Lue keskustelun säännöt.
Eilen oli syntymäpäiväni eikä kukaan muistanut!
16.05.2019 |
Joo ei pitäisi enää aikuisiällä vaivata varmaan tällainen asia, mutta todella, kukaan ei muistanut syntymäpäiviäni. Minulla kuitenkin mies, kaksi lasta, isä, miehen perhe, kavereita, jotka olen tuntenut lapsuudesta asti jne kenen kanssa olen tekemisissä.
Mutta mainostajat muistivat sentään :D Sähköposteja sain pitkin päivää milloin mistäkin alekupongista. Jospa sitä näin jälkikäteen itselleen jonkun lahjan ostaisi..
Miksikö kirjoitan tänne? Ehkä mua vähän harmittaa asia ja mietin onko kohtalotovereita? Ymmärrän sen jos on valinnut esim erakon elämän, eikä ole omaa perhettä jne, mutta jos vaikka on tosiaan puoliso, vanhempia elossa.. Luulisi että vanhempi edes muistaisi lapsensa syntymäpäivän?
Kommentit (93)
Meillä menee niin, että mies kyllä muistaa ja lahjoo minua, mutta minä en häntä. Päivämäärän muistan, mutta miehelle ei voi antaa kukkia tms. Lahjoja olisi vielä vaikeampi keksiä. En keksi jouluisinkaan mitään vaan kysyn, mitä hän haluaa ja pistän pakettiin.
Olen arjessa romanttinen ja huomioiva, mutta nämä juhlapyhät ovat painajainen. En vaan osaa keski-ikäiselle miehelle hihkua onnea. Onnea mistä? Että taas olet vuoden vanhempi ja 5kg lihavampi. (Huumoria, huom.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika erikoista. En minäkään saanut kuin kahdet onnittelut, mutta ei ole lapsia eikä miestä.
Kannattaa nyt miettiä mikä on pielessä. Jos on noin huonomuistista porukkaa, tieto pitää takoa kalloon.
Kiitos tuhannesti kaikille myöhästyneistä onnitteluista!! Nämä lämmittävät oikeasti <3 <3
Ja olen pahoillani teidän kaikkien äitien puolesta, jotka aina muistaa kaikkia, mutta kukaan ei muista teitä. Olen kokenut samaa - myös jouluisin. Muistan kun juuri äitini kuoleman jälkeisenä jouluna en saanut yhtään lahjaa ja -lapsellista tai ei - aloin itkeä. Äitini oli aina jotain pientä hankkinut minulle jouluksikin, esim suklaata, villasukat tms, mutta sinä vuonna ei kukaan antanut lahjaa ja itse tietenkin olin kaikille - isälle, siskolle, veljelle, anopille, miehen sisaruksille ja heidän lapsilleen (vietimme joulua heidän kanssaan), miehelle, omille lapsille, heidän opettajille ym hankkinut/tehnyt/valmistanut lahjat tai muistanut edes jotenkin.
Oli pitänyt eilen vaan leipoa itselleni kakku, ehkä mies olisi siinä vaiheessa muistanut. Tai sitten ei...
Ajattelin viikonloppuna kyllä tehdä jotain kivaa joko yksin tai lasten kanssa. Mennä ravintolaan syömään, piknikille tai jotain. Ei se mies edes huomaa kun käydään jossain. Toisaalta loukkaantuisi kyllä sitten jos huomaisi. En ole puhunut mitään hänelle synttäreistä, tuli vasta töistä kotiin. Eikä kiinnosta käydä samaa keskustelua, joka käyty jo aiemmin pari vuotta sitten, kun oli myös unohtaa mun synttärit ja ehdin vetää herneen nenään siitä. Myöhään iltapäivällä/illalla sitten tajusi, ja käytiin kyllä kunnon keskustelu aiheesta ja kerroin myös tämän että etenkin äidin kuoleman jälkeen minulle olisi tärkeää että edes hän muistaisi syntymäpäiväni. Ja taas kuitenkin sama juttu.. Aivan yhdentekevää keskustella aiheesta! En tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa. Ehkä nauran kuitenkin! T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Meillä menee niin, että mies kyllä muistaa ja lahjoo minua, mutta minä en häntä. Päivämäärän muistan, mutta miehelle ei voi antaa kukkia tms. Lahjoja olisi vielä vaikeampi keksiä. En keksi jouluisinkaan mitään vaan kysyn, mitä hän haluaa ja pistän pakettiin.
