Lue keskustelun säännöt.
Ensi kertaa lasta yrittämään 42 vuotiaana?
Niin, aiemmin mun suhteet ollu niin huonoja tai muuten vaan erikoisia, että lapsia en ole halunnut. Se on vain jäänyt kaiken muun vatjoon. Nyt ensimmäistä kertaa sellainen mies ja suhde, että jonkinlainen vauvakuume on tullut ensimmäistä kertaa eläissäni päälle. Miten on, annetaanko palaa vai pitäisikö koko homma unohtaa? On todella ristiriitainen olo asian suhteen, koska asia ei ole aiemmin mieltä vaivannut.
Kommentit (741)
Vierailija kirjoitti:
Onko suvuissa muistisairauksia? Just luin tapauksesta jossa nuori joutuikin hoitamaan sairastunutta
äitiään, just oli muuttanut omilleen ja aloittamassa omaa elämää. Suunnitelmat muuttuivat. Iäkkäämmällä
vanhemmalla on isompi riski sairastua, ei nuorelle kovin mukavaa.
Samanikäinen kaverini on alle viisikymppisen äitinsä asioista huolehtiva. Ei kykene itse juuri mihinkään, rollaattorin kanssa köpyää. Kotihoito auttaa.
Oma 70v. isäni on vielä osittain työelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloituksesta ei kyllä selvinnyt, mikä on ongelma.
Kuvitteleeko joku oikeasti, että vauvakuume on joku ehto? Ei sellaista ole biologisesti. Kiima-aika kyllä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa,jos parisuhde ja elämäntilanne taloutta myöten on vakaa ja hyvä.On eri asia olla 22v opiskelijapari,jotka tietää,että tilanne paranee töihin pääsyn myötä.Työssä käyvät nuoret isovanhemmat on eri asia kuin 70-80 v.
44v ei voi kokeilla eläkeikäisten kukkarolla vauvan varjolla vaan omat asiat pitää olla kunnossa ja vastuu itsellä lapsesta.Tulin nelikymppisenä äidiksi. Molemmat vanhemmat olivat tilanteessa jo varakkaita, hyvissä työsuhteissa ja hyvässä toimintakyvyssä. Vanhusten toimintakyky ei enää ollut niin merkityksellistä. Kivahan se on, että on vielä isovanhempia osallistumaan halutessaan niin toiminnallisesti kuin taloudellisesti, mutta ei se ole niin tärkeää enää tässä vaiheessa.
On varmasti pareja ja yksin lapsen saavia nelikymmppisiä,joilla on taloudellisesti tosi vakaa tilanne.On kuitenkin myös niitä,jotka on etsineet itseään ja toteuttaneet unelmiaan sen 20 vuotta aikuisiästään muiden kustannuksella.On ihan ok tehdä lapsi yksin vaikka pienemmilläkin tuloilla ja ilman varallisuutta,jos on reaaliteettien tajua.Yksi realiteetti on esim. paluu töihin aika pian äitiysloman päättyessä.Näillä elämätapaintiaaneillahan on se käsitys,että vanhemmuudestakin otetaan kaikki irti ja lapsella pitää olla asiat viimeisen päälle,vaikka ei ole omia varoja sitä elämää kustantaa.Erittäin monet vakaviin velkaongelmiin päätyvät ovat velkaantuneen juuri lapsen kulujen myötä.45-vuotiaalla ihmisellä taloudellinen tilanne on jo aika vakiintunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaako mummoikäisenä enää tällaista ajatella, hah hah! Vai onko pelkona jäädä yksin vanhana vai miehen perintö? Todennäköisesti vammaisen lapsen saat. Olisit tehnyt 20 vuotta sitten..
Nii! Mikset vaan tehny lasta silloin aikanaan? Niinhän kaikki muutkin tekivät!
Tai vielä parempi: olisit vaan tehnyt lapsia sen sitoutumiskammoisen poikaystäväsi kanssa, mitä siitä vaikka lapset olisivat joutuneet sietämään isää, jolla ei ole pienintäkään kiinnostusta isyyteen mutta olisipa sekin homma hoidettu!
