Lue keskustelun säännöt.
Ensi kertaa lasta yrittämään 42 vuotiaana?
Niin, aiemmin mun suhteet ollu niin huonoja tai muuten vaan erikoisia, että lapsia en ole halunnut. Se on vain jäänyt kaiken muun vatjoon. Nyt ensimmäistä kertaa sellainen mies ja suhde, että jonkinlainen vauvakuume on tullut ensimmäistä kertaa eläissäni päälle. Miten on, annetaanko palaa vai pitäisikö koko homma unohtaa? On todella ristiriitainen olo asian suhteen, koska asia ei ole aiemmin mieltä vaivannut.
Kommentit (741)
Oma äitini sai minut 45 vuotiaana, enkä koe mitenkaan kärsineeni vanhempieni iästä. En teini-iässä, enkä myöhemminkään. Asiaan tosin varmasti vaikuttaa se, että sukuni on tervettä ja pitkä-ikäistä. Itse odotan nyt 41 vuotiaana toista lastani. Ensimmäisen sain 37 vuotiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain ainokaiseni 42-vuotiaana luomusti, sitä ennen n. 5 vuotta ilman ehkäisyä. Lapsi ei ollut mitenkään erityisesti suunniteltu eikä toivottu, koska luulin että en vaan tule raskaaksi. Ikinä ei ole kaduttanut, vaikka vauvaan kiintymiseen meni oma aikansa. Lapsi on nyt 10, eikä jaksamisen kanssa ole ollut ikinä minkäänlaisia ongelmia. Haikailen vieläkin toisinaan vauva- ja taaperoaikaa, ja kuinka nopeasti se menikään.
Paljon tehdään kaikkea yhdessä, käydään kentällä potkimassa palloa, kuljetan ja osallistun harrastuksiin ja niihin liittyviin nakkeihin. Kukaan ei ole ainakaan päin näköä tullut iästäni veetuilemaan, eikä lapselleni myöskään.
Ei noin vanha enää sovi äidiksi, unohda koko homma ja nauti lapsettomuudesta. Nuoret häpeää vanhoja vanhempiaan, ajattele niitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Ei noin vanha enää sovi äidiksi, unohda koko homma ja nauti lapsettomuudesta. Nuoret häpeää vanhoja vanhempiaan, ajattele niitäkin.
80-luku tässä terve! Haluan heti häpeäkäsitykseni takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla alkoi vaihdevuodet tuossa iässä.
Kovin aikaisin alkoivat. Monella alkaa vasta yli 50 v.
Hedelmällisyys heikkenee huomattavasti jo 10 vuotta ennen vaihdevuosia. Jossain mainittiin nyrkkisääntönä, että jos tiedät äitisi menopaussin ajankohdan, niin kymmenen vuotta sitä nuorempana sulla on jo ihan viimeiset hetket raskautua.
Olen kuullut saman. Äitini menopaussi oli 53-vuotiaana. Oman kuopukseni tekemisen aloitin 40-vuotiaana, ja helposti onnistui. Nyt olen 42, ja veikkaan että vielä nipin napin saisin lapsen jos haluaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeelinen tämä trendi kun mummot koittaa saada lapsia
Mikä ihmeen trendi? En valitettavasti muista mitään vuosilukuja, mutta luin Anna Rotkirchin kirjoituksen, jossa hän totesi ennen "ehkäisyaikaa" noin joka kymmenennen synnyttäjän olleen yli nelikymppinen. Kun ehkäisyä ei ollut, lapsia saatiin koko hedelmällisen iän ajan. Ennemmin se oli trendi, että jossain vaiheessa pykättiin n. 25-vuotiaana kaksi lasta maailmaan ja se siitä, jos nyt poikkeuksia haetaan.
Ottakaa huomioon, että silloinkaan ei ollut kyseessä ensisynnyttäjä, vaan mamma, joka sai katraansa viimeisen 40+ ikäisenä. Lapsien saaminen oikeaan, hedelmälliseen ikään pidentää lasten saanti-ikää. 40+ ensisynnyttäjä on harvinaisuus, valitettavasti. Rouvani sai oman esikoisensa 41 täytettyään ja silloinkin oli kysymyksessä IVF-tenava. AP on myöhässä luomuraskauden kanssa noin 15 vuotta, valitettavasti. Voi olla että onnistuu, voi olla, ettei. Fifty-fifty.
