Lue keskustelun säännöt.
Kun mies ihastuu johonkin naiseen, niin miksi hän alkaa käyttäytymään puolisoaan kohtaan
27.05.2019 |
niin kylmästi, etäisesti, tylysti ja aliarvioivasti, jopa helveksivasti? Mies tiuskii pienestäkin asiasta ja pinna on kireällä. Siinä ihastumisen vaiheessa toiseen naiseen oma puoliso on kuin ilmaa, eikä mikään tunnu miellyttävän siinä omassa naispuolisossa. Miksi? Mistä tämä johtuu? Kokemuksia?
Kommentit (153)
Onkohan niin että jos mies ei ole kokenut todella vahvoja ihastumisen tai rakastumisen tunteita ja seksuaalista halua sitä omaa puolisoaan kohtaan, niin hän ihastuu helpommin sitten johonkin toiseen naiseen suhteensa aikana?
Entä jos mies on ihastunut voimakkaasti joskus aikoinaan puolisoonsa ja kokenut vahvoja seksuaalista halua häntä kohtaan, niin entä sitten?
Jos mies ei lähdekään ihastuksensa matkaan, haluaako mies siksi pitää sen entisensä eikä lähteä ihastuksensa perään koska hän tuntee jo vanhan puolisonsa. Tulevahan on arvoitusta ja ennustamatonta.
-muutama ajatus aiheeseen liittyen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
helppo: mies toivoo, että saisi omalla käytöksellään sinut haluamaan eroa, ettei tarvitisi itse olla siihen syypää.
t.mies
Tämä on todella ristiriitaista. Mun mies oli ilmiselvästi ihastunut ja jopa rakastunut erääseen toiseen naiseen, merkit olivat niin selvät. Mä aloitin puhumisen avioerosta, niin ei. Mies haluaa elää ja olla mun kanssa. Mitä tämä on?
1. Uusi suhde on vielä hataralla pohjalla ja mies haluaa pitää takaportin auki.
tai
2. Mies ei halua tehdä likaista työtä, vaan odottaa että sinä toimitat eropaperit. Jos mies olisi ollut eron kannalla, olisi ero mennyt silti hänen piikkiin vaikka sinä sitä ehdotitkin, koska teit sen miehen uuden suhteen takia.
t. mies
Selitä tämä; nainen on toimittanut eropaperit ja silti mies haluaa että vedetään pois ne eropaperit eikä erotakaan.
vaihtoehto 1.
t.mies
Milloin miehen mielestä uusi suhde on sitten "sellaisella pohjalla", että on valmis eroon?
Mielestäni se liittyy _joidenkin_, ei siis suinkaan kaikkien, miesten tapaan nähdä naiset esineellistäen. He ovat kokemukseni mukaan niitä sovinisteja. Kun sellainen tapaa paremmilla ominaisuuksilla varustetun naiskappaleen, niin alkaa ärsyttäähän se suunnattomasti, että oma vaikuttaa huonommalta. Vähän kuin että olisi tarjolla uusi audi,, mutta joku ilkeä ihminen pakottaa sinua vastoin tahtoasi pitämään vanhaa skodaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole sukupuolisidonnaista tuo.
Kukaan paraskaan kumppani ei ole 100 % täydellinen eikä pysty vastaamaan täysin toisen tarpeisiin. Kun sitten ihastuu, alkaa ihan tajuamattaan vertailla ja toivoa kumppanilta samoja ihania ominaisuuksia kuin ihastuksella on. Sitä tulee kovemmaksi ja kärkkäämmäksi kumppania kohtaan.
Joku saattaa tosiaan ajaa eroon, mutta joku taas ajattelee että jos kumppani muuttuisi yhtä ihanaksi kuin ihastus, ei tarvitsisi erota.
Kirjoitit hyvin tämän mitä olen pääni puhki miettinyt "alkaa ihan tajuamattaan vertailla ja toivoa samoja ihania ominaisuuksia kuin ihastuksella on." Tämän olen kokenut ja tämä on tuntunut todella pahalta, sillä suhteemme alusta lähtien olen tuonut miehelle esille muutamia seikkoja selvästikin millainen olen ja mitä tykkään tehdä ja mitä en, mitkä ovat luontaiset kiinnostukseni kohteeni. Tuntuu siltä että miksi puolisoni edes alkoi suhteeseen kanssani, kun hän on kuitenkin tiennyt että minussa ei sellaisia ominaisuuksia eikä kiinnostuksenkohteita ole kuten ihastuksellaan on, saati sellaisia ulkonöominaisuuksia kuin ihastuksellaan. Ei sen mun miehen ihastus mitään runoja kirjoittele, se ihastus laittaa ruokia. Mä kirjoitan runoja, mä en laita ruokia. Näin on ollut jo useita vuosia, jo siitä asti kun tapasimme! Ja jos mies haaveilee ja ihastuu ihan erinäköiseen kuin mitä mä olen, niin miksi ihmeessä aloitti suhteen edes mun kanssa!
