Lue keskustelun säännöt.
En ihan ymmärrä alkoholisteja, selittäkää minulle?
24.05.2019 |
Onko alkoholismi riippuvuussairaus, vai itsekkään ihmisen halua juoda? Vai jokin yhdistelmä? Ymmärrän viinan himon ja aivoissa syntyvän riippuvuuden pahenemisen. En kuitenkaan käsitä, että miten alkoholisti kävelee viinakauppaan ja perustelee jotenkin juomiset itselleen, vaikka olisi esimerkiksi lapsiakin huolehdittavana? Miten sama asia tehdään uudestaan ja uudestaan, eikä välttämättä vuosiin myönnetä ongelmaa ja lopettamisen tarvetta?
Jotkut ihmisethän varmaan ovat alkoholismille alttiita, eli niitä, joiden tekisi mieli alkoholia, mutta eivät sitä juo vastuiden tai tulevaisuuden ajattelun takia. Mikä ero on "kuivilla" riippuvuuteen taipuvaisilla ja niillä, joilla henkinen kantti ei pysty fyysisen ominaisuuden hallussa pitoon?
Kommentit (104)
orja kirjoitti:
Alkoholiin tulee riippuvuussuhde. Halu saada alkoholia on niin voimakas, että henkilö ei pysty ja halua olla ottamatta juomaa. Alkoholi siis hallitsee ihmistä.
Alkoholismissa on useita vaiheita ja silloin kun ollaan saavutettu se syvin aste eli viimeinen kolmas vaihe niin ihminen on menettänyt alkoholin käytön hallinnan kokonaan. Tällöin ihminen elää juodakseen ja juo elääkseen. Hänen on mahdotonta edes enää käsittää että jotkut voivat elää täysipainoista elämää ilman jatkuvaa alkoholin nauttimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain luin, että vain 2% alkoholisteista raitistuu. Että miestä vahvempaa on viina tosiaan. Oma isäni lääkitsi itseään alkolla avioeron ja työuupumuksen jälkeen ja on ollut 30v täysi alkoholisti. Käynyt on monet katkot, aina on sortunut pian uudelleen.
En häntä tuomitse, ymmärrän jotenkin mutta hän on niin häijy ja sekava rähinöitsijä että välit on pakko pitää aika minimissä. Hänen numeronsa on mulla estossa, soitteli yötä päivää ja kiusasi örinöillään. Tekstareihin vastaan.
Olen oppinut kyllä häneltä sen läksyn että alko vaan pahentaa ongelmia tuhatkertaisesti. Sen kanssa pitää olla tiukkana ja juoda vain se pari lasia viiniä eikä sitäkään päivittäin tai edes viikoittain tarvitse kitata.
Alkoholismista toipuminen ei ole kovinkaan helppoa suurimmalle osalle, ja millaista hoitoa saa, vaikuttaa raitistumisen onnistumiseen. A-klinikat ja vastaavat ovat surkeimmat, niissä raitistuu tuo 2%, Minnesota hoidossa prosentit ovatkin jo yli 90%.
No mun isä ei ollut siinä 90%ssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain luin, että vain 2% alkoholisteista raitistuu. Että miestä vahvempaa on viina tosiaan. Oma isäni lääkitsi itseään alkolla avioeron ja työuupumuksen jälkeen ja on ollut 30v täysi alkoholisti. Käynyt on monet katkot, aina on sortunut pian uudelleen.
En häntä tuomitse, ymmärrän jotenkin mutta hän on niin häijy ja sekava rähinöitsijä että välit on pakko pitää aika minimissä. Hänen numeronsa on mulla estossa, soitteli yötä päivää ja kiusasi örinöillään. Tekstareihin vastaan.
Olen oppinut kyllä häneltä sen läksyn että alko vaan pahentaa ongelmia tuhatkertaisesti. Sen kanssa pitää olla tiukkana ja juoda vain se pari lasia viiniä eikä sitäkään päivittäin tai edes viikoittain tarvitse kitata.