Itse asiassa joskus 100-200 vuotta sitten naimisiin mentiin vasta noin kolmekymppisenä, ja niitä lapsia alettiin tehdä vasta kypsässä iässä.
https://www.studio55.fi/tastapuhutaan/article/tiesitko-tata-nain-paljon…
On ihan eri asia saada lapsi 30-vuotiaana, jolloin hedelmällisyys on laskenut vain hieman. Voimakkaasti hedelmällisyys alkaa laskea keskimäärin 35-vuotiaana ja merkittävästi 40-vuotiaana. 40-vuotiaana raskautumisen todennäköisyys on 50% vuoden yrittämisen jälkeen ja 42-vuotiaana enää muutama prosentti raskautuu vuoden yrittämisen jälkeen. Yhteiskunta ei tule enää vastaan 42:n vuoden jälkeen hoidoissa.
Sattumia ja lottovoittoja toki tulee, mutta niiden varaan en laskisi mitään.
Lisäksi, jos 'vanha' (35 v.) äiti tulee raskaaksi, on riski aiheuttaa lapselle vamma tai keskenmeno lapsivesitutkimuksella (sikiöseulonta) yhtä suuri kuin riski saada down-lapsi. Down ei sinänsä ole edes vaikea poikkeavuus.
Siinäpä sitä ajattelemisen aihetta. Jätimme lapsvesitutkimuksen tekemättä.
Onhan sitä sukupuoliyhdyntää hyvä joskus kokeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äiti sai minut 43-vuotiaana, ja kun olin 19 niin kaikki luuli häntä minun mummoksi ylioppilasjuhlissani :(
Oliko sinun ylioppilasjuhlissasi teille tuntemattomia ihmisiä, jotka eivät tunteneet äitiäsi?
No miten nyt esim. koululla tai kaikki kaverit tietäisivät äidin ulkonäöltä? Aika huono yritys tökkiä kommentoijaa.
Jos joku puhuu omasta juhlastaan, se ei ole mikään koululla järjestettävä tilaisuus. Oma juhla pidetään tuttujen ihmisten seurassa kotona tai jossain muussa tilassa. Ja että ihan kaikki luulivat mummoksi. Jokainen vierasko kävi sanomassa niin?
Tottakai kannattaa yrittää ap!!!!!! En ymmärrä näitä moraalisaarnoja iästä. Eikö ole ikää tärkeämpää olla HYVÄ äiti, jolla on aikaa lapselleen?? Kyllä enemmin itse soisin vanhemmalle naiselle lapsen, kun jollekin päihdeongelmalliselle tms, joka sattuisi onemaan nuorempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1976-äiti kirjoitti:
Palstalla epämääräisesti "sain lapsen yli 40-v:nä, aivan normaalia" -kommentteja heittelevät vääristävät todellista kuvaa siitä, kuinka viime tipassa 42-vuotias on lapsenteon kanssa. Itse sain ykkösen helposti toisesta kierrosta 37-vuotiaana. Toisen lapsen aika ei ollut kypsä ennen kuin 41-vuotiaana ja silloin ei sitten enää onnistunutkaan. Olimme toki tietoisia asiasta, mutta olimme pitkään ajatelleet, että yhdellä lapsella mennään, kunnes sitten päädyimme kuitenkin ajattelemaan, että kokeillaan. Hakeuduimme 5-6kk jälkeen jo tutkimuksiin ja hoitoihin. Klinikka näytti heidän tilastojaan: vain 13% 42-vuotiasta potilaista tulee raskaaksi siten, että raskaus päättyy elevänä synttneeseen lapseen (eli iso osa raskauksista päättyy jo hyvin alussa kesken). Meillä ivf toimi, ja saimme ihanan terveen vauvan, mutta se onnistumiskäyrä laskee todella jyrkästi 40-43 välissä hyvin lähelle nollaa. Vain luovutetuilla sukusoluilla on mahdollista pelata (hyvin rajallisesti) lisäaikaa, mutta silloin täytyy olla sinut sen kanssa sinut, että ne eivät ole sinun geenejäsi.
Koen eläväni elämäni rikkainta aikaa (ei taloudellisesti) ja äitiys ja perhe ovat elämäni merkityksellisin asia, vaikka uraihminen olenkin. Neuvoni on, että jos haluat antaa vauvalle mahdollisuuden, tee peliliike nyt ja hakeudu konsultaatioon samanaikaisesti kun aloitatte yrittämisen, koska se on todennäköisesti ainoa tapa antaa vauvalle oikeasti mahdollisuus. Saat ainakin tietoa ja realistisen kuvan omista mahdollisuuksistanne.
