Eilen oli syntymäpäiväni eikä kukaan muistanut!

Vierailija kirjoitti:

Ehkä miehet ei vaan muista synttäreitä samalla tavalla kuin naiset? Vai mitä mieltä olette? Oma isäni ei muista, eikä mieskään. Tuskin mies tulevaisuudessa lastenkaan synttäreitä muistaa, tai hieman ainakin epäilen kun tuo muisti on noin huono.. T. Ap

Olen sitä mieltä, että kyseessä ei ole sukupuolisidonnainen asia. Minä jouduin viimeksi optikolla miettimään ikääni ja muistin, että minulla oli sinä päivänä synttärit :D No, mieskään ei muista, joten hän panostaa joululahjaa, että siinä on kaikki vuoden lahjat kerralla. Ja kumpikaan meistä ei muista montako vuotta ollaan oltu porukoissa. Se perusarki on meillä paljon tärkeämpää kuin nämä kalenteriin merkityt päivät. 

Vierailija kirjoitti:

Laita post it-lappuja sellaiseen paikkaan, josta mies niitä tavoittaa, että "muista vaimon/avovaimon synttärit" tai "älä unohda onnitella" jos mies ei kertakaikkiaan muista päivämäärää. On tärkeää muistaa edes onnitella syntymäpäivänä, mielellään myös lahja mieheltä.

Kyllä se on kiva, että edes joskus muistetaan ja mun mielestä on vähimmäisvaatimus edes syntymäpäivälahjan ostaa tai muistaa toista syntymäpäivänä.

Oli se lahja sitten pieni tai iso.

Vaikka jotkut sanoisi, ettei tarvitse lahjaa, kaikki tarvitsee ja sen ansaitsee. Aina ihmiset silti ilahtuu. Ei tarvitse olla niin vaatimaton, ettei halua lahjoja. Lahja ei ole synonyymi tavaralle, myös aineeton on yhtä hyvä.

Itse ihan reilusti haluan lahjan ja tulee paha mieli, jos ei edes synttäreinä huomioida.

En välitä kauheasti huomiosta, mutta sen verran pitäisi osoittaa välittämistä toista kohtaan, että muistaa toista syntymäpäivänä. Tuntuu pahalta, jos ei tärkeimmät muista sitä. Tulee ihan sellainen olo, etten merkkaa mitään.

Eleiden ei tarvitse suurta olla, mutta hei kyllä rakasta ihmistä voi muistaa ihan kunnoll ja panostaakin lahjaa, jos pystyy, eikä olla vain vaatimaton suomalainen, joka ei tarvitse mitään tai halua mitään tai pelkän kukkapuskan tuo.

Minä itse haluan myös muistaa omaa kumppania niin hyvin, kuin pystyn. Lahjojen antaminen on todella mukavaa.

Ei tarvitse on sellainen juttu, ettei halua vain tuottaa vaivaa. Kuka nyt ei tarvitse jotain, vaikka hierontaa tai illallista tai lahjakortin ruokakauppaan? Tai jos on pieni budjetti niin lahjakortin, jossa itse lupaa hieroa toista.

Tärkeitä on ajatus. Että toinen haluaa muistaa ja yrittää kunnolla ilahduttaa. Laittaa kaikki panokset asiaan. Ei osta vaan jotain kun ei keksi muuta, vaan oikeasti sellaista, josta toinen pitää tai justiin itse tarjoaa hemmottelua tai lahjakorttia yms mitä ikinä keksiikään.

Kerran vuodessa panostaminen toiseen, edes silloin pitää ihmisen kyetä sellaiseen.

Vaikka olisi kuinka kauan ollut yhdessä ja periaatteessa ei tarvitse mitään, silti voi kyllä lahjan antaa. Kaikkihan tarvitsee ruokaa, vessapaperia, pakollisia tarvikkeita ja vaikkapa lahjakortti puolisolle, jossa lupaa omaa aikaa tai siivouksen toisen puolesta.

