Onko kukaan koskaan käynyt ikkunasi takana kyttäämässä?

Kävelin piha-aluettamme läpi enkä huomannut mitään erikoista missään... Ja jotenkaan en usko siihen, että olisi kyse mistään varkaista, koska miksi he tulisivat sellaisen talon takapihalle tsekkaamaan paikkoja, jossa on valot päällä ja ihminen vielä katsomassa telkkaria... Kiinnijäämisen riski on aika suuri ja todennäköisesti menisi bisnekset mönkään... Luulen, että kyseessä on joku utelias hullu, jota kiinnostaa katsella iltapuuhiamme :( tuo talvinen juttu oli kyllä outo, koska ulkovaja sijaitsee sellaisessa kohdassa, ettei ole hyvää näkyvyyttä sisälle... ap

Vierailija kirjoitti:

Jos on selviä tuntomerkkejä saatavilla, kannattaa ehdottomasti tehdä rikosilmoitus. Etenkin pervoista tapauksista. Nuo psykopaatit hyppii talon pihasta toiseen ja voi olla yksi sadasta jolle jää tuntomerkki pihaan esim. selvä sormenjälki ikkunassa.

Joskus psykopaatti voi aloittaa "uransa" tirkistelemällä, mutta yleensä ei. Tiedätkö mikä on psykopaatti? Täysin tunnekylmä ihminen. Ei ole sama kuin pervo.

Virolaiset keltaliiviset raksarit sivuduunissa plussaverokortin kanssa. Elektroniikkaa Viljandiin ja Narvaan.

Varokaa ruohonleikkureitanne ja pihatonttujanne.

Vierailija kirjoitti:

Muuten en ole tällaiseen törmännyt, mutta äitini kerran havahtui puolenyön aikaan jotain olkkarissa puuhaillessaan siihen, että tuijotti naapuruston rouvaa silmästä silmään. Naapuri seisoi siis takapihalla ja tuijotti ikkunasta sisään. Takapihalle ei voi päästä mitenkään vahingossa, vaan sinne kulkee talon ja metsän välissä pieni polku. Äitini huomattuaan naapuri näytti sekunnin pelästyneeltä ja lähti sitten karkuun.

Kun äitini otti tämän vaivaamaan jääneen tapahtuman puheeksi toisen naapurin kanssa pihalla, naapuri sanoi että tuota on tapahtunut ennenkin. Hänelle tämä hiipparirouvashenkilö oli kerran maininnut, että onpas teillä olkkarissa ihana ryijy seinällä. Naapuri kertoi että hänellä meni kylmät väreet koska tajusi heti, että kys. ryijyä ei voi nähdä ulos ellei seiso takapihalla melkein nenä kiinni olkkarin ikkunassa.

Hyi tuohan on suoraan, kuin jostain kauhuleffasta... Vanha rouva kyttäämässä myöhään ikkunoista...

Kirjoitin muistaakseni tästä viime kesänä, mutta siis. Istuin topissa ja pikkareissa sohvalla, raskaana maha pystyssä ja söin nutellaleipää ja selasin puhelinta. Asutaan ekassa kerroksessa, ja olkkarin ikkuna on leikkipuistoon ja ikkunan alitse menee tie talon pihaan. Vähän aikaisemmin olin huomannut että joku mies käveli ikkunan ohi, minussa on vähän Ulla Taalasmaa vikaa ja huomioin ettei mies asunut meidän talossa ja mietin että meneekö esim entisen talonmiehen asunnon asunnossa asuvan tyypin luokse. No jossain vaiheessa silmänurkassani havaitsin liikettä ja käännyin ikkunaan päin. Kesti ainakin sekunnin pari että aivot tajusivat ettei ikkunasta sisään kyyläävä, ja typerästi virnuileva mies, ole mieheni vaan joku random :D Hetken arvoin että menenkö alkkareissani siihen ikkunaan tivaamaan että wtf. Avasin sitten ikkunan ja kysyin että mitä ihmettä meinaa. Mies jotain sönkötti että katsoi asuuko kaverinsa tässä asunnossa. Luulen että tarkoitti sitä talonmiehen asuntoa ja varmasti kävi siellä ensin koputtamassa onko kaveri kotona että bullshit.