Toisaalta niin se vaan menee, että aina ei mene onnenlahjat tasan. Joskus sitten täytyy todeta, että no juu, ei natsannut aiemmin, ja nyt taas juna meni jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko suvuissa muistisairauksia? Just luin tapauksesta jossa nuori joutuikin hoitamaan sairastunutta
äitiään, just oli muuttanut omilleen ja aloittamassa omaa elämää. Suunnitelmat muuttuivat. Iäkkäämmällä
vanhemmalla on isompi riski sairastua, ei nuorelle kovin mukavaa.
Kuinka moni hoitaa ikääntyviä vanhempia IRL? Kyllä ne roudataan hoitolaitokseen ja itse jatketaan elämää.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa yrittää jos oikeesti lapsen haluutte. Mun äiti sai siskoni 41 vuotiaana ja heti ekalla yrittämällä. Tiedän myös yhden tutun joka saanu 44 vuotiaana lapsen. Hyvin mahdollista on että onnistuu vielä ja jos ei ala kuulumaan niin lääkäriin selvittään syytä.
Ei kai siihen mitään lääkäriä tarvita kertomaan että nyt ikä tuli vastaan ja enää ei kuulukaan saada lapsia. Ei pitäisi olla kenellekään yllätys että hedelmällisyys laskee suorastaan rymisten 35-vuotiaasta eteenpäin kunnes loppuu kokonaan +40-vuotiaana.
Aika aikaansa kutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Makuasioista ei sovi kiistellä. Mutta ap on viisikymppinen kun lapsi menee kouluun. Itseä ei sen ikäisenä nappais tarkistaa läksyjä, juosta vanhempainilloissa ja rahdata harrastuksiin. Kuumat aallot nääs.
Miksi niitä ei senkin ikäisenä "nappaa" tehdä jos ei ole ennen tehnyt?
Jos on tehnyt töitä, matkustellut , harrastanut, bilettänyt saattaa lasten kanssa tehdyt jutut olla juuri se mitä kaipaa.
Ei se pelkästään iästä ole kiinni.
Mun vanhemmat oli nelikymppisiä kun mut saivat. Menetin isovanhemmat nuorena ja häpesin vanhoja vanhempia mutta ajat on nyt toiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aurinko :-) ! kirjoitti:
Huippua-ehdottomasti lapsentekohommiin :-) ! Ei järkeä välittää muiden neg. kommenteista.. TÄMÄ Elämä On NYT :-) !
Yt:n 4:n äiti
Ei järkeä välittää neg. kommenteista? Eivät nämä ole mitään neg. kommentteja. Näissä kommenteissa pohditaan asiaa monelta kantilta ja etenkin sitä millaiset vanhemmat lapsi ansaitsee. On itsekästä olla miettimättä sitä koska "mullekaikkinytheti" "minäminäminä" "elämäonnyt".
Nelikymppisen parin elämä voi olla hyvää, arvokasta ja onnellista ilman lasta. Samoin viisikymppisen, kuusikymppisen.... Lapsi ei vain välttämättä ole enää hyvä ajatus. Aloittaja ei ole edes ikinä haaveillut lapsesta, mutta nyt yhtäkkiä (taas uudessa) parisuhteessa iskee ikäkriisi, että vielä kun on mahdollista niin pakko käyttää se mahdollisuus. Ei ole mikään pakko! Voi oikeasti olla jopa parempi idea jättää lapsi tekemättä ja keskittyä heihin kahteen.
Eri neuvon antaisin naiselle, joka on aina haaveillut omasta lapsesta. Silloin sanoisin, että toivottavasti nyt viimein nappaa.
Se miksi AP ei ole haaveillut lapsesta , voi johtua siitä ettei ole ollut sopivaa kumppania isäksi = todella järkevää.
On myös oikeus muuttaa mielensä.
Se että aina on haaveillut lapsista, ei tee haaveilijaa automaattisesti hyväksi äidiksi/ isäksi. Olen nähnyt tämän ihan elävässä elämässä.
40- v äiti oli aikaisemmin ehkäisyvälineettöminä aikoina kohtuullisen tavallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit yli 60v kun lapsi täyttää 18v.
Tää on maailman väsynein periustelu. Olen 44v ja raskaana ja olen minäkin yli 60 kun lapsi täysi-ikäinen, eli vielä monta vuotta työelämässä, aktiivinen ja hyväkuntoinen.
