Lue keskustelun säännöt.
Ensi kertaa lasta yrittämään 42 vuotiaana?
Niin, aiemmin mun suhteet ollu niin huonoja tai muuten vaan erikoisia, että lapsia en ole halunnut. Se on vain jäänyt kaiken muun vatjoon. Nyt ensimmäistä kertaa sellainen mies ja suhde, että jonkinlainen vauvakuume on tullut ensimmäistä kertaa eläissäni päälle. Miten on, annetaanko palaa vai pitäisikö koko homma unohtaa? On todella ristiriitainen olo asian suhteen, koska asia ei ole aiemmin mieltä vaivannut.
Kommentit (741)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hiukan samassa tilanteessa kuin ap, tosin ilman parisuhdetta. Olen 40v ja olen aina ollut varma siitä etten halua lapsia, mutta nyt viime aikoina olen alkanut miettiä että ehkä jos sittenkin. Välillä tajuan jopa kaipaavani omaa lasta. Tämä on hyvin hämmentävää, sillä koskaan aikaisemmin ei ole ollut pienintäkään vauvakuumetta ja olen lähinnä inhonnut ajatusta lapsista. Äidiksi tuleminen ei toki ole aivan ajankohtaista koska en ole parisuhteessa ja haluaisin tarjota mahdolliselle lapselleni turvallisen ydinperheen eli olisin mieluiten naimisissa lapsen saadessani. Myös se fakta, että olisin yli 60v lapsen täyttäessä 20 mietityttää - olisinko liian vanha? Ja tietystikään ei ole varmaa tulinko edes raskaaksi.
Kertokaa kokemuksianne yli 40v äidiksi tulleet!
Mä en oikein hahmota tämän pohtimista, että onko liian vanha siinä vaiheessa kun lapsi tulee täysi-ikäseksi. Liian vanha mihin? Siinä vaiheessahan se lapsi alkaa lähteä omilleen, irtautuu vanhemmistaan (on irtautunut jo aiemminkin pikkuhiljaa), luultavasti hänen elämänsä täyttävät opinnot, kaberit, harrastukset, ehkä seurustelukumppani. Ei ne siinä vaiheessa äidin kyljessä nyhjää suremassa, että voi hitsi kun tosta vanhasta käntystä ei ole mihinkään!
No sitä itsekin ihmettelen. Mitä haittaa siitä on, jos jää muutama vuosi lasten aikuistumisen jälkeen eläkkeelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viisikymppisenä oma hyvinvointi alkaa vaatia työtä viimeistään. Silloin olisi ap:n tenava vasta ekaluokkalainen. Ja jos isä on yhtä vanha, on suurempi riski saada mutaatiosiittiösolu häneltä. Erityislapsi ja ikää 50+, niin ehkä ei ...
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää. Ette menetä mitään.
Tämähän ei pidä paikkaansa. Voi tulla vaikka keskenmeno, jonka läpikäyminen voi olla todella raskasta ja toipuminen kestää pitkään. Toivo onnistumisesta voi kasvaakin suureksi ja jos ei onnistukaan, pettymys on käsiteltävä. Jos raskautta lähtee yrittämään, eikä se onnistukaan, harva siitä eteenpäin selviää pelkällä olankohautuksella.
"Siitä sitten pääseekin eläkkeelle lapsen aikuistuessa."
Sittenhän on aikaa olla aikuisen lapsen kanssa 👍
Alkuperäiselle: anna mennä vaan, lapsi on ihana asia ja Suomikin tarvii veronmaksajia. Lapsessa on pelkästään hyviä asioita 🙂
Minun mielestäni juuri parasta on tulla äidiksi 35-45 vuotiaana. Vain silloin on tarpeeksi kypsä käsittämään ja näkemään kaiken sen muutoksen.
Toki on niitä nuoremmissakin mutta vähemmissä määrin joka tapauksessa.
Nuoret on enemmän niitä keitä harmittaa "raskauden" tuomat kehon muuutokset.
