Lue keskustelun säännöt.
En ihan ymmärrä alkoholisteja, selittäkää minulle?
24.05.2019 |
Onko alkoholismi riippuvuussairaus, vai itsekkään ihmisen halua juoda? Vai jokin yhdistelmä? Ymmärrän viinan himon ja aivoissa syntyvän riippuvuuden pahenemisen. En kuitenkaan käsitä, että miten alkoholisti kävelee viinakauppaan ja perustelee jotenkin juomiset itselleen, vaikka olisi esimerkiksi lapsiakin huolehdittavana? Miten sama asia tehdään uudestaan ja uudestaan, eikä välttämättä vuosiin myönnetä ongelmaa ja lopettamisen tarvetta?
Jotkut ihmisethän varmaan ovat alkoholismille alttiita, eli niitä, joiden tekisi mieli alkoholia, mutta eivät sitä juo vastuiden tai tulevaisuuden ajattelun takia. Mikä ero on "kuivilla" riippuvuuteen taipuvaisilla ja niillä, joilla henkinen kantti ei pysty fyysisen ominaisuuden hallussa pitoon?
Kommentit (104)
Pohjatonta itsekkyyttä, lapsista välittämättä. Itsekkyys ei ole sairaus vaan luonnevika. Kaikki alkoholia suuresti kuluttavat pitäisi steriloida.
Terveisin tällaisten surkimusten takia kärsinyt avuton lapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alkkis ei pysty lasten, työn tai muun tärkeän takia lopettamaan. se päätös ja halu lopettaa täytyy tulla itsestä, ennenkuin muutos tapahtuu. eikä kaikki alkkikset laiminlyö lapsiaan, tissuttelu on yksi taiteenlajeista.
orja kirjoitti:
Alkoholiin tulee riippuvuussuhde. Halu saada alkoholia on niin voimakas, että henkilö ei pysty ja halua olla ottamatta juomaa. Alkoholi siis hallitsee ihmistä.
Jos ihminen on älykäs, hän kyllä tietää, että vaikka himo olisi suuri, niin juominen ei varmaankaan johda mihinkään hyvään. Ja juuri se, että himo on suuri, pitäisi olla hälytysmerkki siitä, että taipumusta liikajuomiseen on.
Jossain tutkimuksessa oli todettu, että joillakin henkilöillä alkoholi palaa elimistössä eri tavoin kuin pitäisi. Heillä on iso riski alkoholismiin. Tiedä sitten...
Vierailija kirjoitti:
Et ymmärräkään.
Suuri osa alkoholisteista saa jo ensimmäisestä juomiskerrastaan sellaiset kiksit, ettet sinä saa koskaan. Siitä se sitten lähtee pikkuhiljaa ja tuhoaa vuosien saatossa sen kaiken, mitä elämässä on saanut aikaiseksi.
Alkoholismi ei katso asemaa eikä sosiaaliluokkaa, sitä on sekä spurguilla että huippujohtajilla. Jälkimmäinen pystyy peittämään sen pitkään paremmin ja juomaan trendikkäämpiä juomia.
Voisitko kuvailla, millaiselta ne kiksit sitten tuntuvat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jossain tutkimuksessa oli todettu, että joillakin henkilöillä alkoholi palaa elimistössä eri tavoin kuin pitäisi. Heillä on iso riski alkoholismiin. Tiedä sitten...
Millä lailla palaa eri tavalla? Ap
Onhan näitä muitakin pakko-oireisia riippuvuussairauksia, anoreksia, bulimia yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua vetää ihan asiallista aloitusta leikiksi, vaan aika paljon alkoholin suurkäyttäjän sielunmaisemaa kuvastaa tuo youtube-sketsi:
Itse olen ikääntynyt, ei lapsia eikä enää naisystävää/vaimoa (ei viinan syytä). Omaan vapaa-aikaan, keikkatöiden jälkeen kuuluu oleellisesti alkoholi mutta myös liikunta ja kehittävät harrastukset. En tätä kenellekään suosittele, mutta itselleni tämä elämäntapa sopii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ymmärräkään.
Suuri osa alkoholisteista saa jo ensimmäisestä juomiskerrastaan sellaiset kiksit, ettet sinä saa koskaan. Siitä se sitten lähtee pikkuhiljaa ja tuhoaa vuosien saatossa sen kaiken, mitä elämässä on saanut aikaiseksi.
Alkoholismi ei katso asemaa eikä sosiaaliluokkaa, sitä on sekä spurguilla että huippujohtajilla. Jälkimmäinen pystyy peittämään sen pitkään paremmin ja juomaan trendikkäämpiä juomia.
Voisitko kuvailla, millaiselta ne kiksit sitten tuntuvat!
Lämmin olo valtaa kehon, asiat alkavat tuntumaan mielekkäämmiltä, sellainen olo kuin ajatusten aallot osuisivat toisiinsa kehon solmukohdissa ja tuottaisivat taas uudestaan mielihyvän aaltoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikkia alkoholisteja voi niputtaa samanlaisiksi. Sitähän monet tekee.
