Lue keskustelun säännöt.
Kun mies ihastuu johonkin naiseen, niin miksi hän alkaa käyttäytymään puolisoaan kohtaan
27.05.2019 |
niin kylmästi, etäisesti, tylysti ja aliarvioivasti, jopa helveksivasti? Mies tiuskii pienestäkin asiasta ja pinna on kireällä. Siinä ihastumisen vaiheessa toiseen naiseen oma puoliso on kuin ilmaa, eikä mikään tunnu miellyttävän siinä omassa naispuolisossa. Miksi? Mistä tämä johtuu? Kokemuksia?
Kommentit (153)
Mulla on toi sama että mies ei kerro mitään, mutta hänen käyttäytyminen on niin poikkeavaa kuin aiemmin. Mä en kuvittele, sen mä nyt olen oivaltanut, vaikka pitkään mä sitä ajattelin että mä vaan kuvittelen.
Sitten keksin että jostainhan tää epämääräinen tunne tulee. Joskus mulla ei ollut näitä riittämättömyyden tunteita miehen kanssa vaan miehestäkin jopa säteili jotain sellaista että hän oikein halusi esitellä mua ja kertoa mun tekemisistä kavereilleen yms, puhui musta jopa kauniisti. Nykyisin mitä musta sanoo on aina negatiivista, sanoinpa mitä vaan ja ihan kauniistikin sanon, ehdottelee ja vaatii just sellaisia mitä aiemmin ei vaatinut, vaan oli onnellinen niistä mitä tein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi te naiset siedätte huonoa kohtelua? Aikuinen osaa halutessaan käyttäytyä vaikka kuinka olisi ihastus päällä.
Vierailija kirjoitti:
Paikka kirjoitti:
Tuo vaihe on ollut pahinta pitkässä avioliitossamme. En vaan kertakaikkiaan voinut ymmärtää muuttunutta käytöstä.
Oltiin vähän alle kolmekymppinen pariskunta lapsiakin ja otettu juuri lainaa ja ostettu ok.talo.
Kumpikin töissä, kun miehen työpaikalla haluttiin kouluttaa porukkaa uuteen työkohteeseen koulutuksen tapahtuessa eri kaupungissa.
Viikonloppuisin tuli kotona käymään.
Alun innostus taloomme hiipui niin, ettei oikeastaan halunnut kuullakaan mistään suunnitelmista y.m.s., vaikka se oli aiemmin ollutkin tosi kivaa.
Ehdotti aivan älytöntä suunnitelmaakin, että me muutettaisiinkin sinne koulutuspaikkakunnalle??, vuokralle? Mitä v?
Entä mun työni, lasten koulut, juuri otettu velka?
Sai aiheen suuttua. Aivan omituinen oli.
Esimerkkejä riitti.
Yritin kyllä kysellä syytä sille, että mikä vaivaa? Paistaa kyljyksiä, olla hellä.Tuntui vaan, että syytti jostain minua, mutten tiennyt mistä !?
Istui hiljaa tympääntyneen näköisenä peittäen jopa kädellä sen puolen kasvoistaan, jolla minä olin.
Hän kyllä särki sydämeni, en osannut olla mitenkään mieliksi, en mitenkään. Tunnustan itkeneeni enemmän kuin koskaan.Koulutuspaikkakunnalle, kun tuli lähtöpäivä hän oli kuin eri mies.
Yhtäkkiä piti käydä parturissa, ostaa tyylikkäitä vaatteita, vaikkei ennen paljon noista perustanut?
Kohtapuoliin ei joka vkonloppu enäö tullutkaan kotia.
Sitten ryhtyi syyttelemään minua vieraista.
Olin tulla hulluksi huolesta.
En voinut kertoa kellekään kotiasioitani vaan painoin pahkaani kunnes joku hänen opiskelukavereistaan soitti ja kysyi häntä kerroin hänen jääneen sinne opiskelupaikkakunnalle ja tuo kaveri kertoi miehelläni olevan siellä jonkun naisen ja voivansa vieläpä itse tulla juttelemaan. 😨 taisi saada sangollisen raivoisaa itkunsekaista kiroilua vastaukseksi tuo tyyppi.Tuosta asiat sitten lähtivät purkautumaan ja kamala vuosi on sitä käsitelty silloin aluksi monin tavoin, ennenkuin teimme sovun uudestaan.