Alkoholismista toipuminen ei ole kovinkaan helppoa suurimmalle osalle, ja millaista hoitoa saa, vaikuttaa raitistumisen onnistumiseen. A-klinikat ja vastaavat ovat surkeimmat, niissä raitistuu tuo 2%, Minnesota hoidossa prosentit ovatkin jo yli 90%.
Aika kova väite Minnesota-hoidon tehosta...
Penn&Teller:in Bullshit- ohjelman yhden jakson aiheena oli 12 askelen hoito.
Heidän mukaansa päihderiippuvaisten paranemisprosentti hoidossa on n. 5%
Ilman hoitoa kuiville pääsee....
5%
Minnesota taitaa kuulua 12 askelen hoitoihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ymmärräkään.
Suuri osa alkoholisteista saa jo ensimmäisestä juomiskerrastaan sellaiset kiksit, ettet sinä saa koskaan. Siitä se sitten lähtee pikkuhiljaa ja tuhoaa vuosien saatossa sen kaiken, mitä elämässä on saanut aikaiseksi.
Alkoholismi ei katso asemaa eikä sosiaaliluokkaa, sitä on sekä spurguilla että huippujohtajilla. Jälkimmäinen pystyy peittämään sen pitkään paremmin ja juomaan trendikkäämpiä juomia.
Voisitko kuvailla, millaiselta ne kiksit sitten tuntuvat!
Kun alkoholi kilahtaa kitalaen kautta aivoihin, ensin tulee sellainen hyvältä tuntuva pehmeä sähköisku koko kehoon. Se avaa myös ajatukset, huolet ja ahdistus häviää, ja tilalle tulee hilpeä kaikkivoipaisuudesta tunne yhdistettynä siihen, ettei edes välitä mistään. Seuraavat ryypyt toistavat tätä kevyempänä aaltoina, tuo kaikkivoipaisuus ja huolettomuus pysyy tasaisena pohjatunteena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain luin, että vain 2% alkoholisteista raitistuu. Että miestä vahvempaa on viina tosiaan. Oma isäni lääkitsi itseään alkolla avioeron ja työuupumuksen jälkeen ja on ollut 30v täysi alkoholisti. Käynyt on monet katkot, aina on sortunut pian uudelleen.
En häntä tuomitse, ymmärrän jotenkin mutta hän on niin häijy ja sekava rähinöitsijä että välit on pakko pitää aika minimissä. Hänen numeronsa on mulla estossa, soitteli yötä päivää ja kiusasi örinöillään. Tekstareihin vastaan.
Olen oppinut kyllä häneltä sen läksyn että alko vaan pahentaa ongelmia tuhatkertaisesti. Sen kanssa pitää olla tiukkana ja juoda vain se pari lasia viiniä eikä sitäkään päivittäin tai edes viikoittain tarvitse kitata.
Alkoholismista toipuminen ei ole kovinkaan helppoa suurimmalle osalle, ja millaista hoitoa saa, vaikuttaa raitistumisen onnistumiseen. A-klinikat ja vastaavat ovat surkeimmat, niissä raitistuu tuo 2%, Minnesota hoidossa prosentit ovatkin jo yli 90%.
Aika kova väite Minnesota-hoidon tehosta...
Parissakin eri päihdetilaisuudessa kuuntelemassa olleena olen myös kuullut saman, ihan tutkittua tietoa se on. Onhan se kyllä rankin hoitokin, etten ihmettele, kesto minimissään vuoden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ymmärräkään.
Suuri osa alkoholisteista saa jo ensimmäisestä juomiskerrastaan sellaiset kiksit, ettet sinä saa koskaan. Siitä se sitten lähtee pikkuhiljaa ja tuhoaa vuosien saatossa sen kaiken, mitä elämässä on saanut aikaiseksi.
Alkoholismi ei katso asemaa eikä sosiaaliluokkaa, sitä on sekä spurguilla että huippujohtajilla. Jälkimmäinen pystyy peittämään sen pitkään paremmin ja juomaan trendikkäämpiä juomia.
Voisitko kuvailla, millaiselta ne kiksit sitten tuntuvat!