Mä kerron minkälainen alkoholisti mä olen.
Lapsiani rakastan enemmän kuin mitään. Heiltä ei puutu mitään, vietän heidän kanssaan paljon aikaa yhdessä (vaikka olis krapulakin). Heidän ei tarvii eikä kuulu juomisestani kärsiä. Enimmäkseen juonkin kun ovat isällään. Tänään olen pelannut ja leiponut lasten kanssa. Viiniä join töistä tultua lasillisen. Kun lapset menevät nukkumaan juon todennäköisesti noin 7 annosta. Kaksi edellistä viikonloppua lasten ollessa täällä olin kokonaan juomatta. Viimeksi kun lapset olivat isällään, vedin koko viikonlopun ja maanantai töissä oli hirveä.
Eli mekin alhaisimmat ihmispaskat eli alkoholistit osaamme valita milloin juomme, myös me osaamme rakastaa pakahduttavan paljon. Osaamme myöntää olevamme juoppoja, esimerkiksi mä olen tiennyt alkoholin olevan mulle ongelma jo melko nuorena.
Rattijuopumusta ei ole koskaan. Mulla on tietyt rajat. Vaikka olen alkoholisti, en ole idiootti.
Voi olla että lapseni tästä ongelmasta jollain tasolla kärsivät vaikken ole vielä keksinyt miten, ainakaan en heidän seurassaan ole humalassa. Eronneena mulla on aikaa juopotella muulloin (alkoholi ei eron syy, jätin itse miehen).
Mutta menenkin tästä jatkamaan heidän kansaan touhuja.
Minä aina lapsena ihmettelin, että miksi isä ei lopeta juomista vaikka se aina sellaista lupailee. Miksi se ei vaan kaupassa kävele kaljahyllyn ohi?
No nyt ymmärrän kun itsekin olen alkoholisoitunut. En minä vielä elämääni ole pilannut (enkä muidenkaan elämää - enkä aio hankkia lapsia) mutta kyllä se vaan viinanhimo pistää toisinaan aivoissa sellaiset rattaat pyörimään että se kalja lähtee kaupasta mukaan vaikka ei alunperin ollut tarkoitus.
Mutta kyllä se on väärin että ei yritä tehdä sairaudelleen mitään vaikka näkee kuinka muut kärsivät ja vielä puolustelee omas toimintaansa ja syyttelee muita. Muta sekin kuuluu riippuvuuteen. Valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ymmärräkään.
Suuri osa alkoholisteista saa jo ensimmäisestä juomiskerrastaan sellaiset kiksit, ettet sinä saa koskaan. Siitä se sitten lähtee pikkuhiljaa ja tuhoaa vuosien saatossa sen kaiken, mitä elämässä on saanut aikaiseksi.
Alkoholismi ei katso asemaa eikä sosiaaliluokkaa, sitä on sekä spurguilla että huippujohtajilla. Jälkimmäinen pystyy peittämään sen pitkään paremmin ja juomaan trendikkäämpiä juomia.
Voisitko kuvailla, millaiselta ne kiksit sitten tuntuvat!
Tuntuu siltä, kuin elämä olisi ihan mukavaa.
Näin reippaasti alkoholia käyttävänä, entisenä raivoraittiina etsin oman näkökulmani:
Olen 10 vuotta täysin raitis. Halveksuin ihmisiä, jotka juovat, koska ajattelin että se on luonteen heikkoutta ja moraalin löyhyyttä. Vahvaluonteisena hyvänä ihmisenä en tietenkään itse koskaan sortuisi moiseen.
Sitten tuli stressi, masennus, k--ppäiset exän kaverit jotka jauhoi pas--kaa selän takana ja lopulta erokin, juomisongelmani paheni päivittäin. Ei kai se laskennallisesti ihan hirveä ole, mutta se että juo päihtyäkseen on ongelma, oli sitten alkoholisti tai ei.
Lasten seurassa en kehtaa olla kännissä, se on yksi rajoittava tekijä.
Mutta kun keho huutaa joka solullaan kolmen raittiin päivän jälkeen että nyt on saatava jotain. Eihän tämä hyvältä näytä mutta jatketaan. Toivon että joskus raitistun pysyvästi, tulen uskoon tai jotain. Uskon toki Jumalaan nytkin mutta jotenkin humalassa on vain olo, ettei tarvitse ajatella tuskaa, jota on kokenut.
Viina on saata--nan kus--ta, sanoi Lestadius. Olisi pitänyt uskoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempani olivat alkoholisteja. Heillä näytti olevan selvin päin paljon ahdistuneisuutta ja hermostuneisuutta. Hakivat varmaan viinasta rentoutta ja mahdollisuutta nollata päätään. He myös muuttuivat aivan eri ihmisiksi päissään. Ihan kuin heillä olisi ollut erilaisia "tyyppejä", jotka pääsivät ulos vain humalassa. Heillä oli myös tietyt rituaalit juomiselle, eli varmasti mukana oli vahva toiminnallinen riippuvuus. Alkoholi oli vähän kuin viides perheenjäsen meillä, jonka pillin mukaan vanhemmat tanssivat. En koskaan nähnyt heissä sellaista mielihyvän ja rentouden säteilyä kuin humalassa. Mutta he saattoivat muuttua arvaamattomiksi, vihaisiksi, riidanhaluisiksi ja väkivaltaisiksikin humalassa. Tai vajota itsesääliin. Jollain lailla ne mielentilan vaihtelut saattoivat olla melko spookyja.
