Olen hyvännäköinen nainen Tinderissä. Syy miksi keskusteluni hyytyy kanssasi mies on

P*skan marjat. Kiinnostuneempi hoitaa sen kysymisen noin nälkäisesti. Saman tasoiset kyselevät tasapuolisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu ei ole kyselemistä. En ole koskaan tajunnut tätä. Keskustelu on orgaanista ajatustenvaihtoa, ei mitään poliisikuulustelumaista jankkaamista. Ymmärrän toki, että Tinderissä ihmiset haluavat kysellä, koska halutaan selvittää vastapuolen statsit ja asema, mutta noin niinkuin yleensä en ainakaan itse koskaan keskustele kyselemällä ja pidän sitä hyvin epäluonnollisena toimintana.

Ehkä juuri tästä syystä en ole oikein koskaan Tinderissä naisten kanssa menestynyt.

No eipä ne miehet sitä orgaanistakaan keskustelua harrasta. Jos ei kysy mitään, niin sitten möllöttävät hiljaa. Ja miten ihmeessä aloitat "orgaanisen keskustelun" ihmisen kanssa, josta et tiedä mitään, ettekä ole edes samassa paikassa fyysisesti? "On se ilmoja pidellyt"? Kerropas mulle, että miten sinä Tinderissä hoitaisit sen keskustelun ihan käytännössä ja ilman kysymyksiä?

Tietenkin on oletus, että keskustelukumppani on samalla aaltopituudella. Tätä tarkoitin sillä, että en tarvitse kysymyksiä tai vastauksia suostuakseni treffeille - aallonpituus riittää. 

Ja mitenkö hoitaisi? Ihan keskustelemalla. En ole koskaan kiinnittänyt asiaan huomiota vaan pyrkinyt olemaan oma itseni. En tietenkään ehdottomasti sulje pois kysymyksiä, mutta en ole huomannut, että niitä jotenkin välttämättä tarvitsisin keskustellakseni toisen kanssa. Mä kommentoin vaikka jotain yhteistä kiinnostuksen kohdettamme, puhun jostain mikä hänessä herätti kiinnostukseni, kerron huonoja vitsejä, kerron omasta elämästäni tai tapahtumista. Puhun kuin yleensäkin puhun ihmisille.

Minkälainen keskustelu syntyy jos kumpikin vaan puhuu eikä kysy toisiltaan mitään? Ei halua tietää enempää siitä toisesta tai asiasta mistä puhuu? Kysymisen tarkoitus on antaa vastapuolen ymmärtää että heidän puhumansa asia herättää kiinnostusta. 

Edelleenkään en ole ehdottoman kysymyskiellon kannattaja. Tietenkin teen tarkentavia kysymyksiä., jos näen siihen tarvetta. Lähinnä tässä protestoin keskustelua kysymysten avulla ja sen epäluonnollisuutta mulle henkilökohtaisesti. Varmaan tähän vaikuttaa myös se, että mulle tärkeämpää tutustumisessa on konkreettisten faktojen sijaan tunne, intohimo ja yhteensopivuus. Jotkut harrastukset, työpaikat, entiset suhteet, asuinmuodot, koulutukset ja muut joista yleensä kysellään ovat mulle toissijaisia juttuja potentiaalisessa kumppanissa. Tärkeämpää on, että ihmiseltä löytyy jotain josta hän on kiinnostunut, jotain johon hän suhtautuu intohimoisesti ja jotain mikä tekee hänet onnelliseksi.

Ja kuten sanoin myös,  ei tällä mun tyylillä hirveän hyvin Tinderissä edes menesty, joten miksi edes kuuntelisitte mua?

Eli mitkään faktat deittiehdokkaasta ei kiinnosta. Sinä vaan telepaattisesti päättelet pärstäkertoimen mukaan kenen kanssa kemiat kohtaa? Tietämättä tästä ihmisestä yhtään mitään. Useimmat ihmiset rajaa tätä tarjontaa nimenomaan keskustelun ja tietojen perusteella. Ei kai kukaan kaikkea aikaansa voi käyttää randomien tyyppien deittailuun.

Ei. Kuten sanoin: mä olen tehnyt tätä etukäteiskarsintaa kuvien ja profiilin perusteella. En tiedä mikä semmoinen fakta voisi olla, jonka selvittyä kieltäytyisin treffaamasta livenä, jos henkilö muuten vaikuttaisi kiinnostavalta, mukavalta ja persoonalliselta. Ehkä tää johtuu siitä, että mulla on melko laajat kriteerit ja haluan uskoa, että niistäkin ihmisistä, jotka ehkä ennakkoon vaikuttavat itseni vastakohdilta voi löytyä kiinnostavuutta ja potentiaalia. Ja kuten sanoin: mä oon tässä vähän poikkeava ja ymmärrän kyllä, että suurin osa toimii erilailla.

Et tiedä?

Itselleni vaikka:

Hänellä onkin kuusi lasta, neljälle miehelle.

SP-tauteja.

Naimisissa.

Matkoilla puolet vuodesta.

Sohvaperuna (yleensä selviää kuvista, mutta ei aina)

Jne jne. Esteitä löytyy vaikka kuinka paljon.

Niin, mä en ajattele näin. Esimerkkisi ovat tietenkin kärjistettyjä, mutta uskoisin, että noistakin suurin osa olisi joko ilmennyt profiilista tai sitten ovat sellaisia asioita, joita ei edes keskustelussa kerrottaisi. Mä menisin treffeille, jos keskustelu olisi ollut kiinnostavaa ja mukavaa. Siellä voi sitten todeta millainen ihminen on oikeasti vastassa ja onko meillä oikeastikin jotain yhteistä tai löytyykö kemiaa. Jos selviää, että vastapuoli on valehdellut profiilissaan niin tietenkin se olisi ikävä asia, mutta olisin menettänyt vain hieman aikaani, joten en mä osaisi niin pettynyt olla.

Minulla yksi nainen oli jo käynnistänyt keinohedelmöitysprosessin. Kertoi vasta 1. tapaamisen jälkeen... Ei kemialla ole enää mitään väliä siinä.

On siellä hyviäkin naisia, mutta aivan tajuttoman paljon epäsopivia.

Valehtelu on ikävää, mutta lopettaako valehteluun kykenevä valehtelun, jos kyselen häneltä asioista tarpeeksi?

Eihän se valehdellut?

Pointti tietenkin oli, että todellakin on paljon asioita, jotka kannattaa selvittää nopeasti ja helposti, ennen kuin haaskaa treffipäivän johonkin, mistä ei voi tulla mitään. Sinullakin on, jos ajattelet, ja olet rehellinen. Tuossakin tapauksessa olisin voinut kysyä lapsitoiveista, suunnitelmista tulevaisuudelle. Eiköhän olisi kertonut. Ja olisin voint käydä tapaamaassa jonkun toisen.

Mä olen ilmeisesti kovin mielikuvitukseton, koska en osaa suoralta kädeltä nimetä näitä asioita, jotka johtaisivat siihen, että pitäisin treffipäivää haaskattuna. Mä olen avoin lähes kaikelle ja haluaisin olla se ihminen, joka onnistuu muuttamaan mielipidettään siitä mikä on mulle kumppanissa olennaista, tärkeää ja ehdotonta. Toki voimme huomata, että emme ole yhteensopivia ihmisinä, mutta ei mulla ainakaan ole mitään listaa, jonka perusteella tiputan ihmisiä pois.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinun piti todeta olevasi hyvännäköinen? Samalla tavalla miehet meille rumemmillekin naisille keskustelee. :D

Totta. Minä rumana naisena löysin lopulta oman kullan Tinderistä.

Aikaisemmin käytin aikaa tinderissä kirjoitteluun. Niin paljon, että aina tuli petyttyä tapaamisessa tyyppiin. Muutin taktiikkaa ja perus speksien juttelun jälkeen ehdotin tapaamista. Mulla on koira, joten kävelytreffit oli oiva tapa hoitaa treffit alta pois. Kivaa juttuseuraa oli monesta. Samalla lailla osa on tuppisuita tavatessa, kun osa näyttää olevan kirjoitellessakin. Lopulta löytyi se, joka ehdotti aika nopeasti, että poistetaanko Tinder. 

Suosittelen nopeata tapaamista kevyissä merkeissä. Koiran ulkoilutus tosi kätevä tapa. Pääsee 30 minsassa pois tilanteesta, jo haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu ei ole kyselemistä. En ole koskaan tajunnut tätä. Keskustelu on orgaanista ajatustenvaihtoa, ei mitään poliisikuulustelumaista jankkaamista. Ymmärrän toki, että Tinderissä ihmiset haluavat kysellä, koska halutaan selvittää vastapuolen statsit ja asema, mutta noin niinkuin yleensä en ainakaan itse koskaan keskustele kyselemällä ja pidän sitä hyvin epäluonnollisena toimintana.

Ehkä juuri tästä syystä en ole oikein koskaan Tinderissä naisten kanssa menestynyt.

