Lue keskustelun säännöt.
Ensi kertaa lasta yrittämään 42 vuotiaana?
Niin, aiemmin mun suhteet ollu niin huonoja tai muuten vaan erikoisia, että lapsia en ole halunnut. Se on vain jäänyt kaiken muun vatjoon. Nyt ensimmäistä kertaa sellainen mies ja suhde, että jonkinlainen vauvakuume on tullut ensimmäistä kertaa eläissäni päälle. Miten on, annetaanko palaa vai pitäisikö koko homma unohtaa? On todella ristiriitainen olo asian suhteen, koska asia ei ole aiemmin mieltä vaivannut.
Kommentit (741)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmaat hiukset ovat siis este hyvälle äitiydelle. Pohtii tässä 57 v , jolla on kymmenvuotias lapsi. Luulisi, että terveys on tässäkin asiassa tärkeämpi kuin se mille näyttää.
Melkoisen kärjistetty näkemys. Näillä "mummuefekteillä" varmastikin pyritään tuomaan esille sitä, että alkaa olla jo muussa kuin nuorisoiässä - ei niinkään sitä, että hiusten väri tmv. olisi olennaista. Jos siis on harmaat hiukset, kun lapsi syntyy, niin melko suurella todennäköisyydellä alkaa olla terveydessäkin jo enemmän kremppaa kuin 10-20 vuotta aiemmin. Se ei tarkoita silti, että olisi sairas.
Ihmetyttää vähän se, miten uskomattoman atleettisia ja nuorekkaita ihmisiä täällä on yksi sun toinen 40+-nainen, kun moni ei ole huomannut itsessään mitään vanhentumisen merkkejä.
Mua taas ihmetyttää että toiset kokee itsensä nelikymppisinä raihnisiksi vanhuksiksi.[/quote
No sama juttu. Minä olen jo viisikymppinen ja edelleen tuntuu kuin olisin kolmekymppinen. Ei mitään sairauksia eikä vaivoja, ei kipuja, olen pirteä ja energinen. En todellakaan tunne itseäni miksikään vanhukseksi! Millaistahan elämää nämä nelikymppiset "vanhukset" ovat viettäneet? Mun sisko on 63 v ja edelleen terve, liikunnallinen, positiivinen ja energinen. Äitini on lähes 90-v ja pärjäilee vielä omassa kodissaan ilman suurempia apuja, vain siivooja käy ja autolla ajamisen lopetti viime syksynä. Edelleen on elämänhaluinen ja -iloinen, käy kuntosalilla ja vesijumpassa, sauvakävelee ja tekee käsitöitä yms. On täällä kummallista porukkaa.
Heh, eihän tuo silti sitä tarkoita, että 63-vuotias tai 90-vuotias olisi samassa kunnossa kuin 30-vuotias. Totta kai hyvässä kunnossa olevia senioreita piisaa, mutta ei se mitään ikinuoruutta tarkoita.
Jotenkin veikkaan, että osa ihmisistä ohittaa tietyt muutokset, joita kyllä huomaa keski-iässä. Eri asia on, jos niistä ei vain välitä. Ilmeisesti joillekin vanhuuden merkki on se, jos kävelee kainalosauvan kanssa, kun taas jollekulle se, kun juhlimisen jälkeen ei jaksakaan enää lähteä yhtä hyvin liikkeelle kuin 25-vuotiaana. Ihmisen kroppa ei pysy ikuisesti samassa jamassa, hormonaalisestikin jo mahdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pika-pikaa yrittämään, ei kannata jahkailla yhtään!
Raskaus nelikymppisenä tekee hyvää, iho kukoistaa, hiukset ovat paksut ja fiilis mahtava. Ja vauvaa jaksaa hoitaa ilman ongelmia.
Terv. nimimerkki Kokemusta on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmaat hiukset ovat siis este hyvälle äitiydelle. Pohtii tässä 57 v , jolla on kymmenvuotias lapsi. Luulisi, että terveys on tässäkin asiassa tärkeämpi kuin se mille näyttää.
Melkoisen kärjistetty näkemys. Näillä "mummuefekteillä" varmastikin pyritään tuomaan esille sitä, että alkaa olla jo muussa kuin nuorisoiässä - ei niinkään sitä, että hiusten väri tmv. olisi olennaista. Jos siis on harmaat hiukset, kun lapsi syntyy, niin melko suurella todennäköisyydellä alkaa olla terveydessäkin jo enemmän kremppaa kuin 10-20 vuotta aiemmin. Se ei tarkoita silti, että olisi sairas.
Ihmetyttää vähän se, miten uskomattoman atleettisia ja nuorekkaita ihmisiä täällä on yksi sun toinen 40+-nainen, kun moni ei ole huomannut itsessään mitään vanhentumisen merkkejä.
