Lue keskustelun säännöt.
Ensi kertaa lasta yrittämään 42 vuotiaana?
Niin, aiemmin mun suhteet ollu niin huonoja tai muuten vaan erikoisia, että lapsia en ole halunnut. Se on vain jäänyt kaiken muun vatjoon. Nyt ensimmäistä kertaa sellainen mies ja suhde, että jonkinlainen vauvakuume on tullut ensimmäistä kertaa eläissäni päälle. Miten on, annetaanko palaa vai pitäisikö koko homma unohtaa? On todella ristiriitainen olo asian suhteen, koska asia ei ole aiemmin mieltä vaivannut.
Kommentit (741)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mulla ei olisi kierukkaa niin tulisin todnäk raskaaksi ekasta kierrosta. Jokainen raskauteni on alkanut helposti. Eli aivan hyvin voi tärpätä. Ihan normaali ikä tulla äidiksi. T. N 43 v
Huutonaurua! Mikä siinä oman hedelmällisyyden heikkenemisessä on vaikea niellä, miksi se on kiellettävä? Monen naiseus taitaa olla yksin munasolujen nuorekkuudesta kiinni? Keski-iän kriisi?
T. N42 v (jokainen kolmesta raskaudesta napannut ykkösestä, mutta tuskin nappaisi nyt ihan heti seuraavasta oviksesta. Ainiin olen nuori ja hoikka ja terveellisesti elän, siis kuolematon)
Olen lihava, muuten terve, ja kissa vieköön taas raskaana, ehkäisystä huolimatta, ikää 43v. Edellinen vahinko 40 vuotiaana, keskeytin.
Että älä vaan luota siihen ettet kovin helposti tule raskaaksi, minä taidan valita sterilisaation
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit yli 60v kun lapsi täyttää 18v.
Arvaa mitä? Jonain päivänä ap. on 60-vuotias joka tapauksessa. Sitä voi siis olla onnellisesti myös teinin äiti kuusikymppisenä niin halutessaan.
Epäilemättä on. Mutta ollako 50-vuotias tai alle vai 60-vuotias, kun lapsi on 18-vuotias - iso ero. On hyvä olla työelämässä vielä pitkään siinä vaiheessa, kun lapsi muuttaa pois kotoa, jolloin on paremmat mahdollisuudet tukea lasta sekä kerätä itselleenkin vielä säästöjä. Ei myöskään ole 10 vuoden päästä 70 ja ehkä jo tuen tarpeessa itse. Siksi toiseksi osa ihmisistä alkaa kuitenkin kupsahdella jo sairauksiin ja vanhuuteen alle 60-vuotiaana, joten vanhana herääminen lapsentekoon ei paranna mitään todennäköisyyksiä mihinkään. Jos ei sentään kuolla, niin kremppaa alkaa monilla esiintyä, vaikka kuinka olisi ollut 40-vuotiaana aktiivinen, reipas ja superterve ihminen.
Se on eri asia, jos tilastoista ja todennäköisyyksistä ei halua välittää, mutta riskit kasvavat, kun ikää tulee, ja olisi varmaan mukava, että se lapsi olisi edes sen 18 ennen kuin itse on haudassa tai rapakunnossa. Omistakin vanhemmistani toinen kuoli alle 60-vuotiaana, joten mulle ei tunnu mitenkään etäiseltä ajatukselta, että kyllä, tätä tapahtuu ihan oikeasti.
Mummoäidit kerää yleensä varallisuutta ja eläkettä ennen lapsien tekoa. En myöskään ikinä olettaisi, että minun lasten tarvitsee tukea minua vanhana.
Meinaat, että monet ap:n kaltaiset ihmiset, jotka eivät niin lapsia ole edes halunneet, säästävät kuitenkin varmuuden vuoksi lasten varalle? Eivätkä esim. matkustele tai nauti elämästä puolison kesken. Tai yksineläjinä eivät ole säästäneet ihan vaan esim. asuntoa varten - säästäminen ei ole yksin kovinkaan helppoa. Aikaa on myös voinut mennä opiskeluun ja työttömyyteen.
Joo, no aika moni vanhempi toivoo, että lapsi voi olla apuna, jos terveys reistaa. Vaikka ei toivoisikaan, aika moni lapsi sen haluaa tehdä eikä näytä keskisormea vanhemmalle, joka kuitenkin on monelle suht tärkeä ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit yli 60v kun lapsi täyttää 18v.
