Miehen antama lahja suretti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ja lapset pitävät ap:tä itsestään selvyytenä. Pitäisiköhän ap:n alkaa elää niin, ettei niin enää tapahtuisi? Hän voi lakata ostamasta muille lahjoja (varsinkin noin typerille ja ilkeille lapsille) ja tehdä ruokaa, josta hän itse pitää, ja alkaa harrastaa iltaisin omia juttujaan sen sijaan, että hoivaa perhettä ja kotia. Voisi tulla äkkiä lapsille ja miehelle mieleen, että nyt jokin huonekalu puuttuu ja ehkä sille pitäisi tehdä jotain.

Lahjojen saaminen tai saamatta jääminenkö kertoo, onko itsestäänselvyys vai ei?

Ja kyllä minusta äidin pitääkin olla itsestäänselvyys, ei lasten tai miehen pitäisi tarvita pelätä että tämä lähtee kun vähän oikkuiluttaa kun ei saa hienoa lahjaa. HUOM. koskee miestä myös, hänkin on tietenkin turvallinen itsestäänselvyys, joka aina vain tekee töitä uutterasti perheensä hyvinvoinnin eteen, eikä lähde jos vähän kumppani nalkuttaa asioista.

Äitikö ei tee uutterasti töitä perheensä hyvinvoinnin eteen?

Ap on tuonut ilmi, että mies ei ole koskaan ollut kiinnostunut huomioimaan häntä mitenkään, ei ole miettinyt vaimoaan ilahduttavaa lahjaa, ei ole osoittanut romanttisia elkeitä. Lapsetkin tämän jo tajuavat ja pilkkaavat äitiä siitä ikään kuin äiti olisi niin huono ja mitätön, ettei hän edes tarvitse mitään henkilökohtaisesti ilahduttavaa lahjaa. Hyvin on asenne isältä imetty, ja voin kertoa, että sitä asennetta äitiä kohtaan ei ihan hevillä muuteta lasten mielissä.

Kenenkään ei pidä koskaan olla itsestäänselvyys. Ei edes äidin.

Minä olen tuollaisessa perheessä kasvanut. En itse lapsena sitä edes ymmärtänyt, mutta kylmässä ja vihamielisessä perheessä kasvoin siihen, että äiti on huono ja turha ihminen, jolle ei tarvitse osoittaa mitään hellää huomiota. Häntä saa pilkata ja katsoa nenänvartta pitkin jne. Hän on täydellinen kynnysmatto.

Vasta aikuisena tajusin, kuinka hel*etin kus*päinen isä minulla on. Lapsena hyväksyy kaikki ihmissuhteet ja kohtelut kyseenalaistamatta, varsinkin omassa kodissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän AP;ta. Itse ajattelin samoin 17-vuotiaana. Sain makuupussin, kyllä harmitti. Nyt olen kasvanut tämän ohitse, mutta tietyssä iässä sitä odottaa miehestä jotain muuta. Todellisuuteen tottuu ajan kanssa.

Mä olin tottunut todellisuuteen, mutta kun ikää on tullut lisää (40+), niin olen alkanut odottaa miehessä jotain muuta.

Ap

Miksi?

Ehkä minulle on iän ja uralla etenemisen myötä kasvanut selkäranka. En halua olla kynnysmatto miehelle. Lapset kyllä arvostavat. Hekin ihmettelevät, miten isä voi olla tuollainen vapaamatkustaja.

Ap

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ja lapset pitävät ap:tä itsestään selvyytenä. Pitäisiköhän ap:n alkaa elää niin, ettei niin enää tapahtuisi? Hän voi lakata ostamasta muille lahjoja (varsinkin noin typerille ja ilkeille lapsille) ja tehdä ruokaa, josta hän itse pitää, ja alkaa harrastaa iltaisin omia juttujaan sen sijaan, että hoivaa perhettä ja kotia. Voisi tulla äkkiä lapsille ja miehelle mieleen, että nyt jokin huonekalu puuttuu ja ehkä sille pitäisi tehdä jotain.

Lahjojen saaminen tai saamatta jääminenkö kertoo, onko itsestäänselvyys vai ei?

Ja kyllä minusta äidin pitääkin olla itsestäänselvyys, ei lasten tai miehen pitäisi tarvita pelätä että tämä lähtee kun vähän oikkuiluttaa kun ei saa hienoa lahjaa. HUOM. koskee miestä myös, hänkin on tietenkin turvallinen itsestäänselvyys, joka aina vain tekee töitä uutterasti perheensä hyvinvoinnin eteen, eikä lähde jos vähän kumppani nalkuttaa asioista.

Äitikö ei tee uutterasti töitä perheensä hyvinvoinnin eteen?

Ap on tuonut ilmi, että mies ei ole koskaan ollut kiinnostunut huomioimaan häntä mitenkään, ei ole miettinyt vaimoaan ilahduttavaa lahjaa, ei ole osoittanut romanttisia elkeitä. Lapsetkin tämän jo tajuavat ja pilkkaavat äitiä siitä ikään kuin äiti olisi niin huono ja mitätön, ettei hän edes tarvitse mitään henkilökohtaisesti ilahduttavaa lahjaa. Hyvin on asenne isältä imetty, ja voin kertoa, että sitä asennetta äitiä kohtaan ei ihan hevillä muuteta lasten mielissä.

