Lue keskustelun säännöt.
Ensi kertaa lasta yrittämään 42 vuotiaana?
Niin, aiemmin mun suhteet ollu niin huonoja tai muuten vaan erikoisia, että lapsia en ole halunnut. Se on vain jäänyt kaiken muun vatjoon. Nyt ensimmäistä kertaa sellainen mies ja suhde, että jonkinlainen vauvakuume on tullut ensimmäistä kertaa eläissäni päälle. Miten on, annetaanko palaa vai pitäisikö koko homma unohtaa? On todella ristiriitainen olo asian suhteen, koska asia ei ole aiemmin mieltä vaivannut.
Kommentit (774)
Aloituksesta 7 vuotta.
Olisi kiva tietää saiko ap lapsen vai ei😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisit yli 60v kun lapsi täyttää 18v.
Ap täyttää sen joka tapauksessa jos elossa pysyy.
Entä sitten. Älä kasvata siitä ekoterroristia vaan aikuisen niin pärjää itse ilman yhteiskunnan tukia.
Vierailija kirjoitti:
Itse en kyllä miehenä uskaltaisi yli nelikymppisen kanssa lähteä yrittämään, koska onhan siinä aina riskinsä. Toki tiede on mennyt valtavasti eteenpäin ja monia kehityshäiriöitä voidaan diagnosoida jo varhaisessa vaiheessa, että sikäli tuo ei ihan mahdotonta ole, jos halua kovasti on. Lähtökohtaisesti ei vaan kuulosta hyvältä.
Ajattelin ajoittaa lapsenhankinnan 40-50v ikävuosille itsellä, koska tarkoitus on elää vielä vapaata nuoruutta pidemmälle. Onhan perhe myös hirveä taakka ja kukaan ei varmasti halua isää, joka on katkera "menetetyistä vuosista". Eli näin on parempi. Nykyään ihmiset elävät vanhemmiksi, hurjimmillaan vasta 50v rauhoitutaan siinä missä ennen 30v.
Biologisista syistä aviopuolison täytyy sitten olla n. 15v nuorempi, eli siinä kolmekymppisen tienoilla olisi hyvä olla ensisynnyttäjä. Kun pääsen eläkkeelle, niin lapset ovat itsenäistyneet.
Et nelikymppisen kanssa lähtisi yrittämään, mutta itse haluat lapsen nelikymppisenä. Ja kuvittelet löytäväsi 25v naisen. Missäs ihmeen mikä mikä maassa oikein elät?
Tiesitkö, että vammaisen lapsen riski on nimenomaan silloin suurempi, kun MIES on yli 40. Etenkin autismin jne riskit.
No, ehkä voit pakastaa sperm44 nyt.
meni ohi jo. mongoloidin ko haluut. riskit kovat- sulle ja sikiölle. muutenkin jos terve- niin ovat jokseenkin vanhan ihmisen näköisiä ne vauvat- aina aikuisuuteen jotenkin vanhan näköistä. wanha kansa aikoinaan jo varoitteli tästä, että sievät lapset tulee kun nuorena teette.
sunkin kohta luukato. monella odottavalla hampaat kärsii, sun jaksaminen toisin kuin nuori vekkuliäiti jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en kyllä miehenä uskaltaisi yli nelikymppisen kanssa lähteä yrittämään, koska onhan siinä aina riskinsä. Toki tiede on mennyt valtavasti eteenpäin ja monia kehityshäiriöitä voidaan diagnosoida jo varhaisessa vaiheessa, että sikäli tuo ei ihan mahdotonta ole, jos halua kovasti on. Lähtökohtaisesti ei vaan kuulosta hyvältä.
Ajattelin ajoittaa lapsenhankinnan 40-50v ikävuosille itsellä, koska tarkoitus on elää vielä vapaata nuoruutta pidemmälle. Onhan perhe myös hirveä taakka ja kukaan ei varmasti halua isää, joka on katkera "menetetyistä vuosista". Eli näin on parempi. Nykyään ihmiset elävät vanhemmiksi, hurjimmillaan vasta 50v rauhoitutaan siinä missä ennen 30v.
Biologisista syistä aviopuolison täytyy sitten olla n. 15v nuorempi, eli siinä kolmekymppisen tienoilla olisi hyvä olla ensisynnyttäjä. Kun pääsen eläkkeelle, niin lapset ovat itsenäistyneet.
