Lue keskustelun säännöt.
Kun mies ihastuu johonkin naiseen, niin miksi hän alkaa käyttäytymään puolisoaan kohtaan
27.05.2019 |
niin kylmästi, etäisesti, tylysti ja aliarvioivasti, jopa helveksivasti? Mies tiuskii pienestäkin asiasta ja pinna on kireällä. Siinä ihastumisen vaiheessa toiseen naiseen oma puoliso on kuin ilmaa, eikä mikään tunnu miellyttävän siinä omassa naispuolisossa. Miksi? Mistä tämä johtuu? Kokemuksia?
Kommentit (153)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen paraikaa ihastunut ja kohde pyörii ajatuksissa monta kertaa päivässä. Kaikki hänen ulkonäössään, ammatissaan, asuinpaikassaan jne on mielestäni hyvää ja kiinnostavaa. Monet tietänevät myös käänteisen version, kun kaikki mitä eksä edustaa, alkaa etoa ja ärsyttää.
Käänteisen version - siis mistä, eksästäkö?
Käänteinen versio innostuksesta, se miten joku ihminen tuntuu niin luotaantyöntävältä, että kaikki mitä hän edustaa on superällöä. Yleensä sellaista ei kai tunne kuin eksää kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole sukupuolisidonnaista tuo.
Kukaan paraskaan kumppani ei ole 100 % täydellinen eikä pysty vastaamaan täysin toisen tarpeisiin. Kun sitten ihastuu, alkaa ihan tajuamattaan vertailla ja toivoa kumppanilta samoja ihania ominaisuuksia kuin ihastuksella on. Sitä tulee kovemmaksi ja kärkkäämmäksi kumppania kohtaan.
Joku saattaa tosiaan ajaa eroon, mutta joku taas ajattelee että jos kumppani muuttuisi yhtä ihanaksi kuin ihastus, ei tarvitsisi erota.
Kirjoitit hyvin tämän mitä olen pääni puhki miettinyt "alkaa ihan tajuamattaan vertailla ja toivoa samoja ihania ominaisuuksia kuin ihastuksella on." Tämän olen kokenut ja tämä on tuntunut todella pahalta, sillä suhteemme alusta lähtien olen tuonut miehelle esille muutamia seikkoja selvästikin millainen olen ja mitä tykkään tehdä ja mitä en, mitkä ovat luontaiset kiinnostukseni kohteeni. Tuntuu siltä että miksi puolisoni edes alkoi suhteeseen kanssani, kun hän on kuitenkin tiennyt että minussa ei sellaisia ominaisuuksia eikä kiinnostuksenkohteita ole kuten ihastuksellaan on, saati sellaisia ulkonöominaisuuksia kuin ihastuksellaan. Ei sen mun miehen ihastus mitään runoja kirjoittele, se ihastus laittaa ruokia. Mä kirjoitan runoja, mä en laita ruokia. Näin on ollut jo useita vuosia, jo siitä asti kun tapasimme! Ja jos mies haaveilee ja ihastuu ihan erinäköiseen kuin mitä mä olen, niin miksi ihmeessä aloitti suhteen edes mun kanssa!
Eihän se mies sille mitään siinä mielessävoi, että tuskin etsi aikanaan sinunnäköistä runojenkirjoittajaa ja nyt sitä toisennäköistä kokkia.
Joku teidän suhteessa mahdollisti ihastuksen mahtumisen väliin ja nyt se rako pitäisi tiivistää. Se vaan on hankalaa niin kauan kuin miehen ajatukset palavat toisessa. Hän saa siitä täytettä siihen vajaukseen, mikä teille on tullut. Ellei sitten ole puhdas sarjapettäjä.
Tässä on niin outoa ja kummallistahan se, että mies nimenomaan ihastui mun runollisuuteen ja häntä ei silloin vuosia sitten millään tavalla "häirinnyt" se etten laittanut ruokia ollenkaan. Ajat muuttuu, näköjään sanonta pitää paikkansa.
Jatkan vielä. Mä olen jäänyt nyt niin suuren ihmetyksen alle, kun toi mieheni ihastus ei kirjoita ollenkaan runoja ja se runojen raapustelu oli just se tärkeä piirre mihin mieheni mussa vahvasti kuulemma ihastui. Nyt miestä suorastaan ärsyttää jos kirjoittelen toisinaan runoja ja puhuu miksi en edes kokeile tekee gourmet ruokien tekoja runojen kirjoittamisen sijaan. Huoh sanon mä. Onneksi eron saa vireille yksinkin ja tehtyä yksinkin.