Niinpä. Jos sanoo, että todennäköisyys raskautua ja vielä synnyttää elävä & terve lapsi on tosi pieni niin jo tulee paikalle näitä onnistuneita kertomaan, että ei pidä paikkaansa, kun hekin saivat vauvan 43v tai yli... Myös tuo, että on ihan eri asia sanoa odottavansa 40v kuin vaikka tuo 42v. Tässä iässä se hedelmällisyys romahtaa. Tilastot puhuu totuutta, yksittäistapauksista huolimatta, ja toki heitä näihin aloituksiin eniten kerääntyy. En minäkään näitä yleensä avaa, tämänkin nyt vasta mielenkiinnosta. Itse olen 42v ja vuoden yrittänyt raskautta. Ja kyllä huomaan, että vaihdevuodet tekee enemmänkin tuloaan kuin vauva, tiedän, että se oli nyt tässä. Joku tuolla sanoi, että vaihdevuodet alkoi 42v niin alapeukkua tuli. Miksi?! Sitten joku yli 10v väittää, että vaihdevuodet ei ole lähelläkään niin sitä sitten uskotaan. :D
Mä en myöskään ymmärrä näitä alapeukuttajia. Sanoisivat edes, että okei, en usko tilastoihin tai että ihminen on ikinuori eikä koskaan sairastu ja elää 100-vuotiaaksi, jos on 40-vuotiaana hyvässä kunnossa, niin jotenkin tämä heidän (naiivi) ajatusmaailmansa aukeaisi.
En sitten tiedä, onko tämä niin arka asia, että ihan kaikki vanhusvanhemmat tai sellaisesta haaveilevat_haluavat_ itse uskoa siihen, että he elävät 100-vuotiaiksi ja ovat silloinkin huippukunnossa, koska olisi liian surullista ajatella, että ehkä ei edes näe oman lapsen valmistujaisia, lapsia jne. Defenssi? Eikö tätä asiaa pysty käsittelemään muuten kuin ylioptimistisuudella?
Sama hullu akka jankuttaa ja kiusaa muita naisia joka ketjussa, tunnistaa jo kirjoitustyylistä. Jos itsellä ei ole onnellista elämää, se ei ole muiden vika. Ap:lle toivon kaikkea hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Ei noin vanha enää sovi äidiksi, unohda koko homma ja nauti lapsettomuudesta. Nuoret häpeää vanhoja vanhempiaan, ajattele niitäkin.
Nuoret nyt häpeää vanhempiaan, olivatpa he vanhoja, nuoria, av-mamman mielestä sopivan ikäisiä, tai muuten vaan noloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeelinen tämä trendi kun mummot koittaa saada lapsia
kautta aikojen on naiset saaneet monenikäisenä lapsia. ap tulee luultavasti kokemaan jonkun verran ihmettelyä wt-ihmisiltä, mutta ikä ei ole ongelma kuin niissä piireissä.
Juuri näin.
Ihmettelen suuresti tärä suorastaan vihamielistä suhtautumista vanhemmalla iällä lapsesta haaveilevia kohtaan.
Miksi? Mistä ihmeestä tämä kumpuaa?
Ja onko se, että ”on 60-vuotias kun lapsi on 18” ihan oikeasti jonkun mielestä syy jättää se uusi elämä synnyttämättä? Haudata se kaipuu omasta lapsesta? Tuskin ainakaan, jos siltä lapselta kysyttäisiin mielipidettä.
Hei ap, tsekkaa tää!
Minkä ikäinen miesystäväsi on? Onko hän tehnyt aloitteen, että haluaa vauvan? Onko hänellä omia lapsia? Jos on, minkä ikäisiä lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hupaisaa, että se että näyttäisi lapsensa ylioppilasjuhlissa vanhalta, on jonkun mielestä syy jättää lapsi tekemättä. Hieman kaukaa haettua. Ja voihan olla että lapsi ei kirjoitakaan ylioppilaaksi. Mitä jos koko valmistujaishommaa ei ole enää olemassa 20 vuoden päästä? Kyllä sillon harmittaa, kun jätti sen takia lapset yrittämättä....