Mua taas ihmetyttää että toiset kokee itsensä nelikymppisinä raihnisiksi vanhuksiksi.[/quote
No sama juttu. Minä olen jo viisikymppinen ja edelleen tuntuu kuin olisin kolmekymppinen. Ei mitään sairauksia eikä vaivoja, ei kipuja, olen pirteä ja energinen. En todellakaan tunne itseäni miksikään vanhukseksi! Millaistahan elämää nämä nelikymppiset "vanhukset" ovat viettäneet? Mun sisko on 63 v ja edelleen terve, liikunnallinen, positiivinen ja energinen. Äitini on lähes 90-v ja pärjäilee vielä omassa kodissaan ilman suurempia apuja, vain siivooja käy ja autolla ajamisen lopetti viime syksynä. Edelleen on elämänhaluinen ja -iloinen, käy kuntosalilla ja vesijumpassa, sauvakävelee ja tekee käsitöitä yms. On täällä kummallista porukkaa.
Heh, eihän tuo silti sitä tarkoita, että 63-vuotias tai 90-vuotias olisi samassa kunnossa kuin 30-vuotias. Totta kai hyvässä kunnossa olevia senioreita piisaa, mutta ei se mitään ikinuoruutta tarkoita.
Jotenkin veikkaan, että osa ihmisistä ohittaa tietyt muutokset, joita kyllä huomaa keski-iässä. Eri asia on, jos niistä ei vain välitä. Ilmeisesti joillekin vanhuuden merkki on se, jos kävelee kainalosauvan kanssa, kun taas jollekulle se, kun juhlimisen jälkeen ei jaksakaan enää lähteä yhtä hyvin liikkeelle kuin 25-vuotiaana. Ihmisen kroppa ei pysy ikuisesti samassa jamassa, hormonaalisestikin jo mahdotonta. [/quote
Hmm. Ehkä osa meistä keski-ikäisistä on pysynyt juuri siksi niin hyvässä kunnossa, että ei ole alkoholipitoista juhlimista harrastanut nuorenakaan. Keski-iän muutoksista suurin osa on ihan elintapojen seurausta. Minusta vanhuuden merkki on se, että ei jaksa suoriutua normaaleista arkielämän hommista: työstä, kodinhoidosta, liikuntaharrastuksista, älyllisistä, luovista tms. harrasteista. Valtaosa ihmisistä ensinnäkin syö täysin väärin, ei harrasta riittävästi liikuntaa, ei mene ajoissa nukkumaan, käyttää alkoholia, tupakoi, on asenteiltaan negatiivinen, velloo mieluummin mielipahassa, katkeruudessa, vihassa jne. kuin nauttii kaikesta siitä ihanasta mitä elämä tarjoaa.
Ellei työ ole fyysistä, ei mikään muutama tunnin pituinen liikuntakerta viikossa riitä, pitää olla muutenkin liikkuva elämäntapa. Lääkkeitä pitää karttaa kuin ruttoa, ellei ole suunnilleen henki kyseessä, mutta moni alkaa heti popsia lääkkeitä, kun terveys vähänkään reistailee. Oikeasti yleensä auttaa elintapamuutokset ja jos ei auta, niin sitten kannattaa kokeilla ensin luontaishoitoja. Lääkkeitä vain jos muu ei auta.
Mutta tottahan se on, että suuri osa keski-ikäisistä raahustaa väsyneenä päivästä toiseen, vailla energiaa ja elämäniloa ja puhuvatkin lähinnä omista ja puolison sairauksista.
Mä sain molemmat lapseni nelikymppisenä. Nyt parikymmentä vuotta myöhemmin olen todella nuoren näköinen ja hyväkroppainen, vaikka itse sanonkin. Tuntuu, kuin nelikymppisenä saamani estrogeenikuurit(=raskaudet) olisivat nuorentaneet fyysistä olemustani.
Kaksikymppisinä lapset tehneet samanikäiset ystäväni näyttävät auttamattomasti mummoilta.
En tiedä, onko tälle mitään fysiologista selitystä.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen nyt 52 vuotias. Vaihdevuosia ja älytön väsymys.
Olisi ihan kauheeta, jos kotona pyörisi 10 vuotias, murkkuikäkin vasta tulossa. En jaksaisi ollenkaan!!!!
Sama täällä, 49 v. tosin. Onneksi ovat lapset aikuisia. Ei olisi ollut herkkua pienille lapsille kestää mummotautisen äidin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmaat hiukset ovat siis este hyvälle äitiydelle. Pohtii tässä 57 v , jolla on kymmenvuotias lapsi. Luulisi, että terveys on tässäkin asiassa tärkeämpi kuin se mille näyttää.
Melkoisen kärjistetty näkemys. Näillä "mummuefekteillä" varmastikin pyritään tuomaan esille sitä, että alkaa olla jo muussa kuin nuorisoiässä - ei niinkään sitä, että hiusten väri tmv. olisi olennaista. Jos siis on harmaat hiukset, kun lapsi syntyy, niin melko suurella todennäköisyydellä alkaa olla terveydessäkin jo enemmän kremppaa kuin 10-20 vuotta aiemmin. Se ei tarkoita silti, että olisi sairas.