Älä nyt juutu niihin runoihin. Hän ihastui sinussa runoihin, ei etsinyt runoilijaa.
Kuinka pitkällä tuo tilanne on? Useinhan nuo ihastukset menevät ohi ja rauha palaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole sukupuolisidonnaista tuo.
Kukaan paraskaan kumppani ei ole 100 % täydellinen eikä pysty vastaamaan täysin toisen tarpeisiin. Kun sitten ihastuu, alkaa ihan tajuamattaan vertailla ja toivoa kumppanilta samoja ihania ominaisuuksia kuin ihastuksella on. Sitä tulee kovemmaksi ja kärkkäämmäksi kumppania kohtaan.
Joku saattaa tosiaan ajaa eroon, mutta joku taas ajattelee että jos kumppani muuttuisi yhtä ihanaksi kuin ihastus, ei tarvitsisi erota.
Kirjoitit hyvin tämän mitä olen pääni puhki miettinyt "alkaa ihan tajuamattaan vertailla ja toivoa samoja ihania ominaisuuksia kuin ihastuksella on." Tämän olen kokenut ja tämä on tuntunut todella pahalta, sillä suhteemme alusta lähtien olen tuonut miehelle esille muutamia seikkoja selvästikin millainen olen ja mitä tykkään tehdä ja mitä en, mitkä ovat luontaiset kiinnostukseni kohteeni. Tuntuu siltä että miksi puolisoni edes alkoi suhteeseen kanssani, kun hän on kuitenkin tiennyt että minussa ei sellaisia ominaisuuksia eikä kiinnostuksenkohteita ole kuten ihastuksellaan on, saati sellaisia ulkonöominaisuuksia kuin ihastuksellaan. Ei sen mun miehen ihastus mitään runoja kirjoittele, se ihastus laittaa ruokia. Mä kirjoitan runoja, mä en laita ruokia. Näin on ollut jo useita vuosia, jo siitä asti kun tapasimme! Ja jos mies haaveilee ja ihastuu ihan erinäköiseen kuin mitä mä olen, niin miksi ihmeessä aloitti suhteen edes mun kanssa!
Eihän se mies sille mitään siinä mielessävoi, että tuskin etsi aikanaan sinunnäköistä runojenkirjoittajaa ja nyt sitä toisennäköistä kokkia.
Joku teidän suhteessa mahdollisti ihastuksen mahtumisen väliin ja nyt se rako pitäisi tiivistää. Se vaan on hankalaa niin kauan kuin miehen ajatukset palavat toisessa. Hän saa siitä täytettä siihen vajaukseen, mikä teille on tullut. Ellei sitten ole puhdas sarjapettäjä.
Tässä on niin outoa ja kummallistahan se, että mies nimenomaan ihastui mun runollisuuteen ja häntä ei silloin vuosia sitten millään tavalla "häirinnyt" se etten laittanut ruokia ollenkaan. Ajat muuttuu, näköjään sanonta pitää paikkansa.
No riippuu nyt sitten jatkosta, ehkä kohta ruuat ovat unohtuneet ja runot kelpaavat taas.
Meillä on mennyt muutaman vuoden huonommin kuin normaalisti. Mies ihastui (ei ole myöntänyt, mutta ilmiselvää) ja siinä yhteydessä minulle muodostui oljenkorreksi kaivata erästä tiettyä ihmistä menneestä. Miehen ihastus on nyt ohi mutta tällä hetkellä minä olen ihan täysin virtuaalisesti ihastunut tuohon menneen ajan ihmiseen.
Meillä oli kuukausia putkeen, kun kaikki meni välissä ihan hyvin eivätkä ajatukseni harhailleet mihinkään vaan olin täysin tyytyväinen mieheen.
Mä olen jopa mietinyt sellaista, että missähän vaiheessa miestä alkaisi taas runoni kiinnostaa..... ja jos mun ja miehen suhde päättyisi, niin alkaisikohan miten nopeesti leipiintyä niihin naikkosen gourmetteihin ja kaipaamaankin sen uudensa rinnalla runojani.....
Kai sinussa nyt jotain muutakin on kuin ne runot? Muuten ei kuulosta hyvältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole sukupuolisidonnaista tuo.
