Ensi kertaa lasta yrittämään 42 vuotiaana?
Niin, aiemmin mun suhteet ollu niin huonoja tai muuten vaan erikoisia, että lapsia en ole halunnut. Se on vain jäänyt kaiken muun vatjoon. Nyt ensimmäistä kertaa sellainen mies ja suhde, että jonkinlainen vauvakuume on tullut ensimmäistä kertaa eläissäni päälle. Miten on, annetaanko palaa vai pitäisikö koko homma unohtaa? On todella ristiriitainen olo asian suhteen, koska asia ei ole aiemmin mieltä vaivannut.
Kommentit (741)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pieni osa naisista voi tulla raskaaksi vielä 42-43v. , mutta noin korkea ikä ensisynnyttäjälle nostaa riskiä sille, että lapsi syntyy vammaisena.
Julkisuudessa on jonkun verran näitä yli 45v äidiksi tulleita, mutta nämä raskaudet on saatettu alkuun luovutetuilla munasoluilla.
Hoidoilla nekin on saatu aikaan. Eli jos ei mene hoitoihin hukkaa aikaa selvittää omat mahdollisuutensa.
Tärppäämisessä voi kestää vaikka vuosia, joten rohkeasti tutkimuksiin. Lahjasoluilla saatu lapsikin on oma.
Myös adoptiolapsi pitää kai saada max. 45-vuotiaana. Muuten puolison lapsen adoptointi tai hoitaminen on Suomessa mahdollista vanhemmallakin iällä.
Ulkomaisissa hoidoissa voi olla eroa. En tiedä moniko on onnistunut sellaisten avulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeelinen tämä trendi kun mummot koittaa saada lapsia
Mikä ihmeen trendi? En valitettavasti muista mitään vuosilukuja, mutta luin Anna Rotkirchin kirjoituksen, jossa hän totesi ennen "ehkäisyaikaa" noin joka kymmenennen synnyttäjän olleen yli nelikymppinen. Kun ehkäisyä ei ollut, lapsia saatiin koko hedelmällisen iän ajan. Ennemmin se oli trendi, että jossain vaiheessa pykättiin n. 25-vuotiaana kaksi lasta maailmaan ja se siitä, jos nyt poikkeuksia haetaan.
Hedelmällisyys säilyy pitempään, mitä aiemmin aloittaa lapsen teon.
Vierailija kirjoitti:
Tulee jos on tullakseen , mun serkku sai ainokaisensa 45 vuotiaana - ihan tetve tyttö tuli
Ja ihan luomuna tietenkin🤭
Vierailija kirjoitti:
Mun mummoni oli 45-vuotias kun sai äitini. Ennen ei ollut ehkäisyä tarjolla kuten nykyään. Toki siihen aikaan sen ikäinen ei ollut yleensä ensisynnyttäjä, mutta nykyään unohtuu että kyllä ennenkin synnytettiin päälle nelikymppisenä.
Sanon että kokeilkaa, jos vain yhtään tuntuu siltä. Lapsi tuo elämään niin paljon iloa ja uudenlaista merkitystä.
Omat isovanhempani saivat ensimmäisen lapsensa 19-vuotiaina ja kuopuksensa 45-vuotiaina.
Sain nuorimman luomulapseni 44-vuotiaana. Tärppäsi ensimmäisestä kierrosta. Minusta iso merkitys on parisuhteella ja turvavekostoilla. Paljon iloa on myös kohtuupalkkaisesta työsuhteesta. Jos ei ole pakko elää hyvin niukasti, jaksaa paremmin.
Olet selvästi epävarma haluatko lasta. Se tarkoittaa, että älä tee. Ja jos liittosi on nyt hyvä, nauti mieluummin siitä, se rapistuu kyllä jos lapsi tulee mukaan kuvioihin.
Mielisairasta. Tähän maailmaan.
Ja vain muutamaa vuotta myöhemmin on ketjuja joissa haukutaan miehiä jotka väitetysti haaveilee lapsista vasta vajaa nelikymppisinä.
Huomaatteko asenne-eron?
n 2 viikkoa kun täytin 44 v, terve lapsi tuli, sydämeni suli, KIITOS.
