Lue keskustelun säännöt.
Ensi kertaa lasta yrittämään 42 vuotiaana?
Niin, aiemmin mun suhteet ollu niin huonoja tai muuten vaan erikoisia, että lapsia en ole halunnut. Se on vain jäänyt kaiken muun vatjoon. Nyt ensimmäistä kertaa sellainen mies ja suhde, että jonkinlainen vauvakuume on tullut ensimmäistä kertaa eläissäni päälle. Miten on, annetaanko palaa vai pitäisikö koko homma unohtaa? On todella ristiriitainen olo asian suhteen, koska asia ei ole aiemmin mieltä vaivannut.
Kommentit (741)
juna meni jo, kannattaa valita miehensä huolellisemmin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit yli 60v kun lapsi täyttää 18v.
Arvaa mitä? Jonain päivänä ap. on 60-vuotias joka tapauksessa. Sitä voi siis olla onnellisesti myös teinin äiti kuusikymppisenä niin halutessaan.
Epäilemättä on. Mutta ollako 50-vuotias tai alle vai 60-vuotias, kun lapsi on 18-vuotias - iso ero. On hyvä olla työelämässä vielä pitkään siinä vaiheessa, kun lapsi muuttaa pois kotoa, jolloin on paremmat mahdollisuudet tukea lasta sekä kerätä itselleenkin vielä säästöjä. Ei myöskään ole 10 vuoden päästä 70 ja ehkä jo tuen tarpeessa itse. Siksi toiseksi osa ihmisistä alkaa kuitenkin kupsahdella jo sairauksiin ja vanhuuteen alle 60-vuotiaana, joten vanhana herääminen lapsentekoon ei paranna mitään todennäköisyyksiä mihinkään. Jos ei sentään kuolla, niin kremppaa alkaa monilla esiintyä, vaikka kuinka olisi ollut 40-vuotiaana aktiivinen, reipas ja superterve ihminen.
Se on eri asia, jos tilastoista ja todennäköisyyksistä ei halua välittää, mutta riskit kasvavat, kun ikää tulee, ja olisi varmaan mukava, että se lapsi olisi edes sen 18 ennen kuin itse on haudassa tai rapakunnossa. Omistakin vanhemmistani toinen kuoli alle 60-vuotiaana, joten mulle ei tunnu mitenkään etäiseltä ajatukselta, että kyllä, tätä tapahtuu ihan oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit yli 60v kun lapsi täyttää 18v.
Arvaa mitä? Jonain päivänä ap. on 60-vuotias joka tapauksessa. Sitä voi siis olla onnellisesti myös teinin äiti kuusikymppisenä niin halutessaan.
Epäilemättä on. Mutta ollako 50-vuotias tai alle vai 60-vuotias, kun lapsi on 18-vuotias - iso ero. On hyvä olla työelämässä vielä pitkään siinä vaiheessa, kun lapsi muuttaa pois kotoa, jolloin on paremmat mahdollisuudet tukea lasta sekä kerätä itselleenkin vielä säästöjä. Ei myöskään ole 10 vuoden päästä 70 ja ehkä jo tuen tarpeessa itse. Siksi toiseksi osa ihmisistä alkaa kuitenkin kupsahdella jo sairauksiin ja vanhuuteen alle 60-vuotiaana, joten vanhana herääminen lapsentekoon ei paranna mitään todennäköisyyksiä mihinkään. Jos ei sentään kuolla, niin kremppaa alkaa monilla esiintyä, vaikka kuinka olisi ollut 40-vuotiaana aktiivinen, reipas ja superterve ihminen.
Se on eri asia, jos tilastoista ja todennäköisyyksistä ei halua välittää, mutta riskit kasvavat, kun ikää tulee, ja olisi varmaan mukava, että se lapsi olisi edes sen 18 ennen kuin itse on haudassa tai rapakunnossa. Omistakin vanhemmistani toinen kuoli alle 60-vuotiaana, joten mulle ei tunnu mitenkään etäiseltä ajatukselta, että kyllä, tätä tapahtuu ihan oikeasti.