Kukaan paraskaan kumppani ei ole 100 % täydellinen eikä pysty vastaamaan täysin toisen tarpeisiin. Kun sitten ihastuu, alkaa ihan tajuamattaan vertailla ja toivoa kumppanilta samoja ihania ominaisuuksia kuin ihastuksella on. Sitä tulee kovemmaksi ja kärkkäämmäksi kumppania kohtaan.
Joku saattaa tosiaan ajaa eroon, mutta joku taas ajattelee että jos kumppani muuttuisi yhtä ihanaksi kuin ihastus, ei tarvitsisi erota.
Kirjoitit hyvin tämän mitä olen pääni puhki miettinyt "alkaa ihan tajuamattaan vertailla ja toivoa samoja ihania ominaisuuksia kuin ihastuksella on." Tämän olen kokenut ja tämä on tuntunut todella pahalta, sillä suhteemme alusta lähtien olen tuonut miehelle esille muutamia seikkoja selvästikin millainen olen ja mitä tykkään tehdä ja mitä en, mitkä ovat luontaiset kiinnostukseni kohteeni. Tuntuu siltä että miksi puolisoni edes alkoi suhteeseen kanssani, kun hän on kuitenkin tiennyt että minussa ei sellaisia ominaisuuksia eikä kiinnostuksenkohteita ole kuten ihastuksellaan on, saati sellaisia ulkonöominaisuuksia kuin ihastuksellaan. Ei sen mun miehen ihastus mitään runoja kirjoittele, se ihastus laittaa ruokia. Mä kirjoitan runoja, mä en laita ruokia. Näin on ollut jo useita vuosia, jo siitä asti kun tapasimme! Ja jos mies haaveilee ja ihastuu ihan erinäköiseen kuin mitä mä olen, niin miksi ihmeessä aloitti suhteen edes mun kanssa!
Eihän se mies sille mitään siinä mielessävoi, että tuskin etsi aikanaan sinunnäköistä runojenkirjoittajaa ja nyt sitä toisennäköistä kokkia.
Joku teidän suhteessa mahdollisti ihastuksen mahtumisen väliin ja nyt se rako pitäisi tiivistää. Se vaan on hankalaa niin kauan kuin miehen ajatukset palavat toisessa. Hän saa siitä täytettä siihen vajaukseen, mikä teille on tullut. Ellei sitten ole puhdas sarjapettäjä.
Tässä on niin outoa ja kummallistahan se, että mies nimenomaan ihastui mun runollisuuteen ja häntä ei silloin vuosia sitten millään tavalla "häirinnyt" se etten laittanut ruokia ollenkaan. Ajat muuttuu, näköjään sanonta pitää paikkansa.
Jatkan vielä. Mä olen jäänyt nyt niin suuren ihmetyksen alle, kun toi mieheni ihastus ei kirjoita ollenkaan runoja ja se runojen raapustelu oli just se tärkeä piirre mihin mieheni mussa vahvasti kuulemma ihastui. Nyt miestä suorastaan ärsyttää jos kirjoittelen toisinaan runoja ja puhuu miksi en edes kokeile tekee gourmet ruokien tekoja runojen kirjoittamisen sijaan. Huoh sanon mä. Onneksi eron saa vireille yksinkin ja tehtyä yksinkin.
Älä nyt juutu niihin runoihin. Hän ihastui sinussa runoihin, ei etsinyt runoilijaa.
Kuinka pitkällä tuo tilanne on? Useinhan nuo ihastukset menevät ohi ja rauha palaa.
Kyllä mä juutun, koska se on eräänlainen johtolanka johonkin. Runot edustavat tässä sitä osaa, mihin hän minussa ihastui ja miksi, ja silloin vuosia sitten ei ollut väliä olinko gourmetkokki vai en. Mua kiinnostaa miksi mies on nyt niiin ihastunutkin siihen gourmetin keittäjään ja haluaakin gourmetkokin? Mitä on tapahtunut? Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Konemiäs kirjoitti:
Olen mies. "Ihastun" joskus johonkin toiseen naiseen, mutta en koskaan silä lailla, että puolisoni pitäisi olla huolissaan. En ala suunnittelemaan yhteistä elämää uuden ihmisen kanssa, en koeta iskeä häntä, enkä missään nimessä ajattelekaan pettää puolisoani. Ei kai sille kukaan mitään voi, että joku ihminen tuntuu kiinnostavalta tai mukavalta. Sille sen sijaan voi, mitä sitten tekee siinä tilanteessa.
