Lue keskustelun säännöt.
Ensi kertaa lasta yrittämään 42 vuotiaana?
Niin, aiemmin mun suhteet ollu niin huonoja tai muuten vaan erikoisia, että lapsia en ole halunnut. Se on vain jäänyt kaiken muun vatjoon. Nyt ensimmäistä kertaa sellainen mies ja suhde, että jonkinlainen vauvakuume on tullut ensimmäistä kertaa eläissäni päälle. Miten on, annetaanko palaa vai pitäisikö koko homma unohtaa? On todella ristiriitainen olo asian suhteen, koska asia ei ole aiemmin mieltä vaivannut.
Kommentit (741)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutaman viikon varoitusajalla sain vauvan lähempänä viittäkymppiä kuin neljääkymppiä.
Ihan naurattaa nämä kommentit äidin iästä silloin kun lapsi on sen ja sen ikäinen. Mitä sitten, vaikka olisi kuusikymppinen lapsen mennessä kouluun tai ysikymppinen lapsen yo-juhlissa.
Miten mahdollista, etkö tiennyt tossa iässä olevasi raskaana?
Ei kuulosta mitenkään järkevältä koko juttu, yo juhlat ja äiti on 90 v?En ollut raskaana, mutta sain vauvan iäkkäänä vanhempana yllättäen.
Siis oletko mies, sait tietää että tulet isäksi pari viikkoa ennenku haikari tuli käymään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäisen äidin lapsena jättäisin kyllä tekemättä. Äitini oli 43 ja isäni 49 kun synnyin. Joo oli rahaa, velaton koti jne jne. Mutta mun vanhemmat ei ikinä tehneet mun kanssa mitään, koska eivät jaksaneet. Varsinkaan isä. Uimassa istuivat rannalla. Kun olin 15 jouduin hoitamaan kotia todella paljon, kun äidillä oli jo nivelrikkoa eikä hän pystynyt. Isä alkoi kehittää dementiaa kun olin 14.
Mä pääsin muuttamaan kotoa kun olin 25, kun äiti ja isä (jonka hautasin kun olin 19) eivät pärjänneet yksinään. Olisin varmaan asunut pitempäänkin, mutta otin ja menin naimisiin ja totta kai muutettiin yhteen.
Päätin itse, että jos mulla ei oo lapsia kun oon 35 niin sitten mä olen lapseton. Toki voi mennä hyvinkin, mutta kyllä se ikä lisää riskiä siihen, että joutuu jo teininä hoitamaan vanhempiaan.
Sain lapseni kun olin 42, mies oli 44. Nyt lapsi on 4v ja olemme juuri lähdössä yhdessä uimahalliin. Ei sun vanhempiesi ongelma ollut ikä vaan laiskuus.
Älähän nyt vielä nuolase, katoppas miten jaksat kun esm. lapsenne on tuosta 4 vanhempi, vaikka 10 v. tai joku 14 v.
Minusta tuo vanhojen vanhempien lapsen kirjottama kyllä osuu nappiin. Yläpeukon sai, sinä taas alaprukon vaikka olet vasta äitinä ollut 4 vuotta. Ettäs kehtaatkin.
Ihan voi kehdata keskenäsi. Vielä minun seitsemänkymppinen äitinikin jaksaa lapsen kanssa touhuta. En ymmärrä näitä ihmisiä, jotka ovat nelikymppisinä jo kehäraakkeja, että eivät lasta jaksaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutaman viikon varoitusajalla sain vauvan lähempänä viittäkymppiä kuin neljääkymppiä.
Ihan naurattaa nämä kommentit äidin iästä silloin kun lapsi on sen ja sen ikäinen. Mitä sitten, vaikka olisi kuusikymppinen lapsen mennessä kouluun tai ysikymppinen lapsen yo-juhlissa.
Miten mahdollista, etkö tiennyt tossa iässä olevasi raskaana?
Ei kuulosta mitenkään järkevältä koko juttu, yo juhlat ja äiti on 90 v?En ollut raskaana, mutta sain vauvan iäkkäänä vanhempana yllättäen.
Siis oletko mies, sait tietää että tulet isäksi pari viikkoa ennenku haikari tuli käymään?
Olen äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit yli 60v kun lapsi täyttää 18v.
