Miehen antama lahja suretti

Eli teki mitä vaan niin aina menee pieleen: Jos ei ole sukka pahasti, on paska housussa?

Miehessä voi silti olla myös jotain muuta. Ei sopivien lahjojen antaminen poissulje miehestä muita hyviä ominaisuuksia.

Päinvastoin, juuri silloin jos mies on kovin arkinen ja yksioikoinen niin häneltä usein juuri silloin puuttuu se jokin muukin.

Ja tosinpäin.

Eli AP:n ongelma on, että hän kokee, ettei mies aidosti rakasta ja välitä. Ei tässä oikeasti mistään lahjasta ole kyse, vaan rakkaudettomuuden tunteesta.

Ihan samaa sarjaa sen "Mies ei siivoa"-pahan mielen kanssa. Senkin syy on kokemuksessa, että mies ei välitä tippaakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka nyt saikin ilmaiseksi töistään kyseisen lahjan, kuitenkin ajatteli että sinä pitäisit siitä ja pisti pakettiin sinua varten. Ja sinä vaan valitat kun lahjaa ei ostettu rahalla.

Ei paketoinut, kun oli valmiiksi paketoitu. Mies oli siis itse saanut sen lahjaksi asiakkaalta, mutta koska ei tehnyt sillä mitään, antoi sen minulle.

En itke siitä, että lahja ei maksanut rahaa. Itken siitä, että miehelle ei tule mieleen antaa jotain vastaavaa vaikka synttäreillä, hääpäivänä, äitienpäivänä tai jouluna. Voisi vaikka säästää nuo asiakkailta tulleet lahjat ja antaa ne merkkipäivänä minua ajatellen.

Ap

Voi ziisus sun logiikkaa - olisi miehen pitänyt varmaan säästää se sinulle 50v/60v/77v-lahjaksi. Olisko sitten ollut riittävän arvokas teko prinsessalle?

Vierailija kirjoitti:

Eli AP:n ongelma on, että hän kokee, ettei mies aidosti rakasta ja välitä. Ei tässä oikeasti mistään lahjasta ole kyse, vaan rakkaudettomuuden tunteesta.

Ihan samaa sarjaa sen "Mies ei siivoa"-pahan mielen kanssa. Senkin syy on kokemuksessa, että mies ei välitä tippaakaan. 

Just puhuttiin tästä miehen kanssa. Kyse voi olla pienistä asioista, kunhan kokee että toinen kuuntelee toiveita ja kunnioittaa niitä, kokee samalla että toinen välittää, että itsellä on merkitystä sille toiselle. Ei se ole niinkään se lahja, vaan se, että toinen tietää mistä puoliso pitää ja mitä puoliso kaipaa. Kun se on arjessa kunnossa, ei tarvita kalliita ja isoja lahjoja merkkipäivinäkään.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi naiset jotka ei saa huomiota mieheltään kuitenkin passaavat ja huomioivat heitä itse. Ja jopa miehen sukulaisia.

Tuo on jokin sellainen perinteinen asetelma johon sekä miehet että naiset menee. Meillä mies jossain vaiheessa kiukutteli kun en tehnyt asioita joita hän odotti naisen tekevän. Tai piti itsestäänselvänä että tekee, saamatta siitä kiitosta.

Kun juteltiin asioista hän tajusi, että hetkinen...ehkäpä osasyy hänen lapsuudenperheensä kireään tunnelmaan oli se, että äitinsä teki paljon asioita oman hyvinvointinsa kustannuksella. Ja että ehkä on kivempaa, jos oma vaimo on paremmalla tuulella

Nyt ilahtuu tosi pienistä asioista. Viimeksi siitä kun tuli töistä, olin kokannut hänelle lempiruokaansa. Mutta tietää myös sen että jos mulla on kiire töissä, en ota puolta enempää vastuuta arjen jutuista.

Minä olen samaa mieltä tästä. Joko kumpikin osoittaa toiselle huomiota, pyrkii ilahduttamaan pienin teoin arjessa ja muistaa merkki- ja juhlapäivänä. Tai sitten kumpikaan ei tee tätä ja keskittyy vain omiin juttuihin. Turha käyttää energiaa toisen huomioimiseen, jos toinen ei halua nähdä yhtään vaivaa tai pidä näitä juttuja tärkeinä.