Mun äiti oli 20 kun sai minut. Todella paska äiti ja kertaakaan ei ole jaksanut lapsenlapsiaan hoitaa, ensimmäisen sai 50-vuotiaana eikä silloinkaan jaksanut.
Mun isoäiti taas on ihana, eli 96-vuotiaaksi ja hoiti lapsenlapsenlapsiaan ja oli rakastava ja lämmin.
Vaikka olisi 60 kun lapsi aikuistuu ehtii hyvinkin nähdä lapsenlapset ja hoitaakin niitä.
Mutta ikä ei ole mikään tae hyvästä isovanhemmuudesta.Kuusikymppinen ei tosiaan välttämättä ole enää aktiivinen ja/tai hyväkuntoinen vaikka kuinka 44-vuotiaana niin julistaisi. Sitä alkaa herkästi tulla kaikenlaista ikääntymisen tuomaa kremppaa (jotka tosiaan iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta/pahenee nopeasti) tuossa iässä eikä se katso tippaakaan sitä mitä itse haluaa tai onko vielä alaikäisiä lapsia kasvatettavana.
Edes oman isoäidin pitkä ja terve elämä ei ole tae mistään.
Sitä tosiaan voi sairastua alzheimeriin jo päälle viisikymppisenä, muistisairas äiti/isähän on parasta mitä lapsi voi teini-iässä saada. Fyysisistä sairauksista puhumattakaan joita saa myös urheilulliset ja normipainoiset ihmiset. Toki nuorempiakin ihmisiä sairastuu, mutta viidenkympin jälkeen sairastuminen on jo todennäköisempää kuin se ettei sairastu. Ihmisillä on jotenkin outo kuvitelma jos ei nyt ikuisesta nuoruudesta niin ainakin ikuisesta elämästä.. Ei osata ollenkaan ajatella sitä, että vaikka nyt just onkin tosi jaksava ja pirteä olo niin sama fiilis tuskin on enää 10-15 vuoden päästä. Ihminen ikääntyy kokoajan ja sen vauhti seurauksineen vaan kiihtyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vitsi onpas tullu kommentteja!!!! Kaikki kahlasin läpi ajatuksen kanssa ja yritän tässä jotain tolkkua saada pään sisälle, kun ajatukset on siellä ihan sikinsokin. Kiitos ihan kaikille vastanneille <3
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö sitä täältä kysyä? Eikös tuollaiset päätökset tehdä itse miettien? Ei välttämättä enää edes tärppää tuossa iässä ja voi tulla keskenmenoja jos tärppääkin. Jos oikeasti haluatte lapsen ja elää lapsiperhe-elämää ja palvella sitä lasta koko ajan, niin yrittäkää. Jos taas muu elämä kuin Hoplopit, leikkipuistot, uhmakohtaukset kuulostaa kivemmalta niin sitten ei. Minä en tuossa iässä enää haluaisi lasta. Nauttikaa siitä vapaudesta mikä on. Voipi olla aikamoinen elämänmuutos kun on noin pitkään elänyt vapaasti. Kyse on siis lähinnä kiinni siitä, oletko valmis enimmäkseen uhraamaan oman elämäsi toisen hyväksi 24/7. Ja itselläni on lapsi, että tiedän millaista tämä on.
No et kai lasta enää halua tuossa iässä jos olet sen jo kokenut aiemmin. Mitä jos sinulla ei olisikaan lasta/lapsia? Tilanne voisi olla eri.
Aikamoinen elämänmuutos se on, tuli äidiksi missä iässä tahansa. Ehkä 42 vuotiaana myös nauttii eri asioista kuin 20 vuotiaana tai 30 -vuotiaana. Itse olen tullut äidiksi juuri 22-vuotta täyttäneenä ja olinhan minä silloin tosi lapsellinen ja kapeakatseinen. Nyt 37-vuotiaana nautin ihan eri jutuista. Tulin nyt vielä kolmannen kerran äidiksi vajaa 2 vuotta sitten ja on tämä ihan erilaista. Seesteisempää. Juoksut on juostu ja nautin kotielämästä. Myös arvot ovat muuttuneet. On matkusteltu kun on haluttu näyttää lapsille maailmaa ja on käyty teattereissa ja museoissa. Ihmetellään luontoa kuopuksen kanssa ja kiire on kadonnut elämästä.
