Lue keskustelun säännöt.
"Pärjään" deittimarkkinoilla oikein hyvin, mutta parisuhdevaiheessa tulee ongelma
26.05.2019 |
Erosin pitkästä, onnellisesta suhteesta muutama vuosi sitten. Suhde päättyi tulevaisuuden haaveiden erilleen kasvamiseen, erityisesti perhesuunnitelmien osalta (päädyin siihen että en halua lapsia, kun en niitä luomumenetelmällä saanut useamman vuoden yrittämisellä).
Ensin jännitin, miten lähes nelikymppisenä kurppana pärjään nykymaailman deittiskenessä, mutta totesin sen pian olleen ihan turhaa panikointia. Sain Tinderissä pareiksi juuri ne miehet, joista olin eniten kiinnostunut, ja useat heistä osoittautuivat fiksuiksi ja mukaviksi. Kävin paljon treffeillä ja lopulta löytyi niin ihana mies, että aloitimme parisuhteen.
Olemme nyt kuitenkin nykyisenkin miehen kanssa eron partaalla. Huomaan, että tilanne on samantapainen kuin silloin, kun aiempi suhde päättyi. Siinä oli tuon lapsikysymyksen lisäksi tilanne, jossa mies ensin ehdotti ja sitten alkoi painostaa minua suostumaan avoimeen suhteeseen. Koin suurta turvattomuutta kun tällainen käytös alkoi, koska suhteen alussa oli sovittu yksiavioisuudesta ja puhuttu kummankin olevan vahvasti sen kannalla, ja tiedän että avoin suhde ei missään tapauksessa itselleni sovi (ja silloinen miehenikin tiesi sen hyvin). Aloin sitten itse reagoida ikävällä tavalla, tulkitsin melkein kaikkia miehen sanomisia ja tekemisiä kielteisesti pelon kautta, ja lopulta päätimme erota, jotta kumpikin saa mielenrauhan. Myöhemmin käsittelin asiaa mielessäni niin, että mies ehkä yritti löytää jotain sellaista suhteeseen, jonka saadessaan hän olisi pystynyt luopumaan perhehaaveestaan ja silti elämään minun kanssani onnellisena.
Nykyisen miehen kanssa on nyt käynyt samantapainen tilanne. Suhteen alussa, kun puhuimme arvoistamme, toiveistamme ja tavoitteistamme, mies oli tekemässä väitöskirjaa, mutta kertoi ettei loistelias yliopistoura ole hänelle tärkeä asia. Hän on varsinaiselta ammatiltaan taiteilija, ja palkkatyö hänellä on vain taiteen tekemisen rahoittamista varten. Nyt kun väitöskirja on tehty, hän onkin alkanut hakea työpaikkoja ulkomaisista yliopistoista. Olimme puhuneet, että ehkä jossain vaiheessa jos molemmille sopii, voisimme lähteä ulkomaillekin kokeilemaan työskentelyä. Mutta mies tietää että minulle tämä tulisi nyt erittäin huonoon aikaan ja työurani menisi siitä pahasti pilalle (olen kiinni projektissa joka jatkuu vielä pari vuotta ja josta kesken pois lähteminen olisi ammatillinen itsemurha). Kaukosuhde ei sovi meille ollenkaan, mikä on tullut jo todettua, ja nämä miehen hakemat työpaikat ovat todella kaukana, oikeastaan toisella puolella maailmaa.
Mies ei ole vielä paikkaa saanut, mutta ei myöskään suostu lopettamaan hakemuksien lähettämistä, koska kuulemma nyt on paras aika hakea kun väikkäri on tuore. Varmasti näin onkin, mutta tämä on ihan muuta kuin mistä mies tavatessamme puhui. Toisaalta en tietenkään halua olla miehen työpaikan saamisen tiellä, mutta toisaalta hänelle on Suomessakin tarjolla töitä ihan varmasti. Hän puhuu, että vaikka hän saisi täältä töitä, hän lähtee heti ulkomaille kun saa sieltä hyvän paikan, eli parhaimmillaankin tilanne on vain väliaikainen.
Tunnen oloni aika vakavastikin petetyksi.
Koska tällaista käy nyt jo toisen kerran, olen miettinyt mitä mahdan oikein itse tehdä väärin parisuhteissani. Otanko liian kirjaimellisesti miesten puheet suhteen alussa? Pitäisikö niihin suhtautua vain huulienheilutteluna? Miten sitten voi tietää, kenen kanssa kannattaa suhdetta alkaa rakentaa, jos ei toisen puheista voi ajatella että niihin voi luottaa? Olen miettinyt, olisiko minulla jonkinlaista läheisriippuvuutta? Tukeudunko liian pitkälle elämässäni toiseen ihmiseen?