Ihmetyttää vähän se, miten uskomattoman atleettisia ja nuorekkaita ihmisiä täällä on yksi sun toinen 40+-nainen, kun moni ei ole huomannut itsessään mitään vanhentumisen merkkejä.
Mua taas ihmetyttää että toiset kokee itsensä nelikymppisinä raihnisiksi vanhuksiksi.
Joo! Ymmärrän, että joku parikymppisenä lapsia saanut sanoo, ettei enää nelikymppisenä jaksaisi, koska on jo käynyt kaiken läpi. Mutta en sitä etteikö terve nelikymppinen jaksaisi iän takia. Silloin kannattaa miettiä elämäntavat uusiksi.
No mut täähän on ihan vääristelty kommentti.
Nelikymppinen realisti, joka puhuu jaksamisesta, ymmärtää sen, ettei ole ikuisesti nelikymppinen. Ja että kyllä, keski-ikä monesti tuo kaikenlaista isompaa tai pienempää kremppaa, fyysistä tai psyykkistä.
Täällä annetaan käsitys, että esim. naisella ei ole koskaan vaihdevuosia.
Elämäntapoihin asia ei liity juuri vähääkään. Monella nelikymppisellä unentarvekin alkaa kasvaa. Syytä tähän voi kysyä lääkäriltä, eikä sitä niin vaan pinkase enää ylös kolmen tunnin yöunien jälkeen.
Joo, kyllä tän ketjun mummoäidit on superwoman luokkaa, jokaiselta vielä löytyy suvusta joku 50 v. lapsen saanut luomuna tai 100 vuotiaaksi elänyt mummo, elikkä mahtava geenipankki.
Hyvinhän tämän palstan mummoäidit voivatkin sitten ilman valituksia tehdä töitä tonne 68+, koska olettaisin että mitään vanhetumisen merkkejä ole havaittavissa sillonkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit yli 60v kun lapsi täyttää 18v.
Tää on maailman väsynein periustelu. Olen 44v ja raskaana ja olen minäkin yli 60 kun lapsi täysi-ikäinen, eli vielä monta vuotta työelämässä, aktiivinen ja hyväkuntoinen.
Mun äiti oli 20 kun sai minut. Todella paska äiti ja kertaakaan ei ole jaksanut lapsenlapsiaan hoitaa, ensimmäisen sai 50-vuotiaana eikä silloinkaan jaksanut.
Mun isoäiti taas on ihana, eli 96-vuotiaaksi ja hoiti lapsenlapsenlapsiaan ja oli rakastava ja lämmin.
Vaikka olisi 60 kun lapsi aikuistuu ehtii hyvinkin nähdä lapsenlapset ja hoitaakin niitä.
Mutta ikä ei ole mikään tae hyvästä isovanhemmuudesta.Olet 62-63v lapsen täyttäessä 18v. Millä laskuopilla sinulla on monta vuotta ennen eläkeikää siinä vaiheessa?
Eläkeikä on n. 68-70v tuon ikäisillä jos silloinkaan, onhan tuossa siis vielä aktiivisia vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinällään mielenkiintoisia nää tilastot siitä miten voimakkaasti hedelmällisyys laskee yli 40v. Kuitenkin oikeasti tän ikäluokan äitejä näkee joka paikassa ja varmaan jokainen heitä tuntee/ tietää heitä henkilökohtaisesti. Itsekin tunnen useampia, ja sain itsekin neljännen lapseni 43-vuotiaana. Aika erikoista jos kerran raskaaksi tulemisen mahdollisuudet pitäisi tilastollisesti olla jotain prosentin murto-osia. Lisäksi vain osa naisista yrittää edes raskautta yli 40-v. Luultavasti aika moni heistä jotka eivät yritä tulisi ihan helposti raskaaksi.
Ei heitä mielestäni näe "joka paikassa" ja osan muksut on hoitojen avulla alkuunsaatu. Lisäksi on vähän eri juttu yrittää ensimmäistä neljäkymppisenä kuin saada silloin se viimeinen.
Avaa silmät! Vai missä umpiossa elät??? Jos mahdollisuus oikeasti olisi tyyliin joidenkin promillen luokkaa, yli nelikymppisiä vauvojen äitejä ei tietäisi juuri kukaan. Itselle tulee näin nopeasti laskettuna mieleen heti 6 äitiä. Kahdelle heistä lapsi ensimmäinen. Varmaan on muitakin jotka vaan ei nyt tuu mieleen. Mitä eroa muuten on siinä onko lapsi eka vai viides? Jos tulee raskaaksi ja synnyttää, niin sitten tulee raskaaksi ja synnyttää! Riippumatta siitä monesko lapsi on kyseessä.
Siitähän on aina puhuttu, kuinka saattaa olla vaikeuksia raskautua kun yrittää ensimmäistä lasta, mutta kun yksi raskaus sitten on takana, seuraava(t) lähtee alkuun helpommin. Tässä on tutkitustikin jotain perää, ikäänkuin kroppa "tietäisi" ensimmäisen lapsen jälkeen että miten tässä nyt tulikaan toimia. Hormonitoiminta ehkä muuttuu tms.
