En ihan ymmärrä alkoholisteja, selittäkää minulle?

Ainakin omassa suvussani ne alkoholistit, joilla on lapsia, on alunperinkin persoonallisuushäiriöisiä, eli ei ne välitä muuta kuin itsestään.

Et ymmärräkään.

Suuri osa alkoholisteista saa jo ensimmäisestä juomiskerrastaan sellaiset kiksit, ettet sinä saa koskaan. Siitä se sitten lähtee pikkuhiljaa ja tuhoaa vuosien saatossa sen kaiken, mitä elämässä on saanut aikaiseksi.

Alkoholismi ei  katso asemaa eikä sosiaaliluokkaa, sitä on sekä spurguilla että huippujohtajilla. Jälkimmäinen pystyy peittämään sen pitkään paremmin ja juomaan trendikkäämpiä juomia.

Jos riippuvuus on edennyt pitkälle, niin ei vaan pysty olemaan ilman. Sitten sitä ajattelee esim. että otan vain yhden, että selviän tästä päivästä ja sitten tarvitseekin useamman, ja parin jälkeen se alkoholin vaikutus tekee sen, ettei olekaan enää mitään väliä jos juo vielä enemmän.

Laittaisin lähinnä itsepetoksen piikkiin. Selitellään, että muut ei huomaa/ei ole väliä/tarvitsen tätä. Mitä ikinä. Himo menee kaiken muun edelle sitten pahimmillaan.

Ja vielä jatkoa. Miten jotkut alkoholistit vaikuttavat hyvinkin fiksuilta ja todella empaattisilta ihmisiltä, mutta eivät saa itseään kuriin ja pahoinpitelevät omaa perhettään riippuvuudellaan? Ovatko nämä jotenkin kaksi eri persoonaa, vai onko se fiksu ja empaattinen puoli vain kulissia ja pohjimmainen luonne on itsekäs? Ap

Osa niistä, jotka arvelevat sukutaustansa perusteella olevansa alttiita alkoholisoitumaan ja/tai joilla on mahdollisesti geeni, joka tekee humalaisen erityisen väkivaltaiseksi, kieltäytyvät alkoholista kokonaan. Tokihan sama ihminen voi tula riippuvaiseksi jostain muusta, mutta alkoholi ainakin on sellaista, jota kukaan ei välttämättä tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä jatkoa. Miten jotkut alkoholistit vaikuttavat hyvinkin fiksuilta ja todella empaattisilta ihmisiltä, mutta eivät saa itseään kuriin ja pahoinpitelevät omaa perhettään riippuvuudellaan? Ovatko nämä jotenkin kaksi eri persoonaa, vai onko se fiksu ja empaattinen puoli vain kulissia ja pohjimmainen luonne on itsekäs? Ap

Koska niiden sairastamiin persoonallisuushäiriöihin kuuluu nimenomaan ulkopuolisille normaalin esittäminen, ne on ulkopuolisille nimenomaan niin herkkiä, upeita, oikeita yksisarvisia....

Se hirviö pääsee esille heikompia kohtaan, esim. juuri niiden lapsia kohtaan.

Tuo kuuluu n.arsismiin ja esim. epävakaaseen, ne on alkojen yleisimmät sairaudet ja ne on niillä ennen sitä alkoholisimia.

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä jatkoa. Miten jotkut alkoholistit vaikuttavat hyvinkin fiksuilta ja todella empaattisilta ihmisiltä, mutta eivät saa itseään kuriin ja pahoinpitelevät omaa perhettään riippuvuudellaan? Ovatko nämä jotenkin kaksi eri persoonaa, vai onko se fiksu ja empaattinen puoli vain kulissia ja pohjimmainen luonne on itsekäs? Ap

Moni alkkis on narsisti, ja narsistissa on todellakin kuin kaksi eri persoonaa, jekyll ja hyde. Se hurmaava ja se äärettömän itsekäs. Ja kyllä se hurmaava puoli on usein kulissia ja teatteria, mutta sen uhri huomaa yleensä vasta liian myöhään.

Monesti alkoholistit ovat herkkiä, tunteellisia ihmisiä, jotka pakenevat stressiä ja pahaa oloa juomiseen. Jotkut muut taas tupakoivat, syövät liikaa herkkuja tms oloa helpottaakseen. Ns kovemmat ihmiset eivät niin helposti ahdistu eivätkä siten tarvitse sellaisia.

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä jatkoa. Miten jotkut alkoholistit vaikuttavat hyvinkin fiksuilta ja todella empaattisilta ihmisiltä, mutta eivät saa itseään kuriin ja pahoinpitelevät omaa perhettään riippuvuudellaan? Ovatko nämä jotenkin kaksi eri persoonaa, vai onko se fiksu ja empaattinen puoli vain kulissia ja pohjimmainen luonne on itsekäs? Ap

Riippuvuus vie riippuvaista kuin kuoriämpäriä.

Pidemmät juomaputket muuttavat persoonallisuutta.

Alkoholin himoa voi verrata yhden suklaapalan tai yhden perunalastun syömiseen. Harvoin se siihen yhteen jää. Lopulta helpompi olla kokonaan ilman.

Vierailija kirjoitti:

Et ymmärräkään.

