Miehen antama lahja suretti
Sain tänään yllättäen mieheltäni kauniin paketin, vaikka minulla/meillä ei ole edes mikään juhlapäivä. Paketin sisältäkin paljastui mieleinen asia. Silti harmittaa.
Kun mies tuli paketin kanssa, niin lapset heti huusivat, että " Ootko saanut ton ilmaiseksi töistä?" Kun vitsailin (tässä vaiheessa vielä), että ajatteletteko että iskä ei ostaisi mulle mitään näin nättiä? Niin molemmat nauravat, että ei todellakaan ostaisi. Ei iskä osta sulle koskaan mitään hienoa. Tuo kolahti. Nimittäin se on totta.
Eli näin kaunis ajatus ja kiva lahja saa pahan mielen aikaiseksi.
Kommentit (150)
Minä olen myös ratkaisukeskeinen ihminen, kun joku tuolla aiemmin. Mieheni ei ostellut alussa lahjoja, kun ei kuulemma itse tarvitse mitään. Se ei haitannut siihen asti, kunnes tuli se joulu, kun miehen suku oli meillä joulunvietossa ja lapsetkin sen verran isoja, että pukki kävi.
Kaikille muille oli paketteja, paitsi minulle. Yksi lapsista kysyi, että olenko ollut tuhma, kun en saanut yhtään lahjaa. Hetken hiljaisuus, kun koko suku katsoi minua. Nolotti, itketti, harmitti ja vaikka mitä.
Mutta kun olen ratkaisukeskeinen ihminen, otin asian puheeksi muutaman päivän jälkeen. Sanoin miehelle, että etkö oikeasti ymmärrä, kuinka nolo tilanne tuo oli minulle. Sukusi ajattelee, että olen sinulle vain kodinkone ja et arvosta ja välitä tippaakaan. Toiseksi, jos sinä et välitä lahjoista, niin minä välitän. Että kun parisuhteessa eletään, kuunnellaan toista, eikä vain jyrätä omaa halua toisenkin haluksi. Jos sinä et halua lahjoja, niin se ei meinaa, että minunkin pitää olla opettelematta.
Mies sitten kitisi, että mutta kun sulle on niin vaikea ostaa, mitä sitä naisille ostetaan, ei hän tiedä. Kerroin, että minulle on erittäin helppo ostaa lahjoja. Minulle kelpaa kaikki hömppä, mutta myös käytännöllinen. Minulle voi ostaa hajuvettä, ihonhoitotuotteita, saunatuotteita, vaikka ne pörrösukat ja paitulin, jos ei muuta keksi. Mutta olen sen verran sydämeltäni lapsellinen, että rakastan aukaista pakettia ja saada lahjan. Vaikka siellä olisi ässäarpa. Ja en aio yhtään joulua enää selittää lapsille, että ei, äiti ei ollut tuhma, mutta joulupukilla unohtui äidin lahja verstaalle ja tuo myöhemmin sen.
Meni perille. Tämän jälkeen olen saanut lahjan jouluna ja synttärilahjana ja äitienpäivänä. Olen saanut erinomaisia lahjoja, kuten kunnon kirveen puiden halkomiseen (kun valitin vanhaa kirvestä huonoksi), yöpaitoja, kirjoja, sykemittarin, kahvakuulan, suklaata, kasvoturvetta(tämä oli yksi hauskimpia lahjoja :D).
Jälkeen päin mies on sanonut, että häntä hävettää, että ei tajunnut alkuvuosina tätä lahjahommaa, koska hänen äitinsä ei kaivannut koskaan lahjoja ja ei niitä siksi saanutkaan. Vastasin, että minä en ole äitisi ja olen erilainen ihminen ja jos minun kanssa haluat elää, niin silloin ei eletä äitisi elämää.
Joten ratkaisu löytyi sillä, että asian selitin rautalangasta vääntäen. Ongelmaa ei ole enää ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko miehesi suomalainen perusjörrikkä? Ei sellaiselta voi odottaa mitään kaunista lahjaa. Onko muuten hyvä mies - jos on, niin hyväksy tämä puoli hänessä... Jos ei ole, niin vakava keskustelu ja jos mikään ei muutu, niin ero.
En kutsuisi perusjörrikäksi. Akateeminen esteetikko juppi ennemminkin. Tarkka omasta ulkonäöstään ja merkkitavaroistaan. Eli luulisi osaavan hommata jotain kaunista vaimolleen.
Ap
Oho okei. Eli kyse on joko siitä että ei välitä tai kerta kaikkiaan ei kykene huomioimaan toista. Mitä sanoo kun olet tästä hänelle huomauttanut? Jos ei kykene kompromissiin (ja ei ole muita tosi hyviä puolia) niin ei kun vaihtoon...