Kyllä, minä tarvitsen lahjoja. Puolisoni ei mukamas tarvi, mutta en kuuntele sellaisia. Ostin muuten vaan yksi päivä yllärinä vaateitta lahkaksi

Hups, lähti vahingossa. Niin ostin tosissaan vaatteita, laadukkaan paidan ja alusvaatteita. Hän oli todella ilahtunut ja iloinen, vaikkei muka tarvi lahjoja. Myöskin joululahjoista oli todella onnellinen. Olen tullut siihen tulokseen, että ihminen tarvitsee lahjoja, ei vaan viitsi vaatia toiselta, kun ajattelee että liikaa vaivaa. Kyllä sen verran mun mielestä pitää nähdä vaivaa. Ompa tylsä parisuhde, jos kaikki on vaan vaatimatonta arkielämää ja ei koskaan mitään yllätyksiä tai lahjoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko itse muistanut miestä, isääsi, kavereitasi näiden syntymäpäivänä?

Kyllä olen, aina. Miehelleni olen aina vähintään leiponut jonkun kakun tms, isälle vähintään laittanut onnitteluviestin, paria hyvää kaveria ja anoppia samoin vähintään onnitellut viestillä. En oikeasti itsekään kaipaa mitään ihmeellistä, mutta olisi vaan kiva jos joku edes muistaisi. T. Ap

Niin kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia kuin sinä. Ihmisillä on eri mielenkiinnon kohteet.Vain harva miettii jonkun syntymäpäivää. Et sinäkään ole kiinostunut jostakin mistä esim isäsi on , ja näinollen et tiedä asiasta tippaakaan. Ihan normi-ilmiö se on.

Hyviin tapoihin ja välittämiseen kuuluu muistaa läheisen syntymäpäivä ihan muista mielenkiinnonkohteista riippumatta. Jotkut on tässä huonompia ja heiltä ei voi vaatia yhtä paljon, mutta moukkamaista väittää, ettei läheisen syntymäpäivällä ole väliä.

Jep, puolison syntymäpäivien muistamatta jättäminen nimenomaan on huonotapaista!

On ihmisellä ongelmat. Ei voi muuta sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko itse muistanut miestä, isääsi, kavereitasi näiden syntymäpäivänä?

Kyllä olen, aina. Miehelleni olen aina vähintään leiponut jonkun kakun tms, isälle vähintään laittanut onnitteluviestin, paria hyvää kaveria ja anoppia samoin vähintään onnitellut viestillä. En oikeasti itsekään kaipaa mitään ihmeellistä, mutta olisi vaan kiva jos joku edes muistaisi. T. Ap

Niin kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia kuin sinä. Ihmisillä on eri mielenkiinnon kohteet.Vain harva miettii jonkun syntymäpäivää. Et sinäkään ole kiinostunut jostakin mistä esim isäsi on , ja näinollen et tiedä asiasta tippaakaan. Ihan normi-ilmiö se on.

Niin, toiset ovat esim huonotapaisia tai moukkia. Toiset eivät tervehdi tai katso silmiin kun tapaavat tutun. Kyllähän meitä on moneen junaan.

Tai eivät osaa kiittää, kun joku antaa jotakin, pyytää anteeksi jos satuttavat jotain... Katsos eri kiinnostuksen kohteet!

Ja minua häirii se, että kun annat sen lahjan sen kiitoksen lisäksi aletaan änkyttämään kuinka ei olisi tarvinnut. Peruskäytöstapoihin kuuluu muistaan jollakin pienellä ja siitä kuuluu VAAN kiittää.

Myöhästyneet onnittelut!!!

Meillä tuommoinen voisi onnistua helposti tai siis perheellä. Vanhempia ei enää ole ja sisarusvälitkin sinnepäin. Kavereille en ole vissiin koskaan edes kertonut milloin olen syntynyt. Nää on uudempia tapauksia, joten helpohkoa ollut olla "tutkan alla". En siis halua isosti edes juhlia, mutta jotain perheen kanssa jotain yhdessä.