No eipä ne miehet sitä orgaanistakaan keskustelua harrasta. Jos ei kysy mitään, niin sitten möllöttävät hiljaa. Ja miten ihmeessä aloitat "orgaanisen keskustelun" ihmisen kanssa, josta et tiedä mitään, ettekä ole edes samassa paikassa fyysisesti? "On se ilmoja pidellyt"? Kerropas mulle, että miten sinä Tinderissä hoitaisit sen keskustelun ihan käytännössä ja ilman kysymyksiä?

Tietenkin on oletus, että keskustelukumppani on samalla aaltopituudella. Tätä tarkoitin sillä, että en tarvitse kysymyksiä tai vastauksia suostuakseni treffeille - aallonpituus riittää. 

Ja mitenkö hoitaisi? Ihan keskustelemalla. En ole koskaan kiinnittänyt asiaan huomiota vaan pyrkinyt olemaan oma itseni. En tietenkään ehdottomasti sulje pois kysymyksiä, mutta en ole huomannut, että niitä jotenkin välttämättä tarvitsisin keskustellakseni toisen kanssa. Mä kommentoin vaikka jotain yhteistä kiinnostuksen kohdettamme, puhun jostain mikä hänessä herätti kiinnostukseni, kerron huonoja vitsejä, kerron omasta elämästäni tai tapahtumista. Puhun kuin yleensäkin puhun ihmisille.

Minkälainen keskustelu syntyy jos kumpikin vaan puhuu eikä kysy toisiltaan mitään? Ei halua tietää enempää siitä toisesta tai asiasta mistä puhuu? Kysymisen tarkoitus on antaa vastapuolen ymmärtää että heidän puhumansa asia herättää kiinnostusta. 

Edelleenkään en ole ehdottoman kysymyskiellon kannattaja. Tietenkin teen tarkentavia kysymyksiä., jos näen siihen tarvetta. Lähinnä tässä protestoin keskustelua kysymysten avulla ja sen epäluonnollisuutta mulle henkilökohtaisesti. Varmaan tähän vaikuttaa myös se, että mulle tärkeämpää tutustumisessa on konkreettisten faktojen sijaan tunne, intohimo ja yhteensopivuus. Jotkut harrastukset, työpaikat, entiset suhteet, asuinmuodot, koulutukset ja muut joista yleensä kysellään ovat mulle toissijaisia juttuja potentiaalisessa kumppanissa. Tärkeämpää on, että ihmiseltä löytyy jotain josta hän on kiinnostunut, jotain johon hän suhtautuu intohimoisesti ja jotain mikä tekee hänet onnelliseksi.

Ja kuten sanoin myös,  ei tällä mun tyylillä hirveän hyvin Tinderissä edes menesty, joten miksi edes kuuntelisitte mua?

Eli mitkään faktat deittiehdokkaasta ei kiinnosta. Sinä vaan telepaattisesti päättelet pärstäkertoimen mukaan kenen kanssa kemiat kohtaa? Tietämättä tästä ihmisestä yhtään mitään. Useimmat ihmiset rajaa tätä tarjontaa nimenomaan keskustelun ja tietojen perusteella. Ei kai kukaan kaikkea aikaansa voi käyttää randomien tyyppien deittailuun.

Ei. Kuten sanoin: mä olen tehnyt tätä etukäteiskarsintaa kuvien ja profiilin perusteella. En tiedä mikä semmoinen fakta voisi olla, jonka selvittyä kieltäytyisin treffaamasta livenä, jos henkilö muuten vaikuttaisi kiinnostavalta, mukavalta ja persoonalliselta. Ehkä tää johtuu siitä, että mulla on melko laajat kriteerit ja haluan uskoa, että niistäkin ihmisistä, jotka ehkä ennakkoon vaikuttavat itseni vastakohdilta voi löytyä kiinnostavuutta ja potentiaalia. Ja kuten sanoin: mä oon tässä vähän poikkeava ja ymmärrän kyllä, että suurin osa toimii erilailla.

Et tiedä?

Itselleni vaikka:

Hänellä onkin kuusi lasta, neljälle miehelle.

SP-tauteja.

Naimisissa.

Matkoilla puolet vuodesta.

Sohvaperuna (yleensä selviää kuvista, mutta ei aina)

Jne jne. Esteitä löytyy vaikka kuinka paljon.

Niin, mä en ajattele näin. Esimerkkisi ovat tietenkin kärjistettyjä, mutta uskoisin, että noistakin suurin osa olisi joko ilmennyt profiilista tai sitten ovat sellaisia asioita, joita ei edes keskustelussa kerrottaisi. Mä menisin treffeille, jos keskustelu olisi ollut kiinnostavaa ja mukavaa. Siellä voi sitten todeta millainen ihminen on oikeasti vastassa ja onko meillä oikeastikin jotain yhteistä tai löytyykö kemiaa. Jos selviää, että vastapuoli on valehdellut profiilissaan niin tietenkin se olisi ikävä asia, mutta olisin menettänyt vain hieman aikaani, joten en mä osaisi niin pettynyt olla.

Minulla yksi nainen oli jo käynnistänyt keinohedelmöitysprosessin. Kertoi vasta 1. tapaamisen jälkeen... Ei kemialla ole enää mitään väliä siinä.

On siellä hyviäkin naisia, mutta aivan tajuttoman paljon epäsopivia.

Valehtelu on ikävää, mutta lopettaako valehteluun kykenevä valehtelun, jos kyselen häneltä asioista tarpeeksi?

Eihän se valehdellut?

Pointti tietenkin oli, että todellakin on paljon asioita, jotka kannattaa selvittää nopeasti ja helposti, ennen kuin haaskaa treffipäivän johonkin, mistä ei voi tulla mitään. Sinullakin on, jos ajattelet, ja olet rehellinen. Tuossakin tapauksessa olisin voinut kysyä lapsitoiveista, suunnitelmista tulevaisuudelle. Eiköhän olisi kertonut. Ja olisin voint käydä tapaamaassa jonkun toisen.

Mä olen ilmeisesti kovin mielikuvitukseton, koska en osaa suoralta kädeltä nimetä näitä asioita, jotka johtaisivat siihen, että pitäisin treffipäivää haaskattuna. Mä olen avoin lähes kaikelle ja haluaisin olla se ihminen, joka onnistuu muuttamaan mielipidettään siitä mikä on mulle kumppanissa olennaista, tärkeää ja ehdotonta. Toki voimme huomata, että emme ole yhteensopivia ihmisinä, mutta ei mulla ainakaan ole mitään listaa, jonka perusteella tiputan ihmisiä pois.

No miten sulle on tuo kaikki käy tyyli toiminut? Minua ei lähtökohtaisesti ihmiset kiinnosta ja en saa mitään irti selkeästi väärien ihmisten tapailusta. Miksi hukata omaa ja toisten aikaa turhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu ei ole kyselemistä. En ole koskaan tajunnut tätä. Keskustelu on orgaanista ajatustenvaihtoa, ei mitään poliisikuulustelumaista jankkaamista. Ymmärrän toki, että Tinderissä ihmiset haluavat kysellä, koska halutaan selvittää vastapuolen statsit ja asema, mutta noin niinkuin yleensä en ainakaan itse koskaan keskustele kyselemällä ja pidän sitä hyvin epäluonnollisena toimintana.

Ehkä juuri tästä syystä en ole oikein koskaan Tinderissä naisten kanssa menestynyt.

Oih. Tästä tuli speeddate-kokemukseni mieleen! Sielä oli kaksi kivan oloista nörttipoikaa, joilla oli todella mielenkiintoinen projekti työnalla ja kyselinkinsiitä kiinnostuneena kummaltakin. Ja hehän innostuivat kertomaan ihan todella perusteellisesti, mikä sinänsä oli oikeasti kiinnostavaa. Mutta missään vaiheessa kumpikaan heistä ei osoittanut minkäänlaista kiinnostusta muhun, vaikka tauollakin hakeutuivat seuraani. Kertomaan lisää projektistaan, ja olivatt selvästi innoissaan siitä, että joku on kiinnostunut. Jos keskustelu olisi ollut edes hitusen enemmän vuorovaikutteista, olisin ruksannut "olen kiinnostunut tapaamaan uudelleen" kohtaa. Palautelomakkeessa näin heidän kummankin ruksanneen tosin minut...

Tunnistan tästä itseni. Varmasti olivat kiinnostuneita kuten sanoit, mutta eivät vain osanneet sitä sanallisesti osoittaa, kun kerrankin pääsivät kertomaan elämästään kiinnostuneelle ihmiselle. Olihan tuossa kuitenkin se positiivinen seikka, että heillä on kiinnostuksenkohde johon suhtautuvat intohimoisesta ja mun silmissä se on hyvä piirre mahdollisessa kumppanissa. Ehkä tuo speed date ei ollut heille ihan se sopivin ympäristö?