Niin +40 rinnat muuttuvat rajusti jo imetyksen jälkeen mutta no hätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hiukan samassa tilanteessa kuin ap, tosin ilman parisuhdetta. Olen 40v ja olen aina ollut varma siitä etten halua lapsia, mutta nyt viime aikoina olen alkanut miettiä että ehkä jos sittenkin. Välillä tajuan jopa kaipaavani omaa lasta. Tämä on hyvin hämmentävää, sillä koskaan aikaisemmin ei ole ollut pienintäkään vauvakuumetta ja olen lähinnä inhonnut ajatusta lapsista. Äidiksi tuleminen ei toki ole aivan ajankohtaista koska en ole parisuhteessa ja haluaisin tarjota mahdolliselle lapselleni turvallisen ydinperheen eli olisin mieluiten naimisissa lapsen saadessani. Myös se fakta, että olisin yli 60v lapsen täyttäessä 20 mietityttää - olisinko liian vanha? Ja tietystikään ei ole varmaa tulinko edes raskaaksi.
Kertokaa kokemuksianne yli 40v äidiksi tulleet!
Mä en oikein hahmota tämän pohtimista, että onko liian vanha siinä vaiheessa kun lapsi tulee täysi-ikäseksi. Liian vanha mihin? Siinä vaiheessahan se lapsi alkaa lähteä omilleen, irtautuu vanhemmistaan (on irtautunut jo aiemminkin pikkuhiljaa), luultavasti hänen elämänsä täyttävät opinnot, kaberit, harrastukset, ehkä seurustelukumppani. Ei ne siinä vaiheessa äidin kyljessä nyhjää suremassa, että voi hitsi kun tosta vanhasta käntystä ei ole mihinkään!
No sitä itsekin ihmettelen. Mitä haittaa siitä on, jos jää muutama vuosi lasten aikuistumisen jälkeen eläkkeelle?
Yleensä ihminen kaipaa vanhempaansa myös aikuisena. On kuitenkin eri asia menettää vanhempansa sanotaan kuusikymppisenä kuin 35-vuotiaana. Myös lapset voivat kaivata isovanhempaa. Itse sanoisin, että tämä on suurin syy miksi lapsen saaminen kovin iäkkäänä mietityttää. Ainakin laittaisin elämäntavat totaaliseen remonttiin ja tekisin todella kaikkeni, että eläisin vanhaksi. Mikä ettei sitä muutenkin kannattaisi tehdä, mutta kokisin olevani tuolla tavalla vastuussa myös lapsilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei muuta kuin toimeksi! Sain lapseni kahta puolta neljääkymppiä. Nyt he ovat aikuisia ja itse olen terve ja työelämässä. Olen sitä mieltä, että vanhempana hankitut lapset pitävät äidin nuorena!
Tosiasia että nuorena fysiikka rasittuu vähemmän kuin vanhana raskaudesta
Kuka hetättelisi hallituksen tähän?
Meillä on kiire. Voelä voidaan nostaa +40 vuotiaiden lapsilukua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikä ei todellakaan takaa sitä kuka on hyvä tai huono vanhempi. Tiedän vaikka kuinka monia (anteeksi sanavalintani) wt-vanhempia jotka on saaneet lapsensa parikymppisenä ja sitten ollaan sossun asiakkuudessa. Moni vanhempana lapsen saanut taas on ehtinyt elää ja nähdä elämää, on taloudellisesti ihan erilaiset edellytykset, vakaa asema työelämässä ja mikä tärkeintä on henkisesti kypsä vanhemmuuteen. Ei nämä näin mustavalkoisia asioita tietenkään ole miten nyt kärjistän. Mutta pointti on se, että ikä ei kerro kenenkään vanhemmuudesta. Sitä paitsi jos oletetaan, että saa lapsen nelikymppisenä siinä on todennäköisesti puolet elämästä vielä jäljellä, ihmisten elinikä nousee koko ajan. Ikä tietysti vaikuttaa fysiikkaan, mutta tämäkin on erittäin yksilöllistä. Moni nelikymppinen ja sitä vanhempi on elämänsä kunnossa, jaksava ja energinen.
Kaikki eivät myöskään halua niitä lapsia kaksikymppisenä, naisilla on tänä päivänä muitakin tavoitteita elämälle. Osalla taas se oikea kumppani löytyy vasta myöhemmin. Monen olisi kannattanut silloin kaksikymppisenä ehkä jättää lisääntymättä sen hetkisen puolison kanssa, sen verran värikkäitä tapauksia on tullut nähtyä.
