Onko kukaan koskaan käynyt ikkunasi takana kyttäämässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

syrjäisessä paikassa asumisessa on tällaisia haittapuolia. kyllä riistakamera auttaisi paljon, ja tietty laitatte kyltit esille, että täällä kuvataan. jos ei halua jäädä kiinni niin tuo voi auttaa.

tällainen tunnettu tapaus on: https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2016071421900287

Tää tapaus pyöri meidän ikkunoiden alla. Kärsin tuolloin kovista kivuista ja unettomuudesta ja lähdin pahimpina aikoina joskus yökävelylle tai vain valvoin kotona. Kolmesti havaitsin hänet meidän pihalla. Kerran kun tulin kävelyltä yöllä tämä mies oli meidän lastenhuoneen ikkunan alla. Soitin poliisille, mutta ehti luikkia karkuun. Kaksi muuta kertaa oli kiertänyt ympäri taloa ja olkkarin ikkunan alla oli kukkapenkissä jalan jäljet. On se varmaan muulloinkin "vieraillut", mutta vain kolme havaintoa mulla hänestä oli.

Hyi pers...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku puolalainen, liettualainen tai virolainen "yksityisyrittäjä". Myös "suojavärisiä" nähty esikaupunkialueilla puskissa Tuusulassa ja nurmijärvellä. Varokaa ihan oikeesti.

Jos kyseessä on jotkut murtovarkaat, niin eivät he seikkaile ihmisten pihoilla, kun valot on päällä ja ihmiset hereillä... Viittaan siis noihin "yksityisyrittäjiin".

Ne seikkailee keskellä päivää kun ihmiset on töissä.

Olin kerran nukkumaan menossa myöhään, kaikki valot jo sammutettuina, kun näin että joku valaisee taskulampulla ulko-oven ikkunoita.

Ketään tai mitään en nähnyt enkä kuullut pihalla.

En ihan heti saanut unta.

Talvella oli myös yön aikana tullut isot kengänjäljet lumeen rappusille takapihalta, joku oli vissiin käynyt kokeilemassa ovia.

Toivottavasti kenenkään yöunet ei näistä tarinoista mene, muistakaahan vain pistää säppiin ovet yöksi!

Asun maantasalla ja etenkin kesällä nukun aina vähintään toinen ikkuna avoinna. Ikkunoissa ei siis ole mitään lukitusta, vaan ne saisi ulkopuoleltakin työnnettyä melkein kokonaan raolleen, niin että sisälle näkisi sälekaihtimista ja verhoista huolimatta. En ilmeisesti ole ollut yhtään ylivarovainen kun olen laittanut verhot makuualkovini eteen suojaksi. Asun siis yksiössä ja ikkunoiden takaa näkisi suoraan sänkyyni. En ole ikinä huomannut ketään kurkkimassa ikkunoistani sisään, mutta nyt kyllä alkoi tehdä mieli muuttaa jonnekin vähän ylempään kerrokseen.

Vierailija kirjoitti:

Asun maantasalla ja etenkin kesällä nukun aina vähintään toinen ikkuna avoinna. Ikkunoissa ei siis ole mitään lukitusta, vaan ne saisi ulkopuoleltakin työnnettyä melkein kokonaan raolleen, niin että sisälle näkisi sälekaihtimista ja verhoista huolimatta. En ilmeisesti ole ollut yhtään ylivarovainen kun olen laittanut verhot makuualkovini eteen suojaksi. Asun siis yksiössä ja ikkunoiden takaa näkisi suoraan sänkyyni. En ole ikinä huomannut ketään kurkkimassa ikkunoistani sisään, mutta nyt kyllä alkoi tehdä mieli muuttaa jonnekin vähän ylempään kerrokseen.

Kyllä kannattaa ottaa oikeasti vakavasti nämä tällaiset jutut... Hulluja nimittäin liikkuu ja yllättävän moni on kiinnostunut mitä naapurissa tapahtuu...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli tapahtunut näin:  maalla joku oli käynyt avaamassa ikkunahaat päivällä, sitten kiipesi yöllä sisälle.

Mutta jostain syystä nukuin eri huoneessa jossa ovi lukossa.

Huomattiin seuraavana päivänä.

Oliko jotain varastettu tai tuhottu?

Ei.

