En ihan ymmärrä alkoholisteja, selittäkää minulle?

Isäni oli aika hermoheikko ja selvinpäin sulkeutunut. Alkoholi selvästi rentoutti. Nuorempana hän joi viikonloppuisin. Alkoi mennä överiksi, eikä selvinnytkään töihin ilman krapularyyppyä. Sitten oltiinkin välillä pari päivää viikonlopun jälkeen ”saikulla”. Vähitellen juominen lisääntyi niin, että menikin useampi viikko. Aina tasottavia, otan vain pari, mutta iltaan asti meni, ja taas kankkunen seuraavana aamuna. Pari tasottavaa ja himo olikin aivan käsittämätön. Ihan uskomattomia tempauksia siinä vaiheessa, kun tili oli tyhjä, ja piti saada viinaa.

Putken jälkeen meni kuukausia selvinpäin. Sitten kaikki alkoi alusta. Itsepetos tyyliin ”pystyn juhlissa ottamaan vain pari, kun se on mukavaa”. Pariinhan se ei enää tuossa vaiheessa kertaakaan jäänyt. Ei kertaakaan. Lisää oli saatava. Ja taas meni viikkoja.

Itse olen nuorempana juonut paljon. Mutta koskaan en ole ”lääkinnyt” itseäni seuraavana päivänä, vaan kestänyt mahdollisen kankkusen.

Jagex kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jagex kirjoitti:

Näin reippaasti alkoholia käyttävänä, entisenä raivoraittiina etsin oman näkökulmani: 

Olen 10 vuotta täysin raitis. Halveksuin ihmisiä, jotka juovat, koska ajattelin että se on luonteen heikkoutta ja moraalin löyhyyttä. Vahvaluonteisena hyvänä ihmisenä en tietenkään itse koskaan sortuisi moiseen. 

Sitten tuli stressi, masennus, k--ppäiset exän kaverit jotka jauhoi pas--kaa selän takana ja lopulta erokin, juomisongelmani paheni päivittäin. Ei kai se laskennallisesti ihan hirveä ole, mutta se että juo päihtyäkseen on ongelma, oli sitten alkoholisti tai ei. 

Lasten seurassa en kehtaa olla kännissä, se on yksi rajoittava tekijä. 

Mutta kun keho huutaa joka solullaan kolmen raittiin päivän jälkeen että nyt on saatava jotain. Eihän tämä hyvältä näytä mutta jatketaan. Toivon että joskus raitistun pysyvästi, tulen uskoon tai jotain. Uskon toki Jumalaan nytkin mutta jotenkin humalassa on vain olo, ettei tarvitse ajatella tuskaa, jota on kokenut. 

Viina on saata--nan kus--ta, sanoi Lestadius. Olisi pitänyt uskoa. 

Suoraan sanottuna kohtaamasi vastoinkäymiset eivät kuulosta miltään ylipääsemättömiltä. Kyllä aa:han tmv. voi mennä jo tuollaisilla oireilla.

Kiitos kommentista. Taidanpa yrittää tuota :)

Hae ihmeessä apua, sitä on kyllä tarjolla. Jos koet alkoholin ongelmaksi, silloin se on ongelma.

En minäkään ymmärrä miksi somessa/vauvapalstalla pitää roikkua tuntitolkulla päivässä, mutta niinkin moni tekee.

Jatkokysymys. Ketjussa on moni kertonut, että alkoholin käyttö vaikuttaa itselääkinnältä. Pitäisikö mielestänne alkoholistien useammin hakeutua hoitoon ahdistuksen takia? Uskotteko, se tai terapia auttaisi vai uskotteko, että alkoholistit mieluummin silti juovat?

Jostain luin, että vain 2% alkoholisteista raitistuu. Että miestä vahvempaa on viina tosiaan. Oma isäni lääkitsi itseään alkolla avioeron ja työuupumuksen jälkeen ja on ollut 30v täysi alkoholisti. Käynyt on monet katkot, aina on sortunut pian uudelleen.

