Lue keskustelun säännöt.
Ensi kertaa lasta yrittämään 42 vuotiaana?
Niin, aiemmin mun suhteet ollu niin huonoja tai muuten vaan erikoisia, että lapsia en ole halunnut. Se on vain jäänyt kaiken muun vatjoon. Nyt ensimmäistä kertaa sellainen mies ja suhde, että jonkinlainen vauvakuume on tullut ensimmäistä kertaa eläissäni päälle. Miten on, annetaanko palaa vai pitäisikö koko homma unohtaa? On todella ristiriitainen olo asian suhteen, koska asia ei ole aiemmin mieltä vaivannut.
Kommentit (741)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppinen kehäraakki tässä hei. Mulla on nuori aikuinen lapsi, onnekseni, vielä terveenä hankittu. Terveys loppui hyvästä peruskunnosta ja säännöllisistä elämäntavoista huolimatta sairastumiseen 26-vuotiaana, ja nykyään yksinkertaisesti kuolisin uupumukseen vauvan tai pikkulapsen kanssa. Mun seitsemänkymppinen äitini on muuten 67-vuotiaan isäni omaishoitaja ja kiitollinen siitä, ettei ole enää pieniä lapsenlapsia. Tästä näkökulmasta, minä taas en ymmärrä niitä, jotka kuvittelevat omistavansa kristallipallon ja jaksavansa yhtä loistavasti vielä yhdeksänkymppisenäkin, koska syövät terveellisesti ja kuntoilevat. Voihan sillä olla jotain vaikutusta johonkin, mutta mikään tae se ei ole mistään.[/quote
Sulla on ollut huonoa tuuria kun olet noin nuorena sairastunut, mutta katso ympärillesi niin näet että suurin osa ikäisistäsi on täysin voimissaan ja työelämässä mukana! Miksi siis eivät pystyisi vanhemmuuteenkin? Jos sitten tyyliin 70v ei enää jaksa, niin ei tarvitsekaan! Onhan se lapsikin silloin jo lähemmäs kolmekymppinen!Jep, tuo olikin lähinnä selvitys sille, joka ihmetteli miten nelikymppinen voi olla kehäraakki. Muun muassa näin. Muuten yhdyn siihen ajatukseen, jonka joku aiemmin esitti, että työnsä jo tehnyt ja teinin kanssa vuodet vääntänyt on ns. kypsä uudestaan pikkulapsielämään, mutta syntyyhän joillekin iltatähtiäkin. Kaipa se perusoptimismi on edellytys koko lisääntymispuuhalle, eihän siinä olisi muuten mitään mieltä. Ja sitten tosiaan kun lapsi on jo olemassa, on vaan pakko jaksaa, vaikka saisi minkälaiset kortit, joten koko pohdinnalla ei loppujen lopuksi ole mitään väliä. :D
Aivan totta, kuten myös tuo aiempi viestisi. Pohdinnalla ei sinällään tosiaan ole mitään merkitystä, koska kun sen päätöksen tekee, niin harvempi sanoo myöhemmin, että olin kyllä ihan kuollut, en jaksanut. Jos näin on päässyt käymään, he eivät ehkä todella enää ole läsnä tätä kertomassa. Jos taas on selvinnyt hengissä, tätä ei todennäköisesti sano ääneen ainakaan siinä muodossa, että joo, paskaks meni, ois kannattanut toimia aiemmin, koska todennäköisesti lapsi on kuitenkin rakas.
Itse olen 43, ja kyllä erinäisiä koloontumisia on alkanut pienessä määrin huomata. Myös toki selluliittia tai muita tällaisia vanhuuden merkkejä. En myöskään mielelläni enää esim. juhli kahta päivää tai yhdenkään päivän jälkeen herää tyyliin muutaman tunnin unien jälkeen. Joten vaikeata uskoa, etteikö suoriutumiskyky olisi jo laskenut nuoruuspäivistä. Varmasti tälläkin kapasiteetilla selviäisi, mutta oletettavasti lapsettomaksi jään, sillä en ole kiinnostunut riskeistä tai esim. siitä, että lapsella olisi vähän se, tämä ja tuo asia huonommin kuin silloin, jos olisin ollut 30-vuotias synnyttäjä. Rahaa ei myöskään ole sen kummemmin oikeastaan vieläkään. Joku kymppitonnin puskuri ja pieni oma, maksettu asunto ei vielä kauheasti lohduta.