Sain toisen lapseni kun olin juuri täyttänyt 46. Kaikki sujunut paremmin kuin hyvin! Ap varmasti jo tehnyt tähän mennessä päätöksensä kun aikaa kulunut Kuten aiemmin kirjoitettiinkin niin ikä ei ratkaise sitä kuinka hyvä äiti olet. Tunnen lapsen kautta monen ikäisiä äitejä ja voin kyllä sanoa ettei ne parikolmekymppiset äidit olen yhtään parempia kuin minä. Kaikenmaailman ongelmia näyttää olevan. Meillä talous kunnossa eikä jaksa enää stressata kaikenmaailman asioista. Ikä tuo myös maalaisjärkeä enemmän päähän 😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä miten täällä kommentit ovat oikeastaan pelkkää "tsemppiä, totta kai yrität" :D
Mutta jos vaikka 38v mies täällä puhuu perheen perustamisesta, niin johan kaikki naiset kilpaa huutavat miten mies on vanha pappa, eikä hänen pitäisi enää mistään tuollaisesta haaveilla XDDDDDD
Siis vaikka miehen hedelmällinen ikä on jonnekin 80v asti, ja naisen 40-50v...
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten täällä kommentit ovat oikeastaan pelkkää "tsemppiä, totta kai yrität" :D
Mutta jos vaikka 38v mies täällä puhuu perheen perustamisesta, niin johan kaikki naiset kilpaa huutavat miten mies on vanha pappa, eikä hänen pitäisi enää mistään tuollaisesta haaveilla XDDDDDD
Siis vaikka miehen hedelmällinen ikä on jonnekin 80v asti, ja naisen 40-50v...
Enpä ole kyllä ikinä tuollaiseen törmännyt. Silloin jos 38v mies pohdiskelee että "sitten joskus tulevaisuudessa ehkä" voisi miettiä perheen perustamista on ihan ymmärrettävää huomauttaa ajan kulusta. Koska kyllä se ikä mieheenkin vaikuttaa. Aina puhutaan vaan naisen iästä, mutta monissa tapauksissa lapsettomuuden syynä on mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten täällä kommentit ovat oikeastaan pelkkää "tsemppiä, totta kai yrität" :D
Mutta jos vaikka 38v mies täällä puhuu perheen perustamisesta, niin johan kaikki naiset kilpaa huutavat miten mies on vanha pappa, eikä hänen pitäisi enää mistään tuollaisesta haaveilla XDDDDDD
Siis vaikka miehen hedelmällinen ikä on jonnekin 80v asti, ja naisen 40-50v...
Höpöhöpö.
Miehellä on lasten teossa kaikkein helpoin rooli. Moni ei ota edes vastuuta siitä mitä tuli tehtyä!
Vierailija kirjoitti:
Viisikymppisenä oma hyvinvointi alkaa vaatia työtä viimeistään. Silloin olisi ap:n tenava vasta ekaluokkalainen. Ja jos isä on yhtä vanha, on suurempi riski saada mutaatiosiittiösolu häneltä. Erityislapsi ja ikää 50+, niin ehkä ei ...
😂 Johan on taas perustelut! "Viisikymppisenä oma hyvinvointi alkaa vaatia työtä."
Toivottavasti oman hyvinvoinnin eteen on jo aiemmin tehty työtä, mutta vaikka ei, niin mitä ihmettä se ekaluokkalainen siihen liittyy? Mä olen yli 50v ja lapsi on eskarissa. Lenkkeilen, kuntonyrkkeilen, teen itselleni ja lapselleni terveellistä ruokaa, ja ainiin, välillä käyn fysioterapiassa. Mikä olikaan ongelma?
Ei varsinaisesti ole tullut mieleen, että "nonni tässä sitä nyt ollaan, olis pitänyt jättää lapsi tekemättä!"
Lapsivihamielinen av-palstakin heltyy, kunhan naisella ikää 42+ vuotta (eikä parisuhteesta tietoakaan).
Jos nelikymppinen saa lapsen se tuntuu olevan ongelma pelkästään muille, ei sille ihmiselle itselleen. Ulkopuolelta päivitellään miten äiti on jo niin vanha ja raihnainen kun lapsi täyttää X vuotta. Puhuvat lähinnä omasta puolestaan. Jos itse kokee olevansa ikäloppu ja kehäraakki siinä iässä se ei tarkoita että muutkin olisivat.
Minun mummini sai viimeisen lapsen ollessaan 50.
Mikä ettei, et ole liian vanha, aina voi yrittää
Ne erikoislapset onkin sitten.. Öö erikoisia? :D erikoiselapsilla lienee kyky lentää tai sylkeä tulta tai liikkua paikasta toiseen portaalien avulla. Vai mitähän kommentoija tarkoittaa termillä erikoislapsi?