Työttömäksi asiantuntijatehtävien jälkeen

vanhentunut ammattitaito niin sillä ei tee yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu: firmoja kaatui ja myytiin. Kolmessa vuodessa 600-700 hakemusta laidasta laitaan, muutama haastattelukutsu (joista jokainen huippuasiantuntijan paikkaan) ja nollatulos. Jos olisin ollut huono, keskinkertainen tai tavallisen hyvä, voisin jotenkin sulattaa asian. Vielä olin ajatellut tehdä 15 vuotta kokopäivätöitä, mutta nyt mureni elämältä pohja.

Jos on todellinen huippuasiantuntija, niin ei ne itse hae töitä ikinä.

Headhuntterit pommittaa  jatkuvasti sellaisia ja kalastelee duuneihin.

Niinpä. Headhuntterit pommittivat minua 25 vuotta, eikä minun tarvinnut kertaakaan laatia hakemusta edes muodon vuoksi. Minua varten on kerran jopa tehty uusi virka, jotta minut on varmistettu ko. laitoksen leipiin. Maailma on kuitenkin muuttunut.

Voin kertoa sinulle esimerkin. Hain tiettyä maisterintutkintoa edellyttävää viransijaisuutta muutaman sadan kilometrin päästä kotoani. Haastattelija sanoi näin: "Me emme hae parasta, emme edes tosi hyvää, vaan sellaisen, joka suostuu tekemään tämän työn tällä palkalla." Palkka oli lisineen reilut 2000 euroa kuukaudessa. Olisin kaikesta huolimatta ottanut paikan, mutta se oli jo luvattu muualle.

Kerropa minulle, mitä sinä olet antavinasi tälle ketjulle, jonka ap on aivan vakavissaan perustanut. Viisautta? Kokemuksia? Neuvoja? Et kai vain tullut pelkästään nälvimään?

Nro 3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sulla on hyvin säästöjä ja omaisuutta kertynyt niin pärjäät työttömänä

Vielä kun kerrot sen, mitä tehdään sitten, kun säästöt on syöty ja omaisuus myyty, eikä töitä löydy edelleenkään.

Nro 3

Minäpä kerron: eletään yhtä köyhästi kuin muutkin työttömät, joilla ei koskaan ollutkaan omaisuutta myytäväksi asti eikä säästöjä. Vähän vaikeaksi menee, jos siinä vaiheessa pitäisi hakea työtä, jossa on pukeuduttava jokseenkin nykymuodin mukaan ja käytettävä omaa autoa. Ei löyty kirpparilta työhaastatteluun sopivia vaatteita ja ne viime vuosituhannella hankitut on nähty jo moneen kertaan.

Olen aina ollut sitä mieltä, että tärkeämpää saada työtä nuorille kuin meille eläkeikää lähestyville. Huonompi homma, että meitä on nykyään paljon, joilla ei ole koskaan vakituista työtä ollutkaan. Itse sain useammaksi vuodeksi asiantuntijatyön melkein tuhannen työttömyyspäivän jälkeen. Hyvä niin, sillä eläkeikään on sentään vielä monta vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu: firmoja kaatui ja myytiin. Kolmessa vuodessa 600-700 hakemusta laidasta laitaan, muutama haastattelukutsu (joista jokainen huippuasiantuntijan paikkaan) ja nollatulos. Jos olisin ollut huono, keskinkertainen tai tavallisen hyvä, voisin jotenkin sulattaa asian. Vielä olin ajatellut tehdä 15 vuotta kokopäivätöitä, mutta nyt mureni elämältä pohja.

Jos on todellinen huippuasiantuntija, niin ei ne itse hae töitä ikinä.

Headhuntterit pommittaa  jatkuvasti sellaisia ja kalastelee duuneihin.

Niinhän sitä moni luulee. Totuus valkenee sitten, kun ei enää ole töissä. Siinä nimittäin joutuu B-luokkaan heti, kun työtodistukseen on kirjoitettu päättymispäivä. Ei mitään merkitystä sillä, kuinka hyvät arvostelut on ja kuinka vaativaa työtä on tehnyt.

Huonoin tilanne on niillä, joilla koko oma ala on rakennemuutoksen vuoksi joko kokonaan loppunut tai ainakin rajusti supistunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sulla on hyvin säästöjä ja omaisuutta kertynyt niin pärjäät työttömänä

Vielä kun kerrot sen, mitä tehdään sitten, kun säästöt on syöty ja omaisuus myyty, eikä töitä löydy edelleenkään.

