Miehen antama lahja suretti

Koskas olet itse ostanut miehelle jotain kallista ja hienoa?

JSS

eli jätä se sika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä lahjoja olet itse miehelle ostanut? Vai tässä kohtaako tasa-arvoa ei tarvitakaan?

Olen antanut miehelle kunnollisen lahjan aina juhlapäivinä. Ensinnäkin olen muistanut ne juhlapäivät. Osan omista lahjoistanikin (esim. 10 v hääpäivälahja) olen ostanut itselleni miehen puolesta.

Ap

!

Omituista. Jos lainaat rahaa jollekin, joka ei maksa lainaansa takaisin ja ei ikinä lainaa sinulle mitään, niin jatkatko 20-vuotta rahan lainaamista?

Onhan mies ostanut käytännöllisiä lahjoja, kuten talvirenkaat. Ap vaan haluaa jotain hienoa. 

Ne renkaatkin voisivat olla "hienot", jos mies olisi vaikka sanonut, että mä oikein mietin, mitä sä tarvitset ja päätin, että talvirenkaat olisivat tärkeät turvallisuutesi kannalta. Kaupan päälle tulee asennuspalvelu. Hyvää syntymäpäivää! Oikeasti renkaat oli valittu ja vaihdettu yhdessä ja mies sanoi viikon päästä synttäreinäni (joita ei muistanut), että sähän voit ajatella, että ne renkaat oli sun lahja. Jee.

Ap

Apua, jos mun mies ostaisi mulle autonrenkaat lahjaksi (oli sitten miten hienot tahansa!) tai kompostorin!!! Ootko jutellut miehesi kanssa asiasta? Eikö hän ymmärrä tai eikö kiinnosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jospa miehes on käytännöllinen tyyppi, joka ei näe järkeä hienojen turhakkeiden ostamisessa. 

Yleensä ajattelevaiset puolisot ostavat lahjat sen toisen mieltymyksen mukaan, eivät omansa. Outo selitys.

Jep :D Oisko miehestä kiva, jos saisi multa lahjaksi vaikka kasvohoidon ja kukkia. Sitten kun valittaisi, niin sanoisin vaan etten näe oikeni järkeä tylsissä käytännön lahjoissa, niin ostin jotain ihanampaa.

Sehän ois vaan suoraa vittuilua. Sama toisinpäin.

Anna lapset adoptioon niin loppuu se v**uilu.

Älä välitä ap ilkeistä kommenteista. Passiivis-aggressiivinen ihminen tuntee vihaa ja ryöpyttää sitä muiden päälle tarkistamatta edes faktoja. Moni turhasta kitisijäksi syyttäjä olisi kyllä voinut kysyä tarkentavia kysymyksiä ja muutenkin suhtautua ymmärtäväisemmin. Jos kerrot sinulla olevan paha mieli jostain, normaali ihminen kyllä kykenee tuntemaan empatiaa, vaikka ei täysin heti ymmärtäisikään mistä on kyse.

Ymmärrän sinua ap oikein hyvin. Ilmaiset työpaikkalahjat annetaan kotona muuten vain ja onnittelulahjat hankitaan erikseen. Itsekin kannatan kierrätystä ja olen tarkan markan ihminen, mutta miehesi ajattelutapaa en ymmärrä. Saamastasi lahjasta puuttuu se tärkein eli tunne. Se vihloo.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on suretti? Tarkoititko rusetti?

Vähän aikaa sitten olikin juttua, että nykynuorison sanavarasto on kapeutunut huomattavasti. Ei tunneta enää edes suhteellisen tavallisia sanoja. Tässäkään kommentoija ei tunne surettaa-verbiä.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua ap oikein hyvin. Ilmaiset työpaikkalahjat annetaan kotona muuten vain ja onnittelulahjat hankitaan erikseen. Itsekin kannatan kierrätystä ja olen tarkan markan ihminen, mutta miehesi ajattelutapaa en ymmärrä. Saamastasi lahjasta puuttuu se tärkein eli tunne. Se vihloo.

Ap itse toivoi että mies olisi säästänyt lahjan ja antanut sen jonain merkkipäivänä, mieshän nimenomaan antoi tuo lahjan kotona muuten vaan.