Selluliitti ei ole mikään vanhuuden merkki, sitä on teineilläkin.
Sulle jäi ainoastaan tuo käteen viestistäni? Ymmärsit varmaan pointin. Jotenkin arvasin, että tuohon joku tarttuu, tosin odotin enemmän, että joku toteaa, että sehän on vain ulkoista vanhentumista, joten mitä väliä.
Täsmennetään: kropassa näkee jo nelikymppisenä koko ajan enemmän ja enemmän muutoksia vanhuuden suuntaan. Comprendes?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1976-äiti kirjoitti:
Palstalla epämääräisesti "sain lapsen yli 40-v:nä, aivan normaalia" -kommentteja heittelevät vääristävät todellista kuvaa siitä, kuinka viime tipassa 42-vuotias on lapsenteon kanssa. Itse sain ykkösen helposti toisesta kierrosta 37-vuotiaana. Toisen lapsen aika ei ollut kypsä ennen kuin 41-vuotiaana ja silloin ei sitten enää onnistunutkaan. Olimme toki tietoisia asiasta, mutta olimme pitkään ajatelleet, että yhdellä lapsella mennään, kunnes sitten päädyimme kuitenkin ajattelemaan, että kokeillaan. Hakeuduimme 5-6kk jälkeen jo tutkimuksiin ja hoitoihin. Klinikka näytti heidän tilastojaan: vain 13% 42-vuotiasta potilaista tulee raskaaksi siten, että raskaus päättyy elevänä synttneeseen lapseen (eli iso osa raskauksista päättyy jo hyvin alussa kesken). Meillä ivf toimi, ja saimme ihanan terveen vauvan, mutta se onnistumiskäyrä laskee todella jyrkästi 40-43 välissä hyvin lähelle nollaa. Vain luovutetuilla sukusoluilla on mahdollista pelata (hyvin rajallisesti) lisäaikaa, mutta silloin täytyy olla sinut sen kanssa sinut, että ne eivät ole sinun geenejäsi.
Koen eläväni elämäni rikkainta aikaa (ei taloudellisesti) ja äitiys ja perhe ovat elämäni merkityksellisin asia, vaikka uraihminen olenkin. Neuvoni on, että jos haluat antaa vauvalle mahdollisuuden, tee peliliike nyt ja hakeudu konsultaatioon samanaikaisesti kun aloitatte yrittämisen, koska se on todennäköisesti ainoa tapa antaa vauvalle oikeasti mahdollisuus. Saat ainakin tietoa ja realistisen kuvan omista mahdollisuuksistanne.
Niinpä. Jos sanoo, että todennäköisyys raskautua ja vielä synnyttää elävä & terve lapsi on tosi pieni niin jo tulee paikalle näitä onnistuneita kertomaan, että ei pidä paikkaansa, kun hekin saivat vauvan 43v tai yli... Myös tuo, että on ihan eri asia sanoa odottavansa 40v kuin vaikka tuo 42v. Tässä iässä se hedelmällisyys romahtaa. Tilastot puhuu totuutta, yksittäistapauksista huolimatta, ja toki heitä näihin aloituksiin eniten kerääntyy. En minäkään näitä yleensä avaa, tämänkin nyt vasta mielenkiinnosta. Itse olen 42v ja vuoden yrittänyt raskautta. Ja kyllä huomaan, että vaihdevuodet tekee enemmänkin tuloaan kuin vauva, tiedän, että se oli nyt tässä. Joku tuolla sanoi, että vaihdevuodet alkoi 42v niin alapeukkua tuli. Miksi?! Sitten joku yli 10v väittää, että vaihdevuodet ei ole lähelläkään niin sitä sitten uskotaan. :D
Mä en myöskään ymmärrä näitä alapeukuttajia. Sanoisivat edes, että okei, en usko tilastoihin tai että ihminen on ikinuori eikä koskaan sairastu ja elää 100-vuotiaaksi, jos on 40-vuotiaana hyvässä kunnossa, niin jotenkin tämä heidän (naiivi) ajatusmaailmansa aukeaisi.
