Olen hyvännäköinen nainen Tinderissä. Syy miksi keskusteluni hyytyy kanssasi mies on

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö tehdä kuten naiset ja kysyä heti ammattia? 

Minä: Moi onko kesäsuunnitelmia? 

Nainen: Mikä on sinun ammatti?  

Minä: ???????????  

Miksi kukaan selittäisi kesäsuunnitelmiaan täysin vieraalle ihmiselle?

Vastaus kysymykseen tietty on: Eipä mitään ihmeempää.

Saitko siitä jotain irti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu ei ole kyselemistä. En ole koskaan tajunnut tätä. Keskustelu on orgaanista ajatustenvaihtoa, ei mitään poliisikuulustelumaista jankkaamista. Ymmärrän toki, että Tinderissä ihmiset haluavat kysellä, koska halutaan selvittää vastapuolen statsit ja asema, mutta noin niinkuin yleensä en ainakaan itse koskaan keskustele kyselemällä ja pidän sitä hyvin epäluonnollisena toimintana.

Ehkä juuri tästä syystä en ole oikein koskaan Tinderissä naisten kanssa menestynyt.

No eipä ne miehet sitä orgaanistakaan keskustelua harrasta. Jos ei kysy mitään, niin sitten möllöttävät hiljaa. Ja miten ihmeessä aloitat "orgaanisen keskustelun" ihmisen kanssa, josta et tiedä mitään, ettekä ole edes samassa paikassa fyysisesti? "On se ilmoja pidellyt"? Kerropas mulle, että miten sinä Tinderissä hoitaisit sen keskustelun ihan käytännössä ja ilman kysymyksiä?

Tietenkin on oletus, että keskustelukumppani on samalla aaltopituudella. Tätä tarkoitin sillä, että en tarvitse kysymyksiä tai vastauksia suostuakseni treffeille - aallonpituus riittää. 

Ja mitenkö hoitaisi? Ihan keskustelemalla. En ole koskaan kiinnittänyt asiaan huomiota vaan pyrkinyt olemaan oma itseni. En tietenkään ehdottomasti sulje pois kysymyksiä, mutta en ole huomannut, että niitä jotenkin välttämättä tarvitsisin keskustellakseni toisen kanssa. Mä kommentoin vaikka jotain yhteistä kiinnostuksen kohdettamme, puhun jostain mikä hänessä herätti kiinnostukseni, kerron huonoja vitsejä, kerron omasta elämästäni tai tapahtumista. Puhun kuin yleensäkin puhun ihmisille.

Minkälainen keskustelu syntyy jos kumpikin vaan puhuu eikä kysy toisiltaan mitään? Ei halua tietää enempää siitä toisesta tai asiasta mistä puhuu? Kysymisen tarkoitus on antaa vastapuolen ymmärtää että heidän puhumansa asia herättää kiinnostusta. 

Edelleenkään en ole ehdottoman kysymyskiellon kannattaja. Tietenkin teen tarkentavia kysymyksiä., jos näen siihen tarvetta. Lähinnä tässä protestoin keskustelua kysymysten avulla ja sen epäluonnollisuutta mulle henkilökohtaisesti. Varmaan tähän vaikuttaa myös se, että mulle tärkeämpää tutustumisessa on konkreettisten faktojen sijaan tunne, intohimo ja yhteensopivuus. Jotkut harrastukset, työpaikat, entiset suhteet, asuinmuodot, koulutukset ja muut joista yleensä kysellään ovat mulle toissijaisia juttuja potentiaalisessa kumppanissa. Tärkeämpää on, että ihmiseltä löytyy jotain josta hän on kiinnostunut, jotain johon hän suhtautuu intohimoisesti ja jotain mikä tekee hänet onnelliseksi.

Ja kuten sanoin myös,  ei tällä mun tyylillä hirveän hyvin Tinderissä edes menesty, joten miksi edes kuuntelisitte mua?

Eli mitkään faktat deittiehdokkaasta ei kiinnosta. Sinä vaan telepaattisesti päättelet pärstäkertoimen mukaan kenen kanssa kemiat kohtaa? Tietämättä tästä ihmisestä yhtään mitään. Useimmat ihmiset rajaa tätä tarjontaa nimenomaan keskustelun ja tietojen perusteella. Ei kai kukaan kaikkea aikaansa voi käyttää randomien tyyppien deittailuun.

Ei. Kuten sanoin: mä olen tehnyt tätä etukäteiskarsintaa kuvien ja profiilin perusteella. En tiedä mikä semmoinen fakta voisi olla, jonka selvittyä kieltäytyisin treffaamasta livenä, jos henkilö muuten vaikuttaisi kiinnostavalta, mukavalta ja persoonalliselta. Ehkä tää johtuu siitä, että mulla on melko laajat kriteerit ja haluan uskoa, että niistäkin ihmisistä, jotka ehkä ennakkoon vaikuttavat itseni vastakohdilta voi löytyä kiinnostavuutta ja potentiaalia. Ja kuten sanoin: mä oon tässä vähän poikkeava ja ymmärrän kyllä, että suurin osa toimii erilailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hyvännäköinen mies lähettäisi mulle apn kaltaisia viestejä, ajattelisin että onpa tylsä tyyppi. Sen sijaan jos hän kirjoittaisi että lähdetäänkö jätskille kun on hieno ilma, olisin huomattavasti kiinnostuneempi

No minä en ainakaan lähde yhtään minnekään randomin tyypin, josta en tiedä mitään, kanssa . Pelkkä ulkonäkö ei riitä.

Sitten tiedät kun lähdet. Ei oo niin vakavaa

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää naiset Tinderissä, kun profiilissa on vain kuvia ja niiden perusteella sitten pitäisi aloittaa keskustelu.

"Olet hyvännäköinen. Aletaanks panee?"

Mitä muuta odotatte, jos luulette pelkän kuvan perusteella olevan kiinnostavia?

Toinen asia: Minulla on kunnollinen kuvaus itsestäni. Odotan silloin, että pelkällä kuvalla oleva nainen aloittaa keskustelun. Hänellä sentään on jotain tarttumapintaa minuun.