Niinpä, mielestäni on kiehtovaa jos joku on todella innostunut jostain, mutta minulle tuli todella vahva fiilis siitä miten tällaisen ihmisen kanssa tapailu etenisi. Minä olisin se, joka kannattelisi tapaamisia ja luotsaisin suhdetta eteenpäin ja saisin vain odotella milloin se toinen tajuaisi osoittaa kiinnostustaan minuun. Ja mieluiten saman tyyppisellä innokkuudella kuin minä osoitan häntä kohtaan. Joskus nuorempana olisin voinut ottaa haasteena vastaan, mutta näin vanhemapa en jaksaisi mihinkään epäsuhtaisiin suhteisiin ryhtyä, vaikka ne ehkä pidemmän päälle tasoittuisivatkin. En halua olla mikään isosisko-/ äitihahmo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu ei ole kyselemistä. En ole koskaan tajunnut tätä. Keskustelu on orgaanista ajatustenvaihtoa, ei mitään poliisikuulustelumaista jankkaamista. Ymmärrän toki, että Tinderissä ihmiset haluavat kysellä, koska halutaan selvittää vastapuolen statsit ja asema, mutta noin niinkuin yleensä en ainakaan itse koskaan keskustele kyselemällä ja pidän sitä hyvin epäluonnollisena toimintana.

Ehkä juuri tästä syystä en ole oikein koskaan Tinderissä naisten kanssa menestynyt.

No eipä ne miehet sitä orgaanistakaan keskustelua harrasta. Jos ei kysy mitään, niin sitten möllöttävät hiljaa. Ja miten ihmeessä aloitat "orgaanisen keskustelun" ihmisen kanssa, josta et tiedä mitään, ettekä ole edes samassa paikassa fyysisesti? "On se ilmoja pidellyt"? Kerropas mulle, että miten sinä Tinderissä hoitaisit sen keskustelun ihan käytännössä ja ilman kysymyksiä?

Tietenkin on oletus, että keskustelukumppani on samalla aaltopituudella. Tätä tarkoitin sillä, että en tarvitse kysymyksiä tai vastauksia suostuakseni treffeille - aallonpituus riittää. 

Ja mitenkö hoitaisi? Ihan keskustelemalla. En ole koskaan kiinnittänyt asiaan huomiota vaan pyrkinyt olemaan oma itseni. En tietenkään ehdottomasti sulje pois kysymyksiä, mutta en ole huomannut, että niitä jotenkin välttämättä tarvitsisin keskustellakseni toisen kanssa. Mä kommentoin vaikka jotain yhteistä kiinnostuksen kohdettamme, puhun jostain mikä hänessä herätti kiinnostukseni, kerron huonoja vitsejä, kerron omasta elämästäni tai tapahtumista. Puhun kuin yleensäkin puhun ihmisille.

Minkälainen keskustelu syntyy jos kumpikin vaan puhuu eikä kysy toisiltaan mitään? Ei halua tietää enempää siitä toisesta tai asiasta mistä puhuu? Kysymisen tarkoitus on antaa vastapuolen ymmärtää että heidän puhumansa asia herättää kiinnostusta. 

Edelleenkään en ole ehdottoman kysymyskiellon kannattaja. Tietenkin teen tarkentavia kysymyksiä., jos näen siihen tarvetta. Lähinnä tässä protestoin keskustelua kysymysten avulla ja sen epäluonnollisuutta mulle henkilökohtaisesti. Varmaan tähän vaikuttaa myös se, että mulle tärkeämpää tutustumisessa on konkreettisten faktojen sijaan tunne, intohimo ja yhteensopivuus. Jotkut harrastukset, työpaikat, entiset suhteet, asuinmuodot, koulutukset ja muut joista yleensä kysellään ovat mulle toissijaisia juttuja potentiaalisessa kumppanissa. Tärkeämpää on, että ihmiseltä löytyy jotain josta hän on kiinnostunut, jotain johon hän suhtautuu intohimoisesti ja jotain mikä tekee hänet onnelliseksi.

Ja kuten sanoin myös,  ei tällä mun tyylillä hirveän hyvin Tinderissä edes menesty, joten miksi edes kuuntelisitte mua?

Eli mitkään faktat deittiehdokkaasta ei kiinnosta. Sinä vaan telepaattisesti päättelet pärstäkertoimen mukaan kenen kanssa kemiat kohtaa? Tietämättä tästä ihmisestä yhtään mitään. Useimmat ihmiset rajaa tätä tarjontaa nimenomaan keskustelun ja tietojen perusteella. Ei kai kukaan kaikkea aikaansa voi käyttää randomien tyyppien deittailuun.

Ei. Kuten sanoin: mä olen tehnyt tätä etukäteiskarsintaa kuvien ja profiilin perusteella. En tiedä mikä semmoinen fakta voisi olla, jonka selvittyä kieltäytyisin treffaamasta livenä, jos henkilö muuten vaikuttaisi kiinnostavalta, mukavalta ja persoonalliselta. Ehkä tää johtuu siitä, että mulla on melko laajat kriteerit ja haluan uskoa, että niistäkin ihmisistä, jotka ehkä ennakkoon vaikuttavat itseni vastakohdilta voi löytyä kiinnostavuutta ja potentiaalia. Ja kuten sanoin: mä oon tässä vähän poikkeava ja ymmärrän kyllä, että suurin osa toimii erilailla.

Et tiedä?

Itselleni vaikka:

Hänellä onkin kuusi lasta, neljälle miehelle.

SP-tauteja.

Naimisissa.

Matkoilla puolet vuodesta.

Sohvaperuna (yleensä selviää kuvista, mutta ei aina)

Jne jne. Esteitä löytyy vaikka kuinka paljon.

Niin, mä en ajattele näin. Esimerkkisi ovat tietenkin kärjistettyjä, mutta uskoisin, että noistakin suurin osa olisi joko ilmennyt profiilista tai sitten ovat sellaisia asioita, joita ei edes keskustelussa kerrottaisi. Mä menisin treffeille, jos keskustelu olisi ollut kiinnostavaa ja mukavaa. Siellä voi sitten todeta millainen ihminen on oikeasti vastassa ja onko meillä oikeastikin jotain yhteistä tai löytyykö kemiaa. Jos selviää, että vastapuoli on valehdellut profiilissaan niin tietenkin se olisi ikävä asia, mutta olisin menettänyt vain hieman aikaani, joten en mä osaisi niin pettynyt olla.

Minulla yksi nainen oli jo käynnistänyt keinohedelmöitysprosessin. Kertoi vasta 1. tapaamisen jälkeen... Ei kemialla ole enää mitään väliä siinä.

On siellä hyviäkin naisia, mutta aivan tajuttoman paljon epäsopivia.

Valehtelu on ikävää, mutta lopettaako valehteluun kykenevä valehtelun, jos kyselen häneltä asioista tarpeeksi?

Eihän se valehdellut?

Pointti tietenkin oli, että todellakin on paljon asioita, jotka kannattaa selvittää nopeasti ja helposti, ennen kuin haaskaa treffipäivän johonkin, mistä ei voi tulla mitään. Sinullakin on, jos ajattelet, ja olet rehellinen. Tuossakin tapauksessa olisin voinut kysyä lapsitoiveista, suunnitelmista tulevaisuudelle. Eiköhän olisi kertonut. Ja olisin voint käydä tapaamaassa jonkun toisen.

Mä olen ilmeisesti kovin mielikuvitukseton, koska en osaa suoralta kädeltä nimetä näitä asioita, jotka johtaisivat siihen, että pitäisin treffipäivää haaskattuna. Mä olen avoin lähes kaikelle ja haluaisin olla se ihminen, joka onnistuu muuttamaan mielipidettään siitä mikä on mulle kumppanissa olennaista, tärkeää ja ehdotonta. Toki voimme huomata, että emme ole yhteensopivia ihmisinä, mutta ei mulla ainakaan ole mitään listaa, jonka perusteella tiputan ihmisiä pois.

No miten sulle on tuo kaikki käy tyyli toiminut? Minua ei lähtökohtaisesti ihmiset kiinnosta ja en saa mitään irti selkeästi väärien ihmisten tapailusta. Miksi hukata omaa ja toisten aikaa turhaan.

Enemmän se aika menee hukkaan, jos naputtelet tunnin tinderissä, kuin esimerkiksi, että käyt juttelemassa tyypille 30minsaa puistossa istuen tai kaupungilla kävellen. Tavatessa saa aidomman kuvan ihmisestä kuin kirjoitellessa. Kuuntele tässä asiassa fiksumpiasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu ei ole kyselemistä. En ole koskaan tajunnut tätä. Keskustelu on orgaanista ajatustenvaihtoa, ei mitään poliisikuulustelumaista jankkaamista. Ymmärrän toki, että Tinderissä ihmiset haluavat kysellä, koska halutaan selvittää vastapuolen statsit ja asema, mutta noin niinkuin yleensä en ainakaan itse koskaan keskustele kyselemällä ja pidän sitä hyvin epäluonnollisena toimintana.

Ehkä juuri tästä syystä en ole oikein koskaan Tinderissä naisten kanssa menestynyt.

