Lue keskustelun säännöt.
Ensi kertaa lasta yrittämään 42 vuotiaana?
Niin, aiemmin mun suhteet ollu niin huonoja tai muuten vaan erikoisia, että lapsia en ole halunnut. Se on vain jäänyt kaiken muun vatjoon. Nyt ensimmäistä kertaa sellainen mies ja suhde, että jonkinlainen vauvakuume on tullut ensimmäistä kertaa eläissäni päälle. Miten on, annetaanko palaa vai pitäisikö koko homma unohtaa? On todella ristiriitainen olo asian suhteen, koska asia ei ole aiemmin mieltä vaivannut.
Kommentit (741)
70 - luvulta nämä asenteet täällä..muka 40- vuotiasella naisella ei enää naiseutta eikä mitään???!
Oletteko tyhmiä? Osa vielä itse naisia?!!
Jos joku tekee vahinkolapsosen parikymppisenä, enemmän pitäisin riskinä.
Ei ihme että se yksikin äiti muutti Losiin, kun ei kerta 40- vuotiaalla mitään tee!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tuo ole parempi lapsentekoikä? Tupakat ja Alkot on jo tumpattu ja mielenkiinto on enemmän yhteiskunnallisissa asioissa, kenties mökkeilyssä ja hyvinvoinnista huolehtimisessa. Lapsikin saa terveen mallin elämään, eikä lapsenhoitoa ulkoisteta isovanhemmille, suhteet aikuisempia...
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö sitä täältä kysyä? Eikös tuollaiset päätökset tehdä itse miettien? Ei välttämättä enää edes tärppää tuossa iässä ja voi tulla keskenmenoja jos tärppääkin. Jos oikeasti haluatte lapsen ja elää lapsiperhe-elämää ja palvella sitä lasta koko ajan, niin yrittäkää. Jos taas muu elämä kuin Hoplopit, leikkipuistot, uhmakohtaukset kuulostaa kivemmalta niin sitten ei. Minä en tuossa iässä enää haluaisi lasta. Nauttikaa siitä vapaudesta mikä on. Voipi olla aikamoinen elämänmuutos kun on noin pitkään elänyt vapaasti. Kyse on siis lähinnä kiinni siitä, oletko valmis enimmäkseen uhraamaan oman elämäsi toisen hyväksi 24/7. Ja itselläni on lapsi, että tiedän millaista tämä on.
Epäilen vahvasti, että sinulla edes lasta on, ennemmin kuulostat vannoutuneelta velalta, joka hoitaa käännytystyötään:)
Ei normaali vanhempi koe omaa lastaan minään palveltavana taakkana tai koe mitään uhraavansa.
Päinvastoin, lapsi on kallisarvoinen lahja ja lapsiperhe-elämä, vaikka välillä raskasta onkin, paljon antoisampaa kuin elämä ennen lapsia.
tulin eka kertaa isäksi 41v-ja-tois.kerran 42v lasten ä. pari vuotta nuorempi ja kyllä on kannattanut ei vois olla parempaa asiaa kuin saada olla omien lasten kanssa. tsemppiä mutt pidä kiirettä jos onnistuu niin heti perään toinen ja jää siihen.vielä saatat keretä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö sitä täältä kysyä? Eikös tuollaiset päätökset tehdä itse miettien? Ei välttämättä enää edes tärppää tuossa iässä ja voi tulla keskenmenoja jos tärppääkin. Jos oikeasti haluatte lapsen ja elää lapsiperhe-elämää ja palvella sitä lasta koko ajan, niin yrittäkää. Jos taas muu elämä kuin Hoplopit, leikkipuistot, uhmakohtaukset kuulostaa kivemmalta niin sitten ei. Minä en tuossa iässä enää haluaisi lasta. Nauttikaa siitä vapaudesta mikä on. Voipi olla aikamoinen elämänmuutos kun on noin pitkään elänyt vapaasti. Kyse on siis lähinnä kiinni siitä, oletko valmis enimmäkseen uhraamaan oman elämäsi toisen hyväksi 24/7. Ja itselläni on lapsi, että tiedän millaista tämä on.
Epäilen vahvasti, että sinulla edes lasta on, ennemmin kuulostat vannoutuneelta velalta, joka hoitaa käännytystyötään:)
Ei normaali vanhempi koe omaa lastaan minään palveltavana taakkana tai koe mitään uhraavansa.
Päinvastoin, lapsi on kallisarvoinen lahja ja lapsiperhe-elämä, vaikka välillä raskasta onkin, paljon antoisampaa kuin elämä ennen lapsia.
Älä yleistä. Sinun kokemuksesi voi olla se että lapsiperhe-elämä on antoisampaa. Mutta se on vain sinun kokemuksesi, ei yleinen totuus, kaikki muut eivät koe samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain omani 42v ja 44v. Terveet lapset. Molemmat tällä hetkellä yliopisto-opiskelijoita ja itse olen edelleen aktiivisesti työelämässä. Ja kyllä, palstamamma vuodesta 1999 😃
Jos noi numerot olisivat toisinpäin, niin sitten kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap on terve ja hyväkuntoinen niin ehdottomasti. Sen sijaan jos väsynyt ja sairas niin kannattaa miettiä uudelleen.
Sain lapsen 36-vuotiaana ja nyt 41-vuotiaana syön jo hormonikorvausta. Pieni lapsiluku harmittaa ja jaksaisin kyllä vielä hoitaa vauvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. on laittanut viestinsä yli 4 vuotta sitten. Miten on mahtanut käydä?
