Sinä, joka tykkäät mummomakeisista tyyliin Pectus, kettukarkit, Fazerin parhaat..

Mutta missä ovat Tunturi-pastillit ja Ananas-karamellit?

Ukki lievitti Tuntureilla tupakkayskäänsä ja ne kestivät suussa pitkään.  Mamman tarjoamat Ananas-karaellit saivat lapsen ihon irtoamaan kitalesta.

Minä pidän mummokarkeista, ikää 42 v. Oikeastaan kaikki suomalaiset karkit joita syön, ovat pitkään kuvioissa olleita klassikoita. Fazerin suklaista monet ovat huonoja nykyään. Salmiakkia ei jostain syystä pidetä mummokarkkina? Uutuuskarkit tuottavat usein pettymyksen.

Maistuu siis niin Mariannet, Fazerin Parhaimmat kuin kettukarkitkin. Perinteinen toffee, esim. Walkers Nonsuch on hyvää, en pidä Omarien tai Alku-karamellien koostumuksesta.

Kettukarkit ja vihreät kuulat ovat suklaiden lisäksi suosikkejani ja ikää 25v. Pidin noista jo lapsena enkä ole koskaan ajatellut, että ne olisivat jotain mummokarkkeja.

Kettukarkit on hyviä ja ne uudet kettukarkit nousivat heti suosikeiksi, kun maistettiin. Eivät ole niin makeita. Fazerin parhaat on pääasiassa hyviä, joku oli semmoinen mistä erityisemmin en välitä. Siniset Mariannet on minun ja miehen lemppareita.

Ikää on 31.

Itse en noista ap:n mainitsemista niin välitä mutta olen alkanut ymmärtää miksi mummot niitä osti. Nykykarkit ja niiden maut ovat omasta mielestäni aika karseita, kaipaan lapsuuden merkkareita (niitä isoja oikeanmakuisia) ja monia muita karkkeja jotka on markkinoilta hävinneet. Oli täällä joskus niistä ketjukin olemassa, harmi etteivät enää tee. Samoin kekseissä.

Mummoikä kyllä jo kolkuttaa mutten ihan vielä siellä ole.

Nyt on kyllä pakko käydä huomenna ostamassa Lontoon rakeita. Kiitos tämän ketjun :D

Vierailija kirjoitti:

35, sain aikanani noita mummolta ja vaarilta, niin pieni nostalgia jäänyt, aina silloin tällöin ostan kettukarkkeja ja muistelen mummoni tekemää täytekakkua jossa niitä oli koristeina pinnalla.

Oi, munkin äitini laittoi niitä kakun päälle. Enääkö niin ei tee kukaan.

Ranskanpastillit taitaa nykyisin olla lähinnä piparkakkutalojen koristeita

Vierailija kirjoitti:

Nyt on kyllä pakko käydä huomenna ostamassa Lontoon rakeita. Kiitos tämän ketjun :D

Hei, muistatteko sen TV-mainoksen, missä se Mennään bussilla-näyttelijä sanoi: ”Niin Lontoonraetta, niin Lontoonraetta!”

Vierailija kirjoitti:

Ranskanpastillit taitaa nykyisin olla lähinnä piparkakkutalojen koristeita

Onko niissä titaanidioksidia, sitä laivamaalia? Siitä tulee kuulonalenema. Ei kannata syödä.

Pectus <3 N31

Muistan nuo karkit lapsuudestani 60-luvulta (olen 56). Pectukset olivat lähinnä kurkkupastilleja eikä niitä lapsille tarjottu. Sain kyllä maistaa. Uteliaisuuttani googlasin ja kyllä niitä ainakin valmistetaan. Sitä en tiedä, mistä voi niitä ostaa.

Fazerin parhaista en tykännyt edes lapsena. Mummo ihmetteli kun ei kelpaa... minulle pikkutytölle hän aina tyrkytti pussista kis-kis -karamelliä joka oli ehkä kaikkein pahin niistä söpöstä kääreestä huolimatta.