Kenenkään ei pidä koskaan olla itsestäänselvyys. Ei edes äidin.

Tottakai äitikin tekee. Isi tekee myös, muistutin siitäkin puolesta. Vai pitäisikö teistä vain äidin tehdä töitä perheensä eteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän AP;ta. Itse ajattelin samoin 17-vuotiaana. Sain makuupussin, kyllä harmitti. Nyt olen kasvanut tämän ohitse, mutta tietyssä iässä sitä odottaa miehestä jotain muuta. Todellisuuteen tottuu ajan kanssa.

Mä olin tottunut todellisuuteen, mutta kun ikää on tullut lisää (40+), niin olen alkanut odottaa miehessä jotain muuta.

Ap

Miksi?

Ehkä minulle on iän ja uralla etenemisen myötä kasvanut selkäranka. En halua olla kynnysmatto miehelle. Lapset kyllä arvostavat. Hekin ihmettelevät, miten isä voi olla tuollainen vapaamatkustaja.

Ap

Ap

Kynnysmatto ei kannatakaan olla. Mutta en ymmärrä, lahjoistako tämä asia mitataan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän AP;ta. Itse ajattelin samoin 17-vuotiaana. Sain makuupussin, kyllä harmitti. Nyt olen kasvanut tämän ohitse, mutta tietyssä iässä sitä odottaa miehestä jotain muuta. Todellisuuteen tottuu ajan kanssa.

Mä olin tottunut todellisuuteen, mutta kun ikää on tullut lisää (40+), niin olen alkanut odottaa miehessä jotain muuta.

Ap

Miksi?

Ehkä minulle on iän ja uralla etenemisen myötä kasvanut selkäranka. En halua olla kynnysmatto miehelle. Lapset kyllä arvostavat. Hekin ihmettelevät, miten isä voi olla tuollainen vapaamatkustaja.

Ap

Ap

Kynnysmatto ei kannatakaan olla. Mutta en ymmärrä, lahjoistako tämä asia mitataan?

No vaikka lahjoilla. Tai kehuilla, onnitteluilla ja kiitoksilla.

On ihan eri asia hoitaa kotityöt, jos siitä saa kiitosta kuin tehdä sama urakka itsestäänselvyytenä.

Ap

Apua! Miksi pitäisi ostaa lahjoja? Maapallo tuhoutuu juurikin tämän turhan ostamisen takia. Ole mieluummin murheellinen, ellet saa mieheltäsi ystävällisiä sanoja, tekoja ja eleitä! Lopettakaa nyt Herran jumala ihmiset se materian palvonta! Mielen köyhyyttä odottaa jotain lahjoja omalta puolisolta. Tehkää mieluummin yhdessä jotain mukavaa.

Ssss55 kirjoitti:

Apua! Miksi pitäisi ostaa lahjoja? Maapallo tuhoutuu juurikin tämän turhan ostamisen takia. Ole mieluummin murheellinen, ellet saa mieheltäsi ystävällisiä sanoja, tekoja ja eleitä! Lopettakaa nyt Herran jumala ihmiset se materian palvonta! Mielen köyhyyttä odottaa jotain lahjoja omalta puolisolta. Tehkää mieluummin yhdessä jotain mukavaa.

AP:n myöhemmissä kommenteissa on tullut esille, että arvostuksen osoituksen ja huomioimisen ei tarvitse olla välttämättä mitään materiaa. Tuo lahja nyt vain toi esille tai laukaisi laajemman pettymyksen siitä, ettei sitä arvostusta osoiteta mitenkään, vaikkapa niillä sanoilla tai teoilla.

Ainoa lahja,jonka olen tähän mennessä saanut miesystävältäni,on pinkki vibraattori.Tapailtu ollaan pitkään.Inhottaa.Vaikka yksi muutaman euron ruusu ois parempi.

Kasva nyt nainen aikuiseksi ja lopeta vinkuna 😂

Siis sulle tuli oikein paha mieli ihanasta lahjasta, lasten heittojen takia??

Vierailija kirjoitti:

Ainoa lahja,jonka olen tähän mennessä saanut miesystävältäni,on pinkki vibraattori.Tapailtu ollaan pitkään.Inhottaa.Vaikka yksi muutaman euron ruusu ois parempi.

Pidempään siitä vibraattorista iloa on...

Uskomatonta. Eikö edes pääsiäisenä antanut lahjaa?

Ja sitten, kuinka vaikeaa on oman tunteensa ääneen sanominen, ei huutaen, itkien tai syytellen. Ihme ongelmia valitetaan, kun ei käytetä perusvuorovaikutustaitoja. Pidätetään tunteita, nauretaan tunteen päälle, kierrellääm ja kaarrellaan ja sitten täällä kerrotaan miltä tuntuu. Toimisiko esim "tykkäisin paljon siitä, jos saisin vastaavan lahjan vaikka merkkipäivänä. Se vaikuttaisi minuun niin, että tuntisin hyvää oloa ja välittämistä. Mitä sinä ajattelet siitä?"