Arvaa mitä? Jonain päivänä ap. on 60-vuotias joka tapauksessa. Sitä voi siis olla onnellisesti myös teinin äiti kuusikymppisenä niin halutessaan.
Epäilemättä on. Mutta ollako 50-vuotias tai alle vai 60-vuotias, kun lapsi on 18-vuotias - iso ero. On hyvä olla työelämässä vielä pitkään siinä vaiheessa, kun lapsi muuttaa pois kotoa, jolloin on paremmat mahdollisuudet tukea lasta sekä kerätä itselleenkin vielä säästöjä. Ei myöskään ole 10 vuoden päästä 70 ja ehkä jo tuen tarpeessa itse. Siksi toiseksi osa ihmisistä alkaa kuitenkin kupsahdella jo sairauksiin ja vanhuuteen alle 60-vuotiaana, joten vanhana herääminen lapsentekoon ei paranna mitään todennäköisyyksiä mihinkään. Jos ei sentään kuolla, niin kremppaa alkaa monilla esiintyä, vaikka kuinka olisi ollut 40-vuotiaana aktiivinen, reipas ja superterve ihminen.
Se on eri asia, jos tilastoista ja todennäköisyyksistä ei halua välittää, mutta riskit kasvavat, kun ikää tulee, ja olisi varmaan mukava, että se lapsi olisi edes sen 18 ennen kuin itse on haudassa tai rapakunnossa. Omistakin vanhemmistani toinen kuoli alle 60-vuotiaana, joten mulle ei tunnu mitenkään etäiseltä ajatukselta, että kyllä, tätä tapahtuu ihan oikeasti.
Nuoriakin kuolee syöpiin, onnettomuuksissa, henkirikoksissa, jne. ihan tyhmää ajatella että hengissä selviytyminen on mahdollista vain nuorille äideille. Ei täällä kukaan tiedä päiviensä määrää, eikä elämäänsä voi suunnitella sitä silmällä pitäen. Elämää eletään ja tietyt asiat tulee jokaisella ajankohtaiseksi silloin, kun tuntee olevansa siihen valmis. Esim äitiyteen tai isyyteen. Miksi soimata heitä, joilla ajankohta on muita myöhemmin, en tajua! Se on heidän elämäänsä.
Täällä kysytään mielipiteitä. Mielipiteet eivät ole soimaamista.
Joo, täähän on se ikuinen vastakommentti.
Mutta näytä mulle yhdetkin tilastot, jotka puoltavat sitä, että lapsia kannattaa tehdä nimenomaan vanhana eikä vanhoilla vanhemmilla ole todettu lainkaan pienempää todennäköisyyttä nähdä lastensa aikuisikää kuin muilla. Onnettomuudet ym. ovat kaikille riskejä, vanhuus ja usein iäkkäämpänä alkavat sairaudet vanhojen lisäriskejä. Näin ollen vanhoilla vanhemmilla on heikommat todennäköisyydet selvitä elämästä hengissä siten, että ympärillä pörräisi aikuisia lapsia ja jo lapsenlapsiakin.
Mutta jos sinä tai joku muu haluaa ajatella asiaa tunnepohjalta etkä tilastojen tai todennäköisyyksien, niin se on eri asia. Mutta silloin on samalla hyväksyttävä faktat ja vain toivottava parasta. Ei voi inttää, että niin mut kun noin mut kun ja vois olla näinkin. Vois, mutta jos tilastojen ja todennäköisyyksien valossa ei kuitenkaan ole, niin minkäs teet? Jos haluatte pyyhkiä tilastoilla persuksenne, niin ok, mutta sanokaa se out loud! Jolloin jutuissa on enemmän logiikkaa. Muutenhan keskustelu menee sille tasolle, että ylipaino on ihan hyvästä, joten en laihduta.
Jos nyt tietäisin sen minkä tiedän yhden lapsen äitinä - niin keskittyisin elämään itselleni. Että mietipä kaks kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit yli 60v kun lapsi täyttää 18v.
Arvaa mitä? Jonain päivänä ap. on 60-vuotias joka tapauksessa. Sitä voi siis olla onnellisesti myös teinin äiti kuusikymppisenä niin halutessaan.