En häntä tuomitse, ymmärrän jotenkin mutta hän on niin häijy ja sekava rähinöitsijä että välit on pakko pitää aika minimissä. Hänen numeronsa on mulla estossa, soitteli yötä päivää ja kiusasi örinöillään. Tekstareihin vastaan.

Olen oppinut kyllä häneltä sen läksyn että alko vaan pahentaa ongelmia tuhatkertaisesti. Sen kanssa pitää olla tiukkana ja juoda vain se pari lasia viiniä eikä sitäkään päivittäin tai edes viikoittain tarvitse kitata.

Vierailija kirjoitti:

Jatkokysymys. Ketjussa on moni kertonut, että alkoholin käyttö vaikuttaa itselääkinnältä. Pitäisikö mielestänne alkoholistien useammin hakeutua hoitoon ahdistuksen takia? Uskotteko, se tai terapia auttaisi vai uskotteko, että alkoholistit mieluummin silti juovat?

Itse ajattelen (ja ilmeisesti moni asiantuntijakin), että päihdeongelma on aina ensisijainen hoidettava. Runsas alkoholinkäyttö laskee mielialaa ja pahentaa ahdistusta. Käsittääkseni esim. HYKS Psykiatria ei hoida päihdeongelmaisia. Paras olisi tietenkin hakea ajoissa ammattiapua, eikä tarttua pulloon.

Vierailija kirjoitti:

Jostain luin, että vain 2% alkoholisteista raitistuu. Että miestä vahvempaa on viina tosiaan. Oma isäni lääkitsi itseään alkolla avioeron ja työuupumuksen jälkeen ja on ollut 30v täysi alkoholisti. Käynyt on monet katkot, aina on sortunut pian uudelleen.

En häntä tuomitse, ymmärrän jotenkin mutta hän on niin häijy ja sekava rähinöitsijä että välit on pakko pitää aika minimissä. Hänen numeronsa on mulla estossa, soitteli yötä päivää ja kiusasi örinöillään. Tekstareihin vastaan.

Olen oppinut kyllä häneltä sen läksyn että alko vaan pahentaa ongelmia tuhatkertaisesti. Sen kanssa pitää olla tiukkana ja juoda vain se pari lasia viiniä eikä sitäkään päivittäin tai edes viikoittain tarvitse kitata.

Olisi vielä kiinnostavaa tietää, kuinka suuri määrä ihmisistä on taipuvaisia (suuressa riskissä) kehittää alkoholiongelman.

Olo se on mikä maksaa, ja kun olo on aina ihan v*tun p*ska niin luonnollisesti sitä haluaa ja joskus ihan tarvitseekin lääkitä jotenkin. Ymmärrät jos joskus tulee kohdille vähän paremmin. Jossain kohtaa olo voi olla ihmisellä sellainen ettei millään ole enää mitään väliä, ei vain uskalla suoraan kuolla - suomi on täynnä ihmisiä, jotka ovat valinneet tämän hitaan itsemurhan.

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä jatkoa. Miten jotkut alkoholistit vaikuttavat hyvinkin fiksuilta ja todella empaattisilta ihmisiltä, mutta eivät saa itseään kuriin ja pahoinpitelevät omaa perhettään riippuvuudellaan? Ovatko nämä jotenkin kaksi eri persoonaa, vai onko se fiksu ja empaattinen puoli vain kulissia ja pohjimmainen luonne on itsekäs? Ap