Voisin itse ajatella että saisin vielä yhden lapsen lisää 40+ vuotiaana. Tosin jää varmaan haaveeksi kun sitten haluaa nauttia jo ajasta miehen kanssa kahden. En tiedä.Mieheni tuli isäksi ekaa kertaa 37-vuotiaana. Hyvin on sopeutunut lapsiperhearkeen eikä ole ollut shokki. Nyt seuraavan lapsen sai kun oli 45-vuotias. Yhdessä ollaan oltu 11 vuotta ja voin sanoa että eletään suhteen parasta aikaa iltatähden kanssa 😊
Ap:lle sanon että jos siltä tuntuu niin miksei 😊 Toivotaan että vielä tärppää ja kaikki sujuisi hyvin! Harvemmin sitä lasta katuu. Varsinkin kun lapsi on jo vähän isompi niin hänen kanssaan on kiva tehdä kaikenlaista!
Tai sitten ei, kun ei millään jaksaisi niin paljon tekemistä ja aktiviteettia mitä muksu. Ap olisi jo liki 55-vuotias kun lapsi on 10-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän naisen, joka sai lapset 46-, 47- ja 48-v ja ihan luomusti, koska siihen aikaan mitään hedelmöityshoitoja ollut olemassakaan. Lasten äiti eli yli 90-vuotiaaksi. Isä kyllä kuoli jo 20 v aiemmin, mutta oli lapset kuitenkin jo aikuisia.
Kyllähän näitä aina on ollut. Minun ystäväni mummo sai viimeisen lapsen 50-v , taatusti luomuna, eikä olisi ehkä enää halunnut.
Lähes kaikilla joilla silloin ennen aikaan oli paljon lapsia, viimeinen oli saatu " vanhana".
Siihen aikaan ei ollut oikein soveliasta kieltäytyä seksistä, vaikka kyllähän sitäkin jotkut naiset teki . Siksi lapsia sitten syntyi yli 40- v. naisille useinkin.
Kyllä, yleensä nämä 40+ luomusti raskaaksi tulevat saavat nimenomaan iltatähtensä 40+. On epätodennäköistä saada esikoinen luomusti 40+, iltatähti nappaa vähän helpommin naisilla, jotka ovat jo elämässään olleet raskaana. Vaikka eivät olisi saaneet lasta, kunhan ovat olleet raskaana. Esikoinen ei nappaa todellakaan kovin helposti enää yli 40-vuotiaalla naisella. Seuraava raskaus on usein toista helpompi, tietenkin hedelmällisen iän sisällä.
Lisäksi tuo 50 v luomuna on varmaan melkein Suomen ainoa. Oletko varma, että oli 50 v? Näitä 50 v luomuraskautujia ei nimittäin kohtaa läheskään joka vuosi, on jo todella poikkeuksellista. Oliko lapsi muuten terve?
Oma isäni syntyi 40-vuotiaan äidin kuopukseksi, tiedän kyllä, että tämä on mahdollista. Nykypäivänä näitä 40-vuotiaita ensisynnyttäjiä on suhteessa enemmän, kiitos lahjoitettujen munasolujen. Mikä vääntö tästä aina tulee, että kuinka pitkään hedelmällisyys kelläkin jatkuu? Ja miksi? Se on ihan naiskohtaista, mutta kyllä aikalailla yleistäen voi sanoa, että 40-vuotias on useammin myöhässä yrittämään esikoista. Suurin osa 40-vuotiaista lapsettomista jää lapsettomiksi vaikka kuinka monen kaverin mummo olisi vielä sen ikäisenä tullut äidiksi.
Aloittaja tässä pohti onko yrittäminen heidän tilanteessaan järkevä ajatus. Voi olla, voi olla, että lapsi sopisi heidän elämäänsä hyvin ja hän olisi hyvä äiti. Kuitenkin oma neuvoni (vain sen vuoksi, että ikää on) on, että keskittyisitte parisuhteeseenne ja keksisitte myös erilaisia unelmia. Koska Jos sitä lasta ei tule.
