Lue keskustelun säännöt.
Väsynyt äiti, ei apua isovanhemmilta
24.05.2019 |
Olen kahden pienen lapsen äiti ja todella väsynyt. Mies päivät töissä, mutta auttaa sen mitä pystyy. Isovanhemmat asuu toisella paikkakunnalla ( reilun tunnin ajomatka).
Ennen lasten syntymää oma äitini sanoi tulevansa paljon auttamaan ja hoitamaan lapsia, oli innoissaan kun hänestä tulee mummo. No, aika harvakseltaan käynyt. Olen pyytänyt häntä useasti meille apuun ja viikonloppuvierailulle, ja vastaukseksi saan uhriutumisen "jaa no kai se on sitten lähdettävä huoh". Äitini on vielä työelämässä. Miksi lupailee asioita joita ei pidä? En odottaisi mitään, jos ei lupaisi.
Sitten, miehen vanhemnat asuvat samalla paikkakunnalla miehen siskon perheen kanssa, ja auttavat heitä jatkuvasti (useita kertioja viikossa, lasten ja koiran hoitoa). Ollaan pyydetty meille, ei usein jaksa tulla (ymmärrän kyllä välimatkan). Mutta olisiko reilua että olisivat vähemmän miehen siskon perheen apuna ja auttaisivat myös meitä välillä.
Vituttaa.
Kommentit (231)
Kannattaa tehdä lapset nuorena, niin jaksaa. Kroppa palautuu ja jaksaa hoitaa parisuhdetta. Isovanhemmat ovat myös riittävän nuoria auttamaan lastehoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään on kaikki toisin lasten/ lastekasvatuksen suhteen kuin ennen.
Kun meidät lapsina lykättiin isovanhemmille esim. kesähoitoon, niin se oli ihan varmaa, ettei mummoa nähnyt kuin ruokapöydässä. Hänellä (ja papalla) oli omat puuhat maatilalla, eikä he todellakaan keksineet lapsille leikkejä tai virikkeitä tai pelanneet sählyä lastenlasten kanssa tai ylipäänsä vahtineet, mitä lapset touhusi. He "hoitivat" lastenlapset niin, että säännöllisin väliajoin kuului huuto:"Syömään!" Muuten sai lapset olla aivan omissa oloissaan, eikä isovanhempia saanut häiritä heidän töissään.
Kyllä minäkin jaksaisin tällä tavoin "hoitaa" lapsia vaan kun nykyään se ei enää käy päinsä. En jaksa tätä lapsille satalasissa läsnäoloa, enkä ihmettele, ettei jaksa moni muukaan.
Kurjinta on yksin maalla lasten kanssa. Kaikki on kaukana, eikä pihakavereita ole. Kuraa tulee, hiekkaa, on koira, kissa, karvoja, pimeät illat, autoriippuvuus, aina pitää lähteä autolla niin kauppaan kuin muualle.
Kaveri asuu Kalasatamassa, päiväkoti on vastapäätä, ei tartte edes pukea lasta ja kauppa myös kulman takana. Helppoa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas tylyjä vastauksia.
Tietenkään isovanhemmilla ei sinänsä ole mitään velvollisuutta huolehtia lapsenlapsistaan, mutta tässä tapauksessa aloittajan oma äiti on itse aiemmin luvannut auttaa ja miehen vanhemmat taas auttavat kyllä toisten lapsenlasten kanssa, joten ymmärrän jos aloittajaa harmittaa se, että onkin jäänyt yksin.
Kovasti täällä heristetään sormea, että lälläslää mitäs läksit, mutta eiköhän jokainen meistä kaipaisi läheisiltään tukea ja turvaa kuormittavina aikoina. En usko, että näistä tylyttäjistä kovin moni on joutunut pärjäämään elämässä ihan ypöyksin ilman minkäänlaista apua tai tukiverkkoa.
Siis ap ei olisi tehnyt lapsia, jos hänen äitinsä ei olisi luvannut niitä hoitaa? WTF?
Grow up - jos minä hankin lapsia, en voi milloinkaan edellyttää, että joku toinen niitä hoitaisi. Voin vain olla kiitollinen siitä, jos välillä saan apua.T. Omat lapseni hoitanut, ei apua isovanhemmilta, mies poissa suuren osan viikosta, siinä sivussa hoidin opiskelut ja työn. Mutta olenkin +60, meidän ikäisillemme lapsien saanti, työ siinä sivussa jne. oli normaalia elämää. Emme edes koskaan ajatelleet, että toisten ihmisten pitäisi hoitaa lapsemme (päivähoitoa lukuunottamatta) tai tulla hoitamaan, jos me miehemme kanssa haluaisimme omaa aikaa. Mikä teitä nuorempia oikein vaivaa? Yhyy, äitini ei halua hoitaa lapsiani.