Minä vastaan vaikka en alkoholistin termiä varsinaisesti täytäkään, mutta aikoinaan parikymppisenä kun seurustelin ensimmäistä kertaa vakavissani ja asuin yhdessä puolisoni kanssa, alkoholia alkoi kulumaan jossain vaiheessa liikaa. Tuo esittämäsi malli ei ole niin yksinkertainen, koska ne alkoholistin vesiselvät läheiset voivat olla todella empatiakyvyttömiä, pistävät ongelmista mutkat suoriksi, eivät siedä vajavaisuutta tai mitään muutakaan ja joskus tuo voi olla syy eikä seuraus. Itse muistan miten todella yksinäinen olin vaikka asuin yhdessä eksäni kassa. En kestänyt sitä elämän yllätyksettömyyttä, vanha seksuaalisesta hyväksikäytöstä tullut trauma alkoi jyllätä voimakkaasti taustalla ja täysin ymmärtämätön puoliso yhdessä tekivät sen että oli helpompaa olla humalassa kuin selvin päin. En jaksanut arkea tai lähinnä sitä tasapaksuutta, koska miehen kanssa piti sopia kuusi viikkoa etukäteen voimmeko poiketa syömässä Rossossa ja kun sinne saavuttiin, niin hänen piheytensä takia sieltä piti lähteä puoliksi syödyn pitsan jälkeen äkkiä takaisin kotiin ettei parkkiaikaa kulu. Kun kerran sain hänet bussilla liikkeelle, että voisimme olla pidempään liikkeellä. niin mies sitten marisi koko matkan kun kestää niin kauan, on aivan perseestä odotella ja jankutijankuti. Arki oli sitä, että aina suoraan kotiin ja siellä istuttiin - hän koneella ja minä tein yksin kaikki taloushommat. Mies ei lähtenyt mukaan lenkille, saunan sai lämmittää vai joka perjantai, ei minään muuna päivänä. Kaipasin hirveästi sitä, että voisimme elää kuin normaali pariskunta, käydä joskus yhdellä, mennä randomisti elokuviin tai tavata vaikka ystäviä, niin tajuttuani että mies oli sairaalloisen pihi ja erakko, niin jäin todella tyhjän päälle. Mielenterveysongelmista miehellä oli näkemys, että kansalla pitää olla sirkushuveja ja kun kerran avasin hyväksikäyttöä, niin mies kohteli minua kuin ruttotautista ja h u o rit li minua melkein kun olin kehdannut jakaa toosaa ennen häntä. Lopulta kuljin kaikki mahdolliset paikat yksin ja jäin koukkuun alkoholiin, koska en keksinyt muuta pakenemistapaa. Juomiseni jäi kokonaan pitkäksi aikaa sen jälkeen kun erosimme, mutta ero oli pitkä prosessi. Ei ne läheiset ole aina niin pulmusia tai syyttömiä tilanteeseen, vaan taustalla on aina isommat kuviot. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä jatkoa. Miten jotkut alkoholistit vaikuttavat hyvinkin fiksuilta ja todella empaattisilta ihmisiltä, mutta eivät saa itseään kuriin ja pahoinpitelevät omaa perhettään riippuvuudellaan? Ovatko nämä jotenkin kaksi eri persoonaa, vai onko se fiksu ja empaattinen puoli vain kulissia ja pohjimmainen luonne on itsekäs? Ap