Tietääkö sun puoliso näistä ihastumisista?
Vierailija kirjoitti:
Kai sinussa nyt jotain muutakin on kuin ne runot? Muuten ei kuulosta hyvältä.
Rakastan seksiä, tykkään hieroa miestä, olen iloinen, empaattinen, nuorekas, hoikka ja urheilullinen. Huumorintajuinen. Huom olen varattu, ei ollut deitti-ilmoitus :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole sukupuolisidonnaista tuo.
Kukaan paraskaan kumppani ei ole 100 % täydellinen eikä pysty vastaamaan täysin toisen tarpeisiin. Kun sitten ihastuu, alkaa ihan tajuamattaan vertailla ja toivoa kumppanilta samoja ihania ominaisuuksia kuin ihastuksella on. Sitä tulee kovemmaksi ja kärkkäämmäksi kumppania kohtaan.
Joku saattaa tosiaan ajaa eroon, mutta joku taas ajattelee että jos kumppani muuttuisi yhtä ihanaksi kuin ihastus, ei tarvitsisi erota.
Kirjoitit hyvin tämän mitä olen pääni puhki miettinyt "alkaa ihan tajuamattaan vertailla ja toivoa samoja ihania ominaisuuksia kuin ihastuksella on." Tämän olen kokenut ja tämä on tuntunut todella pahalta, sillä suhteemme alusta lähtien olen tuonut miehelle esille muutamia seikkoja selvästikin millainen olen ja mitä tykkään tehdä ja mitä en, mitkä ovat luontaiset kiinnostukseni kohteeni. Tuntuu siltä että miksi puolisoni edes alkoi suhteeseen kanssani, kun hän on kuitenkin tiennyt että minussa ei sellaisia ominaisuuksia eikä kiinnostuksenkohteita ole kuten ihastuksellaan on, saati sellaisia ulkonöominaisuuksia kuin ihastuksellaan. Ei sen mun miehen ihastus mitään runoja kirjoittele, se ihastus laittaa ruokia. Mä kirjoitan runoja, mä en laita ruokia. Näin on ollut jo useita vuosia, jo siitä asti kun tapasimme! Ja jos mies haaveilee ja ihastuu ihan erinäköiseen kuin mitä mä olen, niin miksi ihmeessä aloitti suhteen edes mun kanssa!
Eihän se mies sille mitään siinä mielessävoi, että tuskin etsi aikanaan sinunnäköistä runojenkirjoittajaa ja nyt sitä toisennäköistä kokkia.
Joku teidän suhteessa mahdollisti ihastuksen mahtumisen väliin ja nyt se rako pitäisi tiivistää. Se vaan on hankalaa niin kauan kuin miehen ajatukset palavat toisessa. Hän saa siitä täytettä siihen vajaukseen, mikä teille on tullut. Ellei sitten ole puhdas sarjapettäjä.
Tässä on niin outoa ja kummallistahan se, että mies nimenomaan ihastui mun runollisuuteen ja häntä ei silloin vuosia sitten millään tavalla "häirinnyt" se etten laittanut ruokia ollenkaan. Ajat muuttuu, näköjään sanonta pitää paikkansa.
Jatkan vielä. Mä olen jäänyt nyt niin suuren ihmetyksen alle, kun toi mieheni ihastus ei kirjoita ollenkaan runoja ja se runojen raapustelu oli just se tärkeä piirre mihin mieheni mussa vahvasti kuulemma ihastui. Nyt miestä suorastaan ärsyttää jos kirjoittelen toisinaan runoja ja puhuu miksi en edes kokeile tekee gourmet ruokien tekoja runojen kirjoittamisen sijaan. Huoh sanon mä. Onneksi eron saa vireille yksinkin ja tehtyä yksinkin.
Älä nyt juutu niihin runoihin. Hän ihastui sinussa runoihin, ei etsinyt runoilijaa.
Kuinka pitkällä tuo tilanne on? Useinhan nuo ihastukset menevät ohi ja rauha palaa.
Kyllä mä juutun, koska se on eräänlainen johtolanka johonkin. Runot edustavat tässä sitä osaa, mihin hän minussa ihastui ja miksi, ja silloin vuosia sitten ei ollut väliä olinko gourmetkokki vai en. Mua kiinnostaa miksi mies on nyt niiin ihastunutkin siihen gourmetin keittäjään ja haluaakin gourmetkokin? Mitä on tapahtunut? Miksi?