Olen arjessa romanttinen ja huomioiva, mutta nämä juhlapyhät ovat painajainen. En vaan osaa keski-ikäiselle miehelle hihkua onnea. Onnea mistä? Että taas olet vuoden vanhempi ja 5kg lihavampi. (Huumoria, huom.)
Lahjan hankkiminen ei mielestäni ole kuin viitsimisestä kiinni. Viehän se aikaa tietty. Toiset eivät ole valmiita näkemään yhtään vaivaa muiden ihmisten eteen. Mukavempaa maata sohvalla ja notkua koneella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä menee niin, että mies kyllä muistaa ja lahjoo minua, mutta minä en häntä. Päivämäärän muistan, mutta miehelle ei voi antaa kukkia tms. Lahjoja olisi vielä vaikeampi keksiä. En keksi jouluisinkaan mitään vaan kysyn, mitä hän haluaa ja pistän pakettiin.
Olen arjessa romanttinen ja huomioiva, mutta nämä juhlapyhät ovat painajainen. En vaan osaa keski-ikäiselle miehelle hihkua onnea. Onnea mistä? Että taas olet vuoden vanhempi ja 5kg lihavampi. (Huumoria, huom.)
Lahjan hankkiminen ei mielestäni ole kuin viitsimisestä kiinni. Viehän se aikaa tietty. Toiset eivät ole valmiita näkemään yhtään vaivaa muiden ihmisten eteen. Mukavempaa maata sohvalla ja notkua koneella.
Sanoin juuri että olen arjessa huomioonottava. Se tarkoittaa esim. hyvää illallista viikonloppuna, sydämellä koristettua viestiä miehen puolella peilikaappia, yllätystreffejä tyyliin "tule paikkaan x klo se ja se, pukukoodi y".
Kun arki on jo tätä ja ihmisellä kaikkea, niin mitä voisin ostaa? Partavesiä ei käytä, äitinsä ostaa dödöjä niin paljon että ne riittää vuosiksi, vaatteista hän ei ilahdu eikä välitä, tekniikat haluaa valita itse ja ne ovat kalliita juttuja. Hän ei käytä kelloa eikä kravatteja. Ei lue paperikirjoja. Ei käy teatterissa, leffassa tms. Joku aineeton lahja on jotain mitä jo arjessa tai tavallisena viikonloppuna tehdään eli vaikka joku hotelliyö. Ei siinä ole meille mitään spesiaalia.
Minua sentään puoliso ja sisko muistaa kortilla, muut eivät. Olen osallistunut viime vuosina moniin rahakeräyksiin ja yllärisynttäreiden järkkäilyihin, mutta jostain syystä kukaan ei halua minulle vastaavaa. Aikoinaan lähetin kavereille ja sukulaisille synttärikortin tai vähintään tekstarin, lähempänä asuville toimitin kukkakimpun tai pienen lahjan kotiovelle. Sitten kyllästyin, kun kukaan ei huomioinut minua. Mä luulen että tuollainen aloittajan kohtalo on aika yleistä juuri meille, jotka ollaan kilttejä ja toisia huomioivia...meitä voi kohdella kuin kuraa. Mutta jos on sellainen ihminen joka pitää itsestään meteliä ja vouhkaa kuukausikaupalla omia merkkipäiviään, niin sellaisia sitten muistetaan. Ensi kerralla kun täytän vuosia, suunnittelen itselleni kivan päivän, käyn syömässä lounaan jossain kivassa paikassa ja nautiskelen elämästä. Jos muut eivät halua tehdä sitä kanssani, niin ei voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä menee niin, että mies kyllä muistaa ja lahjoo minua, mutta minä en häntä. Päivämäärän muistan, mutta miehelle ei voi antaa kukkia tms. Lahjoja olisi vielä vaikeampi keksiä. En keksi jouluisinkaan mitään vaan kysyn, mitä hän haluaa ja pistän pakettiin.
