Sinä, joka tykkäät mummomakeisista tyyliin Pectus, kettukarkit, Fazerin parhaat..

Vierailija kirjoitti:

Mummonmakeiset ovat oikealta nimeltään kompiaisia.

Niin Oulussa, mutta tuskin muualla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jouluna suklaalikööri karkit oli herkkua, mummolla oli aina niitä, tais niistä vähän tulla huppeliiki, oli myös lisäks noita muitaki ed.mainittuja mummoilla ja papoilla tarjolla

 

Kyllä liköörikarkkeja tuli syötyä siihen aikaan kun niitä vielä sai lapsetkin kaupasta ostaa; en tosin muista, että niistä olisi pussillisestakaan huppeliin tullut vai oliko sitä sitten sen verran syntymähumalaa, ettei eroa niin helposti havainnut?

Yksi lapsuuteni kyläjuoppo osti kymmenen pussia liköörikonvehteja ja tyhjensi ne lasiin. Ei tainnut paljoa alkoholia olla.

Vierailija kirjoitti:

Nuo pohjanmaan pastillit on kyllä hyvin tuttuja. Silläkin kun lapsuudessa isä piti omaa osto- ja myyntiliikettä kotikadulla ja oli ihan sekalaista tavaraa myynnissä. Karkeista oli juuri noita pastilleja tai sitten vaihtoehtoisesti ketjussakin mainittuja anisversioita. Nuo karkit tosin oli silloinen nimetty simppelisti piparminttu/anispastilleiksi. Pussikin oli sininen/punainen ja läpinäkyvä. 

Muistan aina kun äiti antoi markan ja polkaisin silloin kolmipyöräisellä liikkeeseen noita pastilleja ostamaan. :) 

Meillä päin puhuttiin uskovaisten pastilleista.

Mä tykkäisin, mutta nuo kaikki on pilattu eikä ne maistu enää samalta kuin 70-90-luvuilla. Fazer on onnistunut kyllä pilaamaan oikeastaan kaikki klassikkonsa vaikka just noiden reseptienhän pitäisi pysyä ennallaan ja valmistustavankin olla kuten ennenkin vaikka se kuinka vaatisi käsityötä ja/tai maksaisi.

Omituinen asenne tämä, että halpuutetaan raaka-aineet sekä työtä/aikaa vaativa valmistusprosessi ja kuvitellaan ettei se vaikuta makuun tai ettei se haittaa vaikka vaikuttaakin.

Mites Pohjanmaan pastillit? Ne ne vasta on pappakarkkeja

 

Juu, Körttipastilleinahan niitä ainakin Pohjanmaalla myydään... "Saarnan mittainen pastilli".

Olen kuullut puhuttavan uskovaisten pastilleista. Hyviä joka tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Mummokarkit ovat pääosin todella hyviä, vaikka harvoin karkkia tulee syötyä muutenkaan. Melkein viime aikoina suosikkeina olleet marmeladitäytteiset suklaakonvehdit joita tullut nyt mukavasti lisää perus Julian lisäksi. Fazerin parhaat olisi erittäin hyvä lajitelma jos siellä ei olisi sitä karkeista yököttävintä, eli Toscaa seassa. Pelkästään niiden takia jää ostamatta. Kaikki muut loistavia ja välillä niitä kaipaisi, mutta kun ne Toscat joita vain tuntuu vuosi vuodelta olevan pussissa enemmän ja enemmän... >_<

Ikää 39.

Tosca on parasta. Itse pyrin valitsemaan pussin, jossa näkyy mahdollisimman paljon Toscia. Mielestäni niitä on pussissa aina vähemmän ja vähemmän. Muistan pikkupallerona, kun myytiin erikseen Tosca-pusseja. Suometar on inhokkini, joka on tullut pussiin vasta tällä vuosituhannella ja missä sen parhaus on testattu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo pohjanmaan pastillit on kyllä hyvin tuttuja. Silläkin kun lapsuudessa isä piti omaa osto- ja myyntiliikettä kotikadulla ja oli ihan sekalaista tavaraa myynnissä. Karkeista oli juuri noita pastilleja tai sitten vaihtoehtoisesti ketjussakin mainittuja anisversioita. Nuo karkit tosin oli silloinen nimetty simppelisti piparminttu/anispastilleiksi. Pussikin oli sininen/punainen ja läpinäkyvä. 

Muistan aina kun äiti antoi markan ja polkaisin silloin kolmipyöräisellä liikkeeseen noita pastilleja ostamaan. :) 

Meillä päin puhuttiin uskovaisten pastilleista.

Tarkoitatteko "vanhan piian kirkkokaramelleja" :) Siis niitä valkoisia soikeita piparminttupastilleja, jotka oikeasti olivat / ovat hyviä? Näyttää olevan yhä Keskisellä myynnissä Pihjanmaan pastilleina. https://www.keskisenkauppa.fi/tuote/pohjanmaan-piparminttupastillit-150…

Vierailija kirjoitti:

Siis mikä vika kettukarkeissa on? Ne olivat ainoita, joita pystyi syömään. Pectukset, Eucamentholit ja Fazerin parhaat jäivät syömättä. Fazerin parhaista söin aina irvistellen kiskis-karkit, koska ne kissat olivat söpöjä. En siis tykännyt karkista, mutta jostain syystä se paperi aina hämäsi minut. 

No kettukarkeissa on omaan makuuni kaikki pielessä 😁 En voi sietää marmeladia, inhoan sen koostumusta. Ovat liian makeita. Ja lisäksi se hampaissa nariseva sokerikuorrute muistuttaa sitä, kun hiekkaa joskus lapsena meni suuhun ja se narisi hampaissa. 

Liköörikonvehdit narskuu ihanasti hampaissa.Tykkään,ne on hyviä!!! Kettukarkeilla saa lapsen opetettua hyvin makean perään,mammani sanoi että kyllä se on niin että aivot tarvitsee myös sokeria   :-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo pohjanmaan pastillit on kyllä hyvin tuttuja. Silläkin kun lapsuudessa isä piti omaa osto- ja myyntiliikettä kotikadulla ja oli ihan sekalaista tavaraa myynnissä. Karkeista oli juuri noita pastilleja tai sitten vaihtoehtoisesti ketjussakin mainittuja anisversioita. Nuo karkit tosin oli silloinen nimetty simppelisti piparminttu/anispastilleiksi. Pussikin oli sininen/punainen ja läpinäkyvä. 

Muistan aina kun äiti antoi markan ja polkaisin silloin kolmipyöräisellä liikkeeseen noita pastilleja ostamaan. :) 

Meillä päin puhuttiin uskovaisten pastilleista.

Tarkoitatteko "vanhan piian kirkkokaramelleja" :) Siis niitä valkoisia soikeita piparminttupastilleja, jotka oikeasti olivat / ovat hyviä? Näyttää olevan yhä Keskisellä myynnissä Pihjanmaan pastilleina. https://www.keskisenkaupp

Juuri noita meillä päin kutsuttiin uskovaisten pastilleiksi. Lapsena luulin, että se on niiden oikea nimi.

V*ttu se on Pihlajanmarja eikä kettukarkki! Pectus namia. 63v nuori. 

65v

Just söin puolikkaan pussillisen kettukarkkeja. Leikkaan ne veitsellä niin, että erottelen valkoiset ja punaiset osat toisistaan. Syön ensin punaiset ja lopuksi herkuttelen valkoisilla osilla. Olen 36-vuotias.