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni se liittyy _joidenkin_, ei siis suinkaan kaikkien, miesten tapaan nähdä naiset esineellistäen. He ovat kokemukseni mukaan niitä sovinisteja. Kun sellainen tapaa paremmilla ominaisuuksilla varustetun naiskappaleen, niin alkaa ärsyttäähän se suunnattomasti, että oma vaikuttaa huonommalta. Vähän kuin että olisi tarjolla uusi audi,, mutta joku ilkeä ihminen pakottaa sinua vastoin tahtoasi pitämään vanhaa skodaa.
Sisältyykö tähän "esineellistämiseen" siis keho+luonteenominaisuudet+luonteenpiirteet yms vaiko vain vain keho ja ulkonäkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö olisi reilumpaa että mies ottaa reilusti eron ja vastuun, eikä elele tuollain jotain takaportti- ja helppoelämää?! Eikö miehiltä löydy selkärankaa?
Ajatteleeko mies, että siitä uudestakin tulee vielä joskus se vanha skooda?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole sukupuolisidonnaista tuo.
Kukaan paraskaan kumppani ei ole 100 % täydellinen eikä pysty vastaamaan täysin toisen tarpeisiin. Kun sitten ihastuu, alkaa ihan tajuamattaan vertailla ja toivoa kumppanilta samoja ihania ominaisuuksia kuin ihastuksella on. Sitä tulee kovemmaksi ja kärkkäämmäksi kumppania kohtaan.
Joku saattaa tosiaan ajaa eroon, mutta joku taas ajattelee että jos kumppani muuttuisi yhtä ihanaksi kuin ihastus, ei tarvitsisi erota.
Kirjoitit hyvin tämän mitä olen pääni puhki miettinyt "alkaa ihan tajuamattaan vertailla ja toivoa samoja ihania ominaisuuksia kuin ihastuksella on." Tämän olen kokenut ja tämä on tuntunut todella pahalta, sillä suhteemme alusta lähtien olen tuonut miehelle esille muutamia seikkoja selvästikin millainen olen ja mitä tykkään tehdä ja mitä en, mitkä ovat luontaiset kiinnostukseni kohteeni. Tuntuu siltä että miksi puolisoni edes alkoi suhteeseen kanssani, kun hän on kuitenkin tiennyt että minussa ei sellaisia ominaisuuksia eikä kiinnostuksenkohteita ole kuten ihastuksellaan on, saati sellaisia ulkonöominaisuuksia kuin ihastuksellaan. Ei sen mun miehen ihastus mitään runoja kirjoittele, se ihastus laittaa ruokia. Mä kirjoitan runoja, mä en laita ruokia. Näin on ollut jo useita vuosia, jo siitä asti kun tapasimme! Ja jos mies haaveilee ja ihastuu ihan erinäköiseen kuin mitä mä olen, niin miksi ihmeessä aloitti suhteen edes mun kanssa!
Eihän se mies sille mitään siinä mielessävoi, että tuskin etsi aikanaan sinunnäköistä runojenkirjoittajaa ja nyt sitä toisennäköistä kokkia.
Joku teidän suhteessa mahdollisti ihastuksen mahtumisen väliin ja nyt se rako pitäisi tiivistää. Se vaan on hankalaa niin kauan kuin miehen ajatukset palavat toisessa. Hän saa siitä täytettä siihen vajaukseen, mikä teille on tullut. Ellei sitten ole puhdas sarjapettäjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihastuminen johtaisi mihinkään? Olen itsekin ollut ihastunut tosissani toiseen mieheen avioliiton aikana, mutta ei ole käynyt silti mielessäkään vaihtaa. Kuuluu pitkään liittoon.
Pitää saada se nainen eroamaan itsestä. Sitten on kätevä hakea sympatiaa uudelta ihastukselta kun yhyy eukko otti ja jätti (vaikka ihan itse ajoin sen siihen käyttäytymällä kuin p*ska).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole sukupuolisidonnaista tuo.
Kukaan paraskaan kumppani ei ole 100 % täydellinen eikä pysty vastaamaan täysin toisen tarpeisiin. Kun sitten ihastuu, alkaa ihan tajuamattaan vertailla ja toivoa kumppanilta samoja ihania ominaisuuksia kuin ihastuksella on. Sitä tulee kovemmaksi ja kärkkäämmäksi kumppania kohtaan.
