Eilen oli syntymäpäiväni eikä kukaan muistanut!

Voi ei. :( mulla katkesi viime syksynä kamelin selkä mieheen kun hän ei muistanut mun synttäreitä. Olin pitkään, jo pari vuotta, puhunut, että kaipaan häneltä muistamista ja se tekee oloni tärkeäksi ja tunnen kuuluvani osana hänen elämään. Kun ei muistanut synttäreitäni ja sanoin asiasta niin vei minut kolmen viikon päästä syömään. Tosin sain itse maksaa meidän ruokailut. Yhteensä 150€. Sanomattakin selvää, että jätin seuraavana päivänä. Ja tietenkin tosiaan muisti kavereiden syntymäpäivät sekä lapsuuden perheen syntymäpäivät. Mä sanoin erotessa, etten koe olevani edes samalla viivalla hänen ystävien kanssa. Olen kolmas tai riippuen kuka kerkee ensin vasta sen jälkeen. Olen se, joka on kotona ja joka tekee kotona olon helpoksi. Ei kiinnosta sellainen elämä.

Tänä vuonna menen viettämään synttäreitä kaverin luo Lappiin. Toivottavasti käydään vaeltamassa.

Mä toivotan sinulle ihanaa syntymäpäivää. Kannattaa lapsille ainakin opettaa, että vaikka olet äiti niin olet myös ihminen. Sinä olet yhtä arvokas kuin lapsesi ja sinun muistaminen tulisi olla yhtä tärkeää kuin muiden perheenjäsenten. :) <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko itse muistanut miestä, isääsi, kavereitasi näiden syntymäpäivänä?

Kyllä olen, aina. Miehelleni olen aina vähintään leiponut jonkun kakun tms, isälle vähintään laittanut onnitteluviestin, paria hyvää kaveria ja anoppia samoin vähintään onnitellut viestillä. En oikeasti itsekään kaipaa mitään ihmeellistä, mutta olisi vaan kiva jos joku edes muistaisi. T. Ap

Ja olet läheisille maininnut, että et oikeastaan kaipaa mitään? Ja pelkään kiitoksen sijaan selittelet, kuinka ei olisi tarvinnut?

Kyllä mies tietää, että minulle on tärkeää että joku muistaa syntymäpäivänä. On joskus aiemminkin meinannut unohtaa ja sanoin hänelle siitä. Nyt en jaksanut edes sanoa. Ehkä paras asennoitua niin, että mitä väliä? T. Ap

Mulla ei kans kukaan koskaan muista mun syntymäpäivää, ei edes äiti. Hauskinta on se että mun kaksoissiskoa muistetaan kyllä (ja siis ollaan väleissä kaikki) mutta mut jotenkin unohdetaan aina. Oon kuin näkymätön Elina. Tosin siinä vaiheessa kun mies tänä vuonna unohti (on kyllä unohtanut aiemminkin, mutta joo) ja puhui että "Pitää muistaa onnitella ja sun pitää muistaa ostaa sun siskolle lahja" niin hermostuin ja käskin mennä itse ostamaan lahjan. Ihan oikeasti ei muistanut mun syntymäpäivää vaikka kaksoissiskoni muisti. Sitten se ihmetteli kun olin kiukkuinen. En sanonut miksi olin kiukkuinen kun päätin että saa itse muistaa. Hän oletti että mulla on kuukautiset ja sanoi että sen takia 'oikuttelen' ja käyttäydyn kuin kakara. Illalla vihdoin muisti ja oli kauhean häpeissään. :D

Mutta myöhästyneet onnittelut AP :) t. nro 23

Vierailija kirjoitti:

Onpa kurjaa. Paljon onnea ja aurinkoa elämääsi:)

Kiitos, samoin :)