En sitten tiedä, onko tämä niin arka asia, että ihan kaikki vanhusvanhemmat tai sellaisesta haaveilevat_haluavat_ itse uskoa siihen, että he elävät 100-vuotiaiksi ja ovat silloinkin huippukunnossa, koska olisi liian surullista ajatella, että ehkä ei edes näe oman lapsen valmistujaisia, lapsia jne. Defenssi? Eikö tätä asiaa pysty käsittelemään muuten kuin ylioptimistisuudella?
Sama hullu akka jankuttaa ja kiusaa muita naisia joka ketjussa, tunnistaa jo kirjoitustyylistä. Jos itsellä ei ole onnellista elämää, se ei ole muiden vika. Ap:lle toivon kaikkea hyvää.
En tiedä, kehen hulluun akkaan viittaat, mutta enpä kovin monessa ketjussa ole täällä kirjoittanut. Mielenkiinnolla myös kuulisin, mitä hullua ja kiusaavaa viestissäni mielestäsi oli?
ask kirjoitti:
Tästä on pari vuotta kun näin harmaa hiuksisen naisen raskaana.
Ihmetytti että miksi pitää itseään vanhentaa.
Ymmärrän ettei väreillä haluta leikkiä terveyssyistä, mutta olis vähän ollut nuorekkaampi.
Olen viime aikoina nähnyt myös joitakin naisia, jotka ovat värjänneet hiuksensa harmaiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1976-äiti kirjoitti:
Palstalla epämääräisesti "sain lapsen yli 40-v:nä, aivan normaalia" -kommentteja heittelevät vääristävät todellista kuvaa siitä, kuinka viime tipassa 42-vuotias on lapsenteon kanssa. Itse sain ykkösen helposti toisesta kierrosta 37-vuotiaana. Toisen lapsen aika ei ollut kypsä ennen kuin 41-vuotiaana ja silloin ei sitten enää onnistunutkaan. Olimme toki tietoisia asiasta, mutta olimme pitkään ajatelleet, että yhdellä lapsella mennään, kunnes sitten päädyimme kuitenkin ajattelemaan, että kokeillaan. Hakeuduimme 5-6kk jälkeen jo tutkimuksiin ja hoitoihin. Klinikka näytti heidän tilastojaan: vain 13% 42-vuotiasta potilaista tulee raskaaksi siten, että raskaus päättyy elevänä synttneeseen lapseen (eli iso osa raskauksista päättyy jo hyvin alussa kesken). Meillä ivf toimi, ja saimme ihanan terveen vauvan, mutta se onnistumiskäyrä laskee todella jyrkästi 40-43 välissä hyvin lähelle nollaa. Vain luovutetuilla sukusoluilla on mahdollista pelata (hyvin rajallisesti) lisäaikaa, mutta silloin täytyy olla sinut sen kanssa sinut, että ne eivät ole sinun geenejäsi.
Koen eläväni elämäni rikkainta aikaa (ei taloudellisesti) ja äitiys ja perhe ovat elämäni merkityksellisin asia, vaikka uraihminen olenkin. Neuvoni on, että jos haluat antaa vauvalle mahdollisuuden, tee peliliike nyt ja hakeudu konsultaatioon samanaikaisesti kun aloitatte yrittämisen, koska se on todennäköisesti ainoa tapa antaa vauvalle oikeasti mahdollisuus. Saat ainakin tietoa ja realistisen kuvan omista mahdollisuuksistanne.
