Lue keskustelun säännöt.
Ensi kertaa lasta yrittämään 42 vuotiaana?
Niin, aiemmin mun suhteet ollu niin huonoja tai muuten vaan erikoisia, että lapsia en ole halunnut. Se on vain jäänyt kaiken muun vatjoon. Nyt ensimmäistä kertaa sellainen mies ja suhde, että jonkinlainen vauvakuume on tullut ensimmäistä kertaa eläissäni päälle. Miten on, annetaanko palaa vai pitäisikö koko homma unohtaa? On todella ristiriitainen olo asian suhteen, koska asia ei ole aiemmin mieltä vaivannut.
Kommentit (741)
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu, että nainen ei saisi toivoa lasta, vaikka olisi hieman vanhempi. Tottakai saa ja toivon, että ap ainakin yrittää. Kerrotaan kaikenmaailman kauhujuttuja, vaikka seulonta on nykyisin äitiyshuollossa niin hyvä, että tutkitaan tarkasti koko odotusaika. Miksi pitää pelotella?
Enemmän itseäni ihmetyttävät nämä lapsena lapsen saaneet, joilla ei ole henkisesti mitään annettavaa lapsilleen, kun eivät ole elämää edes nähneet. Kaikki eivät löydä elämän rakkautta nuorena.
Aina kannattaa toivoa ja yrittää, mutta kaikessa on hyvä pitää todellisuus mielessä. Realismi ei ole pelottelua vaan tilastoja. Nykylääketiedekään ei osaa vielä hoitaa kaikkea eikä kaikkea löydetä seulonnoissa. Se on puhdas fakta.
Eikö aiheesta voi keskustella muulla tavalla kuin aina asettamalla vanhat ja nuoret vanhemmat vastakkain? Vanhemmuus ei riipu pelkästään iästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olette valmiita hoitamaan myös vammaista lasta niin siitä vain.
On myös paljon tosi nuoria, joilta vanhemmuus ei onnistu ja joutuvat lastensuojelun asiakkaaksi, kun ne vanhempien omat menot ohittavat lapsen tarpeet
Vierailija kirjoitti:
Vanhan äidin (43 v) lapsena itseä kauhistuttaa tämä iäkkäitä vanhempia ihannoiva keskustelu. Ihmetyttää, että lääketieteellisiä FAKTOJA ei haluta ymmärtää. Iän myötä kiistatta riskit kasvavat, tulee keskenmenoja, kehityshäiriöitä yms. Sairauksien todennäköisyys myös kasvaa mitä vanhemmaksi ihminen elää. Oma äiti kuoli kun olin nuori, vaikka oli kohtuu hyvät elintavat. Lapsuutta ja nuoruutta varjosti äidin sairastelu. Lisäksi häpesin vanhaa vanhempaani, mitään hyötyä en koe saaneeni iäkkäästä vanhemmasta, päinvastoin. Toki kuka vain voi sairastua, mutta miksi valitaan tietoisesti isompi riski?
Siksi että lapsia saadaan, jos saadaan. Joskus vaihtoehtona on ei lapsia ollenkaan tai lapsi 40+ ikäisenä niin kyllä siinä helposti kallistuu kuitenkin jälkimmäiseen. Riskit kyllä kasvaa itse raskauden suhteen mutta oman kokemuksen mukaan pelkällä netissä liikkuvalla tiedolla ei kannata päätöksiä tehdä. Lääkärit ovat selittäneet asiat hyvin ja niin kuin joku sanoi, on tarjolla monenlaisia seulontoja.
Ikävää että äitisi on sairastellut mutta sama voi käydä myös nuoremmille.