Mitä sitten? Mitä sellaista 18v "lapsi" tarvitsee mihin 60v äiti ei ikänsä puolesta pysty? 18v on jo aikuisuuden kynnyksellä ja aloittelee omaa itsenäistä elämää! 60v äitikin on vielä vuosia työelämässä! Moni on vielä 80v ja vanhempanakin ihan hyvässä kunnossa ja elää itsenäistä elämää! Tottakai sairaudet yleistyvät kun ikää tulee, muta että jo 60v on mielestäsi niin vanha ettei pärjää 18 vuotiaan äitinä!!! Mun äiti on 73v ja elää tosi aktiivista elämää. Itse huolehtii arjestaan ja jaksaa autella lastenlasten kanssa myös (9v ja 10v) jos on tarve.
Tähän sitten kohtaa jokapaikassa, itse hommattu 40+ ja 73 v äiti vissiinkin auttelee lastenlasten kanssa.
Elikkä jos taas omasi tekevöt lapsia40+ niin sinä olisit joku 80+ mummoksi tullessasi.
Aika epärealistista että siinä iässä enää mitään lapsenlapsia, pieniä, vahditaan.
Saat olla kiitollinen että äitisi homnasi aikoinaan sinut nuorempana.
Niitä iltatähtiä tuli koska ehkäsyn laita niin ja näin, pillereitä ei ollut tullut vielä ja kukapa se kehtas kortsuja hakee kylältä.
Kyllä se vaan niin oli että olis monelta jäänyt tekemättä jos olis ollut toimiva ehkäsy.
Monien kirjotuksista saa sen käsityksen että nämä iltatähdet oli toivottuja ja haluttuja lapsia, ei todellakaan.
Aina voi tutustua ehkäsyn historiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit yli 60v kun lapsi täyttää 18v.
Mitä sitten? Mitä sellaista 18v "lapsi" tarvitsee mihin 60v äiti ei ikänsä puolesta pysty? 18v on jo aikuisuuden kynnyksellä ja aloittelee omaa itsenäistä elämää! 60v äitikin on vielä vuosia työelämässä! Moni on vielä 80v ja vanhempanakin ihan hyvässä kunnossa ja elää itsenäistä elämää! Tottakai sairaudet yleistyvät kun ikää tulee, muta että jo 60v on mielestäsi niin vanha ettei pärjää 18 vuotiaan äitinä!!! Mun äiti on 73v ja elää tosi aktiivista elämää. Itse huolehtii arjestaan ja jaksaa autella lastenlasten kanssa myös (9v ja 10v) jos on tarve.
Tähän sitten kohtaa jokapaikassa, itse hommattu 40+ ja 73 v äiti vissiinkin auttelee lastenlasten kanssa.
Elikkä jos taas omasi tekevöt lapsia40+ niin sinä olisit joku 80+ mummoksi tullessasi.
Aika epärealistista että siinä iässä enää mitään lapsenlapsia, pieniä, vahditaan.
Saat olla kiitollinen että äitisi homnasi aikoinaan sinut nuorempana.
Me saimme kaikki lapsemme alle 30-vuotianina ja omat vanhempamme (minun ja miehen) olivat nuoria myös lapset saadessaan. Eivät he silti ole meidän lapsismme joutaneet hoitamaan, ovat työelämässä ja välimatkaakin on. Tietenkin läheiset suhteet sukupolvien välillä ovat rikkaus, mutta ei niitä kaikilla ole iästä huolimatta ja hyvin voi pärjätä ilmankin. Itse ainakin toivon, että lapsemme eivät tee lapsia ajatuksella, että "kunhan mummo jaksaa hoitaa".
Tosiaan jos lapsen teko syystä tai toisesta viivästyy tai tulee ajankohtaiseksi vasta nelikymppisenä niin onhan siinä riskinsä eikä aikaakaan huijattavaksi. Jokainen kuitenkin tekee omat ratkaisunsa ja jos on varma, että lasta rakastaa ja voi tarjota lapselle hyvän alun elämään niin eikun yrittämään sitten ainakin. Tuskin mahdollisen lapsen elämästä tulee niin suuri tragediaa, että toivoisi, ettei olisi syntynyt kyseisille vanhemmille.
Siitäkään ei tarvitse loputtomiin vääntää mikä on yleisesti paras ikä tulla vanhemmaksi ja kuinka teinit ovat halveksuttavia ja mummot sairastavia. Saattaa olla, että se oma lapsi tulee vanhemmaksi juuri "väärässä iässä", haluatteko silloin olla noin tuomitsevia? Kaikessa on puolensa ja yksilöitä ollaan.
