Miksi suurin osa naisista väittää olevansa erilaisia kuin muut naiset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes jokaisessa ”syvähaastattelussa” haastateltava nainen toteaa, että oli pienenä villi poikatyttö, joka enemmin kiipeili puissa kuin leikki nukeilla. Ja toinen vakiofraasi on, että viihdyn paremmin miesten seurassa kuin naisten kanssa juoruamassa ja juttelemassa meikeistä.

Ja nämä ominaisuudet tekevät naisesta oman mielensä mukaisesti muka erilaisen tavallisiin naisiin verrattuna.

Jaa, no minä en lue bimbojen haastatteluja. Siksi asia ei ollut minulle tuttu.

Ja tämänkin takia olet tietysti uniikki lumihiutale. Anna kun arvaan, luet vaan Tekniikan Maailmaa, Tieteen kuvalehtä ja NY Timesia?

Ollaan niinku sillee niinku kaikki eri ihmisistä tulleita naisia niinku niin jo perimä niinku tekee meistä kaikista erilaisia mutta osalla on sitten niinku samoja taustoja ja niinku se vaikuttaa et tulee samanlaisia asioita niinku tehtyä monien muiden naisten kanssa. Niin silloin ne vaikuttaa samanlaisilta mutta niinku nämä yksilöt jotka korostavat erilaisuutta ovat niinku ärsyttäviä.

Ihmiset haluavat olla yleensä jotakin muuta mitä ovat. Tavikset haluavat olla erityisiä.

"olen erilainen ja harrastan ruuanlaittoa sekä liikuntaa"

Sitten se yläviistoselfie .

Kävellen haetaan mikropitsa kun katsotaan temppareita illat.

En allekirjoita otsikon väitettä siitä, että "suurin osa" naisista väittää olevansa erilaisia kuin muut naiset. Moni kyllä käy tietyssä ikä- ja kehitysvaiheessa läpi sen "en oo niinkuin muut tytöt" -vaiheen mutta yleensä se kyllä laantuu aikuisuudessa. Yleisesti ottaen voisi sanoa, että ihmiset ovat erilaisuudessaan hämmentävän samanlaisia keskenään. Erilaisuuksista ei vain ole usein tapana jutella julkisesti, vaikka se voisi yhteiskunnan ilmapiiriä tuulettaakin.

Toisaalta ymmärrän kyllä senkin, että jotkut naiset voivat tuntea olonsa erilaiseksi. Erityisesti vapaaehtoisesti lapsettomat ja välinpitämättömästi deittailuun suhtautuvat naiset saavat usein osakseen kylmää ja holhoavaa kohtelua naisporukoissa. Jos koko ajan saa palautetta omasta erilaisuudestaan, niin kyllä sen määreen omaksuu osaksi identiteettiään. Kovimmin naisten välistä sisaruutta julistavat ovat monesti niitä ahdasmielisimpiä, joille on olemassa ainoastaan yksi ainoa tapa olla nainen. Vastapainona hiljaisemmat ja asiakeskeisemmät naiset ovat monesti suoranaisia timantteja, ystävinä luotettavia ja hyvin älykkäitä.

No, en ole vielä törmännyt toiseen naiseen joka harrastaa sotahistoriaa ja kerää antiikkisia aseita, eritoten miekat ja erilaiset pistimet.

Mutta ehkä olen vaan ennakkoluuloinen ja tää onkon peruspirkkojen normisettiä :)

Vierailija kirjoitti:

No, en ole vielä törmännyt toiseen naiseen joka harrastaa sotahistoriaa ja kerää antiikkisia aseita, eritoten miekat ja erilaiset pistimet.

Mutta ehkä olen vaan ennakkoluuloinen ja tää onkon peruspirkkojen normisettiä :)

Se että sinulla on kaksi melko harvinaista harrastusta, ei tee sinusta erilaista kuin muut naiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, en ole vielä törmännyt toiseen naiseen joka harrastaa sotahistoriaa ja kerää antiikkisia aseita, eritoten miekat ja erilaiset pistimet.

Mutta ehkä olen vaan ennakkoluuloinen ja tää onkon peruspirkkojen normisettiä :)

Se että sinulla on kaksi melko harvinaista harrastusta, ei tee sinusta erilaista kuin muut naiset.

No, kertokaa nyt, mitä vielä lisäksi tarvitaan! Fyysinen vamma? Eläminen nudistikommuunissa yhteiskunnan ulkopuolella? Riittääkö??

t. Ei tuo aiempi

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa? Jos joku kanssasisar ilmoittaa olevansa erilainen kuin muut naiset, pidän häntä misogyynisenä oman sukupuolen vihaajana. Yleensähän tällaisella yritetään kehua itseään ja väittää, että naisilla yleiset piirteet ovat jotenkin huonoja. Ja lisäksi pöljänä, koska on yksinkertaisesti vain tyhmää kuvitella, että naiset tai miehet ovat kaikki keskenään samanlaisia.