Aika monella ihmisellä on naapurustossaan joku turhan utelias sekopää, joka siis vaan ihan kyttäämisen ilosta haluaa nähdä mitä ihmiset puuhaavat... Ei tarvitse edes olla mikään pervoilija... Monesti nämä ovat vanhempia ihmisiä. Kyllä sen huomaa viimeistään siinä vaiheessa, kun naapurustossa alkaa ihmiset tietämään paremmin asiasi, kuin sinä itse...

Kerran näin päiväsaikaan nuorehkon pojan istumassa koiransa kanssa kalliolla ikkunaani vastapäätä. Olin teini ja paritalon ikkunat oli metsään päin. En käyttänyt verhoja :/

Meillä naapurustossa oli joku kyttääjä. Äitini näki hänet, mutta ei suostunut kertomaan kuka naapureista oli, koska ei ihan luottanut näköhavaintoonsa huonon näkönsä takia. Toki silmälasit auttaa, mutta... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten en ole tällaiseen törmännyt, mutta äitini kerran havahtui puolenyön aikaan jotain olkkarissa puuhaillessaan siihen, että tuijotti naapuruston rouvaa silmästä silmään. Naapuri seisoi siis takapihalla ja tuijotti ikkunasta sisään. Takapihalle ei voi päästä mitenkään vahingossa, vaan sinne kulkee talon ja metsän välissä pieni polku. Äitini huomattuaan naapuri näytti sekunnin pelästyneeltä ja lähti sitten karkuun.

Kun äitini otti tämän vaivaamaan jääneen tapahtuman puheeksi toisen naapurin kanssa pihalla, naapuri sanoi että tuota on tapahtunut ennenkin. Hänelle tämä hiipparirouvashenkilö oli kerran maininnut, että onpas teillä olkkarissa ihana ryijy seinällä. Naapuri kertoi että hänellä meni kylmät väreet koska tajusi heti, että kys. ryijyä ei voi nähdä ulos ellei seiso takapihalla melkein nenä kiinni olkkarin ikkunassa.

Hyi tuohan on suoraan, kuin jostain kauhuleffasta... Vanha rouva kyttäämässä myöhään ikkunoista...

Niin todellakin on. :D Jo ennen näitä takapihakyyläämishavaintoja oli kyllä huomattu, että rouva pyörii pihalla öisin päämäärättömästi. Siis kulkee lähiön rivarin pihalla ristiin rastiin verkkaisesti eikä toimita mitään asiaa. Tämähän ei ketään sinänsä häirinnyt, ihmetytti vain. Mutta tuosta ikkunasta tuijottamisesta sai varoituksen kyllä, eikä sitä sen koommin ole tehnyt.

/63

Olisi mun pahin painajainen... Siitä syystä aina verhot kiinni... Tosin asutaan rivarissa ja takapihalta näkyy naapurin keittiöön...

Vierailija kirjoitti:

Pari tapausta tulee mieleen. Ensimmäisenä jonkun koputus takapihan ikkunaan keskellä yötä. Siis klo 2 aikoihin. Selkeä käden koputus ei mikään lintu tms. Olin tuolloin täysin hereillä, joten minkään unen varaan ei tuota voi laittaa. Näin jälkeenpäin olen iloinen, että kaihtimet oli käytössä...

Toinen mielenkiintoinen keissi oli se, että meidän pihan pensaasta hävisi kaikki marjat. Siis ei ainuttakaan maassa tai pensaassa. Viikko sitten rehotti täysin. Menee ehkä yliluonnollisen puolelle sillä en nimittäin usko, että mikään eläin saati ihminen pystyy hävittämään todella ison pensaan jokaisen marjan maasta kärkeen noin täydellisesti.