Minä ymmärtän AP:ta nyt kun hän avasi viesteissä tilannetta vähän lisää. Meillä mies ei ole mikään suurten eleiden mies, mutta hän huomioi minua arjessa esimerkiksi laittamalla minulle ruokaa tai siivoamalla minunkin vuorollani, jos vaikka huomaa, että minulla on stressiä. Minusta hän on ihana mies! Ap toi viesteissä esille, että ei sen huomioinnin tarvi olla välttämättä materiaa, mutta on kurjaa, jos se puuttuu kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka nyt saikin ilmaiseksi töistään kyseisen lahjan, kuitenkin ajatteli että sinä pitäisit siitä ja pisti pakettiin sinua varten. Ja sinä vaan valitat kun lahjaa ei ostettu rahalla.

Ei paketoinut, kun oli valmiiksi paketoitu. Mies oli siis itse saanut sen lahjaksi asiakkaalta, mutta koska ei tehnyt sillä mitään, antoi sen minulle.

En itke siitä, että lahja ei maksanut rahaa. Itken siitä, että miehelle ei tule mieleen antaa jotain vastaavaa vaikka synttäreillä, hääpäivänä, äitienpäivänä tai jouluna. Voisi vaikka säästää nuo asiakkailta tulleet lahjat ja antaa ne merkkipäivänä minua ajatellen.

Ap

Voi ziisus sun logiikkaa - olisi miehen pitänyt varmaan säästää se sinulle 50v/60v/77v-lahjaksi. Olisko sitten ollut riittävän arvokas teko prinsessalle?

Kommenttisi oli niin ilkeä, että itse varmaan ihan ilkeyttäsi et tuo vaimolle tai tyttöystävälle sellaista lahjaa mistä hän tykkää. Olet niin kieroutunut, että sinulle tulee hyvä mieli toisen pahasta mielestä.

Kaikki tunteellisuus ja hempeys on sinulle myrkkyä, miksi? Onko joku trauma lapsuudesta? Kuin et itsekään saanut mieleisiä lahjoja ja huomiota niin et muillekaan sitä iloa suo. Kostatko jotain ilkeilemällä ja halveksimalla?

Oletan, että olet mies, harvoin naiset ovat noin epäempaattisia, varsinkaan toista naista kohtaan.

Miksi tartutte näihin provoihin. Joka vtn kerta.

Suretti kusetti pieretti paskatti kravaatti

Tuli mieleen exäni joka ei myöskään koskaan ostanut mitään. Joskus kärtin lahjaa (mitä nyt häpeän) ja hän sanoi että käy ostamassa hän maksaa. Joskus tein näin ja yleensä hän unohti maksaa. Se tuntui niin loukkaavalta etten viitsinyt alkaa siitä rahasta riitelemään vaikka olinkin se vähävaraisempi. Itse kuitenkin yllätin hänet lahjoilla monta kertaa. Hän niistä kiitteli ja näytti nauttivan mutta jostain syystä ei kuitenkaan älynnyt että voisi tehdä minulle samoin. Nykyinen mies ei hänkään ole hyvä lahjojen ostaja, täytyy tarkkaan kuvailla mitä toivon tai sitten tulee lahjakortteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi naiset jotka ei saa huomiota mieheltään kuitenkin passaavat ja huomioivat heitä itse. Ja jopa miehen sukulaisia.

Tuo on jokin sellainen perinteinen asetelma johon sekä miehet että naiset menee. Meillä mies jossain vaiheessa kiukutteli kun en tehnyt asioita joita hän odotti naisen tekevän. Tai piti itsestäänselvänä että tekee, saamatta siitä kiitosta.

Kun juteltiin asioista hän tajusi, että hetkinen...ehkäpä osasyy hänen lapsuudenperheensä kireään tunnelmaan oli se, että äitinsä teki paljon asioita oman hyvinvointinsa kustannuksella. Ja että ehkä on kivempaa, jos oma vaimo on paremmalla tuulella

Nyt ilahtuu tosi pienistä asioista. Viimeksi siitä kun tuli töistä, olin kokannut hänelle lempiruokaansa. Mutta tietää myös sen että jos mulla on kiire töissä, en ota puolta enempää vastuuta arjen jutuista.

Minä olen samaa mieltä tästä. Joko kumpikin osoittaa toiselle huomiota, pyrkii ilahduttamaan pienin teoin arjessa ja muistaa merkki- ja juhlapäivänä. Tai sitten kumpikaan ei tee tätä ja keskittyy vain omiin juttuihin. Turha käyttää energiaa toisen huomioimiseen, jos toinen ei halua nähdä yhtään vaivaa tai pidä näitä juttuja tärkeinä.

Minä ymmärtän AP:ta nyt kun hän avasi viesteissä tilannetta vähän lisää. Meillä mies ei ole mikään suurten eleiden mies, mutta hän huomioi minua arjessa esimerkiksi laittamalla minulle ruokaa tai siivoamalla minunkin vuorollani, jos vaikka huomaa, että minulla on stressiä. Minusta hän on ihana mies! Ap toi viesteissä esille, että ei sen huomioinnin tarvi olla välttämättä materiaa, mutta on kurjaa, jos se puuttuu kokonaan.