Mun kohdalle on osunut tälläinen parvekekiipeilijä.Asuin kerrostalossa ylimmässä (kolmannessa) kerroksessa. Ajattelin, että mukavaa asua ylemmässä kerroksessa juuri näiden hiippareiden takia. No yksi päivä olin kotona ja huomasin, että joku mies seisoo minun parvekkeella. Lopulta paljastui naapurin sekopää mieheksi, oli kiivennyt katon kautta minun parvekkeelle. Tuon jälkeen en enää kesällä pitänyt parvekkeen ovea auki ja tuli vähän turvaton olo.

Asuttiin joskus 3kerroksisessa talossa toisessa kerroksessa,joka oli matalalla koska eka kerros oli maantasalla. Olin muutaman kuukauden yksin pienen lapsen kanssa kun mies oli ulkomailla töissä. Aina kun oli pimeää ja kävin parvekkeella röökillä niin joku hiippaili jostain ja jäi kuusen taakse kytikselle.

Tätä tapahtui siis päivittäin. Rupesin pelkäämään niin paljon että nukkumaan mennessä laitoin tuolin välioven eteen, jos se hiippari änkee yöllä meille kotiin. Ja jonkun aikaa pidin sängyn vieressä keittoöveistä.

Enää ei asuta lähellälään sitä paikkaa.

No ei nyt varsinaisesti ole ikkunan takana käynyt, koska asun tokassa kerroksessa, mutta talo on suht matala ja keittiön ikkuna on suoraan parkkipaikalle päin. Pidin ennen aina verhoja auki ja viihdyin alasti, tai hyvin pienissä vaatteissa kotona ollessani. Kerran keitin iloisena kahvia tissit paljaana ja satuin vilkaisemaan ulos, siellä yläkerran naapurin mies tuijotti sisään ja poltteli tupakkaa. 

Ennenkuin lopetin tupakoinnin niin huomasin iltaisin että mies on meidän parvekkeen alla myös tupakalla samaan aikaan... Parvekkeen "kaide" tai se mikä onkaan, ei ole betonia vaan sellaista metalliverkkoa josta näkee läpi. Joskus kännipäissäni menin pummimaan tupakan mieheltä ja se halus kiitokseksi ison halin ja antoi vielä suukon mulle poskelle. 

Aika usein käy joo joku kurkkimassa, asun 8. kerroksessa :o

Tiedän tapauksen jossa tornitalossa jotkut pojat kiipeili narutikkaita pitkin toisten parvekkeille. Siinä oli mummo ollut ihmeissään 10 kerroksessa kun päiväuniltaan heräsi kun vieras oli parvekkeen avonaisesta ovesta sisälle pelmahtanut. Eli keskellä kesäistä arkipäivää jolloin pihakin oli täynnä leikkiviä lapsia ja vastapäätä virastotalo.

ylös

ylös

Hyi hele...Mulla on nykyaan liiketunnistimet, ei ne edes maksa kuin muutaman kympin. 

Ainut "tirkistelija"tapaus on n. 14 vuoden takaa. Istuin yksin olohuoneessa telkkaria katsomassa, kun yhtakkia ihan selvasti nain pitkanaamaisen hahmon ikkunassa, hahmo tuijotti suoraan minuun pain liikkumatta. Aikani takaisin tuijotettuani katselin, etta jaa tyypilla on myos polkkatukka. 

Ja viela kun oikein siristin niin huomasin, etta tirkistelija on VUOHI. :D 

Naapurin iso valkoinen luppakorvavuohi oli karannut vajastaan ja lahtenyt tutkimusmatkalle. 

Sita oli vinkea vasta maalle muuttaneena kaupunkilaistyttona taluttaa iltamyohalla tieta pitkin takaisin naapuriin :D 

Aikoinaan ysäriluvulla  silloisessa opiskelija-asuntolassa kylmässä, lumisessa marraskuun yössä metsäisellä syrjäkylällä hyökkäsi joku mystiseksi jäänyt hiippari minun huoneeni ikkunan alle möykkäämään. 

Tämä hiippari hakkasi luudalla huoneeni ikkunaan. Ja  huusi kuin jossain transsissa kovaan ääneen lausuen  jonkinlaista pelottavaa loitsua. Sanoista ei saanut selvää. Kuulosti todella creepyltä. Kuin jostain yöunet vievästä kauhuleffasta. Sen verran säikähdin ja olin peloissani, että verhoja en uskaltanut avata ja katsoa kuka siellä möykkäsi.