Jos lapsia on jo entuudestaan, niin se tarkoittaa sitä, että munasoluja on raskauden ja mahdollisen imetyksen ajan säästynyt ja niitä riittää pidemmän aikaa. Eli jos lapsia on esim 2 kpl ja imetystä on tapahtunut 1,5 v. molemmissa, niin munasoluja voi riittää vaikka 5 vuotta pidempään kuin lapsettoman naisen tapauksessa. Joillakin naisilla munasolut loppuvat jo 35 vuotiaina.
Ei muuta kuin yrittämään. Mutta kannattaa käydä myös tutkimuksissa, jotta selviää onko mahdollisuuksia vielä jäljellä. Ja jos ei ole, niin voi yrittää lahjasoluilla.
Munasoluja on niin hirvittävän iso määrä, että ne eivät voi loppua kesken. Jossain vaiheessa hormonitoiminta hiipuu ja munasolut eivät enää irtoa.
Ikävä kyllä ne ihan oikeasti loppuvat joskus vaikka niitä onkin iso määrä. Jos hormonitoiminnan hiipumisesta on kyse, niin siihen on helppo vaikuttaa, mutta kun munasolut loppuvat niin silloin ei mikään auta. Ei kannata siirtää lasten tekemistä liian vanhaksi ja pitää itsestään selvänä, että lapsia tulee kun alkaa vaan tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmaat hiukset ovat siis este hyvälle äitiydelle. Pohtii tässä 57 v , jolla on kymmenvuotias lapsi. Luulisi, että terveys on tässäkin asiassa tärkeämpi kuin se mille näyttää.
Melkoisen kärjistetty näkemys. Näillä "mummuefekteillä" varmastikin pyritään tuomaan esille sitä, että alkaa olla jo muussa kuin nuorisoiässä - ei niinkään sitä, että hiusten väri tmv. olisi olennaista. Jos siis on harmaat hiukset, kun lapsi syntyy, niin melko suurella todennäköisyydellä alkaa olla terveydessäkin jo enemmän kremppaa kuin 10-20 vuotta aiemmin. Se ei tarkoita silti, että olisi sairas.
Ihmetyttää vähän se, miten uskomattoman atleettisia ja nuorekkaita ihmisiä täällä on yksi sun toinen 40+-nainen, kun moni ei ole huomannut itsessään mitään vanhentumisen merkkejä.
Mua taas ihmetyttää että toiset kokee itsensä nelikymppisinä raihnisiksi vanhuksiksi.[/quote
No sama juttu. Minä olen jo viisikymppinen ja edelleen tuntuu kuin olisin kolmekymppinen. Ei mitään sairauksia eikä vaivoja, ei kipuja, olen pirteä ja energinen. En todellakaan tunne itseäni miksikään vanhukseksi! Millaistahan elämää nämä nelikymppiset "vanhukset" ovat viettäneet? Mun sisko on 63 v ja edelleen terve, liikunnallinen, positiivinen ja energinen. Äitini on lähes 90-v ja pärjäilee vielä omassa kodissaan ilman suurempia apuja, vain siivooja käy ja autolla ajamisen lopetti viime syksynä. Edelleen on elämänhaluinen ja -iloinen, käy kuntosalilla ja vesijumpassa, sauvakävelee ja tekee käsitöitä yms. On täällä kummallista porukkaa.
Heh, eihän tuo silti sitä tarkoita, että 63-vuotias tai 90-vuotias olisi samassa kunnossa kuin 30-vuotias. Totta kai hyvässä kunnossa olevia senioreita piisaa, mutta ei se mitään ikinuoruutta tarkoita.
Jotenkin veikkaan, että osa ihmisistä ohittaa tietyt muutokset, joita kyllä huomaa keski-iässä. Eri asia on, jos niistä ei vain välitä. Ilmeisesti joillekin vanhuuden merkki on se, jos kävelee kainalosauvan kanssa, kun taas jollekulle se, kun juhlimisen jälkeen ei jaksakaan enää lähteä yhtä hyvin liikkeelle kuin 25-vuotiaana. Ihmisen kroppa ei pysy ikuisesti samassa jamassa, hormonaalisestikin jo mahdotonta.
Hmm. Ehkä osa meistä keski-ikäisistä on pysynyt juuri siksi niin hyvässä kunnossa, että ei ole alkoholipitoista juhlimista harrastanut nuorenakaan. Keski-iän muutoksista suurin osa on ihan elintapojen seurausta. Minusta vanhuuden merkki on se, että ei jaksa suoriutua normaaleista arkielämän hommista: työstä, kodinhoidosta, liikuntaharrastuksista, älyllisistä, luovista tms. harrasteista. Valtaosa ihmisistä ensinnäkin syö täysin väärin, ei harrasta riittävästi liikuntaa, ei mene ajoissa nukkumaan, käyttää alkoholia, tupakoi, on asenteiltaan negatiivinen, velloo mieluummin mielipahassa, katkeruudessa, vihassa jne. kuin nauttii kaikesta siitä ihanasta mitä elämä tarjoaa.