Ok, eli hoidit lapset, työn ja opiskelut ihan ypöyksin, samanaikaisesti, ilman mitään apua yhtään keneltäkään.
Jos olit normaalin 8tunnin työpäivän+työmatkat töissä, kuka niitä lapsia silloin katsoi? Entä opiskelujen ajan, varmasti piti luennoilla käydä, lukea tentteihin ja tehdä opiskelutehtäviä? Kuka niitä lapsia silloin hoiti? Ihan logistisesti ja ajallisesti kiinnostaa tällaisten "minä-itse-tein-kaiken-yksin." ihmisten järjestelyt, koska itse en ainakaan ole superihminen joka pystyy olemaan monessa paikassa samanaikaisesti ja tehdä lapsille ruokaa ja istua tentissä samaan aikaan, tai olla luennolla ja työpaikalla samanaikaisesti, mutta jos teillä vanhemmilla ja viisaammilla on jotain käytännön vinkkejä tähän, niin laittakaa ihmeessä tulemaan.En ole tuo mummo (vasta kolmekymppinen joten tuon mummon lasten ikäluokkaa) mutta haluaisin yrittää vastata.
Ennenvanhaan oli mahdollista laittaa lapsi jo vauvana päiväkotiin ja jo päiväkoti-ikäiset saattoivat olla ulkona ilman vanhempiaan, (ehkä ala-asteikäisten vahdittavina kuitenkin).
Vanhemmille ei ollut vaatimuksia ohjata lasten leikkejä tai olla muutenkaan kokoajan läsnä.Mummoikäisillä on ollut siis mahdollisuus viettää ns. omaa-aikaa huomattavasti enemmän ilman, että ympäristö tuomitsee ja syyttelee lasten laiminlyönnistä.
Eli ne ohjeet olisivat luultavasti, komenna lapset omaan huoneeseen tai pue lapset ja lähetä pihalle, sillä lailla saat omaa aikaa tehdä mitä haluat.
Koska tuo mystinen ennenvanhaan oli? Seimeen sai lapsen, jos oli yksinhuoltaja tai perheen elanto oli kokonaan naisen vastuulla. Muussa tapauksessa piti hankkia kotiin hoitaja. Siihen oli harvalla varaa. Ja näitä seimipaikkoja ei ollut edes jokaisessa kaupungissa!
Kun lapset oli pihalla, ei äidillä ollut omaa aikaa. Vai miellätkö sinä pyykinpesun pulsaattorikoneella ja tiskaamisen omaksi ajaksi?
Tuo mummo puhui 60+ ikäisestä joten n. 80 lukua tarkoitan.
Itse olin pphlla ja meidän taloyhtiössä oli hieno pesutupa. Tuohon aikaan alkoi myös olla eineksiä ja puolivalmisteita helpottamassa arkea.
Tiskikonetta en muista kyllä meillä olleen, mutta tuskin siihen tiskaukseen koko iltaa vanhemmilta meni. Oma äitini ainakin oli suurimmaksi osaksi vain meidän kaikkien pihan lasten seurana hiekkalaatikolla, koska tykkäsi niin lapsista, joten ei nyt kauhean kiireistä hänellä ollut. Isä taas oli illat usein autotallissa tekemässä puutöitä tmv.
Oli ihan leppoisan oloista elämää, lämmöllä muistelen.
Tulin äidiksi 80-luvulla ja on ihan totta, että silloin äidit pyrkivät tekemään arjestaan mahdollisimman helppoa, Jopa neuvolassa suositeltiin tekemään niin. Einesten valikoima kasvoi ja tuli myös mitä erilaisemmat puolivalmisteet. Mikroaaltouunit yleistyivät ja ihan normaali pienten lasten lounas oli esim mikrossa lämmitetty Saarioisten makaroonilaatikko. Kaikkea, mikä vähänkin helpotti arkea, käytettiin hyvällä omallatunnolla hyödyksi. Myös tekstiileissä helppokäyttöisyydestä tuli ykköstoive. Hyvästit silittämiselle ja mankeloinnille. Pesukoneesta narulle ja narulta kaappiin.