VOISIKO JOKU NYT KERTOA ETTÄ MITÄ VTTUA TARKOITTAA MEILLÄ MIES 😑😑

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi naiset jotka ei saa huomiota mieheltään kuitenkin passaavat ja huomioivat heitä itse. Ja jopa miehen sukulaisia.

Tuo on jokin sellainen perinteinen asetelma johon sekä miehet että naiset menee. Meillä mies jossain vaiheessa kiukutteli kun en tehnyt asioita joita hän odotti naisen tekevän. Tai piti itsestäänselvänä että tekee, saamatta siitä kiitosta.

Kun juteltiin asioista hän tajusi, että hetkinen...ehkäpä osasyy hänen lapsuudenperheensä kireään tunnelmaan oli se, että äitinsä teki paljon asioita oman hyvinvointinsa kustannuksella. Ja että ehkä on kivempaa, jos oma vaimo on paremmalla tuulella

Nyt ilahtuu tosi pienistä asioista. Viimeksi siitä kun tuli töistä, olin kokannut hänelle lempiruokaansa. Mutta tietää myös sen että jos mulla on kiire töissä, en ota puolta enempää vastuuta arjen jutuista.

Minä olen samaa mieltä tästä. Joko kumpikin osoittaa toiselle huomiota, pyrkii ilahduttamaan pienin teoin arjessa ja muistaa merkki- ja juhlapäivänä. Tai sitten kumpikaan ei tee tätä ja keskittyy vain omiin juttuihin. Turha käyttää energiaa toisen huomioimiseen, jos toinen ei halua nähdä yhtään vaivaa tai pidä näitä juttuja tärkeinä.

Minä ymmärtän AP:ta nyt kun hän avasi viesteissä tilannetta vähän lisää. Meillä mies ei ole mikään suurten eleiden mies, mutta hän huomioi minua arjessa esimerkiksi laittamalla minulle ruokaa tai siivoamalla minunkin vuorollani, jos vaikka huomaa, että minulla on stressiä. Minusta hän on ihana mies! Ap toi viesteissä esille, että ei sen huomioinnin tarvi olla välttämättä materiaa, mutta on kurjaa, jos se puuttuu kokonaan.

VOISIKO JOKU NYT KERTOA ETTÄ MITÄ VTTUA TARKOITTAA MEILLÄ MIES 😑😑

Meillä=kirjoittajan ja perheensä kotona. Mies =ihminen, jolla kivekset, penis ja eturauhanen vrt. nainen, jolla kohtu jne sukupuolelleen tyypilliset elimet. Capiche?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän AP;ta. Itse ajattelin samoin 17-vuotiaana. Sain makuupussin, kyllä harmitti. Nyt olen kasvanut tämän ohitse, mutta tietyssä iässä sitä odottaa miehestä jotain muuta. Todellisuuteen tottuu ajan kanssa.

Mä olin tottunut todellisuuteen, mutta kun ikää on tullut lisää (40+), niin olen alkanut odottaa miehessä jotain muuta.

Ap

Mahtavin lahja, jonka olen mieheltäni viimeisen kolmen vuoden aikana saanut, on ruukkuruusu. Sitä olen hellinyt ja pitänyt huolta, että pysyy hengissä. Ja kukka tosiaan tuli ihan keskellä arkea, ilman mitään suurempaa syytä. On synttäreinä ja joulunakin lahjoja tullut, mutta tämä ruusu on kaikista paras!:) Yhtäkkiä, ilman taka-ajatuksia ja rakkaudella.:)

Vierailija kirjoitti:

Mikä on suretti? Tarkoititko rusetti?

Suretti imperfekti verbistä surettaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä ihmettä? Mikä tässä nyt oli se ongelma kun miehesi ilmeisesti osti sulle jotain kivaa?

Ongelma siis on se että tajusin, että mies ei ikinä osta minulle jotain hienoa. Kallista voi ostaa (kuten kompostori ja talvirenkaat), mutta ei hienoa. Haluaisin hienoa.

Tai on itse asiassa ennen ostanut. Viimeisin kaunis lahja oli huomenlahja.

Ap

Miksi haluaisit, että mies ostaisi sinulle jotain "hienoa"? Mitä tarvetta se sinussa täyttää? Onko kyse halusta pitää kulissia yllä, kun voit kertoa muille, miten hienon lahjan mies sinulle osti, vai mikä?