Kun alkoholi kilahtaa kitalaen kautta aivoihin, ensin tulee sellainen hyvältä tuntuva pehmeä sähköisku koko kehoon. Se avaa myös ajatukset, huolet ja ahdistus häviää, ja tilalle tulee hilpeä kaikkivoipaisuudesta tunne yhdistettynä siihen, ettei edes välitä mistään. Seuraavat ryypyt toistavat tätä kevyempänä aaltoina, tuo kaikkivoipaisuus ja huolettomuus pysyy tasaisena pohjatunteena.
Juuri näin. Luin tämän ja aloin juoda
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisi saada laillista valvottua terapiaa:
Erinomainen aloitus. Ovatko alkoholismiin taipuvaiset muutenkin itsekuriltaan heikompia, luonteeltaan kykenemättömiä huolehtimaan itsestään ja ajattelemaan muita? Eli ellei kuviossa olisi alkoholi, tätä ongelma ilmenisi jotenkin muuten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholismi on sairaus jota ON vaikea ymmärtää.
Minnesota-hoidossa raitistuu 50 % hoidetuista.
90 % — ei missään nimessä! Taitaa olla Lapuan minnesotalaisten harhakuvia tuollainen luku.
Itse onneksi raitistuin Minnesota-mallisen hoidon ansiosta. Tauti pysyy minulla kurissa vain totaaliraittiudella.
En itsekään tajua alkoholismia. Siinä ei ole järkeä. Alkoholisti tuhoaa kaiken ympärillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melko naiivi avaus. Ikään kuin alkoholismin voisi parantaa moralisoimalla \o/
Olo on kaikin puolin kehno. Ahdistaa. Vaikea keskittyä mihinkään mitä pitäisi kun hermostuneisuus pitää ajatukset omassa olotilassa. Pinna katkeaa äärimmäisen helposti eikä mikään tunnu mielekkäältä, aivot tuntuvat siltä kuin kulkisit sumussa. Ajattelet kuinka ihanan tunteen lempipäihteesi tuo. Se suorastaan sykähdyttää fyysisesti, jo pelkkä ajatus. Tulee melkein paniikinomainen tarve saada sitä. Voiko, kun täytyy tehdä töitä/hoitaa lasta/hoitaa asioita? Tietenkin voi. Ei se päihtymystila tee minusta huonompaa, vaan paremman. Voin keskittyä, olla onnellinen ja toimintakykyinen. Olen parempi vaikutuksen alaisena kuin selvin päin. Kyllä, ei se haittaa, tietenkin voin ottaa. Nyt heti. Äkkiä.
Siltä se tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivot tuotaa dopamiinia luontaisesti, eli mielihyvähormonia. Serotoniini on toinen. Alkoholin käyttö häiriköi tätä prosessia, kansankielellä yksinkertaistettuna "tuhoaa aivoja", ja pitkään jatkuneena toistuvana liikakäyttönä aiheuttaa sen, ettei aivot enää kykene tuottamaan mielihyvähormonia ilman stimulanttia, eli tässä tapauksessa alkoholia. Kun mennään tarpeeksi pitkälle toistuvan juomisen kanssa, niin mikään ei tunnu enää miltään ilman sitä. Ja näin meillä on käsissämme salakavalasti syntynyt riippuvuus. Aivan selkeä biokemiallinen prosessi. Palautuminen voi kestää vuosia, ennen kuin mikään alkaa tuntua kivalta ja hauskalta, tai edes siedettävältä ilman alkoholia. Kaikki varmasti tietävät pikku nousuhumalan tuoman hyvän olon tunteen, se on sitä kemiallisesti stimuloitua dopamiiniryöppyä ja siihen on vaarallisen helppo jäädä huomaamatta koukkuun.
Paljon kuulee, että alkoholismi on pelkkää itsekkyytttä, laiskuutta, paskiasmaisuutta ja ties mitä vähättelevää. Alkoholismia ei ihan turhaan kutsuta sairaudeksi. Jos ihmiset edes vähän vaivautuisivat lukemaan.