Kuulostat ärsyttävältä ja kaavaan kangistuneelta. Jos sinä olet vain runot niin kyllä sitä ihminen kaipaa elämässään muutakin. Ei kyllä tule riittämään myöskään pelkkä gourmet ruoka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole sukupuolisidonnaista tuo.
Kukaan paraskaan kumppani ei ole 100 % täydellinen eikä pysty vastaamaan täysin toisen tarpeisiin. Kun sitten ihastuu, alkaa ihan tajuamattaan vertailla ja toivoa kumppanilta samoja ihania ominaisuuksia kuin ihastuksella on. Sitä tulee kovemmaksi ja kärkkäämmäksi kumppania kohtaan.
Joku saattaa tosiaan ajaa eroon, mutta joku taas ajattelee että jos kumppani muuttuisi yhtä ihanaksi kuin ihastus, ei tarvitsisi erota.
Kirjoitit hyvin tämän mitä olen pääni puhki miettinyt "alkaa ihan tajuamattaan vertailla ja toivoa samoja ihania ominaisuuksia kuin ihastuksella on." Tämän olen kokenut ja tämä on tuntunut todella pahalta, sillä suhteemme alusta lähtien olen tuonut miehelle esille muutamia seikkoja selvästikin millainen olen ja mitä tykkään tehdä ja mitä en, mitkä ovat luontaiset kiinnostukseni kohteeni. Tuntuu siltä että miksi puolisoni edes alkoi suhteeseen kanssani, kun hän on kuitenkin tiennyt että minussa ei sellaisia ominaisuuksia eikä kiinnostuksenkohteita ole kuten ihastuksellaan on, saati sellaisia ulkonöominaisuuksia kuin ihastuksellaan. Ei sen mun miehen ihastus mitään runoja kirjoittele, se ihastus laittaa ruokia. Mä kirjoitan runoja, mä en laita ruokia. Näin on ollut jo useita vuosia, jo siitä asti kun tapasimme! Ja jos mies haaveilee ja ihastuu ihan erinäköiseen kuin mitä mä olen, niin miksi ihmeessä aloitti suhteen edes mun kanssa!
Eihän se mies sille mitään siinä mielessävoi, että tuskin etsi aikanaan sinunnäköistä runojenkirjoittajaa ja nyt sitä toisennäköistä kokkia.
Joku teidän suhteessa mahdollisti ihastuksen mahtumisen väliin ja nyt se rako pitäisi tiivistää. Se vaan on hankalaa niin kauan kuin miehen ajatukset palavat toisessa. Hän saa siitä täytettä siihen vajaukseen, mikä teille on tullut. Ellei sitten ole puhdas sarjapettäjä.
Tässä on niin outoa ja kummallistahan se, että mies nimenomaan ihastui mun runollisuuteen ja häntä ei silloin vuosia sitten millään tavalla "häirinnyt" se etten laittanut ruokia ollenkaan. Ajat muuttuu, näköjään sanonta pitää paikkansa.
Jatkan vielä. Mä olen jäänyt nyt niin suuren ihmetyksen alle, kun toi mieheni ihastus ei kirjoita ollenkaan runoja ja se runojen raapustelu oli just se tärkeä piirre mihin mieheni mussa vahvasti kuulemma ihastui. Nyt miestä suorastaan ärsyttää jos kirjoittelen toisinaan runoja ja puhuu miksi en edes kokeile tekee gourmet ruokien tekoja runojen kirjoittamisen sijaan. Huoh sanon mä. Onneksi eron saa vireille yksinkin ja tehtyä yksinkin.
Älä nyt juutu niihin runoihin. Hän ihastui sinussa runoihin, ei etsinyt runoilijaa.
Kuinka pitkällä tuo tilanne on? Useinhan nuo ihastukset menevät ohi ja rauha palaa.
Kyllä mä juutun, koska se on eräänlainen johtolanka johonkin. Runot edustavat tässä sitä osaa, mihin hän minussa ihastui ja miksi, ja silloin vuosia sitten ei ollut väliä olinko gourmetkokki vai en. Mua kiinnostaa miksi mies on nyt niiin ihastunutkin siihen gourmetin keittäjään ja haluaakin gourmetkokin? Mitä on tapahtunut? Miksi?