Epäilemättä on. Mutta ollako 50-vuotias tai alle vai 60-vuotias, kun lapsi on 18-vuotias - iso ero. On hyvä olla työelämässä vielä pitkään siinä vaiheessa, kun lapsi muuttaa pois kotoa, jolloin on paremmat mahdollisuudet tukea lasta sekä kerätä itselleenkin vielä säästöjä. Ei myöskään ole 10 vuoden päästä 70 ja ehkä jo tuen tarpeessa itse. Siksi toiseksi osa ihmisistä alkaa kuitenkin kupsahdella jo sairauksiin ja vanhuuteen alle 60-vuotiaana, joten vanhana herääminen lapsentekoon ei paranna mitään todennäköisyyksiä mihinkään. Jos ei sentään kuolla, niin kremppaa alkaa monilla esiintyä, vaikka kuinka olisi ollut 40-vuotiaana aktiivinen, reipas ja superterve ihminen.
Se on eri asia, jos tilastoista ja todennäköisyyksistä ei halua välittää, mutta riskit kasvavat, kun ikää tulee, ja olisi varmaan mukava, että se lapsi olisi edes sen 18 ennen kuin itse on haudassa tai rapakunnossa. Omistakin vanhemmistani toinen kuoli alle 60-vuotiaana, joten mulle ei tunnu mitenkään etäiseltä ajatukselta, että kyllä, tätä tapahtuu ihan oikeasti.
Ihmisiä kuolee kaiken ikäisenä, eikä kukaan voi tietää miten elämä menee ja milloin sitä kuolee.
Omat vanhempani olivat 39v kun synnyin ja kun äiti kuoli olin 45v ja kun isä kuoli olin 57v.
Jos hekin olisivat ajatellee, että eivät voi hankkia enää lasta 39 vuotiaina, kun ovat sitten haudassa ennen kuin olen täysi-ikäinen niin väärässäpä olisivat olleet.
Niin no. Lucky you, mutta ei se takaa muille silti mitään.
Sitä paitsi 42 on vielä 3 vuotta enemmän kuin 39. Kyllä, tuossa iässä kyse on tärkeistä vuosista eikä mistään haha, vaan 3 vuotta -jutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä keskustelu pyörii täällä aina vaan, ketä kiinnostaa vaikka olisit satavuotias.. Mutta jos nyt haluat faktaa tietoa kohtalaisen älykkäältä ihmiseltä niin sanoisin että unohda koko juttu jos ei sen vertaa ole järkeä päässä että tulee tänne kyselemään mielipiteitä, jos ei osaa tehdä itsenäisiä päätöksiä ja ottaa vastuuta omista valinnoistaan niin älä nyt helvetissä lasta edes mieti kelan ja sossun rasitteeksi. Ala tutkii omaa päätäs sen sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit yli 60v kun lapsi täyttää 18v.
Arvaa mitä? Jonain päivänä ap. on 60-vuotias joka tapauksessa. Sitä voi siis olla onnellisesti myös teinin äiti kuusikymppisenä niin halutessaan.
Epäilemättä on. Mutta ollako 50-vuotias tai alle vai 60-vuotias, kun lapsi on 18-vuotias - iso ero. On hyvä olla työelämässä vielä pitkään siinä vaiheessa, kun lapsi muuttaa pois kotoa, jolloin on paremmat mahdollisuudet tukea lasta sekä kerätä itselleenkin vielä säästöjä. Ei myöskään ole 10 vuoden päästä 70 ja ehkä jo tuen tarpeessa itse. Siksi toiseksi osa ihmisistä alkaa kuitenkin kupsahdella jo sairauksiin ja vanhuuteen alle 60-vuotiaana, joten vanhana herääminen lapsentekoon ei paranna mitään todennäköisyyksiä mihinkään. Jos ei sentään kuolla, niin kremppaa alkaa monilla esiintyä, vaikka kuinka olisi ollut 40-vuotiaana aktiivinen, reipas ja superterve ihminen.
Se on eri asia, jos tilastoista ja todennäköisyyksistä ei halua välittää, mutta riskit kasvavat, kun ikää tulee, ja olisi varmaan mukava, että se lapsi olisi edes sen 18 ennen kuin itse on haudassa tai rapakunnossa. Omistakin vanhemmistani toinen kuoli alle 60-vuotiaana, joten mulle ei tunnu mitenkään etäiseltä ajatukselta, että kyllä, tätä tapahtuu ihan oikeasti.
Anteeksi, mutta kukaan ei kuole "vanhuuteen" alle 60-vuotiaana,jotain rajaa siihen provoiluunkin.