Olen arjessa romanttinen ja huomioiva, mutta nämä juhlapyhät ovat painajainen. En vaan osaa keski-ikäiselle miehelle hihkua onnea. Onnea mistä? Että taas olet vuoden vanhempi ja 5kg lihavampi. (Huumoria, huom.)
Lahjan hankkiminen ei mielestäni ole kuin viitsimisestä kiinni. Viehän se aikaa tietty. Toiset eivät ole valmiita näkemään yhtään vaivaa muiden ihmisten eteen. Mukavempaa maata sohvalla ja notkua koneella.
Sanoin juuri että olen arjessa huomioonottava. Se tarkoittaa esim. hyvää illallista viikonloppuna, sydämellä koristettua viestiä miehen puolella peilikaappia, yllätystreffejä tyyliin "tule paikkaan x klo se ja se, pukukoodi y".
Kun arki on jo tätä ja ihmisellä kaikkea, niin mitä voisin ostaa? Partavesiä ei käytä, äitinsä ostaa dödöjä niin paljon että ne riittää vuosiksi, vaatteista hän ei ilahdu eikä välitä, tekniikat haluaa valita itse ja ne ovat kalliita juttuja. Hän ei käytä kelloa eikä kravatteja. Ei lue paperikirjoja. Ei käy teatterissa, leffassa tms. Joku aineeton lahja on jotain mitä jo arjessa tai tavallisena viikonloppuna tehdään eli vaikka joku hotelliyö. Ei siinä ole meille mitään spesiaalia.
Herkkuja? Jotain itse tehtyä? Sukkia, kalsareita? Hierontalahjakortti?
Hyvä illallinen viikonloppuna on teille molemmille, samoin hotelliyö.
Vierailija kirjoitti:
Laita post it-lappuja sellaiseen paikkaan, josta mies niitä tavoittaa, että "muista vaimon/avovaimon synttärit" tai "älä unohda onnitella" jos mies ei kertakaikkiaan muista päivämäärää. On tärkeää muistaa edes onnitella syntymäpäivänä, mielellään myös lahja mieheltä.
Kyllä se on kiva, että edes joskus muistetaan ja mun mielestä on vähimmäisvaatimus edes syntymäpäivälahjan ostaa tai muistaa toista syntymäpäivänä.
Oli se lahja sitten pieni tai iso.
Vaikka jotkut sanoisi, ettei tarvitse lahjaa, kaikki tarvitsee ja sen ansaitsee. Aina ihmiset silti ilahtuu. Ei tarvitse olla niin vaatimaton, ettei halua lahjoja. Lahja ei ole synonyymi tavaralle, myös aineeton on yhtä hyvä.
Itse ihan reilusti haluan lahjan ja tulee paha mieli, jos ei edes synttäreinä huomioida.
En välitä kauheasti huomiosta, mutta sen verran pitäisi osoittaa välittämistä toista kohtaan, että muistaa toista syntymäpäivänä. Tuntuu pahalta, jos ei tärkeimmät muista sitä. Tulee ihan sellainen olo, etten merkkaa mitään.
Eleiden ei tarvitse suurta olla, mutta hei kyllä rakasta ihmistä voi muistaa ihan kunnoll ja panostaakin lahjaa, jos pystyy, eikä olla vain vaatimaton suomalainen, joka ei tarvitse mitään tai halua mitään tai pelkän kukkapuskan tuo.