Tämmöistä.

Yliluonnollinenko on paras selitys tuolle :D

Siihenhän riittää vaikka lintuporukka, tai miksei naapurikin jos oikein marjattaa.

syrjäisessä paikassa asumisessa on tällaisia haittapuolia. kyllä riistakamera auttaisi paljon, ja tietty laitatte kyltit esille, että täällä kuvataan. jos ei halua jäädä kiinni niin tuo voi auttaa.

tällainen tunnettu tapaus on: https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2016071421900287

Vierailija kirjoitti:

Muuten en ole tällaiseen törmännyt, mutta äitini kerran havahtui puolenyön aikaan jotain olkkarissa puuhaillessaan siihen, että tuijotti naapuruston rouvaa silmästä silmään. Naapuri seisoi siis takapihalla ja tuijotti ikkunasta sisään. Takapihalle ei voi päästä mitenkään vahingossa, vaan sinne kulkee talon ja metsän välissä pieni polku. Äitini huomattuaan naapuri näytti sekunnin pelästyneeltä ja lähti sitten karkuun.

Kun äitini otti tämän vaivaamaan jääneen tapahtuman puheeksi toisen naapurin kanssa pihalla, naapuri sanoi että tuota on tapahtunut ennenkin. Hänelle tämä hiipparirouvashenkilö oli kerran maininnut, että onpas teillä olkkarissa ihana ryijy seinällä. Naapuri kertoi että hänellä meni kylmät väreet koska tajusi heti, että kys. ryijyä ei voi nähdä ulos ellei seiso takapihalla melkein nenä kiinni olkkarin ikkunassa.

kammottavaan, erityisesti sen takia että tässä on kyseessä ihminen, jolta ei odottaisi tuollaista (jotenkin tirkistelyn mieltää enemmän miehiseksi puuhaksi). liian uteliaita on joka paikassa, mutta tässä menee jo selvästi rajan yli.

Onpa ikävä kokemus, AP! Ymmärrän hyvin, että tapahtuneesta jäi kammo. Vaikka puoliso ei ottaisi tapahtunutta vakavasti, pitäisi hänen ottaa vakavasti se, että sinä olet peloissasi ja järkyttynyt. Ei ole iso raha tai vaiva laittaa liiketunnistinvalot takapihalle, ja miksi ihmeessä hän ei haluaisi tehdä niin taatakseen rakkaan ihmisen mielenrauhan?

Kokemusta hiiviskelijästä löytyy itseltänikin. Lapsuudenkotini sijaitsee pienessä maaseutukylässä, jossa on ihan muutama talo muutamien kymmenien metrien säteellä toisistaan. Paikkakunnalla on yksi henkisesti epävakaa yksilö, joka aktivoituu joka syksy pimeän tullen kiertelemään ja kurkistelemaan ihmisten koteihin. Ikinä hän ei ole yrittänyt fyysisesti käydä kenenkään kimppuun, mutta tunkeutuu tilaisuuden tullen sisään. Murtautui mm. erään nuoren naisihmisen kotiin keskellä yötä, ja asukas oli sitten herännyt, kun hiippari seisoi sängyn vieressä tuijottamasta.  Hyi olkoon.

Tyyppi on ollut vankilassa useita kertoja, mutta aina vapauduttuaan jatkaa kyttäämistään. Ainakin kerran hän on todistetusti käynyt talossaan yksin asuvan äitini ikkunan takana. Äiti kuuli hänet rapistelemassa ja soitti naapurin koirineen apuun. Hiippari luikki karkuun, mutta ikkunan alla oli jalanjäljet. Tuon jälkeen talossa on tuntunut jotenkin pelottavalta ja uhkaavalta pimeän aikaan, ja tuntuu ahdistavalta ajatella äitiä siellä yksinään. Olenkin antanut hänelle lainaan isoa laumanvartijakoiraani, ja joka puolella taloa ja pihaa on liiketunnistimella toimivia valoja. Silti uhan tunne vain on jäänyt. Vaikka hiippari olisi käynyt kylällä vain tuon yhden ja ainoan kerran, niin se riitti rikkomaan turvallisuuden tunteen. Ymmärrän siis todella hyvin, miksi tapahtunut ahdistaa. Teidän kotirauhaanne on loukattu.