Niinpä. Jos sanoo, että todennäköisyys raskautua ja vielä synnyttää elävä & terve lapsi on tosi pieni niin jo tulee paikalle näitä onnistuneita kertomaan, että ei pidä paikkaansa, kun hekin saivat vauvan 43v tai yli... Myös tuo, että on ihan eri asia sanoa odottavansa 40v kuin vaikka tuo 42v. Tässä iässä se hedelmällisyys romahtaa. Tilastot puhuu totuutta, yksittäistapauksista huolimatta, ja toki heitä näihin aloituksiin eniten kerääntyy. En minäkään näitä yleensä avaa, tämänkin nyt vasta mielenkiinnosta. Itse olen 42v ja vuoden yrittänyt raskautta. Ja kyllä huomaan, että vaihdevuodet tekee enemmänkin tuloaan kuin vauva, tiedän, että se oli nyt tässä. Joku tuolla sanoi, että vaihdevuodet alkoi 42v niin alapeukkua tuli. Miksi?! Sitten joku yli 10v väittää, että vaihdevuodet ei ole lähelläkään niin sitä sitten uskotaan. :D
Mä en myöskään ymmärrä näitä alapeukuttajia. Sanoisivat edes, että okei, en usko tilastoihin tai että ihminen on ikinuori eikä koskaan sairastu ja elää 100-vuotiaaksi, jos on 40-vuotiaana hyvässä kunnossa, niin jotenkin tämä heidän (naiivi) ajatusmaailmansa aukeaisi.
En sitten tiedä, onko tämä niin arka asia, että ihan kaikki vanhusvanhemmat tai sellaisesta haaveilevat_haluavat_ itse uskoa siihen, että he elävät 100-vuotiaiksi ja ovat silloinkin huippukunnossa, koska olisi liian surullista ajatella, että ehkä ei edes näe oman lapsen valmistujaisia, lapsia jne. Defenssi? Eikö tätä asiaa pysty käsittelemään muuten kuin ylioptimistisuudella?
Sama hullu akka jankuttaa ja kiusaa muita naisia joka ketjussa, tunnistaa jo kirjoitustyylistä. Jos itsellä ei ole onnellista elämää, se ei ole muiden vika. Ap:lle toivon kaikkea hyvää.
En tiedä, kehen hulluun akkaan viittaat, mutta enpä kovin monessa ketjussa ole täällä kirjoittanut. Mielenkiinnolla myös kuulisin, mitä hullua ja kiusaavaa viestissäni mielestäsi oli?
Tänne kirjoittelee taas se joku, joka eri ketjuissa syyttelee muita kirjoittajia ja uskoo tunnistavansa heitä kirjoitustyylistään ja kirjoituksen rytmistä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Makuasioista ei sovi kiistellä. Mutta ap on viisikymppinen kun lapsi menee kouluun. Itseä ei sen ikäisenä nappais tarkistaa läksyjä, juosta vanhempainilloissa ja rahdata harrastuksiin. Kuumat aallot nääs.
No jopas nyt. Minä täytän kohta viisikymmentä enkä tunne itseäni mitenkään kalkkikseksi, omassa mielessäni olen ikuinen kolmikymppinen, niin kuin varmaan moni muukin nykyään :-). Ajat muuttuvat. (Kuopus 12 v.)
Mutta sinulla on 12-vuotias lapsi eikä 7-vuotias lapsi. Et ole saanut lasta vanhana, jos nyt et kovin nuorenakaan.
Se, minkä ikäiseksi tuntee itsensä, ei estä silti fyysistä vanhentumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmaat hiukset ovat siis este hyvälle äitiydelle. Pohtii tässä 57 v , jolla on kymmenvuotias lapsi. Luulisi, että terveys on tässäkin asiassa tärkeämpi kuin se mille näyttää.
Vierailija kirjoitti:
Harmaat hiukset ovat siis este hyvälle äitiydelle. Pohtii tässä 57 v , jolla on kymmenvuotias lapsi. Luulisi, että terveys on tässäkin asiassa tärkeämpi kuin se mille näyttää.
Melkoisen kärjistetty näkemys. Näillä "mummuefekteillä" varmastikin pyritään tuomaan esille sitä, että alkaa olla jo muussa kuin nuorisoiässä - ei niinkään sitä, että hiusten väri tmv. olisi olennaista. Jos siis on harmaat hiukset, kun lapsi syntyy, niin melko suurella todennäköisyydellä alkaa olla terveydessäkin jo enemmän kremppaa kuin 10-20 vuotta aiemmin. Se ei tarkoita silti, että olisi sairas.
