa.

Kyllä mä juutun, koska se on eräänlainen johtolanka johonkin. Runot edustavat tässä sitä osaa, mihin hän minussa ihastui ja miksi, ja silloin vuosia sitten ei ollut väliä olinko gourmetkokki vai en. Mua kiinnostaa miksi mies on nyt niiin ihastunutkin siihen gourmetin keittäjään ja haluaakin gourmetkokin? Mitä on tapahtunut? Miksi?

Ootko kysynyt mieheltä näitä kysymyksiä?

Olen, ei osaa sanoa.

Mä olenkin alkanut miettimään, että ehkä sille mun miehelle oikeesti jopa sopiikin paremmin joku kauhakädessä kulkeva ruuantekijä jossa ei tarttee pohtia mitään, vaan voi ihan kaavamaisesti tehdä kaiken ohjeen mukaan, kuin tällainen syvällinen pohdiskelija.

Kyllähän ruuanlaitto voi olla tosi luovaa, miksi pitää dissata. Ja älykäs ja pohtivakin voi olla ilman runojakin.

Rakkaus ja etenkin ihastuminen on kemiaa ja vaaleanpunaisia laseja ja kupla. Teidän kupla on nyt jostain syystä rikki. Joko te pääsette sinne uudelleen tai sitten ette.

Sivumainintana: mies haluaa ehdottomasti että kun mä tekisin sille niille gourmetruokia niin sitten mä noudattaisin ruokareseptien mukaisia ohjeita ja tähän mä en rupee, siitä on luovuuv kyllä kaukana! Olisin mä ehkä voinut jopa kokeilla jotain lihapataa, yhdistellä erilaisia aineksia kuten sieniä, erilaisia lihoja ja kesäkurpitsaa, selleriä ja punakaalia, mitä nyt kaupasta löytyy, niin ei.

Ei luota sinun ruuanlaittotaitoosi.

Unohda nyt ulkonäkö, unohda teidän harrastukset ja mieltymykset.

Onko teidän suhde väljähtynyt? Kokeeko mies, ettei saa kanssasi kaikkia tarpeitaan tyydytettyä? Entäpä sinä hänen kanssaan? Onko hän elämäsi mies ja tietääkö hän sen?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset ylipäänsä asuvat yhdessä. Parempi kun molemmilla oma kämppä

Sanoppa muuta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole sukupuolisidonnaista tuo.

Kukaan paraskaan kumppani ei ole 100 % täydellinen eikä pysty vastaamaan täysin toisen tarpeisiin. Kun sitten ihastuu, alkaa ihan tajuamattaan vertailla ja toivoa kumppanilta samoja ihania ominaisuuksia kuin ihastuksella on. Sitä tulee kovemmaksi ja kärkkäämmäksi kumppania kohtaan.

Joku saattaa tosiaan ajaa eroon, mutta joku taas ajattelee että jos kumppani muuttuisi yhtä ihanaksi kuin ihastus, ei tarvitsisi erota.

Kirjoitit hyvin tämän mitä olen pääni puhki miettinyt "alkaa ihan tajuamattaan vertailla ja toivoa samoja ihania ominaisuuksia kuin ihastuksella on." Tämän olen kokenut ja tämä on tuntunut todella pahalta, sillä suhteemme alusta lähtien olen tuonut miehelle esille muutamia seikkoja selvästikin millainen olen ja mitä tykkään tehdä ja mitä en, mitkä ovat luontaiset kiinnostukseni kohteeni. Tuntuu siltä että miksi puolisoni edes alkoi suhteeseen kanssani, kun hän on kuitenkin tiennyt että minussa ei sellaisia ominaisuuksia eikä kiinnostuksenkohteita ole kuten ihastuksellaan on, saati sellaisia ulkonöominaisuuksia kuin ihastuksellaan. Ei sen mun miehen ihastus mitään runoja kirjoittele, se ihastus laittaa ruokia. Mä kirjoitan runoja, mä en laita ruokia. Näin on ollut jo useita vuosia, jo siitä asti kun tapasimme! Ja jos mies haaveilee ja ihastuu ihan erinäköiseen kuin mitä mä olen, niin miksi ihmeessä aloitti suhteen edes mun kanssa!

Eihän se mies sille mitään siinä mielessävoi, että tuskin etsi aikanaan sinunnäköistä runojenkirjoittajaa ja nyt sitä toisennäköistä kokkia.

Joku teidän suhteessa mahdollisti ihastuksen mahtumisen väliin ja nyt se rako pitäisi tiivistää. Se vaan on hankalaa niin kauan kuin miehen ajatukset palavat toisessa. Hän saa siitä täytettä siihen vajaukseen, mikä teille on tullut. Ellei sitten ole puhdas sarjapettäjä.

Tässä on niin outoa ja kummallistahan se, että mies nimenomaan ihastui mun runollisuuteen ja häntä ei silloin vuosia sitten millään tavalla "häirinnyt" se etten laittanut ruokia ollenkaan. Ajat muuttuu, näköjään sanonta pitää paikkansa.

Jatkan vielä. Mä olen jäänyt nyt niin suuren ihmetyksen alle, kun toi mieheni ihastus ei kirjoita ollenkaan runoja ja se runojen raapustelu oli just se tärkeä piirre mihin mieheni mussa vahvasti kuulemma ihastui. Nyt miestä suorastaan ärsyttää jos kirjoittelen toisinaan runoja ja puhuu miksi en edes kokeile tekee gourmet ruokien tekoja runojen kirjoittamisen sijaan. Huoh sanon mä. Onneksi eron saa vireille yksinkin ja tehtyä yksinkin.