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö sitä täältä kysyä? Eikös tuollaiset päätökset tehdä itse miettien? Ei välttämättä enää edes tärppää tuossa iässä ja voi tulla keskenmenoja jos tärppääkin. Jos oikeasti haluatte lapsen ja elää lapsiperhe-elämää ja palvella sitä lasta koko ajan, niin yrittäkää. Jos taas muu elämä kuin Hoplopit, leikkipuistot, uhmakohtaukset kuulostaa kivemmalta niin sitten ei. Minä en tuossa iässä enää haluaisi lasta. Nauttikaa siitä vapaudesta mikä on. Voipi olla aikamoinen elämänmuutos kun on noin pitkään elänyt vapaasti. Kyse on siis lähinnä kiinni siitä, oletko valmis enimmäkseen uhraamaan oman elämäsi toisen hyväksi 24/7. Ja itselläni on lapsi, että tiedän millaista tämä on.
no nyt on taas katkeraa tekstiä 😂 Jännä, en koe että joudun uhraamaan elämäni ja että joudun "palvelemaan" lasta. Rakastan tätä perhe-elämää ja äitinä oloa, minusta ei tunnu että jään mistään paitsi. Sain esikoisen 29-vuotiaana ja nyt kun mietin elämääni ennen sitä, vaikka kivaa oli lapsettomanakin, olen paljon onnellisempi kuin silloin. Meillä on kivaa yhdessä, tehdään yhdessä kivoja juttuja ja tutkitaan yhdessä tätä ihmeellistä elämää. Joskus harvoin laitetaan lapsi mummolle hoitoon, ja vietetään vaikka kavereitten kanssa iltaa, aamuun mennessä on jo kamala ikävä. Itselläni on lapsi, siis kyllä, tiedän millaista tämä on 😁🥰 Suosittelen aiempaa kirjoittajaa asennoitumaan äitiyteensä ja elämäänsä uudelleen, jos äitinä olo tuntuu tuolta. Älä ainakaan omassa katkeruudessasi vinkkaa ihmisiä jättämään lapsia tekemättä, tää on parasta mitä sulla tulee olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olette valmiita hoitamaan myös vammaista lasta niin siitä vain.
Itse tunnen muutaman perheen, joissa vammainen tai muutoin kehityshäiriöinen lapsi. Ja kaikissa näissä ovat äidit olleet alle 30 vuotiaita. Että ei se äidin ikä aina näihin seikkoihin vaikuta.
Mikäli rahasta ei ole puutetta Kreikassa on osaavia lääkäreitä ja todistetusti tehokkaat lääkkeet => https://www.whatclinic.com/fertility/greece
Onnistuneita hoidoista ylijääneitä lahjasoluja 500e/hoitokerta => https://www.fertimedica.pl/en/price-list/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olette valmiita hoitamaan myös vammaista lasta niin siitä vain.
Itse tunnen muutaman perheen, joissa vammainen tai muutoin kehityshäiriöinen lapsi. Ja kaikissa näissä ovat äidit olleet alle 30 vuotiaita. Että ei se äidin ikä aina näihin seikkoihin vaikuta.
Elämä on arvaamaton ja todennäköisyydet on vain todennäköisyyksiä. Yksilöiden kohdalla prosenteilla ei ole mitään merkitystä.
Tuttu sai nuorena lapsen joka kuoli syöpään ennen kuin ehti täyttää ensimmäistä ikävuottaan. Vanhemmalla iällä saatu toinen lapsi on täysin terve.
AP, anna vaan lapsen tulla jos haluat lasta. Onnea teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täytän kohta 42, ja onneksi olen jo lapseni saanut. Nuorena jaksoi herätä yöllä ja pyörittää show'ta. Ei ollut vaikeaa roudata lastenvaunuja ja ostoksia kerrostalon portaissa, leikkipuistossa saattoi tarvittaessa kiivetä perässä. Nyt huomaa, että yöuni on tullut paljon tärkeämmäksi ja oma kroppa rajoittuneemmaksi. Lisäksi olin nuorena paljon piristävämpää seuraa pikkulapsille kuin nyt olisin.
Itselläni ei ole lapsia enkä niitä halua, mutta pakko kommentoida että näin terveellisesti elävänä nelikymppisenä olen huomattavasti paremmassa kunnossa kuin parikymppisenä opiskelijana jolloin ruokavalio koostui pikanuudeleista ja makaronista ja liikunta oli yöllä baarista kotiin kävelyä kun taksiin ei ollut rahaa.