Yksi asia, mikä pistää nykyisin lapsiperheiden kodeissa silmään, on hillitön tavaroiden määrä. Siivoaminen vie enemmän aikaa, jos tavaroita on paljon eikä kaikille ole kaapeissa tilaa. Kasarilla ehdin imuroida ja pestä Sinipiialla lattiat jo ennenkuin lapsi aamulla heräsi yöuniltaan. Tosin siihen aikaan taidettiin mennä aikaisemmin nukkumaankin, koska telkkarista ei tullut 24/7 ohjelmia. Muistan, kun saatiin Vantaallekin Helsinki-TV, mutta ei sieltäkään juuri puolen yön jälkeen enää mitään ohjelmia tullut ja suurin osa niistäkin alkoi hetken päästä olla uusintoja. Somea ei ollut eikä erilaisia maksuttomia viestintäkanavia. Puhelinlaskusta näki, jos oli lörpötellyt kavereiden kanssa liian pitkään puhelimessa.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on kaikki toisin lasten/ lastekasvatuksen suhteen kuin ennen.
Kun meidät lapsina lykättiin isovanhemmille esim. kesähoitoon, niin se oli ihan varmaa, ettei mummoa nähnyt kuin ruokapöydässä. Hänellä (ja papalla) oli omat puuhat maatilalla, eikä he todellakaan keksineet lapsille leikkejä tai virikkeitä tai pelanneet sählyä lastenlasten kanssa tai ylipäänsä vahtineet, mitä lapset touhusi. He "hoitivat" lastenlapset niin, että säännöllisin väliajoin kuului huuto:"Syömään!" Muuten sai lapset olla aivan omissa oloissaan, eikä isovanhempia saanut häiritä heidän töissään.
Kyllä minäkin jaksaisin tällä tavoin "hoitaa" lapsia vaan kun nykyään se ei enää käy päinsä. En jaksa tätä lapsille satalasissa läsnäoloa, enkä ihmettele, ettei jaksa moni muukaan.
Tämä.
Nykylasten ympärillä pitää ihmisen pyöriä koko ajan. Kun niitä tuodaan hoitoon, ne eivät osaa hetkeäkään keksiä mitään tekemistä itsekseen. Ne ovat tottuneet saamaan kaiken huomion koko ajan. Siinä kun meidät varustettiin mummolle evästyksellä "ole kunnolla, tottele ja älä sitten häiritse mummoa", nykymuksut ilmeisesti käsketään häiritsemään ja temppuilemaan mahdollisimman paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas tylyjä vastauksia.
Tietenkään isovanhemmilla ei sinänsä ole mitään velvollisuutta huolehtia lapsenlapsistaan, mutta tässä tapauksessa aloittajan oma äiti on itse aiemmin luvannut auttaa ja miehen vanhemmat taas auttavat kyllä toisten lapsenlasten kanssa, joten ymmärrän jos aloittajaa harmittaa se, että onkin jäänyt yksin.
Kovasti täällä heristetään sormea, että lälläslää mitäs läksit, mutta eiköhän jokainen meistä kaipaisi läheisiltään tukea ja turvaa kuormittavina aikoina. En usko, että näistä tylyttäjistä kovin moni on joutunut pärjäämään elämässä ihan ypöyksin ilman minkäänlaista apua tai tukiverkkoa.
Siis ap ei olisi tehnyt lapsia, jos hänen äitinsä ei olisi luvannut niitä hoitaa? WTF?
Grow up - jos minä hankin lapsia, en voi milloinkaan edellyttää, että joku toinen niitä hoitaisi. Voin vain olla kiitollinen siitä, jos välillä saan apua.T. Omat lapseni hoitanut, ei apua isovanhemmilta, mies poissa suuren osan viikosta, siinä sivussa hoidin opiskelut ja työn. Mutta olenkin +60, meidän ikäisillemme lapsien saanti, työ siinä sivussa jne. oli normaalia elämää. Emme edes koskaan ajatelleet, että toisten ihmisten pitäisi hoitaa lapsemme (päivähoitoa lukuunottamatta) tai tulla hoitamaan, jos me miehemme kanssa haluaisimme omaa aikaa. Mikä teitä nuorempia oikein vaivaa? Yhyy, äitini ei halua hoitaa lapsiani.
