Muisti taas miksi en käy baareissa. Oli taas todella nöyryyttävä kokemus :(

Ei ole kyse mistään kikuleista tai saamisesta. Itse en ole koskaan käynyt yöelämässä seksin perässä.

On vaan todella ankeaa ja lannistavaa tuntea itsensä näkymättömäksi ja mitättömäksi. Kun on laittautunut ja valmistautunut, viettänyt kivan alkuillan ja sitten baarissa se hyvä nätti olo menee kuin viemäristä alas. Joskus olen lähtenyt vaan kotiin kesken kaiken kun oli vaan niin paska fiilis, eikä se muuksi muutu.

Vierailija kirjoitti:

"Jokainen ihminen kaipaa tunnetta, että hyväksytty toisten ihmisten silmissä."

Tuli tästä lauseesta paljon ajatuksia mieleen. Ensiksi haluan sanoa, että minusta kaverisi teki väärin ja hän olisi tavallaan pitänyt ottaa myös sinut huomioon ja miettiä miltä sinusta tuntuu. Muuten voin itse sanoa etten tavallaan koskaan ole tähän mennessä saanut tuntea sitä tunnetta, että olisin hyväksytty. Minua on jo hyvin nuoresta asti pilkattu ties mistä ja koko ulkonäkö arvosteltu ja "persoona" myös. Sen takia tunnen etten kelpaa ja olen aina se ulkopuolinen. Nämä kokemukset ovat toisaalta opettaneet sen, etten enää tavallaan ylläty mistään ja en myöskään enää vaadi toisia hyväksymään minut. Jotenkin  välillä tulee ajatus, että ajatelkoon muut sitten mitä haluavat, kun en rupea itseäni muiden takia muuttamaan, kun olen kärsinyt jo tarpeeksi kaikkea asiattomuutta. Joku varmasti nyt ajattelee, että olen joku todella ruma ihminen, mutta kuitenkin olen vielä melko tavallinen silti ja aina ei ole niiden pilkkaajienkaan ulkonäössä niin kehumista ollut. En voi silti sanoa, ettei tämä kaikki välillä "masentaisi" ja olisin kyllä halunnut eri tien itselleni. Olen kuitenkin itsetunnon puolella aika paljon muita "jäljessä" ja tavallaan vaikeaa ajatella itsestä myönteistä. Näiden asioiden takia tavallaan tuo lause toi paljon kaikkea mieleen ja mietin millainen ihminen olisin jos olisin saanut hyväksyntää. Kuitenkin nytkin yritän aina olla positiivinen ihminen ja miettiä kaikkea myös muiden kannalta. Tämän vuoksi en varmaan tuomisi kuin kaverisi.

Hyvää pohdintaa. Kyllä minäkin olen pohtinut sitä, että miksi mua satutti tuo ilta niin paljon. Kyllä voin myöntää mulla olevan itsetunto-ongelmia. Ei pelkästään se, että känniset miehet eivät iske, ole syy pahaan olooni tällä hetkellä. Kyse on paljon syvemmästä ongelmasta. 

Enemmän on kyse siitä, että mä niin toivoisin olevani kuten muut. Tuntea olevani nätti ja mukavaa seuraa. Ihan myös se, että olisi ihanaa joskus pitää hauskaa ilman ulkonäköpaineita. Niitä mulla oli ihan liikaa tuona iltana. Siksi tajusin, että en pidä baareista. Siellä ulkonäkö on niin isossa osassa ja mulla on sen kanssa ongelmia muutenkin. 

Jokainen haluaa tietysti tuntea olevansa kiinnostava jaa haluttu. Mutta sitä hyväksyntää ei välttämättä kaannaata hakea baarista. Sellä baarissa lähestytään yleensä niitä, jotka on helposti lähestyttäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole sulmälaseja eikä ylipainoa ja ikinä ei ole baarissa kukaan lähestynyt. Syy:olen todella lyhyt.

Tykkään lyhyistä, varsinkin jos ovat pieniä ja siroja. 

t: mies 175cm 33v

Voi,olisitpa osunut kohdalle.

Oma kokemukseni on onnistuneesta baari-illasta, että kun itse on aktiivinen ja hakeutuu juttusille, oma hyvä olo heijastuu kaikkialle. Karaokebaarissa juttelen ihan kaikille, niille yksin jätetyillekin, pyydän tanssimaan yhdessä porukassa, en hitaita, sellaista seuraa en kaipaa. Hauskanpito on se juttu mihin panostan, teen kaikkeni, että yleisfiilis on katossa. Joskus bonuksena tienaan tällä ilmaiset juomat baarin puolesta, ihan pyytämättä :D baari-isännät arvostavat näköjään korkealle tunnelman nostattajia. Mutta siis, vinkkini, pidä hauskaa ja huolehdi että muillakin on! Kaikki hyvä tulee siinä sivussa.

Hankkikaa baana-piilolinssit joka valittaja. Ei ne sattumalta ole CONTACT lenses.

Voi ap, minulle tuli kyllä todella paha mieli sinun puolestasi ja pystyn myös samaistumaan täysin.