Mummoäidit kerää yleensä varallisuutta ja eläkettä ennen lapsien tekoa. En myöskään ikinä olettaisi, että minun lasten tarvitsee tukea minua vanhana.
Mun äiti oli 44 vuotta kun sai mut. Minulla ei ole valittamista ja on kivaa olla olemassa. "Vanhoilla " vanhemmillani oli vakaa elämäntilanne ja olin kovasti toivottu lapsi. Tarjosivat hyvän lapsuuden, 49 v isä ja 44 v äiti olivat syntyessäni. Hyvä sinä!
Vierailija kirjoitti:
Minulla alkoi vaihdevuodet tuossa iässä.
Siispä aloittajan ei kannata enää yrittää tehdä lasta siksi koska sulla on alkanut vaihtarit samanikäisenä :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50 vuotiaita äidiksi tulleita oli ennen vanhaan paljon, eikä siinä mitään ihmeellistä ollut. Lasta voi yrittää niin kauan kun hormonitoiminta sen sallii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit yli 60v kun lapsi täyttää 18v.
Arvaa mitä? Jonain päivänä ap. on 60-vuotias joka tapauksessa. Sitä voi siis olla onnellisesti myös teinin äiti kuusikymppisenä niin halutessaan.
Epäilemättä on. Mutta ollako 50-vuotias tai alle vai 60-vuotias, kun lapsi on 18-vuotias - iso ero. On hyvä olla työelämässä vielä pitkään siinä vaiheessa, kun lapsi muuttaa pois kotoa, jolloin on paremmat mahdollisuudet tukea lasta sekä kerätä itselleenkin vielä säästöjä. Ei myöskään ole 10 vuoden päästä 70 ja ehkä jo tuen tarpeessa itse. Siksi toiseksi osa ihmisistä alkaa kuitenkin kupsahdella jo sairauksiin ja vanhuuteen alle 60-vuotiaana, joten vanhana herääminen lapsentekoon ei paranna mitään todennäköisyyksiä mihinkään. Jos ei sentään kuolla, niin kremppaa alkaa monilla esiintyä, vaikka kuinka olisi ollut 40-vuotiaana aktiivinen, reipas ja superterve ihminen.
Se on eri asia, jos tilastoista ja todennäköisyyksistä ei halua välittää, mutta riskit kasvavat, kun ikää tulee, ja olisi varmaan mukava, että se lapsi olisi edes sen 18 ennen kuin itse on haudassa tai rapakunnossa. Omistakin vanhemmistani toinen kuoli alle 60-vuotiaana, joten mulle ei tunnu mitenkään etäiseltä ajatukselta, että kyllä, tätä tapahtuu ihan oikeasti.
Nuoriakin kuolee syöpiin, onnettomuuksissa, henkirikoksissa, jne. ihan tyhmää ajatella että hengissä selviytyminen on mahdollista vain nuorille äideille. Ei täällä kukaan tiedä päiviensä määrää, eikä elämäänsä voi suunnitella sitä silmällä pitäen. Elämää eletään ja tietyt asiat tulee jokaisella ajankohtaiseksi silloin, kun tuntee olevansa siihen valmis. Esim äitiyteen tai isyyteen. Miksi soimata heitä, joilla ajankohta on muita myöhemmin, en tajua! Se on heidän elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit yli 60v kun lapsi täyttää 18v.
Arvaa mitä? Jonain päivänä ap. on 60-vuotias joka tapauksessa. Sitä voi siis olla onnellisesti myös teinin äiti kuusikymppisenä niin halutessaan.
Epäilemättä on. Mutta ollako 50-vuotias tai alle vai 60-vuotias, kun lapsi on 18-vuotias - iso ero. On hyvä olla työelämässä vielä pitkään siinä vaiheessa, kun lapsi muuttaa pois kotoa, jolloin on paremmat mahdollisuudet tukea lasta sekä kerätä itselleenkin vielä säästöjä. Ei myöskään ole 10 vuoden päästä 70 ja ehkä jo tuen tarpeessa itse. Siksi toiseksi osa ihmisistä alkaa kuitenkin kupsahdella jo sairauksiin ja vanhuuteen alle 60-vuotiaana, joten vanhana herääminen lapsentekoon ei paranna mitään todennäköisyyksiä mihinkään. Jos ei sentään kuolla, niin kremppaa alkaa monilla esiintyä, vaikka kuinka olisi ollut 40-vuotiaana aktiivinen, reipas ja superterve ihminen.