Ihmetyttää vähän se, miten uskomattoman atleettisia ja nuorekkaita ihmisiä täällä on yksi sun toinen 40+-nainen, kun moni ei ole huomannut itsessään mitään vanhentumisen merkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minun mielestäni sukupuoliyhdyntää kannattaa ainakin kokeilla. Ei se ota jos ei annakaan. Paitsi, jos kumppanilla on tauteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmaat hiukset ovat siis este hyvälle äitiydelle. Pohtii tässä 57 v , jolla on kymmenvuotias lapsi. Luulisi, että terveys on tässäkin asiassa tärkeämpi kuin se mille näyttää.
Melkoisen kärjistetty näkemys. Näillä "mummuefekteillä" varmastikin pyritään tuomaan esille sitä, että alkaa olla jo muussa kuin nuorisoiässä - ei niinkään sitä, että hiusten väri tmv. olisi olennaista. Jos siis on harmaat hiukset, kun lapsi syntyy, niin melko suurella todennäköisyydellä alkaa olla terveydessäkin jo enemmän kremppaa kuin 10-20 vuotta aiemmin. Se ei tarkoita silti, että olisi sairas.
Ihmetyttää vähän se, miten uskomattoman atleettisia ja nuorekkaita ihmisiä täällä on yksi sun toinen 40+-nainen, kun moni ei ole huomannut itsessään mitään vanhentumisen merkkejä.
Mua taas ihmetyttää että toiset kokee itsensä nelikymppisinä raihnisiksi vanhuksiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmaat hiukset ovat siis este hyvälle äitiydelle. Pohtii tässä 57 v , jolla on kymmenvuotias lapsi. Luulisi, että terveys on tässäkin asiassa tärkeämpi kuin se mille näyttää.
Melkoisen kärjistetty näkemys. Näillä "mummuefekteillä" varmastikin pyritään tuomaan esille sitä, että alkaa olla jo muussa kuin nuorisoiässä - ei niinkään sitä, että hiusten väri tmv. olisi olennaista. Jos siis on harmaat hiukset, kun lapsi syntyy, niin melko suurella todennäköisyydellä alkaa olla terveydessäkin jo enemmän kremppaa kuin 10-20 vuotta aiemmin. Se ei tarkoita silti, että olisi sairas.
Ihmetyttää vähän se, miten uskomattoman atleettisia ja nuorekkaita ihmisiä täällä on yksi sun toinen 40+-nainen, kun moni ei ole huomannut itsessään mitään vanhentumisen merkkejä.
Mua taas ihmetyttää että toiset kokee itsensä nelikymppisinä raihnisiksi vanhuksiksi.[/quote
No sama juttu. Minä olen jo viisikymppinen ja edelleen tuntuu kuin olisin kolmekymppinen. Ei mitään sairauksia eikä vaivoja, ei kipuja, olen pirteä ja energinen. En todellakaan tunne itseäni miksikään vanhukseksi! Millaistahan elämää nämä nelikymppiset "vanhukset" ovat viettäneet? Mun sisko on 63 v ja edelleen terve, liikunnallinen, positiivinen ja energinen. Äitini on lähes 90-v ja pärjäilee vielä omassa kodissaan ilman suurempia apuja, vain siivooja käy ja autolla ajamisen lopetti viime syksynä. Edelleen on elämänhaluinen ja -iloinen, käy kuntosalilla ja vesijumpassa, sauvakävelee ja tekee käsitöitä yms. On täällä kummallista porukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmaat hiukset ovat siis este hyvälle äitiydelle. Pohtii tässä 57 v , jolla on kymmenvuotias lapsi. Luulisi, että terveys on tässäkin asiassa tärkeämpi kuin se mille näyttää.
Melkoisen kärjistetty näkemys. Näillä "mummuefekteillä" varmastikin pyritään tuomaan esille sitä, että alkaa olla jo muussa kuin nuorisoiässä - ei niinkään sitä, että hiusten väri tmv. olisi olennaista. Jos siis on harmaat hiukset, kun lapsi syntyy, niin melko suurella todennäköisyydellä alkaa olla terveydessäkin jo enemmän kremppaa kuin 10-20 vuotta aiemmin. Se ei tarkoita silti, että olisi sairas.