Aloittajan tilanteeseen olisi helpompi antaa näkökulmaa jos lähtötietoja olisi enemmän kuin ikä ja uusi suhde. Ehkä hän pelkää, että joku tunnistaa, vaikea kuitenkin arvioida kokonaistilannetta. Yrittäkää luomusti on minun mielipide.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäisen äidin lapsena jättäisin kyllä tekemättä. Äitini oli 43 ja isäni 49 kun synnyin. Joo oli rahaa, velaton koti jne jne. Mutta mun vanhemmat ei ikinä tehneet mun kanssa mitään, koska eivät jaksaneet. Varsinkaan isä. Uimassa istuivat rannalla. Kun olin 15 jouduin hoitamaan kotia todella paljon, kun äidillä oli jo nivelrikkoa eikä hän pystynyt. Isä alkoi kehittää dementiaa kun olin 14.
Mä pääsin muuttamaan kotoa kun olin 25, kun äiti ja isä (jonka hautasin kun olin 19) eivät pärjänneet yksinään. Olisin varmaan asunut pitempäänkin, mutta otin ja menin naimisiin ja totta kai muutettiin yhteen.
Päätin itse, että jos mulla ei oo lapsia kun oon 35 niin sitten mä olen lapseton. Toki voi mennä hyvinkin, mutta kyllä se ikä lisää riskiä siihen, että joutuu jo teininä hoitamaan vanhempiaan.
Sain lapseni kun olin 42, mies oli 44. Nyt lapsi on 4v ja olemme juuri lähdössä yhdessä uimahalliin. Ei sun vanhempiesi ongelma ollut ikä vaan laiskuus.
Älähän nyt vielä nuolase, katoppas miten jaksat kun esm. lapsenne on tuosta 4 vanhempi, vaikka 10 v. tai joku 14 v.
Minusta tuo vanhojen vanhempien lapsen kirjottama kyllä osuu nappiin. Yläpeukon sai, sinä taas alaprukon vaikka olet vasta äitinä ollut 4 vuotta. Ettäs kehtaatkin.Ihan voi kehdata keskenäsi. Vielä minun seitsemänkymppinen äitinikin jaksaa lapsen kanssa touhuta. En ymmärrä näitä ihmisiä, jotka ovat nelikymppisinä jo kehäraakkeja, että eivät lasta jaksaisi.
Kyllä se mummokin jaksaa 70 v paremmin kun 80 tai 90 v, kai nyt sen sentään myönnät.
Jos vanhojen vanhempien lapset tekevä t omansa myös 40 + niin siinä saattakin isovanhempi olla joku 80+ kun lastenlapsen saa. Mitä vaan kirjotattekin niin ei kenelläkään 80 v ole yhtä paljon energiaa kun 60 v. Ne jotka näin uskovat ovat joko eläkeikiä nostavia politiikkoja tai sitten näitä vanhemmaksi vanhana tulleita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäisen äidin lapsena jättäisin kyllä tekemättä. Äitini oli 43 ja isäni 49 kun synnyin. Joo oli rahaa, velaton koti jne jne. Mutta mun vanhemmat ei ikinä tehneet mun kanssa mitään, koska eivät jaksaneet. Varsinkaan isä. Uimassa istuivat rannalla. Kun olin 15 jouduin hoitamaan kotia todella paljon, kun äidillä oli jo nivelrikkoa eikä hän pystynyt. Isä alkoi kehittää dementiaa kun olin 14.
Mä pääsin muuttamaan kotoa kun olin 25, kun äiti ja isä (jonka hautasin kun olin 19) eivät pärjänneet yksinään. Olisin varmaan asunut pitempäänkin, mutta otin ja menin naimisiin ja totta kai muutettiin yhteen.
Päätin itse, että jos mulla ei oo lapsia kun oon 35 niin sitten mä olen lapseton. Toki voi mennä hyvinkin, mutta kyllä se ikä lisää riskiä siihen, että joutuu jo teininä hoitamaan vanhempiaan.
Sain lapseni kun olin 42, mies oli 44. Nyt lapsi on 4v ja olemme juuri lähdössä yhdessä uimahalliin. Ei sun vanhempiesi ongelma ollut ikä vaan laiskuus.
Älähän nyt vielä nuolase, katoppas miten jaksat kun esm. lapsenne on tuosta 4 vanhempi, vaikka 10 v. tai joku 14 v.