Joku saattaa tosiaan ajaa eroon, mutta joku taas ajattelee että jos kumppani muuttuisi yhtä ihanaksi kuin ihastus, ei tarvitsisi erota.
Kirjoitit hyvin tämän mitä olen pääni puhki miettinyt "alkaa ihan tajuamattaan vertailla ja toivoa samoja ihania ominaisuuksia kuin ihastuksella on." Tämän olen kokenut ja tämä on tuntunut todella pahalta, sillä suhteemme alusta lähtien olen tuonut miehelle esille muutamia seikkoja selvästikin millainen olen ja mitä tykkään tehdä ja mitä en, mitkä ovat luontaiset kiinnostukseni kohteeni. Tuntuu siltä että miksi puolisoni edes alkoi suhteeseen kanssani, kun hän on kuitenkin tiennyt että minussa ei sellaisia ominaisuuksia eikä kiinnostuksenkohteita ole kuten ihastuksellaan on, saati sellaisia ulkonöominaisuuksia kuin ihastuksellaan. Ei sen mun miehen ihastus mitään runoja kirjoittele, se ihastus laittaa ruokia. Mä kirjoitan runoja, mä en laita ruokia. Näin on ollut jo useita vuosia, jo siitä asti kun tapasimme! Ja jos mies haaveilee ja ihastuu ihan erinäköiseen kuin mitä mä olen, niin miksi ihmeessä aloitti suhteen edes mun kanssa!
Mä kyllä olin niin äimän käkenä kun mies alkoi puhumaan mulle että alkaisin tekeen gourmet-ruokia ja vietettäisiin juhlaillallisia, että mä tekisin ne ruuat. Ei hyvän tähden, en koskaan tollaisia tehnyt eikä mua kiinnosta gourmet-pihvien teko. Mä sanoin että me mennään valmiille hienoon ravintolaan tai se tekee ne ruuat meille illalliselle, niin suuttui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole sukupuolisidonnaista tuo.
Kukaan paraskaan kumppani ei ole 100 % täydellinen eikä pysty vastaamaan täysin toisen tarpeisiin. Kun sitten ihastuu, alkaa ihan tajuamattaan vertailla ja toivoa kumppanilta samoja ihania ominaisuuksia kuin ihastuksella on. Sitä tulee kovemmaksi ja kärkkäämmäksi kumppania kohtaan.
Joku saattaa tosiaan ajaa eroon, mutta joku taas ajattelee että jos kumppani muuttuisi yhtä ihanaksi kuin ihastus, ei tarvitsisi erota.
Kirjoitit hyvin tämän mitä olen pääni puhki miettinyt "alkaa ihan tajuamattaan vertailla ja toivoa samoja ihania ominaisuuksia kuin ihastuksella on." Tämän olen kokenut ja tämä on tuntunut todella pahalta, sillä suhteemme alusta lähtien olen tuonut miehelle esille muutamia seikkoja selvästikin millainen olen ja mitä tykkään tehdä ja mitä en, mitkä ovat luontaiset kiinnostukseni kohteeni. Tuntuu siltä että miksi puolisoni edes alkoi suhteeseen kanssani, kun hän on kuitenkin tiennyt että minussa ei sellaisia ominaisuuksia eikä kiinnostuksenkohteita ole kuten ihastuksellaan on, saati sellaisia ulkonöominaisuuksia kuin ihastuksellaan. Ei sen mun miehen ihastus mitään runoja kirjoittele, se ihastus laittaa ruokia. Mä kirjoitan runoja, mä en laita ruokia. Näin on ollut jo useita vuosia, jo siitä asti kun tapasimme! Ja jos mies haaveilee ja ihastuu ihan erinäköiseen kuin mitä mä olen, niin miksi ihmeessä aloitti suhteen edes mun kanssa!
Mä kyllä olin niin äimän käkenä kun mies alkoi puhumaan mulle että alkaisin tekeen gourmet-ruokia ja vietettäisiin juhlaillallisia, että mä tekisin ne ruuat. Ei hyvän tähden, en koskaan tollaisia tehnyt eikä mua kiinnosta gourmet-pihvien teko. Mä sanoin että me mennään valmiille hienoon ravintolaan tai se tekee ne ruuat meille illalliselle, niin suuttui.