Ihmetyttää vähän se, miten uskomattoman atleettisia ja nuorekkaita ihmisiä täällä on yksi sun toinen 40+-nainen, kun moni ei ole huomannut itsessään mitään vanhentumisen merkkejä.
Nelikymppiset vauvojen äidit ovat nykyään usein liikunnallisia ja nuorekkaita.
Mulle tuli muuten ensimmäiset harmaat 20-vuotiaana. Äidiksi sitten vajaat nelikymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmaat hiukset ovat siis este hyvälle äitiydelle. Pohtii tässä 57 v , jolla on kymmenvuotias lapsi. Luulisi, että terveys on tässäkin asiassa tärkeämpi kuin se mille näyttää.
Melkoisen kärjistetty näkemys. Näillä "mummuefekteillä" varmastikin pyritään tuomaan esille sitä, että alkaa olla jo muussa kuin nuorisoiässä - ei niinkään sitä, että hiusten väri tmv. olisi olennaista. Jos siis on harmaat hiukset, kun lapsi syntyy, niin melko suurella todennäköisyydellä alkaa olla terveydessäkin jo enemmän kremppaa kuin 10-20 vuotta aiemmin. Se ei tarkoita silti, että olisi sairas.
Ihmetyttää vähän se, miten uskomattoman atleettisia ja nuorekkaita ihmisiä täällä on yksi sun toinen 40+-nainen, kun moni ei ole huomannut itsessään mitään vanhentumisen merkkejä.
Mua taas ihmetyttää että toiset kokee itsensä nelikymppisinä raihnisiksi vanhuksiksi.
Joo! Ymmärrän, että joku parikymppisenä lapsia saanut sanoo, ettei enää nelikymppisenä jaksaisi, koska on jo käynyt kaiken läpi. Mutta en sitä etteikö terve nelikymppinen jaksaisi iän takia. Silloin kannattaa miettiä elämäntavat uusiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla vastustetaan aina iäkkäitä synnyttäjiä sekä kauramaitoa ja kasvissyöntiä. No, 42 ei ole ikä eikä mikään.
Kukaan ei kadu myöhemmin sitä, että sai lapsen. Moni katuu sitä, kun ei lasta hankkinut.Ei pidä paikkaansa. Äitiys on joillekin karu yllätys eikä se todellakaan ole kaikille sopivaa. Esim. onko niin sosiaalinen luonne että kestää olla koko päivän lasten kanssa tekemisissä, vai alkaako ahdistaa ja kaivata omaa tilaa. Hyvin yksilöllistä.
Jos minulle tulee vauvakuume 50-vuotiaana, niin osaan kyllä kestää sen pettymyksen. Sen sijaan jos katuisin lapsen saamista, olisin kuitenkin ikuisesti äiti. Sitä ei voi peruuttaa.
Joo, kyllä häiriintyneitä yksilöitä tosiaan löytyy. Kaikki ei kiinny omiin lapsiinsa kuten luonto on tarkoittanut. Se ei silti ole mitenkään iästä riippuvaista, ennemminkin jostain omista tietoisista tai tiedostamattomista traumoista jotka on esteenä normaalin kiintymyssuhteen luomiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis, mähän yritin 38-vuotiaan Kyrpoksen Tamtan kanssa lasta. Ruikkasin naamalle, niin pienempi riski lapsesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla vastustetaan aina iäkkäitä synnyttäjiä sekä kauramaitoa ja kasvissyöntiä. No, 42 ei ole ikä eikä mikään.
Kukaan ei kadu myöhemmin sitä, että sai lapsen. Moni katuu sitä, kun ei lasta hankkinut.Ei pidä paikkaansa. Äitiys on joillekin karu yllätys eikä se todellakaan ole kaikille sopivaa. Esim. onko niin sosiaalinen luonne että kestää olla koko päivän lasten kanssa tekemisissä, vai alkaako ahdistaa ja kaivata omaa tilaa. Hyvin yksilöllistä.