No eipä ne miehet sitä orgaanistakaan keskustelua harrasta. Jos ei kysy mitään, niin sitten möllöttävät hiljaa. Ja miten ihmeessä aloitat "orgaanisen keskustelun" ihmisen kanssa, josta et tiedä mitään, ettekä ole edes samassa paikassa fyysisesti? "On se ilmoja pidellyt"? Kerropas mulle, että miten sinä Tinderissä hoitaisit sen keskustelun ihan käytännössä ja ilman kysymyksiä?

Tietenkin on oletus, että keskustelukumppani on samalla aaltopituudella. Tätä tarkoitin sillä, että en tarvitse kysymyksiä tai vastauksia suostuakseni treffeille - aallonpituus riittää. 

Ja mitenkö hoitaisi? Ihan keskustelemalla. En ole koskaan kiinnittänyt asiaan huomiota vaan pyrkinyt olemaan oma itseni. En tietenkään ehdottomasti sulje pois kysymyksiä, mutta en ole huomannut, että niitä jotenkin välttämättä tarvitsisin keskustellakseni toisen kanssa. Mä kommentoin vaikka jotain yhteistä kiinnostuksen kohdettamme, puhun jostain mikä hänessä herätti kiinnostukseni, kerron huonoja vitsejä, kerron omasta elämästäni tai tapahtumista. Puhun kuin yleensäkin puhun ihmisille.

Minkälainen keskustelu syntyy jos kumpikin vaan puhuu eikä kysy toisiltaan mitään? Ei halua tietää enempää siitä toisesta tai asiasta mistä puhuu? Kysymisen tarkoitus on antaa vastapuolen ymmärtää että heidän puhumansa asia herättää kiinnostusta. 

Edelleenkään en ole ehdottoman kysymyskiellon kannattaja. Tietenkin teen tarkentavia kysymyksiä., jos näen siihen tarvetta. Lähinnä tässä protestoin keskustelua kysymysten avulla ja sen epäluonnollisuutta mulle henkilökohtaisesti. Varmaan tähän vaikuttaa myös se, että mulle tärkeämpää tutustumisessa on konkreettisten faktojen sijaan tunne, intohimo ja yhteensopivuus. Jotkut harrastukset, työpaikat, entiset suhteet, asuinmuodot, koulutukset ja muut joista yleensä kysellään ovat mulle toissijaisia juttuja potentiaalisessa kumppanissa. Tärkeämpää on, että ihmiseltä löytyy jotain josta hän on kiinnostunut, jotain johon hän suhtautuu intohimoisesti ja jotain mikä tekee hänet onnelliseksi.

Ja kuten sanoin myös,  ei tällä mun tyylillä hirveän hyvin Tinderissä edes menesty, joten miksi edes kuuntelisitte mua?

Eli mitkään faktat deittiehdokkaasta ei kiinnosta. Sinä vaan telepaattisesti päättelet pärstäkertoimen mukaan kenen kanssa kemiat kohtaa? Tietämättä tästä ihmisestä yhtään mitään. Useimmat ihmiset rajaa tätä tarjontaa nimenomaan keskustelun ja tietojen perusteella. Ei kai kukaan kaikkea aikaansa voi käyttää randomien tyyppien deittailuun.

Ei. Kuten sanoin: mä olen tehnyt tätä etukäteiskarsintaa kuvien ja profiilin perusteella. En tiedä mikä semmoinen fakta voisi olla, jonka selvittyä kieltäytyisin treffaamasta livenä, jos henkilö muuten vaikuttaisi kiinnostavalta, mukavalta ja persoonalliselta. Ehkä tää johtuu siitä, että mulla on melko laajat kriteerit ja haluan uskoa, että niistäkin ihmisistä, jotka ehkä ennakkoon vaikuttavat itseni vastakohdilta voi löytyä kiinnostavuutta ja potentiaalia. Ja kuten sanoin: mä oon tässä vähän poikkeava ja ymmärrän kyllä, että suurin osa toimii erilailla.

Et tiedä?

Itselleni vaikka:

Hänellä onkin kuusi lasta, neljälle miehelle.

SP-tauteja.

Naimisissa.

Matkoilla puolet vuodesta.

Sohvaperuna (yleensä selviää kuvista, mutta ei aina)

Jne jne. Esteitä löytyy vaikka kuinka paljon.

Niin, mä en ajattele näin. Esimerkkisi ovat tietenkin kärjistettyjä, mutta uskoisin, että noistakin suurin osa olisi joko ilmennyt profiilista tai sitten ovat sellaisia asioita, joita ei edes keskustelussa kerrottaisi. Mä menisin treffeille, jos keskustelu olisi ollut kiinnostavaa ja mukavaa. Siellä voi sitten todeta millainen ihminen on oikeasti vastassa ja onko meillä oikeastikin jotain yhteistä tai löytyykö kemiaa. Jos selviää, että vastapuoli on valehdellut profiilissaan niin tietenkin se olisi ikävä asia, mutta olisin menettänyt vain hieman aikaani, joten en mä osaisi niin pettynyt olla.

Minulla yksi nainen oli jo käynnistänyt keinohedelmöitysprosessin. Kertoi vasta 1. tapaamisen jälkeen... Ei kemialla ole enää mitään väliä siinä.

On siellä hyviäkin naisia, mutta aivan tajuttoman paljon epäsopivia.

Valehtelu on ikävää, mutta lopettaako valehteluun kykenevä valehtelun, jos kyselen häneltä asioista tarpeeksi?

Eihän se valehdellut?

Pointti tietenkin oli, että todellakin on paljon asioita, jotka kannattaa selvittää nopeasti ja helposti, ennen kuin haaskaa treffipäivän johonkin, mistä ei voi tulla mitään. Sinullakin on, jos ajattelet, ja olet rehellinen. Tuossakin tapauksessa olisin voinut kysyä lapsitoiveista, suunnitelmista tulevaisuudelle. Eiköhän olisi kertonut. Ja olisin voint käydä tapaamaassa jonkun toisen.

Mä olen ilmeisesti kovin mielikuvitukseton, koska en osaa suoralta kädeltä nimetä näitä asioita, jotka johtaisivat siihen, että pitäisin treffipäivää haaskattuna. Mä olen avoin lähes kaikelle ja haluaisin olla se ihminen, joka onnistuu muuttamaan mielipidettään siitä mikä on mulle kumppanissa olennaista, tärkeää ja ehdotonta. Toki voimme huomata, että emme ole yhteensopivia ihmisinä, mutta ei mulla ainakaan ole mitään listaa, jonka perusteella tiputan ihmisiä pois.

No miten sulle on tuo kaikki käy tyyli toiminut? Minua ei lähtökohtaisesti ihmiset kiinnosta ja en saa mitään irti selkeästi väärien ihmisten tapailusta. Miksi hukata omaa ja toisten aikaa turhaan.

Kuten sanoin, ei se hirveän hyvin ole toiminut. Ehkä sen takia, että olen vähän outo ja mun on hankala löytää samalla aaltopituudella olevaa seuraa sitten, kun siirrytään keskustelusta ihan oikeaan elämään? Ehkä se johtuu siitä, että en kartoita etukäteen ihmisiä tarpeeksi perusteellisesti? En mä oikein tiedä. 

Lähinnä mietin, että mulle on parempi laajentaa kuin supistaa sitä joukkoa, josta etsin. En ole itsekään mikään huippulaatuisin saalis, joten olen avoin kaikille ja kaikelle. Ehkä sieltä löytyy joku, josta en ajatellut kiinnostuvani, mutta saikin sitten mut oivaltamaan jotain uutta. Lisäksi kun en ole koskaan osannut etsiä ihmistä listan kanssa, niin kaikki tämmöinen on mulle vähän epäluonnollista. Mulle riittää, jos on mukava, persoonallinen, spontaani ja kiehtova. Kaikki muu ton päälle on sitten plussaa. Tietenkin tuntemusten pitää olla molemminpuolisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu ei ole kyselemistä. En ole koskaan tajunnut tätä. Keskustelu on orgaanista ajatustenvaihtoa, ei mitään poliisikuulustelumaista jankkaamista. Ymmärrän toki, että Tinderissä ihmiset haluavat kysellä, koska halutaan selvittää vastapuolen statsit ja asema, mutta noin niinkuin yleensä en ainakaan itse koskaan keskustele kyselemällä ja pidän sitä hyvin epäluonnollisena toimintana.

Ehkä juuri tästä syystä en ole oikein koskaan Tinderissä naisten kanssa menestynyt.

No eipä ne miehet sitä orgaanistakaan keskustelua harrasta. Jos ei kysy mitään, niin sitten möllöttävät hiljaa. Ja miten ihmeessä aloitat "orgaanisen keskustelun" ihmisen kanssa, josta et tiedä mitään, ettekä ole edes samassa paikassa fyysisesti? "On se ilmoja pidellyt"? Kerropas mulle, että miten sinä Tinderissä hoitaisit sen keskustelun ihan käytännössä ja ilman kysymyksiä?

