Lue keskustelun säännöt.
Ensi kertaa lasta yrittämään 42 vuotiaana?
Niin, aiemmin mun suhteet ollu niin huonoja tai muuten vaan erikoisia, että lapsia en ole halunnut. Se on vain jäänyt kaiken muun vatjoon. Nyt ensimmäistä kertaa sellainen mies ja suhde, että jonkinlainen vauvakuume on tullut ensimmäistä kertaa eläissäni päälle. Miten on, annetaanko palaa vai pitäisikö koko homma unohtaa? On todella ristiriitainen olo asian suhteen, koska asia ei ole aiemmin mieltä vaivannut.
Kommentit (741)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla alkoi vaihdevuodet tuossa iässä.
No ap:lla ei joten miten tää liittyy millän tavalla ap:n tilanteeseen?
Ap:llakin voi alkaa vaikka ensi viikolla. Tai jopa huomenna.
Ei voi. Vaihdevuodet eivät ala yhtäkkiä päivän, viikon, kuukausien eikä edes vuosienkaan aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloita menemällä gynelle. On täysin mahdollista että et enää ovuloi eikä sinulla ole munasoluja. Useimpien ikäistesi raskaudet alkavat lahjoitetuin munasoluin tehdyllä keinohedelmöityksellä. Näistä ei vain siellä synnytysvalmennuksissa huudella.
Ei tuon ikäisille tehdä hedelmöityshoitoja Suomessa.
Siitä vaan yrittämään. Itse olen ensimmäistä lasta nyt 5 kuukaudella odottava 40v ja ihan luomuna alkoi, ilman mitään mittauksia tai hoitoja :) Yhtään murhetta en ole viitsinyt tälle ikä asialle uhrata. Selvä se että olen 60 ,kun lapsi on 20. Osaan laskea. Mutta kun 60v ei ole vielä lainkaan vanha, vaan yleensä vielä työ elämässäkin! Terveys taas voi mennä jo nuorenakin, joten turha näitä on vatvoa. Omassa suvussani kaikki eläneet pitkästi yli 90 vuotiaiksi, joten jos terveenä pysyn,99 enkä joudu tapaturmiin, pitäisi lapsella olla äiti elämässään vielä hyvän tovin. Onnea yritykseen!
Eihän aloituksessa ollut mitään informaatiota siitä, miksi tekisit lapsen! Älä tee.
Ihan tarpeeksi tolloja tässä maailmassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä iässä noin yksi munasolu vuodessa on hyvälaatuinen. Eli yrittämiseen ilman lääketieteen apua menee pitkään. Sen sijaan ns kevyillä hoidoilla voit päästä lopputulokseen, silloin munasoluja kasvatetaan lääkkeillä ja todennäköisyys kasvaa.
Miten se lääkkeillä kasvatettu munasolu olisi yhtään sen parempi kuin luomu? Kysehän on siitä, onko munasolussa iän tuomia kromosomivirheitä, jotka estävät alkion kehityksen.
Jos virheitä ei ole, hyvänlaatuisia munasoluja irtoaa edelleen luonnollisesti noin 12 kpl vuodessa, ehkä enemmänkin, koska kaksosten todennäköisyys kasvaa yli nelikymppisillä.
Höpö höpö. Kaikilla on tuossa iässä jo niitä kelvottomia munasoluja ja kiertoja joissa ovulaatiota ei ole. Ja kaksosraskaudet ovat iäkkäämmillä synnyttäjillä yleisempiä juuri hedelmöityshoidoista johtuen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloita menemällä gynelle. On täysin mahdollista että et enää ovuloi eikä sinulla ole munasoluja. Useimpien ikäistesi raskaudet alkavat lahjoitetuin munasoluin tehdyllä keinohedelmöityksellä. Näistä ei vain siellä synnytysvalmennuksissa huudella.
Ei tuon ikäisille tehdä hedelmöityshoitoja Suomessa.
Ei julkiselle puolella onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisit yli 60v kun lapsi täyttää 18v.