Jos lapsia olisin halunnut, olisi omalla kohdalla kannattanut ehdottomasti jättää se vanhemmalle isälle.
Eihän se haittaa yrittää. Kunhan ei ole liian optimistinen, keskenmenot yli 40 v ovat hyvin todennäköisiä. Itse en enää neljäkymppisenä jaksaisi vauva- ja taaperovuosia, jo yhden yön valvominen pistää jo kropan ja pään sekaisin, ihan toisella tavalla kuin kolmekymppisenä. Tosin minulla alkoi vaihdevuodetkin 42-vuotiaana, eli ei olisi muutenkaan onnistunut. Muista siis kuntosi ja jaksaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ongelmia missään vaiheessa kirjoitti:
Hei. Itse synnytin 38v ongelmitta. Eikun vaan yrittämään. Onnea matkaan :)!
Muistakaa kuintekin, että 38-vuotias on ihan eri juttu kuin 42-vuotias. Jo 40-vuotiaallakin on huomattavasti huonommat mahdollisuudet kuin 38-vuotiaalla. Voi sitä silti yrittää, mutta pointti oli oleellinen ero näiden ikien välillä.
Miehenä kommentoin - 50v, minulla on 3 lasta, vanhin muuttanut jo pois ja nuorin teini-iässä.
Tekisinkö kaiken uudestaan - kyllä tekisin, enemmän se antaa kuin ottaa - elämäsi muuttuu täysin varmasti.
Tekisinkö kaiken jos olisin alussa eli viiskymppinen mies ja lapsia ei olisi, mutta lapsihaaveita olisi. Tekisin silloinkin - olisin toki jo vanha mies kun lapset aikuistuisivat, mutta edelleen enemmän se antaa kuin ottaa.
Tekisinkinkö nyt toisen kerran kaiken uudestaan. En. Olen elänyt ja nähnyt tuon vaihteen jo kerran.
Jaksaisinko nyt kuten jaksoin kaksikymmentä vuotta sitten. En. Mutta olisin monella muulla tavalla viisaampi, enkä niin vakava ja ryppyotsainen kuin silloin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Negrulit yrittää lasta ekan kerran 15v.
Jos molemmat haluatte, kannattaa yrittää. Lapsensaanti on niin iso juttu ihmisen elämässä, että voi myöhemmin kaduttaa, jos ette nyt yritä.
Olen terveydenhoitaja ja vanhin ensisynnyttäjä oli, jonka kanssa olen asioinut oli 46v, hyvin meni . Muutamia 42-43v. Raskauden seurannassa voi toki olla enemmän seurattavaa kuin nuorella, mutta yleensä raskaudet menevät hyvin. Suurin haaste onkin se, kuinka helposti raskaus alkaa, koska munasolu irtoaa joillakin jo harvoin. Sen vuoksi suosittelin ovalaatiotestejä, joita saa apteekista.
Täällä pelotellaan kehityshäiriöistä. Totta on se, että Downin kehitysvamma on yleisempi vanhemmilla kuin nuoremmilla, mutta suurin osa on kuitenkin sen suhteen terveitä. Muita kehityshäiriöitä, jotka näyttäytyvät vanhempana enemmän kuin nuorena, en tiedä.
Downin mahdollisuus tutkitaan melko varhaisessa vaiheessa, jolloin seuraa vaikea päätös.
Mutta vanhemmuus on upea asia, joten kuuntele itseäsi ja puolisoasi. Onnea vain päätökselle on se mikä hyvänsä!
Kannattaahan sitä yrittää, jos haluatte. Kannattaa kuitenkin muistaa (ja kenties käydä gynellä tarkistamassa munasolujen tilanne), että yli 40v raskautuminen on aika harvinaista vaikka toki mahdollista. Julkisella hedelmöityshoitojen ikäraja on naisilla 40v ihan sen takia, että mahdollisuudet on mitä ne on vaikka olisi lahjasolutkin käytössä. Yksityisellä ikäraja on korkeampi ja hoitojen määrä aikalailla rajaton toisin kuin julkisella.