Ellei työ ole fyysistä, ei mikään muutama tunnin pituinen liikuntakerta viikossa riitä, pitää olla muutenkin liikkuva elämäntapa. Lääkkeitä pitää karttaa kuin ruttoa, ellei ole suunnilleen henki kyseessä, mutta moni alkaa heti popsia lääkkeitä, kun terveys vähänkään reistailee. Oikeasti yleensä auttaa elintapamuutokset ja jos ei auta, niin sitten kannattaa kokeilla ensin luontaishoitoja. Lääkkeitä vain jos muu ei auta.
Mutta tottahan se on, että suuri osa keski-ikäisistä raahustaa väsyneenä päivästä toiseen, vailla energiaa ja elämäniloa ja puhuvatkin lähinnä omista ja puolison sairauksista.
Ei se, että noteeraa sen, että esim. kerran vuodessa tapahtuvien juhlien jälkeen ei palaudu enää yhtä nopeasti kuin nuorena, tarkoita sitä, että olisi jotenkin alkoholin suurkuluttaja tai olisi sitä koskaan ollutkaan.
Tuo lääkejuttu nyt sitten jääköön omaan arvoonsa, mielipiteitä on monia, mutta itse uskon ihan länsimaiseen lääketieteeseen eli lääkkeitä silloin, kun tarvetta on.
Mut noihin vanhuuden merkkeihin: joo, minusta vanhuuden merkkejä on moni muukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinällään mielenkiintoisia nää tilastot siitä miten voimakkaasti hedelmällisyys laskee yli 40v. Kuitenkin oikeasti tän ikäluokan äitejä näkee joka paikassa ja varmaan jokainen heitä tuntee/ tietää heitä henkilökohtaisesti. Itsekin tunnen useampia, ja sain itsekin neljännen lapseni 43-vuotiaana. Aika erikoista jos kerran raskaaksi tulemisen mahdollisuudet pitäisi tilastollisesti olla jotain prosentin murto-osia. Lisäksi vain osa naisista yrittää edes raskautta yli 40-v. Luultavasti aika moni heistä jotka eivät yritä tulisi ihan helposti raskaaksi.
Ei heitä mielestäni näe "joka paikassa" ja osan muksut on hoitojen avulla alkuunsaatu. Lisäksi on vähän eri juttu yrittää ensimmäistä neljäkymppisenä kuin saada silloin se viimeinen.
Avaa silmät! Vai missä umpiossa elät??? Jos mahdollisuus oikeasti olisi tyyliin joidenkin promillen luokkaa, yli nelikymppisiä vauvojen äitejä ei tietäisi juuri kukaan. Itselle tulee näin nopeasti laskettuna mieleen heti 6 äitiä. Kahdelle heistä lapsi ensimmäinen. Varmaan on muitakin jotka vaan ei nyt tuu mieleen. Mitä eroa muuten on siinä onko lapsi eka vai viides? Jos tulee raskaaksi ja synnyttää, niin sitten tulee raskaaksi ja synnyttää! Riippumatta siitä monesko lapsi on kyseessä.
Siitähän on aina puhuttu, kuinka saattaa olla vaikeuksia raskautua kun yrittää ensimmäistä lasta, mutta kun yksi raskaus sitten on takana, seuraava(t) lähtee alkuun helpommin. Tässä on tutkitustikin jotain perää, ikäänkuin kroppa "tietäisi" ensimmäisen lapsen jälkeen että miten tässä nyt tulikaan toimia. Hormonitoiminta ehkä muuttuu tms.
Jos lapsia on jo entuudestaan, niin se tarkoittaa sitä, että munasoluja on raskauden ja mahdollisen imetyksen ajan säästynyt ja niitä riittää pidemmän aikaa. Eli jos lapsia on esim 2 kpl ja imetystä on tapahtunut 1,5 v. molemmissa, niin munasoluja voi riittää vaikka 5 vuotta pidempään kuin lapsettoman naisen tapauksessa. Joillakin naisilla munasolut loppuvat jo 35 vuotiaina.
Ei muuta kuin yrittämään. Mutta kannattaa käydä myös tutkimuksissa, jotta selviää onko mahdollisuuksia vielä jäljellä. Ja jos ei ole, niin voi yrittää lahjasoluilla.
Munasoluja on niin hirvittävän iso määrä, että ne eivät voi loppua kesken. Jossain vaiheessa hormonitoiminta hiipuu ja munasolut eivät enää irtoa.
"– Raskausmahdollisuudet huononevat jo 30–32 ikävuoden jälkeen. 35 vuoden iässä munasolut alkavat hiipua jyrkemmin ja jossain vaiheessa munasolut loppuvat kokonaan. Sen jälkeen lasta ei ole mahdollista saada omilla munasoluilla, ellei niitä ole jostain syystä pakastettuna, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Eero Varila kertoo."
