Lue keskustelun säännöt.
Ensi kertaa lasta yrittämään 42 vuotiaana?
Niin, aiemmin mun suhteet ollu niin huonoja tai muuten vaan erikoisia, että lapsia en ole halunnut. Se on vain jäänyt kaiken muun vatjoon. Nyt ensimmäistä kertaa sellainen mies ja suhde, että jonkinlainen vauvakuume on tullut ensimmäistä kertaa eläissäni päälle. Miten on, annetaanko palaa vai pitäisikö koko homma unohtaa? On todella ristiriitainen olo asian suhteen, koska asia ei ole aiemmin mieltä vaivannut.
Kommentit (741)
Niin, tänään taas ollu niin sekavat ajatukset, että siksi tänne kirjoitin. Jos tulis vielä uusia näkökulmia, vaikka tässä kaikkea on itsekin aatellu, ja miehen kanssa myös väännetty ja käännetty. Toki tajuan, että pitäis vaan antaa palaa tässä samalla sekunnilla, ettei tässä mietiskellä oikein voi enää. Ihan karsee tilanne ja toivon että loppuis nää kaikki ajatukset nyt heti ja palais rauha.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit yli 60v kun lapsi täyttää 18v.
Tää on maailman väsynein periustelu. Olen 44v ja raskaana ja olen minäkin yli 60 kun lapsi täysi-ikäinen, eli vielä monta vuotta työelämässä, aktiivinen ja hyväkuntoinen.
Mun äiti oli 20 kun sai minut. Todella paska äiti ja kertaakaan ei ole jaksanut lapsenlapsiaan hoitaa, ensimmäisen sai 50-vuotiaana eikä silloinkaan jaksanut.
Mun isoäiti taas on ihana, eli 96-vuotiaaksi ja hoiti lapsenlapsenlapsiaan ja oli rakastava ja lämmin.
Vaikka olisi 60 kun lapsi aikuistuu ehtii hyvinkin nähdä lapsenlapset ja hoitaakin niitä.
Mutta ikä ei ole mikään tae hyvästä isovanhemmuudesta.
Mulla sama historia ja komppaan täysin! Eli ap anna vauvan tulla jos on tullakseen.
Tässä iässä noin yksi munasolu vuodessa on hyvälaatuinen. Eli yrittämiseen ilman lääketieteen apua menee pitkään. Sen sijaan ns kevyillä hoidoilla voit päästä lopputulokseen, silloin munasoluja kasvatetaan lääkkeillä ja todennäköisyys kasvaa.
Jos on ylipainoa niin laihduta ensin.
Vierailija kirjoitti:
Niin, tänään taas ollu niin sekavat ajatukset, että siksi tänne kirjoitin. Jos tulis vielä uusia näkökulmia, vaikka tässä kaikkea on itsekin aatellu, ja miehen kanssa myös väännetty ja käännetty. Toki tajuan, että pitäis vaan antaa palaa tässä samalla sekunnilla, ettei tässä mietiskellä oikein voi enää. Ihan karsee tilanne ja toivon että loppuis nää kaikki ajatukset nyt heti ja palais rauha.
Ap
tämä, että päätös on (ainakin osittain) omissa käsissä, tekee kyllä tästä asiasta hirveän vaikean. jos ehkäisyä ei olisi, luonto hoitaisi asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä iässä noin yksi munasolu vuodessa on hyvälaatuinen. Eli yrittämiseen ilman lääketieteen apua menee pitkään. Sen sijaan ns kevyillä hoidoilla voit päästä lopputulokseen, silloin munasoluja kasvatetaan lääkkeillä ja todennäköisyys kasvaa.
Se on tosi yksilöllistä. Joillakin munasolut ovat mennyttä 35-vuotiaana, toisilla niitä riittää lähemmäksi viittäkymppiä. Molemmat mummoni saivat terveen lapsen 42-vuotiaina, ja käsittääkseni eivät edes yrittäneet, päinvastoin pikemminkin.