Itse vedän ne tekstittömät naiset vasemmalle. Mutta etsinkin suhdetta, enkä pelkkää panoa. Ehkä he etsivät sitä panoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saman huomannut! Ikäänkuin miehet ovat jo valmiiksi päättäneet, että koska olen ulkonäöllisesti heidän mieleensä niin ei tarvitse tutustua sen paremmin minuun henkilökohtaisesti. Sitten keskustelu etenee niin, että kyselen miehistä ja he puhuvat itsestään, kertovat elämästään ja yrittävät olla mahdollisimman kiinnostavia minun silmääni. 

Tylsää.

AIVAN! Kiitos, mä oivalsin tämän vasta nyt! Olenpa mä hidas:D Eli koska mies on jo päättänyt haluavansa sänkyyni kun on nähnyt mun naamani, niin hänen vinkkelistään loppu on kiinni enää siitä läpäiseekö hän "haastattelun"! Ja minä vain olen "epäreilu" mies-ressua kohtaan, kun odotan häneltä jonkinlaista mielenkiintoa minun persoonaani kohtaan! Ja mies vihaa "haastattelua", sillä hänen matkansa kohti minun makuuhuonettani päättyy siihen.

Ja todennäköisesti keskustelun tyrehdyttyä hän uskoo vastanneensa väärin haastattelun kysymyksiin. Hän ei välttämättä tajua ollenkaan, että naisen puolelta keskustelu tyrehtyi, sillä mies oli naisen mielestä tylsää keskusteluseuraa eikä vaikuttanut edes kiinnostuneelta. Miksi ihmeessä nainen menisi treffeille miehen kanssa, joka on tylsää seuraa eikä edes kiinnostunut hänestä? Ja mies ajattelee, että "Tottakai mä olin kiinnostunut! Mä pyyhkäisin sun kasvosi oikealle!" Ja nainen vastaa, että "Ai pitäiskö mun lähteä sun kanssa treffeille, jotta sä voisit tuijottaa hiljaa mun kasvojani? Taidan keksiä parempaakin tekemistä."

Olen itsekin tehnyt tuon virheen, tavallaan. Oli toinen nainen, jolle avasin keskustelun Tinderissä. Hän jopa kysyi, onko jotain mitä minä halusin tietää hänestä. Aattelin ensin kertoa, että olin jo päättänyt että haluan nähdä, koska kuvista, ammatista ja ensimmäisistä viesteistä luulen jo tietäväni millainen hän on, tällä ja tällä tavalla. Mutta sitten hyppäsinkin dealbreakereihin, kyselin muutamaa kuivaa faktaa, jotka puolestani estäisivät suhteen. Seurasi unmatch :-(

Toiste en ole samaa virhettä tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hyvännäköinen mies lähettäisi mulle apn kaltaisia viestejä, ajattelisin että onpa tylsä tyyppi. Sen sijaan jos hän kirjoittaisi että lähdetäänkö jätskille kun on hieno ilma, olisin huomattavasti kiinnostuneempi

No minä en ainakaan lähde yhtään minnekään randomin tyypin, josta en tiedä mitään, kanssa . Pelkkä ulkonäkö ei riitä.

Sitten tiedät kun lähdet. Ei oo niin vakavaa

On se vakavaa. Minulla on parempaakin tekemistä kuin umpimähkään tapailla tyyppejä siinä toivossa että sattumalta osuu helmi kohdalle. Miksi näkisin turhaan vaivaa ja tuhlasin aikaani?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu ei ole kyselemistä. En ole koskaan tajunnut tätä. Keskustelu on orgaanista ajatustenvaihtoa, ei mitään poliisikuulustelumaista jankkaamista. Ymmärrän toki, että Tinderissä ihmiset haluavat kysellä, koska halutaan selvittää vastapuolen statsit ja asema, mutta noin niinkuin yleensä en ainakaan itse koskaan keskustele kyselemällä ja pidän sitä hyvin epäluonnollisena toimintana.

Ehkä juuri tästä syystä en ole oikein koskaan Tinderissä naisten kanssa menestynyt.

No eipä ne miehet sitä orgaanistakaan keskustelua harrasta. Jos ei kysy mitään, niin sitten möllöttävät hiljaa. Ja miten ihmeessä aloitat "orgaanisen keskustelun" ihmisen kanssa, josta et tiedä mitään, ettekä ole edes samassa paikassa fyysisesti? "On se ilmoja pidellyt"? Kerropas mulle, että miten sinä Tinderissä hoitaisit sen keskustelun ihan käytännössä ja ilman kysymyksiä?

Tietenkin on oletus, että keskustelukumppani on samalla aaltopituudella. Tätä tarkoitin sillä, että en tarvitse kysymyksiä tai vastauksia suostuakseni treffeille - aallonpituus riittää. 

Ja mitenkö hoitaisi? Ihan keskustelemalla. En ole koskaan kiinnittänyt asiaan huomiota vaan pyrkinyt olemaan oma itseni. En tietenkään ehdottomasti sulje pois kysymyksiä, mutta en ole huomannut, että niitä jotenkin välttämättä tarvitsisin keskustellakseni toisen kanssa. Mä kommentoin vaikka jotain yhteistä kiinnostuksen kohdettamme, puhun jostain mikä hänessä herätti kiinnostukseni, kerron huonoja vitsejä, kerron omasta elämästäni tai tapahtumista. Puhun kuin yleensäkin puhun ihmisille.

Minkälainen keskustelu syntyy jos kumpikin vaan puhuu eikä kysy toisiltaan mitään? Ei halua tietää enempää siitä toisesta tai asiasta mistä puhuu? Kysymisen tarkoitus on antaa vastapuolen ymmärtää että heidän puhumansa asia herättää kiinnostusta. 

Edelleenkään en ole ehdottoman kysymyskiellon kannattaja. Tietenkin teen tarkentavia kysymyksiä., jos näen siihen tarvetta. Lähinnä tässä protestoin keskustelua kysymysten avulla ja sen epäluonnollisuutta mulle henkilökohtaisesti. Varmaan tähän vaikuttaa myös se, että mulle tärkeämpää tutustumisessa on konkreettisten faktojen sijaan tunne, intohimo ja yhteensopivuus. Jotkut harrastukset, työpaikat, entiset suhteet, asuinmuodot, koulutukset ja muut joista yleensä kysellään ovat mulle toissijaisia juttuja potentiaalisessa kumppanissa. Tärkeämpää on, että ihmiseltä löytyy jotain josta hän on kiinnostunut, jotain johon hän suhtautuu intohimoisesti ja jotain mikä tekee hänet onnelliseksi.