Tällä palstalla on hirveää naisvihaa. Arabimieheni ei ikinä moista tee ja hän pitää mua prinsessana. Olen jo sen takia erilainen muihin naisiin verrattuna koska nämä naiset paheksuu omaa naiseuttaan ja koittavat olla vahvoja naisia. Totta kai sen katkeruuden ymmärtää kun oma mies ei toimi samalla lailla kuin omani:ojentaa mulle käden kun nousen autosta, avaa oven, kantaa kauppakassit enkä saa edes laukkuakaan kantaa. Tunnen itseni prinsessaksi arabin seurassa. Suosittelen naiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä käytä tuota fraasia, mutta kun oikein mietin, niin poikkean kyllä ainakin yleisestä naiskäsityksestä. En ole aikaansaava, pirskahteleva, sosiaalinen, sisustustaitoinen, en osaa leipoa, en osaa käsitöitä, en ymmärrä kulttuurin päälle jne. Ja itse ainakin pidän noita oikein positiivisina ominaisuuksina, joita naisena olemiseen usein liitetään. Toisaalta sitten olen kuitenkin hyvin tavallinen nainen yleisen mittapuun mukaan: empaattinen, ujo, teen hyvää ruokaa (mutta joo, en pidä ruoanlaitosta), pidän kodin siistinä, kannatan pehmeitä arvoja jne.

Eli aika 50-50. 

Eli ylläpidät stereotypioita naisille. 

Voi olla, kun myönnän, että nuo ovat feminiinisiksi luokiteltuja ominaisuuksia. Osa löytyy, osa ei. On myös maskuliiniseksi miellettyjä ominaisuuksia, joista osa osuu, osa ei. Yhtä lailla, kuin moni noista mainitsemistani voi vastaavasti aivan yhtä hyvin täsmätä miehiin ja muunsukupuolisiin/sukupuolettomiin.

Voi nyt helvetti tuon muunsukupuolisuus-termin kanssa. Ei ole ihme, miksi jotkut naiset alkaa kuvittelemaan olevansa muunsukupuolisia, jos haluavat vaikka lyhyemmät hiukset! Ei kukaan mieskään tee pitkistä hiuksistaansa muuta sukupuolta enkä tunne edes sellaista, joka pukeutuu välillä naisten vaatteisiin eli on transvetiitti. Ei hän pukeudu kaiken aikaa niihin naisten vaatteisiin, vaan se on lähinnä fetissi. Eikä koe edes olevansa nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, en ole vielä törmännyt toiseen naiseen joka harrastaa sotahistoriaa ja kerää antiikkisia aseita, eritoten miekat ja erilaiset pistimet.

Mutta ehkä olen vaan ennakkoluuloinen ja tää onkon peruspirkkojen normisettiä :)

Se että sinulla on kaksi melko harvinaista harrastusta, ei tee sinusta erilaista kuin muut naiset.

No, kertokaa nyt, mitä vielä lisäksi tarvitaan! Fyysinen vamma? Eläminen nudistikommuunissa yhteiskunnan ulkopuolella? Riittääkö??

t. Ei tuo aiempi

Nuo on jo vähän parempia esimerkkejä erilaisuudesta. Harrastuksia kun on miljoonia erilaisia, niin keskenään muuten hyvinkin samanlaiset ihmiset voivat harrastaa hyvinkin erityyppisiä juttuja.

Keräily ja historia nyt kuitenkin ovat aika tavanomaisia juttuja, kohteesta huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa? Jos joku kanssasisar ilmoittaa olevansa erilainen kuin muut naiset, pidän häntä misogyynisenä oman sukupuolen vihaajana. Yleensähän tällaisella yritetään kehua itseään ja väittää, että naisilla yleiset piirteet ovat jotenkin huonoja. Ja lisäksi pöljänä, koska on yksinkertaisesti vain tyhmää kuvitella, että naiset tai miehet ovat kaikki keskenään samanlaisia.

Ei ole naisvihaa ja suomalaiseen kulttuuriin kuuluu, että täällä arvostetaan rohkeaa ja itsenäistä naista. Muslimimaissa nainen on sitten olemassa vain miestä varten. Juuri sellaiset liian pehmeät ja pöljät naiset on näihin muslimeihin kallellaan. Minä edustan vahvaa femiinisyyttä, en pelkää mekko päälläkään vastustajaa ja puhun kielletyillä sanoilla, mitä ei saa nykyään käyttää sensuurin pelossa. En ole kenenkään miehen edessä hauras olento.