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/03/26/moni-heraa-lapsitoiveeseen-lii…
Minä jaksan kyllä tosi hyvin lasten kanssa tehdä mitä vain, vaikka olen jo 41 ja lapset vielä ihan pieniä. Uskon, että jaksaisin hyvin ellen sairastu johonkin. Voisin tehdä lisää lapsia, mutta niitä ei tule. Ehkäisy on jätetty jo kauan sitten pois kokonaan. Minun hedelmällisyysjunani on siis kaiketi jo mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinällään mielenkiintoisia nää tilastot siitä miten voimakkaasti hedelmällisyys laskee yli 40v. Kuitenkin oikeasti tän ikäluokan äitejä näkee joka paikassa ja varmaan jokainen heitä tuntee/ tietää heitä henkilökohtaisesti. Itsekin tunnen useampia, ja sain itsekin neljännen lapseni 43-vuotiaana. Aika erikoista jos kerran raskaaksi tulemisen mahdollisuudet pitäisi tilastollisesti olla jotain prosentin murto-osia. Lisäksi vain osa naisista yrittää edes raskautta yli 40-v. Luultavasti aika moni heistä jotka eivät yritä tulisi ihan helposti raskaaksi.
Ei heitä mielestäni näe "joka paikassa" ja osan muksut on hoitojen avulla alkuunsaatu. Lisäksi on vähän eri juttu yrittää ensimmäistä neljäkymppisenä kuin saada silloin se viimeinen.
Avaa silmät! Vai missä umpiossa elät??? Jos mahdollisuus oikeasti olisi tyyliin joidenkin promillen luokkaa, yli nelikymppisiä vauvojen äitejä ei tietäisi juuri kukaan. Itselle tulee näin nopeasti laskettuna mieleen heti 6 äitiä. Kahdelle heistä lapsi ensimmäinen. Varmaan on muitakin jotka vaan ei nyt tuu mieleen. Mitä eroa muuten on siinä onko lapsi eka vai viides? Jos tulee raskaaksi ja synnyttää, niin sitten tulee raskaaksi ja synnyttää! Riippumatta siitä monesko lapsi on kyseessä.
Siitähän on aina puhuttu, kuinka saattaa olla vaikeuksia raskautua kun yrittää ensimmäistä lasta, mutta kun yksi raskaus sitten on takana, seuraava(t) lähtee alkuun helpommin. Tässä on tutkitustikin jotain perää, ikäänkuin kroppa "tietäisi" ensimmäisen lapsen jälkeen että miten tässä nyt tulikaan toimia. Hormonitoiminta ehkä muuttuu tms.
Jos lapsia on jo entuudestaan, niin se tarkoittaa sitä, että munasoluja on raskauden ja mahdollisen imetyksen ajan säästynyt ja niitä riittää pidemmän aikaa. Eli jos lapsia on esim 2 kpl ja imetystä on tapahtunut 1,5 v. molemmissa, niin munasoluja voi riittää vaikka 5 vuotta pidempään kuin lapsettoman naisen tapauksessa. Joillakin naisilla munasolut loppuvat jo 35 vuotiaina.
Ei muuta kuin yrittämään. Mutta kannattaa käydä myös tutkimuksissa, jotta selviää onko mahdollisuuksia vielä jäljellä. Ja jos ei ole, niin voi yrittää lahjasoluilla.
Munasoluja on niin hirvittävän iso määrä, että ne eivät voi loppua kesken. Jossain vaiheessa hormonitoiminta hiipuu ja munasolut eivät enää irtoa.
Ikävä kyllä ne ihan oikeasti loppuvat joskus vaikka niitä onkin iso määrä. Jos hormonitoiminnan hiipumisesta on kyse, niin siihen on helppo vaikuttaa, mutta kun munasolut loppuvat niin silloin ei mikään auta. Ei kannata siirtää lasten tekemistä liian vanhaksi ja pitää itsestään selvänä, että lapsia tulee kun alkaa vaan tekemään.
Eivät ne lopu. Ne vaan lakkaavat toimimasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinällään mielenkiintoisia nää tilastot siitä miten voimakkaasti hedelmällisyys laskee yli 40v. Kuitenkin oikeasti tän ikäluokan äitejä näkee joka paikassa ja varmaan jokainen heitä tuntee/ tietää heitä henkilökohtaisesti. Itsekin tunnen useampia, ja sain itsekin neljännen lapseni 43-vuotiaana. Aika erikoista jos kerran raskaaksi tulemisen mahdollisuudet pitäisi tilastollisesti olla jotain prosentin murto-osia. Lisäksi vain osa naisista yrittää edes raskautta yli 40-v. Luultavasti aika moni heistä jotka eivät yritä tulisi ihan helposti raskaaksi.