Miten niin moni ei joko osaa lukea tai tajua yhtään lukemaansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä ihmettä? Mikä tässä nyt oli se ongelma kun miehesi ilmeisesti osti sulle jotain kivaa?

Ongelma siis on se että tajusin, että mies ei ikinä osta minulle jotain hienoa. Kallista voi ostaa (kuten kompostori ja talvirenkaat), mutta ei hienoa. Haluaisin hienoa.

Tai on itse asiassa ennen ostanut. Viimeisin kaunis lahja oli huomenlahja.

Ap

Ap, kannattaa tutustua uhriutumisen käsitteeseen! Silmäsi voivat avautua ja pääset nauttimaan elämästä aivan eri tavoin. Ihan googlaamalla ”uhriutuminen” , ”uhriutuminen psykologia” , ”uhriutuminen ongelma” löydät varmasti hyviä linkkejä. Itsellä uusi maailma aukeni ja olen ollut niin paljon onnellisempi kun ymmärsin olleeni vuosia uhriutuja, ja että suuri osa kokemastani mielipahasta ja loukkaantumisesta jonka luulin olevan muiden tai ulkopuolisten tekijöiden aiheuttamaa, aiheutinkin aivan itse itselleni. Tsemppiä !

Täällä on taas keskustelussa se linja, että ovat ne ihmiset, jotka eivät lainkaan ymmärrä aloittajaa ja sitten taas ne, jotka aivan hyvin ymmärtävät Itse olen se joka ymmärtää mitä aoittaja ajaa takaa. Ihan hyvin tajuan.

Erittäin valaisevaa kylläkin, en olisi uskonut ennen Vauva-palstaa, että on näin paljon muunlaisia ihmistyyppejä kuin itse on. 

Olen monesti ajatellut täällä eri ketjuja lukiessa, että parisuhteessa ne mielipahat, katastrofit ja väärinkäsitykset juuri tulevat pariskunnille jotka menevät yhteen "väärien" ihmisten kanssa, esimerkiksi kun ihmistyyppi A, joka edustaa aloittajan kaltaisia ihmisiä ja ihmistyyppi B, joka edustaa ihmistyyppiä joka ei ollenkaan ymmärrä aloittajaa ovat yhdessä.

A ja B ei mitenkään korreloi kummankaan tyypin paremmuutta, jos nyt joku taas siihen tarttuu (kuten täällä hyvin on mahdollista).

Itselleni olisi kammotus olla suhteessa ja en ollenkaan tulisi toimeen B-tyypin kanssa. No, ehkei hänkään minun ;-).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä ihmettä? Mikä tässä nyt oli se ongelma kun miehesi ilmeisesti osti sulle jotain kivaa?

Ongelma siis on se että tajusin, että mies ei ikinä osta minulle jotain hienoa. Kallista voi ostaa (kuten kompostori ja talvirenkaat), mutta ei hienoa. Haluaisin hienoa.

Tai on itse asiassa ennen ostanut. Viimeisin kaunis lahja oli huomenlahja.

Ap

Eli seuraavan kerran kun mies miettii talvirenkaiden ostoa, niin hän sijoittaa rahat

johonkin kaulakoruun ja jatkaa vanhoilla renkailla ajamista, joka on vaarallista ja laitonta, mutta sinä saat hienon korun. Erinomaisen kuuloinen suunnitelma. Ihme ettei aiemmin ole mies tuollaista miettinyt.

Tai talvirenkaat ja mikroaaltouunit ja muut pakolliset kodin hankinnat ostetaan yhdessä talousrahoista, ja lahjaksi ostetaan jotain henkilökohtaista mikä ilahduttaa. 

Itselleni olis ollut tuossa aloittajan tapauksessa selkeämpää, ehkä hänellekin, jos mies olisi heti sanonut, että sain töistä tällaisen liikelahjan. Otin sen kotiin, en tiedä mitä siellä on. Tämä ei ole siis mikään lahja, mutta katso mitä siellä on.

Tms. Mies itse antaisi ilmi, että kyseessä  ei ole lahja, tai antaisi vinkin, että vaimo ei vain luulisi miehen itse ostamaksi lahjaksi.

Tietysti monet nyt sanovat, että on liian monimutkaista ja vaikeasti ajateltu.

Mun mielestä ei, en itse voi olla sellaisen miehen kanssa, jolle tämänkaltainen ajattelu on vaikeaa. Fiksu ja ajatteleva mies kyllä ymmärtää ja tajuaa.