Minä en halua kalliita tai hienoja lahjoja, en ymmärrä miksi niitä pitäisi haluta. En ylipäänsä tarvitse tavaraa enää yhtään enempää, eikä minulla ole mikään tarve todistella kenellekään, itsellenikään mitään.

Koita selvittää, miksi harmi nousi, niin voit kasvaa sen yläpuolelle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän AP;ta. Itse ajattelin samoin 17-vuotiaana. Sain makuupussin, kyllä harmitti. Nyt olen kasvanut tämän ohitse, mutta tietyssä iässä sitä odottaa miehestä jotain muuta. Todellisuuteen tottuu ajan kanssa.

Mä olin tottunut todellisuuteen, mutta kun ikää on tullut lisää (40+), niin olen alkanut odottaa miehessä jotain muuta.

Ap

Miksi?

Mies ja lapset pitävät ap:tä itsestään selvyytenä. Pitäisiköhän ap:n alkaa elää niin, ettei niin enää tapahtuisi? Hän voi lakata ostamasta muille lahjoja (varsinkin noin typerille ja ilkeille lapsille) ja tehdä ruokaa, josta hän itse pitää, ja alkaa harrastaa iltaisin omia juttujaan sen sijaan, että hoivaa perhettä ja kotia. Voisi tulla äkkiä lapsille ja miehelle mieleen, että nyt jokin huonekalu puuttuu ja ehkä sille pitäisi tehdä jotain.

Vierailija kirjoitti:

Mies ja lapset pitävät ap:tä itsestään selvyytenä. Pitäisiköhän ap:n alkaa elää niin, ettei niin enää tapahtuisi? Hän voi lakata ostamasta muille lahjoja (varsinkin noin typerille ja ilkeille lapsille) ja tehdä ruokaa, josta hän itse pitää, ja alkaa harrastaa iltaisin omia juttujaan sen sijaan, että hoivaa perhettä ja kotia. Voisi tulla äkkiä lapsille ja miehelle mieleen, että nyt jokin huonekalu puuttuu ja ehkä sille pitäisi tehdä jotain.

Lahjojen saaminen tai saamatta jääminenkö kertoo, onko itsestäänselvyys vai ei?

Ja kyllä minusta äidin pitääkin olla itsestäänselvyys, ei lasten tai miehen pitäisi tarvita pelätä että tämä lähtee kun vähän oikkuiluttaa kun ei saa hienoa lahjaa. HUOM. koskee miestä myös, hänkin on tietenkin turvallinen itsestäänselvyys, joka aina vain tekee töitä uutterasti perheensä hyvinvoinnin eteen, eikä lähde jos vähän kumppani nalkuttaa asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ja lapset pitävät ap:tä itsestään selvyytenä. Pitäisiköhän ap:n alkaa elää niin, ettei niin enää tapahtuisi? Hän voi lakata ostamasta muille lahjoja (varsinkin noin typerille ja ilkeille lapsille) ja tehdä ruokaa, josta hän itse pitää, ja alkaa harrastaa iltaisin omia juttujaan sen sijaan, että hoivaa perhettä ja kotia. Voisi tulla äkkiä lapsille ja miehelle mieleen, että nyt jokin huonekalu puuttuu ja ehkä sille pitäisi tehdä jotain.

Lahjojen saaminen tai saamatta jääminenkö kertoo, onko itsestäänselvyys vai ei?

Ja kyllä minusta äidin pitääkin olla itsestäänselvyys, ei lasten tai miehen pitäisi tarvita pelätä että tämä lähtee kun vähän oikkuiluttaa kun ei saa hienoa lahjaa. HUOM. koskee miestä myös, hänkin on tietenkin turvallinen itsestäänselvyys, joka aina vain tekee töitä uutterasti perheensä hyvinvoinnin eteen, eikä lähde jos vähän kumppani nalkuttaa asioista.

Äitikö ei tee uutterasti töitä perheensä hyvinvoinnin eteen?

Ap on tuonut ilmi, että mies ei ole koskaan ollut kiinnostunut huomioimaan häntä mitenkään, ei ole miettinyt vaimoaan ilahduttavaa lahjaa, ei ole osoittanut romanttisia elkeitä. Lapsetkin tämän jo tajuavat ja pilkkaavat äitiä siitä ikään kuin äiti olisi niin huono ja mitätön, ettei hän edes tarvitse mitään henkilökohtaisesti ilahduttavaa lahjaa. Hyvin on asenne isältä imetty, ja voin kertoa, että sitä asennetta äitiä kohtaan ei ihan hevillä muuteta lasten mielissä.

Kenenkään ei pidä koskaan olla itsestäänselvyys. Ei edes äidin.