Luottamuksen takaisin saaminen oli todella vaikeaa.Ja sinä jatkoit tuollaisen kanssa ja annoit anteeksi? Kaikki ne asuntovelat pitävätkin yhdessä.
Joskus joku muukin pitää yhdessä kuin asuntolaina. Toki voi asuntolainakin.
Esim. jos suhteen osapuolilla on niin vahva kemia, ei itsekään pysy perässä miten keljujenkin tekojen jälkeen haluaa vielä jatkaa suhteessa ja yrittää parsia sitä kasaan. Lapset ovat myös syy: koskaan ei tiedä miten lapset reagoivat eroon, kun toinen asuu muualla ja toinen muualla, se välillä seilaus, elatusasiat yms.
sivusta
Vierailija kirjoitti:
Miksi te naiset siedätte huonoa kohtelua? Aikuinen osaa halutessaan käyttäytyä vaikka kuinka olisi ihastus päällä.
Mun mielestäkään ei pidä sietää huonoa kohtelua! Mä kyllä sanon huonosta käyttäytymisestä, vaikka tulisi mikä etääntyminen.
Myötä ja vastamäessä tuli luvatuksi.
Eikähän se olisi todellakaan onnistunut, jos ei oltaisi silti toisiamme rakastettu. Vaan kyllä se koville otti silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
helppo: mies toivoo, että saisi omalla käytöksellään sinut haluamaan eroa, ettei tarvitisi itse olla siihen syypää.
t.mies
Tämä on todella ristiriitaista. Mun mies oli ilmiselvästi ihastunut ja jopa rakastunut erääseen toiseen naiseen, merkit olivat niin selvät. Mä aloitin puhumisen avioerosta, niin ei. Mies haluaa elää ja olla mun kanssa. Mitä tämä on?
Miehet haluavat _aina_ pitää kulissit pystyssä ja palvelut pelaamassa mahdollisimman pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Myötä ja vastamäessä tuli luvatuksi.
Eikähän se olisi todellakaan onnistunut, jos ei oltaisi silti toisiamme rakastettu. Vaan kyllä se koville otti silloin.
Naimisiin meno, ylämäki, alamäki, rakastaminen vai siis mikä otti koville?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paikka kirjoitti:
Tuo vaihe on ollut pahinta pitkässä avioliitossamme. En vaan kertakaikkiaan voinut ymmärtää muuttunutta käytöstä.
Oltiin vähän alle kolmekymppinen pariskunta lapsiakin ja otettu juuri lainaa ja ostettu ok.talo.
Kumpikin töissä, kun miehen työpaikalla haluttiin kouluttaa porukkaa uuteen työkohteeseen koulutuksen tapahtuessa eri kaupungissa.
Viikonloppuisin tuli kotona käymään.
Alun innostus taloomme hiipui niin, ettei oikeastaan halunnut kuullakaan mistään suunnitelmista y.m.s., vaikka se oli aiemmin ollutkin tosi kivaa.
Ehdotti aivan älytöntä suunnitelmaakin, että me muutettaisiinkin sinne koulutuspaikkakunnalle??, vuokralle? Mitä v?
Entä mun työni, lasten koulut, juuri otettu velka?
Sai aiheen suuttua. Aivan omituinen oli.
Esimerkkejä riitti.
Yritin kyllä kysellä syytä sille, että mikä vaivaa? Paistaa kyljyksiä, olla hellä.Tuntui vaan, että syytti jostain minua, mutten tiennyt mistä !?
Istui hiljaa tympääntyneen näköisenä peittäen jopa kädellä sen puolen kasvoistaan, jolla minä olin.
Hän kyllä särki sydämeni, en osannut olla mitenkään mieliksi, en mitenkään. Tunnustan itkeneeni enemmän kuin koskaan.Koulutuspaikkakunnalle, kun tuli lähtöpäivä hän oli kuin eri mies.
Yhtäkkiä piti käydä parturissa, ostaa tyylikkäitä vaatteita, vaikkei ennen paljon noista perustanut?
Kohtapuoliin ei joka vkonloppu enäö tullutkaan kotia.
Sitten ryhtyi syyttelemään minua vieraista.
Olin tulla hulluksi huolesta.