Minä vastaan vaikka en alkoholistin termiä varsinaisesti täytäkään, mutta aikoinaan parikymppisenä kun seurustelin ensimmäistä kertaa vakavissani ja asuin yhdessä puolisoni kanssa, alkoholia alkoi kulumaan jossain vaiheessa liikaa. Tuo esittämäsi malli ei ole niin yksinkertainen, koska ne alkoholistin vesiselvät läheiset voivat olla todella empatiakyvyttömiä, pistävät ongelmista mutkat suoriksi, eivät siedä vajavaisuutta tai mitään muutakaan ja joskus tuo voi olla syy eikä seuraus. Itse muistan miten todella yksinäinen olin vaikka asuin yhdessä eksäni kassa. En kestänyt sitä elämän yllätyksettömyyttä, vanha seksuaalisesta hyväksikäytöstä tullut trauma alkoi jyllätä voimakkaasti taustalla ja täysin ymmärtämätön puoliso yhdessä tekivät sen että oli helpompaa olla humalassa kuin selvin päin. En jaksanut arkea tai lähinnä sitä tasapaksuutta, koska miehen kanssa piti sopia kuusi viikkoa etukäteen voimmeko poiketa syömässä Rossossa ja kun sinne saavuttiin, niin hänen piheytensä takia sieltä piti lähteä puoliksi syödyn pitsan jälkeen äkkiä takaisin kotiin ettei parkkiaikaa kulu. Kun kerran sain hänet bussilla liikkeelle, että voisimme olla pidempään liikkeellä. niin mies sitten marisi koko matkan kun kestää niin kauan, on aivan perseestä odotella ja jankutijankuti. Arki oli sitä, että aina suoraan kotiin ja siellä istuttiin - hän koneella ja minä tein yksin kaikki taloushommat. Mies ei lähtenyt mukaan lenkille, saunan sai lämmittää vai joka perjantai, ei minään muuna päivänä. Kaipasin hirveästi sitä, että voisimme elää kuin normaali pariskunta, käydä joskus yhdellä, mennä randomisti elokuviin tai tavata vaikka ystäviä, niin tajuttuani että mies oli sairaalloisen pihi ja erakko, niin jäin todella tyhjän päälle. Mielenterveysongelmista miehellä oli näkemys, että kansalla pitää olla sirkushuveja ja kun kerran avasin hyväksikäyttöä, niin mies kohteli minua kuin ruttotautista ja h u o rit li minua melkein kun olin kehdannut jakaa toosaa ennen häntä. Lopulta kuljin kaikki mahdolliset paikat yksin ja jäin koukkuun alkoholiin, koska en keksinyt muuta pakenemistapaa. Juomiseni jäi kokonaan pitkäksi aikaa sen jälkeen kun erosimme, mutta ero oli pitkä prosessi. Ei ne läheiset ole aina niin pulmusia tai syyttömiä tilanteeseen, vaan taustalla on aina isommat kuviot. 

Mikset pystynyt suoraan alkaa valmistella eroa? Tajusit varmaan aika nopeasti, että tuo ei tuosta parane. Ap

No jos ap:lle on edelleen epäselvää aiheuttavatko huumausaineet tappavaakin riippuvuutta niin ehkä hänen kannattaisi tutustua aiheesta tehtyyn useamman kirjaston verran täyttävään ja vapaasti saatavilla olevaan materiaaliin ihan omin voimin...

Vierailija kirjoitti:

Jostain luin, että vain 2% alkoholisteista raitistuu. Että miestä vahvempaa on viina tosiaan. Oma isäni lääkitsi itseään alkolla avioeron ja työuupumuksen jälkeen ja on ollut 30v täysi alkoholisti. Käynyt on monet katkot, aina on sortunut pian uudelleen.

En häntä tuomitse, ymmärrän jotenkin mutta hän on niin häijy ja sekava rähinöitsijä että välit on pakko pitää aika minimissä. Hänen numeronsa on mulla estossa, soitteli yötä päivää ja kiusasi örinöillään. Tekstareihin vastaan.

Olen oppinut kyllä häneltä sen läksyn että alko vaan pahentaa ongelmia tuhatkertaisesti. Sen kanssa pitää olla tiukkana ja juoda vain se pari lasia viiniä eikä sitäkään päivittäin tai edes viikoittain tarvitse kitata.

Alkoholismista toipuminen ei ole kovinkaan helppoa suurimmalle osalle, ja millaista hoitoa saa, vaikuttaa raitistumisen onnistumiseen. A-klinikat ja vastaavat ovat surkeimmat, niissä raitistuu tuo 2%, Minnesota hoidossa prosentit ovatkin jo yli 90%.

Vierailija kirjoitti:

Et ymmärräkään.