Mitä sitten? Mitä sellaista 18v "lapsi" tarvitsee mihin 60v äiti ei ikänsä puolesta pysty? 18v on jo aikuisuuden kynnyksellä ja aloittelee omaa itsenäistä elämää! 60v äitikin on vielä vuosia työelämässä! Moni on vielä 80v ja vanhempanakin ihan hyvässä kunnossa ja elää itsenäistä elämää! Tottakai sairaudet yleistyvät kun ikää tulee, muta että jo 60v on mielestäsi niin vanha ettei pärjää 18 vuotiaan äitinä!!! Mun äiti on 73v ja elää tosi aktiivista elämää. Itse huolehtii arjestaan ja jaksaa autella lastenlasten kanssa myös (9v ja 10v) jos on tarve.
Vierailija kirjoitti:
Tätini sa esikoisensa 43 v ja toisen lapsen 46 vuotiaana. Ihan virkeänä vanhuksena hah hah.
Oikeasti hän on kunnoltaan ja ulkonäöltää ihan 3kymppisen näköinen.
Kunto ja ulkonäkö ei muuta sitä tosiasiaa, että lisääntymiselimistö on parhaat päivänsä nähnyt ja harvalla tuossa iässä luomuna tärppää. Ei voi päätellä ulkoapäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi tällaisiin keskusteluihin tulee aina kommentoijia, jotka kertovat, miten lapset pitää hankki parikymppisenä, 35v. äiti on jo vanha. Onko nämä näitä itse 8v. menkkaamaan alkaneita? Aikainen murrosikähän todennäköisemmin aikaistaa vaihdevuosia, joten sillä logiikalla ihan todennäköistä, että itse olisivatkin jo 40v. ihan mahoja, työkyvyttömyys- tai sairaseläkeläisiä 55v.
Mutta kaikki eivät olekaan niin kuin te.
Ei murrosiän alkamisikä vaihdevuosiin liity. Logiikkasi tässä on varmaan se, että munasolut tulisivat silloin nopeammin "käytetyiksi" ja loppuvat, mutta kun niiden määrä alunperinkin naisella vaihtelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän naisen, joka sai lapset 46-, 47- ja 48-v ja ihan luomusti, koska siihen aikaan mitään hedelmöityshoitoja ollut olemassakaan. Lasten äiti eli yli 90-vuotiaaksi. Isä kyllä kuoli jo 20 v aiemmin, mutta oli lapset kuitenkin jo aikuisia.
Kyllähän näitä aina on ollut. Minun ystäväni mummo sai viimeisen lapsen 50-v , taatusti luomuna, eikä olisi ehkä enää halunnut.
Lähes kaikilla joilla silloin ennen aikaan oli paljon lapsia, viimeinen oli saatu " vanhana".
Siihen aikaan ei ollut oikein soveliasta kieltäytyä seksistä, vaikka kyllähän sitäkin jotkut naiset teki . Siksi lapsia sitten syntyi yli 40- v. naisille useinkin.Kyllä, yleensä nämä 40+ luomusti raskaaksi tulevat saavat nimenomaan iltatähtensä 40+. On epätodennäköistä saada esikoinen luomusti 40+, iltatähti nappaa vähän helpommin naisilla, jotka ovat jo elämässään olleet raskaana. Vaikka eivät olisi saaneet lasta, kunhan ovat olleet raskaana. Esikoinen ei nappaa todellakaan kovin helposti enää yli 40-vuotiaalla naisella. Seuraava raskaus on usein toista helpompi, tietenkin hedelmällisen iän sisällä.
Lisäksi tuo 50 v luomuna on varmaan melkein Suomen ainoa. Oletko varma, että oli 50 v? Näitä 50 v luomuraskautujia ei nimittäin kohtaa läheskään joka vuosi, on jo todella poikkeuksellista. Oliko lapsi muuten terve?
Oma isäni syntyi 40-vuotiaan äidin kuopukseksi, tiedän kyllä, että tämä on mahdollista. Nykypäivänä näitä 40-vuotiaita ensisynnyttäjiä on suhteessa enemmän, kiitos lahjoitettujen munasolujen. Mikä vääntö tästä aina tulee, että kuinka pitkään hedelmällisyys kelläkin jatkuu? Ja miksi? Se on ihan naiskohtaista, mutta kyllä aikalailla yleistäen voi sanoa, että 40-vuotias on useammin myöhässä yrittämään esikoista. Suurin osa 40-vuotiaista lapsettomista jää lapsettomiksi vaikka kuinka monen kaverin mummo olisi vielä sen ikäisenä tullut äidiksi.