Ootko kysynyt mieheltä näitä kysymyksiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole sukupuolisidonnaista tuo.
Kukaan paraskaan kumppani ei ole 100 % täydellinen eikä pysty vastaamaan täysin toisen tarpeisiin. Kun sitten ihastuu, alkaa ihan tajuamattaan vertailla ja toivoa kumppanilta samoja ihania ominaisuuksia kuin ihastuksella on. Sitä tulee kovemmaksi ja kärkkäämmäksi kumppania kohtaan.
Joku saattaa tosiaan ajaa eroon, mutta joku taas ajattelee että jos kumppani muuttuisi yhtä ihanaksi kuin ihastus, ei tarvitsisi erota.
Kirjoitit hyvin tämän mitä olen pääni puhki miettinyt "alkaa ihan tajuamattaan vertailla ja toivoa samoja ihania ominaisuuksia kuin ihastuksella on." Tämän olen kokenut ja tämä on tuntunut todella pahalta, sillä suhteemme alusta lähtien olen tuonut miehelle esille muutamia seikkoja selvästikin millainen olen ja mitä tykkään tehdä ja mitä en, mitkä ovat luontaiset kiinnostukseni kohteeni. Tuntuu siltä että miksi puolisoni edes alkoi suhteeseen kanssani, kun hän on kuitenkin tiennyt että minussa ei sellaisia ominaisuuksia eikä kiinnostuksenkohteita ole kuten ihastuksellaan on, saati sellaisia ulkonöominaisuuksia kuin ihastuksellaan. Ei sen mun miehen ihastus mitään runoja kirjoittele, se ihastus laittaa ruokia. Mä kirjoitan runoja, mä en laita ruokia. Näin on ollut jo useita vuosia, jo siitä asti kun tapasimme! Ja jos mies haaveilee ja ihastuu ihan erinäköiseen kuin mitä mä olen, niin miksi ihmeessä aloitti suhteen edes mun kanssa!
Eihän se mies sille mitään siinä mielessävoi, että tuskin etsi aikanaan sinunnäköistä runojenkirjoittajaa ja nyt sitä toisennäköistä kokkia.
Joku teidän suhteessa mahdollisti ihastuksen mahtumisen väliin ja nyt se rako pitäisi tiivistää. Se vaan on hankalaa niin kauan kuin miehen ajatukset palavat toisessa. Hän saa siitä täytettä siihen vajaukseen, mikä teille on tullut. Ellei sitten ole puhdas sarjapettäjä.
Tässä on niin outoa ja kummallistahan se, että mies nimenomaan ihastui mun runollisuuteen ja häntä ei silloin vuosia sitten millään tavalla "häirinnyt" se etten laittanut ruokia ollenkaan. Ajat muuttuu, näköjään sanonta pitää paikkansa.
Jatkan vielä. Mä olen jäänyt nyt niin suuren ihmetyksen alle, kun toi mieheni ihastus ei kirjoita ollenkaan runoja ja se runojen raapustelu oli just se tärkeä piirre mihin mieheni mussa vahvasti kuulemma ihastui. Nyt miestä suorastaan ärsyttää jos kirjoittelen toisinaan runoja ja puhuu miksi en edes kokeile tekee gourmet ruokien tekoja runojen kirjoittamisen sijaan. Huoh sanon mä. Onneksi eron saa vireille yksinkin ja tehtyä yksinkin.
Älä nyt juutu niihin runoihin. Hän ihastui sinussa runoihin, ei etsinyt runoilijaa.
Kuinka pitkällä tuo tilanne on? Useinhan nuo ihastukset menevät ohi ja rauha palaa.
Kyllä mä juutun, koska se on eräänlainen johtolanka johonkin. Runot edustavat tässä sitä osaa, mihin hän minussa ihastui ja miksi, ja silloin vuosia sitten ei ollut väliä olinko gourmetkokki vai en. Mua kiinnostaa miksi mies on nyt niiin ihastunutkin siihen gourmetin keittäjään ja haluaakin gourmetkokin? Mitä on tapahtunut? Miksi?
Ootko kysynyt mieheltä näitä kysymyksiä?
Olen, ei osaa sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole sukupuolisidonnaista tuo.