Vierailija kirjoitti:
n 2 viikkoa kun täytin 44 v, terve lapsi tuli, sydämeni suli, KIITOS.
omilla munasoluilla, olin jo luopunut toivosta, yks kaks yllättäen, ensimmäinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu, että nainen ei saisi toivoa lasta, vaikka olisi hieman vanhempi. Tottakai saa ja toivon, että ap ainakin yrittää. Kerrotaan kaikenmaailman kauhujuttuja, vaikka seulonta on nykyisin äitiyshuollossa niin hyvä, että tutkitaan tarkasti koko odotusaika. Miksi pitää pelotella?
Enemmän itseäni ihmetyttävät nämä lapsena lapsen saaneet, joilla ei ole henkisesti mitään annettavaa lapsilleen, kun eivät ole elämää edes nähneet. Kaikki eivät löydä elämän rakkautta nuorena.
Aina kannattaa toivoa ja yrittää, mutta kaikessa on hyvä pitää todellisuus mielessä. Realismi ei ole pelottelua vaan tilastoja. Nykylääketiedekään ei osaa vielä hoitaa kaikkea eikä kaikkea löydetä seulonnoissa. Se on puhdas fakta.
Eikö aiheesta voi keskustella muulla tavalla kuin aina asettamalla vanhat ja nuoret vanhemmat vastakkain? Vanhemmuus ei riipu pelkäs
istukkanäyte ja en ajatellut edes mitä teen jos jotain häikkää.......
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloita menemällä gynelle. On täysin mahdollista että et enää ovuloi eikä sinulla ole munasoluja. Useimpien ikäistesi raskaudet alkavat lahjoitetuin munasoluin tehdyllä keinohedelmöityksellä. Näistä ei vain siellä synnytysvalmennuksissa huudella.
Ovulaation kyllä tunnistaa itse, ei sitä varten tartte lääkäriin mennä.
silloin painaa ku yleinen syyttäjä ja ei heti suihkuun ja mielellään niin nk perinteisessä asetelmassa
Naisen hedelmällisyys laskee 35-vuotiaana.
Aina kannattaa yrittää, lasten suhteen ei menetä mitään mutta voi saada kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Naisen hedelmällisyys laskee 35-vuotiaana.
Tuliko typo? Se laskee naisilla 25-vuotiaana. 35 vuotiaana se on lähes maho.
Miehillä se laskee 35-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Aina kannattaa yrittää, lasten suhteen ei menetä mitään mutta voi saada kaiken.
Ei kannata vanhana enää.
Vierailija kirjoitti:
Naisen hedelmällisyys laskee 35-vuotiaana.
näin tekee mutta moni on saanut senkin jälkeen lapsen, pitää vaan itsensä kondiksessa
Ei tuo ihan järkevältä kuulosta. Minun ukkini äiti oli 44 v., kun sai toisen lapsensa, ensimmäinen oli kuollut johonkin sen ajan kulkutautiin 20 vuotta aiemmin. Ukki kertoi, että olihan ne hänen vanhemmat jo vanhuksia kun hän aikuistui. Äiti 64 v. ja isä oli menehtynyt 66-vuotiaana, ukkini kai silloin 18 v. Ajat on tietysti muuttuneet ja ihmiset elää pidempään ja huolehtii terveydestään, mutta silti jos ajattelee, että olisit noin kuusikymppinen kun lapsesi on teini-iässä, niin kuka sitä jaksaa. Ne rasittavimmat vuodet on murrosiässä. Itse olen alle 50 v. ja kaksi teiniä perheessä. Joinakin päivinä ajattelen vaan, että kohta tämä on ohi ja lentävät pois pesästä.
Mun mummoni oli 45-vuotias kun sai äitini. Ennen ei ollut ehkäisyä tarjolla kuten nykyään. Toki siihen aikaan sen ikäinen ei ollut yleensä ensisynnyttäjä, mutta nykyään unohtuu että kyllä ennenkin synnytettiin päälle nelikymppisenä.
Sanon että kokeilkaa, jos vain yhtään tuntuu siltä. Lapsi tuo elämään niin paljon iloa ja uudenlaista merkitystä.