Ok, eli hoidit lapset, työn ja opiskelut ihan ypöyksin, samanaikaisesti, ilman mitään apua yhtään keneltäkään.
Jos olit normaalin 8tunnin työpäivän+työmatkat töissä, kuka niitä lapsia silloin katsoi? Entä opiskelujen ajan, varmasti piti luennoilla käydä, lukea tentteihin ja tehdä opiskelutehtäviä? Kuka niitä lapsia silloin hoiti? Ihan logistisesti ja ajallisesti kiinnostaa tällaisten "minä-itse-tein-kaiken-yksin." ihmisten järjestelyt, koska itse en ainakaan ole superihminen joka pystyy olemaan monessa paikassa samanaikaisesti ja tehdä lapsille ruokaa ja istua tentissä samaan aikaan, tai olla luennolla ja työpaikalla samanaikaisesti, mutta jos teillä vanhemmilla ja viisaammilla on jotain käytännön vinkkejä tähän, niin laittakaa ihmeessä tulemaan.En ole tuo mummo (vasta kolmekymppinen joten tuon mummon lasten ikäluokkaa) mutta haluaisin yrittää vastata.
Ennenvanhaan oli mahdollista laittaa lapsi jo vauvana päiväkotiin ja jo päiväkoti-ikäiset saattoivat olla ulkona ilman vanhempiaan, (ehkä ala-asteikäisten vahdittavina kuitenkin).
Vanhemmille ei ollut vaatimuksia ohjata lasten leikkejä tai olla muutenkaan kokoajan läsnä.Mummoikäisillä on ollut siis mahdollisuus viettää ns. omaa-aikaa huomattavasti enemmän ilman, että ympäristö tuomitsee ja syyttelee lasten laiminlyönnistä.
Eli ne ohjeet olisivat luultavasti, komenna lapset omaan huoneeseen tai pue lapset ja lähetä pihalle, sillä lailla saat omaa aikaa tehdä mitä haluat.
Myös minä (ei mummoiässä, s.1979) olen vielä välttynyt tuolta. Jossakin vaiheessa tilanne on muuttunut (koska? miksi?); ei vielä vuosituhannen vaihteessa (lapsi 2001) ole tarvinnut loputtomiin viihdyttää, sanoittaa ja ymmärtää. En olisi jaksanut nykyistä vanhemmuutta, ei ihme, että ap on uupunut,
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 54v. ja kahden teinin äiti. Jaksan kun tiedän että 5 vuotta niin tää muiden palvelu ja siivous loppuu.
Tää ikä on rankkaa kun on vaihdevuodet, olen väsynyt ja ärtynyt.
Voi apua jos nyt joutuisin hoitamaan pieniä lapsia, en jaksaisi.
Tulin tänne äidiksi 42 vuotiaana sivuilta, kiitos kirjoituksestasi. Olisit tosin saanut monta alapeukkua jos sinne olisit tämän pistänyt.
Kaikki äidit siellä synnyttäneet 40~47 vuoden välillä. Tulevaisuus ruusuista. Kaikki heistä tulevat elämään terveinä ja rahakkaina jonnekkin 100 v. Tulevat näkemään lapsenlapsensa ja auttamaan aktiivisesti hoidossa. Ihan kuulemma samat energiat jos tulee äidiksi 30 v tai 45 v.
Kaikki eroavat mielipiteet lutattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 54v. ja kahden teinin äiti. Jaksan kun tiedän että 5 vuotta niin tää muiden palvelu ja siivous loppuu.
Tää ikä on rankkaa kun on vaihdevuodet, olen väsynyt ja ärtynyt.
Voi apua jos nyt joutuisin hoitamaan pieniä lapsia, en jaksaisi.Tulin tänne äidiksi 42 vuotiaana sivuilta, kiitos kirjoituksestasi. Olisit tosin saanut monta alapeukkua jos sinne olisit tämän pistänyt.
Kaikki äidit siellä synnyttäneet 40~47 vuoden välillä. Tulevaisuus ruusuista. Kaikki heistä tulevat elämään terveinä ja rahakkaina jonnekkin 100 v. Tulevat näkemään lapsenlapsensa ja auttamaan aktiivisesti hoidossa. Ihan kuulemma samat energiat jos tulee äidiksi 30 v tai 45 v.
Kaikki eroavat mielipiteet lutattu.