Itse sain kuopukseni pari kuukautta vaille 41-vuotiaana. Nyt olen 42, ja varmaan saisin edelleen lapsia jos tahtoisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antakaa palaa! Ei kannata odotella yhtään, lycka till <3
ps. tunnen monia kaltaisiasi
N48
Vierailija kirjoitti:
Tässä iässä noin yksi munasolu vuodessa on hyvälaatuinen. Eli yrittämiseen ilman lääketieteen apua menee pitkään. Sen sijaan ns kevyillä hoidoilla voit päästä lopputulokseen, silloin munasoluja kasvatetaan lääkkeillä ja todennäköisyys kasvaa.
Miten se lääkkeillä kasvatettu munasolu olisi yhtään sen parempi kuin luomu? Kysehän on siitä, onko munasolussa iän tuomia kromosomivirheitä, jotka estävät alkion kehityksen.
Jos virheitä ei ole, hyvänlaatuisia munasoluja irtoaa edelleen luonnollisesti noin 12 kpl vuodessa, ehkä enemmänkin, koska kaksosten todennäköisyys kasvaa yli nelikymppisillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata, liian vanha...
Miten sinä voit sen tietää?
Ei se yrittäminen sentään niin epämieluisaa hommaa ole jottei sitä tervehenkinen reipas nainen kestäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloita menemällä gynelle. On täysin mahdollista että et enää ovuloi eikä sinulla ole munasoluja. Useimpien ikäistesi raskaudet alkavat lahjoitetuin munasoluin tehdyllä keinohedelmöityksellä. Näistä ei vain siellä synnytysvalmennuksissa huudella.
Höpön pöpön. Ennen vanhaan kun ei ehkäisty, oli aivan tavallista että se "iltatähti" syntyi kun äiti oli lähempänä viittäkymmentä. Eikä yhtään huudeltu minkä ikäinen äiti olisi kun lapsi pääsee ripille.
Nykyään eletään niin terveenä niin vanhoiksi, ettei tuota ainakaan sen takia kannattaa jättää tekemättä että "minkä ikäinen olen kun lapsenlapset syntyvät".
Jos sinä ap ja miehesi molemmat haluatte lapsia, sinun jättäisin asian "herran haltuun" ja ehkäisyn pois ja katsoisin mitä tapahtuu. Mutta mihinkään hedelmöityshoitoihin en lähtisi, katsoisin sen olevan merkki siitä että okei, se juna meni kohdaltani.
Et ole mielestäni liian vanha, vaikka sopeutumista äitiyteen onkin, kun on tottunut kauan elämään omaehtoisemmin.
Itse halusin ensimmäistä kertaa äidiksi 37 vuotiaana ja tulin raskaaksi 3 kk siitä, kun jätimme ehkäisyn pois. Lapsi on nyt 2-vuotias ja täysin terve.
Sitä olen itse ajatellut, että yövalvomiset ja epäitsekkäämmäksi opettelu olisivat saattaneet olla helpompia 10 vuotta aiemmin, mutta toisaalta silloin äitiys ei kiinnostanut. Ikinä en ole katunut lapsen saamista, vaikka toista en enää jaksaisikaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä iässä noin yksi munasolu vuodessa on hyvälaatuinen. Eli yrittämiseen ilman lääketieteen apua menee pitkään. Sen sijaan ns kevyillä hoidoilla voit päästä lopputulokseen, silloin munasoluja kasvatetaan lääkkeillä ja todennäköisyys kasvaa.
Miten se lääkkeillä kasvatettu munasolu olisi yhtään sen parempi kuin luomu? Kysehän on siitä, onko munasolussa iän tuomia kromosomivirheitä, jotka estävät alkion kehityksen.
Jos virheitä ei ole, hyvänlaatuisia munasoluja irtoaa edelleen luonnollisesti noin 12 kpl vuodessa, ehkä enemmänkin, koska kaksosten todennäköisyys kasvaa yli nelikymppisillä.
Lääkkeillä tulee 2-3 munasolua jolloin todennäköisyys kasvaa hyvän solun löytymiselle. Jotkut kasvattaa jopa 3-4 kuukaudessa.
Jollakulla ne yövalvomiset voi olla helpompiakin. Itse olin parikymppisenä täysin kyvytön minkäänlaiseen valvomiseen. Unentarve on nykyään nelikymppisenä vähäisempi ja pystyn operoimaan väsyneenäkin paremmin. Parikymppisenä olin myös neuroottinen suorittaja: nykyään olen paljon rennompi.