Suuri osa alkoholisteista saa jo ensimmäisestä juomiskerrastaan sellaiset kiksit, ettet sinä saa koskaan. Siitä se sitten lähtee pikkuhiljaa ja tuhoaa vuosien saatossa sen kaiken, mitä elämässä on saanut aikaiseksi.

Alkoholismi ei  katso asemaa eikä sosiaaliluokkaa, sitä on sekä spurguilla että huippujohtajilla. Jälkimmäinen pystyy peittämään sen pitkään paremmin ja juomaan trendikkäämpiä juomia.

Totta, alkoholiriippuvuudelle altistavia geenejä on tunnistettu useita, osa näistä vaikuttaa aivoissa siten että henkilö saa aivan poikkeuksellisen voimakkaan mielihyvän kokemuksen alkoholista. Sellainen jota ei juominen nappaa kun se ei tunnu hyvälle sitten ihmettelee että miksi alkoholi maistuu joillekin liikaakin. Helppoahan se on luopua jostain mistä ei niin erityisesti edes tykkää ja ajatella olevansa niin vahva luonne että ei viina vie. Toiset geenit altistavat sille että krapula on poikkeuksellisen voimakas kovan ahdistuksen sävyttämä henkinen pahoinvointi joka helpottaa heti kun ottaa vähän alkoholia vieroitusoireisiin. Sitten on helppo arvostella jos itseään ei krapulassa ahdista että miten joku ei vain lopeta juomista heti pariin päivään. Nämä molemmat geenit kun perii niin on erittäin suuri taipumus alkoholisoitua ja tuo päihde ei vain kerta kaikkiaan sovi. Sitten sitä saa laillisesti myydä joka kaupassa ja huoltoasemalla. Monille sopisi paljon paremmin jokin muu päihde, jollekin kokaiini, jollekin amfetamiini, jollekin morfiini, jollekin kannabis. Mutta vain alkoholia saa laillisesti eikä alkoholismiin taipuvaisella ole vaihtoehtoja kuin olla selvänä tai kärsiä sikamaiset ahdistavat vieroitusoireet tai altistua heti alkoon koukkuun jäämiselle. Alkoholismiin on uusien tutkimusten mukaan yhtä voimakas perinnöllinen taipumus kuin sokeritautiin. Jos yhteiskunta sallii tämän myrkyn myymisen ja sitä on laillista käyttää niin joko se kielletään kaikilta tai lakataan syyttelemästä tahtomattaan tähän sairastuneita. Ei kukaan huvikseen joku aamu herää ja keksi että hei rupeanpa alkoholistiksi. Mikä tahansa järkevä yhteiskunta joko kieltäisi kaikki päihteet tai sallisi ne kaikki.

Kuten sanottu, toisilla se vaikutus on erittäin lääkitsevä ja helpottava. Ei normaalisti elävä, oleva ja tunteva tajua sellaista jatkuvaa läsnäolevaa "kipua", johon päihteet tuovat helpotusta.

Samoin voisi kysyä, että miksei ne narkkarit vaan lopeta huumeidenkäyttöä tai tupakoiva ihminen tupakointia. Se riippuvuus ja tarve saada lisää vaan ajaa kaiken rationaalisen järkeilyn ohitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä jatkoa. Miten jotkut alkoholistit vaikuttavat hyvinkin fiksuilta ja todella empaattisilta ihmisiltä, mutta eivät saa itseään kuriin ja pahoinpitelevät omaa perhettään riippuvuudellaan? Ovatko nämä jotenkin kaksi eri persoonaa, vai onko se fiksu ja empaattinen puoli vain kulissia ja pohjimmainen luonne on itsekäs? Ap

Koska niiden sairastamiin persoonallisuushäiriöihin kuuluu nimenomaan ulkopuolisille normaalin esittäminen, ne on ulkopuolisille nimenomaan niin herkkiä, upeita, oikeita yksisarvisia....