Moni meistä, niin naisista kuin miehistäkin, ajattelee että kyllä se kumppani löytyy ja lapsia tulee vielä päälle nelikymppisenä. Ja joillekin käykin niin hyvin. Sitten toiset joutuvat luopumaan unelmista, koska jättävät ne liian myöhäiseksi.
Vierailija kirjoitti:
meni ohi jo. mongoloidin ko haluut. riskit kovat- sulle ja sikiölle. muutenkin jos terve- niin ovat jokseenkin vanhan ihmisen näköisiä ne vauvat- aina aikuisuuteen jotenkin vanhan näköistä. wanha kansa aikoinaan jo varoitteli tästä, että sievät lapset tulee kun nuorena teette.
sunkin kohta luukato. monella odottavalla hampaat kärsii, sun jaksaminen toisin kuin nuori vekkuliäiti jne.
Sulla taisi olla tosi vanhat vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertapanolla.
Ei mitää yrittelyjä.
Tulee jos on tullakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en kyllä miehenä uskaltaisi yli nelikymppisen kanssa lähteä yrittämään, koska onhan siinä aina riskinsä. Toki tiede on mennyt valtavasti eteenpäin ja monia kehityshäiriöitä voidaan diagnosoida jo varhaisessa vaiheessa, että sikäli tuo ei ihan mahdotonta ole, jos halua kovasti on. Lähtökohtaisesti ei vaan kuulosta hyvältä.
Ajattelin ajoittaa lapsenhankinnan 40-50v ikävuosille itsellä, koska tarkoitus on elää vielä vapaata nuoruutta pidemmälle. Onhan perhe myös hirveä taakka ja kukaan ei varmasti halua isää, joka on katkera "menetetyistä vuosista". Eli näin on parempi. Nykyään ihmiset elävät vanhemmiksi, hurjimmillaan vasta 50v rauhoitutaan siinä missä ennen 30v.
Biologisista syistä aviopuolison täytyy sitten olla n. 15v nuorempi, eli siinä kolmekymppisen tienoilla olisi hyvä olla ensisynnyttäjä. Kun pääsen eläkkeelle, niin lapset ovat itsenäistyneet.
Et nelikymppisen kanssa lähtisi yrittämään, mutta itse haluat lapsen nelikymppisenä. Ja kuvittelet löytäväsi 25v naisen. Missäs ihmeen mikä mikä maassa oikein elät?
Tiesitkö, että vammaisen lapsen riski on nimenomaan silloin suurempi, kun MIES on yli 40. Etenkin autismin jne riskit.
No, ehkä voit pakastaa sperm44 nyt.
koko elämä on riski
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adoptio tai sijaisvanhemmuus. Onko kivaa jättää lapsi yksinkertainen kun kuolette 30 vuoden päästä?
Itsellä elämäntilanne oli valitettavasti vasta yli 40-vuotiaana sellainen et oli ajankohtaista.
Sitten laitoinkin ihan kaiken siihen et onnistuisi tavalla tai toisella. 43-vuotiaana sain täydellisen vauvan!!
Oli yllätys että tämä onnistuikin.
Yksi jättietu on tullut selväksi:
Kun töitä on tehnyt kuin hullu, treffaillut aamua myöden, kilpaurheillut, reppureissannut, jne... niin ei tietoakaan että haaveilisi mistään vapaaillasta tai "tyttöjen illasta". Koen olevani juuri oikeassa paikassa: puistossa lapsen kanssa ja keskustelemassa hänen kanssaan.
Moni nuori näyttää lapsen edessä että itse menettää juttuja, riitelee omasta ajasta ettei tarvi olla lapsen kanssa.
Eli unelmia kohti!
Joskus unelma uudesta elämäntilanteesta tulee myöhään, mutta se kannattaa. Onhan onnellisisa 50-v alanvaihtajiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vammaisen lapsen riski on suurentunut tuossa iässä. Tämäkin asia kannattaa muistaa. Oma jaksaminenkaan ei ole sama kuin nuorempana.
kannattaa pelätä ennemmin kun elää
42-vuotias ja neitsyt? Sehän oli joku elokuva.
Mä sain juuri viime vuonna lapsen 40-vuotiaana ja ihan terve ja reipas se on ollut. Itse jaksan myös valvomista paremmin kuin nuorena. Nuorena olin ihan sairas jos en saanut nukkua pitkään, nyt ei tunnu missään. Fyysinen kuntokin parempi kuin nuorena.