Ei heitä mielestäni näe "joka paikassa" ja osan muksut on hoitojen avulla alkuunsaatu. Lisäksi on vähän eri juttu yrittää ensimmäistä neljäkymppisenä kuin saada silloin se viimeinen.
Avaa silmät! Vai missä umpiossa elät??? Jos mahdollisuus oikeasti olisi tyyliin joidenkin promillen luokkaa, yli nelikymppisiä vauvojen äitejä ei tietäisi juuri kukaan. Itselle tulee näin nopeasti laskettuna mieleen heti 6 äitiä. Kahdelle heistä lapsi ensimmäinen. Varmaan on muitakin jotka vaan ei nyt tuu mieleen. Mitä eroa muuten on siinä onko lapsi eka vai viides? Jos tulee raskaaksi ja synnyttää, niin sitten tulee raskaaksi ja synnyttää! Riippumatta siitä monesko lapsi on kyseessä.
Siitähän on aina puhuttu, kuinka saattaa olla vaikeuksia raskautua kun yrittää ensimmäistä lasta, mutta kun yksi raskaus sitten on takana, seuraava(t) lähtee alkuun helpommin. Tässä on tutkitustikin jotain perää, ikäänkuin kroppa "tietäisi" ensimmäisen lapsen jälkeen että miten tässä nyt tulikaan toimia. Hormonitoiminta ehkä muuttuu tms.
Jos lapsia on jo entuudestaan, niin se tarkoittaa sitä, että munasoluja on raskauden ja mahdollisen imetyksen ajan säästynyt ja niitä riittää pidemmän aikaa. Eli jos lapsia on esim 2 kpl ja imetystä on tapahtunut 1,5 v. molemmissa, niin munasoluja voi riittää vaikka 5 vuotta pidempään kuin lapsettoman naisen tapauksessa. Joillakin naisilla munasolut loppuvat jo 35 vuotiaina.
Ei muuta kuin yrittämään. Mutta kannattaa käydä myös tutkimuksissa, jotta selviää onko mahdollisuuksia vielä jäljellä. Ja jos ei ole, niin voi yrittää lahjasoluilla.
Munasoluja on niin hirvittävän iso määrä, että ne eivät voi loppua kesken. Jossain vaiheessa hormonitoiminta hiipuu ja munasolut eivät enää irtoa.
Ikävä kyllä ne ihan oikeasti loppuvat joskus vaikka niitä onkin iso määrä. Jos hormonitoiminnan hiipumisesta on kyse, niin siihen on helppo vaikuttaa, mutta kun munasolut loppuvat niin silloin ei mikään auta. Ei kannata siirtää lasten tekemistä liian vanhaksi ja pitää itsestään selvänä, että lapsia tulee kun alkaa vaan tekemään.
Ei ne lopu! Ei vaihdevuodet siitä johdu että munasolut loppuis, ne vaan ei enää kypsy käyttökelpoisiksi. Olen luovuttanut munasoluja nuorena ja lääkärin on tämän mulle kertonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Munasoluille tulee apoptoosi, ohjelmoitu solukuolema. Ne kuihtuu pois ja ovat viallisia. Munasoluthan ovat naisella sikiökaudelta saakka, joten niissä näkyy eletty elämä. 42- vuotiaalla naisella munasolut ovat 42-vuotiaita. Tupakointi, sairaudet ja myrkyt vaurioittavat niitä. Ja on yksilöllistä missä vaiheessa solut kuihtuvat ja loppuvat kokonaan. Jos tämän moni tietäisi niin lapsien tekemistä ei siirrettäis liian pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen nyt 52 vuotias. Vaihdevuosia ja älytön väsymys.
Olisi ihan kauheeta, jos kotona pyörisi 10 vuotias, murkkuikäkin vasta tulossa. En jaksaisi ollenkaan!!!!
Yksilöllistä! Mä olen samanikäinen kuin sinä, tällä hetkellä 11v lapsen äiti, eikä tietoakaan vaihdevuosista. Kuukautisetkin edelleen ihan säännölliset. Myös siskolla vaihdevuodet tulivat myöhään, mutta tulivat sitten nopeasti ja kivuttomasti. Ei kuulemma muita oireita kuin että kuukautiset vaan jäi pari kertaa välistä ja sitten loppuivat.
Vierailija kirjoitti:
Mä sain molemmat lapseni nelikymppisenä. Nyt parikymmentä vuotta myöhemmin olen todella nuoren näköinen ja hyväkroppainen, vaikka itse sanonkin. Tuntuu, kuin nelikymppisenä saamani estrogeenikuurit(=raskaudet) olisivat nuorentaneet fyysistä olemustani.
Kaksikymppisinä lapset tehneet samanikäiset ystäväni näyttävät auttamattomasti mummoilta.
En tiedä, onko tälle mitään fysiologista selitystä.