Tietenkin on oletus, että keskustelukumppani on samalla aaltopituudella. Tätä tarkoitin sillä, että en tarvitse kysymyksiä tai vastauksia suostuakseni treffeille - aallonpituus riittää. 

Ja mitenkö hoitaisi? Ihan keskustelemalla. En ole koskaan kiinnittänyt asiaan huomiota vaan pyrkinyt olemaan oma itseni. En tietenkään ehdottomasti sulje pois kysymyksiä, mutta en ole huomannut, että niitä jotenkin välttämättä tarvitsisin keskustellakseni toisen kanssa. Mä kommentoin vaikka jotain yhteistä kiinnostuksen kohdettamme, puhun jostain mikä hänessä herätti kiinnostukseni, kerron huonoja vitsejä, kerron omasta elämästäni tai tapahtumista. Puhun kuin yleensäkin puhun ihmisille.

Minkälainen keskustelu syntyy jos kumpikin vaan puhuu eikä kysy toisiltaan mitään? Ei halua tietää enempää siitä toisesta tai asiasta mistä puhuu? Kysymisen tarkoitus on antaa vastapuolen ymmärtää että heidän puhumansa asia herättää kiinnostusta. 

Edelleenkään en ole ehdottoman kysymyskiellon kannattaja. Tietenkin teen tarkentavia kysymyksiä., jos näen siihen tarvetta. Lähinnä tässä protestoin keskustelua kysymysten avulla ja sen epäluonnollisuutta mulle henkilökohtaisesti. Varmaan tähän vaikuttaa myös se, että mulle tärkeämpää tutustumisessa on konkreettisten faktojen sijaan tunne, intohimo ja yhteensopivuus. Jotkut harrastukset, työpaikat, entiset suhteet, asuinmuodot, koulutukset ja muut joista yleensä kysellään ovat mulle toissijaisia juttuja potentiaalisessa kumppanissa. Tärkeämpää on, että ihmiseltä löytyy jotain josta hän on kiinnostunut, jotain johon hän suhtautuu intohimoisesti ja jotain mikä tekee hänet onnelliseksi.

Ja kuten sanoin myös,  ei tällä mun tyylillä hirveän hyvin Tinderissä edes menesty, joten miksi edes kuuntelisitte mua?

Eli mitkään faktat deittiehdokkaasta ei kiinnosta. Sinä vaan telepaattisesti päättelet pärstäkertoimen mukaan kenen kanssa kemiat kohtaa? Tietämättä tästä ihmisestä yhtään mitään. Useimmat ihmiset rajaa tätä tarjontaa nimenomaan keskustelun ja tietojen perusteella. Ei kai kukaan kaikkea aikaansa voi käyttää randomien tyyppien deittailuun.

Ei. Kuten sanoin: mä olen tehnyt tätä etukäteiskarsintaa kuvien ja profiilin perusteella. En tiedä mikä semmoinen fakta voisi olla, jonka selvittyä kieltäytyisin treffaamasta livenä, jos henkilö muuten vaikuttaisi kiinnostavalta, mukavalta ja persoonalliselta. Ehkä tää johtuu siitä, että mulla on melko laajat kriteerit ja haluan uskoa, että niistäkin ihmisistä, jotka ehkä ennakkoon vaikuttavat itseni vastakohdilta voi löytyä kiinnostavuutta ja potentiaalia. Ja kuten sanoin: mä oon tässä vähän poikkeava ja ymmärrän kyllä, että suurin osa toimii erilailla.

Et tiedä?

Itselleni vaikka:

Hänellä onkin kuusi lasta, neljälle miehelle.

SP-tauteja.

Naimisissa.

Matkoilla puolet vuodesta.

Sohvaperuna (yleensä selviää kuvista, mutta ei aina)

Jne jne. Esteitä löytyy vaikka kuinka paljon.

Niin, mä en ajattele näin. Esimerkkisi ovat tietenkin kärjistettyjä, mutta uskoisin, että noistakin suurin osa olisi joko ilmennyt profiilista tai sitten ovat sellaisia asioita, joita ei edes keskustelussa kerrottaisi. Mä menisin treffeille, jos keskustelu olisi ollut kiinnostavaa ja mukavaa. Siellä voi sitten todeta millainen ihminen on oikeasti vastassa ja onko meillä oikeastikin jotain yhteistä tai löytyykö kemiaa. Jos selviää, että vastapuoli on valehdellut profiilissaan niin tietenkin se olisi ikävä asia, mutta olisin menettänyt vain hieman aikaani, joten en mä osaisi niin pettynyt olla.

Minulla yksi nainen oli jo käynnistänyt keinohedelmöitysprosessin. Kertoi vasta 1. tapaamisen jälkeen... Ei kemialla ole enää mitään väliä siinä.

On siellä hyviäkin naisia, mutta aivan tajuttoman paljon epäsopivia.

Valehtelu on ikävää, mutta lopettaako valehteluun kykenevä valehtelun, jos kyselen häneltä asioista tarpeeksi?

Eihän se valehdellut?

Pointti tietenkin oli, että todellakin on paljon asioita, jotka kannattaa selvittää nopeasti ja helposti, ennen kuin haaskaa treffipäivän johonkin, mistä ei voi tulla mitään. Sinullakin on, jos ajattelet, ja olet rehellinen. Tuossakin tapauksessa olisin voinut kysyä lapsitoiveista, suunnitelmista tulevaisuudelle. Eiköhän olisi kertonut. Ja olisin voint käydä tapaamaassa jonkun toisen.

Mä olen ilmeisesti kovin mielikuvitukseton, koska en osaa suoralta kädeltä nimetä näitä asioita, jotka johtaisivat siihen, että pitäisin treffipäivää haaskattuna. Mä olen avoin lähes kaikelle ja haluaisin olla se ihminen, joka onnistuu muuttamaan mielipidettään siitä mikä on mulle kumppanissa olennaista, tärkeää ja ehdotonta. Toki voimme huomata, että emme ole yhteensopivia ihmisinä, mutta ei mulla ainakaan ole mitään listaa, jonka perusteella tiputan ihmisiä pois.

No miten sulle on tuo kaikki käy tyyli toiminut? Minua ei lähtökohtaisesti ihmiset kiinnosta ja en saa mitään irti selkeästi väärien ihmisten tapailusta. Miksi hukata omaa ja toisten aikaa turhaan.

Enemmän se aika menee hukkaan, jos naputtelet tunnin tinderissä, kuin esimerkiksi, että käyt juttelemassa tyypille 30minsaa puistossa istuen tai kaupungilla kävellen. Tavatessa saa aidomman kuvan ihmisestä kuin kirjoitellessa. Kuuntele tässä asiassa fiksumpiasi.

No sinulla on aikaa tuhlattavaksi kaupungilla lorvimiseen, minulla ei. Sitä paitsi se kirjoittelu onnistuu muiden puhujien välissä. Sinne tapaamiseen täytyy vaivautua menemään vartavqsten. Ja ties minkä stalkkeri saa vaivoikseen. Joten kiitos ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu ei ole kyselemistä. En ole koskaan tajunnut tätä. Keskustelu on orgaanista ajatustenvaihtoa, ei mitään poliisikuulustelumaista jankkaamista. Ymmärrän toki, että Tinderissä ihmiset haluavat kysellä, koska halutaan selvittää vastapuolen statsit ja asema, mutta noin niinkuin yleensä en ainakaan itse koskaan keskustele kyselemällä ja pidän sitä hyvin epäluonnollisena toimintana.

Ehkä juuri tästä syystä en ole oikein koskaan Tinderissä naisten kanssa menestynyt.

Oih. Tästä tuli speeddate-kokemukseni mieleen! Sielä oli kaksi kivan oloista nörttipoikaa, joilla oli todella mielenkiintoinen projekti työnalla ja kyselinkinsiitä kiinnostuneena kummaltakin. Ja hehän innostuivat kertomaan ihan todella perusteellisesti, mikä sinänsä oli oikeasti kiinnostavaa. Mutta missään vaiheessa kumpikaan heistä ei osoittanut minkäänlaista kiinnostusta muhun, vaikka tauollakin hakeutuivat seuraani. Kertomaan lisää projektistaan, ja olivatt selvästi innoissaan siitä, että joku on kiinnostunut. Jos keskustelu olisi ollut edes hitusen enemmän vuorovaikutteista, olisin ruksannut "olen kiinnostunut tapaamaan uudelleen" kohtaa. Palautelomakkeessa näin heidän kummankin ruksanneen tosin minut...

Tunnistan tästä itseni. Varmasti olivat kiinnostuneita kuten sanoit, mutta eivät vain osanneet sitä sanallisesti osoittaa, kun kerrankin pääsivät kertomaan elämästään kiinnostuneelle ihmiselle. Olihan tuossa kuitenkin se positiivinen seikka, että heillä on kiinnostuksenkohde johon suhtautuvat intohimoisesta ja mun silmissä se on hyvä piirre mahdollisessa kumppanissa. Ehkä tuo speed date ei ollut heille ihan se sopivin ympäristö?