En voinut kertoa kellekään kotiasioitani vaan painoin pahkaani kunnes joku hänen opiskelukavereistaan soitti ja kysyi häntä kerroin hänen jääneen sinne opiskelupaikkakunnalle ja tuo kaveri kertoi miehelläni olevan siellä jonkun naisen ja voivansa vieläpä itse tulla juttelemaan. 😨 taisi saada sangollisen raivoisaa itkunsekaista kiroilua vastaukseksi tuo tyyppi.Tuosta asiat sitten lähtivät purkautumaan ja kamala vuosi on sitä käsitelty silloin aluksi monin tavoin, ennenkuin teimme sovun uudestaan.
Luottamuksen takaisin saaminen oli todella vaikeaa.Ja sinä jatkoit tuollaisen kanssa ja annoit anteeksi? Kaikki ne asuntovelat pitävätkin yhdessä.
Joskus joku muukin pitää yhdessä kuin asuntolaina. Toki voi asuntolainakin.
Esim. jos suhteen osapuolilla on niin vahva kemia, ei itsekään pysy perässä miten keljujenkin tekojen jälkeen haluaa vielä jatkaa suhteessa ja yrittää parsia sitä kasaan. Lapset ovat myös syy: koskaan ei tiedä miten lapset reagoivat eroon, kun toinen asuu muualla ja toinen muualla, se välillä seilaus, elatusasiat yms.
sivusta
Tuo "kemia" ei ole muuta kuin läheisriippuvuutta. Jos on tunteita (rakkautta), toiselle ei sikaile.
Lapsille nuo sikailut ja parsimiset ovat melkoinen hellvetti myös. Lapset oppivat sairaan mallin, että jos toisesta välittää sitä on ihan ok kohdella huonosti. Siisti ero.
Kyse on pitkälti aivokemiasta. Ihastumista ja rakastumistahan on verrattu siihen, että olisi jonkin huumeen vaikutuksen alaisena. Luonnollisesti sitten kaikki sellainen, joka on sen huumeen saamisen tiellä, alkaa ärsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paikka kirjoitti:
Tuo vaihe on ollut pahinta pitkässä avioliitossamme. En vaan kertakaikkiaan voinut ymmärtää muuttunutta käytöstä.
Oltiin vähän alle kolmekymppinen pariskunta lapsiakin ja otettu juuri lainaa ja ostettu ok.talo.
Kumpikin töissä, kun miehen työpaikalla haluttiin kouluttaa porukkaa uuteen työkohteeseen koulutuksen tapahtuessa eri kaupungissa.
Viikonloppuisin tuli kotona käymään.
Alun innostus taloomme hiipui niin, ettei oikeastaan halunnut kuullakaan mistään suunnitelmista y.m.s., vaikka se oli aiemmin ollutkin tosi kivaa.
Ehdotti aivan älytöntä suunnitelmaakin, että me muutettaisiinkin sinne koulutuspaikkakunnalle??, vuokralle? Mitä v?
Entä mun työni, lasten koulut, juuri otettu velka?
Sai aiheen suuttua. Aivan omituinen oli.
Esimerkkejä riitti.
Yritin kyllä kysellä syytä sille, että mikä vaivaa? Paistaa kyljyksiä, olla hellä.Tuntui vaan, että syytti jostain minua, mutten tiennyt mistä !?
Istui hiljaa tympääntyneen näköisenä peittäen jopa kädellä sen puolen kasvoistaan, jolla minä olin.
Hän kyllä särki sydämeni, en osannut olla mitenkään mieliksi, en mitenkään. Tunnustan itkeneeni enemmän kuin koskaan.Koulutuspaikkakunnalle, kun tuli lähtöpäivä hän oli kuin eri mies.
Yhtäkkiä piti käydä parturissa, ostaa tyylikkäitä vaatteita, vaikkei ennen paljon noista perustanut?
Kohtapuoliin ei joka vkonloppu enäö tullutkaan kotia.
Sitten ryhtyi syyttelemään minua vieraista.
Olin tulla hulluksi huolesta.
En voinut kertoa kellekään kotiasioitani vaan painoin pahkaani kunnes joku hänen opiskelukavereistaan soitti ja kysyi häntä kerroin hänen jääneen sinne opiskelupaikkakunnalle ja tuo kaveri kertoi miehelläni olevan siellä jonkun naisen ja voivansa vieläpä itse tulla juttelemaan. 😨 taisi saada sangollisen raivoisaa itkunsekaista kiroilua vastaukseksi tuo tyyppi.Tuosta asiat sitten lähtivät purkautumaan ja kamala vuosi on sitä käsitelty silloin aluksi monin tavoin, ennenkuin teimme sovun uudestaan.