Olisin iloinen kaikenlaisista ajatuksista aiheeseen liittyen.
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Ota sellanen työtön "ihan sama"-mies, jolla ei ole mielipiteitä mistään. Voitte suunnitella yhteiselämää ihan puhtaasti sun ehdoilla
Ikävä kyllä tahdottomuus ei ole viehättävä piirre minulle. Ennemmin olen yksinäni.
En tarvitse miestä joka on kaikesta samaa mieltä minun kanssani, kunhan elämän tärkeimmissä asioissa olisi yhteinen linja. Eksälleni en ole vihainen siitä, että hän halusi lapsia sittenkin kun luomuna (+ inseminaatiolla) ei onnistunut, ja yritti saada minua suostumaan raskaampiin hoitoihin. Enkä oikeastaan siitäkään, että hän sitten yritti keksiä jotain muuta, jonka avulla voisi jäädä suhteeseen. Mutta nykyisellä miehellä on hyvin nopeasti mieli muuttunut noissa ura-asioissa. Tuntuu, että en voi luottaa häneen sitten muissakaan asioissa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tuli ensinnäkin mieleen että et todellakaan tee mitään "väärin", vika ei ole sinussa. Ehkä ajattelet kuitenkin liikaa niin että asiat onnistuvat ja menevät aina putkeen. Elämä on, varsinkin parisuhde-elämä, haasteellista melkein kaikille siinä mielessä että kaikki voi muuttua ja mennä ympäri lyhyellä aikavälillä ilman varoitusaikaa. Takeita ei ole mistään ikinä.
Mun mielestä jotta saisit asiat nyt "oikein", joudut miettimään mikä on parasta sulle nyt, lopetatko suhteen jos mies muuttaa ulkomaille ja sitten ette näe jos sinä et muuta. Vai laitatko omat haaveesi tauolle ja muutat sinne ulkomaille miehen mukana, vaikka parisuhteen kestävyydestä ei ole sinänsä takeita, eikä tietenkään myös työpaikasta, vaikka jäisitkin Suomeen.
Vastaus tulee kyllä kun se on sinulle valmis, sitä ennen älä tee äkkirepäisyitä joita katua ; )
PS. musta oli rohkeaa lähteä siitä aiemmasta suhteesta koska avoin suhde ois ollut sun omia arvoja vastaan. Siksi tiedän että löydät tähänkin ratkaisun, koska osaat elää kirjoituksestasi päätellen arvojesi mukaista elämää.
PS2. Rakkautta ei ole aina kovin helppoa löytää. Jos sen päästää menemään tuleeko uusi ja kuinka pian?
Vierailija kirjoitti:
Minulle tuli ensinnäkin mieleen että et todellakaan tee mitään "väärin", vika ei ole sinussa. Ehkä ajattelet kuitenkin liikaa niin että asiat onnistuvat ja menevät aina putkeen. Elämä on, varsinkin parisuhde-elämä, haasteellista melkein kaikille siinä mielessä että kaikki voi muuttua ja mennä ympäri lyhyellä aikavälillä ilman varoitusaikaa. Takeita ei ole mistään ikinä.
Mun mielestä jotta saisit asiat nyt "oikein", joudut miettimään mikä on parasta sulle nyt, lopetatko suhteen jos mies muuttaa ulkomaille ja sitten ette näe jos sinä et muuta. Vai laitatko omat haaveesi tauolle ja muutat sinne ulkomaille miehen mukana, vaikka parisuhteen kestävyydestä ei ole sinänsä takeita, eikä tietenkään myös työpaikasta, vaikka jäisitkin Suomeen.
Vastaus tulee kyllä kun se on sinulle valmis, sitä ennen älä tee äkkirepäisyitä joita katua ; )
PS. musta oli rohkeaa lähteä siitä aiemmasta suhteesta koska avoin suhde ois ollut sun omia arvoja vastaan. Siksi tiedän että löydät tähänkin ratkaisun, koska osaat elää kirjoituksestasi päätellen arvojesi mukaista elämää.
PS2. Rakkautta ei ole aina kovin helppoa löytää. Jos sen päästää menemään tuleeko uusi ja kuinka pian?