Kannattaa toki miettiä myös niitä muita vaihtoehtoja. Esim. olisiko sijaisvanhemmuus mahdollista taikka adoptio.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaahan sitä yrittää, jos haluatte. Kannattaa kuitenkin muistaa (ja kenties käydä gynellä tarkistamassa munasolujen tilanne), että yli 40v raskautuminen on aika harvinaista vaikka toki mahdollista. Julkisella hedelmöityshoitojen ikäraja on naisilla 40v ihan sen takia, että mahdollisuudet on mitä ne on vaikka olisi lahjasolutkin käytössä. Yksityisellä ikäraja on korkeampi ja hoitojen määrä aikalailla rajaton toisin kuin julkisella.
Kannattaa toki miettiä myös niitä muita vaihtoehtoja. Esim. olisiko sijaisvanhemmuus mahdollista taikka adoptio.
Lisään nyt vielä sen, että myös miehen hedelmällisyys laskee iän myötä. Ei yhtä nuorena ja nopeasti kuin naisella, mutta laskee kuitenkin.
Ei kannata yrittää lasta. Yritä mieluummin ikäisiäsi
Kävin omaa äitilinjaani läpi 1600-luvulle, ja kyllä siellä on useampia esiäitejä, jotka ovat saaneet yli nelikymppisinä lapsia. Eli mistään trendistä ei todellakaan ole kyse. No, siinä mielessä ehkä eri tilanne, että ennen ehkä saatiin se kuudes tai kymmenes lapsi 43-vuotiaana, nykyisin taas on enempi sen ikäisiä ensisynnyttäjiä kuin aiemmin.
Meillä tuli vauvakuume puolison kanssa vasta saatuamme 1. lapsen. Itse olin 35 ja puoliso kymmenisen vuotta vanhempi. Meillä on nyt kolme lasta. Itse en ole vielä neljääkymmentä, mutta pian olen. Toiveissa on vielä 1-2 lasta. Tiedän, ettei se välttämättä tule toteutumaan, mutta mahdollisuuksia silti on.
Yksi lapsi kyllä mullistaa maailman, mutta kyllä silloinkin pystyy tehdä vaikka mitä. Lapset kasvavat niin nopeasti! Minä ja puolisoni oltiin ensimmäisen tultua maailmaan valmiita suureen elämänmuutokseen. Olimme jo keski-ikäisiä ja paljon maailmaa nähneitä. Hoplop-päivä ja rantapäivä lasten ehdoilla on meistä aivan parasta! Olemme matkustelleet autolla myös ympäri Eurooppaa, joten eivät lapset mikään este ole olleet. Yhden kanssa olisi tietysti tosi helppoa.
Jokaisella tietysti eri tilanne, mutta jos olet valmis elämänmuutokseen, haleihin, suukkoihin, raivokohtauksiin, vaipanvaihtoon - ja elinikäiseen ystävyyteen, antaa palaa!
Itse tiedän sisarusparven, joista kolme on saanut vauvan 40-43-vuotiaina. Näistä yksi oli 42-vuotias ensisynnyttäjä, toisen hän sai vuotta myöhemmin. Paljon on tietysti geeneistä ja elämäntavoista kiinni, onnistuuko tuossa iässä enää...
Jännä juttu, että nainen ei saisi toivoa lasta, vaikka olisi hieman vanhempi. Tottakai saa ja toivon, että ap ainakin yrittää. Kerrotaan kaikenmaailman kauhujuttuja, vaikka seulonta on nykyisin äitiyshuollossa niin hyvä, että tutkitaan tarkasti koko odotusaika. Miksi pitää pelotella?
Enemmän itseäni ihmetyttävät nämä lapsena lapsen saaneet, joilla ei ole henkisesti mitään annettavaa lapsilleen, kun eivät ole elämää edes nähneet. Kaikki eivät löydä elämän rakkautta nuorena.