Sympatiani. Tuon selittämiseen riittää ihan kyökkipsykologia. Mies on ihastunut niin ihan kaikki naisessa on ihanaa. Nyt hän sitten haluaisi tehdä niitä ihania juttuja sinun kanssasi, koska ei voi tuon toisen kanssa ja haluaa edelleen olla sinun kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa kokemusta. Yhtäkkiä haluttiin nuotiokahville laavulle yöksi _yhdessä_ haiseemaan perseelle. Sieltähän taustalta löytyi naispuolinen, hevosnaamainen eräjorma, joka kapisen piskinsä kanssa otti sivuprofiiliselfieitä stetsoni päässä.
Tämä sitten sai miehessä aikaan sydämentykytyksiä ja paisuvaisen kohoamaa.
Kiitos ja hei.
Olen paraikaa ihastunut ja kohde pyörii ajatuksissa monta kertaa päivässä. Kaikki hänen ulkonäössään, ammatissaan, asuinpaikassaan jne on mielestäni hyvää ja kiinnostavaa. Monet tietänevät myös käänteisen version, kun kaikki mitä eksä edustaa, alkaa etoa ja ärsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole sukupuolisidonnaista tuo.
Kukaan paraskaan kumppani ei ole 100 % täydellinen eikä pysty vastaamaan täysin toisen tarpeisiin. Kun sitten ihastuu, alkaa ihan tajuamattaan vertailla ja toivoa kumppanilta samoja ihania ominaisuuksia kuin ihastuksella on. Sitä tulee kovemmaksi ja kärkkäämmäksi kumppania kohtaan.
Joku saattaa tosiaan ajaa eroon, mutta joku taas ajattelee että jos kumppani muuttuisi yhtä ihanaksi kuin ihastus, ei tarvitsisi erota.
Kirjoitit hyvin tämän mitä olen pääni puhki miettinyt "alkaa ihan tajuamattaan vertailla ja toivoa samoja ihania ominaisuuksia kuin ihastuksella on." Tämän olen kokenut ja tämä on tuntunut todella pahalta, sillä suhteemme alusta lähtien olen tuonut miehelle esille muutamia seikkoja selvästikin millainen olen ja mitä tykkään tehdä ja mitä en, mitkä ovat luontaiset kiinnostukseni kohteeni. Tuntuu siltä että miksi puolisoni edes alkoi suhteeseen kanssani, kun hän on kuitenkin tiennyt että minussa ei sellaisia ominaisuuksia eikä kiinnostuksenkohteita ole kuten ihastuksellaan on, saati sellaisia ulkonöominaisuuksia kuin ihastuksellaan. Ei sen mun miehen ihastus mitään runoja kirjoittele, se ihastus laittaa ruokia. Mä kirjoitan runoja, mä en laita ruokia. Näin on ollut jo useita vuosia, jo siitä asti kun tapasimme! Ja jos mies haaveilee ja ihastuu ihan erinäköiseen kuin mitä mä olen, niin miksi ihmeessä aloitti suhteen edes mun kanssa!
Eihän se mies sille mitään siinä mielessävoi, että tuskin etsi aikanaan sinunnäköistä runojenkirjoittajaa ja nyt sitä toisennäköistä kokkia.
Joku teidän suhteessa mahdollisti ihastuksen mahtumisen väliin ja nyt se rako pitäisi tiivistää. Se vaan on hankalaa niin kauan kuin miehen ajatukset palavat toisessa. Hän saa siitä täytettä siihen vajaukseen, mikä teille on tullut. Ellei sitten ole puhdas sarjapettäjä.
Tässä on niin outoa ja kummallistahan se, että mies nimenomaan ihastui mun runollisuuteen ja häntä ei silloin vuosia sitten millään tavalla "häirinnyt" se etten laittanut ruokia ollenkaan. Ajat muuttuu, näköjään sanonta pitää paikkansa.
Taantuma. Mies taantuu lapseksi ja kokee vaimonsa äitinä, katkoo henkistä napanuoraansa. Miehet ei pysty monimutkaisempaan toimintaan tunteiden tasolla.
Olen mies. "Ihastun" joskus johonkin toiseen naiseen, mutta en koskaan silä lailla, että puolisoni pitäisi olla huolissaan. En ala suunnittelemaan yhteistä elämää uuden ihmisen kanssa, en koeta iskeä häntä, enkä missään nimessä ajattelekaan pettää puolisoani. Ei kai sille kukaan mitään voi, että joku ihminen tuntuu kiinnostavalta tai mukavalta. Sille sen sijaan voi, mitä sitten tekee siinä tilanteessa.