Joten mä en jätä perheen muistamisen varaan, vaan pari viikkoa ennen alan "muistuttelen". Lisään perheen kalenteriin merkinnän. Ehkä kyselen whatsapin kautta, että lähettäiskö vaikka risteilylle silloin tällöin..

Tai jos synttärit osuu arkipäivään, niin itse ostan aamupala tarpeet (mun synttäriaamu alkaa skagenilla ja suklaavanukkaalla) ja ehkä juhlavammat ruokajututkin kaappiin valmiiksi. Niistä tytär viimeistään hoksaa, että äidin synttärit on lähellä. ;) Päivällinen saattaa muuttua siinä vaiheessa raflassa syönniksi tms.

Miestä ei kiinnosta omat synttärit, mutta mä haluan jotain spessumpaa omani. Ei ole liikoja vaadittu miehenkään mielestä, kun en kuitenkaan tavoittele älyttömiä. Syödään me miehenkin synttärinä paremmin.

Vierailija kirjoitti:

On ihmisellä ongelmat. Ei voi muuta sanoa.

Ai tyyliin: antaa muiden hoitaa ja muistaa synttärit ja juhlapäivät, ne ei kuulu mulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä miehet ei vaan muista synttäreitä samalla tavalla kuin naiset? Vai mitä mieltä olette? Oma isäni ei muista, eikä mieskään. Tuskin mies tulevaisuudessa lastenkaan synttäreitä muistaa, tai hieman ainakin epäilen kun tuo muisti on noin huono.. T. Ap

Olen sitä mieltä, että kyseessä ei ole sukupuolisidonnainen asia. Minä jouduin viimeksi optikolla miettimään ikääni ja muistin, että minulla oli sinä päivänä synttärit :D No, mieskään ei muista, joten hän panostaa joululahjaa, että siinä on kaikki vuoden lahjat kerralla. Ja kumpikaan meistä ei muista montako vuotta ollaan oltu porukoissa. Se perusarki on meillä paljon tärkeämpää kuin nämä kalenteriin merkityt päivät. 

Tässä on ap sinulle ihan miettimistä. Että miten on sen arjessa huomioimisen laita? Ehkä yhden päivän unohtaminen ei olisi niin iso juttu, jos ne arjen pienet jutut ovat kohdillaan?

Minulla on syntymäpäiväni shoppailupäivä. Samoin ennen joulua ostan yhtenä päivänä lahjoja vain minulle. Onnea minulle ja hyvää joulua minulle! Olen perheellinen. Ja tyytyväinen lahjoihini. En kaipaa muuta. Muistan perhettä heidän juhlapäivinään. Enkä katkeroidu,jollei minua muisteta. Minä olen muistanut😉

Vierailija kirjoitti:

Jep, tiedän tunteen. Minullakin oli syntymäpäivä tässä pari viikkoa sitten ja kukaan ei muistannut. Ei tullut onnittelua keneltäkään. Ei mieheltä, ei lapsilta, ei edes omalta äidiltä. . Olen aina järjestänyt lahjat, muistuttanut muita ja kerännyt rahat, ostanut kaikki lahjat. Sama oli äitienpäivänä, sen nyt luulisi jokainen muistavan kun joka tuutista tulee muistusta. Aamulla kaikki nukkuivat pitkään ja heräsivät vasta puolen päivän jälkeen, sitten kukaan ei tehnnyt mitään asian eteen, ei tullut onnittelua ei mitään. Nyt lapset ovat jo teinejä, niin ei tule edes sitä korttia joka tehtiin alakoulussa. No, katsoin tunnin verran lasten häärämistä omilla koneilla ja puhelimilla, ja sitten lähdin sanaa sanomatta minun äidille. ostin hänelle kukat ja vein kahvileivät sinne. Kun tulin kotiin, mieheni kysyi, missä olet ollut, meillä on nälkä. Vastasin rauhallisesti, kävin äidillä tänään kun on äitienpäivä, ja aloin ruan laittoon. Mieheni kipasi siitä istumalta R-kiskalle ja osti ässäarvan minulle. Ihan oikeasti, en vaadi mitään suuria juhlia, enkä hienoja lahjoja, mutta se loukkaa, että minulle ei kukaan osta ikinä joululahjaa, syntymäpäivänä en saa onnitteluja ja ei myöskään äitienpäivä.