Minusta tuo vanhojen vanhempien lapsen kirjottama kyllä osuu nappiin. Yläpeukon sai, sinä taas alaprukon vaikka olet vasta äitinä ollut 4 vuotta. Ettäs kehtaatkin.Ihan voi kehdata keskenäsi. Vielä minun seitsemänkymppinen äitinikin jaksaa lapsen kanssa touhuta. En ymmärrä näitä ihmisiä, jotka ovat nelikymppisinä jo kehäraakkeja, että eivät lasta jaksaisi.
Kyllä se mummokin jaksaa 70 v paremmin kun 80 tai 90 v, kai nyt sen sentään myönnät.
Jos vanhojen vanhempien lapset tekevä t omansa myös 40 + niin siinä saattakin isovanhempi olla joku 80+ kun lastenlapsen saa. Mitä vaan kirjotattekin niin ei kenelläkään 80 v ole yhtä paljon energiaa kun 60 v. Ne jotka näin uskovat ovat joko eläkeikiä nostavia politiikkoja tai sitten näitä vanhemmaksi vanhana tulleita.
Ja mitäs sitten? Mun vaarini oli 80, kun mä synnyin 1970-luvulla. Ja mieheni isä oli 84, kun meidän kuopus syntyi 2010-luvulla. Ei ole meidän elämää mitenkään vaikeuttanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit yli 60v kun lapsi täyttää 18v.
Mitä sitten? Mitä sellaista 18v "lapsi" tarvitsee mihin 60v äiti ei ikänsä puolesta pysty? 18v on jo aikuisuuden kynnyksellä ja aloittelee omaa itsenäistä elämää! 60v äitikin on vielä vuosia työelämässä! Moni on vielä 80v ja vanhempanakin ihan hyvässä kunnossa ja elää itsenäistä elämää! Tottakai sairaudet yleistyvät kun ikää tulee, muta että jo 60v on mielestäsi niin vanha ettei pärjää 18 vuotiaan äitinä!!! Mun äiti on 73v ja elää tosi aktiivista elämää. Itse huolehtii arjestaan ja jaksaa autella lastenlasten kanssa myös (9v ja 10v) jos on tarve.
Tähän sitten kohtaa jokapaikassa, itse hommattu 40+ ja 73 v äiti vissiinkin auttelee lastenlasten kanssa.
Elikkä jos taas omasi tekevöt lapsia40+ niin sinä olisit joku 80+ mummoksi tullessasi.
Aika epärealistista että siinä iässä enää mitään lapsenlapsia, pieniä, vahditaan.
Saat olla kiitollinen että äitisi homnasi aikoinaan sinut nuorempana.
Voi huokaus nyt taas kerran! Ei kukaan tee lapsia ajatuksella että isovanhempien. PITÄÄ pystyä (tai edes haluta) auttaa hoitamisessa. Kunhan nyt mainitsin esimerkkinä että tuon ikäinen, ja paljon vanhempikin voi hyvinkin olla täysin terve ja hyväkuntoinen! Tässähän nyt kuitenkin keskustellaan ihan siitä OMIEN lasten hankkimisesta. Jos 42-vuotiaana, kuten ap, saa lapsen niin aivan hyvin ehtii mitä suurimmalla todennäköisyydellä sen lapsen aikuiseksi kasvattaa! Jos sairastuu vakavasti nuorempana vielä työikäisenä, niin sitten on vaan huonoa onnea. Niin voi käydä kenelle vaan, missä iässä vaan. Mutta paljon todennäköisempää on että ap on hyvissä voimissa pitkälle lapsensa aikuisikään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti, jos kunto on kohdillaan! Moni kaksikymppimen huonommassa kunnossa, kun kuntoilleet 40 vuotiaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäisen äidin lapsena jättäisin kyllä tekemättä. Äitini oli 43 ja isäni 49 kun synnyin. Joo oli rahaa, velaton koti jne jne. Mutta mun vanhemmat ei ikinä tehneet mun kanssa mitään, koska eivät jaksaneet. Varsinkaan isä. Uimassa istuivat rannalla. Kun olin 15 jouduin hoitamaan kotia todella paljon, kun äidillä oli jo nivelrikkoa eikä hän pystynyt. Isä alkoi kehittää dementiaa kun olin 14.
Mä pääsin muuttamaan kotoa kun olin 25, kun äiti ja isä (jonka hautasin kun olin 19) eivät pärjänneet yksinään. Olisin varmaan asunut pitempäänkin, mutta otin ja menin naimisiin ja totta kai muutettiin yhteen.