Luottamuksen takaisin saaminen oli todella vaikeaa.Ja sinä jatkoit tuollaisen kanssa ja annoit anteeksi? Kaikki ne asuntovelat pitävätkin yhdessä.
Joskus joku muukin pitää yhdessä kuin asuntolaina. Toki voi asuntolainakin.
Esim. jos suhteen osapuolilla on niin vahva kemia, ei itsekään pysy perässä miten keljujenkin tekojen jälkeen haluaa vielä jatkaa suhteessa ja yrittää parsia sitä kasaan. Lapset ovat myös syy: koskaan ei tiedä miten lapset reagoivat eroon, kun toinen asuu muualla ja toinen muualla, se välillä seilaus, elatusasiat yms.
sivusta
Tuo "kemia" ei ole muuta kuin läheisriippuvuutta. Jos on tunteita (rakkautta), toiselle ei sikaile.
Lapsille nuo sikailut ja parsimiset ovat melkoinen hellvetti myös. Lapset oppivat sairaan mallin, että jos toisesta välittää sitä on ihan ok kohdella huonosti. Siisti ero.
Niin ei se aika ollut mitään herkkua varmaan meistä kummallekaan.
Henkisesti ainakaan.
Eihän sitä ennen lasten nähden asioita puitu, eikä me keskenämme erosta edes puhuttukaan koskaan.
Tämäkin vastamäki saatiin lopulta pois päiväjärjestyksestä aikansa vatvottiin, mutta lyötiin miehen kanssa kättä päälle, että asia on loppuunkäsitelty ja kumpikin otti oppia vastaisen varalle.
Nyt vaan tuli mieleen, kun luin tämän alotuksen.
Onneksi lapsia kumpikin ollaan aina pidetty ykkösinä ja ihan terveitä aikuisia ovat.
Jotkut parit eroavat ja toiset sopivat eikä ne toisten tekemät ratkaisut muiden mielestä toki ole koskaan ihan jetsulleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä myös mietin juuri näitä samoja asioita, ja sitten sattumalta törmäsin tähän aloitukseen. Mies on alkanut viihtyä töissään vähän liiankin hyvin ja nyt alkanut myös valittaa luonteenpiirteistäni ja esittänyt toiveita että olisin enemmän jonkinlainen. Otin puheeksi seksin ja yhteisen ajan vähyyden ja mies ehdotti ratkaisuksi että pukeutuisin kotona kauniimmin enkä käyttäisi kotivaatteita (jotka ovat yleensä löysät housut ja toppi, ei edes mitkään pieruverkkarit). Ja että olisin kiinnostuneempi samoista asioista kuin hän. Kaipa hän on ihastunut toiseen. Sitä majdollista toista naista näkee vain laittautuneena ja edustavana, hyvä työkaveri -rooli päällä eli valmiina juttelemaan kaikesta mistä muutkin.
Vinkkejä miten kysyä asiaa mieheltä ilman että vaikutan nalkuttavalta tai syyttävältä? En usko että hän tekee mitään aloitteita tai pettäisi, mutta on raastavaa kun tunnen olevani vääränlainen ja mietin miten hän katselee toista ihaillen ja miettii miksi valitsi minut.
Pahalta tuntuu myös että kun sitten laitan itseni kivaksi ja panostan jutteluun miehen mieliaiheista niin en saa mitään vastakaikua tai huomiota.
Mulla on just toi sama tunne: olen vääränlainen, en riitä tällaisena, en kelpaa tällaisena. Mitenkään. :( Mies esim on paljon iloisempi sellaisten vauhdikkaitten, rempseitten rallattajanaisten kanssa, mä oon hiljaisempi, introvertti ja aika ujo.
Munkin mies ihailee remakoita naisia, jotka ovat riehakkaita juhlissa ja haluavat olla keskipisteenä. Mutta oikeasti mies ei tykkää yhtään tehdä myönnytyksiä omien juttujensa suhteen. Jos alkaisin juoksemaan juhlissa ja tanssimaan pöydillä, se olisi raivoissaan. Se on tyytyväinen vaan, kun tykkään olla kotona ja hoitaa lapsia ja lukea kirjoja. Meille tulisi varmaan ero, jos alkaisin käyttäytymään kuten ne naiset, joita se ihailee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihminen ihastuu toiseen, vaikka rinnalla kulkisikin oikeasti ihana ihminen?