Kiitos tästä vastauksesta! Juuri jotain tämänsuuntaista kommenttia taisin kaivatakin. :)
Myönnän että varmaankin oletan jotenkin liian fanaattisesti, että asiat menevät niin kuin on sovittu. Ja tajuan, että ei ole mahdollista pakottaa niitä menemään näin, vaan tilanteet muuttuvat ja elävät. Ainoa mitä voin siis tehdä on etsiä selkeyttä sen suhteen, uhraanko mieluummin parisuhteeni vai urani, jos kerran mies on nyt päättänyt toimia noin kuten ilmoittaa toimivansa.
Tuohon loppukaneettiisi ensimmäinen ajatukseni on, että koin viimeksi treffailun niin helpoksi ja mukavaksi, että melkein jopa houkuttelee aloittaa se uudelleen. Olin Tinderissä siinä vaiheessa kun suhtauduin tapailuihin vielä aika kevyesti. Minulla oli jo valmiina pitkä, huolellisesti laadittu profiiliteksti OkCupidiin, jota en edes koskaan ehtinyt julkaista kun jo tapasin nykyisen miehen. Minulle jäi siis tunne, että en ehtinyt vielä edes oikein kunnolla kokea millaisia tyyppejä olisin tavannut sitten kun otan deittailut ns. tosissani.. :D Emmin nykyisen miehen kohdalla jonkin aikaa, onko hyvä idea aloittaa vakavaa suhdetta, mutta hän sai jotenkin pääni käännettyä aktiivisuudellaan ja intensiivisellä kiinnostuksellaan minua kohtaan (ja myöhemmin aivan erinomaisella seksillä).
Nykyisen suhteen houkuttelevuus kuitenkin laski aika tavalla silmissäni sen jälkeen, kun hän meni tälle uudelle vaihteelle, johon liittyy myös muuta ikävää kuin pelkästään uran muuttuminen hyvin tärkeäksi (hän mm. kohtelee minua epäreilummin ja tunteettomammin kuin alussa). Tuntuu äkkiä ajatellen helpommalta erota, laittaa verkot uudelleen veteen ja katsoa mitä tapahtuu. Toisaalta, ehkä tuo helppous on jonkinlaista harhaa? Juuri se ajatus saikin minut kirjoittamaan aiheesta. Nimittäin entäs jos seuraavankin miehen kanssa käy tämä sama juttu?
ap
Kehotan harkitsemaan suhdetta, jos miehen käytös ja puheet ovat muuttuneet alusta noin radikaalisti. Vaikuttaa tuuliviiriltä.
Vierailija kirjoitti:
Kehotan harkitsemaan suhdetta, jos miehen käytös ja puheet ovat muuttuneet alusta noin radikaalisti. Vaikuttaa tuuliviiriltä.
Itse asiassa, kun nyt tarkemmin asiaa mietin, niin ehkä tässä ei olekaan tuollaista "kaavaa", minkä kuvittelin näkeväni toistuvan suhteesta toiseen. Eksäni ei missään nimessä ollut tuuliviiri, vaan lapsihaaveet erkanivat luonnollisella tavalla (selvisi ettemme saa luomulapsia ja minä väsyin yrittämiseen ja aloinkin ajatella että elämä ilmankin voi olla todella ihanaa). Ja se avoimen suhteen vaatiminen oli ehkä lähinnä reaktiota vaikeaan, pidempään jatkuneeseen tilanteeseen (hän on nykyään yksiavoisessa suhteessa lapsensa äidin kanssa).
Nykyisellä taas ajatukset ovat muuttuneet kahdessa vuodessa näin paljon, joten voihan tosiaan olla että kyse on hänen persoonallisuudestaan, eikä jostain, mitä itse teen väärin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet jo kovaa vauhtia jäämässä koukkuun helppoon deittailuun. Mainitsit, että koet tarvetta nähdä mitä muuta voi olla vielä tarjolla.
Oletko altis addiktoitumaan?
Mikset näe sinkkuutta hyvänä vaihtoehtona?
Mihin loppujen lopuksi tarvitset tiivistä parisuhdetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä miehellesi ura on tullutkin tärkeämmäksi nyt väitöskirjaa tehdessään. Ei kai siinä mitään erikoista ole, jos ajatukset ja kiinnostuksen kohteet muuttuvat parissa vuodessa. Ihmiset muuttuvat koko ajan.