 Herätin vastapäisen huoneen solukämppikseni ja pääsin sinne turvaan. Ja valvottiin koko  yö. Sitten hiljeni ja kuultiin kuinka lumi narskui kenkien alla tämän naisen  huoneen ikkunan alla talon toisella puolella. Askeleet kuului harkitusti hiippailevilta. Vaikka itse möykkääminen olikin lopulta päättynyt kuin seinään. 

On kuitenkin sen verran syrjässä oleva paikka, että sinne täytyy olla jo  jotain oikeaa asiaakin, että sinne asti satunnaisvierailijoita eksyisi. Joten epäilen häirikön tai häiriköiden tavalla tai toisella asuneen alueella tuolloin. 

Välillä kuului iltaisin  joku mies lauleskelevan iloisesti ja kävelevän jossain lähistöllä  maantiellä päin. Ja joku toinen ellei sama heppu niin huusi raivoissaan jossain  omakotitalojen sisällä. Sama raivoaja kuului raivoavan kerran pimeän aikaankin  jossain asuntolan takana eri rapun ikkunoiden alla  kun talvipakkasessa kotiuduin kaupungista. Sitten oli joku hahmo joka pimeässä kävellessä pysähteli harkituin liikkein jonkun pensaan taakse piiloutuen vähän väliä. Ja  kuin miettien mikä olisi seuraava siirto. Sekin näytti epäilyttävältä. Kasvoja en nähnyt tien toiselta puolelta asti. Joku pipopäinen mies kuitenkin. 

Luin vasta vuosien kuluttua joskus jotain keskusteluja kulteista ja vaarallisista lahkoista niin sitten  välähti että se ikkunassa möykkääjäkin saattoi  olla jotain kulttilaisia. Sen kuulin kun joku hiipi siihen ikkunan alle  harkitusti että pusikko rapisi. Ja kuului myös kuiskailua.  Ja sitten alkoi luudalla hakkaus ja loitsujen lausunta. En tiedä miksi juuri  minun ikkunan alle. Oli ensimmäisen kerroksen ikkunoita. 

En uskaltanut verhoa raottaa ja katsoa kuka.

Olin vielä aikeissa käydä postittamassa pari kirjettäkin siihen pihan  postilaatikkoon ennen nukkumaanmenoa. Vaan hyvä kun en ihan lähtenyt yöpimeässä. Jokin itsesuojeluvaisto sanoi että odottaa aamuun. 

 

Ja se luuta oli paiskottu takaisin portaille ikään kuin tien tukoksi heti  kun hiippari(t) lopetti möykkäämisen.  Ja tuli täydellinen hiljaisuus.

Mielenkiintoista olisi ollut saada tietää kuka tai ketkä olivat nämä hiipparit. Ja jäivätkö koskaan kiinni.  Joidenkin huhujen mukaan niitä oli kaksi. Vaan kukapa tietää. 

Siinä kylässä  kuitenkin edelleenkin sattuu aina välillä jotain outoa. 

Kesällä kävin porukkani kanssa siellä päin  seudun  laavupaikalla grillaamassa. Ja yhtäkkiä hiljaisuus rikkoontui kun alkoi kuulua omituista naisen laulua ihan vieressä menevän metsäisen polun suunnalta. Kuulosti kuin laulaja olisi askeltamassa koko ajan lähemmäs. Vaan ei tullut. Oli pitkä tauko. Kunnes alkoi jälleen  kuulua "sama virsi". Kohta jo kuorossakin jotain viidakkohuutojen tapaista. Kukaan ei kuitenkaan  tullut näytille saakka.  Ja rauhallisin merkein saatiin grillattua ja syötyä. Ja päästiin sieltä turvallisesti  kotiinkin. 

Entisessä asunnossani olohuoneen sälekaihdin oli rikki,toinen naru poikki ja oli pysyvästi raollaan. En jaksanut välittää, kunnes yhtenä iltana kun suihkusta tulleena selasin Netflixiä pyyhe päällä niin havaitsin liikettä silmäkulmassa ja jonkun päähän se siellä heilui. Kai siinä päässä kroppakin oli kiinni ja aika vauhdilla lähti kun  tajusi,että huomasin.

Myöhemmin  katosivat sitten  yksi kesätoppi ja bikinit pyykkitelineeltä takapihalta kun oli kesä, ja pyykit ulkona.