Sitä jämähtämistä ihanan ihmisen kanssa ei välttämättä huomaa ennen kuin ihastuu toiseen. Parisuhteesta pitää pitää huolta, eikä lipsahtaa vahingossa ja huomaamatta siihen itsestäänselvyyteen.
Mä otin puheeksi mieheni kanssa miten törkeästi ja töykeästi hän on mulle puhutellut ja mua kohdellut, annoin oikein esimerkit irl elämästä, hänen mielestään mä olin ylireagoinut ja ei ole ollut omasta mielestään lainkaan töykeä, vähätteli vaan asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitääkö sellaista suvaita että mies käyttäytyy kuin herrasmies ihan vieraiden naisten keskuudessa ja omalle puolisolleen saa normaalioloissa (eli ei edes suutuksissa) aukoo päätä miten sattuu, töksäytellä, olla kova ja tyly, arvosteleva?! Kertokaa.
Kun mies on tyly ja inhottava, hän itse ajaa naisensa (kumppaninsa) kauas pois itsestään. Kuka sellaisen tylyttäjän kanssa haluaisi olla. Sitten mies vielä ihmettelee miksi naisesta tulee etäinen eikä anna sek siä.
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö sellaista suvaita että mies käyttäytyy kuin herrasmies ihan vieraiden naisten keskuudessa ja omalle puolisolleen saa normaalioloissa (eli ei edes suutuksissa) aukoo päätä miten sattuu, töksäytellä, olla kova ja tyly, arvosteleva?! Kertokaa.
Näitä ns herrasmiehiä näkyy aika paljon. Omakin siippa ärsyttävästi lässyttää ja mielistelee muita naisia, mutta kotioloissa osaa olla tyly, vähättelevä ja ilkeä. No pitääkö sitä suvaita. Ei varmaan pidä, mutta tässä sitä suvaitaan vuodesta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Kun mies on tyly ja inhottava, hän itse ajaa naisensa (kumppaninsa) kauas pois itsestään. Kuka sellaisen tylyttäjän kanssa haluaisi olla. Sitten mies vielä ihmettelee miksi naisesta tulee etäinen eikä anna sek siä.
Joo kyllä mäkin innostuisin makuuhuoneen puolella jos mies kohtelisi minua kuin työpaikkansa assaria!
Voinko aiheuttaa jotain haittaa jos kysyn mieheltä suoraan onko ihastunut toiseen? Voiko siitä olla haittaa, esim että kieltää kaiken ja inhoaa minua vielä enemmän mikä saa ihastumisen voimistumaan. Kannattaisiko antaa vaan olla ja toivoa että menisi itsestään ohi jos jotain ihastusta on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
helppo: mies toivoo, että saisi omalla käytöksellään sinut haluamaan eroa, ettei tarvitisi itse olla siihen syypää.
t.mies
Tämä on todella ristiriitaista. Mun mies oli ilmiselvästi ihastunut ja jopa rakastunut erääseen toiseen naiseen, merkit olivat niin selvät. Mä aloitin puhumisen avioerosta, niin ei. Mies haluaa elää ja olla mun kanssa. Mitä tämä on?
Se haluaa pitää omaisuuden ja lapset. Helpon elämän. Sitä se on.
Vaikka arki olisikin yhtä tervan juontia, riitelyä ja hammasten puremista? Onko se silloin helppoa elämää? Voiko kyse olla siitä, että muutos pelottaa?
Voi hyvinkin olla. Varsinkin, jos ollaan jo keski-ikäisiä, voi uudestaan alusta aloittaminen jonkun kanssa tuntua pelottavalta ja epävarmalta: jos sekin juttu menee karille, niin jääkö sitä sitten ihan yksin ja tyhjän päälle loppuiäksi? Se tympeä vanha liitto on kuitenkin tuttu ja turvallinen ja jos ei se sentään ihan yhtä helvettiä ole...
Ja sinä jatkoit tuollaisen kanssa ja annoit anteeksi? Kaikki ne asuntovelat pitävätkin yhdessä.