Päätin itse, että jos mulla ei oo lapsia kun oon 35 niin sitten mä olen lapseton. Toki voi mennä hyvinkin, mutta kyllä se ikä lisää riskiä siihen, että joutuu jo teininä hoitamaan vanhempiaan.
Sain lapseni kun olin 42, mies oli 44. Nyt lapsi on 4v ja olemme juuri lähdössä yhdessä uimahalliin. Ei sun vanhempiesi ongelma ollut ikä vaan laiskuus.
Älähän nyt vielä nuolase, katoppas miten jaksat kun esm. lapsenne on tuosta 4 vanhempi, vaikka 10 v. tai joku 14 v.
Minusta tuo vanhojen vanhempien lapsen kirjottama kyllä osuu nappiin. Yläpeukon sai, sinä taas alaprukon vaikka olet vasta äitinä ollut 4 vuotta. Ettäs kehtaatkin.
Ja tässä taas yksi joka kuvittelee että 50-vuotiaana ollaan jo toinen jalka haudassa tai vanhainkodissa vähintäänkin! Oot kyllä huvittava!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla alkoi vaihdevuodet tuossa iässä.
Kovin aikaisin alkoivat. Monella alkaa vasta yli 50 v.
Niinpä, varmaan suurimmalla osalla itseasiassa. Itse olen 51 eikä merkkiäkään vaihdevuosista.
Ei lastensaanti ikää katso vaan sopivaa hetkeä, että on siihen valmis ja löytänyt puolison, jonka kanssa haluaa lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En näe mitään syytä, miksi ette voisi hankkia lasta. Tuossa iässä kuitenkin tiedätte muutenkin, että esimerkiksi tiettyjen syöpien - kuten rintasyöpä ja eturauhassyöpä - riski alkaa kasvaa jo viidenkympin korvilla. Tilastollisesti teillä on siis pienempi mahdollisuus elää ja pysyä terveenä siihen asti, että lapsenne on aikuinen. Mutta tilastot ovat tilastoja ja yksilöt yksilöitä. Joku voi kuolla alle kolmekymppisenäkin tai vammautua pahasti vaikka autokolarissa. Silti tehdään lapsia. Pidätte vain huolta terveydestänne ja huolehditte hyvissä ajoin sairauksista ja sairausepäilyistä. Mun isäni on selättänyt jo kolme eri syöpää ja on oikein hyväkuntoinen yhdeksänkymppinen.
Vierailija kirjoitti:
Olisit yli 60v kun lapsi täyttää 18v.
Mitä välii? Tarkotatko että tuolloin 36v äiti 18-vuotiaalle olisi parempi vaihtoehto, eli tekemään jo 17-vuotiaana lapsia?
43v äiti on aivan yhtä hyvä äiti ensisynnyttäjäksi kuin kuka tahansa.
Ensin todettakoon riskit, jotka päätöstä tehdessä on huomioitava:
- iäkkäämmillä vanhemmilla riski saada sairas lapsi on suurempi. Riski saada sairas lapsi on yhä pieni, mutta joka tapauksessa on hyvä tunnistaa.
- vanhempien oma riski sairastua on suurempi kuin nuoremmilla. Tähän voi merkittävästi vaikuttaa elintavoilla, mutta kokonaan kohonnutta riskiä ei voi eliminoida.
- valvominen on raskaampaa kuin nuorempana.
Kun nämä osaa ottaa päätöstä tehtäessä huomioon ja silti haluat tehdä lapsia, niin uskallan sanoa, että go for it! Me saatiin kaksi lasta yli nelikymppisinä, eikä päivääkään ole kaduttanut. Joskus valvominen on ollut raskasta, mutta oikeilla unirytmeillä siitäkin selviää. Ja kun unelmana on saada lapsi, niin voin luvata, että se tuntuu vielä paremmalta kuin nyt ajatuksissasi se tuntuu. Yksinkertaisesti ei ole parempaa tunnetta kuin arki omien lasten kasvua seuratessa.
Varmista kuitenkin, että a) parisuhde on vakaalla pohjalla, b) talous on kunnossa ja c) pidätte huolen terveydestänne.