Pervohyypät tapaa olla pikajuoksijoita.

Tottakai vähän ennen joulua tontut käy kurkkaamassa oletko ollut kiltti, ja oletko syönyt kaikki ruokasi. Erikoista siinä on se että asun seitsemännessä kerroksessa. Olen 53 vuotias papparainen ja painan 109 kiloa.

Ei ole kukaan ihminen, kerran hirvi tuijotti ikkunasta. Kyllä pelästyin. Lintuja ja oravia käy koputtamassa ikkunaan jos on ruoka talvella lopussa.

Tähän loitsujen lausuja möykkääjään vielä lisäys että:

 

Pari vuotta sen jälkeen, vajaan 3km:n päässä niinsanotusti samalla alueella opiskelija-asunnoissa iski myös joku hiippari. Ja tuli juurikin sukulaistyttöni asunnon lähettyville möykkäämään. Oli sukulaiseni  yöllä havahtunut kesken unien siihen möykkäämiseen.  Mikä on jo outo yhteensattuma. Ja en itse enää asunut tuolloin muutamaan vuoteen ko kaupungissa ennen takaisin paluutani. Hänkin nimittäin  kertoi että häirikkö oli paitsi möykännyt niin lausunut jotain loitsuja. Ja oli kuulostanut kuin olisi ollut ihan viereisessä huoneessa.  (Sukulaiseni asui kuitenkin korkealla ylimmissä kerroksissa.) Se alue ei edes ollut tuolloinkaan  mitenkään eristyksissä oleva kylä. Vaan hyvinkin vilkas paikka jossa on palveluja ja asutusta. Ja lähempänä 

Varmaa tietoa ei ole. Mutta spekuloidahan aina saa. Sen muistan että loitsujen sanoista ei saanut selvää. Ei kuulostanut Suomen kieleltä se rallatus. Joten saattoi olla ulkomaalainenkin. Siihen aikaan myös oli noissa kiinteistöissäkin mielestäni epäilyttävän oloisia työntekijöitäkin joilla oli avaimet näihin huollettaviin kiinteistöihin.  Ja olihan sitä toinen toistaan hörhömpiä tapauksia muutenkin. 

Yksi oli lätsäpäinen, pullonpohjakakkulainen  vanhahko mies jolla oli tuijotteleva katse. En kuullut koskaan puhuvan sanaakaan.  Liikkui aina yksin. Ja monesti  vanhanaikaisella pienehköllä autolla. Ja saattoi yhtäkkiä löytyä mitä oudommista paikoista yksin päivän vietostakin.   Kuten  junalla kerran kesällä ohi matkustaessani keskellä korpea jostain jonkun  alikulkusillan yläpuolella eräänlaisessa rinteessä syömässä eväitään. (En nyt oikein osaa selittää järkevästi.) Mielestäni se jos mikä oli erityisen outoa. Kovalla vaivalla on täytynyt  sinne kiikkua.  Ja vieläpä keskelle metsääkin kulkea vaivaa nähden.  Tunnistin tyypin heti. Koska hänellä erittäinkin persoonalliset ja epäilyttäväilmeiset kasvonpiirteet. Sillä kertaa ei tuijotellut. Ja tuskin hoksasikaan koko junaa. Mutta muuten sama habitus.  Joskus näkyi pysähtelevän autonsa kanssa  parkkipaikoille päivän tai illan viettoon ja kaikessa rauhassa istuskeli ja suoritti kyttäämistään. 

Joku oli kuitenkin ottanut kohteekseen juuri nuorten opiskelijatyttöjen asumukset. Ja ainakin pelotella halusi. Jos ei muuta. 

Liikkui myös huhuja jo ennen omaa säikähdystäni että siellä päin liikkui sellainen mies joka tavatessa saattoi käydä kimppuun. Aluksi suhtauduin asiaan melko skeptisesti. Mutta kun omalle kohdalle sattui, oli pakko uskoa.  En tiedä kävikö koskaan kenenkään kimppuun.  Siihen aikaan ei kaikkea uutisoitu lehtiin tai tv-uutisiin. Eikä asioista avauduttu samaan tapaan kuin nykyään. Tänä päivänä olisi varmasti lööpeissä.   Ja mahdollisesti löydettykin nopeasti. Varsinkin kun nykyajan puhelimilla saa onneksi apuakin hälytettyä nopeasti.