Tuotah, kyse on ihan faktasta eikä mistään provoilusta. Tietysti voi aina saivarrella ja kieltää epäsuorat tekijät, mutta melko naurettavaa sekin. Ohitit tuosta kokonaan "sairauksiin JA vanhuuteen" - on aika selvää, että nuorella ihmisellä on paremmat mahdollisuudet selviytyä esim. syövästä kuin vanhemmalla. Ylipäänsä syöpiä alkaa esiintyä vanhemmilla enemmän kuin nuorilla. Noin 60-vuotiaita kuolee huomattavasti enemmän tapaturmiinkin kuin nuorisoa, eikä se ole vain sattumaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mulla ei olisi kierukkaa niin tulisin todnäk raskaaksi ekasta kierrosta. Jokainen raskauteni on alkanut helposti. Eli aivan hyvin voi tärpätä. Ihan normaali ikä tulla äidiksi. T. N 43 v
Huutonaurua! Mikä siinä oman hedelmällisyyden heikkenemisessä on vaikea niellä, miksi se on kiellettävä? Monen naiseus taitaa olla yksin munasolujen nuorekkuudesta kiinni? Keski-iän kriisi?
T. N42 v (jokainen kolmesta raskaudesta napannut ykkösestä, mutta tuskin nappaisi nyt ihan heti seuraavasta oviksesta. Ainiin olen nuori ja hoikka ja terveellisesti elän, siis kuolematon)Olen lihava, muuten terve, ja kissa vieköön taas raskaana, ehkäisystä huolimatta, ikää 43v. Edellinen vahinko 40 vuotiaana, keskeytin.
Että älä vaan luota siihen ettet kovin helposti tule raskaaksi, minä taidan valita sterilisaation
Pakko kysyä, että mikä ehkäisy toimii näin huonosti? Ja onko noudatettu kellontarkasti tai muuten täysin ohjeiden mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit yli 60v kun lapsi täyttää 18v.
Kuinkahan vanha se meidän pressa onkaan, kun kuopus täyttää 18v?
Sikavanha. Kauhukuva. Ei tosiaan mikään "kun se meidän presidenttikin..." -juttu, eikä pidäkään olla. Presidentin työ ei tee lapsen saamisesta vanhana jotenkin coolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena en halunnut lapsia, sitten vähän vanhempana halusin, en saanut, 45v tulin vahingossa raskaaksi ja päädyimme pitämään lapsen. Itsellä kaikenlaista vaivaa ja aika haastavaa on kyllä ollut, ei lapsikaan ihan helpoimmasta päästä vaikka terve onkin. Olisin silti halunnut vielä toisen, mutta vaihdevuodet alkoivat lähes heti imetyksen loputtua ja oikeasti en olisi varmaan kahta kyllä jaksanutkaan. Mutta vaikka varmasti olisi helpompaa, jos olisimme nuorempia, en silti ole katunut päätöstä. Ehkä suosittelisin lastentekoa alle nelikymppisenä, mutta jos elämäntilanne on sopiva vasta myöhemmin, kehottaisin yrittämään, jos sitä lasta todella tahtoo. Menetettyä vapautta en haikaile, johan tuossa tuli 30 vuotta rilluteltua, elämänmuutos oli mieluisa, aikansa kutakin.
Sain itse esikoiseni 41-vuotiaana enkä ole katunut päivääkään. Oman ikäiseni kollegat, joiden lapset ovat 10-20-vuotiaita valittavat jatkuvasti olevansa vanhoja tekemään sitä ja tätä sekä väsyneitä tekemään yhtään mitään... Minua ei väsytä ja toivon vielä toista lasta. Muutos on ollut positiivinen! Kautta aikain naiset ovat saaneet lapsia yli 40-vuotiainakin. Joten kannustan teitäkin yrittämään (kannattaa käydä gynellä tarkistamassa, että kaikki kunnossa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit yli 60v kun lapsi täyttää 18v.
Arvaa mitä? Jonain päivänä ap. on 60-vuotias joka tapauksessa. Sitä voi siis olla onnellisesti myös teinin äiti kuusikymppisenä niin halutessaan.
... tai kuollut.
Kuolla voi missä iässä hyvänsä. Lapsuudenystäväni kuoli syöpään 35-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Ois kiva tietää, jos (AP on vielä linjoilla) tai muut mahdolliset noin 4-kymppiset yrittäjät on tehneet jonkin päätöksen.. tai jos on vaikka tärpännyt!