Niin se terveiden ajatusmaailma toimii :)
Olen saanut apua sekä omilta vanhemmiltani että mieheni vanhemmilta, kiitollinen olen.
Äitini sai kuusi lastenlasta 39~48 vuotiaana, hyvin jakso kaikkien kanssa. Krempat alko 55 v. kuitenkin otti vielä sillonkin mummolaan koko lössin.
Äitini hankki meidät nuorena, autto jaksamisessa. Vuorostaan siskon kanssa saimme lapsemme alle 30 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 54v. ja kahden teinin äiti. Jaksan kun tiedän että 5 vuotta niin tää muiden palvelu ja siivous loppuu.
Tää ikä on rankkaa kun on vaihdevuodet, olen väsynyt ja ärtynyt.
Voi apua jos nyt joutuisin hoitamaan pieniä lapsia, en jaksaisi.Tulin tänne äidiksi 42 vuotiaana sivuilta, kiitos kirjoituksestasi. Olisit tosin saanut monta alapeukkua jos sinne olisit tämän pistänyt.
Kaikki äidit siellä synnyttäneet 40~47 vuoden välillä. Tulevaisuus ruusuista. Kaikki heistä tulevat elämään terveinä ja rahakkaina jonnekkin 100 v. Tulevat näkemään lapsenlapsensa ja auttamaan aktiivisesti hoidossa. Ihan kuulemma samat energiat jos tulee äidiksi 30 v tai 45 v.
Kaikki eroavat mielipiteet lutattu.Niin se terveiden ajatusmaailma toimii :)
Terveenäkin tämän päivän nelikymppisen elinajanodote on 80 vuoden tienoilla, vanhemmilla vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä negatiivisuutta tässä ketjussa. Ap ei ole hoidattamassa lapsiaan kenelläkään- hän haluaa apua joskus, satunnaisesti, mikä on aivan normaalia. Oikeasti menkää itseenne, varmasti teistä jokaista on joku edes joskus auttanut. Ja jos ette ikinä ole olleet tilanteessa, jossa olisitte tarvinneet apua olette onnekkaita.
Olen vähän nuorempi kuin ap. äiti eli 55v ja työelämässä ja tähän elämänvaiheeseen en kyllä lastenlapsia kaipaa, tosin niitä ei ole.
Työstä palautumiseen ei enää riitä viikonloput, jäseniä kolottaa ja ne helvet..vaihdevuodet, voimavarat heittelevät muutamassa tunnissa, väsyttää, kolottaa jne. Ja tässä iässä ikä tuo monia sairauksia.Ja ehkä ap. äiti on luvannut ap. hoitoapua silloin kun voimavarat oli parhaimmillaan ja jo muutamassa viikossa voi tilanne voi olla toinen.
Ja miten joku kuusikyppinen nainen jaksaisi yksin, jos on vielä mukana työelåmässä ja viikonloput pitäisi hoitaa vielä lapsia, jos ap. ei nuorena henkilönä jaksa, vaikka lapsella on isä, joka todennäköisesti hoitaa lasta ja tekee kotitöitä illalla ja viikonloppuna.
Ehkä ihmiset on käsittäneet ap:n aloituksen eri tavoilla? Itse luin, että hän kaipaisi joskus satunnaisesti äitiään viikonloppuvierailulle- ei yksin hoitamaan lapsia koko viikonlopuksi. Ja sama appivanhempien suhteen.
Jospa luet aloituksen uudestaan. Äiti kertoo olevansa kammoväsynyt ja haluavansa mummun (äitinsä) viikonlopuksi auttamaan vedoten siihen, että mummu oli näin joskus mennyt lupaamaan, mutta ei näköjään nyt jaksaisikaan. Äiti kuitenkin hoitaa toisen lapsensa lapsia - samassa kaupungissa asuvia - säännöllisesti silloin tällöin parin tunnin siivuja. Ja se ottaa ap-äitiä kuuppaan.
Sitä en keksi mistä oivallettiin, että lapsen isä olisi viikonloput pois kuvioista, ehkä se on tullut jossain myöhemmässä vaiheessa esiin. Isoisää puolestaan ei näy mailla eikä halmeilla. Jälleen kerran siis kuvio että äiti uupuu ja vaatii äitiään apuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä negatiivisuutta tässä ketjussa. Ap ei ole hoidattamassa lapsiaan kenelläkään- hän haluaa apua joskus, satunnaisesti, mikä on aivan normaalia. Oikeasti menkää itseenne, varmasti teistä jokaista on joku edes joskus auttanut. Ja jos ette ikinä ole olleet tilanteessa, jossa olisitte tarvinneet apua olette onnekkaita.