Nelikymppinen kehäraakki tässä hei. Mulla on nuori aikuinen lapsi, onnekseni, vielä terveenä hankittu. Terveys loppui hyvästä peruskunnosta ja säännöllisistä elämäntavoista huolimatta sairastumiseen 26-vuotiaana, ja nykyään yksinkertaisesti kuolisin uupumukseen vauvan tai pikkulapsen kanssa. Mun seitsemänkymppinen äitini on muuten 67-vuotiaan isäni omaishoitaja ja kiitollinen siitä, ettei ole enää pieniä lapsenlapsia. Tästä näkökulmasta, minä taas en ymmärrä niitä, jotka kuvittelevat omistavansa kristallipallon ja jaksavansa yhtä loistavasti vielä yhdeksänkymppisenäkin, koska syövät terveellisesti ja kuntoilevat. Voihan sillä olla jotain vaikutusta johonkin, mutta mikään tae se ei ole mistään.
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppinen kehäraakki tässä hei. Mulla on nuori aikuinen lapsi, onnekseni, vielä terveenä hankittu. Terveys loppui hyvästä peruskunnosta ja säännöllisistä elämäntavoista huolimatta sairastumiseen 26-vuotiaana, ja nykyään yksinkertaisesti kuolisin uupumukseen vauvan tai pikkulapsen kanssa. Mun seitsemänkymppinen äitini on muuten 67-vuotiaan isäni omaishoitaja ja kiitollinen siitä, ettei ole enää pieniä lapsenlapsia. Tästä näkökulmasta, minä taas en ymmärrä niitä, jotka kuvittelevat omistavansa kristallipallon ja jaksavansa yhtä loistavasti vielä yhdeksänkymppisenäkin, koska syövät terveellisesti ja kuntoilevat. Voihan sillä olla jotain vaikutusta johonkin, mutta mikään tae se ei ole mistään.
Eikö olisi vielä onnekkaampaa, jos olisit odotellut lapsentekoa vielä muutaman vuoden, ehtinyt sairastua ja jäädä lapsettomaksi? Sekä sinä että äitisi olisitte päässeet helpommalla.
Kyllä, tämä oli sarkasmia. Mutta juuri nuo ovat aloittajan vaihtoehdot: joko tehdä lapsi kaiken sairauden ja uupumuksen uhallakin tai jäädä ilman lapsia. Ja minun mielestäni kukaan, joka on valinnut lapsien tekemisen riskeineen, ei voi moittia ketään, joka päättää samoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppinen kehäraakki tässä hei. Mulla on nuori aikuinen lapsi, onnekseni, vielä terveenä hankittu. Terveys loppui hyvästä peruskunnosta ja säännöllisistä elämäntavoista huolimatta sairastumiseen 26-vuotiaana, ja nykyään yksinkertaisesti kuolisin uupumukseen vauvan tai pikkulapsen kanssa. Mun seitsemänkymppinen äitini on muuten 67-vuotiaan isäni omaishoitaja ja kiitollinen siitä, ettei ole enää pieniä lapsenlapsia. Tästä näkökulmasta, minä taas en ymmärrä niitä, jotka kuvittelevat omistavansa kristallipallon ja jaksavansa yhtä loistavasti vielä yhdeksänkymppisenäkin, koska syövät terveellisesti ja kuntoilevat. Voihan sillä olla jotain vaikutusta johonkin, mutta mikään tae se ei ole mistään.
Eikö olisi vielä onnekkaampaa, jos olisit odotellut lapsentekoa vielä muutaman vuoden, ehtinyt sairastua ja jäädä lapsettomaksi? Sekä sinä että äitisi olisitte päässeet helpommalla.
Kyllä, tämä oli sarkasmia. Mutta juuri nuo ovat aloittajan vaihtoehdot: joko tehdä lapsi kaiken sairauden ja uupumuksen uhallakin tai jäädä ilman lapsia. Ja minun mielestäni kukaan, joka on valinnut lapsien tekemisen riskeineen, ei voi moittia ketään, joka päättää samoin.
Näinhän se on. Ja loppujen lopuksi, elämä on täynnä itsestä riippumattomia riskejä, oli lapsia tai ei. Yhdenkin kasvattamiseen menee parikymmentä vuotta ja se on aivan liian pitkä aika ennustettavaksi. Voi tehdä parhaansa niiltä osin joihin voi vaikuttaa, muuten menee miten menee. -ed.
Älähän nyt vielä nuolase, katoppas miten jaksat kun esm. lapsenne on tuosta 4 vanhempi, vaikka 10 v. tai joku 14 v.
Minusta tuo vanhojen vanhempien lapsen kirjottama kyllä osuu nappiin. Yläpeukon sai, sinä taas alaprukon vaikka olet vasta äitinä ollut 4 vuotta. Ettäs kehtaatkin.