Mäkin ehdin kerran treffata miestä, joka teki väikkärinsä valmiiksi ja on nyt jossain Floridassa. Ehkä sun ap, kannattais katsella vähemmän uraohjuksia? Sulla on selvästi hyvin korkeat tavoitteet ja vaateet seurustelukumppanille, eli laske rimaa ja ota joku tavallinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mäkin ehdin kerran treffata miestä, joka teki väikkärinsä valmiiksi ja on nyt jossain Floridassa. Ehkä sun ap, kannattais katsella vähemmän uraohjuksia? Sulla on selvästi hyvin korkeat tavoitteet ja vaateet seurustelukumppanille, eli laske rimaa ja ota joku tavallinen?
Sehän minulla olikin tähtäimessä, että mies ei olisi uraohjus, ja juuri siksi tämän miehen kanssa aloin tapailla tiiviimmin ja lopulta rakastuin vakavasti. Hän kun kertoi todella painokkaasti ettei välitä mistään urakehityksestä, koska kyseessä on hänen kakkosammattinsa. Kyseenalaistin tätä vielä useamman kerran ja kävimme pitkiä keskusteluja aiheesta ja kanta pysyi vankkumattomana.
ap
Vierailija kirjoitti:
Olet jo kovaa vauhtia jäämässä koukkuun helppoon deittailuun. Mainitsit, että koet tarvetta nähdä mitä muuta voi olla vielä tarjolla.
Oletko altis addiktoitumaan?
Mikset näe sinkkuutta hyvänä vaihtoehtona?
Mihin loppujen lopuksi tarvitset tiivistä parisuhdetta?
Sinkkuus on minulle hyvä vaihtoehto sekin. Olin ennen tuota pitkää suhdettani onnellinen sinkkuna, enkä aloittanut treffailuja heti sen päätyttyä vaan toivuin rauhassa erosta ja keskityin olemaan onnellinen yksikseni.
Jaettu ilo on kuitenkin kaksinkertainen ilo, joten ihan mielelläni olen suhteessa jos kohdalle osuu mies jonka kanssa aidosti viihdyn ja arvot vaikuttavat kohtaavan. Nautin seksistä ehdottomasti eniten tutun, turvallisen ihmisen kanssa. Irtoseksistä ei voi puhua edes samana päivänä, vaikka siitäkin voin jonkinlaista nautintoa saada.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se hassua että monikin nainen järkisyistä haluaa A-tyyppisen miehen, mutta päätyy seurustelemaan B-tyyppisen miehen kanssa.
Yleensä A-tyyppi on luotettava, rehellinen, tasainen. Sellainen jonka kanssa parisuhde toimisi.
Yleensä B-tyyppi on pelimies tai uraohjus.
Voisiko olla että logiikkasi kertoo A-tyypin olevan hyvä valinta, mutta liskonaivosi suosivat B-tyyppiä joka menestyy niin resurssien kuin naisseurankin hankkimisessa?
13 lisää:
Oletko alistuva?
Kiinnostaako miehessä itsevarmuus ja määrätietoisuus, ja se kun mies on seksissä dominoiva osapuoli?
Oletko itse miellyttämishaluinen ja sopeutuva? Nautitko siitä kun miehellä on oma tiensä ja visionsa jossa sinä saat olla tukemassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsia jo on, niin FWB tai kevyt suhde on paras ratkaisu eron jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
On se hassua että monikin nainen järkisyistä haluaa A-tyyppisen miehen, mutta päätyy seurustelemaan B-tyyppisen miehen kanssa.
Yleensä A-tyyppi on luotettava, rehellinen, tasainen. Sellainen jonka kanssa parisuhde toimisi.
Yleensä B-tyyppi on pelimies tai uraohjus.
Voisiko olla että logiikkasi kertoo A-tyypin olevan hyvä valinta, mutta liskonaivosi suosivat B-tyyppiä joka menestyy niin resurssien kuin naisseurankin hankkimisessa?
Mitähän tähän nyt oikein sanoisi.
En tunnista tällaista miesten jakautumista kahteen eri tyyppiin. Ex-mieheni oli uraohjus, ja myös luotettava, rehellinen ja tasainen (ensimmäiset 12 vuotta). Sellainen, jonka kanssa parisuhde toimi erittäin hyvin, niin kauan kuin toimi. Tunnen myös paljon muita uraohjuksia ja heitä yhdistävät juuri nuo mainitut piirteet (luotettavuus, rehellisyys, tasaisuus). Ne kun ovat hyvin monen työnantajankin silmissä todella arvokkaita piirteitä työntekijässä. Myös tätä aiemmat kumppanini ovat olleet luotettavia, rehellisiä ja tasaisia.