Konemiäs kirjoitti:
Olen mies. "Ihastun" joskus johonkin toiseen naiseen, mutta en koskaan silä lailla, että puolisoni pitäisi olla huolissaan. En ala suunnittelemaan yhteistä elämää uuden ihmisen kanssa, en koeta iskeä häntä, enkä missään nimessä ajattelekaan pettää puolisoani. Ei kai sille kukaan mitään voi, että joku ihminen tuntuu kiinnostavalta tai mukavalta. Sille sen sijaan voi, mitä sitten tekee siinä tilanteessa.
Sä kuulostat harvinaisen fiksulta ja jos vielä osaat kohdella ihastumisen vuoksi omaa puolisoasi hyvin, niin hyvä juttu.
Vierailija kirjoitti:
Olen paraikaa ihastunut ja kohde pyörii ajatuksissa monta kertaa päivässä. Kaikki hänen ulkonäössään, ammatissaan, asuinpaikassaan jne on mielestäni hyvää ja kiinnostavaa. Monet tietänevät myös käänteisen version, kun kaikki mitä eksä edustaa, alkaa etoa ja ärsyttää.
Käänteisen version - siis mistä, eksästäkö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole sukupuolisidonnaista tuo.
Kukaan paraskaan kumppani ei ole 100 % täydellinen eikä pysty vastaamaan täysin toisen tarpeisiin. Kun sitten ihastuu, alkaa ihan tajuamattaan vertailla ja toivoa kumppanilta samoja ihania ominaisuuksia kuin ihastuksella on. Sitä tulee kovemmaksi ja kärkkäämmäksi kumppania kohtaan.
Joku saattaa tosiaan ajaa eroon, mutta joku taas ajattelee että jos kumppani muuttuisi yhtä ihanaksi kuin ihastus, ei tarvitsisi erota.
Kirjoitit hyvin tämän mitä olen pääni puhki miettinyt "alkaa ihan tajuamattaan vertailla ja toivoa samoja ihania ominaisuuksia kuin ihastuksella on." Tämän olen kokenut ja tämä on tuntunut todella pahalta, sillä suhteemme alusta lähtien olen tuonut miehelle esille muutamia seikkoja selvästikin millainen olen ja mitä tykkään tehdä ja mitä en, mitkä ovat luontaiset kiinnostukseni kohteeni. Tuntuu siltä että miksi puolisoni edes alkoi suhteeseen kanssani, kun hän on kuitenkin tiennyt että minussa ei sellaisia ominaisuuksia eikä kiinnostuksenkohteita ole kuten ihastuksellaan on, saati sellaisia ulkonöominaisuuksia kuin ihastuksellaan. Ei sen mun miehen ihastus mitään runoja kirjoittele, se ihastus laittaa ruokia. Mä kirjoitan runoja, mä en laita ruokia. Näin on ollut jo useita vuosia, jo siitä asti kun tapasimme! Ja jos mies haaveilee ja ihastuu ihan erinäköiseen kuin mitä mä olen, niin miksi ihmeessä aloitti suhteen edes mun kanssa!
Eihän se mies sille mitään siinä mielessävoi, että tuskin etsi aikanaan sinunnäköistä runojenkirjoittajaa ja nyt sitä toisennäköistä kokkia.
Joku teidän suhteessa mahdollisti ihastuksen mahtumisen väliin ja nyt se rako pitäisi tiivistää. Se vaan on hankalaa niin kauan kuin miehen ajatukset palavat toisessa. Hän saa siitä täytettä siihen vajaukseen, mikä teille on tullut. Ellei sitten ole puhdas sarjapettäjä.
Tässä on niin outoa ja kummallistahan se, että mies nimenomaan ihastui mun runollisuuteen ja häntä ei silloin vuosia sitten millään tavalla "häirinnyt" se etten laittanut ruokia ollenkaan. Ajat muuttuu, näköjään sanonta pitää paikkansa.
No riippuu nyt sitten jatkosta, ehkä kohta ruuat ovat unohtuneet ja runot kelpaavat taas.
Meillä on mennyt muutaman vuoden huonommin kuin normaalisti. Mies ihastui (ei ole myöntänyt, mutta ilmiselvää) ja siinä yhteydessä minulle muodostui oljenkorreksi kaivata erästä tiettyä ihmistä menneestä. Miehen ihastus on nyt ohi mutta tällä hetkellä minä olen ihan täysin virtuaalisesti ihastunut tuohon menneen ajan ihmiseen.
Meillä oli kuukausia putkeen, kun kaikki meni välissä ihan hyvin eivätkä ajatukseni harhailleet mihinkään vaan olin täysin tyytyväinen mieheen.
vaihtoehto 1.
t.mies