Niinpä, mielestäni on kiehtovaa jos joku on todella innostunut jostain, mutta minulle tuli todella vahva fiilis siitä miten tällaisen ihmisen kanssa tapailu etenisi. Minä olisin se, joka kannattelisi tapaamisia ja luotsaisin suhdetta eteenpäin ja saisin vain odotella milloin se toinen tajuaisi osoittaa kiinnostustaan minuun. Ja mieluiten saman tyyppisellä innokkuudella kuin minä osoitan häntä kohtaan. Joskus nuorempana olisin voinut ottaa haasteena vastaan, mutta näin vanhemapa en jaksaisi mihinkään epäsuhtaisiin suhteisiin ryhtyä, vaikka ne ehkä pidemmän päälle tasoittuisivatkin. En halua olla mikään isosisko-/ äitihahmo.

Ymmärrän tuon. Ymmärrän myös sen toisen puolen, jossa ehkä ei ole niin paljon kokemusta suhteista ja interaktioista kumppanin kanssa. Nuokin ovat opittavia taitoja enkä usko, että nuo ihmiset toimivat noin tahallaan vaan ennemminkin innostuksensa viemänä ja huomaamattaan. Ja kuten sanoit, suhteeseen lähteminen olisi riski, koska ei ole takuuta tulisiko muutosta koskaan tapahtumaan ja sulla on oikeus jättää tuo riski tietenkin ottamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu ei ole kyselemistä. En ole koskaan tajunnut tätä. Keskustelu on orgaanista ajatustenvaihtoa, ei mitään poliisikuulustelumaista jankkaamista. Ymmärrän toki, että Tinderissä ihmiset haluavat kysellä, koska halutaan selvittää vastapuolen statsit ja asema, mutta noin niinkuin yleensä en ainakaan itse koskaan keskustele kyselemällä ja pidän sitä hyvin epäluonnollisena toimintana.

Ehkä juuri tästä syystä en ole oikein koskaan Tinderissä naisten kanssa menestynyt.

Oih. Tästä tuli speeddate-kokemukseni mieleen! Sielä oli kaksi kivan oloista nörttipoikaa, joilla oli todella mielenkiintoinen projekti työnalla ja kyselinkinsiitä kiinnostuneena kummaltakin. Ja hehän innostuivat kertomaan ihan todella perusteellisesti, mikä sinänsä oli oikeasti kiinnostavaa. Mutta missään vaiheessa kumpikaan heistä ei osoittanut minkäänlaista kiinnostusta muhun, vaikka tauollakin hakeutuivat seuraani. Kertomaan lisää projektistaan, ja olivatt selvästi innoissaan siitä, että joku on kiinnostunut. Jos keskustelu olisi ollut edes hitusen enemmän vuorovaikutteista, olisin ruksannut "olen kiinnostunut tapaamaan uudelleen" kohtaa. Palautelomakkeessa näin heidän kummankin ruksanneen tosin minut...

Tunnistan tästä itseni. Varmasti olivat kiinnostuneita kuten sanoit, mutta eivät vain osanneet sitä sanallisesti osoittaa, kun kerrankin pääsivät kertomaan elämästään kiinnostuneelle ihmiselle. Olihan tuossa kuitenkin se positiivinen seikka, että heillä on kiinnostuksenkohde johon suhtautuvat intohimoisesta ja mun silmissä se on hyvä piirre mahdollisessa kumppanissa. Ehkä tuo speed date ei ollut heille ihan se sopivin ympäristö?

Niinpä, mielestäni on kiehtovaa jos joku on todella innostunut jostain, mutta minulle tuli todella vahva fiilis siitä miten tällaisen ihmisen kanssa tapailu etenisi. Minä olisin se, joka kannattelisi tapaamisia ja luotsaisin suhdetta eteenpäin ja saisin vain odotella milloin se toinen tajuaisi osoittaa kiinnostustaan minuun. Ja mieluiten saman tyyppisellä innokkuudella kuin minä osoitan häntä kohtaan. Joskus nuorempana olisin voinut ottaa haasteena vastaan, mutta näin vanhemapa en jaksaisi mihinkään epäsuhtaisiin suhteisiin ryhtyä, vaikka ne ehkä pidemmän päälle tasoittuisivatkin. En halua olla mikään isosisko-/ äitihahmo.

Ymmärrän tuon. Ymmärrän myös sen toisen puolen, jossa ehkä ei ole niin paljon kokemusta suhteista ja interaktioista kumppanin kanssa. Nuokin ovat opittavia taitoja enkä usko, että nuo ihmiset toimivat noin tahallaan vaan ennemminkin innostuksensa viemänä ja huomaamattaan. Ja kuten sanoit, suhteeseen lähteminen olisi riski, koska ei ole takuuta tulisiko muutosta koskaan tapahtumaan ja sulla on oikeus jättää tuo riski tietenkin ottamatta.

Aivan. En todellakaan edes ajatellut, että olisivat tahallaan olleet sosiaalisesti kömpelöitä! Ja jotain hellyyttäväähän siinä oli. Mutta. Toisaalta ikäerommekin varmasti vahvisti tuota tunnetta. Minä olin nelikymppinen ja he jotain päälle kolmekymppisiä. Ikäeron kanssa mahdollisuus jo lähtökohdiltaan niin epätasapuolisen suhteen onnistumiseen vaikutti aika pieneltä. Jätin järjestäjien kautta heille vinkin, että seuraavalla kerralla osoittaisivat myös kiinnostusta sitä naista kohtaan. Toivottavasti heitä vielä onnistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö tehdä kuten naiset ja kysyä heti ammattia? 

Minä: Moi onko kesäsuunnitelmia? 

Nainen: Mikä on sinun ammatti?  

Minä: ???????????  

Miksi kukaan selittäisi kesäsuunnitelmiaan täysin vieraalle ihmiselle?

Vastaus kysymykseen tietty on: Eipä mitään ihmeempää.

Saitko siitä jotain irti?

Miksi ei kertoisi? Minä kertoisin kyllä. Tarkoitushan on tutustua, tehdä vieraasta tuttu.

Minun mielestäni se ei tee ketään tutummaksi, että tietää randomin tyypin menevän mökille tai matkoille kesällä. So what?.

Minä väitän että tuo kysymys voi olla hyvinkin merkittävä. Mieti vaikka kahta aika ääripään vastausvaihtoehtoa:

A. No mulla on tänå kesänä poikkeuksellisen paljon lomaa, kun otin raskaan työputke päälle myös palkatonta, joten olen jakanut lomani kahteen osaan. Ekat kaksi viikkoa menen reppuretkeilemään maahan X ja sieltä melkein suoraan viikoksi vanhemmilleni. Sitten käyn pari viikkoa töissä ja jään toiselle lomapätkälle, josta kaksi viikkoa menen tekemään vapaaehtoistyötä kohteeseen Y. Viimeisen viikon varmaan ihan vaan lepään.

B. Sukulaisissa aion käydä mutta muuten ei tälle kesälle ole kummempaa ohjelmaa. Ihan Suomessa voisi tehdä retkiä, etenkin jos olisi kivaa seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu ei ole kyselemistä. En ole koskaan tajunnut tätä. Keskustelu on orgaanista ajatustenvaihtoa, ei mitään poliisikuulustelumaista jankkaamista. Ymmärrän toki, että Tinderissä ihmiset haluavat kysellä, koska halutaan selvittää vastapuolen statsit ja asema, mutta noin niinkuin yleensä en ainakaan itse koskaan keskustele kyselemällä ja pidän sitä hyvin epäluonnollisena toimintana.

Ehkä juuri tästä syystä en ole oikein koskaan Tinderissä naisten kanssa menestynyt.

No eipä ne miehet sitä orgaanistakaan keskustelua harrasta. Jos ei kysy mitään, niin sitten möllöttävät hiljaa. Ja miten ihmeessä aloitat "orgaanisen keskustelun" ihmisen kanssa, josta et tiedä mitään, ettekä ole edes samassa paikassa fyysisesti? "On se ilmoja pidellyt"? Kerropas mulle, että miten sinä Tinderissä hoitaisit sen keskustelun ihan käytännössä ja ilman kysymyksiä?

Tietenkin on oletus, että keskustelukumppani on samalla aaltopituudella. Tätä tarkoitin sillä, että en tarvitse kysymyksiä tai vastauksia suostuakseni treffeille - aallonpituus riittää. 

Ja mitenkö hoitaisi? Ihan keskustelemalla. En ole koskaan kiinnittänyt asiaan huomiota vaan pyrkinyt olemaan oma itseni. En tietenkään ehdottomasti sulje pois kysymyksiä, mutta en ole huomannut, että niitä jotenkin välttämättä tarvitsisin keskustellakseni toisen kanssa. Mä kommentoin vaikka jotain yhteistä kiinnostuksen kohdettamme, puhun jostain mikä hänessä herätti kiinnostukseni, kerron huonoja vitsejä, kerron omasta elämästäni tai tapahtumista. Puhun kuin yleensäkin puhun ihmisille.