Nro 3

Ymmärrän tuota jota kommentoit. Jos on vuosikaudet hyvin palkatussa työssä, niin jäähän siitä pakostakin säästöön. Ellei ostele asuntoja ulkomailta ja purjeveneitä ja luksusautoja jne. Kun on säästöjä, niin selviää vaikkapa karenssista, ei tartte alistua työkkärin kyykytykseen kuten köyhän pitää.

Samaa mieltä, mutten ihmettele alapeukkuja. Vallalla kun on ajatus, että heti kun alkaa tienata vähän enemmän, pitää kuluttaakin enemmän, eikä mitään jää säästöön. Sitä pidetään oikeutena. 

Minä en ole koskaan tienannut yli 2000 euroa, mutta niin vain oli säästöjä, enkä kärsinyt muutamien kuukausien karensseistakaan työttömyysvuosien aikana. Nuo hyväpalkkaiset eivät jostain syystä kykene samaan. 

Me hyväpalkkaiset jotka kyetään, ei vaan huudella asiasta koska aina on joku kateellinen haukkumassa trolliksi.

T. Säästöön 50% netosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sulla on hyvin säästöjä ja omaisuutta kertynyt niin pärjäät työttömänä

Vielä kun kerrot sen, mitä tehdään sitten, kun säästöt on syöty ja omaisuus myyty, eikä töitä löydy edelleenkään.

Nro 3

Minäpä kerron: eletään yhtä köyhästi kuin muutkin työttömät, joilla ei koskaan ollutkaan omaisuutta myytäväksi asti eikä säästöjä. Vähän vaikeaksi menee, jos siinä vaiheessa pitäisi hakea työtä, jossa on pukeuduttava jokseenkin nykymuodin mukaan ja käytettävä omaa autoa. Ei löyty kirpparilta työhaastatteluun sopivia vaatteita ja ne viime vuosituhannella hankitut on nähty jo moneen kertaan.

Olen aina ollut sitä mieltä, että tärkeämpää saada työtä nuorille kuin meille eläkeikää lähestyville. Huonompi homma, että meitä on nykyään paljon, joilla ei ole koskaan vakituista työtä ollutkaan. Itse sain useammaksi vuodeksi asiantuntijatyön melkein tuhannen työttömyyspäivän jälkeen. Hyvä niin, sillä eläkeikään on sentään vielä monta vuotta.

Kirjoitus numero 38 valaissee tilannetta hieman. On "muutkin työttömät" ja sitten ne, joilla ei ole työtä ja jotka putoavat kaikkien suojaverkkojen ohitse.

Nro 3

Asiantuntijan palkkapyyntö +45-vuotiaalla on iso ongelma. Palkkapyyntöä kannattaa pudottaa 20% verrattuna edelliseen palkkaan ennen työttömyytä. Työttömän työnhakijan mahdollisuudet suhteessa työpaikkaa vaihtavaan ovat heikommat. Kannattaa lähteä töihin myös pienemmällä palkalla.

Tätä ketjua lukiessa tulee väistämättä mieleen, että Suomessa on asukaslukuun nähden aivan liikaa korkeakouluja ja yliopistoja. Vaikuttaa siltä, että ihmiset kouluttautuvat suoraan sieltä kortistoon. Todellisuudessa niitä hyväpalkkaisia huippuasiantuntijaduuneja on  vaan kourallinen suhteessa siihen, kuinka paljon jengiä "korkeakoulutetaan." 

Ehkä tämä olisi myös yksi kehittämisen paikka näissä arvoisissa opinahjoissa. Siis miettiä koulutusohjelmat vähän tarkemmin sellaisiksi, että niistä valmistuvalla olisi työpaikka sitten sen akateemisen uran jälkeen? 

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua lukiessa tulee väistämättä mieleen, että Suomessa on asukaslukuun nähden aivan liikaa korkeakouluja ja yliopistoja. Vaikuttaa siltä, että ihmiset kouluttautuvat suoraan sieltä kortistoon. Todellisuudessa niitä hyväpalkkaisia huippuasiantuntijaduuneja on  vaan kourallinen suhteessa siihen, kuinka paljon jengiä "korkeakoulutetaan." 