Minulle kävi joskus niin, kun olin juuri tullut eräänä iltana noin yhdeksän aikoihin kotiin. Menin istumaan sohvalle, minulla oli ikkuna auki. Kuulin askelia takapihalta, ajattelin ensin että sen on talonmies, koska hän siellä monesti käveli ( ja saattoi tuijottaa myös asuntoon sisään samalla kävellessään ikkunan ohi! ) Ja ylipäätään kun keskustassa rivarissa asuu niin tottuu siihen että joku tallustelee välillä ikkunan alla. 

Mutta tämä hiiviskelijä käveli nyt suoraan ikkunani alle. En ihan saanut selvää milttä hän näytti, mutta jotain tuttua siinä oli. Tuijottelimme toisiamme siinä pienen hetken, kunnes mies perääntyi ja lähti. En osannut reakoida oiken mitenkään, olin ehkä vähän ihmeissäni miksi hän tuli siihen aikaan kun oli vielä valoisaa ja kuka tahansa olisi voinut nähdä. Minulla oli siinä ikkunassa semmoinen typerä kaihdin josta näkyi läpi, en ollut jaksanut tehdä sille mitään ja paksuja verhoja en halunnut kun muuten  siellä pienessä kämpässä olisi ollut ihan säkkipimeää.

Jälkeenpäin harmitti kun en mennyt ulos katsomaan kuka se oli, mutta olin ollut hiljattain kolarissa, enkä ollut ihan voimissani. Käsi ei ollut kunnossa ja vähän  onnuin jalkaani. Mutta toisaalta en vältämättä olisi siltikään tehnyt mitään kun ei se oikein tuntunut miltään.  Olin jo aikaisemmin joutunut rikosten kohteeksi; salakuvaamista, kunnialoukkausta yms. Joten yksityisyys oli jo viety.

Muutin sitten jossain vaiheessa toiseen rivariin ja täällä olen nähnyt muutaman kerran varkaita. Niitä kyllä säikähdin hirveästi ja ilmoitin poliisille.

Ei, mutta käyn itse kyttäämässä ikkunoiden takana.

Ihmettelin joskus, kun naapuritalon pihassa seisoi nainen, joka näytti katsovan suoraan taloani kohti. Eräänä iltana miesystäväni oli luonani, ja huomasimme yhtäkkiä saman naisen seisovan jälleen naapuritalon pihassa. Miesystävä tunnisti heti, että nainen on hänen exänsä. Myöhemmin löysin naisen myös hiippailemasta rappukäytävästäni.

Juu joskus kun asuin vielä ekassa kerroksessa niin oli jos mikälaista hiipparia ikkunan takana ja parvekkeella.

Useasti näkyi jonkun pää keittiön ikkunasta katsoessa.

Yhtenä jouluaattona joku koputti partsinoveen ja kun avasin ikkunan kysyäkseni mitä asiaa, kysyi vähän hömelö mies että asuuko Virtaset täällä? Sanoin että ei asu. Tähän mies kysyi että satunko tietämään missä asuvat. Vastasin että en valitettavasti. Toivottelimme hyvät joulut ja mies lähti hankeen tarpomaan.

Sitten vielä jotkut poikakullat yrittivät muttautua meille partsin kautta, saivat jopa partsin uloimman oven väännettyä auki ja rikki.

Et joo ei enään ikinä ekaan kerrokseen.

Joo ja luuli tulleeni hulluksi, kun oli kuitenkin toinen kerros. Aamulla huomasin  töihin lähtiessä että pyöräteline oli nostettu seinää vasten ikkunani alle. Tuolloin oli ukkonen, joten en kuullut telineen raahaamisesta syntyvää meteliä.