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei kans kukaan koskaan muista mun syntymäpäivää, ei edes äiti. Hauskinta on se että mun kaksoissiskoa muistetaan kyllä (ja siis ollaan väleissä kaikki) mutta mut jotenkin unohdetaan aina. Oon kuin näkymätön Elina. Tosin siinä vaiheessa kun mies tänä vuonna unohti (on kyllä unohtanut aiemminkin, mutta joo) ja puhui että "Pitää muistaa onnitella ja sun pitää muistaa ostaa sun siskolle lahja" niin hermostuin ja käskin mennä itse ostamaan lahjan. Ihan oikeasti ei muistanut mun syntymäpäivää vaikka kaksoissiskoni muisti. Sitten se ihmetteli kun olin kiukkuinen. En sanonut miksi olin kiukkuinen kun päätin että saa itse muistaa. Hän oletti että mulla on kuukautiset ja sanoi että sen takia 'oikuttelen' ja käyttäydyn kuin kakara. Illalla vihdoin muisti ja oli kauhean häpeissään. :D

Miten tuo on edes mahdollista? :/ Onneksi miehesi muisti kuitenkin ja oli pahoillaan

Vierailija kirjoitti:

Voi ei. :( mulla katkesi viime syksynä kamelin selkä mieheen kun hän ei muistanut mun synttäreitä. Olin pitkään, jo pari vuotta, puhunut, että kaipaan häneltä muistamista ja se tekee oloni tärkeäksi ja tunnen kuuluvani osana hänen elämään. Kun ei muistanut synttäreitäni ja sanoin asiasta niin vei minut kolmen viikon päästä syömään. Tosin sain itse maksaa meidän ruokailut. Yhteensä 150€. Sanomattakin selvää, että jätin seuraavana päivänä. Ja tietenkin tosiaan muisti kavereiden syntymäpäivät sekä lapsuuden perheen syntymäpäivät. Mä sanoin erotessa, etten koe olevani edes samalla viivalla hänen ystävien kanssa. Olen kolmas tai riippuen kuka kerkee ensin vasta sen jälkeen. Olen se, joka on kotona ja joka tekee kotona olon helpoksi. Ei kiinnosta sellainen elämä.

Tänä vuonna menen viettämään synttäreitä kaverin luo Lappiin. Toivottavasti käydään vaeltamassa.

Mä toivotan sinulle ihanaa syntymäpäivää. Kannattaa lapsille ainakin opettaa, että vaikka olet äiti niin olet myös ihminen. Sinä olet yhtä arvokas kuin lapsesi ja sinun muistaminen tulisi olla yhtä tärkeää kuin muiden perheenjäsenten. :) <3

Jos sina maksoit, niin sina veit hanet syomaan. Kutsuja maksaa viulut yleensa. Tosi torkeaa mieheltasi vieda sut ulos ja maksattaa lasku sinulla - hyva kun jatit!!! 

Vierailija kirjoitti:

Hanki työpaikka, niin saat muuta tekemistä ja lakkaat murehtimasta tällaisia täysin joutavia asioita.

Miten kellekään tulee edes mieleen kommentoida näin?

Vierailija kirjoitti:

Mutta myöhästyneet onnittelut AP :) t. nro 23

Kiitos :) T. Ap

Ehkä miehet ei vaan muista synttäreitä samalla tavalla kuin naiset? Vai mitä mieltä olette? Oma isäni ei muista, eikä mieskään. Tuskin mies tulevaisuudessa lastenkaan synttäreitä muistaa, tai hieman ainakin epäilen kun tuo muisti on noin huono.. T. Ap

Ymmärrän sinua ap. Yleensä muistetaan tärkeämpien ihmisten syntymäpäivät ja siitä kun kukaan ei muista, tulee sellainen olo että ei ole tärkeä kenellekään. Minulle käynyt samalla tavalla, mies ihan onneton päivämäärien ja huomioimisen kanssa. Myöhästyneet onnittelut joka tapauksessa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko itse muistanut miestä, isääsi, kavereitasi näiden syntymäpäivänä?