Monenlaisia vastauksia. Esim. koska kulkee työmatkat pyörällä (omasta halustaan), niin hänen on hankalaa käydä kaupassa. Siksi on paljon kätevämpää, että jos haluan kukkia tai lahjoja, niin ostan ne itse itselleni. Usein sanoo, että ei vaan muista. Sanoo, että minun pitää sanoa äärimmäisen suoraan mitä haluan. Siis merkki, malli, väri. Ja sittenhän minun on helpompi käydä se itse ostamassa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko miehesi suomalainen perusjörrikkä? Ei sellaiselta voi odottaa mitään kaunista lahjaa. Onko muuten hyvä mies - jos on, niin hyväksy tämä puoli hänessä... Jos ei ole, niin vakava keskustelu ja jos mikään ei muutu, niin ero.
En kutsuisi perusjörrikäksi. Akateeminen esteetikko juppi ennemminkin. Tarkka omasta ulkonäöstään ja merkkitavaroistaan. Eli luulisi osaavan hommata jotain kaunista vaimolleen.
Ap
Oho okei. Eli kyse on joko siitä että ei välitä tai kerta kaikkiaan ei kykene huomioimaan toista. Mitä sanoo kun olet tästä hänelle huomauttanut? Jos ei kykene kompromissiin (ja ei ole muita tosi hyviä puolia) niin ei kun vaihtoon...
Monenlaisia vastauksia. Esim. koska kulkee työmatkat pyörällä (omasta halustaan), niin hänen on hankalaa käydä kaupassa. Siksi on paljon kätevämpää, että jos haluan kukkia tai lahjoja, niin ostan ne itse itselleni. Usein sanoo, että ei vaan muista. Sanoo, että minun pitää sanoa äärimmäisen suoraan mitä haluan. Siis merkki, malli, väri. Ja sittenhän minun on helpompi käydä se itse ostamassa.
Ap
Eihän se silloin mikään lahja ole, jos sen itse ostaa. Ei myöskään ole kovin paljon vaivaa nähty ja mietitty, mistä kumppani mahtaisi ilostua, jos ratakiskosta väännetään, mitä halutaan.
Olin kerran kauan sitten silloisen poikakaverini kanssa baarissa, ja sinne tuli sellainen ruusumyyjä. Olin vielä rakastunut, ja vinkkasin miehelle, että olisi tosi romanttista saada tuollainen ruusu. Mies sitten viittoilikin myyjän luokseen ja käski minun valita ruusun. Sen jälkeen hän ilmoitti, että minä maksan.
Joo ei ollut muutenkaan romantiikkaa siinä suhteessa.
Mä en ole koskaan saanut keneltäkään poikaystävältäni mitään erityistä lahjaa.
Kerran yksi toi Intiasta tuliaisena suklaata ja tunikan, yksi toi suklaata ja karkkia laivalta, yksi tarjosinsyntymäpäiväni ravintolassa pääruoan ja drinkin, mutta jälkkärin jouduin itse maksamaan.
Jouluna ja synttärinä kuuluu ihan jo käytöstapoihin, että kumppanille ostetaan lahja, ellei sitten jostain syystä ole nimenomaan sovittu, ettei osteta mitään.
Jotkut väittää, ettei osta mitään lahjaksi, kun ei keksi mitään sopivaa. Luulisi, että kumppani edes jotenkin tuntisi kumppaniaan sen verran, että osaa arvioida, millaisista jutuista toinen pitää. Esim. Vaatteiden osto toki on vaikeaa, mutta esim. Jos tietää, että toinen tykkää käydä leffassa, niin ostaa vaikka sarjalipun Finnkinolle tai jos tykkää käydä ravintolassa, niin ostaa lahjakortin ravintolaan.
Hienosti kasvatettu lapset sulla. Taidat haukkua miestäsi lasten kuullen. Hyh.
Vierailija kirjoitti:
Hienosti kasvatettu lapset sulla. Taidat haukkua miestäsi lasten kuullen. Hyh.
Lapsemme ovat teinejä, joten ihan omilla silmillään ovat nähneet, että mies ei minulle juuri lahjoja osta.
Hehän vain totesivat faktan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kasva nyt nainen aikuiseksi ja lopeta vinkuna 😂
Siis sulle tuli oikein paha mieli ihanasta lahjasta, lasten heittojen takia??
Opettele sinä lukemaan koko ketju.
Tarinan opetus vastaavassa kivaa yllätystä puuhaaville oli se, että jos et ole aiemmin tehnyt "riittävästi" hyvää, niin älä tee jatkossakaan, koska sinut on jo tuomittu ja kaikki mitä yrität tehdä vain pahentaa tilannetta :)
Kiitos tästä aloituksesta. Joskus olen miettinyt että olisiko paljon helpompi olla lesbo ja parisuhteessa naisen kanssa. Ei, ei selvästikään ole.