Ja kuten sanoin myös,  ei tällä mun tyylillä hirveän hyvin Tinderissä edes menesty, joten miksi edes kuuntelisitte mua?

Eli mitkään faktat deittiehdokkaasta ei kiinnosta. Sinä vaan telepaattisesti päättelet pärstäkertoimen mukaan kenen kanssa kemiat kohtaa? Tietämättä tästä ihmisestä yhtään mitään. Useimmat ihmiset rajaa tätä tarjontaa nimenomaan keskustelun ja tietojen perusteella. Ei kai kukaan kaikkea aikaansa voi käyttää randomien tyyppien deittailuun.

Ei. Kuten sanoin: mä olen tehnyt tätä etukäteiskarsintaa kuvien ja profiilin perusteella. En tiedä mikä semmoinen fakta voisi olla, jonka selvittyä kieltäytyisin treffaamasta livenä, jos henkilö muuten vaikuttaisi kiinnostavalta, mukavalta ja persoonalliselta. Ehkä tää johtuu siitä, että mulla on melko laajat kriteerit ja haluan uskoa, että niistäkin ihmisistä, jotka ehkä ennakkoon vaikuttavat itseni vastakohdilta voi löytyä kiinnostavuutta ja potentiaalia. Ja kuten sanoin: mä oon tässä vähän poikkeava ja ymmärrän kyllä, että suurin osa toimii erilailla.

Et tiedä?

Itselleni vaikka:

Hänellä onkin kuusi lasta, neljälle miehelle.

SP-tauteja.

Naimisissa.

Matkoilla puolet vuodesta.

Sohvaperuna (yleensä selviää kuvista, mutta ei aina)

Jne jne. Esteitä löytyy vaikka kuinka paljon.

No hei, idiootit ei kysele.

Klikkailet niitä tatuoituja elämänkoululaisia.

Ei ne osaa kysyä mitään!

Jos klikkaat niitä insinöörejä, arkkitehteja, kirjailijoita ja projektipäälliköitä, niin heiltä tulee juttuja.

Mutta he eivät ole niitä nättejä bodattuja tatskapoikia.

Pitää miettiä mitä haluaa, aivot vai ulkonäkö

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinun piti todeta olevasi hyvännäköinen? Samalla tavalla miehet meille rumemmillekin naisille keskustelee. :D

Vakuuttaakseen, ettei se johdu siitä. Siis, että miehiä ei oikeasti kiinnostaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu ei ole kyselemistä. En ole koskaan tajunnut tätä. Keskustelu on orgaanista ajatustenvaihtoa, ei mitään poliisikuulustelumaista jankkaamista. Ymmärrän toki, että Tinderissä ihmiset haluavat kysellä, koska halutaan selvittää vastapuolen statsit ja asema, mutta noin niinkuin yleensä en ainakaan itse koskaan keskustele kyselemällä ja pidän sitä hyvin epäluonnollisena toimintana.

Ehkä juuri tästä syystä en ole oikein koskaan Tinderissä naisten kanssa menestynyt.

No eipä ne miehet sitä orgaanistakaan keskustelua harrasta. Jos ei kysy mitään, niin sitten möllöttävät hiljaa. Ja miten ihmeessä aloitat "orgaanisen keskustelun" ihmisen kanssa, josta et tiedä mitään, ettekä ole edes samassa paikassa fyysisesti? "On se ilmoja pidellyt"? Kerropas mulle, että miten sinä Tinderissä hoitaisit sen keskustelun ihan käytännössä ja ilman kysymyksiä?

Tietenkin on oletus, että keskustelukumppani on samalla aaltopituudella. Tätä tarkoitin sillä, että en tarvitse kysymyksiä tai vastauksia suostuakseni treffeille - aallonpituus riittää. 

Ja mitenkö hoitaisi? Ihan keskustelemalla. En ole koskaan kiinnittänyt asiaan huomiota vaan pyrkinyt olemaan oma itseni. En tietenkään ehdottomasti sulje pois kysymyksiä, mutta en ole huomannut, että niitä jotenkin välttämättä tarvitsisin keskustellakseni toisen kanssa. Mä kommentoin vaikka jotain yhteistä kiinnostuksen kohdettamme, puhun jostain mikä hänessä herätti kiinnostukseni, kerron huonoja vitsejä, kerron omasta elämästäni tai tapahtumista. Puhun kuin yleensäkin puhun ihmisille.

Minkälainen keskustelu syntyy jos kumpikin vaan puhuu eikä kysy toisiltaan mitään? Ei halua tietää enempää siitä toisesta tai asiasta mistä puhuu? Kysymisen tarkoitus on antaa vastapuolen ymmärtää että heidän puhumansa asia herättää kiinnostusta. 

Edelleenkään en ole ehdottoman kysymyskiellon kannattaja. Tietenkin teen tarkentavia kysymyksiä., jos näen siihen tarvetta. Lähinnä tässä protestoin keskustelua kysymysten avulla ja sen epäluonnollisuutta mulle henkilökohtaisesti. Varmaan tähän vaikuttaa myös se, että mulle tärkeämpää tutustumisessa on konkreettisten faktojen sijaan tunne, intohimo ja yhteensopivuus. Jotkut harrastukset, työpaikat, entiset suhteet, asuinmuodot, koulutukset ja muut joista yleensä kysellään ovat mulle toissijaisia juttuja potentiaalisessa kumppanissa. Tärkeämpää on, että ihmiseltä löytyy jotain josta hän on kiinnostunut, jotain johon hän suhtautuu intohimoisesti ja jotain mikä tekee hänet onnelliseksi.

Ja kuten sanoin myös,  ei tällä mun tyylillä hirveän hyvin Tinderissä edes menesty, joten miksi edes kuuntelisitte mua?

Eli mitkään faktat deittiehdokkaasta ei kiinnosta. Sinä vaan telepaattisesti päättelet pärstäkertoimen mukaan kenen kanssa kemiat kohtaa? Tietämättä tästä ihmisestä yhtään mitään. Useimmat ihmiset rajaa tätä tarjontaa nimenomaan keskustelun ja tietojen perusteella. Ei kai kukaan kaikkea aikaansa voi käyttää randomien tyyppien deittailuun.