Jos minulle tulee vauvakuume 50-vuotiaana, niin osaan kyllä kestää sen pettymyksen. Sen sijaan jos katuisin lapsen saamista, olisin kuitenkin ikuisesti äiti. Sitä ei voi peruuttaa.
Uskallan väittää, että lapsen hankkimista katuvat ovat äärimmäisen harvinaisia versus niihin, jotka katuvat, etteivät ainakin yrittäneet ajoissa.
Itse seuraan vierestä ystäväni pohjatonta surua, kun on uskaltanut vihdoin myöntää itselleen, että olisi sittenkin pitänyt ja nyt on myöhäistä...Todella sydäntä raastavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinällään mielenkiintoisia nää tilastot siitä miten voimakkaasti hedelmällisyys laskee yli 40v. Kuitenkin oikeasti tän ikäluokan äitejä näkee joka paikassa ja varmaan jokainen heitä tuntee/ tietää heitä henkilökohtaisesti. Itsekin tunnen useampia, ja sain itsekin neljännen lapseni 43-vuotiaana. Aika erikoista jos kerran raskaaksi tulemisen mahdollisuudet pitäisi tilastollisesti olla jotain prosentin murto-osia. Lisäksi vain osa naisista yrittää edes raskautta yli 40-v. Luultavasti aika moni heistä jotka eivät yritä tulisi ihan helposti raskaaksi.
Ei heitä mielestäni näe "joka paikassa" ja osan muksut on hoitojen avulla alkuunsaatu. Lisäksi on vähän eri juttu yrittää ensimmäistä neljäkymppisenä kuin saada silloin se viimeinen.
Avaa silmät! Vai missä umpiossa elät??? Jos mahdollisuus oikeasti olisi tyyliin joidenkin promillen luokkaa, yli nelikymppisiä vauvojen äitejä ei tietäisi juuri kukaan. Itselle tulee näin nopeasti laskettuna mieleen heti 6 äitiä. Kahdelle heistä lapsi ensimmäinen. Varmaan on muitakin jotka vaan ei nyt tuu mieleen. Mitä eroa muuten on siinä onko lapsi eka vai viides? Jos tulee raskaaksi ja synnyttää, niin sitten tulee raskaaksi ja synnyttää! Riippumatta siitä monesko lapsi on kyseessä.
Siitähän on aina puhuttu, kuinka saattaa olla vaikeuksia raskautua kun yrittää ensimmäistä lasta, mutta kun yksi raskaus sitten on takana, seuraava(t) lähtee alkuun helpommin. Tässä on tutkitustikin jotain perää, ikäänkuin kroppa "tietäisi" ensimmäisen lapsen jälkeen että miten tässä nyt tulikaan toimia. Hormonitoiminta ehkä muuttuu tms.
Jos lapsia on jo entuudestaan, niin se tarkoittaa sitä, että munasoluja on raskauden ja mahdollisen imetyksen ajan säästynyt ja niitä riittää pidemmän aikaa. Eli jos lapsia on esim 2 kpl ja imetystä on tapahtunut 1,5 v. molemmissa, niin munasoluja voi riittää vaikka 5 vuotta pidempään kuin lapsettoman naisen tapauksessa. Joillakin naisilla munasolut loppuvat jo 35 vuotiaina.
Ei muuta kuin yrittämään. Mutta kannattaa käydä myös tutkimuksissa, jotta selviää onko mahdollisuuksia vielä jäljellä. Ja jos ei ole, niin voi yrittää lahjasoluilla.
Mä olen nyt 52 vuotias. Vaihdevuosia ja älytön väsymys.
Olisi ihan kauheeta, jos kotona pyörisi 10 vuotias, murkkuikäkin vasta tulossa. En jaksaisi ollenkaan!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmaat hiukset ovat siis este hyvälle äitiydelle. Pohtii tässä 57 v , jolla on kymmenvuotias lapsi. Luulisi, että terveys on tässäkin asiassa tärkeämpi kuin se mille näyttää.