Olen vähän nuorempi kuin ap. äiti eli 55v ja työelämässä ja tähän elämänvaiheeseen en kyllä lastenlapsia kaipaa, tosin niitä ei ole.
Työstä palautumiseen ei enää riitä viikonloput, jäseniä kolottaa ja ne helvet..vaihdevuodet, voimavarat heittelevät muutamassa tunnissa, väsyttää, kolottaa jne. Ja tässä iässä ikä tuo monia sairauksia.Ja ehkä ap. äiti on luvannut ap. hoitoapua silloin kun voimavarat oli parhaimmillaan ja jo muutamassa viikossa voi tilanne voi olla toinen.
Ja miten joku kuusikyppinen nainen jaksaisi yksin, jos on vielä mukana työelåmässä ja viikonloput pitäisi hoitaa vielä lapsia, jos ap. ei nuorena henkilönä jaksa, vaikka lapsella on isä, joka todennäköisesti hoitaa lasta ja tekee kotitöitä illalla ja viikonloppuna.
Ehkä ihmiset on käsittäneet ap:n aloituksen eri tavoilla? Itse luin, että hän kaipaisi joskus satunnaisesti äitiään viikonloppuvierailulle- ei yksin hoitamaan lapsia koko viikonlopuksi. Ja sama appivanhempien suhteen.
Jospa luet aloituksen uudestaan. Äiti kertoo olevansa kammoväsynyt ja haluavansa mummun (äitinsä) viikonlopuksi auttamaan vedoten siihen, että mummu oli näin joskus mennyt lupaamaan, mutta ei näköjään nyt jaksaisikaan. Äiti kuitenkin hoitaa toisen lapsensa lapsia - samassa kaupungissa asuvia - säännöllisesti silloin tällöin parin tunnin siivuja. Ja se ottaa ap-äitiä kuuppaan.
Sitä en keksi mistä oivallettiin, että lapsen isä olisi viikonloput pois kuvioista, ehkä se on tullut jossain myöhemmässä vaiheessa esiin. Isoisää puolestaan ei näy mailla eikä halmeilla. Jälleen kerran siis kuvio että äiti uupuu ja vaatii äitiään apuun.
Mä sain käsityksen jo aloituksesta. Siitä, että ap:n äiti on vielä työelämässä, matkaa on tunti suuntaansa ja että ap on usein pyytänyt äitiään apuun ja viikonloppuvierailulle. Ap ei ehkä niinkään odota, että hänen äitinsä arkisin työpäivän jälkeen lähtisi ajamaan tunnin, olisi tunnin pari apuna ja sitten ajaisi taas tunnin takaisin päästäkseen ajoissa iltapuuhiin ja nukkumaan niin, että jaksaa taas aamulla lähteä töihin. Viikonloppuisin tuskin on tarvetta avulle, jos mies ei ole silloin töissä.
Luultavasti äiti vain on niin hämmentynyt omasta äitiydestään, että kaipaa takaisin lapsuuttaan, jolloin oma äiti vastasi kaikesta.
Semmoista se on kun tullaan aikuiseksi ja tehdään lapsia. Mennään kauas asumaan ja sitten kitistään että äiti tule apuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 54v. ja kahden teinin äiti. Jaksan kun tiedän että 5 vuotta niin tää muiden palvelu ja siivous loppuu.
Tää ikä on rankkaa kun on vaihdevuodet, olen väsynyt ja ärtynyt.
Voi apua jos nyt joutuisin hoitamaan pieniä lapsia, en jaksaisi.Tulin tänne äidiksi 42 vuotiaana sivuilta, kiitos kirjoituksestasi. Olisit tosin saanut monta alapeukkua jos sinne olisit tämän pistänyt.
Kaikki äidit siellä synnyttäneet 40~47 vuoden välillä. Tulevaisuus ruusuista. Kaikki heistä tulevat elämään terveinä ja rahakkaina jonnekkin 100 v. Tulevat näkemään lapsenlapsensa ja auttamaan aktiivisesti hoidossa. Ihan kuulemma samat energiat jos tulee äidiksi 30 v tai 45 v.