No, ensi vuonna täytän 50 ja lähden kyllä ihan yksin matkoille, minulla on nyt säästössä rahaa, ja lähden kahdeksi viikoksi jonnekkin ihan yksin.

Ja, en todellakaan muista kuin omien lasten syntymäpäivät, koska ne on minulle tärkeät, muut saa tästä edes olla. Koskee myös isänpäivää, en tee yhtään mitään isänpäivänä, enkä tule muistuttamaan lapsia asiasta. Voi olla lapsellista, mutta oikeastaan helpottavaa, kun ei tarvitse tehdä mitään. Ja, jos loukkaantuu, niin se on voi voi, voin kipasta R-kiskalle ostamaan ässäarvan.

Kauheeta. Jokainen ansaitsee tulla muistetuksi. Mullakaan mies ei muista koskaan äitienpäivää, syntymäpäiviä enkä jouluna saa lahjoja. Muistaako teillä lapset isänpäivän? Kun mietin etteivät muista/onnittele sinua äitienpäivänä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä miehet ei vaan muista synttäreitä samalla tavalla kuin naiset? Vai mitä mieltä olette? Oma isäni ei muista, eikä mieskään. Tuskin mies tulevaisuudessa lastenkaan synttäreitä muistaa, tai hieman ainakin epäilen kun tuo muisti on noin huono.. T. Ap

Olen sitä mieltä, että kyseessä ei ole sukupuolisidonnainen asia. Minä jouduin viimeksi optikolla miettimään ikääni ja muistin, että minulla oli sinä päivänä synttärit :D No, mieskään ei muista, joten hän panostaa joululahjaa, että siinä on kaikki vuoden lahjat kerralla. Ja kumpikaan meistä ei muista montako vuotta ollaan oltu porukoissa. Se perusarki on meillä paljon tärkeämpää kuin nämä kalenteriin merkityt päivät. 

Tässä on ap sinulle ihan miettimistä. Että miten on sen arjessa huomioimisen laita? Ehkä yhden päivän unohtaminen ei olisi niin iso juttu, jos ne arjen pienet jutut ovat kohdillaan?

Tämä riippuu täysin ihmisestä. Jos tietää varmasti, että toista ei synttärit kiinnosta, ei muistamattomuus haittaa. Mutta jos tietää, että ne ovat toiselle tärkeät, miksi ei edes vähän yrittäisi? Muistamisen voimalla voi jaksaa pitkään, vaikka arjessa menisikin välillä sukset ristiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä miehet ei vaan muista synttäreitä samalla tavalla kuin naiset? Vai mitä mieltä olette? Oma isäni ei muista, eikä mieskään. Tuskin mies tulevaisuudessa lastenkaan synttäreitä muistaa, tai hieman ainakin epäilen kun tuo muisti on noin huono.. T. Ap

Olen sitä mieltä, että kyseessä ei ole sukupuolisidonnainen asia. Minä jouduin viimeksi optikolla miettimään ikääni ja muistin, että minulla oli sinä päivänä synttärit :D No, mieskään ei muista, joten hän panostaa joululahjaa, että siinä on kaikki vuoden lahjat kerralla. Ja kumpikaan meistä ei muista montako vuotta ollaan oltu porukoissa. Se perusarki on meillä paljon tärkeämpää kuin nämä kalenteriin merkityt päivät. 

Tässä on ap sinulle ihan miettimistä. Että miten on sen arjessa huomioimisen laita? Ehkä yhden päivän unohtaminen ei olisi niin iso juttu, jos ne arjen pienet jutut ovat kohdillaan?

