Lue keskustelun säännöt.
Ensi kertaa lasta yrittämään 42 vuotiaana?
Niin, aiemmin mun suhteet ollu niin huonoja tai muuten vaan erikoisia, että lapsia en ole halunnut. Se on vain jäänyt kaiken muun vatjoon. Nyt ensimmäistä kertaa sellainen mies ja suhde, että jonkinlainen vauvakuume on tullut ensimmäistä kertaa eläissäni päälle. Miten on, annetaanko palaa vai pitäisikö koko homma unohtaa? On todella ristiriitainen olo asian suhteen, koska asia ei ole aiemmin mieltä vaivannut.
Kommentit (741)
Minä sain ensimmäisen (ja viimeisen) lapseni 42-vuotiaana ja tulin ihan luomusti raskaaksi. Ei edes varsinaisesti yritetty raskautta, mentiin "tulee jos tulee" -meiningillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varaudu sitten erikoislapseen. Kun molemmat vanhemmat ovat vanhoja, on tälle jo melko iso todennäköisyys. Voi olla melkoinen muutos dink-elämästä erikoislapsen loppuiän hoitajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Varaudu sitten erikoislapseen. Kun molemmat vanhemmat ovat vanhoja, on tälle jo melko iso todennäköisyys. Voi olla melkoinen muutos dink-elämästä erikoislapsen loppuiän hoitajaksi.
Todennäköisyys voi näennäisesti olla paljon suurempi. Mutta kun lähtöarvo on niin pieni sillä ei käytännössä ole juurikaan merkitystä.
Jos 0,4 % todennäköisyys kun kasvaa 0,8 % suuruuteen se on silloin kaksinkertainen riski. Käytännössä riski on yhä edelleen mitättömän pieni.
(Nämä numerot hatusta vedettyjä)
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö sitä täältä kysyä? Eikös tuollaiset päätökset tehdä itse miettien? Ei välttämättä enää edes tärppää tuossa iässä ja voi tulla keskenmenoja jos tärppääkin. Jos oikeasti haluatte lapsen ja elää lapsiperhe-elämää ja palvella sitä lasta koko ajan, niin yrittäkää. Jos taas muu elämä kuin Hoplopit, leikkipuistot, uhmakohtaukset kuulostaa kivemmalta niin sitten ei. Minä en tuossa iässä enää haluaisi lasta. Nauttikaa siitä vapaudesta mikä on. Voipi olla aikamoinen elämänmuutos kun on noin pitkään elänyt vapaasti. Kyse on siis lähinnä kiinni siitä, oletko valmis enimmäkseen uhraamaan oman elämäsi toisen hyväksi 24/7. Ja itselläni on lapsi, että tiedän millaista tämä on.
Sivukommentti, eli älä ap pelästy, ei se 24/7 uhraaminen kestä koko loppuelämää ;)
Ehdottomasti kannattaa yrittää, siinä käy kuten käy. Minulla on unelmatyö, mutta pakko sanoa et lapset on elämässä parasta <3
Tällä palstalla vastustetaan aina iäkkäitä synnyttäjiä sekä kauramaitoa ja kasvissyöntiä. No, 42 ei ole ikä eikä mikään.
Kukaan ei kadu myöhemmin sitä, että sai lapsen. Moni katuu sitä, kun ei lasta hankkinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varaudu sitten erikoislapseen. Kun molemmat vanhemmat ovat vanhoja, on tälle jo melko iso todennäköisyys. Voi olla melkoinen muutos dink-elämästä erikoislapsen loppuiän hoitajaksi.
Todennäköisyys voi näennäisesti olla paljon suurempi. Mutta kun lähtöarvo on niin pieni sillä ei käytännössä ole juurikaan merkitystä.
Jos 0,4 % todennäköisyys kun kasvaa 0,8 % suuruuteen se on silloin kaksinkertainen riski. Käytännössä riski on yhä edelleen mitättömän pieni.