Olkoot jotkut muut sitten niiden puusilmien miesten kanssa. Kaksi puusilmää yhdessä ei vissiin mitään haittaakaaan. Kumpikaan ei huomaa tai tajua mitään missään.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on taas keskustelussa se linja, että ovat ne ihmiset, jotka eivät lainkaan ymmärrä aloittajaa ja sitten taas ne, jotka aivan hyvin ymmärtävät Itse olen se joka ymmärtää mitä aoittaja ajaa takaa. Ihan hyvin tajuan.

Erittäin valaisevaa kylläkin, en olisi uskonut ennen Vauva-palstaa, että on näin paljon muunlaisia ihmistyyppejä kuin itse on. 

Olen monesti ajatellut täällä eri ketjuja lukiessa, että parisuhteessa ne mielipahat, katastrofit ja väärinkäsitykset juuri tulevat pariskunnille jotka menevät yhteen "väärien" ihmisten kanssa, esimerkiksi kun ihmistyyppi A, joka edustaa aloittajan kaltaisia ihmisiä ja ihmistyyppi B, joka edustaa ihmistyyppiä joka ei ollenkaan ymmärrä aloittajaa ovat yhdessä.

A ja B ei mitenkään korreloi kummankaan tyypin paremmuutta, jos nyt joku taas siihen tarttuu (kuten täällä hyvin on mahdollista).

Itselleni olisi kammotus olla suhteessa ja en ollenkaan tulisi toimeen B-tyypin kanssa. No, ehkei hänkään minun ;-).

Loistava analyysi ! Itse olen tyyppiä B ja mieheni on myös tyyppiä B. Olen se joka kirjoitti uhriutumisesta. Olin ennen oikea mielensäpahoittaja ja aina masentunut, yksinäinen, kaikki oli pielessä, kukaan ei välitä ja mikään ei riitä, elämä oli täynnä oikein valtavaa kirjoa erilaisia hienoja vivahteita joka paikassa mistä kaikesta pystyi loukkaantumaan. Terapian, lääkehoidon ja voimallisen itsetutkiskelun jälkeen paranin masennuksesta ja tutustuin uhriutumisen käsitteeseen. Elämä lähti sen jälkeen eri suuntaan. Löysin tasapainoisen hyvän parisuhteen, miellyttävän työn, uusia harrastuksia ja laihduin ja kuntoni nousi normaalille tasolle. Kaikki ne vuodet vietin omassa poterossani suremassa milloin mitäkin erilaisten A-tyypin ystävien taputellessa päähän ja vellovan kanssani. Ei enää! Viihdyn parhaiten suoraan puhuvien, toisia ja itseään kunnioittavien, rehellisten ratkaisukeskeisten ihmisten parissa jotka pystyvät erottamaan omat tunteensa toisen tunteista ja asettamaan rajoja.

Sitä mieltä olen, että antaa kaikkien kukkien kukkia vaan. Yksikään ihmistyyppi ei ole toista parempi ja kaikkia tarvitaan. Se oikeus ihmisellä kuitenkin on, että saa valita kenen kanssa aikansa viettää ja ne kenestä ei voi valita (esim omat lapset) täytyy antaa mahdollisuus elää omana tyyppinään ja elää itse omanaan.

Sain joskus muutama vuosi sitten konferenssista tabletin. Annoin sen miehelle (En tee itse semmoisella mitään) ja se on vieläkin iloinen siitä =D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä ihmettä? Mikä tässä nyt oli se ongelma kun miehesi ilmeisesti osti sulle jotain kivaa?

Ongelma siis on se että tajusin, että mies ei ikinä osta minulle jotain hienoa. Kallista voi ostaa (kuten kompostori ja talvirenkaat), mutta ei hienoa. Haluaisin hienoa.

Tai on itse asiassa ennen ostanut. Viimeisin kaunis lahja oli huomenlahja.

Ap

Eli seuraavan kerran kun mies miettii talvirenkaiden ostoa, niin hän sijoittaa rahat

johonkin kaulakoruun ja jatkaa vanhoilla renkailla ajamista, joka on vaarallista ja laitonta, mutta sinä saat hienon korun. Erinomaisen kuuloinen suunnitelma. Ihme ettei aiemmin ole mies tuollaista miettinyt.