Jaa-a. Mä väitän olevani erilainen, koska poikkean stereotyyppisestä naisesta. Kuten poikkeaa kaiketi enemmistö naisista ainakin tämän päivän Suomessa, jossa nainenkin voi pelata mestaruustasolla lätkää.

En kuitenkaan pidä itseäni mitenkään erikoisen uniikkina, kyllä muutkin naiset pelaa futista, nyplää pitsiä, leipoo, inhoaa siivoamista ja mieluummin pokaa baarista jonkun randomin kuin kärvistelee yksin himoissaan (sinkkuna ollessa). Ulkonäössäni vaalin pitkiä hiuksiani, niiden suhteen olen turhamainen. Muuten saatankin kulkea pihkaisissa ja kuraisissa vaatteissa, raajat mustelmia ja naarmuja täynnä. Olen jo kolmekymppinen, äiti-ihminen, ja ihan parasta on lasten kanssa kiipeillä ja juosta, rakentaa majaa puuhun, ihmetellä ötököitä, rakentaa lumilinnaa... joskus leikkipuistossa sanoinkin eräälle isälle, että tänhän takia mä lapset tein - näyttäisin idiootilta täällä yksinäni riekkumassa :D. Tässä iässä ja elämäntilanteessa sitä kai jo pitäisi naisen käyttäytyä vähän erilailla? On jotenkin niin erikoista, ettei nainen, äiti, vaikuta päällisin puolin aikuistuneelta.

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. Mä väitän olevani erilainen, koska poikkean stereotyyppisestä naisesta. Kuten poikkeaa kaiketi enemmistö naisista ainakin tämän päivän Suomessa, jossa nainenkin voi pelata mestaruustasolla lätkää.

En kuitenkaan pidä itseäni mitenkään erikoisen uniikkina, kyllä muutkin naiset pelaa futista, nyplää pitsiä, leipoo, inhoaa siivoamista ja mieluummin pokaa baarista jonkun randomin kuin kärvistelee yksin himoissaan (sinkkuna ollessa). Ulkonäössäni vaalin pitkiä hiuksiani, niiden suhteen olen turhamainen. Muuten saatankin kulkea pihkaisissa ja kuraisissa vaatteissa, raajat mustelmia ja naarmuja täynnä. Olen jo kolmekymppinen, äiti-ihminen, ja ihan parasta on lasten kanssa kiipeillä ja juosta, rakentaa majaa puuhun, ihmetellä ötököitä, rakentaa lumilinnaa... joskus leikkipuistossa sanoinkin eräälle isälle, että tänhän takia mä lapset tein - näyttäisin idiootilta täällä yksinäni riekkumassa :D. Tässä iässä ja elämäntilanteessa sitä kai jo pitäisi naisen käyttäytyä vähän erilailla? On jotenkin niin erikoista, ettei nainen, äiti, vaikuta päällisin puolin aikuistuneelta.

Voit väittää, mutta kun et ole erilainen. Kaltaisiasi on tuhansia. Erilaisuutesi on vain sterotypioidesi luoma harha.

Olen kuten 100% muistakin naisista, eli minulla ei ole naispuolisia ystäviä, eivätkä muuta naiset oikeastaan halua viettää kanssani aikaa. En viihdy naisporukoissa, tosin ei minua sinne huolittaisikaan, koska olen heidän mielestään tylsä, outo tai muuten epäsopiva heidän joukkoonsa. Olen siis 100 prosenttisesti samanlainen kuin kaikki muutkin naiset, eikö vain? 

Minä ainakin lähden mieluiten liikkeelle oletuksesta, että jokainen on erilainen, oma yksilöllinen persoonansa. Uskon tämän asenteen olevan paljon antoisampi kuin sellaisen, jossa oletusarvoisesti vähättelisin toisten persoonallisuuden ilmentymiä ja kokemusmaailmaa. 😊

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. Mä väitän olevani erilainen, koska poikkean stereotyyppisestä naisesta. Kuten poikkeaa kaiketi enemmistö naisista ainakin tämän päivän Suomessa, jossa nainenkin voi pelata mestaruustasolla lätkää.

En kuitenkaan pidä itseäni mitenkään erikoisen uniikkina, kyllä muutkin naiset pelaa futista, nyplää pitsiä, leipoo, inhoaa siivoamista ja mieluummin pokaa baarista jonkun randomin kuin kärvistelee yksin himoissaan (sinkkuna ollessa). Ulkonäössäni vaalin pitkiä hiuksiani, niiden suhteen olen turhamainen. Muuten saatankin kulkea pihkaisissa ja kuraisissa vaatteissa, raajat mustelmia ja naarmuja täynnä. Olen jo kolmekymppinen, äiti-ihminen, ja ihan parasta on lasten kanssa kiipeillä ja juosta, rakentaa majaa puuhun, ihmetellä ötököitä, rakentaa lumilinnaa... joskus leikkipuistossa sanoinkin eräälle isälle, että tänhän takia mä lapset tein - näyttäisin idiootilta täällä yksinäni riekkumassa :D. Tässä iässä ja elämäntilanteessa sitä kai jo pitäisi naisen käyttäytyä vähän erilailla? On jotenkin niin erikoista, ettei nainen, äiti, vaikuta päällisin puolin aikuistuneelta.