(Nämä numerot hatusta vedettyjä)
Paitsi että jo downin riski on 43 vuotiaalla ei kaksin vaan 25-kertainen 3-kymppiseen verrattuna. Siihen päälle kaikki muut kehityshäiriöt, isän vaikutus autismiin, ja synnytyksen vaikeutuminen ja sen aiheuttamat fyysiset vammat, niin riski on jo ihan muuta kuin minimaalinen.
Vaikea sanoa lähtisinkö itse tässä iässä enää yrittämään, olen myös 42v. Pitäisi olla lapseton että voisi asiaa pohtia. Tällä hetkellä en missään nimessä yrittäisi mutta mulla onkin kaksi teini-ikäistä lasta joten en pysty siksi vertaamaan tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisit yli 60v kun lapsi täyttää 18v.
Niin mitäs sitten? Mikä juttu tämä on? Minkä ikäinen pitäisi olla?
Minä olin 40 kun alettiin yrittää raskautta, ja 43 kun luomusti onnistui. Välissä oli keskeytyneitä keskenmenoja ja kohdunulkoisia. Ei downia tms. vaikka punktioita ei tehty.
Eläkkeelle aion kyllä jäädä heti kun se on mahdollista, olisipa lasta tullut tai ei!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa yrittää, jos oikeasti haluaa lapsen. Ei kuitenkaan kannata odottaa liikoja, eikä varsinkaan tehdä asiasta pakkomiellettä. Onko suvussasi naisia, jotka ovat saaneet lapsia vanhana? Jos on, se lisää todennäköisyyttäsi onnistua.
Tulee jos on tullakseen , mun serkku sai ainokaisensa 45 vuotiaana - ihan tetve tyttö tuli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö sitä täältä kysyä? Eikös tuollaiset päätökset tehdä itse miettien? Ei välttämättä enää edes tärppää tuossa iässä ja voi tulla keskenmenoja jos tärppääkin. Jos oikeasti haluatte lapsen ja elää lapsiperhe-elämää ja palvella sitä lasta koko ajan, niin yrittäkää. Jos taas muu elämä kuin Hoplopit, leikkipuistot, uhmakohtaukset kuulostaa kivemmalta niin sitten ei. Minä en tuossa iässä enää haluaisi lasta. Nauttikaa siitä vapaudesta mikä on. Voipi olla aikamoinen elämänmuutos kun on noin pitkään elänyt vapaasti. Kyse on siis lähinnä kiinni siitä, oletko valmis enimmäkseen uhraamaan oman elämäsi toisen hyväksi 24/7. Ja itselläni on lapsi, että tiedän millaista tämä on.
Kun on noin pitkään elänyt vapaasti...uhraamaan elämänsä toisen hyväksi. Hohhoijaa. Ap:n tilannetta en tunne, mutta olipa taas ennakkoluuloja lapsettomia kohtaan. Itsellä ei lapsia, mutta olen ollut omaishoitaja. En todellakaan ole voinut elää elämääni "vapaasti"!!
Riskisynnyttäjä olet auttamatta. Komplikaatioriski myös moninkertainen. Elämme valintojen maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit yli 60v kun lapsi täyttää 18v.
Tää on maailman väsynein periustelu. Olen 44v ja raskaana ja olen minäkin yli 60 kun lapsi täysi-ikäinen, eli vielä monta vuotta työelämässä, aktiivinen ja hyväkuntoinen.
Mun äiti oli 20 kun sai minut. Todella paska äiti ja kertaakaan ei ole jaksanut lapsenlapsiaan hoitaa, ensimmäisen sai 50-vuotiaana eikä silloinkaan jaksanut.
Mun isoäiti taas on ihana, eli 96-vuotiaaksi ja hoiti lapsenlapsenlapsiaan ja oli rakastava ja lämmin.
Vaikka olisi 60 kun lapsi aikuistuu ehtii hyvinkin nähdä lapsenlapset ja hoitaakin niitä.
Mutta ikä ei ole mikään tae hyvästä isovanhemmuudesta.
Ei kannata pitää itsestään selvänä, että on yli kuusikymppisenä aktiivinen ja hyväkuntoinen. Elämä yllättää usein.