Kaikki eroavat mielipiteet lutattu.Niin se terveiden ajatusmaailma toimii :)
Tunnistan itseni. Tosin itse sain lapset 28-32 vuoden iässä, jolloin tuntuu että jaksaa vaikka siirtää vuoria. Tein 100 matkapäivän työvuosia, samoin mies, kolme lasta saatiin silti hoidettua itse huolellisella viikkosuunnittelulla niin että toinen vanhempi oli aina lasten kanssa. Ohessa rempattiin taloja, tehtiin asuntokauppoja, muutettiin kotia ja työpaikkoja, yritettiin selvitä sairastelevien vanhempien kanssa, tehtiin surutyötä kun läheisiä kuoli. Nyt olen 55 ja huomaan olevani aika romu. Joka paikkaan sattuu, ja jos johonkin ei satu, se ei enää toimi. Vielä olis vanha äiti hoidettavana, töissä olis ainakin 10 vuotta vielä sarkaa ja lapsenlapsia alkaa tulla. Olen aina ollut hyvä nukkumaan, mutta nyt kivut vaivaa ja mies kuorsaa kuin porakone, ja yöllä pitää herätä pissalle, joten lepo ei ole sitä mitä ennen. Saas nähdä, miten tässä jaksaa.
Pitää olla tyhmä ja itsetuhoinen jos avlla alkaa valittaa aiheesta ”isovanhemmat ei hoida tai auta”. Siinä tippuu giljotiini kaulaan ihan aina!
Ei silti, sympatiat on apn puolella, meillä neljä lasta, isovanhemmat jäivät nuorina ja terveinä eläkkeille (58-60v ikäisinä) ja tulivat suht nuorina isovanhemmiksi. KERTAAKAAN eivät ole auttaneet mitenkään, siis edes viittä minuuttia tai erikoistilanteessa. Kummatkin ilmoitti suoraan että nyt elävät vain itseään varten ja nauttivat, emme halua alkaa isovanhemmiksi lainkaan.
Tätä tää nykyään on ja ei siitä kannata valittaa eikä oikeestaan uhrata elämäänsä sen ajattelemiseen. Yksin pitää pärjätä ja isovanhempia ei kiinnosta. Näillä mennään kun muutakaan ei ole. Ja en todellakaan ole yksin, monella muulla lapsiperheellä on samanlaiset isovanhemmat.
Mutta, yksi asia kuviossa hitusen ärsyttää, meinaan se että mun ja miehen vanhemmat ITSE hoidatti lapsensa liki täysin omilla vanhemmillaan. Kaikki viikonloput olin mummolassa, kaikki koulujen lomat, mummot tuli viikollakin hoitamaan monena iltana että vanhemmat pääsi hummaamaan kahdestaan. Luulisi sitten että mun vanhemmat olis olleet kiitollisia avusta ja auttaneet omia vanhempiaan ja myös vastavuoroisesti omia lapsiaan? Ehei! Vanhukset
lykättiin laitokseen (eikä käyty tapaamassa) ja omille lapsille sanottiin että ei kiinnosta, emme ala mummoiksi/ukeiksi...
Olen nyt viimeisen 10 v sisään nähnyt vanhempani ehkä 4 kertaa ja appivanhempani 2 kertaa. On siinä isovanhemman rakkautta kerrakseen ilmassa kun pari kertaa vuosikymmenessä viitsii puolen tunnin ajan käydä kahvilla lastensa luona, ja edes lastenlasten nimiä ei muisteta. :)
”Suuret ikäluokat”, once again :)
Aplle tsemppiä, suosittelen ihan itsesi takia että lopeta kaikki toivominen ja odottaminen, apua tuskin tulee jatkossakaan. Ja muista että sinäkään et ole velvollinen yksin kannattelemaan suhdetta vanhempiisi, järjestrlemällä tapaamisia ym. Jos niitä ei kiinnosta, anna olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 54v. ja kahden teinin äiti. Jaksan kun tiedän että 5 vuotta niin tää muiden palvelu ja siivous loppuu.
Tää ikä on rankkaa kun on vaihdevuodet, olen väsynyt ja ärtynyt.
Voi apua jos nyt joutuisin hoitamaan pieniä lapsia, en jaksaisi.Tulin tänne äidiksi 42 vuotiaana sivuilta, kiitos kirjoituksestasi. Olisit tosin saanut monta alapeukkua jos sinne olisit tämän pistänyt.