Ei. Kuten sanoin: mä olen tehnyt tätä etukäteiskarsintaa kuvien ja profiilin perusteella. En tiedä mikä semmoinen fakta voisi olla, jonka selvittyä kieltäytyisin treffaamasta livenä, jos henkilö muuten vaikuttaisi kiinnostavalta, mukavalta ja persoonalliselta. Ehkä tää johtuu siitä, että mulla on melko laajat kriteerit ja haluan uskoa, että niistäkin ihmisistä, jotka ehkä ennakkoon vaikuttavat itseni vastakohdilta voi löytyä kiinnostavuutta ja potentiaalia. Ja kuten sanoin: mä oon tässä vähän poikkeava ja ymmärrän kyllä, että suurin osa toimii erilailla.

Et tiedä?

Itselleni vaikka:

Hänellä onkin kuusi lasta, neljälle miehelle.

SP-tauteja.

Naimisissa.

Matkoilla puolet vuodesta.

Sohvaperuna (yleensä selviää kuvista, mutta ei aina)

Jne jne. Esteitä löytyy vaikka kuinka paljon.

Niin, mä en ajattele näin. Esimerkkisi ovat tietenkin kärjistettyjä, mutta uskoisin, että noistakin suurin osa olisi joko ilmennyt profiilista tai sitten ovat sellaisia asioita, joita ei edes keskustelussa kerrottaisi. Mä menisin treffeille, jos keskustelu olisi ollut kiinnostavaa ja mukavaa. Siellä voi sitten todeta millainen ihminen on oikeasti vastassa ja onko meillä oikeastikin jotain yhteistä tai löytyykö kemiaa. Jos selviää, että vastapuoli on valehdellut profiilissaan niin tietenkin se olisi ikävä asia, mutta olisin menettänyt vain hieman aikaani, joten en mä osaisi niin pettynyt olla.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu ei ole kyselemistä. En ole koskaan tajunnut tätä. Keskustelu on orgaanista ajatustenvaihtoa, ei mitään poliisikuulustelumaista jankkaamista. Ymmärrän toki, että Tinderissä ihmiset haluavat kysellä, koska halutaan selvittää vastapuolen statsit ja asema, mutta noin niinkuin yleensä en ainakaan itse koskaan keskustele kyselemällä ja pidän sitä hyvin epäluonnollisena toimintana.

Ehkä juuri tästä syystä en ole oikein koskaan Tinderissä naisten kanssa menestynyt.

Oih. Tästä tuli speeddate-kokemukseni mieleen! Sielä oli kaksi kivan oloista nörttipoikaa, joilla oli todella mielenkiintoinen projekti työnalla ja kyselinkinsiitä kiinnostuneena kummaltakin. Ja hehän innostuivat kertomaan ihan todella perusteellisesti, mikä sinänsä oli oikeasti kiinnostavaa. Mutta missään vaiheessa kumpikaan heistä ei osoittanut minkäänlaista kiinnostusta muhun, vaikka tauollakin hakeutuivat seuraani. Kertomaan lisää projektistaan, ja olivatt selvästi innoissaan siitä, että joku on kiinnostunut. Jos keskustelu olisi ollut edes hitusen enemmän vuorovaikutteista, olisin ruksannut "olen kiinnostunut tapaamaan uudelleen" kohtaa. Palautelomakkeessa näin heidän kummankin ruksanneen tosin minut...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö tehdä kuten naiset ja kysyä heti ammattia? 

Minä: Moi onko kesäsuunnitelmia? 

Nainen: Mikä on sinun ammatti?  

Minä: ???????????  

Miksi kukaan selittäisi kesäsuunnitelmiaan täysin vieraalle ihmiselle?

Vastaus kysymykseen tietty on: Eipä mitään ihmeempää.

Saitko siitä jotain irti?

Miksi ei kertoisi? Minä kertoisin kyllä. Tarkoitushan on tutustua, tehdä vieraasta tuttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu ei ole kyselemistä. En ole koskaan tajunnut tätä. Keskustelu on orgaanista ajatustenvaihtoa, ei mitään poliisikuulustelumaista jankkaamista. Ymmärrän toki, että Tinderissä ihmiset haluavat kysellä, koska halutaan selvittää vastapuolen statsit ja asema, mutta noin niinkuin yleensä en ainakaan itse koskaan keskustele kyselemällä ja pidän sitä hyvin epäluonnollisena toimintana.

Ehkä juuri tästä syystä en ole oikein koskaan Tinderissä naisten kanssa menestynyt.

No eipä ne miehet sitä orgaanistakaan keskustelua harrasta. Jos ei kysy mitään, niin sitten möllöttävät hiljaa. Ja miten ihmeessä aloitat "orgaanisen keskustelun" ihmisen kanssa, josta et tiedä mitään, ettekä ole edes samassa paikassa fyysisesti? "On se ilmoja pidellyt"? Kerropas mulle, että miten sinä Tinderissä hoitaisit sen keskustelun ihan käytännössä ja ilman kysymyksiä?

Tietenkin on oletus, että keskustelukumppani on samalla aaltopituudella. Tätä tarkoitin sillä, että en tarvitse kysymyksiä tai vastauksia suostuakseni treffeille - aallonpituus riittää. 

Ja mitenkö hoitaisi? Ihan keskustelemalla. En ole koskaan kiinnittänyt asiaan huomiota vaan pyrkinyt olemaan oma itseni. En tietenkään ehdottomasti sulje pois kysymyksiä, mutta en ole huomannut, että niitä jotenkin välttämättä tarvitsisin keskustellakseni toisen kanssa. Mä kommentoin vaikka jotain yhteistä kiinnostuksen kohdettamme, puhun jostain mikä hänessä herätti kiinnostukseni, kerron huonoja vitsejä, kerron omasta elämästäni tai tapahtumista. Puhun kuin yleensäkin puhun ihmisille.

Minkälainen keskustelu syntyy jos kumpikin vaan puhuu eikä kysy toisiltaan mitään? Ei halua tietää enempää siitä toisesta tai asiasta mistä puhuu? Kysymisen tarkoitus on antaa vastapuolen ymmärtää että heidän puhumansa asia herättää kiinnostusta. 