Tämä riippuu täysin ihmisestä. Jos tietää varmasti, että toista ei synttärit kiinnosta, ei muistamattomuus haittaa. Mutta jos tietää, että ne ovat toiselle tärkeät, miksi ei edes vähän yrittäisi? Muistamisen voimalla voi jaksaa pitkään, vaikka arjessa menisikin välillä sukset ristiin.

Silloin pitää selkeästi tehdä selväksi sille toiselle, että syntymäpäivä on tärkeä päivä! Eli aloitaja mitä teet tänään asian eteen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, tiedän tunteen. Minullakin oli syntymäpäivä tässä pari viikkoa sitten ja kukaan ei muistannut. Ei tullut onnittelua keneltäkään. Ei mieheltä, ei lapsilta, ei edes omalta äidiltä. . Olen aina järjestänyt lahjat, muistuttanut muita ja kerännyt rahat, ostanut kaikki lahjat. Sama oli äitienpäivänä, sen nyt luulisi jokainen muistavan kun joka tuutista tulee muistusta. Aamulla kaikki nukkuivat pitkään ja heräsivät vasta puolen päivän jälkeen, sitten kukaan ei tehnnyt mitään asian eteen, ei tullut onnittelua ei mitään. Nyt lapset ovat jo teinejä, niin ei tule edes sitä korttia joka tehtiin alakoulussa. No, katsoin tunnin verran lasten häärämistä omilla koneilla ja puhelimilla, ja sitten lähdin sanaa sanomatta minun äidille. ostin hänelle kukat ja vein kahvileivät sinne. Kun tulin kotiin, mieheni kysyi, missä olet ollut, meillä on nälkä. Vastasin rauhallisesti, kävin äidillä tänään kun on äitienpäivä, ja aloin ruan laittoon. Mieheni kipasi siitä istumalta R-kiskalle ja osti ässäarvan minulle. Ihan oikeasti, en vaadi mitään suuria juhlia, enkä hienoja lahjoja, mutta se loukkaa, että minulle ei kukaan osta ikinä joululahjaa, syntymäpäivänä en saa onnitteluja ja ei myöskään äitienpäivä.

No, ensi vuonna täytän 50 ja lähden kyllä ihan yksin matkoille, minulla on nyt säästössä rahaa, ja lähden kahdeksi viikoksi jonnekkin ihan yksin.

Ja, en todellakaan muista kuin omien lasten syntymäpäivät, koska ne on minulle tärkeät, muut saa tästä edes olla. Koskee myös isänpäivää, en tee yhtään mitään isänpäivänä, enkä tule muistuttamaan lapsia asiasta. Voi olla lapsellista, mutta oikeastaan helpottavaa, kun ei tarvitse tehdä mitään. Ja, jos loukkaantuu, niin se on voi voi, voin kipasta R-kiskalle ostamaan ässäarvan.

Kauheeta. Jokainen ansaitsee tulla muistetuksi. Mullakaan mies ei muista koskaan äitienpäivää, syntymäpäiviä enkä jouluna saa lahjoja. Muistaako teillä lapset isänpäivän? Kun mietin etteivät muista/onnittele sinua äitienpäivänä?

