Lue keskustelun säännöt.
Mitä elokuvaa et halua enää koskaan katsoa uudestaan?
24.05.2019 |
Trainspotting - hyvä leffa, mutta niin kammottava kuva maailmasta
Breaking the waves, Dancer in the dark - Lars von Trierin kamalat naisvihaelokuvat
Kellopeliappelsiini - kerta kaikkian ahdistava
Liisa Ihmemaassa - tämä se vasta ahdistaakin, koska siinä ei ole mitään logiikkaa, Liisa parka on täysin mielivaltaisten tapahtumien uhrina
Nämä tulivat nyt äkkiseltään mieleen, vaikka on varmasti muitakin.
Kommentit (237)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fight Club
AHDISTAVA. Menin siihen ihan kokonaisvaltaisesti mukaan.
Eraserhead. Sairas, en enää ikinä halua nähdä pätkääkään siitä! Meinasin oksentaa ja ahdisti katsomisen jälkeen pitkään. Jos joku haluaa järkyttää itseään, niin voi olla että löytyy vielä Yle Areenasta.
Piin elämä - Pikkupoika ja tiikeri lillumassa avomerellä jollassa yli 2 h.
Rööperi - Minkään muun leffan aikana ei oo leffateatterissa ekan 30 min jälkeen toistuvasti toivonut, että ruudun tummuessa seuraavaksi tulis jo ne lopputekstit.
8 mm - liian ahdistava
Amerikan psyko - vastenmielinen päähenkilö ja se koiranpotkimiskohtaus
Kasipallo - sain tätä katsoessani keskenmenon ja pelkkä ajatus leffasta tuo mieleen muistot kivusta ja verenvuodosta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
8 mm - liian ahdistava
Amerikan psyko - vastenmielinen päähenkilö ja se koiranpotkimiskohtaus
Kasipallo - sain tätä katsoessani keskenmenon ja pelkkä ajatus leffasta tuo mieleen muistot kivusta ja verenvuodosta
Amerikan psyko on yks mun lemppareista, koska Christian Bale on niin kuuma.. aaah..... Päiväunieni kohde.
N25
Piano. Mitä iloa katsella sunniteltua naisen pahoinpitelyä. Muka hieno tyotovereiden mielestä. Myös suomalaiset pussikaljat, kiroilut , ankeat itsetuhoiset ihmiset, ja paskaiset harmaat asunnot, voi jättää suosiolla katsomatta. Naisia pahoinpidellään salaa okeastikin. Joku vastakampanja olisi hyvä, kuten Espanjassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Piano. Mitä iloa katsella sunniteltua naisen pahoinpitelyä. Muka hieno tyotovereiden mielestä. Myös suomalaiset pussikaljat, kiroilut , ankeat itsetuhoiset ihmiset, ja paskaiset harmaat asunnot, voi jättää suosiolla katsomatta. Naisia pahoinpidellään salaa okeastikin. Joku vastakampanja olisi hyvä, kuten Espanjassa.
Mikä femu siellä ulisee ahdistustaan asiassa pysymättä?
Pianon pahoinpitely oli aika spontaani intohimorikos.
Sitäpaitsi jos puhutaan ankeista suomalaisista ihmisistä, kurjasta miljööstä ja naisen pahoinpitelystä, niin eikös Neitoperho 1997 ole feministien, auli Mantila, Lea Klemola, voimin tehty?
Niin, Espanjahan se onkin hieno maa. Mitä nyt eläimiä rääkätään; härkiä puhkotaan areenalla, kyyhkysiä kivitetään, heitetään tikkaa lehmiin ja muuta kivaa.
David Lynchin ohjaama Blue Velvet. Idioottimainen tarina ja valitettavasti Isabella Rossellini ei osannut näytellä. Se oli niin vastenmielinen, että olen sen jälkeen boikotoinut aivan kaikkia David Lynchin tekeleitä. En edes katsonut Twin Peaksia sen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksköhän näissä ketjuissa mainitaan usein Unelmien Sielunmessu? En itsekään välitä nähdä sitä uudestaan mutten siksi että se on muka niin järkyttävä ja kaikkee. Vaan siksi ettei se musta ole erityisen hyvä, keskinkertainen. Ei huumeita pidä ihannoida tietenkään, mutta siinä on semmonen shokeeramishaluinen ja poroporvallinen ote: Hui hirveetä, nyt tyttö joutuu huoraamaan. Ai kauheeta, nyt rujon näköinen mummo pälyilee mielisairaalassa.
Edelleen Alice. Jouduin kärsimään tämän kuolettavan tylsyyden elokuvateatterissa. Mielummin olisin vaikka purrut käteni irti. Toivoin, että päähahmo kuolisi pian, että päösisin tuskistani.
Toinen samanlainen kammotus oli Lumotut. Vaikka pääosassa olikin Nicole Kidman, niin ainoa tiivistunnelmainen osuus koko elokuvassa oli, kun harmittelin hukkaanmenneitä rahoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen Sex and the City -elokuva. Huonon ja huonoja esikuvia antavan sarjan lisäosia tyyliin Sex and the City - nyt rahastetaan tyhmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
marley&me
ainoastaan sairas paskiainen ohjaa kokoperheen elokuvan jossa lopussa kuolee päähenkilö koira
Suurinta osaa elokuvista en halua nähdä ensimmäistäkään kertaa ja suurinta osaa näkemistäni en taatusti katso toista kertaa. Yllättäen Hohto, Manaaja, Blue Velvet ja Kellopeliappelsiini on tullut nähtyä useammankin kerran.
Joitakin tyhjänpäiväisiä ihmissuhdekomedioita, kuten jotkut vuosikymmenien takaisetBridget Jones, Hylättyjen vaimojen kerho tai Naispaholainen, en halua nähdä edes nostalgiamielessä.
Neljubov - Rakkautta vailla
Huippu elokuva, mutta niin lohduton...
Kleopatra (1963)
Ulkoisesti näyttävästi toteutettu yli kolmen tunnin kinosaurus, mutta juoni matelee kuin kivireki. Tosin onhan elokuvassa aitoa tunnetta, kun Lissu Taylori ja Riku Burttoni katsavat toisiaan "silleen". Pitikin ostaa tämä DVD:nä.
Unelmien sielunmessu - jäi kamala ahdistava olo joka jatkui vielä seuraavaan päivään.
Titanic - pitkä ja tylsä, huonosti kirjoitetut henkilöhahmot.
Rakkautta vain - epäromanttinen sekasotku joka ei ollut edes hauska.
Epic Movie, Date Movie, Meet the Spartans ja kaikki vastaavat "parodiat", jotka eivät ole kunnon parodiaa nähneetkään.
Varmasti paljon muitakin leffoja, jotka ovat olleet niin huonoja että eivät tule edes mieleen.
Koti-ikävä. Kotimainen elokuva vuodelta 2005. Ei pysty kun kerran katsomaan jos sitäkään! Aivan helvetin ahdistava ja syy miksi pääosa henkilö on niin ahdistunut on jotain aivan kauheaa! Itku ja oksennus tulee pelkästä ajatuksesta 😢
Lilja 4-ever oli niin surullinen ja ahdistava etten pystyis varmaan katsomaan uudestaan.
Suuri osa suomalaisista elokuvista on niin hirveää paskaa että niitäkään ei saisi katsomaan ihan heti uusiksi.