Se on eri asia, jos tilastoista ja todennäköisyyksistä ei halua välittää, mutta riskit kasvavat, kun ikää tulee, ja olisi varmaan mukava, että se lapsi olisi edes sen 18 ennen kuin itse on haudassa tai rapakunnossa. Omistakin vanhemmistani toinen kuoli alle 60-vuotiaana, joten mulle ei tunnu mitenkään etäiseltä ajatukselta, että kyllä, tätä tapahtuu ihan oikeasti.
Anteeksi, mutta kukaan ei kuole "vanhuuteen" alle 60-vuotiaana,jotain rajaa siihen provoiluunkin.
Vierailija kirjoitti:
Enemmän meidän naisvaltaisella työpaikalla on 40+ ikäisiä äitiyslomalla kuin parikymppisiä. Tosin nelikymppisillä on yleensä se kolmas lapsi kyseessä tai sitten on haluttu esim. yhteinen lapsi uuden kumppanin kanssa.
Jos vaan raskaus onnistuu, niin mikäs siinä. Ei nämä asiat muille kuulu. Kuopuksen synnytin 34-vuotiaana ja sairaalassa sanottiin, että olen nuorin synnyttäjä pariin päivään, kun tuli iästä puhetta. Oma isomummoni oli 48-vuotias, kun mummoni syntyi lähes sata vuotta sitten.
Riippuu ilmeisesti tosi paljon paikkakunnasta ja alasta, jolla työskentelee. Itse olen päiväkodissa töissä ja työkaverit on pääsääntöisesti saaneet lapsensa kaksikymppisenä, ovat siis tienneet aina haluavansa lapsia ja parisuhdekin on ollut sopivasti siinä. Itse sain lapseni 31-vuotiaana, työyhteisössäni verraten vanhana. Mutta kun täällä lueskelee, niin todella yleistä olla yli 35, jopa yli 40 ja yhä haluta lapsia.
On muuten ihan eri asia saada kuopuksensa nelikymppisenä kuin esikoisensa. Nämä mummojensa synnytyksiä kertaavat siis puhuvat yleensä siitä, kun perheen kuudes lapsi tjsp. syntyi mummolle 44-vuotiaana. Ensimmäinen on hyvin tyypillisesti saatu parikymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit yli 60v kun lapsi täyttää 18v.
Arvaa mitä? Jonain päivänä ap. on 60-vuotias joka tapauksessa. Sitä voi siis olla onnellisesti myös teinin äiti kuusikymppisenä niin halutessaan.
Epäilemättä on. Mutta ollako 50-vuotias tai alle vai 60-vuotias, kun lapsi on 18-vuotias - iso ero. On hyvä olla työelämässä vielä pitkään siinä vaiheessa, kun lapsi muuttaa pois kotoa, jolloin on paremmat mahdollisuudet tukea lasta sekä kerätä itselleenkin vielä säästöjä. Ei myöskään ole 10 vuoden päästä 70 ja ehkä jo tuen tarpeessa itse. Siksi toiseksi osa ihmisistä alkaa kuitenkin kupsahdella jo sairauksiin ja vanhuuteen alle 60-vuotiaana, joten vanhana herääminen lapsentekoon ei paranna mitään todennäköisyyksiä mihinkään. Jos ei sentään kuolla, niin kremppaa alkaa monilla esiintyä, vaikka kuinka olisi ollut 40-vuotiaana aktiivinen, reipas ja superterve ihminen.
Se on eri asia, jos tilastoista ja todennäköisyyksistä ei halua välittää, mutta riskit kasvavat, kun ikää tulee, ja olisi varmaan mukava, että se lapsi olisi edes sen 18 ennen kuin itse on haudassa tai rapakunnossa. Omistakin vanhemmistani toinen kuoli alle 60-vuotiaana, joten mulle ei tunnu mitenkään etäiseltä ajatukselta, että kyllä, tätä tapahtuu ihan oikeasti.