Kukaan paraskaan kumppani ei ole 100 % täydellinen eikä pysty vastaamaan täysin toisen tarpeisiin. Kun sitten ihastuu, alkaa ihan tajuamattaan vertailla ja toivoa kumppanilta samoja ihania ominaisuuksia kuin ihastuksella on. Sitä tulee kovemmaksi ja kärkkäämmäksi kumppania kohtaan.
Joku saattaa tosiaan ajaa eroon, mutta joku taas ajattelee että jos kumppani muuttuisi yhtä ihanaksi kuin ihastus, ei tarvitsisi erota.
Kirjoitit hyvin tämän mitä olen pääni puhki miettinyt "alkaa ihan tajuamattaan vertailla ja toivoa samoja ihania ominaisuuksia kuin ihastuksella on." Tämän olen kokenut ja tämä on tuntunut todella pahalta, sillä suhteemme alusta lähtien olen tuonut miehelle esille muutamia seikkoja selvästikin millainen olen ja mitä tykkään tehdä ja mitä en, mitkä ovat luontaiset kiinnostukseni kohteeni. Tuntuu siltä että miksi puolisoni edes alkoi suhteeseen kanssani, kun hän on kuitenkin tiennyt että minussa ei sellaisia ominaisuuksia eikä kiinnostuksenkohteita ole kuten ihastuksellaan on, saati sellaisia ulkonöominaisuuksia kuin ihastuksellaan. Ei sen mun miehen ihastus mitään runoja kirjoittele, se ihastus laittaa ruokia. Mä kirjoitan runoja, mä en laita ruokia. Näin on ollut jo useita vuosia, jo siitä asti kun tapasimme! Ja jos mies haaveilee ja ihastuu ihan erinäköiseen kuin mitä mä olen, niin miksi ihmeessä aloitti suhteen edes mun kanssa!
Eihän se mies sille mitään siinä mielessävoi, että tuskin etsi aikanaan sinunnäköistä runojenkirjoittajaa ja nyt sitä toisennäköistä kokkia.
Joku teidän suhteessa mahdollisti ihastuksen mahtumisen väliin ja nyt se rako pitäisi tiivistää. Se vaan on hankalaa niin kauan kuin miehen ajatukset palavat toisessa. Hän saa siitä täytettä siihen vajaukseen, mikä teille on tullut. Ellei sitten ole puhdas sarjapettäjä.
Tässä on niin outoa ja kummallistahan se, että mies nimenomaan ihastui mun runollisuuteen ja häntä ei silloin vuosia sitten millään tavalla "häirinnyt" se etten laittanut ruokia ollenkaan. Ajat muuttuu, näköjään sanonta pitää paikkansa.
Jatkan vielä. Mä olen jäänyt nyt niin suuren ihmetyksen alle, kun toi mieheni ihastus ei kirjoita ollenkaan runoja ja se runojen raapustelu oli just se tärkeä piirre mihin mieheni mussa vahvasti kuulemma ihastui. Nyt miestä suorastaan ärsyttää jos kirjoittelen toisinaan runoja ja puhuu miksi en edes kokeile tekee gourmet ruokien tekoja runojen kirjoittamisen sijaan. Huoh sanon mä. Onneksi eron saa vireille yksinkin ja tehtyä yksinkin.
Älä nyt juutu niihin runoihin. Hän ihastui sinussa runoihin, ei etsinyt runoilijaa.
Kuinka pitkällä tuo tilanne on? Useinhan nuo ihastukset menevät ohi ja rauha palaa.
Kyllä mä juutun, koska se on eräänlainen johtolanka johonkin. Runot edustavat tässä sitä osaa, mihin hän minussa ihastui ja miksi, ja silloin vuosia sitten ei ollut väliä olinko gourmetkokki vai en. Mua kiinnostaa miksi mies on nyt niiin ihastunutkin siihen gourmetin keittäjään ja haluaakin gourmetkokin? Mitä on tapahtunut? Miksi?
Ootko kysynyt mieheltä näitä kysymyksiä?
Olen, ei osaa sanoa.
Mä olenkin alkanut miettimään, että ehkä sille mun miehelle oikeesti jopa sopiikin paremmin joku kauhakädessä kulkeva ruuantekijä jossa ei tarttee pohtia mitään, vaan voi ihan kaavamaisesti tehdä kaiken ohjeen mukaan, kuin tällainen syvällinen pohdiskelija.
Vierailija kirjoitti:
Etäännyttämistaktiikka.