Kettukarkit olivat hyviä ja tykkään vieläkin kaikesta marmeladista. Mutta kertokaas muut: onko niiden rakenne menny hötöksi vai tekeekö muisti tepposet. Maistoin jokin aika sitten, eikä ne olleet mielestäni yhtä jämäköitä kuin silloin lapsuudessa.

Vihreät kuulat on suosikkini. Omareita maistoin myös ja reklaamoin Fazeerille, että niiden käärettä ei saa auki! En siksi osta niitä. Brunbergin alkukarkit on hyviä. En olekaan pitkään aikaan ostanut, toivottavasti niissä on yhä paperkääre.

Kiitos hänelle joka muisti ananaskaramellit. Ihan nostalgiasyistä voisin maistaa jos niitä vielä saisi. Muistan sen peltirasian.

41 v. Fazerin parhaat ja Omarit maistuvat. Kettukarkit vain paremman puutteessa, niistä tosin tulee paras nostalgia, kun mummolla oli aina niitä hyllyssä.

En ole löytänyt mitään muuta pussia, joka maistuisi samalta kuin Fazerin parhaat. Monet nykypussit ovat hirvittävän makeita, tai outoja yhdistelmiä tyyliin vadelma-salmiakki.

Tykkään myös Fazerin suklaista, etenkin Geishasta ja Fazerinasta.

Kai siinä painaa osin sekin, että kannatan suomalaista yritystä ja perinteitä.

1900-l ensimmäisinä vuosina syntyneet isovanhempani tarjoilivat jouluisin kettukarkkeja ja Budabesteja, joten ne tuovat lapsuuden mieleen. Fazerin parhaista syön vain jääkarhut.

N 51

Pitäiskö sitten tykätä jostain kielen siniseksi värjäävistä dippereistä? Makunsa kullakin, itse suosin noita aapeen mainitsemia " mummokarkkeja" ennemmin.

Vierailija kirjoitti:

Itse en noista ap:n mainitsemista niin välitä mutta olen alkanut ymmärtää miksi mummot niitä osti. Nykykarkit ja niiden maut ovat omasta mielestäni aika karseita, kaipaan lapsuuden merkkareita (niitä isoja oikeanmakuisia) ja monia muita karkkeja jotka on markkinoilta hävinneet. Oli täällä joskus niistä ketjukin olemassa, harmi etteivät enää tee. Samoin kekseissä.

Mummoikä kyllä jo kolkuttaa mutten ihan vielä siellä ole.

Mtiä on muuten tapahtunut perhoskarkeille? Muistaako kukaan muu niitä? Vähän samanlaisia kuin krokotiilikarkit, mutta jotenkin maistuivat vielä paremmilta. Sitten oli niitä ihania pehmeitä mansikkakarkkeja.

Voi tietysti olla etteivät enää näin aikuisena maistuisi, mutta olisi kiva kokeilla.

Kettukarkit olivat hyviä silloin ennenvanhaan, kun ne oli pihlajanmarjasta tehtyjä. Ja vielä silloinkin, kun ne olivat omenamarmeladia, mutta ei ne enää ole hyviä. Jos jostain löytäisin hyvän makuisia pihlajanmarjoja, voisin tehdä itse aitoja kettukarkkeja.

Vihreitä kuulia syön myös

T N51

Vierailija kirjoitti:

1900-l ensimmäisinä vuosina syntyneet isovanhempani tarjoilivat jouluisin kettukarkkeja ja Budabesteja, joten ne tuovat lapsuuden mieleen. Fazerin parhaista syön vain jääkarhut.

N 51

Oi, Budapestejä! Muistan hyvin, kun olin noin 10-vuotias ja lauloin serkun kihlajaisjuhlissa laulun. Sain palkaksi Budapestin. Olin hyvin perso makealle jo silloin, ja tämä jäi mieleen sen karkin takia. Muuta en juhlista muista, paitsi sen että suhde meni poikki ja serkku meni ihan toisen miehen kanssa myöhemmin naimisiin.

Onko tuo mummo-etuliite jokin yleishaukkumasana ilman sen kummempaa merkitystä? Joku sainoi kerran töissä Radio Helsinkiä "mummonkanavaksi".