Ihmisiä kuolee kaiken ikäisenä, eikä kukaan voi tietää miten elämä menee ja milloin sitä kuolee.
Omat vanhempani olivat 39v kun synnyin ja kun äiti kuoli olin 45v ja kun isä kuoli olin 57v.
Jos hekin olisivat ajatellee, että eivät voi hankkia enää lasta 39 vuotiaina, kun ovat sitten haudassa ennen kuin olen täysi-ikäinen niin väärässäpä olisivat olleet.
Vierailija kirjoitti:
Olisit yli 60v kun lapsi täyttää 18v.
Niin...? Sitä paitsi mitä aiemmin vanhemmat kuolevat, sitä aiemmin ihminen todella itsenäistyy. Kunhan ovat hengissä siihen asti, kunnes lapsi muuttaa kotoa pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit yli 60v kun lapsi täyttää 18v.
Niin...? Sitä paitsi mitä aiemmin vanhemmat kuolevat, sitä aiemmin ihminen todella itsenäistyy. Kunhan ovat hengissä siihen asti, kunnes lapsi muuttaa kotoa pois.
Näinköhän Sauli on vielä elossa kun Aaro muuttaa pois kotoa? Jenni nyt luultavasti on.
Mikä suominaisissa on vikana kun eivät osaa tulla raskaiksi silloin kuin luonto tarkoitti eli 16-19 vuotiaina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisit yli 60v kun lapsi täyttää 18v.
Kuinkahan vanha se meidän pressa onkaan, kun kuopus täyttää 18v?
Senkun, jos arvelet jaksavasti. Ite olin 38v kun ainokainen synty, ja tiukkaa on tehnyt välillä. Mutta jos on itse terve ja/tai hyvä tukiverkosto niin kyllä varmaan pärjää. Me tehtiin niin, että ei yritetty vaan katottiin, että kuinka käy.
Ei kannata ottaa tietoista riskiä, että lapsesta tulee vammainen. Adoptoikaa, jos kerran lasta haluatte. Ei se raskausaika mitään herkkua ole. Adoptio on ainoa epäitsekäs tapa hankkia lapsia.
Aika koomista, että moni ajattelee heti, että 42 ois automaattisesti liian vanha tulemaan raskaaks. Oon 49, eikä tulis mieleenkään seksi ilman ehkäisyä (koska pikkuvauvan äidiks tunnen olevani liian vanha).
Ois kiva tietää, jos (AP on vielä linjoilla) tai muut mahdolliset noin 4-kymppiset yrittäjät on tehneet jonkin päätöksen.. tai jos on vaikka tärpännyt!
Vierailija kirjoitti:
Ois kiva tietää, jos (AP on vielä linjoilla) tai muut mahdolliset noin 4-kymppiset yrittäjät on tehneet jonkin päätöksen.. tai jos on vaikka tärpännyt!
En ole tehnyt vielä mitään päätöstä:/ Olen 39v.
Ehdottomasti antakaa palaa täysillä. Itse en halunnut ”koskaan” lapsia, ainostaan hyvän parisuhteen. Olin 40 kun ajatus omasta lapsesta hiipikin päähän. Nyt monien vaiheiden, lapsettomuushoitojenkin, jälkeen olen 46 ja kotona maailman ihanimman 2v. kanssa, enkä voisi onnellisempi olla! Nyt ihmettelen vain, miten ihmeessä en ole tajunnut haluta lapsia jo 20v. sitten. Mutta silloin oli silloin ja nyt on nyt. Nyt minulla on juuri tämä ihana lapsi ja näin on mahtavaa. Elämä on toki kovin erilaista, mutta niinhän sen kuuluukin olla. Ja lapsen kanssa voi tehdä upeita juttuja ja saada uudenlaisia sosiaalisia piirejä muista vanhemmista. Koskaan en ole tuntenut itseäni mitenkään erilaisen ”vanhaksi” äidiksi muiden äitien tai isien seurassa, päinvastoin, äitiys ehkä jopa vähän nuorentaa :D