Sinä olet itse luonut päähäsi mallin, jonka perusteella mielestäsi naisen tai äidin ”tulisi” nykyään käyttäytyä, ja sitten kuitenkin käyttäydyt samoin kuin naiset ja äidit ovat tuhansien vuosien ajan käyttäytyneet.

Mietipä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. Mä väitän olevani erilainen, koska poikkean stereotyyppisestä naisesta. Kuten poikkeaa kaiketi enemmistö naisista ainakin tämän päivän Suomessa, jossa nainenkin voi pelata mestaruustasolla lätkää.

En kuitenkaan pidä itseäni mitenkään erikoisen uniikkina, kyllä muutkin naiset pelaa futista, nyplää pitsiä, leipoo, inhoaa siivoamista ja mieluummin pokaa baarista jonkun randomin kuin kärvistelee yksin himoissaan (sinkkuna ollessa). Ulkonäössäni vaalin pitkiä hiuksiani, niiden suhteen olen turhamainen. Muuten saatankin kulkea pihkaisissa ja kuraisissa vaatteissa, raajat mustelmia ja naarmuja täynnä. Olen jo kolmekymppinen, äiti-ihminen, ja ihan parasta on lasten kanssa kiipeillä ja juosta, rakentaa majaa puuhun, ihmetellä ötököitä, rakentaa lumilinnaa... joskus leikkipuistossa sanoinkin eräälle isälle, että tänhän takia mä lapset tein - näyttäisin idiootilta täällä yksinäni riekkumassa :D. Tässä iässä ja elämäntilanteessa sitä kai jo pitäisi naisen käyttäytyä vähän erilailla? On jotenkin niin erikoista, ettei nainen, äiti, vaikuta päällisin puolin aikuistuneelta.

Minä riekun, leikin, kiipeilen ja rakentelen lumilinnoja ilman lapsia, enkä siltikään määrittele itseäni erilaiseksi. Olen keski-ikäinen. Jos joku ajattelee että näytän idiootilta näitä yksin tehdessäni, niin sitten ajattelee. En tarvitse lapsia suojakseni.

Koska naisista elää paljon kummallisia stereotypioita, joilla ei ole juuri minkäänlaista totuuspohjaa, ja joita oikeasti näkee vain populaarikulttuurissa - minkä vuoksi kaikki kuvittelevat niiden olevan laajalle levinneitä normeja, kun ne tulevat joka käänteessä vastaan.

Sitten naiset katsovat niitä ja itseään ja toteavat, etten minä kyllä tuollainen ole, mutta olettavat yhä, että "kaikki" toiset ovat.

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. Mä väitän olevani erilainen, koska poikkean stereotyyppisestä naisesta. Kuten poikkeaa kaiketi enemmistö naisista ainakin tämän päivän Suomessa, jossa nainenkin voi pelata mestaruustasolla lätkää.

En kuitenkaan pidä itseäni mitenkään erikoisen uniikkina, kyllä muutkin naiset pelaa futista, nyplää pitsiä, leipoo, inhoaa siivoamista ja mieluummin pokaa baarista jonkun randomin kuin kärvistelee yksin himoissaan (sinkkuna ollessa). Ulkonäössäni vaalin pitkiä hiuksiani, niiden suhteen olen turhamainen. Muuten saatankin kulkea pihkaisissa ja kuraisissa vaatteissa, raajat mustelmia ja naarmuja täynnä. Olen jo kolmekymppinen, äiti-ihminen, ja ihan parasta on lasten kanssa kiipeillä ja juosta, rakentaa majaa puuhun, ihmetellä ötököitä, rakentaa lumilinnaa... joskus leikkipuistossa sanoinkin eräälle isälle, että tänhän takia mä lapset tein - näyttäisin idiootilta täällä yksinäni riekkumassa :D. Tässä iässä ja elämäntilanteessa sitä kai jo pitäisi naisen käyttäytyä vähän erilailla? On jotenkin niin erikoista, ettei nainen, äiti, vaikuta päällisin puolin aikuistuneelta.

Siis sanooko sinulle toiset naiset koko ajan, että onpa erikoista kun olet nainen, äiti, ja rakennat lastesi kanssa lumilinnaa, kyllä sinun pitäisi tuossa iässä jo käyttäytyä vähän eri lailla, vai oletko itse luonut kuvitteellisen norminaisen mielessäsi ja pidät itse yllä aiheesta monologia?