Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En ihan ymmärrä alkoholisteja, selittäkää minulle?
24.05.2019 |
Onko alkoholismi riippuvuussairaus, vai itsekkään ihmisen halua juoda? Vai jokin yhdistelmä? Ymmärrän viinan himon ja aivoissa syntyvän riippuvuuden pahenemisen. En kuitenkaan käsitä, että miten alkoholisti kävelee viinakauppaan ja perustelee jotenkin juomiset itselleen, vaikka olisi esimerkiksi lapsiakin huolehdittavana? Miten sama asia tehdään uudestaan ja uudestaan, eikä välttämättä vuosiin myönnetä ongelmaa ja lopettamisen tarvetta?
Jotkut ihmisethän varmaan ovat alkoholismille alttiita, eli niitä, joiden tekisi mieli alkoholia, mutta eivät sitä juo vastuiden tai tulevaisuuden ajattelun takia. Mikä ero on "kuivilla" riippuvuuteen taipuvaisilla ja niillä, joilla henkinen kantti ei pysty fyysisen ominaisuuden hallussa pitoon?
Kommentit (104)
Kummallisia, uskonnollisia? näkemyksiä tässäkin ketjussa. Riippuvuuksille lienee monia syitä. Jos ei olisi, niin niitä varmaan osattaisiin jo hoitaa.
Oma tarinani on, että aloitin ryyppäämään yksinäisyyteni takia. En mä nyt mikään rappioalkoholisti ole, mutta ilmankaan en pysty olemaan pidempiä aikoja ja juominen venyy yleensä monien päivien putkeksi. Kertalaakista en aloittanut vaan eteni pikkuhiljaa.
Riippuvuudet nyt vaan keskittyvät ihmisille, jotka tuntevat olonsa kurjaksi syystä tai toisesta. Oli se sitten köyhyys, yksinäisyys, trauma, suuri epäonnistuminen, menetys tai juurettomuus alkuperäiskansojen tapaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä A-klinikan ylilääkäri Kaarlo Simojoki selittää aika hyvin riippuvuuden mekanismia (kohta 02:45).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkokysymys. Ketjussa on moni kertonut, että alkoholin käyttö vaikuttaa itselääkinnältä. Pitäisikö mielestänne alkoholistien useammin hakeutua hoitoon ahdistuksen takia? Uskotteko, se tai terapia auttaisi vai uskotteko, että alkoholistit mieluummin silti juovat?
Minä ainakin uskon juuri noin. Alkoholistien olisi pitänyt saada rauhoittava lääkitys ajoissa. Sitten heistä ei oleos ehkä tullut ollenkaan alkoholisteja. Moni juoppo on varmasti alkanut juoda ahdistavaan oloon. Niitä rauhoittavia lääkkeitä pihtaillaan liikaa!
Mun hyvä kaverini on psykiatri ja kysyin tätä skenaariota häneltä kerran. Hän alkoi sitä tosissaan pohtia ja päätyi siihen lopputulokseen, että rauhoittavilla lääkkeillä olisi moni ehkä välttynyt siltä, että alkaa lääkitä ahdistustaan viinalla ja tulee alkoholistiksi. Hän sanoi, että näin käy erityisesti miehille, jotka eivät niin helposti mene hakeman ahdistukseen lääkkeellistä apua.
Oma mielipiteeni on, että rauhoittavia lääkkeitä varmaan myös pihdataan liikaa. Niitä ei anneta niin paljon kuin tarve vaatisi. Luulen ainakin. Varmaan sma kuin kovilla kipulääkkeillä.
Rauhoittavat eivät ole mikään patenttiratkaisu, ainakaan ainoana hoitokeinona.
Alue: Aihe vapaa
Isäni oli sotaveteraani ja alkoholisti. Hän joutui rintamalle ihan nuorena, taisi olla vain 17-18 vuotias. Hän selkeästi yritti lääkitä itseään alkoholilla. Hän heräili öisin huutaen "älkää tappako, älkää tappako". En osaa kuvitella mitä hän oli joutunut kokemaan, eikä hän kokemuksistaan juurikaan puhunut. Jotkut veteraanit selvisivät kokemuksistaan paremmin, minun isäni huonommin.
Vaikka hän alkoholia saatuaan oli erittäin inhottava ja alkoholia saadakseen oli myös erittäin inhottava, se oli vain osatotuus. Raittiina hän oli hauska, älykäs ja aika herkkä mies. Hänen tarinansa on minusta hyvin surullinen. En näe häntä sellaisena ihmisenä, joka olisi ollut luonnostaan itsekäs ja muille tahallaan paha. Addikti hän oli ja se addiktio tuhosi hänet ja minun lapsuuteni.