Luulen, että tässä on paljon vaihtelua ihmisestä riippuen. Ja minkä tahansa riippuvuuden ymmärtäminen on vaikeaa sellaiselle, jolla sitä ei ole. Itselläni on taipumus riippuvuuteen, vaikka en ole varsinaisesti alkoholisti, ja jos päälle tulee tapa ottaa vaikkapa neljä lonkeroa iltaisin, siitä on vaikea päästä pois, silloin kun se on meneillään. Pienellä pyristelyllä onnistuu kuitenkin, joten itsessäni en tunnista väitettä, että alkoholismi olisi sairaus. Muta jos ja kun addiktio pääsee kehittymään, alkoholiin, huumeisiin tai vaikkapa uhkapelaamiseen, ymmärrän kyllä, miten vaikeaa siitä on irtautua.
Jos elämässä ei ole mitään haasteita, joita olisi tarve pehmentää alkoholilla, on helpompi streittailla.
Sama juttu kuin esim siinä että monen on vaikea olla viikkoakaan ilman mitään herkkuja. Alkoholi vain aiheuttaa yleensä enemmän vahinkoa.
Vierailija kirjoitti:
Et ymmärräkään.
Suuri osa alkoholisteista saa jo ensimmäisestä juomiskerrastaan sellaiset kiksit, ettet sinä saa koskaan. Siitä se sitten lähtee pikkuhiljaa ja tuhoaa vuosien saatossa sen kaiken, mitä elämässä on saanut aikaiseksi.
Alkoholismi ei katso asemaa eikä sosiaaliluokkaa, sitä on sekä spurguilla että huippujohtajilla. Jälkimmäinen pystyy peittämään sen pitkään paremmin ja juomaan trendikkäämpiä juomia.
Kuvailisitko, miltä ne kiksit tuntuvat, kun tuleva alkoholisti jo ekasta annoksesta saa?
Miksi tuurijuoppo aloittaa sen tuurinsa uudelleen. Eli voi olla monta viikkoa juomatta ja sitten menee putki päälle. Miksi hän aloittaa. Miksei pysty estämään aloittamista, vaikka pystyi olemaan viikkoja ilman alkoholia.
Esimerkkejä on julkisuudestakin. Elämä on ihanaa parisuhteessa, mutta kun putki menee päälle, pahoinpidellään vaimo. Lapset kärsii jne. Kyllä hän sen selvinä viikkoina ymmärrä, mutta miksi aloittaa?
Vierailija kirjoitti:
Aivot tuotaa dopamiinia luontaisesti, eli mielihyvähormonia. Serotoniini on toinen. Alkoholin käyttö häiriköi tätä prosessia, kansankielellä yksinkertaistettuna "tuhoaa aivoja", ja pitkään jatkuneena toistuvana liikakäyttönä aiheuttaa sen, ettei aivot enää kykene tuottamaan mielihyvähormonia ilman stimulanttia, eli tässä tapauksessa alkoholia. Kun mennään tarpeeksi pitkälle toistuvan juomisen kanssa, niin mikään ei tunnu enää miltään ilman sitä. Ja näin meillä on käsissämme salakavalasti syntynyt riippuvuus. Aivan selkeä biokemiallinen prosessi. Palautuminen voi kestää vuosia, ennen kuin mikään alkaa tuntua kivalta ja hauskalta, tai edes siedettävältä ilman alkoholia. Kaikki varmasti tietävät pikku nousuhumalan tuoman hyvän olon tunteen, se on sitä kemiallisesti stimuloitua dopamiiniryöppyä ja siihen on vaarallisen helppo jäädä huomaamatta koukkuun.
Paljon kuulee, että alkoholismi on pelkkää itsekkyytttä, laiskuutta, paskiasmaisuutta ja ties mitä vähättelevää. Alkoholismia ei ihan turhaan kutsuta sairaudeksi. Jos ihmiset edes vähän vaivautuisivat lukemaan.
Eikö voi laitattaa antabuskapselia auttamaan olemaan ilman alkoholia.
Monesti aloituksen sävy värittää koko keskustelun tyylin. Jos aloituskommentissa annetaan ymmärtää, että kaikki ruoan kanssa viiniä juovat ovat juoppoja ja huonoja vanhempia, vastaukset on usein sitten yleensä yhtä rakentavia ja juomattomuutta kommentoidaan samaan tyyliin. Ja sama tietty toisin päin.