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten, kuinka vaikeaa on oman tunteensa ääneen sanominen, ei huutaen, itkien tai syytellen. Ihme ongelmia valitetaan, kun ei käytetä perusvuorovaikutustaitoja. Pidätetään tunteita, nauretaan tunteen päälle, kierrellääm ja kaarrellaan ja sitten täällä kerrotaan miltä tuntuu. Toimisiko esim "tykkäisin paljon siitä, jos saisin vastaavan lahjan vaikka merkkipäivänä. Se vaikuttaisi minuun niin, että tuntisin hyvää oloa ja välittämistä. Mitä sinä ajattelet siitä?"

Kuuulostaisi niin teennäiseltä tuo että sylettäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä ihmettä? Mikä tässä nyt oli se ongelma kun miehesi ilmeisesti osti sulle jotain kivaa?

Ongelma siis on se että tajusin, että mies ei ikinä osta minulle jotain hienoa. Kallista voi ostaa (kuten kompostori ja talvirenkaat), mutta ei hienoa. Haluaisin hienoa.

Tai on itse asiassa ennen ostanut. Viimeisin kaunis lahja oli huomenlahja.

Ap

Eli se pitää huolta susta kuitenkin. Millon sä itse viimeksi ostit miehellesi jotain kallista tai hienoa? En tajua, mikä ongelma tässäkin on. Jos kaipaat siltä erikoista hemmottelua niin puhu siitten sen kanssa asiasta. Mutta on hyvä muistaa että sun pitää itsekin olla valmis tekemään sama sille.

Mun mielestä tosi älytön postaus ylipäätään. Mielensäpahoittajat RY. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten, kuinka vaikeaa on oman tunteensa ääneen sanominen, ei huutaen, itkien tai syytellen. Ihme ongelmia valitetaan, kun ei käytetä perusvuorovaikutustaitoja. Pidätetään tunteita, nauretaan tunteen päälle, kierrellääm ja kaarrellaan ja sitten täällä kerrotaan miltä tuntuu. Toimisiko esim "tykkäisin paljon siitä, jos saisin vastaavan lahjan vaikka merkkipäivänä. Se vaikuttaisi minuun niin, että tuntisin hyvää oloa ja välittämistä. Mitä sinä ajattelet siitä?"

Kuuulostaisi niin teennäiseltä tuo että sylettäisi.

Normaali kommunikointi teennäistä :O Ajattelitko, että miehen pitäisi osata lukea ajatuksia? 

Kyllä se on kuule rautalanka, jota pitää vääntää, vuosikymmenestä toiseen, jos haluaa että toinen ymmärtää.  Omien tunteiden lapselliseltakin tuntuvaa sanoittamista "Nyt musta tuntuu pahalta"- tyyliin. Jos ei jaksa kun niin sylettää, niin aika nopeasti se ero tulee mieleen.

Onko miehesi suomalainen perusjörrikkä? Ei sellaiselta voi odottaa mitään kaunista lahjaa. Onko muuten hyvä mies - jos on, niin hyväksy tämä puoli hänessä... Jos ei ole, niin vakava keskustelu ja jos mikään ei muutu, niin ero.

Vierailija kirjoitti:

Onko miehesi suomalainen perusjörrikkä? Ei sellaiselta voi odottaa mitään kaunista lahjaa. Onko muuten hyvä mies - jos on, niin hyväksy tämä puoli hänessä... Jos ei ole, niin vakava keskustelu ja jos mikään ei muutu, niin ero.

En kutsuisi perusjörrikäksi. Akateeminen esteetikko juppi ennemminkin. Tarkka omasta ulkonäöstään ja merkkitavaroistaan. Eli luulisi osaavan hommata jotain kaunista vaimolleen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko miehesi suomalainen perusjörrikkä? Ei sellaiselta voi odottaa mitään kaunista lahjaa. Onko muuten hyvä mies - jos on, niin hyväksy tämä puoli hänessä... Jos ei ole, niin vakava keskustelu ja jos mikään ei muutu, niin ero.

En kutsuisi perusjörrikäksi. Akateeminen esteetikko juppi ennemminkin. Tarkka omasta ulkonäöstään ja merkkitavaroistaan. Eli luulisi osaavan hommata jotain kaunista vaimolleen.

Ap

Oho okei. Eli kyse on joko siitä että ei välitä tai kerta kaikkiaan ei kykene huomioimaan toista. Mitä sanoo kun olet tästä hänelle huomauttanut? Jos ei kykene kompromissiin (ja ei ole muita tosi hyviä puolia) niin ei kun vaihtoon...

0/5

Juuri tällaisten ap:n kaltaisten naisten takia olen pysytellyt tyytyväisenä sinkkuna eron jälkeen. Mielet pahoitetaan kaikesta.

M36