Edelleenkään en ole ehdottoman kysymyskiellon kannattaja. Tietenkin teen tarkentavia kysymyksiä., jos näen siihen tarvetta. Lähinnä tässä protestoin keskustelua kysymysten avulla ja sen epäluonnollisuutta mulle henkilökohtaisesti. Varmaan tähän vaikuttaa myös se, että mulle tärkeämpää tutustumisessa on konkreettisten faktojen sijaan tunne, intohimo ja yhteensopivuus. Jotkut harrastukset, työpaikat, entiset suhteet, asuinmuodot, koulutukset ja muut joista yleensä kysellään ovat mulle toissijaisia juttuja potentiaalisessa kumppanissa. Tärkeämpää on, että ihmiseltä löytyy jotain josta hän on kiinnostunut, jotain johon hän suhtautuu intohimoisesti ja jotain mikä tekee hänet onnelliseksi.

Ja kuten sanoin myös,  ei tällä mun tyylillä hirveän hyvin Tinderissä edes menesty, joten miksi edes kuuntelisitte mua?

Eli mitkään faktat deittiehdokkaasta ei kiinnosta. Sinä vaan telepaattisesti päättelet pärstäkertoimen mukaan kenen kanssa kemiat kohtaa? Tietämättä tästä ihmisestä yhtään mitään. Useimmat ihmiset rajaa tätä tarjontaa nimenomaan keskustelun ja tietojen perusteella. Ei kai kukaan kaikkea aikaansa voi käyttää randomien tyyppien deittailuun.

Ei. Kuten sanoin: mä olen tehnyt tätä etukäteiskarsintaa kuvien ja profiilin perusteella. En tiedä mikä semmoinen fakta voisi olla, jonka selvittyä kieltäytyisin treffaamasta livenä, jos henkilö muuten vaikuttaisi kiinnostavalta, mukavalta ja persoonalliselta. Ehkä tää johtuu siitä, että mulla on melko laajat kriteerit ja haluan uskoa, että niistäkin ihmisistä, jotka ehkä ennakkoon vaikuttavat itseni vastakohdilta voi löytyä kiinnostavuutta ja potentiaalia. Ja kuten sanoin: mä oon tässä vähän poikkeava ja ymmärrän kyllä, että suurin osa toimii erilailla.

Et tiedä?

Itselleni vaikka:

Hänellä onkin kuusi lasta, neljälle miehelle.

SP-tauteja.

Naimisissa.

Matkoilla puolet vuodesta.

Sohvaperuna (yleensä selviää kuvista, mutta ei aina)

Jne jne. Esteitä löytyy vaikka kuinka paljon.

Minulle ehdottomia dealbreakereitä on esim. Tupakointi, alkoholi, penkkiurheilu, kulkuvälineistä intoilu, tyhmyys jne. Niistä vaan ei pääse yli eikä ympäri olipa muuten millainen tahansa. No can do. -eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu ei ole kyselemistä. En ole koskaan tajunnut tätä. Keskustelu on orgaanista ajatustenvaihtoa, ei mitään poliisikuulustelumaista jankkaamista. Ymmärrän toki, että Tinderissä ihmiset haluavat kysellä, koska halutaan selvittää vastapuolen statsit ja asema, mutta noin niinkuin yleensä en ainakaan itse koskaan keskustele kyselemällä ja pidän sitä hyvin epäluonnollisena toimintana.

Ehkä juuri tästä syystä en ole oikein koskaan Tinderissä naisten kanssa menestynyt.

No eipä ne miehet sitä orgaanistakaan keskustelua harrasta. Jos ei kysy mitään, niin sitten möllöttävät hiljaa. Ja miten ihmeessä aloitat "orgaanisen keskustelun" ihmisen kanssa, josta et tiedä mitään, ettekä ole edes samassa paikassa fyysisesti? "On se ilmoja pidellyt"? Kerropas mulle, että miten sinä Tinderissä hoitaisit sen keskustelun ihan käytännössä ja ilman kysymyksiä?

Tietenkin on oletus, että keskustelukumppani on samalla aaltopituudella. Tätä tarkoitin sillä, että en tarvitse kysymyksiä tai vastauksia suostuakseni treffeille - aallonpituus riittää. 

Ja mitenkö hoitaisi? Ihan keskustelemalla. En ole koskaan kiinnittänyt asiaan huomiota vaan pyrkinyt olemaan oma itseni. En tietenkään ehdottomasti sulje pois kysymyksiä, mutta en ole huomannut, että niitä jotenkin välttämättä tarvitsisin keskustellakseni toisen kanssa. Mä kommentoin vaikka jotain yhteistä kiinnostuksen kohdettamme, puhun jostain mikä hänessä herätti kiinnostukseni, kerron huonoja vitsejä, kerron omasta elämästäni tai tapahtumista. Puhun kuin yleensäkin puhun ihmisille.

Minkälainen keskustelu syntyy jos kumpikin vaan puhuu eikä kysy toisiltaan mitään? Ei halua tietää enempää siitä toisesta tai asiasta mistä puhuu? Kysymisen tarkoitus on antaa vastapuolen ymmärtää että heidän puhumansa asia herättää kiinnostusta. 

Edelleenkään en ole ehdottoman kysymyskiellon kannattaja. Tietenkin teen tarkentavia kysymyksiä., jos näen siihen tarvetta. Lähinnä tässä protestoin keskustelua kysymysten avulla ja sen epäluonnollisuutta mulle henkilökohtaisesti. Varmaan tähän vaikuttaa myös se, että mulle tärkeämpää tutustumisessa on konkreettisten faktojen sijaan tunne, intohimo ja yhteensopivuus. Jotkut harrastukset, työpaikat, entiset suhteet, asuinmuodot, koulutukset ja muut joista yleensä kysellään ovat mulle toissijaisia juttuja potentiaalisessa kumppanissa. Tärkeämpää on, että ihmiseltä löytyy jotain josta hän on kiinnostunut, jotain johon hän suhtautuu intohimoisesti ja jotain mikä tekee hänet onnelliseksi.

Ja kuten sanoin myös,  ei tällä mun tyylillä hirveän hyvin Tinderissä edes menesty, joten miksi edes kuuntelisitte mua?

Eli mitkään faktat deittiehdokkaasta ei kiinnosta. Sinä vaan telepaattisesti päättelet pärstäkertoimen mukaan kenen kanssa kemiat kohtaa? Tietämättä tästä ihmisestä yhtään mitään. Useimmat ihmiset rajaa tätä tarjontaa nimenomaan keskustelun ja tietojen perusteella. Ei kai kukaan kaikkea aikaansa voi käyttää randomien tyyppien deittailuun.