Kaikki äidit siellä synnyttäneet 40~47 vuoden välillä. Tulevaisuus ruusuista. Kaikki heistä tulevat elämään terveinä ja rahakkaina jonnekkin 100 v. Tulevat näkemään lapsenlapsensa ja auttamaan aktiivisesti hoidossa. Ihan kuulemma samat energiat jos tulee äidiksi 30 v tai 45 v.
Kaikki eroavat mielipiteet lutattu.Niin se terveiden ajatusmaailma toimii :)
Terveenäkin tämän päivän nelikymppisen elinajanodote on 80 vuoden tienoilla, vanhemmilla vähemmän.
Ja moni tämän päivän nelikymppinen on terveempi kuin huonokuntoinen lihava kalsikymppinen.
T. 45 v maratoonari, treeniä 6-10h viikossa, terve ja hyväkuntoinen - ja kaksi lasta yli nelikymppisenä saanut
Ymmärrän että tuntuu pahalta jos ei saa apua tarpeeksi.
Oon 2 lapsen yh ja toisesta totaali. Mun vanhemmat asuu 3 km päässä meistä. Ottaa vanhempaa poikaa josta totaaliyh (koululainen) vaan pari kertaa vuodessa yhdeksi yöksi. Joskus ottaa viikonloppuna puoleksi päiväksi sitä niille. Pienempää taaperoa ei hoida ikinä joka ei myöskään isän luona viä vieraile vaikka isää muuten tapaa. Ovat hyvässä kunnossa. Päivätyötä tekevät arkisin. Kaikki viikonloput ovat vapaita. Toisen puolen isovanhemmat asuu kaukana niin ei tule nähtyä edes joka vuosi niin apua ei sieltäkään. Omaa aikaa ei ole kuin muutaman kerran kuussa tunti pari kerrallaan kun pienempi isän kanssa.
Ei auta muu kuin pärjätä. Kotipalvelu meillä käy n. kerran viikossa. Siitäkin vois olla teille apua. Vaadi myös miestä hoitamaan enemmän silloin kun se on kotona.
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti äiti vain on niin hämmentynyt omasta äitiydestään, että kaipaa takaisin lapsuuttaan, jolloin oma äiti vastasi kaikesta.
Semmoista se on kun tullaan aikuiseksi ja tehdään lapsia. Mennään kauas asumaan ja sitten kitistään että äiti tule apuun.
Itse samassa tilanteessa olevana (=isovanhemmat täysin piittaamattomia ja kylmiä) kiteyttäisin asian näin: ”äiti on hämmentynyt täydellisestä VÄLITTÄMISEN puutteesta”.
Itse ainakin olen hämmentynyt miten paskat vanhemmat mulla on. En odota niinkään hoitamista vaan vähän kiinnostusta. Sitä vaan ei ole. Kahteen vuoteen ei ole kuulunut pihaustakaan eivätkä halua soitella, tavata tai nähdä lapsiamme.
Tuntuu oudolta. Olen 57 vee nainen ja kyllä jaksan tunnin matkat suuntaansa vaikka suursiivousta tekemään. Olen onnellinen siitä että olen rakastettu ja toivottu apu. Se ei ole itsestäänselvyys. Ei nykyään kuuskymppinen ole "kehäraakki" jos ei ole sairauksia. Olemalla aktiivinen ja liikkeessä pysyy myös kunnossa. Osallistun ja hoidan niin paljon kuin kelpaa. Olin itse nuorena äitinä yksin (kummatkin vanhemmat kuolleet) ja usein haikailin äitini perään. Ei siksi että olisin ollut laiska, vaan kaipasin tukea ja myös lepoa (esimerkiksi päiväunet oli luksusta)
Tuo mummo puhui 60+ ikäisestä joten n. 80 lukua tarkoitan.
Itse olin pphlla ja meidän taloyhtiössä oli hieno pesutupa. Tuohon aikaan alkoi myös olla eineksiä ja puolivalmisteita helpottamassa arkea.
Tiskikonetta en muista kyllä meillä olleen, mutta tuskin siihen tiskaukseen koko iltaa vanhemmilta meni. Oma äitini ainakin oli suurimmaksi osaksi vain meidän kaikkien pihan lasten seurana hiekkalaatikolla, koska tykkäsi niin lapsista, joten ei nyt kauhean kiireistä hänellä ollut. Isä taas oli illat usein autotallissa tekemässä puutöitä tmv.
Oli ihan leppoisan oloista elämää, lämmöllä muistelen.