Kyllä lapset ovat aina muistaneet isänpäivän, koska olen huolehtinut siitä, että ei muistavat. Eli olen heidän kanssa yhdessä järjestänyt jotain kivaa, ostettu lahja tai leivottu kakku jne. Herättänyt aamulla ja tehty hieno aamupala. Silloin he muistavat kun heitä auttaa asiassa, ja tekevät innoissaan asian eteen jotain, sama on syntymäpäivänä. Annan heille myös rahaa jotta ostaisivat jotain joululahjaa isälle jne. Eli niin kauan kun olen sen aktiivisempi puoli niin he kyllä tekevät ja innoistuvat asiasta. Mutta mieheni ei tee samaa minulle. Ja, en oikeasti jaksa muistuttaa asiasta tämän enemmän, jos ei vielä tähään menessä osaa tehdä mitään tämmöistä vapaaehtoisesti, niin silloin on ihan turha. Ja, sinulle joka sanoi, että pitää muistuttaa, se ei ole kiva jos jokainen vuosi pitää muistuttaa ihimisiä omista syntymäpäivistä. Eihän se silloin ole oikea lahja. Eihän se silloin ole sitä muistatnut koska sinä olet tärkeä,vaan hän muistaa sen koska olet muistuttanut ja hoitanut asian pois päiväjärjestyksestä jotta et suuttuisi. En arvosta sitä. Muistaminen pitäisi tulla itsestään, ja silloin arvostan pienenkin eleen. vaikka halaus aamulla ja pieni onnea kuiskattu korvaan on arvokkaampi kuin timattisormus jonka saat koska olet muistuttanut kaksi viikkoa joka päivä ja mies on mennyt kaupaan paniikissa.

Minkä ikäiset lapset teillä on? Ovatko siis sen ikäisiä, että muistaisivat itse päivän? Voisitko keksiä lasten kanssa jonkun kivan tavan muistaa sun synttäreitä vaikka viikonloppuna? Lapsille se oman vanhemman juhlapäivän muistaminen ei tule luonnostaan, jos siihen ei saa mallia ja isäkään ei sitä muista. Voit siis ihan hyvin itse keksiä jonkun kivan tavan, jolla juhlistatte sinua. Lasten iästä riippuen voit vaikka antaa heille askartelutarvikkeet ja pyytää tekemään kortin tai viedä kukkakauppaan ja antaa jonkun rahasumman ja pyytää heitä valitsemaan sulle jonkun kukan tai kasvin. Lapset ei tajua muistaa aikuisia, jos eivät saa siihen mallia, nyt on siis hyvä aika näyttää lapsille, että tykkäät syntymäpäivämuistamisista. Eikä tietenkään mitään painostamista tai marttyyriasennetta, vaan vaikka yhteinen leffareissu ja siihen päälle käytte kakulla tai hakemassa sulle kukkia. Tai ihan mitä vaan tosi pienimuotoistakin. Siitä se pikkuhiljaa lähtee. Hyvää myöhästynyttä syntymäpäivää!

Myöhästyneet onnittelut ! Kyllä se suomalaisuuteen kuuluu muistaa läheisten syntymäpäivät. Itse olen merkannut ne seinäkalenteriin etten unohda.

Jos minun lapset sen unohtaisi, niin varmasti muistuttaisin, olenhan tehnyt kasvatustyön aikanaan ja muistan heidän synttärit lahjoilla ja läsnäololla. Sama äitienpäivien kanssa, sitä ei saa unohtaa.

Kyllä siitä tulee mielipaha, jos ei muisteta edes onnitella. Lahjat eivät ole niin välttämättömiä.

Jos perhe ei muista, niin synttärisankari voi järjestää itse kahvitilaisuuden ja kakun pöytään, eiköhän perheelle sitten muistu mieleen ja saattaa vähän hävettääkin unohdus.

Niinpä, hyvä idea tuo että kakku pöytään ja muistutus omista juhlista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei kans kukaan koskaan muista mun syntymäpäivää, ei edes äiti. Hauskinta on se että mun kaksoissiskoa muistetaan kyllä (ja siis ollaan väleissä kaikki) mutta mut jotenkin unohdetaan aina. Oon kuin näkymätön Elina. Tosin siinä vaiheessa kun mies tänä vuonna unohti (on kyllä unohtanut aiemminkin, mutta joo) ja puhui että "Pitää muistaa onnitella ja sun pitää muistaa ostaa sun siskolle lahja" niin hermostuin ja käskin mennä itse ostamaan lahjan. Ihan oikeasti ei muistanut mun syntymäpäivää vaikka kaksoissiskoni muisti. Sitten se ihmetteli kun olin kiukkuinen. En sanonut miksi olin kiukkuinen kun päätin että saa itse muistaa. Hän oletti että mulla on kuukautiset ja sanoi että sen takia 'oikuttelen' ja käyttäydyn kuin kakara. Illalla vihdoin muisti ja oli kauhean häpeissään. :D