Ei. Kuten sanoin: mä olen tehnyt tätä etukäteiskarsintaa kuvien ja profiilin perusteella. En tiedä mikä semmoinen fakta voisi olla, jonka selvittyä kieltäytyisin treffaamasta livenä, jos henkilö muuten vaikuttaisi kiinnostavalta, mukavalta ja persoonalliselta. Ehkä tää johtuu siitä, että mulla on melko laajat kriteerit ja haluan uskoa, että niistäkin ihmisistä, jotka ehkä ennakkoon vaikuttavat itseni vastakohdilta voi löytyä kiinnostavuutta ja potentiaalia. Ja kuten sanoin: mä oon tässä vähän poikkeava ja ymmärrän kyllä, että suurin osa toimii erilailla.

Et tiedä?

Itselleni vaikka:

Hänellä onkin kuusi lasta, neljälle miehelle.

SP-tauteja.

Naimisissa.

Matkoilla puolet vuodesta.

Sohvaperuna (yleensä selviää kuvista, mutta ei aina)

Jne jne. Esteitä löytyy vaikka kuinka paljon.

Niin, mä en ajattele näin. Esimerkkisi ovat tietenkin kärjistettyjä, mutta uskoisin, että noistakin suurin osa olisi joko ilmennyt profiilista tai sitten ovat sellaisia asioita, joita ei edes keskustelussa kerrottaisi. Mä menisin treffeille, jos keskustelu olisi ollut kiinnostavaa ja mukavaa. Siellä voi sitten todeta millainen ihminen on oikeasti vastassa ja onko meillä oikeastikin jotain yhteistä tai löytyykö kemiaa. Jos selviää, että vastapuoli on valehdellut profiilissaan niin tietenkin se olisi ikävä asia, mutta olisin menettänyt vain hieman aikaani, joten en mä osaisi niin pettynyt olla.

Minulla yksi nainen oli jo käynnistänyt keinohedelmöitysprosessin. Kertoi vasta 1. tapaamisen jälkeen... Ei kemialla ole enää mitään väliä siinä.

On siellä hyviäkin naisia, mutta aivan tajuttoman paljon epäsopivia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö tehdä kuten naiset ja kysyä heti ammattia? 

Minä: Moi onko kesäsuunnitelmia? 

Nainen: Mikä on sinun ammatti?  

Minä: ???????????  

Miksi kukaan selittäisi kesäsuunnitelmiaan täysin vieraalle ihmiselle?

Vastaus kysymykseen tietty on: Eipä mitään ihmeempää.

Saitko siitä jotain irti?

Miksi ei kertoisi? Minä kertoisin kyllä. Tarkoitushan on tutustua, tehdä vieraasta tuttu.

Minun mielestäni se ei tee ketään tutummaksi, että tietää randomin tyypin menevän mökille tai matkoille kesällä. So what?.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu ei ole kyselemistä. En ole koskaan tajunnut tätä. Keskustelu on orgaanista ajatustenvaihtoa, ei mitään poliisikuulustelumaista jankkaamista. Ymmärrän toki, että Tinderissä ihmiset haluavat kysellä, koska halutaan selvittää vastapuolen statsit ja asema, mutta noin niinkuin yleensä en ainakaan itse koskaan keskustele kyselemällä ja pidän sitä hyvin epäluonnollisena toimintana.

Ehkä juuri tästä syystä en ole oikein koskaan Tinderissä naisten kanssa menestynyt.

Oih. Tästä tuli speeddate-kokemukseni mieleen! Sielä oli kaksi kivan oloista nörttipoikaa, joilla oli todella mielenkiintoinen projekti työnalla ja kyselinkinsiitä kiinnostuneena kummaltakin. Ja hehän innostuivat kertomaan ihan todella perusteellisesti, mikä sinänsä oli oikeasti kiinnostavaa. Mutta missään vaiheessa kumpikaan heistä ei osoittanut minkäänlaista kiinnostusta muhun, vaikka tauollakin hakeutuivat seuraani. Kertomaan lisää projektistaan, ja olivatt selvästi innoissaan siitä, että joku on kiinnostunut. Jos keskustelu olisi ollut edes hitusen enemmän vuorovaikutteista, olisin ruksannut "olen kiinnostunut tapaamaan uudelleen" kohtaa. Palautelomakkeessa näin heidän kummankin ruksanneen tosin minut...

Tunnistan tästä itseni. Varmasti olivat kiinnostuneita kuten sanoit, mutta eivät vain osanneet sitä sanallisesti osoittaa, kun kerrankin pääsivät kertomaan elämästään kiinnostuneelle ihmiselle. Olihan tuossa kuitenkin se positiivinen seikka, että heillä on kiinnostuksenkohde johon suhtautuvat intohimoisesta ja mun silmissä se on hyvä piirre mahdollisessa kumppanissa. Ehkä tuo speed date ei ollut heille ihan se sopivin ympäristö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu ei ole kyselemistä. En ole koskaan tajunnut tätä. Keskustelu on orgaanista ajatustenvaihtoa, ei mitään poliisikuulustelumaista jankkaamista. Ymmärrän toki, että Tinderissä ihmiset haluavat kysellä, koska halutaan selvittää vastapuolen statsit ja asema, mutta noin niinkuin yleensä en ainakaan itse koskaan keskustele kyselemällä ja pidän sitä hyvin epäluonnollisena toimintana.

Ehkä juuri tästä syystä en ole oikein koskaan Tinderissä naisten kanssa menestynyt.

No eipä ne miehet sitä orgaanistakaan keskustelua harrasta. Jos ei kysy mitään, niin sitten möllöttävät hiljaa. Ja miten ihmeessä aloitat "orgaanisen keskustelun" ihmisen kanssa, josta et tiedä mitään, ettekä ole edes samassa paikassa fyysisesti? "On se ilmoja pidellyt"? Kerropas mulle, että miten sinä Tinderissä hoitaisit sen keskustelun ihan käytännössä ja ilman kysymyksiä?

Tietenkin on oletus, että keskustelukumppani on samalla aaltopituudella. Tätä tarkoitin sillä, että en tarvitse kysymyksiä tai vastauksia suostuakseni treffeille - aallonpituus riittää. 