Olen kärsinyt masennuksesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta teini-iästä asti, ja sitten täysi-ikäisenä aloin "lääkitsemään" itseäni alkoholilla. Vuosien varrella juominen lähti pikku hiljaa täysin käsistä, nyt uskallan kutsua itseäni alkoholistiksi. Alkuperäiset mt-ongelmat ovat vain pahentuneet. Onneksi tajusin mennä katkolle ja nyt olen avopuolella kuntoutuksessa.
Ihmisen rationaalisen tietoisen minän määräysvalta omaan kehoonsa on hyvin rajallinen. Et ehkä ymmärrä tätä enkä aio sitä ryhtyä selittämään.
Jagex kirjoitti:
Näin reippaasti alkoholia käyttävänä, entisenä raivoraittiina etsin oman näkökulmani:
Olen 10 vuotta täysin raitis. Halveksuin ihmisiä, jotka juovat, koska ajattelin että se on luonteen heikkoutta ja moraalin löyhyyttä. Vahvaluonteisena hyvänä ihmisenä en tietenkään itse koskaan sortuisi moiseen.
Sitten tuli stressi, masennus, k--ppäiset exän kaverit jotka jauhoi pas--kaa selän takana ja lopulta erokin, juomisongelmani paheni päivittäin. Ei kai se laskennallisesti ihan hirveä ole, mutta se että juo päihtyäkseen on ongelma, oli sitten alkoholisti tai ei.
Lasten seurassa en kehtaa olla kännissä, se on yksi rajoittava tekijä.
Mutta kun keho huutaa joka solullaan kolmen raittiin päivän jälkeen että nyt on saatava jotain. Eihän tämä hyvältä näytä mutta jatketaan. Toivon että joskus raitistun pysyvästi, tulen uskoon tai jotain. Uskon toki Jumalaan nytkin mutta jotenkin humalassa on vain olo, ettei tarvitse ajatella tuskaa, jota on kokenut.
Viina on saata--nan kus--ta, sanoi Lestadius. Olisi pitänyt uskoa.
Suoraan sanottuna kohtaamasi vastoinkäymiset eivät kuulosta miltään ylipääsemättömiltä. Kyllä aa:han tmv. voi mennä jo tuollaisilla oireilla.
Joka päihteiden käyttäjä saa adikktinsa syyn myös huumeissa väännettyä jonkun arki asian syyksi älä mene halpaan.
Vierailija kirjoitti:
Jagex kirjoitti:
Näin reippaasti alkoholia käyttävänä, entisenä raivoraittiina etsin oman näkökulmani:
Olen 10 vuotta täysin raitis. Halveksuin ihmisiä, jotka juovat, koska ajattelin että se on luonteen heikkoutta ja moraalin löyhyyttä. Vahvaluonteisena hyvänä ihmisenä en tietenkään itse koskaan sortuisi moiseen.
Sitten tuli stressi, masennus, k--ppäiset exän kaverit jotka jauhoi pas--kaa selän takana ja lopulta erokin, juomisongelmani paheni päivittäin. Ei kai se laskennallisesti ihan hirveä ole, mutta se että juo päihtyäkseen on ongelma, oli sitten alkoholisti tai ei.
Lasten seurassa en kehtaa olla kännissä, se on yksi rajoittava tekijä.
Mutta kun keho huutaa joka solullaan kolmen raittiin päivän jälkeen että nyt on saatava jotain. Eihän tämä hyvältä näytä mutta jatketaan. Toivon että joskus raitistun pysyvästi, tulen uskoon tai jotain. Uskon toki Jumalaan nytkin mutta jotenkin humalassa on vain olo, ettei tarvitse ajatella tuskaa, jota on kokenut.
Viina on saata--nan kus--ta, sanoi Lestadius. Olisi pitänyt uskoa.
Suoraan sanottuna kohtaamasi vastoinkäymiset eivät kuulosta miltään ylipääsemättömiltä. Kyllä aa:han tmv. voi mennä jo tuollaisilla oireilla.
Kiitos kommentista. Taidanpa yrittää tuota :)
Minä olen juuri tuollainen. Minulla on sielullinen vamma, jota lääkitsen alkoholilla. Olisi varmaan lapsena/nuorena pitänyt käydä terapiassa. En ole aggressiivinen tai muutenkaan ikävä juoppo. Käyttäydyn hyvin asiallisesti ja suoriudun kaikista arjen velvoitteista. Käyn töissä, koti on siisti jne. Elän muuten kuin te, mutta juon liikaa.