Aloittaja tässä pohti onko yrittäminen heidän tilanteessaan järkevä ajatus. Voi olla, voi olla, että lapsi sopisi heidän elämäänsä hyvin ja hän olisi hyvä äiti. Kuitenkin oma neuvoni (vain sen vuoksi, että ikää on) on, että keskittyisitte parisuhteeseenne ja keksisitte myös erilaisia unelmia. Koska Jos sitä lasta ei tule.
Unelmoikaa miten voitte vapaina aikuisina kehittää ja toteuttaa itseänne ja osallistua yhteiskuntaan vaikka harrastusten ja vapaaehtoistyön kautta. Ehkä sellaisiin unelmiin olisi fiksumpaa käyttää aikansa ja energiansa kuin lapsen yrittämiseen 42-vuotiaana. Ja jos sattuisi tulemaan luomusti niin sitten tulisi. Yrittällä yrittämään en suosittele enää alkamaan. Keksikää loppuelämällenne toinen käyttötarkoitus.
Jos ihan faktoista puhutaan, niin puolet 40-vuotiaista saa luomuna lapsen vuoden yrityksellä.
Eli olet väärässä, onneksi.
Mistä tällaisen "faktan" repäisit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon ikäisen äidin lapsena jättäisin kyllä tekemättä. Äitini oli 43 ja isäni 49 kun synnyin. Joo oli rahaa, velaton koti jne jne. Mutta mun vanhemmat ei ikinä tehneet mun kanssa mitään, koska eivät jaksaneet. Varsinkaan isä. Uimassa istuivat rannalla. Kun olin 15 jouduin hoitamaan kotia todella paljon, kun äidillä oli jo nivelrikkoa eikä hän pystynyt. Isä alkoi kehittää dementiaa kun olin 14.
Mä pääsin muuttamaan kotoa kun olin 25, kun äiti ja isä (jonka hautasin kun olin 19) eivät pärjänneet yksinään. Olisin varmaan asunut pitempäänkin, mutta otin ja menin naimisiin ja totta kai muutettiin yhteen.
Päätin itse, että jos mulla ei oo lapsia kun oon 35 niin sitten mä olen lapseton. Toki voi mennä hyvinkin, mutta kyllä se ikä lisää riskiä siihen, että joutuu jo teininä hoitamaan vanhempiaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäisen äidin lapsena jättäisin kyllä tekemättä. Äitini oli 43 ja isäni 49 kun synnyin. Joo oli rahaa, velaton koti jne jne. Mutta mun vanhemmat ei ikinä tehneet mun kanssa mitään, koska eivät jaksaneet. Varsinkaan isä. Uimassa istuivat rannalla. Kun olin 15 jouduin hoitamaan kotia todella paljon, kun äidillä oli jo nivelrikkoa eikä hän pystynyt. Isä alkoi kehittää dementiaa kun olin 14.
Mä pääsin muuttamaan kotoa kun olin 25, kun äiti ja isä (jonka hautasin kun olin 19) eivät pärjänneet yksinään. Olisin varmaan asunut pitempäänkin, mutta otin ja menin naimisiin ja totta kai muutettiin yhteen.
Päätin itse, että jos mulla ei oo lapsia kun oon 35 niin sitten mä olen lapseton. Toki voi mennä hyvinkin, mutta kyllä se ikä lisää riskiä siihen, että joutuu jo teininä hoitamaan vanhempiaan.
Juuri tuon takia lapset kannttaa tehdä vasta yli nelikymppisenä. Jaksavat sitten huolehtia kun itse olet vanha. Alle nelikymppisyys on elämistä itselle. Tuollaisia kitisijöitä ei halua elämäänsä ennen sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö sitä täältä kysyä? Eikös tuollaiset päätökset tehdä itse miettien? Ei välttämättä enää edes tärppää tuossa iässä ja voi tulla keskenmenoja jos tärppääkin. Jos oikeasti haluatte lapsen ja elää lapsiperhe-elämää ja palvella sitä lasta koko ajan, niin yrittäkää. Jos taas muu elämä kuin Hoplopit, leikkipuistot, uhmakohtaukset kuulostaa kivemmalta niin sitten ei. Minä en tuossa iässä enää haluaisi lasta. Nauttikaa siitä vapaudesta mikä on. Voipi olla aikamoinen elämänmuutos kun on noin pitkään elänyt vapaasti. Kyse on siis lähinnä kiinni siitä, oletko valmis enimmäkseen uhraamaan oman elämäsi toisen hyväksi 24/7. Ja itselläni on lapsi, että tiedän millaista tämä on.