Ja mitenkö hoitaisi? Ihan keskustelemalla. En ole koskaan kiinnittänyt asiaan huomiota vaan pyrkinyt olemaan oma itseni. En tietenkään ehdottomasti sulje pois kysymyksiä, mutta en ole huomannut, että niitä jotenkin välttämättä tarvitsisin keskustellakseni toisen kanssa. Mä kommentoin vaikka jotain yhteistä kiinnostuksen kohdettamme, puhun jostain mikä hänessä herätti kiinnostukseni, kerron huonoja vitsejä, kerron omasta elämästäni tai tapahtumista. Puhun kuin yleensäkin puhun ihmisille.

Minkälainen keskustelu syntyy jos kumpikin vaan puhuu eikä kysy toisiltaan mitään? Ei halua tietää enempää siitä toisesta tai asiasta mistä puhuu? Kysymisen tarkoitus on antaa vastapuolen ymmärtää että heidän puhumansa asia herättää kiinnostusta. 

Edelleenkään en ole ehdottoman kysymyskiellon kannattaja. Tietenkin teen tarkentavia kysymyksiä., jos näen siihen tarvetta. Lähinnä tässä protestoin keskustelua kysymysten avulla ja sen epäluonnollisuutta mulle henkilökohtaisesti. Varmaan tähän vaikuttaa myös se, että mulle tärkeämpää tutustumisessa on konkreettisten faktojen sijaan tunne, intohimo ja yhteensopivuus. Jotkut harrastukset, työpaikat, entiset suhteet, asuinmuodot, koulutukset ja muut joista yleensä kysellään ovat mulle toissijaisia juttuja potentiaalisessa kumppanissa. Tärkeämpää on, että ihmiseltä löytyy jotain josta hän on kiinnostunut, jotain johon hän suhtautuu intohimoisesti ja jotain mikä tekee hänet onnelliseksi.

Ja kuten sanoin myös,  ei tällä mun tyylillä hirveän hyvin Tinderissä edes menesty, joten miksi edes kuuntelisitte mua?

Eli mitkään faktat deittiehdokkaasta ei kiinnosta. Sinä vaan telepaattisesti päättelet pärstäkertoimen mukaan kenen kanssa kemiat kohtaa? Tietämättä tästä ihmisestä yhtään mitään. Useimmat ihmiset rajaa tätä tarjontaa nimenomaan keskustelun ja tietojen perusteella. Ei kai kukaan kaikkea aikaansa voi käyttää randomien tyyppien deittailuun.

Ei. Kuten sanoin: mä olen tehnyt tätä etukäteiskarsintaa kuvien ja profiilin perusteella. En tiedä mikä semmoinen fakta voisi olla, jonka selvittyä kieltäytyisin treffaamasta livenä, jos henkilö muuten vaikuttaisi kiinnostavalta, mukavalta ja persoonalliselta. Ehkä tää johtuu siitä, että mulla on melko laajat kriteerit ja haluan uskoa, että niistäkin ihmisistä, jotka ehkä ennakkoon vaikuttavat itseni vastakohdilta voi löytyä kiinnostavuutta ja potentiaalia. Ja kuten sanoin: mä oon tässä vähän poikkeava ja ymmärrän kyllä, että suurin osa toimii erilailla.

Et tiedä?

Itselleni vaikka:

Hänellä onkin kuusi lasta, neljälle miehelle.

SP-tauteja.

Naimisissa.

Matkoilla puolet vuodesta.

Sohvaperuna (yleensä selviää kuvista, mutta ei aina)

Jne jne. Esteitä löytyy vaikka kuinka paljon.

Niin, mä en ajattele näin. Esimerkkisi ovat tietenkin kärjistettyjä, mutta uskoisin, että noistakin suurin osa olisi joko ilmennyt profiilista tai sitten ovat sellaisia asioita, joita ei edes keskustelussa kerrottaisi. Mä menisin treffeille, jos keskustelu olisi ollut kiinnostavaa ja mukavaa. Siellä voi sitten todeta millainen ihminen on oikeasti vastassa ja onko meillä oikeastikin jotain yhteistä tai löytyykö kemiaa. Jos selviää, että vastapuoli on valehdellut profiilissaan niin tietenkin se olisi ikävä asia, mutta olisin menettänyt vain hieman aikaani, joten en mä osaisi niin pettynyt olla.

Minulla yksi nainen oli jo käynnistänyt keinohedelmöitysprosessin. Kertoi vasta 1. tapaamisen jälkeen... Ei kemialla ole enää mitään väliä siinä.

On siellä hyviäkin naisia, mutta aivan tajuttoman paljon epäsopivia.

Valehtelu on ikävää, mutta lopettaako valehteluun kykenevä valehtelun, jos kyselen häneltä asioista tarpeeksi?

Mies voi keskustella kymmenien muiden naisten kanssa, ja joku muu on edelläsi ja joltain muulta jaksetaan kysellä ja tehdä tuttavuutta enemmän, tarkoituksena nähdä nopeasti. Sinä olet varasijalla. Voit olla kaikista kaunein, mutta mies voi ajatella että olet vaikea ja haluaa nähdä enemmin sen toisen, tavistytön jonka näkee enemmän tasoisenaan ja sä olet siellä vain pönkittämassä hänen egoa kun olet tykännyt takaisin. Että suhun ei kannata edes nähdä vaivaa, ellet itse ole se aktiivinen osapuoli koko ajan, välttääkseen "turhan työn"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö tehdä kuten naiset ja kysyä heti ammattia? 

Minä: Moi onko kesäsuunnitelmia? 

Nainen: Mikä on sinun ammatti?  

Minä: ???????????  

Miksi kukaan selittäisi kesäsuunnitelmiaan täysin vieraalle ihmiselle?

Vastaus kysymykseen tietty on: Eipä mitään ihmeempää.

Saitko siitä jotain irti?

Miksi ei kertoisi? Minä kertoisin kyllä. Tarkoitushan on tutustua, tehdä vieraasta tuttu.

Minun mielestäni se ei tee ketään tutummaksi, että tietää randomin tyypin menevän mökille tai matkoille kesällä. So what?.

Sinä oletkin negative nancy. Minulle se kertoo paljonkin. Jos olen mökkeilijä, on tietysti iloinen uutinen että toinenkin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu ei ole kyselemistä. En ole koskaan tajunnut tätä. Keskustelu on orgaanista ajatustenvaihtoa, ei mitään poliisikuulustelumaista jankkaamista. Ymmärrän toki, että Tinderissä ihmiset haluavat kysellä, koska halutaan selvittää vastapuolen statsit ja asema, mutta noin niinkuin yleensä en ainakaan itse koskaan keskustele kyselemällä ja pidän sitä hyvin epäluonnollisena toimintana.