Älä nyt juutu niihin runoihin. Hän ihastui sinussa runoihin, ei etsinyt runoilijaa.

Kuinka pitkällä tuo tilanne on? Useinhan nuo ihastukset menevät ohi ja rauha palaa.

Kyllä mä juutun, koska se on eräänlainen johtolanka johonkin. Runot edustavat tässä sitä osaa, mihin hän minussa ihastui ja miksi, ja silloin vuosia sitten ei ollut väliä olinko gourmetkokki vai en. Mua kiinnostaa miksi mies on nyt niiin ihastunutkin siihen gourmetin keittäjään ja haluaakin gourmetkokin? Mitä on tapahtunut? Miksi?

Ootko kysynyt mieheltä näitä kysymyksiä?

Olen, ei osaa sanoa.

Mä olenkin alkanut miettimään, että ehkä sille mun miehelle oikeesti jopa sopiikin paremmin joku kauhakädessä kulkeva ruuantekijä jossa ei tarttee pohtia mitään, vaan voi ihan kaavamaisesti tehdä kaiken ohjeen mukaan, kuin tällainen syvällinen pohdiskelija.

Kyllähän ruuanlaitto voi olla tosi luovaa, miksi pitää dissata. Ja älykäs ja pohtivakin voi olla ilman runojakin.

Rakkaus ja etenkin ihastuminen on kemiaa ja vaaleanpunaisia laseja ja kupla. Teidän kupla on nyt jostain syystä rikki. Joko te pääsette sinne uudelleen tai sitten ette.

Sivumainintana: mies haluaa ehdottomasti että kun mä tekisin sille niille gourmetruokia niin sitten mä noudattaisin ruokareseptien mukaisia ohjeita ja tähän mä en rupee, siitä on luovuuv kyllä kaukana! Olisin mä ehkä voinut jopa kokeilla jotain lihapataa, yhdistellä erilaisia aineksia kuten sieniä, erilaisia lihoja ja kesäkurpitsaa, selleriä ja punakaalia, mitä nyt kaupasta löytyy, niin ei.

Ei luota sinun ruuanlaittotaitoosi.

Unohda nyt ulkonäkö, unohda teidän harrastukset ja mieltymykset.

Onko teidän suhde väljähtynyt? Kokeeko mies, ettei saa kanssasi kaikkia tarpeitaan tyydytettyä? Entäpä sinä hänen kanssaan? Onko hän elämäsi mies ja tietääkö hän sen?

Ei mies luotakaan mun ruuanlaittotaitoihin, koska en ole tehnyt ruokia. Mutta miksi v-tussa se alkaa vongata jotain sellaista ny multa?!!! Ja on kyllä aika ahdasmielistä jos se ei haluaisi edes maistella luovasti tekemiäni ruokia, sentään ehdotin.

Ei pahasti väljähtänyt, mutta suhde on ottanut osumia. Hyviä kysymyksiä, mä jään pohtiin noita ja kirjoitan niistä,

runon. ;)

Vierailija kirjoitti:

Samaa kokemusta. Yhtäkkiä haluttiin nuotiokahville laavulle yöksi _yhdessä_ haiseemaan perseelle. Sieltähän taustalta löytyi naispuolinen, hevosnaamainen eräjorma, joka kapisen piskinsä kanssa otti sivuprofiiliselfieitä stetsoni päässä.

Tämä sitten sai miehessä aikaan sydämentykytyksiä ja paisuvaisen kohoamaa.

Kiitos ja hei.

Apua 😂😂😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

helppo: mies toivoo, että saisi omalla käytöksellään sinut haluamaan eroa, ettei tarvitisi itse olla siihen syypää.

t.mies

Tämä on todella ristiriitaista. Mun mies oli ilmiselvästi ihastunut ja jopa rakastunut erääseen toiseen naiseen, merkit olivat niin selvät. Mä aloitin puhumisen avioerosta, niin ei. Mies haluaa elää ja olla mun kanssa. Mitä tämä on?

Se haluaa pitää omaisuuden ja lapset. Helpon elämän. Sitä se on.

Joskus näin . Mutta myös niin että ei kai mies nyt vaimoaan halua menettää, ihmistä johon saattaa silti olla edelleen rakastunut ja johon luottaa yms.

Toinen nainen on vaan pikku harrastus, jota ei oteta tosissaan, eikä siitä tarvitse suuttua

Vaimo vaan on siinä vähän tiellä ja omatuntoa häiritsemässä, ärsyttäähön se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etäännyttämistaktiikka.

Mutta miksi mies ei halua erota? Tätä en tajua, vaikka miten olisikin etäännyttämistaktiikka. Mä tiedän jo lähipiiristäni neljä tällaista tapausta! Kertokaa!

Koska se luuseri oikeasti haluaa kokeilla, voisiko hän saada molemmat, sekä turvallisen perhe-elämän että kiihkeän tuoreen ihastus/panosuhteen ilma sitoumuksia.

Koska ero tapaa maksaa ja aiheuttaa katkoksia palveluihin.

Olisi exä, jos mun mies käyttäytyisi noin.

Tarkoitatko olisi exä sun mies jos käyttäytyisi otsikon mukaisesti ja ap:n gourmet-esimerkin yms mukaisesti vaiko viitaten tähän etäännyttämistaktiikkakommenttiin?