Mutta miksi mies ei halua erota? Tätä en tajua, vaikka miten olisikin etäännyttämistaktiikka. Mä tiedän jo lähipiiristäni neljä tällaista tapausta! Kertokaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai sinussa nyt jotain muutakin on kuin ne runot? Muuten ei kuulosta hyvältä.
Rakastan seksiä, tykkään hieroa miestä, olen iloinen, empaattinen, nuorekas, hoikka ja urheilullinen. Huumorintajuinen. Huom olen varattu, ei ollut deitti-ilmoitus :D
Varattu vielä niin kauan kunnes lemppaat sen sun ukon. Missä päin asustelet?
Tollainen mies eteenpäin. Siis rakastat seksiä, hierot yms ja sekään ei riitä?! Ruokia saa valmiina kaupasta ja ravintoloita on joka nurkalla pilvin pimein.
Ehkä miestä ahdistaa tai on syyllinen olo ihastumisesta ja se purkautuu joillakin tolla tavalla? Itellä on ihan päinvastainen kokemus siitä miten vaikutti käyttäytymiseen eli kun huomasin ihastuneeni kaveriini, aloin päinvastoin käyttäytyä entistä huomaavaisemmin ja hempeämmin omaa tyttöystävää/avopuolisoa kohtaan. Mulla se jonkinlainen syyllisyys niistä fiiliksistä näky enemmän tollaisena "hyvittelynä". En olis halunnut tuntea mitään tätä kaveriani kohtaan, koska rakastin tyttöystävääni yli kaiken. Onneks aika pian ihastumisen jälkeen tajusin, että vaikka vaikee asia niin parempi olla avoin siitä kun se kerta vaivaa mua ja käytiin pitkä keskustelu mun tyttöystävän kanssa mun fiiliksistä, meidän suhteen tilanteesta yms. Meillä lähti suhde uuteen nousuun sen myötä ja otin etäisyyttä kaveriini varmistaakseni tunteiden hiipumisen.
Nyt tosta on jo 1,5 vuotta ja kaikki on tosi hyvin. Meillä menee parisuhteessa paremmin kuin koskaan, ihastus toista kohtaan on jo pitkään ollut täysin ohi ja ollaan taas kavereita vaikkei enää kovin aktiivisesti tekemisissä, jotenkin se väheni pysyvästi sen etäisyyden oton myötä sitten.
M29
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etäännyttämistaktiikka.
Mutta miksi mies ei halua erota? Tätä en tajua, vaikka miten olisikin etäännyttämistaktiikka. Mä tiedän jo lähipiiristäni neljä tällaista tapausta! Kertokaa!
Miksi haluaisi, jos naiset ovat valmiita elämään haaremissa?
Mieheni ihastui vaalea -ja pitkätukkaiseen sporttiseen erittäin hoikkaan naiseen. Yhtäkkiä hän alkoi äyskimään minulle, että miksen kasvata tukkaa ja laita vaikka vaaleita raitoja ja miksen treenaa aktiivisesti. Olen siis ihan normipainoinen muutaman kerran viikossa urheileva nainen. Hän oli ikäänkuin vihainen siitä, etten ole samanlainen kuin hänen ihastuksensa. Välillä hän poti selvästi huonoa omaatuntoa, ja koitti olla superystävällinen. Siinä sitten katselin monta vuotta tätä huumassa elävää miestäni (älkää kysykö miksi, en tiedä itsekään), ja pikkuhiljaa ihastuksen kohde sai inhimillisempiä piirteitä. Mies huomasi, että nainen ei syö lainkaan ja sporttaa pakonomaisesti ja loppujen lopuksi oli aika ryppyinen laihuudessaan. Eikä nainen ollut edes kovin mukava ja easy going tyyppi. Siihen lätsähti se ihastus. Saas nähä, koska seuraava...
Jatkan vielä. Mä olen jäänyt nyt niin suuren ihmetyksen alle, kun toi mieheni ihastus ei kirjoita ollenkaan runoja ja se runojen raapustelu oli just se tärkeä piirre mihin mieheni mussa vahvasti kuulemma ihastui. Nyt miestä suorastaan ärsyttää jos kirjoittelen toisinaan runoja ja puhuu miksi en edes kokeile tekee gourmet ruokien tekoja runojen kirjoittamisen sijaan. Huoh sanon mä. Onneksi eron saa vireille yksinkin ja tehtyä yksinkin.