Unelmoikaa miten voitte vapaina aikuisina kehittää ja toteuttaa itseänne ja osallistua yhteiskuntaan vaikka harrastusten ja vapaaehtoistyön kautta. Ehkä sellaisiin unelmiin olisi fiksumpaa käyttää aikansa ja energiansa kuin lapsen yrittämiseen 42-vuotiaana. Ja jos sattuisi tulemaan luomusti niin sitten tulisi. Yrittällä yrittämään en suosittele enää alkamaan. Keksikää loppuelämällenne toinen käyttötarkoitus.
Kristiina xx kirjoitti:
Hei ap, tsekkaa tää :
Kuinka kauan olet seurustellut miesystäväsi kanssa?
Minkä ikäinen miesystäväsi on?
Onko hänellä omia lapsia? Jos on, niin minkä ikäisiä?
VASTAA, AP!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän naisen, joka sai lapset 46-, 47- ja 48-v ja ihan luomusti, koska siihen aikaan mitään hedelmöityshoitoja ollut olemassakaan. Lasten äiti eli yli 90-vuotiaaksi. Isä kyllä kuoli jo 20 v aiemmin, mutta oli lapset kuitenkin jo aikuisia.
Huhuhu! Hahaha! Suositteletko tätä ratkaisua? Varmaan hiton kivaa paapoa 2, 3 ja 4-vuotiasta kun "oho?" itselle iskee kuumat aallot ja muut vaihdevuosioireet siinä 50 v. Koska ne vaihdevuodet vaan iskee vaikkei niitä vielä 47 v olisi kuulunut. Ja se VAIKUTTAA jaksamiseen lasten kanssa vaikka olisi iso talo ja vanha mies!
Lisäksi todennäköisyys elää terveenä (ei vaikeasti sairaana tai jopa kuolemansairaana) äitinä lapsesi lapsuus ja nuoruus (18 v) on aiiivan eri luokkaa jos saat lapsen 46 v kuin 20 v aiemmin.
Ainiin. Et maininnut, että lapset olivat terveitä. Varmaan koska eivät ihan olleet?
Jos kyseistä naista on edes olemassa niin epäilen, että oli vain ruma ja arvioit hänen ikänsä naaman perusteella. Eli oikeasti olikin 36, 37 ja 38 lapset saadessaan.
Oletko vähän yksinkertainen? En suositellut yhtään mitään, kerroin vain tämän erään naisen tapauksen. Ja tarkoitin sillä sitä, että on aivan mahdollista raskautua yli 40-v, en mitään muuta. Ei 42-v ole mitenkään vanha äidiksi, tiedän lukuisia tuon ikäisiä ja vähän vanhempiakin äidiksi tulleita. Veljeni vaimo sai lapsen 44-v, sukumme vanhin synnyttäjä on ollut 51-v. Suomen vanhin synnyttäjä taisi olla 56-v.
Ja tämän naisen tarina on ihan varmasti tosi, tunnen oikein hyvin nämä hänen lapsensa jokaisen ja myös naisen tiesin. Kyllä nämä lapset ovat kaikki ihan terveitä. Yhden lapsi (siis naisen lapsenlapsi) on puolisoni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän naisen, joka sai lapset 46-, 47- ja 48-v ja ihan luomusti, koska siihen aikaan mitään hedelmöityshoitoja ollut olemassakaan. Lasten äiti eli yli 90-vuotiaaksi. Isä kyllä kuoli jo 20 v aiemmin, mutta oli lapset kuitenkin jo aikuisia.
Kyllähän näitä aina on ollut. Minun ystäväni mummo sai viimeisen lapsen 50-v , taatusti luomuna, eikä olisi ehkä enää halunnut.
Lähes kaikilla joilla silloin ennen aikaan oli paljon lapsia, viimeinen oli saatu " vanhana".
Siihen aikaan ei ollut oikein soveliasta kieltäytyä seksistä, vaikka kyllähän sitäkin jotkut naiset teki . Siksi lapsia sitten syntyi yli 40- v. naisille useinkin.Kyllä, yleensä nämä 40+ luomusti raskaaksi tulevat saavat nimenomaan iltatähtensä 40+. On epätodennäköistä saada esikoinen luomusti 40+, iltatähti nappaa vähän helpommin naisilla, jotka ovat jo elämässään olleet raskaana. Vaikka eivät olisi saaneet lasta, kunhan ovat olleet raskaana. Esikoinen ei nappaa todellakaan kovin helposti enää yli 40-vuotiaalla naisella. Seuraava raskaus on usein toista helpompi, tietenkin hedelmällisen iän sisällä.