Minä itse haluan myös muistaa omaa kumppania niin hyvin, kuin pystyn. Lahjojen antaminen on todella mukavaa.Ei tarvitse on sellainen juttu, ettei halua vain tuottaa vaivaa. Kuka nyt ei tarvitse jotain, vaikka hierontaa tai illallista tai lahjakortin ruokakauppaan? Tai jos on pieni budjetti niin lahjakortin, jossa itse lupaa hieroa toista.
Tärkeitä on ajatus. Että toinen haluaa muistaa ja yrittää kunnolla ilahduttaa. Laittaa kaikki panokset asiaan. Ei osta vaan jotain kun ei keksi muuta, vaan oikeasti sellaista, josta toinen pitää tai justiin itse tarjoaa hemmottelua tai lahjakorttia yms mitä ikinä keksiikään.
Kerran vuodessa panostaminen toiseen, edes silloin pitää ihmisen kyetä sellaiseen.
Vaikka olisi kuinka kauan ollut yhdessä ja periaatteessa ei tarvitse mitään, silti voi kyllä lahjan antaa. Kaikkihan tarvitsee ruokaa, vessapaperia, pakollisia tarvikkeita ja vaikkapa lahjakortti puolisolle, jossa lupaa omaa aikaa tai siivouksen toisen puolesta.Kyllä, minä tarvitsen lahjoja. Puolisoni ei mukamas tarvi, mutta en kuuntele sellaisia. Ostin muuten vaan yksi päivä yllärinä vaateitta lahkaksi
Tämä on totta, kaikki tarvii lahjoja välillä. Kun sen lahjan ei oikeasti tarvi olla suuri tai kallis. Se voi olla suklaata tai muita herkkuja, kuoharipullo...
Itse olen saanut lahjaksi kierrätetyn kirjan, joka oli todella mietitty minua varten ja tykkäsin siitä paljon! Aivan hyvä lahja, tulin tosi iloiseksi. Maksanut ehkä 2e.
Lahja voi olla myös vaikkapa hieronta. Miten ihana lahja mieheltä olisi vaimolle/tyttöystävälle kokovartalohieronta :D Tai pienten lasten äidille lahjaksi se, että herää kuukauden ajan viikonloppuaamuisin lasten kanssa, jos äidillä tapana aina herätä, tai edes yhtenä viikonloppuna! Ihan loputtomasti tulee mieleen lahjaideoita, pitää varmaan perustaa joku sivusto ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä menee niin, että mies kyllä muistaa ja lahjoo minua, mutta minä en häntä. Päivämäärän muistan, mutta miehelle ei voi antaa kukkia tms. Lahjoja olisi vielä vaikeampi keksiä. En keksi jouluisinkaan mitään vaan kysyn, mitä hän haluaa ja pistän pakettiin.
Olen arjessa romanttinen ja huomioiva, mutta nämä juhlapyhät ovat painajainen. En vaan osaa keski-ikäiselle miehelle hihkua onnea. Onnea mistä? Että taas olet vuoden vanhempi ja 5kg lihavampi. (Huumoria, huom.)
Lahjan hankkiminen ei mielestäni ole kuin viitsimisestä kiinni. Viehän se aikaa tietty. Toiset eivät ole valmiita näkemään yhtään vaivaa muiden ihmisten eteen. Mukavempaa maata sohvalla ja notkua koneella.
Sanoin juuri että olen arjessa huomioonottava. Se tarkoittaa esim. hyvää illallista viikonloppuna, sydämellä koristettua viestiä miehen puolella peilikaappia, yllätystreffejä tyyliin "tule paikkaan x klo se ja se, pukukoodi y".
Kun arki on jo tätä ja ihmisellä kaikkea, niin mitä voisin ostaa? Partavesiä ei käytä, äitinsä ostaa dödöjä niin paljon että ne riittää vuosiksi, vaatteista hän ei ilahdu eikä välitä, tekniikat haluaa valita itse ja ne ovat kalliita juttuja. Hän ei käytä kelloa eikä kravatteja. Ei lue paperikirjoja. Ei käy teatterissa, leffassa tms. Joku aineeton lahja on jotain mitä jo arjessa tai tavallisena viikonloppuna tehdään eli vaikka joku hotelliyö. Ei siinä ole meille mitään spesiaalia.