Nykyinen mies ei vaikuta tällä hetkellä minun näkökulmastani luotettavalta eikä tasaiselta, mutta "pelimies" hän ei ole missään tapauksessa. Hän on mm. äärimmäisen uskollinen seksuaalipartneri, mikä on käytännössä osoitettu monta kertaa. Sattuneesta syystä (ammatti) naiset lähentelevät häntä avoimesti usein, jos hän käy jossain ulkona, mutta minun ei ole tarvinnut koskaan pelätä mitä tästä seuraa enkä tunne tarvetta rajoittaa hänen menemisiään. "Resurssien" hankkimisessa hän ei ole erityisemmin kunnostautunut, mikä ei minua häiritse.
Aika kapea-alainen tyypittely siis, kun yksikään omista kumppaneistani elämäni ajalta ei sovi siihen.
ap
Vierailija kirjoitti:
13 lisää:
Oletko alistuva?
Kiinnostaako miehessä itsevarmuus ja määrätietoisuus, ja se kun mies on seksissä dominoiva osapuoli?
Oletko itse miellyttämishaluinen ja sopeutuva? Nautitko siitä kun miehellä on oma tiensä ja visionsa jossa sinä saat olla tukemassa?
Minua kiinnostaa tasa-arvoisuus, niin parisuhteessa yleensä kuin seksissäkin.
En ole niitä naisia, jotka nauttivat fyysisestä alistamisesta. Nautin henkisen yhteyden kokemuksesta ja sen viemisestä fyysiselle tasolle nautinnollisen hedonistisella, parhaimmillaan monta tuntia jatkuvalla prosessilla. Nautin nähdyksi ja ymmärretyksi tulemisesta, ja siitä että mies viitsii ottaa selvää fysiologisten mekanismieni toiminnasta (jotka ovat paljon monimutkaisempia kuin hänellä itsellään), ja tuottaa minulle suurinta mahdollista nautintoa keräämänsä tiedon pohjalta. Nautin siitä että mies antaa minun tehdä hänelle samaa, ja ilmaisee kokemaansa nautintoa avoimesti.
Nautin parisuhteesta, jossa kummallakin on oma visionsa ja päämääränsä, ja toista tuetaan tasaveroisella arjen kumppanuudella - ei omien päämäärien uhraamisella toisen hyväksi.
ap
Mulla on sama ongelma, tuntuu että miehet esittää alussa haluavansa samoja asioita jotta saisivat mitä haluavat, mutta sitten kuukausien päästä alan huomata muutosta mielipiteisiin ja käytökseen ja oon silleen että hetkonen, eihän tää oo yhtään sama ihminen ja tulee valehdeltu olo. Että en tiedä miten noita asioita pitäisi oikein lähestyä että saisi sopivan kumppanin.
Mutta ehkä toi sun mies ei vaan ajatellut ton muuton olevan kynnyskysymys, ehkä just ajatteli että tuut hänen mukaansa, vaikkakin itsekkäästi että jätät vaan kaiken taakse hänen takia(?) Jos susta tuntuu epämukavalta suhteessa ja ettei siitä loppujen lopuksi tule mitään niin ehkä sitten kannattaa antaa olla?
Tekstissäsi mietityttää se, että et puhu rakkaudesta mitään? Rakastatko tätä miestä? Entä mistä syystä kirjoitit, että miehen muuttuneet ura-ajatukset tai käyttäytyminen olisi sinusta johtuvaa? Millä perusteella olisit läheisriippuvainen? En ainakaan minä näe mitään sellaista tekstistäsi, enemmänkin hyvin järkiperäistä pohdintaa.
Viestistäsi tulee ajatus, että rakastuminen on osaltasi ohi tähän mieheen, nyt pohditte ehkä molemmat, että riittääkö rakkaus. Jos toista rakastaa, niin ne ratkaisut löytyvät hyvin helposti, ei ole taistelua "uhrauksista". Rakkaus on juuri sitä, että toiselle haluaa parasta. Jos tällaista halua ei ole, niin mun mielestä kyse ei ole rakkaudesta.
Seksikö se ei enää kiinnostanut?
Ota sellanen työtön "ihan sama"-mies, jolla ei ole mielipiteitä mistään. Voitte suunnitella yhteiselämää ihan puhtaasti sun ehdoilla