Mulla on neljä, enkä koe uhranneeni elämää lapsilleni. Kuopuksen sain 41 veenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mulla ei olisi kierukkaa niin tulisin todnäk raskaaksi ekasta kierrosta. Jokainen raskauteni on alkanut helposti. Eli aivan hyvin voi tärpätä. Ihan normaali ikä tulla äidiksi. T. N 43 v
Huutonaurua! Mikä siinä oman hedelmällisyyden heikkenemisessä on vaikea niellä, miksi se on kiellettävä? Monen naiseus taitaa olla yksin munasolujen nuorekkuudesta kiinni? Keski-iän kriisi?
T. N42 v (jokainen kolmesta raskaudesta napannut ykkösestä, mutta tuskin nappaisi nyt ihan heti seuraavasta oviksesta. Ainiin olen nuori ja hoikka ja terveellisesti elän, siis kuolematon)
Mulla on tärpännyt sen paremmin mitä vanhempi ja lihavampi olen ollut. T: kuopuksen 41v saanut.
Hah, kyllä nykymaailmassa saa viikunoita talvella, ja kyllä nykymaailmassa saadaan lapsia 4-kymppisenä. Marcus Aureliuksen aikana 4-kymppisenä kuoltiin, niin että ajat ovat Rooman valtakunnan kukoistusvuosista muuttuneet.
Vierailija kirjoitti:
"Hullu pyytää viikunaa talvella. Samanlainen on se, joka pyytää lasta, kun sitä ei enää voi saada."
- Antiikin Rooman keisari Marcus Aurelius, 'Itselle' muistiinpanoissaan
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäisen äidin lapsena jättäisin kyllä tekemättä. Äitini oli 43 ja isäni 49 kun synnyin. Joo oli rahaa, velaton koti jne jne. Mutta mun vanhemmat ei ikinä tehneet mun kanssa mitään, koska eivät jaksaneet. Varsinkaan isä. Uimassa istuivat rannalla. Kun olin 15 jouduin hoitamaan kotia todella paljon, kun äidillä oli jo nivelrikkoa eikä hän pystynyt. Isä alkoi kehittää dementiaa kun olin 14.
Mä pääsin muuttamaan kotoa kun olin 25, kun äiti ja isä (jonka hautasin kun olin 19) eivät pärjänneet yksinään. Olisin varmaan asunut pitempäänkin, mutta otin ja menin naimisiin ja totta kai muutettiin yhteen.
Päätin itse, että jos mulla ei oo lapsia kun oon 35 niin sitten mä olen lapseton. Toki voi mennä hyvinkin, mutta kyllä se ikä lisää riskiä siihen, että joutuu jo teininä hoitamaan vanhempiaan.
Sain lapseni kun olin 42, mies oli 44. Nyt lapsi on 4v ja olemme juuri lähdössä yhdessä uimahalliin. Ei sun vanhempiesi ongelma ollut ikä vaan laiskuus.
Vierailija kirjoitti:
Minulla alkoi vaihdevuodet tuossa iässä.
Kovin aikaisin alkoivat. Monella alkaa vasta yli 50 v.
Jos yli nelikymppisenä lapsen saanti onnistuu ja halua on niin mitä sitä muut mieltänsä pahoittamaan asiasta. Itse sain esikoiseni 23-vuotiaana ja takana oli yli 1,5v lapsettomuusongelmaa kumppanin kanssa yrityksestä huolimatta. Ns. nuorina vanhempina jaksettu hyvin ruuhkavuodet mutta miksei parikymmentä vuotta vanhempana kun yksilöitä kaikki. Myöhäisemmällä iällä hieman isommat riskit lapsen kehityshäiriöille mutta rakastavalle vanhemmalle se ei olisi ylitsepääsemätön este olla lapsen vanhempi :)
Terv. vammaishoitaja
En ollut raskaana, mutta sain vauvan iäkkäänä vanhempana yllättäen.