Lisäksi tuo 50 v luomuna on varmaan melkein Suomen ainoa. Oletko varma, että oli 50 v? Näitä 50 v luomuraskautujia ei nimittäin kohtaa läheskään joka vuosi, on jo todella poikkeuksellista. Oliko lapsi muuten terve?
Oma isäni syntyi 40-vuotiaan äidin kuopukseksi, tiedän kyllä, että tämä on mahdollista. Nykypäivänä näitä 40-vuotiaita ensisynnyttäjiä on suhteessa enemmän, kiitos lahjoitettujen munasolujen. Mikä vääntö tästä aina tulee, että kuinka pitkään hedelmällisyys kelläkin jatkuu? Ja miksi? Se on ihan naiskohtaista, mutta kyllä aikalailla yleistäen voi sanoa, että 40-vuotias on useammin myöhässä yrittämään esikoista. Suurin osa 40-vuotiaista lapsettomista jää lapsettomiksi vaikka kuinka monen kaverin mummo olisi vielä sen ikäisenä tullut äidiksi.
Aloittaja tässä pohti onko yrittäminen heidän tilanteessaan järkevä ajatus. Voi olla, voi olla, että lapsi sopisi heidän elämäänsä hyvin ja hän olisi hyvä äiti. Kuitenkin oma neuvoni (vain sen vuoksi, että ikää on) on, että keskittyisitte parisuhteeseenne ja keksisitte myös erilaisia unelmia. Koska Jos sitä lasta ei tule.
Unelmoikaa miten voitte vapaina aikuisina kehittää ja toteuttaa itseänne ja osallistua yhteiskuntaan vaikka harrastusten ja vapaaehtoistyön kautta. Ehkä sellaisiin unelmiin olisi fiksumpaa käyttää aikansa ja energiansa kuin lapsen yrittämiseen 42-vuotiaana. Ja jos sattuisi tulemaan luomusti niin sitten tulisi. Yrittällä yrittämään en suosittele enää alkamaan. Keksikää loppuelämällenne toinen käyttötarkoitus.
Jos ihan faktoista puhutaan, niin puolet 40-vuotiaista saa luomuna lapsen vuoden yrityksellä.
Eli olet väärässä, onneksi.
Saa kai sitä yrittää vaikka 70-vuotiaana. Eri asia, tuleeko mitään tulosta.
Ennen vanhaan oli ihan arkipäivää, että lapsia saatiin vielä yli 40-vuotiaana. Itse olen viisikymppinen, enkä jaksaisi enää pieniä lapsia itselläni, mummon päiviä kyllä jo odottelen, kun omat lapset on jo aikuisia/lähes aikuisia. Mutta varmasti sitä vaan jaksaisi, jos tilanne olisi se, että olisi niitä pieniä lapsia. Oma äitini sai minut 41-vuotiaana ja oli kyllä täysin terve yli 80-vuotiaaksi. Nyt sai juuri alzheimer-diagnoosin, mutta onkin jo yli 90-v. Aikoinaan ala-asteella luokallani oli monta, joiden äiti oli samaa ikäluokkaa oman äitini kanssa, moni oli vanhempikin, eikä sitä pidetty mitenkään outona.
Lestadiolaiset saavat edelleen lapsia jopa lähellä viittäkymppiä. Mitenkähän he pärjäävät ja jaksavat? Te teette kaikesta aina hirveän vaikeaa täällä. Kaikki pitää suunnitella ja miettiä viimeisen päälle, ei ihme, että on niin paljon masennusta ja ahdistusta. Eläkää hyvät ihmiset!
Nimenomaan, tilastojen todennäköisyydet ovat vain keskiarvoja. Eivät mitään yksilöllisiä todennäköisyyksiä.
Se, että joku on 40v. täysin lisääntymiskyvytön, ei sulje pois muiden raskautumismahdollisuuksia. Joillain on keskivertoa huonompi hedelmällisyys parikymppisenäkin.