Kyllä olen, aina. Miehelleni olen aina vähintään leiponut jonkun kakun tms, isälle vähintään laittanut onnitteluviestin, paria hyvää kaveria ja anoppia samoin vähintään onnitellut viestillä. En oikeasti itsekään kaipaa mitään ihmeellistä, mutta olisi vaan kiva jos joku edes muistaisi. T. Ap

Niin kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia kuin sinä. Ihmisillä on eri mielenkiinnon kohteet.Vain harva miettii jonkun syntymäpäivää. Et sinäkään ole kiinostunut jostakin mistä esim isäsi on , ja näinollen et tiedä asiasta tippaakaan. Ihan normi-ilmiö se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei kans kukaan koskaan muista mun syntymäpäivää, ei edes äiti. Hauskinta on se että mun kaksoissiskoa muistetaan kyllä (ja siis ollaan väleissä kaikki) mutta mut jotenkin unohdetaan aina. Oon kuin näkymätön Elina. Tosin siinä vaiheessa kun mies tänä vuonna unohti (on kyllä unohtanut aiemminkin, mutta joo) ja puhui että "Pitää muistaa onnitella ja sun pitää muistaa ostaa sun siskolle lahja" niin hermostuin ja käskin mennä itse ostamaan lahjan. Ihan oikeasti ei muistanut mun syntymäpäivää vaikka kaksoissiskoni muisti. Sitten se ihmetteli kun olin kiukkuinen. En sanonut miksi olin kiukkuinen kun päätin että saa itse muistaa. Hän oletti että mulla on kuukautiset ja sanoi että sen takia 'oikuttelen' ja käyttäydyn kuin kakara. Illalla vihdoin muisti ja oli kauhean häpeissään. :D

Miten tuo on edes mahdollista? :/ Onneksi miehesi muisti kuitenkin ja oli pahoillaan

Oon aina ollut se 'hiljaisempi' missä kaksoissisko on todella vauhdikas rämäpää. Ihmiset yleensäkin muistavat hänet eikä mua. Oon kyllä monesti esim vanhemmille siitä sanonut että "Haloo, mäkin oón olemassa" varsinkin syntymäpäivänä ym, mutta jotenkin he silti joka ikinen syntymäpäivä unohtavat mut :D Sisko muistaa, mutta tyyliin kuukauden myöhässä. Mies on kyllä ihana muuten, mutta välillä tuo että unohtelee häiritsee.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä miehet ei vaan muista synttäreitä samalla tavalla kuin naiset? Vai mitä mieltä olette? Oma isäni ei muista, eikä mieskään. Tuskin mies tulevaisuudessa lastenkaan synttäreitä muistaa, tai hieman ainakin epäilen kun tuo muisti on noin huono.. T. Ap

Osa muistaa, osa ei. Oma mieheni ei muista, olen siitä jonkin kerran mieleni pahoittanut, niin hölmöltä kuin tuntuukin pahoittaa mieltä tuollaisesta asiasta. Lapset ovat kasvaessaan osoittautuneet sukupuolesta riippumatta ihanan huomaavaisiksi ja yllättävät välillä muistamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko itse muistanut miestä, isääsi, kavereitasi näiden syntymäpäivänä?

Kyllä olen, aina. Miehelleni olen aina vähintään leiponut jonkun kakun tms, isälle vähintään laittanut onnitteluviestin, paria hyvää kaveria ja anoppia samoin vähintään onnitellut viestillä. En oikeasti itsekään kaipaa mitään ihmeellistä, mutta olisi vaan kiva jos joku edes muistaisi. T. Ap

Niin kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia kuin sinä. Ihmisillä on eri mielenkiinnon kohteet.Vain harva miettii jonkun syntymäpäivää. Et sinäkään ole kiinostunut jostakin mistä esim isäsi on , ja näinollen et tiedä asiasta tippaakaan. Ihan normi-ilmiö se on.

Niin, toiset ovat esim huonotapaisia tai moukkia. Toiset eivät tervehdi tai katso silmiin kun tapaavat tutun. Kyllähän meitä on moneen junaan.