Te "oikein eläneet" jotka löysitte puolison kaksikymppisenä ja saitte lapset heti kolmenkympin pintaan (tai aiemmin), ihanko tosi uskotte että joku jonka elämä on mennyt toisin, vaihtaisi lapsitoiveen siihen että ok, en sitten nolaa lastani ylioppilasjuhlissa? Vaihtaisitteko itse uuden perheenjäsenen kasvun seuraamisen, halit, pusut, tärkeät hetket, noin pienestä pois? Elä ja anna toisten elää.
Vierailija kirjoitti:
Sinällään mielenkiintoisia nää tilastot siitä miten voimakkaasti hedelmällisyys laskee yli 40v. Kuitenkin oikeasti tän ikäluokan äitejä näkee joka paikassa ja varmaan jokainen heitä tuntee/ tietää heitä henkilökohtaisesti. Itsekin tunnen useampia, ja sain itsekin neljännen lapseni 43-vuotiaana. Aika erikoista jos kerran raskaaksi tulemisen mahdollisuudet pitäisi tilastollisesti olla jotain prosentin murto-osia. Lisäksi vain osa naisista yrittää edes raskautta yli 40-v. Luultavasti aika moni heistä jotka eivät yritä tulisi ihan helposti raskaaksi.
Ei heitä mielestäni näe "joka paikassa" ja osan muksut on hoitojen avulla alkuunsaatu. Lisäksi on vähän eri juttu yrittää ensimmäistä neljäkymppisenä kuin saada silloin se viimeinen.
No lapselle tulee suuremmilla mahdollisuuksilla terveysvaikeuksia. Minusta yli nelikymppinen on tosin liian vanha vauvalle äidiksi.
Ap, yrittäkää sitä vauvaa. Muuten jäät loppuiäksesi harmittelemaan. Jos haluat saada lapsen, ei kannata viivyttää asiaa yhtään. Tunnen naapurista naisen joka sai lapsen 42 vuotiaana. Lapsi nyt jo 10v ja ihan terve ja normaali. Ja minunkin äitini on tehnyt pikkusiskoni ja minut 18 vuoden ikäerolla.
Toki tilastollisesti todennäköisyys saada täydellisen terve lapsi pienenee kun äidille tulee ikää. Mutta elät vaan sit terveellisesti raskausaikana, ei alkoholia, ei tupakkaa ja pidät itsestäsi huolta yms...
Pätkä uutisesta vuodelta 2017:
Syntyvyys on laskenut selvästi kaikissa 20–34-vuotiaiden ikäryhmissä. Lasten saaminen on nykyisin yleisintä 30–34-vuotiailla, joille syntyy lapsia hieman useammin kuin 25–29-vuotiaille.
Sen sijaan 40–44-vuotiailla syntyvyys on jatkanut lievää kasvuaan, joka alkoi 1970-luvun puolivälissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinällään mielenkiintoisia nää tilastot siitä miten voimakkaasti hedelmällisyys laskee yli 40v. Kuitenkin oikeasti tän ikäluokan äitejä näkee joka paikassa ja varmaan jokainen heitä tuntee/ tietää heitä henkilökohtaisesti. Itsekin tunnen useampia, ja sain itsekin neljännen lapseni 43-vuotiaana. Aika erikoista jos kerran raskaaksi tulemisen mahdollisuudet pitäisi tilastollisesti olla jotain prosentin murto-osia. Lisäksi vain osa naisista yrittää edes raskautta yli 40-v. Luultavasti aika moni heistä jotka eivät yritä tulisi ihan helposti raskaaksi.
Ei heitä mielestäni näe "joka paikassa" ja osan muksut on hoitojen avulla alkuunsaatu. Lisäksi on vähän eri juttu yrittää ensimmäistä neljäkymppisenä kuin saada silloin se viimeinen.
Avaa silmät! Vai missä umpiossa elät??? Jos mahdollisuus oikeasti olisi tyyliin joidenkin promillen luokkaa, yli nelikymppisiä vauvojen äitejä ei tietäisi juuri kukaan. Itselle tulee näin nopeasti laskettuna mieleen heti 6 äitiä. Kahdelle heistä lapsi ensimmäinen. Varmaan on muitakin jotka vaan ei nyt tuu mieleen. Mitä eroa muuten on siinä onko lapsi eka vai viides? Jos tulee raskaaksi ja synnyttää, niin sitten tulee raskaaksi ja synnyttää! Riippumatta siitä monesko lapsi on kyseessä.
Siitä vaan yrittämään. Toivottavasti tärppää. Tunnen useita naisia, joilla on lapsi vielä tuossakin iässä.