Muuhun en ota kantaa ja ap: siitä vaan, jos siltä tuntuu, tulee jos on tullakseen.
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkää. Ette menetä mitään.
Tavallaan ei menetä mitään, mutta jos riskit toteutuvat niin kyllä siinä esim. vapauden ja pahimmillaan toimeentulon menettää jos saa kehitysvammaisen lapsen ja jää omaishoitajaksi.
Kivittäkää, mä nyt vaan oon tällanen realisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö sitä täältä kysyä? Eikös tuollaiset päätökset tehdä itse miettien? Ei välttämättä enää edes tärppää tuossa iässä ja voi tulla keskenmenoja jos tärppääkin. Jos oikeasti haluatte lapsen ja elää lapsiperhe-elämää ja palvella sitä lasta koko ajan, niin yrittäkää. Jos taas muu elämä kuin Hoplopit, leikkipuistot, uhmakohtaukset kuulostaa kivemmalta niin sitten ei. Minä en tuossa iässä enää haluaisi lasta. Nauttikaa siitä vapaudesta mikä on. Voipi olla aikamoinen elämänmuutos kun on noin pitkään elänyt vapaasti. Kyse on siis lähinnä kiinni siitä, oletko valmis enimmäkseen uhraamaan oman elämäsi toisen hyväksi 24/7. Ja itselläni on lapsi, että tiedän millaista tämä on.
Kun on noin pitkään elänyt vapaasti...uhraamaan elämänsä toisen hyväksi. Hohhoijaa. Ap:n tilannetta en tunne, mutta olipa taas ennakkoluuloja lapsettomia kohtaan. Itsellä ei lapsia, mutta olen ollut omaishoitaja. En todellakaan ole voinut elää elämääni "vapaasti"!!
Hiukan ot, mutta pakko kommentoida. Minä olen myös lapseton (omasta tahdostani). Yksi ystävä jaksaa aina päivitellä, että voi, on sun elämä sitten helppoa, kun sulla ei ole mitään huolia, koska sulla ei ole lapsia.
Silloin hymyilen vinosti sisäisesti ja mietin, että tietäisipä vain.
Sain ainokaiseni 42 -vuotiaana. Terve, toivottu lapsi, nyt 5v. Hyvin on jaksettu, yövalvomiset jäi vähille ja kaikki ovat jakselleet hyvin. Anna palaa. Ja omani sain ihan luomusti.
Tulin luonnonmukaisesti raskaaksi 42-vuotiaana, ensimmäinen lapseni. Kannattaa yrittää, mutta ei vain niin, että jättää ehkäisyn pois. Kannattaa mitata ovulaatiot tikulla ja ajoittaa yhdyntä ainakin siihen päivään, kun tikku näyttää ovulaation. Noista riskeillä pelottelevista ei kannata välittää. Riskit eivät ole laskennallisesti kauhean suuret, vaikka olisivat nuoria korkeammat, koska lähtöluvut riskeissä ovat pienet (moninkertainen verrattuna pieneen on edelleen pieni). Jos olet valmis seulomaan, voit teettää alkuraskaudesta luotettavan kromosomitestin yksityisellä (NIPT) tavallisen seulonnan lisäksi tai sijasta ja olla varsin turvallisella mielellä. Minulla on terve ja ihana lapsi. Tässä iässä osaan todella nauttia äitiydestä, kun olen saanut nauttia vapaudesta niin pitkään.
Olen myös 44 v. ja 10. raskausviikko alkaa kohta. Hurjan toivottu lapsi, meidän eka. Yhden epäonnistuneen IVF-kierroksen jälkeen jäätiin pohtimaan lahjamunasoluhoitoa, mutta siten tapahtui ihme ja luomulapsi ilmoitti tulostaan. Pelkään kovasti keskenmenoa ja kaikkia komplikaatioita, mutta näin mennään nyt päivä kerrallaan.
Niin eipä tuossa montaa vuotta eläkeikään ole sitten.