Ehkä juuri tästä syystä en ole oikein koskaan Tinderissä naisten kanssa menestynyt.

No eipä ne miehet sitä orgaanistakaan keskustelua harrasta. Jos ei kysy mitään, niin sitten möllöttävät hiljaa. Ja miten ihmeessä aloitat "orgaanisen keskustelun" ihmisen kanssa, josta et tiedä mitään, ettekä ole edes samassa paikassa fyysisesti? "On se ilmoja pidellyt"? Kerropas mulle, että miten sinä Tinderissä hoitaisit sen keskustelun ihan käytännössä ja ilman kysymyksiä?

Tietenkin on oletus, että keskustelukumppani on samalla aaltopituudella. Tätä tarkoitin sillä, että en tarvitse kysymyksiä tai vastauksia suostuakseni treffeille - aallonpituus riittää. 

Ja mitenkö hoitaisi? Ihan keskustelemalla. En ole koskaan kiinnittänyt asiaan huomiota vaan pyrkinyt olemaan oma itseni. En tietenkään ehdottomasti sulje pois kysymyksiä, mutta en ole huomannut, että niitä jotenkin välttämättä tarvitsisin keskustellakseni toisen kanssa. Mä kommentoin vaikka jotain yhteistä kiinnostuksen kohdettamme, puhun jostain mikä hänessä herätti kiinnostukseni, kerron huonoja vitsejä, kerron omasta elämästäni tai tapahtumista. Puhun kuin yleensäkin puhun ihmisille.

Minkälainen keskustelu syntyy jos kumpikin vaan puhuu eikä kysy toisiltaan mitään? Ei halua tietää enempää siitä toisesta tai asiasta mistä puhuu? Kysymisen tarkoitus on antaa vastapuolen ymmärtää että heidän puhumansa asia herättää kiinnostusta. 

Edelleenkään en ole ehdottoman kysymyskiellon kannattaja. Tietenkin teen tarkentavia kysymyksiä., jos näen siihen tarvetta. Lähinnä tässä protestoin keskustelua kysymysten avulla ja sen epäluonnollisuutta mulle henkilökohtaisesti. Varmaan tähän vaikuttaa myös se, että mulle tärkeämpää tutustumisessa on konkreettisten faktojen sijaan tunne, intohimo ja yhteensopivuus. Jotkut harrastukset, työpaikat, entiset suhteet, asuinmuodot, koulutukset ja muut joista yleensä kysellään ovat mulle toissijaisia juttuja potentiaalisessa kumppanissa. Tärkeämpää on, että ihmiseltä löytyy jotain josta hän on kiinnostunut, jotain johon hän suhtautuu intohimoisesti ja jotain mikä tekee hänet onnelliseksi.

Ja kuten sanoin myös,  ei tällä mun tyylillä hirveän hyvin Tinderissä edes menesty, joten miksi edes kuuntelisitte mua?

Eli mitkään faktat deittiehdokkaasta ei kiinnosta. Sinä vaan telepaattisesti päättelet pärstäkertoimen mukaan kenen kanssa kemiat kohtaa? Tietämättä tästä ihmisestä yhtään mitään. Useimmat ihmiset rajaa tätä tarjontaa nimenomaan keskustelun ja tietojen perusteella. Ei kai kukaan kaikkea aikaansa voi käyttää randomien tyyppien deittailuun.

Ei. Kuten sanoin: mä olen tehnyt tätä etukäteiskarsintaa kuvien ja profiilin perusteella. En tiedä mikä semmoinen fakta voisi olla, jonka selvittyä kieltäytyisin treffaamasta livenä, jos henkilö muuten vaikuttaisi kiinnostavalta, mukavalta ja persoonalliselta. Ehkä tää johtuu siitä, että mulla on melko laajat kriteerit ja haluan uskoa, että niistäkin ihmisistä, jotka ehkä ennakkoon vaikuttavat itseni vastakohdilta voi löytyä kiinnostavuutta ja potentiaalia. Ja kuten sanoin: mä oon tässä vähän poikkeava ja ymmärrän kyllä, että suurin osa toimii erilailla.

Et tiedä?

Itselleni vaikka:

Hänellä onkin kuusi lasta, neljälle miehelle.

SP-tauteja.

Naimisissa.

Matkoilla puolet vuodesta.

Sohvaperuna (yleensä selviää kuvista, mutta ei aina)

Jne jne. Esteitä löytyy vaikka kuinka paljon.

Niin, mä en ajattele näin. Esimerkkisi ovat tietenkin kärjistettyjä, mutta uskoisin, että noistakin suurin osa olisi joko ilmennyt profiilista tai sitten ovat sellaisia asioita, joita ei edes keskustelussa kerrottaisi. Mä menisin treffeille, jos keskustelu olisi ollut kiinnostavaa ja mukavaa. Siellä voi sitten todeta millainen ihminen on oikeasti vastassa ja onko meillä oikeastikin jotain yhteistä tai löytyykö kemiaa. Jos selviää, että vastapuoli on valehdellut profiilissaan niin tietenkin se olisi ikävä asia, mutta olisin menettänyt vain hieman aikaani, joten en mä osaisi niin pettynyt olla.

Minulla yksi nainen oli jo käynnistänyt keinohedelmöitysprosessin. Kertoi vasta 1. tapaamisen jälkeen... Ei kemialla ole enää mitään väliä siinä.

On siellä hyviäkin naisia, mutta aivan tajuttoman paljon epäsopivia.

Valehtelu on ikävää, mutta lopettaako valehteluun kykenevä valehtelun, jos kyselen häneltä asioista tarpeeksi?

Eihän se valehdellut?

Pointti tietenkin oli, että todellakin on paljon asioita, jotka kannattaa selvittää nopeasti ja helposti, ennen kuin haaskaa treffipäivän johonkin, mistä ei voi tulla mitään. Sinullakin on, jos ajattelet, ja olet rehellinen. Tuossakin tapauksessa olisin voinut kysyä lapsitoiveista, suunnitelmista tulevaisuudelle. Eiköhän olisi kertonut. Ja olisin voint käydä tapaamaassa jonkun toisen.