Minkälainen keskustelu syntyy jos kumpikin vaan puhuu eikä kysy toisiltaan mitään? Ei halua tietää enempää siitä toisesta tai asiasta mistä puhuu? Kysymisen tarkoitus on antaa vastapuolen ymmärtää että heidän puhumansa asia herättää kiinnostusta. 

Edelleenkään en ole ehdottoman kysymyskiellon kannattaja. Tietenkin teen tarkentavia kysymyksiä., jos näen siihen tarvetta. Lähinnä tässä protestoin keskustelua kysymysten avulla ja sen epäluonnollisuutta mulle henkilökohtaisesti. Varmaan tähän vaikuttaa myös se, että mulle tärkeämpää tutustumisessa on konkreettisten faktojen sijaan tunne, intohimo ja yhteensopivuus. Jotkut harrastukset, työpaikat, entiset suhteet, asuinmuodot, koulutukset ja muut joista yleensä kysellään ovat mulle toissijaisia juttuja potentiaalisessa kumppanissa. Tärkeämpää on, että ihmiseltä löytyy jotain josta hän on kiinnostunut, jotain johon hän suhtautuu intohimoisesti ja jotain mikä tekee hänet onnelliseksi.

Ja kuten sanoin myös,  ei tällä mun tyylillä hirveän hyvin Tinderissä edes menesty, joten miksi edes kuuntelisitte mua?

Eli mitkään faktat deittiehdokkaasta ei kiinnosta. Sinä vaan telepaattisesti päättelet pärstäkertoimen mukaan kenen kanssa kemiat kohtaa? Tietämättä tästä ihmisestä yhtään mitään. Useimmat ihmiset rajaa tätä tarjontaa nimenomaan keskustelun ja tietojen perusteella. Ei kai kukaan kaikkea aikaansa voi käyttää randomien tyyppien deittailuun.

Ei. Kuten sanoin: mä olen tehnyt tätä etukäteiskarsintaa kuvien ja profiilin perusteella. En tiedä mikä semmoinen fakta voisi olla, jonka selvittyä kieltäytyisin treffaamasta livenä, jos henkilö muuten vaikuttaisi kiinnostavalta, mukavalta ja persoonalliselta. Ehkä tää johtuu siitä, että mulla on melko laajat kriteerit ja haluan uskoa, että niistäkin ihmisistä, jotka ehkä ennakkoon vaikuttavat itseni vastakohdilta voi löytyä kiinnostavuutta ja potentiaalia. Ja kuten sanoin: mä oon tässä vähän poikkeava ja ymmärrän kyllä, että suurin osa toimii erilailla.

Et tiedä?

Itselleni vaikka:

Hänellä onkin kuusi lasta, neljälle miehelle.

SP-tauteja.

Naimisissa.

Matkoilla puolet vuodesta.

Sohvaperuna (yleensä selviää kuvista, mutta ei aina)

Jne jne. Esteitä löytyy vaikka kuinka paljon.

Niin, mä en ajattele näin. Esimerkkisi ovat tietenkin kärjistettyjä, mutta uskoisin, että noistakin suurin osa olisi joko ilmennyt profiilista tai sitten ovat sellaisia asioita, joita ei edes keskustelussa kerrottaisi. Mä menisin treffeille, jos keskustelu olisi ollut kiinnostavaa ja mukavaa. Siellä voi sitten todeta millainen ihminen on oikeasti vastassa ja onko meillä oikeastikin jotain yhteistä tai löytyykö kemiaa. Jos selviää, että vastapuoli on valehdellut profiilissaan niin tietenkin se olisi ikävä asia, mutta olisin menettänyt vain hieman aikaani, joten en mä osaisi niin pettynyt olla.

Minulla yksi nainen oli jo käynnistänyt keinohedelmöitysprosessin. Kertoi vasta 1. tapaamisen jälkeen... Ei kemialla ole enää mitään väliä siinä.

On siellä hyviäkin naisia, mutta aivan tajuttoman paljon epäsopivia.

Valehtelu on ikävää, mutta lopettaako valehteluun kykenevä valehtelun, jos kyselen häneltä asioista tarpeeksi?

Eihän se valehdellut?

Pointti tietenkin oli, että todellakin on paljon asioita, jotka kannattaa selvittää nopeasti ja helposti, ennen kuin haaskaa treffipäivän johonkin, mistä ei voi tulla mitään. Sinullakin on, jos ajattelet, ja olet rehellinen. Tuossakin tapauksessa olisin voinut kysyä lapsitoiveista, suunnitelmista tulevaisuudelle. Eiköhän olisi kertonut. Ja olisin voint käydä tapaamaassa jonkun toisen.

Mä olen ilmeisesti kovin mielikuvitukseton, koska en osaa suoralta kädeltä nimetä näitä asioita, jotka johtaisivat siihen, että pitäisin treffipäivää haaskattuna. Mä olen avoin lähes kaikelle ja haluaisin olla se ihminen, joka onnistuu muuttamaan mielipidettään siitä mikä on mulle kumppanissa olennaista, tärkeää ja ehdotonta. Toki voimme huomata, että emme ole yhteensopivia ihmisinä, mutta ei mulla ainakaan ole mitään listaa, jonka perusteella tiputan ihmisiä pois.

No miten sulle on tuo kaikki käy tyyli toiminut? Minua ei lähtökohtaisesti ihmiset kiinnosta ja en saa mitään irti selkeästi väärien ihmisten tapailusta. Miksi hukata omaa ja toisten aikaa turhaan.

Enemmän se aika menee hukkaan, jos naputtelet tunnin tinderissä, kuin esimerkiksi, että käyt juttelemassa tyypille 30minsaa puistossa istuen tai kaupungilla kävellen. Tavatessa saa aidomman kuvan ihmisestä kuin kirjoitellessa. Kuuntele tässä asiassa fiksumpiasi.

Entisenä nettideittailijana heräsi uteliaisuus: onko Tinderin hakuetäisyys siis aina jotain alle 50 km? Aika vähäisiksi olisivat aikoinaan nettideittini jääneet, jos vain omasta kaupungista (joka sentään oli Suomen toiseksi suurin) olisin hakenut!

Ap, älä tuhlaa aikaasi. Nämä miehet tuntuvat tietävän mitä tekevät ja naisiakin heillä on Tinderissä joka sormelle (se niistä väitteistä, ettei tavismies saa ikinä mätsiä). Ehkä joskus kohtaat sen vuorovaikutustaitoisen miehen, joka herättää kiinnostuksen; ehkä hänet löytää paremmin kesätapahtumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu ei ole kyselemistä. En ole koskaan tajunnut tätä. Keskustelu on orgaanista ajatustenvaihtoa, ei mitään poliisikuulustelumaista jankkaamista. Ymmärrän toki, että Tinderissä ihmiset haluavat kysellä, koska halutaan selvittää vastapuolen statsit ja asema, mutta noin niinkuin yleensä en ainakaan itse koskaan keskustele kyselemällä ja pidän sitä hyvin epäluonnollisena toimintana.

Ehkä juuri tästä syystä en ole oikein koskaan Tinderissä naisten kanssa menestynyt.

No eipä ne miehet sitä orgaanistakaan keskustelua harrasta. Jos ei kysy mitään, niin sitten möllöttävät hiljaa. Ja miten ihmeessä aloitat "orgaanisen keskustelun" ihmisen kanssa, josta et tiedä mitään, ettekä ole edes samassa paikassa fyysisesti? "On se ilmoja pidellyt"? Kerropas mulle, että miten sinä Tinderissä hoitaisit sen keskustelun ihan käytännössä ja ilman kysymyksiä?

Tietenkin on oletus, että keskustelukumppani on samalla aaltopituudella. Tätä tarkoitin sillä, että en tarvitse kysymyksiä tai vastauksia suostuakseni treffeille - aallonpituus riittää. 

Ja mitenkö hoitaisi? Ihan keskustelemalla. En ole koskaan kiinnittänyt asiaan huomiota vaan pyrkinyt olemaan oma itseni. En tietenkään ehdottomasti sulje pois kysymyksiä, mutta en ole huomannut, että niitä jotenkin välttämättä tarvitsisin keskustellakseni toisen kanssa. Mä kommentoin vaikka jotain yhteistä kiinnostuksen kohdettamme, puhun jostain mikä hänessä herätti kiinnostukseni, kerron huonoja vitsejä, kerron omasta elämästäni tai tapahtumista. Puhun kuin yleensäkin puhun ihmisille.

Minkälainen keskustelu syntyy jos kumpikin vaan puhuu eikä kysy toisiltaan mitään? Ei halua tietää enempää siitä toisesta tai asiasta mistä puhuu? Kysymisen tarkoitus on antaa vastapuolen ymmärtää että heidän puhumansa asia herättää kiinnostusta. 