Miten tuo on edes mahdollista? :/ Onneksi miehesi muisti kuitenkin ja oli pahoillaan

Oon aina ollut se 'hiljaisempi' missä kaksoissisko on todella vauhdikas rämäpää. Ihmiset yleensäkin muistavat hänet eikä mua. Oon kyllä monesti esim vanhemmille siitä sanonut että "Haloo, mäkin oón olemassa" varsinkin syntymäpäivänä ym, mutta jotenkin he silti joka ikinen syntymäpäivä unohtavat mut :D Sisko muistaa, mutta tyyliin kuukauden myöhässä. Mies on kyllä ihana muuten, mutta välillä tuo että unohtelee häiritsee.

Kyllä vika on silloin jossain muussa, kuin muistamattomuudessa, jos vanhemmat "muistavat" vain toisen kaksoslapsensa syntymäpäivät, mutta jättävät toisen huomiotta. Rämäpäisyys vs hiljaisuus eivät selitä ilmiötä. Siskosi pitäisi myös automaattisesti tajuta asia, ilman muistamisiakin.

Ehkä tämä naurattaa sinua vielä toistaiseksi, mutta mitä pidemmälle aika kuluu, niin sinua rupeaa ärsyttämään aina vaan enemmän. Sitten sinua syytetään herkkänahkaiseksi, vaikka syyt tuohon käytökseen ovat perheessänne todennäköisesti syvällä.

Sinuna ottaisin hiukan etäisyyttä, mutta kysyisin ensin vanhemmilta suoraan syytä käytökselle. Sehän ei häiritse ketään muuta, kuin sinua, joten perherauha on taattu vain niin kauan, kuin oma pinnasi kestää.

On osa kasvatusta opettaa lapset huomioimaan läheistensä merkkipäivät, kuuluu niin isän kuin äidin tehtäviin.

Jos mueheni ei näkisi asuaa näin, ei olisi mieheni.

Jos vuodesta toiseen kaikkimuutmuistetasn jouluna, synttäreinä ja minä jäisin unohduksiin, tietäisin ettei mieheni minusta välitä.

Vierailija kirjoitti:

On osa kasvatusta opettaa lapset huomioimaan läheistensä merkkipäivät, kuuluu niin isän kuin äidin tehtäviin.

Jos mueheni ei näkisi asuaa näin, ei olisi mieheni.

Jos vuodesta toiseen kaikkimuutmuistetasn jouluna, synttäreinä ja minä jäisin unohduksiin, tietäisin ettei mieheni minusta välitä.

Samaa mieltä. Mutta hyvin moni ei ole tätä mieltä. Välillä tuntuu että joka toinen mies on tuollainen moukka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myöhästyneet onnittelut! :) 

Kyllä mun synttärit muistetaan noin muodollisesti, saan siskon perheeltä ja omalta lapselta onnittelut, siinäpä se. Toki mitään lahjoja en osaa edes kaivata enkä ole tyytymätön onnitteluihin.

Kiitos! :D En tosiaan itsekään mitään lahjoja edes haluaisi (ellei sitten ole jotain todella mietittyä), mutta eihän se maksa mitään onnitella esim puolisoa tai lastaan. Tiedän, että äiti muistaisi, mutta äiti on kuollut jo monta vuotta sitten. Ehkä sekin surettaa sitten tässä samalla, kun äitiä ei enää ole. T. Ap

Minäkin paruin siskolle neljä vuotta sitten äidin kuoleman jälkeen, että kukaan ei enää soita syntymäpäivänä. Nyt sisko on joka vuosi soittanut ja veljet myös. Mä tiedän, että sisko muistuttaa veljiä, ei ne muuten muistaisi. Mun mies kyllä muistaa, ihme kyllä.

Myöhästyneet onnittelut!