Melkoisen kärjistetty näkemys. Näillä "mummuefekteillä" varmastikin pyritään tuomaan esille sitä, että alkaa olla jo muussa kuin nuorisoiässä - ei niinkään sitä, että hiusten väri tmv. olisi olennaista. Jos siis on harmaat hiukset, kun lapsi syntyy, niin melko suurella todennäköisyydellä alkaa olla terveydessäkin jo enemmän kremppaa kuin 10-20 vuotta aiemmin. Se ei tarkoita silti, että olisi sairas.
Ihmetyttää vähän se, miten uskomattoman atleettisia ja nuorekkaita ihmisiä täällä on yksi sun toinen 40+-nainen, kun moni ei ole huomannut itsessään mitään vanhentumisen merkkejä.
Mua taas ihmetyttää että toiset kokee itsensä nelikymppisinä raihnisiksi vanhuksiksi.
Itse en koe, mutta olisi suuri vale väittää, että olen täysin yhtä hyvässä kunnossa kuin nuorempana. Vaikka nuorempana olen joskus ollut paljon läskimpikin. Kyllä tuossa neljänkympin korvilla alkaa huomata erilaisia muutoksia itsessään.
T. Sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinällään mielenkiintoisia nää tilastot siitä miten voimakkaasti hedelmällisyys laskee yli 40v. Kuitenkin oikeasti tän ikäluokan äitejä näkee joka paikassa ja varmaan jokainen heitä tuntee/ tietää heitä henkilökohtaisesti. Itsekin tunnen useampia, ja sain itsekin neljännen lapseni 43-vuotiaana. Aika erikoista jos kerran raskaaksi tulemisen mahdollisuudet pitäisi tilastollisesti olla jotain prosentin murto-osia. Lisäksi vain osa naisista yrittää edes raskautta yli 40-v. Luultavasti aika moni heistä jotka eivät yritä tulisi ihan helposti raskaaksi.
Ei heitä mielestäni näe "joka paikassa" ja osan muksut on hoitojen avulla alkuunsaatu. Lisäksi on vähän eri juttu yrittää ensimmäistä neljäkymppisenä kuin saada silloin se viimeinen.
Avaa silmät! Vai missä umpiossa elät??? Jos mahdollisuus oikeasti olisi tyyliin joidenkin promillen luokkaa, yli nelikymppisiä vauvojen äitejä ei tietäisi juuri kukaan. Itselle tulee näin nopeasti laskettuna mieleen heti 6 äitiä. Kahdelle heistä lapsi ensimmäinen. Varmaan on muitakin jotka vaan ei nyt tuu mieleen. Mitä eroa muuten on siinä onko lapsi eka vai viides? Jos tulee raskaaksi ja synnyttää, niin sitten tulee raskaaksi ja synnyttää! Riippumatta siitä monesko lapsi on kyseessä.
Siitähän on aina puhuttu, kuinka saattaa olla vaikeuksia raskautua kun yrittää ensimmäistä lasta, mutta kun yksi raskaus sitten on takana, seuraava(t) lähtee alkuun helpommin. Tässä on tutkitustikin jotain perää, ikäänkuin kroppa "tietäisi" ensimmäisen lapsen jälkeen että miten tässä nyt tulikaan toimia. Hormonitoiminta ehkä muuttuu tms.
Jos lapsia on jo entuudestaan, niin se tarkoittaa sitä, että munasoluja on raskauden ja mahdollisen imetyksen ajan säästynyt ja niitä riittää pidemmän aikaa. Eli jos lapsia on esim 2 kpl ja imetystä on tapahtunut 1,5 v. molemmissa, niin munasoluja voi riittää vaikka 5 vuotta pidempään kuin lapsettoman naisen tapauksessa. Joillakin naisilla munasolut loppuvat jo 35 vuotiaina.
Ei muuta kuin yrittämään. Mutta kannattaa käydä myös tutkimuksissa, jotta selviää onko mahdollisuuksia vielä jäljellä. Ja jos ei ole, niin voi yrittää lahjasoluilla.
Munasoluja on niin hirvittävän iso määrä, että ne eivät voi loppua kesken. Jossain vaiheessa hormonitoiminta hiipuu ja munasolut eivät enää irtoa.
Tosin sen tukan voi aina värjätä, niinkun herttuatar Kate tekeekin. Kyllä täys harmaa tukka vanhentaa ihmistä.