Olen pistänyt tämän saman merkille nelikymppisenä äidiksi tulleista. Oma äitini sai minut 40-v ja kaikki aina ihmettelivät hänen ikäänsä, kun näytti paljon nuoremmalta. Siinä missä ikätoverinsa olivat jo ryppyisiä ja harmaita, äitini näytti vielä nuorekkaalta. Luulin, että äitini vaan on saanut hyvät geenit ja että minäkin vanhenen samalla tavalla. No, ei ikävä kyllä pitänyt paikkaansa. Olen normaalisti vanhentunut viisikymppinen, terve kylläkin ja edelleen on ns. vauhti päällä, mutta kyllä naama on ikäni näköinen. Sain lapseni kolmekymppisenä.
Ei kannata miettiä noita "olet xx kun lapsi on 18" ja niinedespäin. Suosittelen, että puhut miehesi kanssa ja jos haluatte yrittää, niin yrittäkää se x aika ja sitten annatte olla.
Ei se ikäkään tarkoita, että jaksaisi lapsen kanssa, vaikka olisi nuorempi.
Kannattaa kuitenkin myös käydä lääkärillä puhumassa asiasta. Mitä vanhempi on, sitä suuremmat ovat riskit, mutta ei se tarkoita, etteikö voisi saada lapsia vanhempana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sain molemmat lapseni nelikymppisenä. Nyt parikymmentä vuotta myöhemmin olen todella nuoren näköinen ja hyväkroppainen, vaikka itse sanonkin. Tuntuu, kuin nelikymppisenä saamani estrogeenikuurit(=raskaudet) olisivat nuorentaneet fyysistä olemustani.
Kaksikymppisinä lapset tehneet samanikäiset ystäväni näyttävät auttamattomasti mummoilta.
En tiedä, onko tälle mitään fysiologista selitystä.Olen pistänyt tämän saman merkille nelikymppisenä äidiksi tulleista. Oma äitini sai minut 40-v ja kaikki aina ihmettelivät hänen ikäänsä, kun näytti paljon nuoremmalta. Siinä missä ikätoverinsa olivat jo ryppyisiä ja harmaita, äitini näytti vielä nuorekkaalta. Luulin, että äitini vaan on saanut hyvät geenit ja että minäkin vanhenen samalla tavalla. No, ei ikävä kyllä pitänyt paikkaansa. Olen normaalisti vanhentunut viisikymppinen, terve kylläkin ja edelleen on ns. vauhti päällä, mutta kyllä naama on ikäni näköinen. Sain lapseni kolmekymppisenä.
Itse luulen, että se johtuu ihan siitä, että lapsien saanti, varsinkin useiden nuorena vanhentaa, kun se usein johtaa ruuhkavuosiin ja stressivuosiin. Nuo vuodet vanhentaa ja nopeasti, kun ei ole aikaa nukkua jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sain molemmat lapseni nelikymppisenä. Nyt parikymmentä vuotta myöhemmin olen todella nuoren näköinen ja hyväkroppainen, vaikka itse sanonkin. Tuntuu, kuin nelikymppisenä saamani estrogeenikuurit(=raskaudet) olisivat nuorentaneet fyysistä olemustani.
Kaksikymppisinä lapset tehneet samanikäiset ystäväni näyttävät auttamattomasti mummoilta.
En tiedä, onko tälle mitään fysiologista selitystä.Olen pistänyt tämän saman merkille nelikymppisenä äidiksi tulleista. Oma äitini sai minut 40-v ja kaikki aina ihmettelivät hänen ikäänsä, kun näytti paljon nuoremmalta. Siinä missä ikätoverinsa olivat jo ryppyisiä ja harmaita, äitini näytti vielä nuorekkaalta. Luulin, että äitini vaan on saanut hyvät geenit ja että minäkin vanhenen samalla tavalla. No, ei ikävä kyllä pitänyt paikkaansa. Olen normaalisti vanhentunut viisikymppinen, terve kylläkin ja edelleen on ns. vauhti päällä, mutta kyllä naama on ikäni näköinen. Sain lapseni kolmekymppisenä.
Itse luulen, että se johtuu ihan siitä, että lapsien saanti, varsinkin useiden nuorena vanhentaa, kun se usein johtaa ruuhkavuosiin ja stressivuosiin. Nuo vuodet vanhentaa ja nopeasti, kun ei ole aikaa nukkua jne.
No mun äidilläni oli jo 4 lasta ennen minua, esikoisen sai 23-v.
No mut täähän on ihan vääristelty kommentti.
Nelikymppinen realisti, joka puhuu jaksamisesta, ymmärtää sen, ettei ole ikuisesti nelikymppinen. Ja että kyllä, keski-ikä monesti tuo kaikenlaista isompaa tai pienempää kremppaa, fyysistä tai psyykkistä.
Täällä annetaan käsitys, että esim. naisella ei ole koskaan vaihdevuosia.
Elämäntapoihin asia ei liity juuri vähääkään. Monella nelikymppisellä unentarvekin alkaa kasvaa. Syytä tähän voi kysyä lääkäriltä, eikä sitä niin vaan pinkase enää ylös kolmen tunnin yöunien jälkeen.