Edelleenkään en ole ehdottoman kysymyskiellon kannattaja. Tietenkin teen tarkentavia kysymyksiä., jos näen siihen tarvetta. Lähinnä tässä protestoin keskustelua kysymysten avulla ja sen epäluonnollisuutta mulle henkilökohtaisesti. Varmaan tähän vaikuttaa myös se, että mulle tärkeämpää tutustumisessa on konkreettisten faktojen sijaan tunne, intohimo ja yhteensopivuus. Jotkut harrastukset, työpaikat, entiset suhteet, asuinmuodot, koulutukset ja muut joista yleensä kysellään ovat mulle toissijaisia juttuja potentiaalisessa kumppanissa. Tärkeämpää on, että ihmiseltä löytyy jotain josta hän on kiinnostunut, jotain johon hän suhtautuu intohimoisesti ja jotain mikä tekee hänet onnelliseksi.

Ja kuten sanoin myös,  ei tällä mun tyylillä hirveän hyvin Tinderissä edes menesty, joten miksi edes kuuntelisitte mua?

Eli mitkään faktat deittiehdokkaasta ei kiinnosta. Sinä vaan telepaattisesti päättelet pärstäkertoimen mukaan kenen kanssa kemiat kohtaa? Tietämättä tästä ihmisestä yhtään mitään. Useimmat ihmiset rajaa tätä tarjontaa nimenomaan keskustelun ja tietojen perusteella. Ei kai kukaan kaikkea aikaansa voi käyttää randomien tyyppien deittailuun.

Ei. Kuten sanoin: mä olen tehnyt tätä etukäteiskarsintaa kuvien ja profiilin perusteella. En tiedä mikä semmoinen fakta voisi olla, jonka selvittyä kieltäytyisin treffaamasta livenä, jos henkilö muuten vaikuttaisi kiinnostavalta, mukavalta ja persoonalliselta. Ehkä tää johtuu siitä, että mulla on melko laajat kriteerit ja haluan uskoa, että niistäkin ihmisistä, jotka ehkä ennakkoon vaikuttavat itseni vastakohdilta voi löytyä kiinnostavuutta ja potentiaalia. Ja kuten sanoin: mä oon tässä vähän poikkeava ja ymmärrän kyllä, että suurin osa toimii erilailla.

Et tiedä?

Itselleni vaikka:

Hänellä onkin kuusi lasta, neljälle miehelle.

SP-tauteja.

Naimisissa.

Matkoilla puolet vuodesta.

Sohvaperuna (yleensä selviää kuvista, mutta ei aina)

Jne jne. Esteitä löytyy vaikka kuinka paljon.

Niin, mä en ajattele näin. Esimerkkisi ovat tietenkin kärjistettyjä, mutta uskoisin, että noistakin suurin osa olisi joko ilmennyt profiilista tai sitten ovat sellaisia asioita, joita ei edes keskustelussa kerrottaisi. Mä menisin treffeille, jos keskustelu olisi ollut kiinnostavaa ja mukavaa. Siellä voi sitten todeta millainen ihminen on oikeasti vastassa ja onko meillä oikeastikin jotain yhteistä tai löytyykö kemiaa. Jos selviää, että vastapuoli on valehdellut profiilissaan niin tietenkin se olisi ikävä asia, mutta olisin menettänyt vain hieman aikaani, joten en mä osaisi niin pettynyt olla.

Minulla yksi nainen oli jo käynnistänyt keinohedelmöitysprosessin. Kertoi vasta 1. tapaamisen jälkeen... Ei kemialla ole enää mitään väliä siinä.

On siellä hyviäkin naisia, mutta aivan tajuttoman paljon epäsopivia.

Valehtelu on ikävää, mutta lopettaako valehteluun kykenevä valehtelun, jos kyselen häneltä asioista tarpeeksi?

Eihän se valehdellut?

Pointti tietenkin oli, että todellakin on paljon asioita, jotka kannattaa selvittää nopeasti ja helposti, ennen kuin haaskaa treffipäivän johonkin, mistä ei voi tulla mitään. Sinullakin on, jos ajattelet, ja olet rehellinen. Tuossakin tapauksessa olisin voinut kysyä lapsitoiveista, suunnitelmista tulevaisuudelle. Eiköhän olisi kertonut. Ja olisin voint käydä tapaamaassa jonkun toisen.

Mä olen ilmeisesti kovin mielikuvitukseton, koska en osaa suoralta kädeltä nimetä näitä asioita, jotka johtaisivat siihen, että pitäisin treffipäivää haaskattuna. Mä olen avoin lähes kaikelle ja haluaisin olla se ihminen, joka onnistuu muuttamaan mielipidettään siitä mikä on mulle kumppanissa olennaista, tärkeää ja ehdotonta. Toki voimme huomata, että emme ole yhteensopivia ihmisinä, mutta ei mulla ainakaan ole mitään listaa, jonka perusteella tiputan ihmisiä pois.

No miten sulle on tuo kaikki käy tyyli toiminut? Minua ei lähtökohtaisesti ihmiset kiinnosta ja en saa mitään irti selkeästi väärien ihmisten tapailusta. Miksi hukata omaa ja toisten aikaa turhaan.

Enemmän se aika menee hukkaan, jos naputtelet tunnin tinderissä, kuin esimerkiksi, että käyt juttelemassa tyypille 30minsaa puistossa istuen tai kaupungilla kävellen. Tavatessa saa aidomman kuvan ihmisestä kuin kirjoitellessa. Kuuntele tässä asiassa fiksumpiasi.

Olen täysin samaa mieltä. Aika todellakin menee hukkaan näpytellessä Tinderissä, mutta lenkkiseura ei mene koskaan hukkaan, koska muutenkin tulee ulkoiltua. Ja minusta on mukava jutella ihmisten kanssa ja jos ei kolahda, niin sitten ei kolahda. 

Täällä myös kaunis, itsestään huoltapitävä nainen. Olen ollut Tinderissä 3v. Samaistun täysin ap:n kokemuksiin. Monelta mieheltä puuttuu keskustelutaito, varsinkin chättäillen. Keskustelu tosiaan tyrehtyy hyvin pian, jos itse joutuu sitä kannattelemaan. Seksuaalissävytteisiä kysymyksiä tulee hyvin nopsaan. Mikäli siirrytään snäppiin, niin ensimmäinen snäppi on usein kalun kuva. 

Vastakkainen asetelma on myös ärsyttävä. Mies laukoo koko ajan kysymyksiä, sitten kun vastaat niihin sellaisilla tavoilla, että keskustelua voisi jatkaa johonkin suuntaan paukautetaan vain uusi, liittymätön kysymys. Vaihtoehtoisesti omiin kysymyksiin vastataan ehkä yhdellä sanalla ja jatketaan tuota kyselyä. Tulee sellainen työhaastatteluolo.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä et vaan ole riittävän kiinnostava jos jutun tynkääbm pidemmälle et etene

Tai ukot jäätyvät ja aivot tilttaa kauniin naisen edessä, on näitä nähty:)

Tämä ketju kertoo hyvin, että

- tavismiehet todellakin saavat mätsejä, heillä on vara valita kenen kanssa keskustelevat

- he eivät halua kehittyä "supliikimmaksi", vaikka rautalangasta vääntäisi kuinka helppoa se olisi

- jos mies ei tee aloitetta eikä osoita viesteillään kiinnostusta, naisen kannattaa lopettaa keskustelu koska miehellä on joku kiinnostavampi kiikarissa

- palstamiesten valitus siitä, että status ja ulkonäkö ratkaisisivat sen, kenen kanssa nainen lähtee treffeille, on täysin hihasta vedetty

Se nyt vaan on niin, että toisen kanssa se keskustelu sujuu ja toisen ei.

Syitä on tietysti monia, mutta kyllä sen aidon kiinnostuksen erottaa ja jos se on molemminpuolista, jatkuu keskustelu ilman väkinäistä vääntämistä.

Jotkut sitten kiilaavat jonon ohi ja ollaan deiteillä hyvin pian. Toisten kanssa keskustelu jatkuu pidempään. Joskus pitkäkin keskustelu vaan loppuu.

Turha näihin on takertua. Isoon otantaan mahtuu paljon enemmän turhaa lätinää ja turhia matcheja kuin niitä hyviä. 

Keskitytään niihin hyvin sitten enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Se nyt vaan on niin, että toisen kanssa se keskustelu sujuu ja toisen ei.

Syitä on tietysti monia, mutta kyllä sen aidon kiinnostuksen erottaa ja jos se on molemminpuolista, jatkuu keskustelu ilman väkinäistä vääntämistä.

Jotkut sitten kiilaavat jonon ohi ja ollaan deiteillä hyvin pian. Toisten kanssa keskustelu jatkuu pidempään. Joskus pitkäkin keskustelu vaan loppuu.

Turha näihin on takertua. Isoon otantaan mahtuu paljon enemmän turhaa lätinää ja turhia matcheja kuin niitä hyviä. 

Keskitytään niihin hyvin sitten enemmän.

Ja sitten palstamiehet valittavat, kun "kaikki naiset valitsevat samoja miehiä ja muut eivät pääse ikinä edes treffeille".