Herkkuja? Jotain itse tehtyä? Sukkia, kalsareita? Hierontalahjakortti?
Hyvä illallinen viikonloppuna on teille molemmille, samoin hotelliyö.
Leipoa en osaa. Ruoat laitan minä, joten se illallinen on miehelle aina valmis pöytä. Jos minä teen hotellivaraukset eli valitsen kohteen ja hotellin, niin toki itsekin rentoudun sinä viikonloppuna mutta onhan sekin miehelle pelkkää "lahjaa". Ei hänen tarvitse miettiä tai järjestää.
Enkä ole mikään marttyyri tässä. Tuollainen minulta sujuu luontevasti ja siksi meillä on näin. En vain ymmärrä, miksi pitäisi väkisin paketoida jotain sukkia juuri syntymäpäivänä. Omistakaan synttäreistä en välitä. Sen olen tähän ikään mennessä oppinut että ne hyvät päivät ja hetket tulee yllättäen.
Paljon Onnea!
Mulla oli aikanaan niin, että työkaverit, ystävät, lapset muistivat ja mies ei koskaan. Mies meni vaihtoon ;) Ei ole kivaa käytöstä sinua kohtaan, ettei muista syntymäpäivää. Olet ihan aiheesta allapäin. Vähintään puolison pitäisi aina muistaa, vaikka muut eivät muistaisikaan. Lämmin rutistus ja pidä miehelle puhuttelu. Toisen huomioiminen kuuluu hyvään parisuhteeseen, eikä todellakaan vaadi paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä, tuo on äärimmäisen törkeää käytöstä ja mikään selittely, mitä täälläkin on nähty "en osaa keksiä lahjoja", "hyvän arjen on riitettävä" ei ole minkään arvoinen!
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä, tuo on äärimmäisen törkeää käytöstä ja mikään selittely, mitä täälläkin on nähty "en osaa keksiä lahjoja", "hyvän arjen on riitettävä" ei ole minkään arvoinen!
Jep, varsinkin jos toinen osapuoli on tehnyt vielä selväksi että muistaminen tärkeää. On eri asia jos joku ei oikeasti välitä ja suuttuu, jos ostetaan lahjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kans yksi kiltti ilmoittautuu, joka aina muistaa muita, mutta kukaan ei muista minua. Mistäköhän johtuu että vanhemmiten on alkanut ärsyttää vielä enemmän? En muista että nuorempana asia olisi sen kummemmin vaivannut. Tai ehkä niitä muistajia sitten kuitenkin aina riitti.
Sitä mietin, että miten sitä osaisi pitää itsestään suurempaa ääntä, jos kerta sellaisia vaan muistetaan ja huomioidaan?
Mun mies muistaa yleensä jouluna ja äitienpäivänä, mutta synttärit yleensä menevät täysin ohi. Onnittelee ehkä just ohimennen, jos sitäkään.
Mulla on käynyt myös noin. Työpaikalla etenkin. Ja tuntui olevan tahallista.
Minkähän takia luulette, että tutkitusti oma syntymäpäivä on todennäköisin vuoden päivistä tehdä itsemurha. Siinä voitte sitten miettiä syntymäpäivän laiminlyöntiänne kun toinen makaa haudassa!
Hanki ap uusia kavereita. Ehkä uusi mieskin?
Mun syntymäpäivää ei noteerattu kaveripiirissä edes silloin kun kaikki täytimme samana vuonna pyöreitä.Se sattui kyllä tosi paljon.Muille oli lahjakeräyksiä,joita itse myös puuhasin innolla.Sattui sen verran paljon,että välit ”kavereihin” viileni.