Noissa "olet jo 60-v kun lapsi on 18" -kommenteissa ei kyllä ole mitään järkeä. Onko 37- tai 39-v liian vanha äidiksi? Lähipiiristä löytyy esim.
- kahden lapsen äiti, joka 34 ja 39 lasten syntyessä
- kolmen lapsen äiti, joka 32, 33 ja 38
- kolmen lapsen äiti, joka 30, 33 ja 40
Lähes kaikissa tietämissäni perheissä, joissa on 3 tai enemmän lapsia, niin äiti on ollut yli 35 saadessaan kuopuksen.
Kuinka moni nyt ihan oikeasti on sitä mieltä, että esim. 37-39-v on ihan liian vanha saamaan lapsia? Jos ei ole, niin miksi 42 sitten olisi? Eihän tuossa ole kuin muutaman vuoden ero. Lapsen tai yhtään minkään muunkaan asian kannalta ei ole mitään merkitystä sillä onko äiti 56, 58 vai 60 v kun lapsi on 18-vuotias.
Itselläni oli sairaat vanhemmat, mutta se johtui enemmän elintavoista (alkoholi, diabetes jne) kuin iästä. Mummuni oli 85-vuotiaana paremmassa kunnossa kuin vanhempani 65-v. Osalle meistä on myös suuri helpotus, että saa lapset vähän myöhemmin kun ei enää ole omia vanhempia ja heidän ongelmiaan huolehdittavana. Kaikilla kun ei lähtökohtaisesti ole sellaista turvaverkkoa, jossa omat vanhemmat olisivat missään iässä voineet olla aikuistuvan lapsensa saati lastenlastensa elämässä "tukena" - päin vastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On siis hiuuukan itsekästä hankkia mukuloita yli 40veenä.
Sit vain keskitytään siihen kuin ITSELLÄ on raskasta ja hankalaa koko elämä.
yritä nyt edes teiniä tai aikuista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
<3 JEE ! Eikun hommiin ! Mekin olemme jo 45-vuotiaita ja viides tulossa :)
Vierailija kirjoitti:
Minä sain lapset kun olin 41 ja 43. Helposti ja juuri silloin kuin halusin.
Parempi äiti olen kuin äitini joka pamahti paksuksi parikymppisenä ja on myö isoäitinä ollut täysi paska.
Höpö höpö, ei se ikä vaikuta äidin "paremmuuteen" mitenkään. Itse tulin äidiksi 19v, mummoksi 42, nyt 59v, neljä ihanaa lapsen lasta. Olen ollut mielestäni ihan hyvä äiti, toisin kuin esim serkkuni, joka teki lapsensa 40v ja on ollut kaikkea muuta kuin ns. "hyvä"....en kadu päivääkään, että tein lapseni 19 ja 21v, siis minulla on 2 lasta. Ovat hyvissä ammateissa ja muutenkin huippu tyyppejä, parisuhteissa ja vanhempia. Olen nuorena isoäitinä ollut paljon lastenlasteni elämässä, hoitanut heitä paljon, osa on jo teinejä. Ikä ei kerro mitään, jotkut ovat "äitejä" luonnostaan, toiset ei koskaan oli ikä mikä hyvänsä. Ja paras hedelmällisyysikä on 20-25v, niin se luonto on vaan nää hommat sanellut!
Vierailija kirjoitti:
Olisit yli 60v kun lapsi täyttää 18v.
Juuri sopiva tilannne, voi ottaa tyttären kavereista itselleen tyttöystävän.
Kannattaa yrittää, samalla kuitenkin varautuen pettymyksiin. Keskenmenot ja sikiön epämuodostumat ovat ikäisillänne todella yleisiä, myös miehen ikä lisää riskejä. Yli 40 vuotiaan naisen keskenmenoriski on yli 40%. Eli vaikka hedelmöitys jollain ihmeellä onnistuisi, raskaus ei useinkaan mene loppuun asti. Kannattaa miettiä kestääkö kantti toistuvia keskenmenoja.
Itse lähtisin yrittämään jos olisin tilanteessasi. Jos itselläni ei olisi lapsia niin yrittäisin kyllä vaikka ikää on. Tosin hyvä ymmärtää ettei vauva välttämättä saa alkua yhtä helposti kuin alle 30-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Itse lähtisin yrittämään jos olisin tilanteessasi. Jos itselläni ei olisi lapsia niin yrittäisin kyllä vaikka ikää on. Tosin hyvä ymmärtää ettei vauva välttämättä saa alkua yhtä helposti kuin alle 30-vuotiaana.
Eikä raskaus ja synnytyskään ole mikään läpihuutojuttu tuon ikäisenä. Keskenmenot ja komplikaatiot sekä sikiön kromosomihäiriöt ja epämuodostumat ovat todella tavallisia vanhemmilla synnyttajillä.
Tottakai ihminen joka on nelikymppisenä jo kolmen lapsen vanhempi voi herkemmin ajatella että ei lähtisi siihen rumbaan enää. Vanhemmuus voi olla väsyttävää ja kuluttavaa, siinä on silloin jo monta vuotta sitä elämää takana, joten se on todennäköisesti jättänyt jälkensä. Sen sijaan lapseton nelikymppinen on saattanut pystyä ihan eri tavalla huolehtimaan itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan, on voinut panostaa omaan elämään sekä fyysiseen että psyykkiseen terveyteen paljon enemmän. Näin ollen lapseton nelikymppinen voi olla elämänsä kunnossa, energinen, hyvinvoiva ja jaksava kun taas se nelikymppinen äiti-ihminen tuntee olonsa ikälopuksi.