Kertalaakista raskaaksi ja esikoisemme syntyi, kun olin 39v. Sisareni myös kertalaakista raskaaksi 37-vuotiaana ja toisen kerran 1,5v myöhemmin. Ehkä se on sitten geeneissä, mutta jäi fiilis, että hedelmällisyyden laskua vähän liioitellaankin. Kun siis jos vaikka 37-vuotiaana aloittaa niin huomattavasti todennäköisempää on, että saa lapsen kuin että ei saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ois kiva tietää, jos (AP on vielä linjoilla) tai muut mahdolliset noin 4-kymppiset yrittäjät on tehneet jonkin päätöksen.. tai jos on vaikka tärpännyt!
Kertalaakista raskaaksi ja esikoisemme syntyi, kun olin 39v. Sisareni myös kertalaakista raskaaksi 37-vuotiaana ja toisen kerran 1,5v myöhemmin. Ehkä se on sitten geeneissä, mutta jäi fiilis, että hedelmällisyyden laskua vähän liioitellaankin. Kun siis jos vaikka 37-vuotiaana aloittaa niin huomattavasti todennäköisempää on, että saa lapsen kuin että ei saa.
Määrällisesti kuitenkin todella iso osa naisista jää lapsettomiksi mikäli pääsevät yrittämään vasta 37-vuotiaana. Se on kuitenkin monelle hyvin suuri suru ja mullistava kriisi, mies saattaa vielä lähteä yrittämään nuoremman kanssa. Sen vuoksi on varmaankin ihan aiheellista tehdä selväksi, että elämä ei ole reilua ja vaikka naapuri epäterveellisesti elävä rouva tekee viidennen aborttinsa 45-vuotiaana, jonkun perhejuna meni jo 35-vuotiaana. Todennäköisyys saada lapsi laskee iän myötä. Ap:n iässä vielä juuri ja juuri enemmistö tulee raskaaksi ilman hoitoja, mutta keskenmenot ovat jo hyvin yleisiä.
Tähän asiaan suhtaudutaan siksi niin eri tavoin sillä joillain vaikuttaa olevan rautainen itseluottamus, että kun minä olen nuorekas ja terve, kyllä MINÄ kuulun siihen vielä 50-vuotiaanakin säännöllisesti ovuloivaan ryhmään. Tai sitten heille asia ei ole niin must. Tulee jos on tullakseen ja jos ei tule niin ok.
Joillekin lapsihaave on sitten jo aika ehdoton ja yrittäminen kannattaa silloin todellakin aloittaa mahdollisimman aikaisin - heti kun siihen on tilaisuus. Silloin ehtii vielä puntaroida hoitojen ja adoption mahdollisuutta.
Me teimme lapset alle 35-vuotiaina, pelasimme varman päälle. Vaihdevuosia ei ole vielä kuulunut, olen 44, mutta en voi varmaksi sanoa, että onnistuisin helposti tulemaan raskaaksi.
Siitä en ala väittelemään mikä on "paras" ikä tulla äidiksi. Se on täysin tapauskohtaista. Omat lapsemme olemme saaneet 23 ja 32 ikävuoden välissä ja olen mielestäni ollut yhtä hyvä ja huono äiti jokaiselle. Aivan ratkaisevaa kehitystä ja muutosta parempaan tai huonompaan ei ole iän myötä tapahtunut. Puolensa kaikessa.... Jos olisin saanut esikoisemme 32-vuotiaana, en olisi ollut se "kaiken nähnyt" neljän äiti hänelle vaan vasta esikoisen äiti, jolla olisi ollut ehkä enemmän sijoituksia plakkarissa. Enkä voi tietää olisimmeko saaneet hänelle sitten sisaruksia enää siinä iässä.
Itselleni raskautuminen ei ole ollut "ykkösestä naps" vaikka näytän ulospäin hedelmälliseltä. En vain ilmeisesti ole ja siksi minua hätkähdyttääkin kuinka itsevarmoja monet kuitenkin äidiksi haluavat naiset ovat tämän suhteen. Kuitenkaan lapsen saaminen ei ole itsestään selvää, eikö lapsettomuus sitten olisi minkäänlainen kauhistus.