Se hirviö pääsee esille heikompia kohtaan, esim. juuri niiden lapsia kohtaan.

Tuo kuuluu n.arsismiin ja esim. epävakaaseen, ne on alkojen yleisimmät sairaudet ja ne on niillä ennen sitä alkoholisimia.

Narsistit eivät kaipaa alkoholia vaan ihailua, esim. facebookin suurkuluttajista suuri osa on narsisteja, narsistiseen persoonallisuushäiriöön liittyy erittäin voimakas oman itsensä ihailu ja tätä näkee joillain facebook-hulluilla, esitellään itseään ja elämäänsä upeaan tyyliin jne. Usa:ssa eräs kuuluisa psykiatri on kehittänyt facebook-testinkin jolla voi testata omaa narsistisuuttaan. Narsismi-nimityshän tulee Kreikan Narkissoksesta joka rakastui lammen rannasta kajastuneeseen omaan peilikuvaansa. Suomessa ilmeisesti luullaan että narsismi on synonyymi persoonallisuushäiriölle eli luonnevikaisuudelle, yleensä sotketaan narsistinen persoona epävakaaseen persoonaan. Eivät narsistit ryyppää, eivät he alkoholista saa mielihyvää vaan omasta itsestään ja itsensä loputtomasta ihailusta ja itsensä esittelystä.

Enemmänkin vaativa persoonallisuus alkoholisoituu kuin narsisti. Vaativaan persoonaan kuuluu voimakas perfektionismi ja ahdistuneisuus herkästi vähän kaikesta. Alkoholi helpottaa ahdistuneisuutta tehokkaasti ja siksi vaativat persoonat ovat taipuvaisia alkoholisoitumaan. Eivät epävakaat niinkään, he taas saavat riidan aikaan lähes mistä tahansa etenkin kumppaneidensa kanssa, mutta alko ei heillä luonteen epävakautta lievitä, oikeastaan päin vastoin. Herkät empaattiset ihmiset alkoholisoituvat herkästi, sammuttavat sillä kokemaansa maailmantuskaa eli eräänlaista itselääkintää.

facebook narcissism test

Dr. Craig Malkin

https://psychcentral.com/quizzes/narcissistic-personality-quiz/

Olen raitistunut alkoholisti. Omalla kohdallani alkoholin liikakäyttö alkoi sen jälkeen, kun olin parantunut syömishäiriöstä. Jotenkin tuntuu että tässä elämässä on vaan niin hukassa ja olen etsinyt eri pakokeinoja herkuista, laihduttamisesta, viinasta... :( Ehkä vielä joskus voin olla onnellinen, tyytyväinen vartalooni ja selvin päin.

Vierailija kirjoitti:

Jatkokysymys. Ketjussa on moni kertonut, että alkoholin käyttö vaikuttaa itselääkinnältä. Pitäisikö mielestänne alkoholistien useammin hakeutua hoitoon ahdistuksen takia? Uskotteko, se tai terapia auttaisi vai uskotteko, että alkoholistit mieluummin silti juovat?

Se että kysyt tuollaisen kysymyksen osoittaa - kaikella kunnioituksella! - että et ymmärrä mitään. Niin kuin nyt kyse olisi mistään "mieluummin" tekemisestä. Kyllä, terapia olisi hyvä ajatus. Mutta kun alkoholisimi = PAKONomainen juominen.

Täällä myös yksi, joka kutsuu itseään alkoholistiksi. Juon noin 10 annosta viikossa, eli alle suurkulutuksen rajan, eikä minulla ole fyysistä riippuvuutta. Sen sijaan on voimakas henkinen riippuvuus. Alkoholi tuo rentoutuksen tunteeen ja sellaisen hyvä olon, jota muualta ei saa. Tämä juuri on riippuvuutta, mielihyvää tuovan dopamiinin erittyminen alkoholia nauttiessa. Tautiin kuuluu se, ettei muualta enää saa mielihyvää samalla tavalla.