Oma kokemukseni on vieläpä sellainen, että sinkkuna ollessani sovin kahden varatun ystäväni kanssa, että he lähtisivät minulle baariin "seuraksi" kun minä lähtisin miestarjontaan tutustumaan. Ihan yksin kun en halunnut mennä, ja jos minulla olisikin ns. flaksi käynyt, olisi näille kavereille ollut toisistaan seuraa. Oli ihan kamalaa, kun näitä ystäviäni tultiin vuoronperään iskemään pöytään asti (eli eipä toiminut "akkalauma" minkäänlaisena pelotteena), ja minä jäin ihan yksin. Yritin myös itse ottaa kontaktia miehiin, mutta tuloksetta, eli juurikin yksinäni norkoilin tiskillä ja terassilla. Ja ehkä kaikista surkeinta oli, että nämä ystäväni eivät edes oikein ymmärtäneet, miksi minä mieleni pahoitin.

Tuntui vaan niin uskomattoman epäreilulta, että minä jäin ihan näkymättömäksi, vaikka olinkin porukan ainoa sinkku. Toki eiväthän nämä miehet tienneet ystävieni parisuhdestatusta, mutta olisivat nämä ystäväni silti voineet vähän miettiä. Heidän mielestään kun "ainahan sitä jutella saa" (mikä on täysin totta myös) vaikka nämä miehet kyllä olisivat muutakin halunneet kuin vain jutella. En muuten enää ole näiden ystävien kanssa baariin lähtenyt, vaikka muuten kivoja ovatkin.

Itse nuorempana totuin siihen, että sain huomiota baarissa ja miehet tuli iskemään. Sitten kerran menin kaverin superkauniin kaverin kanssa baariin ja olin ilmaa miehille. Oli sellainen paluu maan pinnalle ja nöyräksi tekevä kokemus.

Tuntuihan se kamalalta silloin, mutta ihan hyvä perustaa itsetunto johonkin muuhun kuin miehiltä saatavaan huomioon baarissa. Kauneus on katoavaista ja aina tulee joku kauniimpi joka syrjäyttää toisen. 

Ei kannata verrata itseään muihin. Ja jos baarissa käyminen tekee jatkuvasti pahan olon, miksi mennä?

Tai jos haluaa mennä tanssimaan tms. niin menee sellaisella asenteella että pitää hauskaa ja miesten huomiosta viis. Ei ehkä paras ajatus mennä kahdestaan sinkun kanssa?

Kun näitä keskusteluja täällä lukee, ei uskoisi, että Suomessa kuitenkin muodostuu parisuhteita koko ajan – kaikesta huolimatta ihmiset löytävät toisiaan ja rakastuvat. :)

En käy baareissa. Eivät ne mitään auta.

t. YKSINÄINEN IHMINEN

On totta, että miehet ei todellakaan pidä edes normaalipainosista vaan nimenomaan alipainosista. Olen itse normaalipainonen ja ystäväni sairaalloisen alipainonen (BMI alle 15 anoreksian takia) ja hänelle aina riittää seuraa, vaikka on ihan riutuneen oloinenkin tuon kamalan sairauden takia. Jos miehet voisivat päättää niin kaikki naiset olisivat vaarallisen alipainosia. Kukaan mies ei tykkää naisesta, jonka BMI on yli 18 ja tästä syystä olen alkanut riuduttaa itseäni jotta saan miehen.

Vierailija kirjoitti:

On totta, että miehet ei todellakaan pidä edes normaalipainosista vaan nimenomaan alipainosista. Olen itse normaalipainonen ja ystäväni sairaalloisen alipainonen (BMI alle 15 anoreksian takia) ja hänelle aina riittää seuraa, vaikka on ihan riutuneen oloinenkin tuon kamalan sairauden takia. Jos miehet voisivat päättää niin kaikki naiset olisivat vaarallisen alipainosia. Kukaan mies ei tykkää naisesta, jonka BMI on yli 18 ja tästä syystä olen alkanut riuduttaa itseäni jotta saan miehen.

Ei pidä paikkaansa. Minä olen saanut hyvin seuraa aina vaikka normaalipainoinen olenkin (alarajalla tosin), kuin myös normaalipainoiset ystäväni. Sen sijaan huomattavan alipainoinen ystäväni jää baarissa ja muuallakin aina vähemmälle huomiolle. Eli ei se alipaino mitään takaa.

Onko niin iso ongelma jos et päässy eilen hipelöimään jonkun sukukalleuksia

Baarissahan käydään niin kauan, että tulee niitä onnistumisia. Epäonnistumisen kuuluu paradoksaalisesti kannustaa menemään baariin vielä toisenkin kerran ja niin monta kertaa, ettei enää tarvitse. 

Vierailija kirjoitti:

Kerrotaanpa nyt vielä niille jotka eivät tajua.