Ehkä tämä olisi myös yksi kehittämisen paikka näissä arvoisissa opinahjoissa. Siis miettiä koulutusohjelmat vähän tarkemmin sellaisiksi, että niistä valmistuvalla olisi työpaikka sitten sen akateemisen uran jälkeen? 

Miten niin suoraan kortistoon? Ap:lla oli 20 v ura takana.

Itselläni on omalta alaltani niin duunari, AMK (ja toinen AMK menossa iltaopintoina) ja korkeakoulututkinnot.

Ollessani vajaa 6kk työttömänä hain myös oman alani arskahommia, lain vaatimat pätevyydet on myös vaativampiin hommiin ja on myös käytännön osaaminen hanskassa.

Raaka totuus: kukaan ei palkkaa dippainssiä arskaksi vaikka tyytyisi arskan liksaan "koska sä et vaan motivoidu tarpeeksi/lähdet heti kun tulee parempi homma". Ja näin siis ns omalla alalla, ei haettu mitään sivuhätähommaa muualta.

Nyt olen hyvissä hommissa, ns asiantuntijatehtävissä ja hyvällä liksalla. Ja joudun (saan?) muuten tehdä arskahommiakin ajoittain joskin max 15% osuudella työajasta. Mutta ei minua silti edelleenkään palkattaisi mihinkään arskaksi.

Up.

Jos on pitkä asiantuntijaura takana, niin siltä ajalta on myös niitä kontakteja. Tarkoitan ihmisiä, jotka ovat työskennelleet kanssasi,  tuntevat sinut ihmisenä ja tietävät, missä olet hyvä (ja usein myös sen, missä et). Lähdet siitä liikkeelle ja alat miettiä, mitä taitoja sinulla on ja mitä annettavaa sinulla on (mille tahansa) organisaatiolle. Missä ne sun entiset työkaverit nyt ovat töissä? 

Yleensä CV kirjoitetaan vastaamaan työpaikkailmoituksen sisältöä. Sen lopputuloksena on usein ihan itsestäänselvyyksien luettelointia, mutta se ei kerro mitään ihmisestä ja miten hän tekee työtään ja mikä hänen potentiaalinsa on. Se ei mitenkään voi olla sama kuin 25-vuotiaalla vastavalmistuneella. Te ette siis edes voi kilpailla samoista työtehtävistä työnantajien mielestä. Sinulla pitää olla jotain ihan muuta osaamista, joka on kertynyt kokemuksen myötä. 

Olen 50-vuotias. Jos tässä pitäisi työpaikkaa vaihtaa, niin ottaisin ensimmäisenä yhteyttä muutamaan entiseen työkaveriini, joiden kanssa ollaan aiemmin tehty töitä yhdessä. Kysyisin heiltä, tietävätkö he jotain ja pyytäisin pitämään silmät ja korvat auki. Tällä tavalla sain nykyisin työpaikkani 45-vuotiaana. 

Vierailija kirjoitti:

Asiantuntijan palkkapyyntö +45-vuotiaalla on iso ongelma. Palkkapyyntöä kannattaa pudottaa 20% verrattuna edelliseen palkkaan ennen työttömyytä. Työttömän työnhakijan mahdollisuudet suhteessa työpaikkaa vaihtavaan ovat heikommat. Kannattaa lähteä töihin myös pienemmällä palkalla.

Pääkaupunkiseudulla kuulee ihan järjettömistä palkkapyynnöistä. Jossain Nokialla 10 vuotta sitten uraa tehneet pyytävät edelleen jostain perusprojektipäällikön työstä 6000 euroa, vaikka oikeampi palkkataso pitkän työttömyyden jälkeen on puolet tuosta. 

Kokeile välillä työttömyyttä. Olet jo saanut aika ison palan kakusta, kun olet saanut 20 vuotta olla hyvissä hommissa.

Miehelläni on maisteritutkinto alalta, jolla hän ei hölmöyttään työskennellyt opiskeluaikana (koska sai niin helposti kivoja "hanttihommia", joista sai ihan ok liksan vuorolisien takia). Eli hän valmistui maisteriksi ilman alan työkokemusta ja verkostoja. No hän ei ole saanut yhtään työpaikkaa omalta alaltaan, koska kukaan ei palkkaa sellaista, jolla ei ole alan kokemusta. Eikä hän ole saanut yhtään muutakaan maisteritutkintoa edellyttävää työpaikkaa, koska hänellä ei ole cv:ssä merkintää sellaisista töistä. No hän ei saa enää niitä hanttihommiakaan, koska on maisteri eli ylikoulutettu.