Itse olen lapseton, mutta pärjäisin varmasti tässä iässä lapsen kanssa paljon paremmin kuin nuorempana. Ei meidän kaikkien luonne kehity täsmälleen samalla tavalla.
Itsellä on vaan se tilanne että mieheltä pantiin piuhat poikki heti kun se täytti 30, joten minun on turha enää tulla "katumapäälle". Jos ihme olisi tapahtunut ja piuhat kasvaneet kiinni ja tulisin raskaaksi, todellakin pitäisin sen lapsen iästäni huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit yli 60v kun lapsi täyttää 18v.
Tää on maailman väsynein periustelu. Olen 44v ja raskaana ja olen minäkin yli 60 kun lapsi täysi-ikäinen, eli vielä monta vuotta työelämässä, aktiivinen ja hyväkuntoinen.
Mun äiti oli 20 kun sai minut. Todella paska äiti ja kertaakaan ei ole jaksanut lapsenlapsiaan hoitaa, ensimmäisen sai 50-vuotiaana eikä silloinkaan jaksanut.
Mun isoäiti taas on ihana, eli 96-vuotiaaksi ja hoiti lapsenlapsenlapsiaan ja oli rakastava ja lämmin.
Vaikka olisi 60 kun lapsi aikuistuu ehtii hyvinkin nähdä lapsenlapset ja hoitaakin niitä.
Mutta ikä ei ole mikään tae hyvästä isovanhemmuudesta.
Olet 62-63v lapsen täyttäessä 18v. Millä laskuopilla sinulla on monta vuotta ennen eläkeikää siinä vaiheessa?
Tiedän, että tämä sotii tilastoja vastaan.
Mutta olin jo kolmen äiti, joista nuorinkin oli aikuinen. Olin jättänyt ehkäisyn pois luottaen siihen, etten tule raskaaksi.
Mutta näin sitten kävi kuitenkin :) ja olin 48-vuotias. Nyt olen 55-vuotias ekalle menevän lapsen äiti. Kyllähän tämä hirvitti alussa, mutta en yhtään epäröinyt tätä lasta ottaa vastaan. Abortti täysin poissuljettu vaihtoehto.
Toki tulevaisuus näyttää, miten lapsi sitten suhtautuu ikääni. Tässä vaiheessa ei mitenkään. Isä on samanikäinen kuin minä. Ja ei ainakaan kuulleni ole viekattu isovanhemmiksi :D Tiedä sitten mitä takanapäin tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit yli 60v kun lapsi täyttää 18v.
Tää on maailman väsynein periustelu. Olen 44v ja raskaana ja olen minäkin yli 60 kun lapsi täysi-ikäinen, eli vielä monta vuotta työelämässä, aktiivinen ja hyväkuntoinen.
Mun äiti oli 20 kun sai minut. Todella paska äiti ja kertaakaan ei ole jaksanut lapsenlapsiaan hoitaa, ensimmäisen sai 50-vuotiaana eikä silloinkaan jaksanut.
Mun isoäiti taas on ihana, eli 96-vuotiaaksi ja hoiti lapsenlapsenlapsiaan ja oli rakastava ja lämmin.
Vaikka olisi 60 kun lapsi aikuistuu ehtii hyvinkin nähdä lapsenlapset ja hoitaakin niitä.
Mutta ikä ei ole mikään tae hyvästä isovanhemmuudesta.Olet 62-63v lapsen täyttäessä 18v. Millä laskuopilla sinulla on monta vuotta ennen eläkeikää siinä vaiheessa?
Mun eläkeikä on 66v ja 7 kk. Tällä hetkellä. Saattaa nousta tulevaisuudessa. Menee syntymävuoden mukaan joten tarkistspa omasi :)
Vierailija kirjoitti:
Aloita menemällä gynelle. On täysin mahdollista että et enää ovuloi eikä sinulla ole munasoluja. Useimpien ikäistesi raskaudet alkavat lahjoitetuin munasoluin tehdyllä keinohedelmöityksellä. Näistä ei vain siellä synnytysvalmennuksissa huudella.
Höpö höpö. Itsekkin tunnen monta yli 40 v luonnollisesti raskaaksi tullutta. Toki kannattaa vehkeet tarkastuttaa gynellä niin tietää onko homma mahdollinen.
nimenomaan näin.