Yritin oikeasti panostaa ulkonäkööni, mutta silti en saanut huomiota. Jokainen ihminen kaipaa tunnetta, että hväksytty toisten ihmisten silmissä. Minä jäin täysin vaille tuota kokemusta baari-iltana. Kukaan mies ei lähestynyt minua ja tämä oli kyllä aikamoinen kolaus itsetunnolle. Näen miten kaveria ja muita naisia kyllä viedään. Väkisinkin ajattelee, että minä vika minussa on.

Miksi en itse lähestynyt? Jos näen miten kaveria isketään, olisi minun pitänyt saada aika iso rohkeusryöppy jostakin, että olisin tuon jälkeen itse iskenyt yhtään ketään. Kyllä edelleen on yleisempää. että mies on se aloitteentekijä. Kyllä niitä rohkeita naisiakin löytyy, jotka iskevät, mutta kenties heillä on kokemus kelpaavuudestaan. Minä en sitä saanut tuona iltana ollenkaan. 

Olisin ehkä voinut yrittää jutella niiden ujojen miesten kanssa, jotka eivät uskalla iskeä ketään. Siksi yritinkin saada katsekontaktia, mutta nämä keskittyivät juttelemaan kavereidensa kanssa. Olivat ehkä varattuja tai eivät hakeneet seuraa. Jäin siis yksin. 

Olen ollut tuossa tilanteessa. Itse aloin saada seuraa, kun lakkasin yrittämästä saada sitä. Kävin baareissa, kaverin kanssa tai yksin, pidin hauskaa, enkä kiinnittänyt miehiin mitään huomiota. Miehiä alkoi olla jonoksi asti. Aiemmin olin aina ollut baareissa haku päällä ja aika epätoivoinen -eikä kukaan vilkaissutkaan minuun päin. Aikaa tästä kaikesta on kyllä jo kymmenen vuotta, en tiedä, mikä miehiä nykyään houkuttaa...

Vierailija kirjoitti:

Tuttua. Tajusin vasta pari vuotta sitten, että taitaa johtua silmälaseista. Vaikka ne on aina valittu siten, että varmasti sopivat kasvonpiirteilleni ja mielestäni näytän lasit päässäkin ihan hyvältä. Ja mistä tämän tajusin? Ensimmäistä kertaa mua yritettiin iskeä, kun kaverit jäi vielä tanssimaan ja itse menin pöytään huilaamaan. Lyhyen keskustelun jälkeen jätkä pyysi, että näyttäisin miltä näytän ilman laseja? Mitä ihmettä. Ilmeisesti baareissa silmälasit on jotenkin turn-off ihmisille?

Ehkä niistä rilleistä vaan tulee sellainen kuva, että siinä on joku perheenäiti/varattu vähän rennosti irroittelemassa eikä ole viitsinyt panostaa maksimaaliseen miestennielemismoodiin asentamalla piilarit kaiken muun lisäksi.

Olen usealta taholta kauniiksi kehuttu nainen, omastakin mielestä ihan nätti tapaus. Silti baarissa aina, siis ihan aina, tullaan iskemään kavereitani, mutta ei minua. Siis ei koskaan. Päättelen tämän johtuvan siitä, että olen varattu ja jotenkin se etten ole kiinnostunut seurasta näkyy kehonkielestäni ja olemuksestani. Ei siis pätkääkään haittaa ettei minua tulla iskemään, mutta uskon, että monen vapaankin kohdalla kyse voi olla kyse jostakin tiedostamattomasta tavasta olla ja viestiä ympärilleen olevansa vapaa ja kiinnostunut. En usko, että tämä on loppujen lopuksi ainakaan ainoastaan ulkonäkökysynys, sillä esim. eräällä hyvinkin tavallisen näköisellä kaverillani on aina vientiä, hänen olemuksensa on sellainen, että imee miehiä luokseen kärpäspaperin lailla.

Vierailija kirjoitti:

Ei aina tärppää. Ja krantut runkkaavat. Keskustelemalla on löytynyt seuraa. Tee tikusta asiaa, vaihda paikkaa jos kerta kaikkiaan ei nappaa. Mut ei sua kotoakaan tulla hakemaan.

Jos laitat osoitteen jakoon kautta maan saattaa muutamakin tulla hakemaan.  Tsemppiä.

On kyllä naiset typeriä. Miehet useimmiten joutuvat lähtemään yksin kotiin baarista. Pakkeja tulee kymmeniltä ennen kun löytyy joku halukas. Useasti todella tylyt pakit. Haukkumista, kiroilua...

Ja sitten prinsessa on täällä itkemässä kun YHDEN kerran ei löytynyt seuraa. Ei viddu.

Mulla kans sama ongelma kuin ap:lla. Tosi turhauttavaa valvoa myöhään ja käyttää paljon aikaa meikkaamiseen ja laittautumiseeb ja maksaahan sekin kun matkustaa yöbussilla, maksaa yökerhon sisäänpääsyn ja juomat, ja sitten lopulta huomaakin, että tuli hukkareissu.

Myö s silloin tuntuu turhauttavalta, kun tosi ällö lihava arkivaatteisiin pukeutunut mies tulee iskemään. Tulee sellainen fiilis, että enkö oikeasti parempaa saa.