Suuri osa alkoholisteista saa jo ensimmäisestä juomiskerrastaan sellaiset kiksit, ettet sinä saa koskaan. Siitä se sitten lähtee pikkuhiljaa ja tuhoaa vuosien saatossa sen kaiken, mitä elämässä on saanut aikaiseksi.

Alkoholismi ei  katso asemaa eikä sosiaaliluokkaa, sitä on sekä spurguilla että huippujohtajilla. Jälkimmäinen pystyy peittämään sen pitkään paremmin ja juomaan trendikkäämpiä juomia.

No itse asiassa minulla ensimmäinen känni oli mahtava kokemus ja ryyppäsin teininä ja nuorena aika runsaasti. Kun sain lapsen, niin vähensin rajusti enkä koskaan juo lapsen aikana. Vähitellen alkoholia ajattelee yhä vähemmän, mutta tiedostan että se on minulle vähän sellainen liukas kivi, koska jos jossain on vaikka juhlat joissa on ilmaista juotavaa, on mietittävä etukäteen, pitääkö lähteä aikaisin, päättää tiukasti määrä etukäteen tai sitten vaan antaa mennä, jolloin juon luultavasti paljon ja häpeilen myöhemmin käytöstäni. Kenties olen itsekin ns tuurijuoppo. Mutta mikä minut erottaa niistä, jotka arjessaankaan eivät pysy juomasta erossa? Onko minulla lujempi tahto (mikä voi olla synnynnäistä/ympäristön vaikutus eli en väitä olevani parempi) vai onko minulla helpompi riippuvuustaipumus/molempia? Onko alkoholismin vaikeudessa paljon variaatiota, vai lähinnä etenemisessä eroja? Ap

Persuja äänestämällä nämäkin ongelmat katoisivat

Vierailija kirjoitti:

Monesti alkoholistit ovat herkkiä, tunteellisia ihmisiä, jotka pakenevat stressiä ja pahaa oloa juomiseen. Jotkut muut taas tupakoivat, syövät liikaa herkkuja tms oloa helpottaakseen. Ns kovemmat ihmiset eivät niin helposti ahdistu eivätkä siten tarvitse sellaisia.

Tällaisiakin alkoholisteja on.

Himo. luulo että siitä tulee taas se ihana pökerryttävä olo kun juo. mutta se muuttuu. pitää juoda enemmän, isompia annoksia tuon olon tavoitteluun.

arki on raskasta, humalasta ihana palkinto raskaan viikon jälkeen. itse lopetin kun totaalisesti kyllästyin siihen turpeaan oloon, menetettyihin yöuniin, jatkuvaan väsymykseen, läskeihin mitkä kerääntyneet vatsaan juomisen myötä, en jaksanut tehdä lasten kanssa juuri mitään. olo aamuisin alkoi olla tuskallinen, monta aamua piti hokea että nyt tämä loppuu, ennenkuin se loppui oikeasti. uskoisin että moni ulkopuolinen ei olisi koskaan arvannut, että aina kun mahdollista juoda, hain viiniä ja olutta joita kotona yksin tissuttelin. nyt ollut viikkoja ilman, saa nähdä repsahdanko kesällä. toivottavasti en. terv. 34v koulutettu nainen

sama asia kun lihavat jojottelee painonsa kanssa,eikä koskaan tule valmista.

tai yleesäkin jos lihottaa .

Laihdutushan maapallon helpointa,ei tartte tehdä mitään, edes syödä  paljoa.

rasistinenketju. ette ymmärrä että miehenä on niin kovaa olla että mielellään kiskoo wiinaa iltaisin, muuten kukaan jaksa riistää naisia ja lapsia ja olla luomakunnan kruunu

Vierailija kirjoitti:

Et ymmärräkään.

Suuri osa alkoholisteista saa jo ensimmäisestä juomiskerrastaan sellaiset kiksit, ettet sinä saa koskaan.

Miksei tätä kerrota niille, joiden mielestä on tärkeää osata juoda "vain pari lasia viiniä ruuan kanssa"? Jos siis kerran se ei ole mahdollistakaan kaikille, niin miksi juomattomuutta pidetään ongelmallisena? Äläkä nyt tule sanomaan, ettei kukaan ajattele noin. Kaikki juomista käsittelevät ketjut täyttyvät mielipiteistä, joiden mukaan ainoa oikea tapa opettaa nuorille alkoholinkäyttöä on se, että aikuiset juovat kotonaan ne lasi tai pari viiniä, tai saunakaljat, eivätkä tule känniin. Oikeana ei koskaan pidetä sitä, ettei juoda ollenkaan, koska se on jotenkin liian äärimmäistä käytöstä. 

Vierailija kirjoitti:

Monesti alkoholistit ovat herkkiä, tunteellisia ihmisiä, jotka pakenevat stressiä ja pahaa oloa juomiseen. Jotkut muut taas tupakoivat, syövät liikaa herkkuja tms oloa helpottaakseen. Ns kovemmat ihmiset eivät niin helposti ahdistu eivätkä siten tarvitse sellaisia.

VMP! Kerrassaan!

Tarkennus, että nr. 17 ei ollut ap.

Alkoholiin tulee riippuvuussuhde.  Halu saada alkoholia on niin voimakas, että henkilö ei pysty ja halua olla ottamatta juomaa.  Alkoholi siis hallitsee ihmistä.