Jep, tiedän tunteen. Minullakin oli syntymäpäivä tässä pari viikkoa sitten ja kukaan ei muistannut. Ei tullut onnittelua keneltäkään. Ei mieheltä, ei lapsilta, ei edes omalta äidiltä. . Olen aina järjestänyt lahjat, muistuttanut muita ja kerännyt rahat, ostanut kaikki lahjat. Sama oli äitienpäivänä, sen nyt luulisi jokainen muistavan kun joka tuutista tulee muistusta. Aamulla kaikki nukkuivat pitkään ja heräsivät vasta puolen päivän jälkeen, sitten kukaan ei tehnnyt mitään asian eteen, ei tullut onnittelua ei mitään. Nyt lapset ovat jo teinejä, niin ei tule edes sitä korttia joka tehtiin alakoulussa. No, katsoin tunnin verran lasten häärämistä omilla koneilla ja puhelimilla, ja sitten lähdin sanaa sanomatta minun äidille. ostin hänelle kukat ja vein kahvileivät sinne. Kun tulin kotiin, mieheni kysyi, missä olet ollut, meillä on nälkä. Vastasin rauhallisesti, kävin äidillä tänään kun on äitienpäivä, ja aloin ruan laittoon. Mieheni kipasi siitä istumalta R-kiskalle ja osti ässäarvan minulle. Ihan oikeasti, en vaadi mitään suuria juhlia, enkä hienoja lahjoja, mutta se loukkaa, että minulle ei kukaan osta ikinä joululahjaa, syntymäpäivänä en saa onnitteluja ja ei myöskään äitienpäivä.

No, ensi vuonna täytän 50 ja lähden kyllä ihan yksin matkoille, minulla on nyt säästössä rahaa, ja lähden kahdeksi viikoksi jonnekkin ihan yksin.

Ja, en todellakaan muista kuin omien lasten syntymäpäivät, koska ne on minulle tärkeät, muut saa tästä edes olla. Koskee myös isänpäivää, en tee yhtään mitään isänpäivänä, enkä tule muistuttamaan lapsia asiasta. Voi olla lapsellista, mutta oikeastaan helpottavaa, kun ei tarvitse tehdä mitään. Ja, jos loukkaantuu, niin se on voi voi, voin kipasta R-kiskalle ostamaan ässäarvan.

Laita post it-lappuja sellaiseen paikkaan, josta mies niitä tavoittaa, että "muista vaimon/avovaimon synttärit" tai "älä unohda onnitella" jos mies ei kertakaikkiaan muista päivämäärää. On tärkeää muistaa edes onnitella syntymäpäivänä, mielellään myös lahja mieheltä.

Kyllä se on kiva, että edes joskus muistetaan ja mun mielestä on vähimmäisvaatimus edes syntymäpäivälahjan ostaa tai muistaa toista syntymäpäivänä.

Oli se lahja sitten pieni tai iso.

Vaikka jotkut sanoisi, ettei tarvitse lahjaa, kaikki tarvitsee ja sen ansaitsee. Aina ihmiset silti ilahtuu. Ei tarvitse olla niin vaatimaton, ettei halua lahjoja. Lahja ei ole synonyymi tavaralle, myös aineeton on yhtä hyvä.

Itse ihan reilusti haluan lahjan ja tulee paha mieli, jos ei edes synttäreinä huomioida.

En välitä kauheasti huomiosta, mutta sen verran pitäisi osoittaa välittämistä toista kohtaan, että muistaa toista syntymäpäivänä. Tuntuu pahalta, jos ei tärkeimmät muista sitä. Tulee ihan sellainen olo, etten merkkaa mitään.

Eleiden ei tarvitse suurta olla, mutta hei kyllä rakasta ihmistä voi muistaa ihan kunnoll ja panostaakin lahjaa, jos pystyy, eikä olla vain vaatimaton suomalainen, joka ei tarvitse mitään tai halua mitään tai pelkän kukkapuskan tuo.

Minä itse haluan myös muistaa omaa kumppania niin hyvin, kuin pystyn. Lahjojen antaminen on todella mukavaa.

Ei tarvitse on sellainen juttu, ettei halua vain tuottaa vaivaa. Kuka nyt ei tarvitse jotain, vaikka hierontaa tai illallista tai lahjakortin ruokakauppaan? Tai jos on pieni budjetti niin lahjakortin, jossa itse lupaa hieroa toista.