Siinä sitten työttömän maisterin uraa elelee. Ei tosin uhkaa ap:n työhakua, mutta ei se ole kivaa tuollainenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiantuntijan palkkapyyntö +45-vuotiaalla on iso ongelma. Palkkapyyntöä kannattaa pudottaa 20% verrattuna edelliseen palkkaan ennen työttömyytä. Työttömän työnhakijan mahdollisuudet suhteessa työpaikkaa vaihtavaan ovat heikommat. Kannattaa lähteä töihin myös pienemmällä palkalla.

Pääkaupunkiseudulla kuulee ihan järjettömistä palkkapyynnöistä. Jossain Nokialla 10 vuotta sitten uraa tehneet pyytävät edelleen jostain perusprojektipäällikön työstä 6000 euroa, vaikka oikeampi palkkataso pitkän työttömyyden jälkeen on puolet tuosta. 

Riippuu aina paljon työn sisällöstä. Jos vastuu on kova ja kyseessä isoja projekteja joissa pitää ymmärtää sisällöstäkin kunnolla, niin isompi palkka on perusteltua. Tosin noita paikkoja ei luulisi olevan niin paljon tarjollakaan. Nokialla oli ainakin aikoinaan ihan liikaa pikkuprojektipäälliköitä ja muita välimallin esimiehiä, joilla ei ollut mitään tekoa. Ihan turhaa byrokratiaa ja prosessin vääntämistä.

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni on maisteritutkinto alalta, jolla hän ei hölmöyttään työskennellyt opiskeluaikana (koska sai niin helposti kivoja "hanttihommia", joista sai ihan ok liksan vuorolisien takia). Eli hän valmistui maisteriksi ilman alan työkokemusta ja verkostoja. No hän ei ole saanut yhtään työpaikkaa omalta alaltaan, koska kukaan ei palkkaa sellaista, jolla ei ole alan kokemusta. Eikä hän ole saanut yhtään muutakaan maisteritutkintoa edellyttävää työpaikkaa, koska hänellä ei ole cv:ssä merkintää sellaisista töistä. No hän ei saa enää niitä hanttihommiakaan, koska on maisteri eli ylikoulutettu.

Siinä sitten työttömän maisterin uraa elelee. Ei tosin uhkaa ap:n työhakua, mutta ei se ole kivaa tuollainenkaan.

Se alan työkokemus on tosiaan kaikista kriittisin vaatimus. Sen takia sitä alaa opiskellaan, että pääsisi alan töihin, ja siksi pitää yrittää viimeistään opintojen loppuvaiheessa päästä jonnekin harjoitteluun, josta sitten mahdollisesti pääsee jatkamaan varsinaisia töitäkin.

Ap on asiantuntija mutta ei ole hankkinut mitää myytävää osaamista?

Varaston töihin haetaan nyt todella paljon. Oletko hakenut? Siitä voi löytyä uusi nousu.

Vierailija kirjoitti:

Ja sun ikä oli? Tervetuloa joukkoon sakeaan. Minä olen 50 vuotias korkeasti koulutettu. Nuoret saavat töitä heti. Minäkin tarvitsen työtä. Olen ollut jo pitkään vailla työtä. Koulutusta on, kielitaitoa on, kuntoa ja kestävyyttä sekä psyyke kunnossa. Mutta ei: nuoret ylioppilastytöt menevät kaistalta ohi töihin useiksi kuukauksiksi; töihin, joita minäkin voisin tehdä. Esimerkiksi naapurin ylioppilaspoika käytyään armeijan pääsi lähikouluun koulunkäytiavustajaksi (minä olen työtön opettaja saman koulun naapurissa). Naapurin ylioppilastyttö pääsi lähikauppaan kassalle "toistaiseksi".  Sekin työ olisi kelvannut minulle. Mutta ei.

Suomessa on hirvittävä ikärasismi meneillään. Kukaan poliitiikko ei puutu tähän. Ehkä se on ollut aina maan tapa, joka hiljaa hyväksytään.

Täsmälleen samat kokemukset. En ole opettaja, mutta korkeakoulututkinto löytyy.