Monesti lasten hankkimisesta kerrottaessa korostetaan yrityksen lyhyyttä. "Ykkösestä!". Se on toki kiva asia, mutta minulle tulee mielikuva, että sillä halutaan aiheuttaa "naisten peniskateutta". Vaikka hedelmällisyyteen voi toki vaikuttaa terveellisillä elintavoilla niin lopulta niillä ei ratkaista kaikkea ja terveinkin nainen voi olla surkea tulemaan raskaaksi ja kaikki menee kesken. Voi toki olla, että peilaan tässä omia kokemuksiani, olen kateellinen ja kehuskelisin aivan samoin jos lapset olisivat tosiaan tulleet yrittämättä. Ja kyllähän yrityksen pituuskin toki tähän aiheeseen liittyy vaikka tilastollisesti joka toinen ei raskaudukaan ykkösestä kuten palstalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit yli 60v kun lapsi täyttää 18v.
Arvaa mitä? Jonain päivänä ap. on 60-vuotias joka tapauksessa. Sitä voi siis olla onnellisesti myös teinin äiti kuusikymppisenä niin halutessaan.
Epäilemättä on. Mutta ollako 50-vuotias tai alle vai 60-vuotias, kun lapsi on 18-vuotias - iso ero. On hyvä olla työelämässä vielä pitkään siinä vaiheessa, kun lapsi muuttaa pois kotoa, jolloin on paremmat mahdollisuudet tukea lasta sekä kerätä itselleenkin vielä säästöjä. Ei myöskään ole 10 vuoden päästä 70 ja ehkä jo tuen tarpeessa itse. Siksi toiseksi osa ihmisistä alkaa kuitenkin kupsahdella jo sairauksiin ja vanhuuteen alle 60-vuotiaana, joten vanhana herääminen lapsentekoon ei paranna mitään todennäköisyyksiä mihinkään. Jos ei sentään kuolla, niin kremppaa alkaa monilla esiintyä, vaikka kuinka olisi ollut 40-vuotiaana aktiivinen, reipas ja superterve ihminen.
Se on eri asia, jos tilastoista ja todennäköisyyksistä ei halua välittää, mutta riskit kasvavat, kun ikää tulee, ja olisi varmaan mukava, että se lapsi olisi edes sen 18 ennen kuin itse on haudassa tai rapakunnossa. Omistakin vanhemmistani toinen kuoli alle 60-vuotiaana, joten mulle ei tunnu mitenkään etäiseltä ajatukselta, että kyllä, tätä tapahtuu ihan oikeasti.
Mummoäidit kerää yleensä varallisuutta ja eläkettä ennen lapsien tekoa. En myöskään ikinä olettaisi, että minun lasten tarvitsee tukea minua vanhana.
Meinaat, että monet ap:n kaltaiset ihmiset, jotka eivät niin lapsia ole edes halunneet, säästävät kuitenkin varmuuden vuoksi lasten varalle? Eivätkä esim. matkustele tai nauti elämästä puolison kesken. Tai yksineläjinä eivät ole säästäneet ihan vaan esim. asuntoa varten - säästäminen ei ole yksin kovinkaan helppoa. Aikaa on myös voinut mennä opiskeluun ja työttömyyteen.
Joo, no aika moni vanhempi toivoo, että lapsi voi olla apuna, jos terveys reistaa. Vaikka ei toivoisikaan, aika moni lapsi sen haluaa tehdä eikä näytä keskisormea vanhemmalle, joka kuitenkin on monelle suht tärkeä ihminen.
Luulisi, että jokainen vähintään keskituloinen säästää/sijoittaa tulevaisuuden varalle, vaikka matkustelisi ja ostaisi asunnon. AP:n tuloja en toki tiedä.
Voisitteko lopettaa tämän spekuloinnin milloin kenenkin lapsen teko ikä on sopivin tai milloin kukakin kuolee? Elämästä ei koskaan tiedä ja elämä voi päättyä vaikka jo sen syntyneen lapsen kohdalla. Miten te ette tajua että elämä voi meillä kellä tahansa loppua vaikka huomenna? Vaikka emme tahtoisi.
Vierailija kirjoitti:
"Hullu pyytää viikunaa talvella. Samanlainen on se, joka pyytää lasta, kun sitä ei enää voi saada."
- Antiikin Rooman keisari Marcus Aurelius, 'Itselle' muistiinpanoissaan
Taas ollut vähän mies pätemässä.
Mikä ettei. Itse olen 46 vuotias. Nuorin lapsista 1 vuoden ja vanhin 25vuotta. Lastenlapsiakin on jo 2 joille iltatähteni on eno. Elämä yllättää usein. Kaikkea hyvää
Eiköhän se tee kaikille tiukkaa iästä huolimatta, riippuen tietenkin vähän siitä kuinka villi lapsi on kyseessä.