Mitä voimakkaamman mielihyvän tunteen joku aine antaa, sitä vaarallisempi se on. Koska muistiin jää tuo hyvä olo ja sitten normaalielämän kokemuksia ilman päihteitä vertaa siihen - ja ne tuntuvat laimelta.

Jos oikeasti olet kiinnostunut, niin lue tämä artikkeli:

https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/paihderiippuvaista_imee…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ymmärräkään.

Suuri osa alkoholisteista saa jo ensimmäisestä juomiskerrastaan sellaiset kiksit, ettet sinä saa koskaan.

Miksei tätä kerrota niille, joiden mielestä on tärkeää osata juoda "vain pari lasia viiniä ruuan kanssa"? Jos siis kerran se ei ole mahdollistakaan kaikille, niin miksi juomattomuutta pidetään ongelmallisena? Äläkä nyt tule sanomaan, ettei kukaan ajattele noin. Kaikki juomista käsittelevät ketjut täyttyvät mielipiteistä, joiden mukaan ainoa oikea tapa opettaa nuorille alkoholinkäyttöä on se, että aikuiset juovat kotonaan ne lasi tai pari viiniä, tai saunakaljat, eivätkä tule känniin. Oikeana ei koskaan pidetä sitä, ettei juoda ollenkaan, koska se on jotenkin liian äärimmäistä käytöstä. 

Päihdettä käytetään päihtymisen takia, se sentään pitäisi niidenkin itselleen myöntää joiden mukaan on normaalia juoda pari lasia viiniä ruuan kanssa tai pari saunakaljaa. Ne paritkin annokset ovat pieni annos päihdettä. Voi juoda vaikka vissyä jos ei kaipaa alkoholin päihdyttävää vaikutusta. Jos olisi valittavan täysin samanmakuinen ruokajuoma alkoholittomana tai alkoholin kanssa, lähes jokainen ottaisi sen alkoholin kanssa. Sama kuin sanoisi että kokaiinia on ok vetäistä ruuan päälle vain neljännes viivaa. Tai amfetamiinia on ok ottaa saunan yhteydessä jos ottaa vain vähän. Ylipäätään huumeiden kauhistelu on typerää jos käyttää alkoholia. Alkoholi on haitallisin huume jos huomioidaan käytön aiheuttamat haitat yksilölle ja yhteiskunnalle.

jos alkoholi keksittäisiin vasta nyt, se olisi laiton päihde. haittoja tulee eri asteisina kaikesta alkoholinkäytöstä. Oli se sitten lasillinen tai kossupullo päivässä, niin vain aikajänne, jona haittoja alkaa ilmaantua, vain muuttuu. Vaikka tiedetään kuinka haitallista alkoholin käyttö on, se on niin syvällä kulttuurissamme, että sen kieltäminen kokonaan olisi hirvittävän vaikeaa.

Kuitenkin päihteisiin ja addiktioihin erikoistunut professori David Nutt ennustaa ihmisten siirtyvän käyttämään ”keinotekoisia alkoholeja”, joista ei tule krapulaa tai muita kielteisiä sivuvaikutuksia.

Nutt on Britannian hallituksen entinen päihdyttävien aineiden käytön neuvonantaja. Hän uskoo, että menee korkeintaan sukupolvi siihen, että länsimaissa asuvat ihmiset ovat lopettaneet perinteisten alkoholijuomien käyttämisen ja siirtyneet synteettisiin juomiin. Niistä ei tule päänsärkyä, huonoa oloa tai mitään muitakaan alkoholin haitallisia sivuvaikutuksia. Nutt painottaa, että keinotekoisen alkoholin molekyylit jäljittelevät aidon alkoholin miellyttäviä vaikutuksia, mutta koska ne eivät ole myrkyllisiä, niillä on huomattava kansanterveyttä parantava vaikutus.