Tai talvirenkaat ja mikroaaltouunit ja muut pakolliset kodin hankinnat ostetaan yhdessä talousrahoista, ja lahjaksi ostetaan jotain henkilökohtaista mikä ilahduttaa. 

Minua ainakin ilahduttaisi talvirenkaat ja muut käytännölliset lahjat. Ostan itse renkaat, koska aito on yksin minun käytössä.

Ehkä talvirenkaat ilahduttaisi siinä tapauksessa, jos siitä olisi etukäteen sovittu, olisin siis mielessäni valmistautunut ko. lahjaan ja sitten säästyisi omat rahat ja ostaisin itselleni niillä jotan muuta naisellisempaa.

Mutta yksipuolisesti miehen valitsemana ja olettamana, että talvirenkaat on hyvä lahjaidea naiselle saattaa aiheuttaa miehelle harmaita hiuksia ja naiselle nostaa hiukset pysytyyn.

Joillekin käytännön lahjat tai ei lainkaan lahjoja on ok, joillekin ei niin ok, ainkaan jos ei ollenkaan tulisi muita kuin käytännön lahjoja.

Mun mies on vähän sellainen sekoitus, joskus tulee kukkaa ja viiniä sun muuta kivaa ja sitten juuri joku autoon liittyvää tai pölynimuri. :-)

Yritän hillitä ilmeeni ja kiittelen molemmista nykyään. Mutta kyllä se naisellinen repertuaari kieltämättä tuntuu paljon mukavammalta.

Ei se mielestäni ole mitään uhriutumista, jos joku haluua muitakin kuin käytännön lahjoja. Ja vaikka omasta mielestä olisikin, niin sehän on vain oma ajatus asiasta, ei välttämättä sen toisen lainkaan.

Kyllähän yleensä ajattellaan ulkopuolisillekin lahjaa ostaessaan sen ihmisen henkilökohtaisia mieltymyksiä, luonnetta tms. mikä lahja sopii.

Tuskin veisin ylppärilahjaksi tytölle porakonetta (ellei ole toivomus) vaikka itse rakastaisin kuinka paljon tahansa porakoneita. Ja olisi hyödyllinen kun lähtee mailmalle.

Tai sukulaispojalle jotain vaikeaselkoista kirjaa, jos tietää, että poika ei lue oikeastaan mitään. Vaikka itse olen kova lukemaan ja lukeminen kannattaa aina.

Miksi sitten ei kotona sille omalle rakkaalle lahjaa ostaessaan voisi ajatella samalla tavalla? Ostaisi sellaisen mistä hän tykkää ja sopii hänen luonteeseensa. Olisi jotenkin henkilökohtainen.

Jos kerran toinen tulee siitä iloiseksi? Eikö sekin ole itselle lahja kun näkee toisen ilon? Ja sitten taas lahjan antamista himmentää jos näkee, että toinen ei oikein ilahtunutkaan.

Varsinkin jos asiasta on jo aiemminkin puhuttu.

Tässä on juuri se, että jos itse ajattelee, että käytännön lahjat ovat ihan hyviä niin pitää muistaa myös tarkistaa (haistella) siltä toiselta ovatko hänen ne mielestään.

Ei lahjaa voi ostaa pelkästään oman ajatusmaailman mukaan. Tai voi tietenkin, mutta se sitten saattaa taas johtaa hankaliin tilanteisiin tai mielipahaan. Jopa miolemmin puolin.

Lahjanantaja loukkaantuu kun lahja ei ollutkaan sopiva ja vastaanottaja taas siitä, että miksei se ollenkaan (taaskaan) ajatellut mistä minä tykkään.

Ja kun samalla rahalla ja hiukan joustamalla omasta ajatusmaailmastaan olisi saanut sopivan lahjan.

Miksi väkisin hakata päätä seinään kun voi hiukan luovia ja käyttää mielikuvitusta ja psykologiaa?

Kaikille silloin hyvä mieli.

Ymmärrän AP;ta. Itse ajattelin samoin 17-vuotiaana. Sain makuupussin, kyllä harmitti. Nyt olen kasvanut tämän ohitse, mutta tietyssä iässä sitä odottaa miehestä jotain muuta. Todellisuuteen tottuu ajan kanssa.