Tärkeitä on ajatus. Että toinen haluaa muistaa ja yrittää kunnolla ilahduttaa. Laittaa kaikki panokset asiaan. Ei osta vaan jotain kun ei keksi muuta, vaan oikeasti sellaista, josta toinen pitää tai justiin itse tarjoaa hemmottelua tai lahjakorttia yms mitä ikinä keksiikään.

Kerran vuodessa panostaminen toiseen, edes silloin pitää ihmisen kyetä sellaiseen.

Vaikka olisi kuinka kauan ollut yhdessä ja periaatteessa ei tarvitse mitään, silti voi kyllä lahjan antaa. Kaikkihan tarvitsee ruokaa, vessapaperia, pakollisia tarvikkeita ja vaikkapa lahjakortti puolisolle, jossa lupaa omaa aikaa tai siivouksen toisen puolesta.

Kyllä, minä tarvitsen lahjoja. Puolisoni ei mukamas tarvi, mutta en kuuntele sellaisia. Ostin muuten vaan yksi päivä yllärinä vaateitta lahkaksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko itse muistanut miestä, isääsi, kavereitasi näiden syntymäpäivänä?

Kyllä olen, aina. Miehelleni olen aina vähintään leiponut jonkun kakun tms, isälle vähintään laittanut onnitteluviestin, paria hyvää kaveria ja anoppia samoin vähintään onnitellut viestillä. En oikeasti itsekään kaipaa mitään ihmeellistä, mutta olisi vaan kiva jos joku edes muistaisi. T. Ap

Niin kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia kuin sinä. Ihmisillä on eri mielenkiinnon kohteet.Vain harva miettii jonkun syntymäpäivää. Et sinäkään ole kiinostunut jostakin mistä esim isäsi on , ja näinollen et tiedä asiasta tippaakaan. Ihan normi-ilmiö se on.

Niin, toiset ovat esim huonotapaisia tai moukkia. Toiset eivät tervehdi tai katso silmiin kun tapaavat tutun. Kyllähän meitä on moneen junaan.

Tai eivät osaa kiittää, kun joku antaa jotakin, pyytää anteeksi jos satuttavat jotain... Katsos eri kiinnostuksen kohteet!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko itse muistanut miestä, isääsi, kavereitasi näiden syntymäpäivänä?

Kyllä olen, aina. Miehelleni olen aina vähintään leiponut jonkun kakun tms, isälle vähintään laittanut onnitteluviestin, paria hyvää kaveria ja anoppia samoin vähintään onnitellut viestillä. En oikeasti itsekään kaipaa mitään ihmeellistä, mutta olisi vaan kiva jos joku edes muistaisi. T. Ap

Niin kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia kuin sinä. Ihmisillä on eri mielenkiinnon kohteet.Vain harva miettii jonkun syntymäpäivää. Et sinäkään ole kiinostunut jostakin mistä esim isäsi on , ja näinollen et tiedä asiasta tippaakaan. Ihan normi-ilmiö se on.

Hyviin tapoihin ja välittämiseen kuuluu muistaa läheisen syntymäpäivä ihan muista mielenkiinnonkohteista riippumatta. Jotkut on tässä huonompia ja heiltä ei voi vaatia yhtä paljon, mutta moukkamaista väittää, ettei läheisen syntymäpäivällä ole väliä.

Paljon onnea näin jälkikäteen!

Kuulostaisi vähän siltä, että olet olemassa kaikkia varten, ja sitten sitä pidetään itsestäänselvyytenä. Voin toki olla väärässä, mutta mikäli en ihan täysin, niin ihan ensimmäisenä voisi miettiä sellaista, että ottaa niin sanotusti elämänsä takaisin omiin käsiin. Järjestä itselleen aikaa omia kivoja juttuja varten, ja luota siihen, että muut pärjäävät ilman että teet asioita heidän puolestaan. Voit antaa lähipiirisi huomata, että arvostat itseäsi. Tämä ei missään nimessä tarkoita röyhkeää tai ylimielistä käytöstä (vaikka voi siltä ensin itsestä tuntuakin), vaan tosiaan ainoastaan sitä, että arvostat itseäsi ja tunteillasi on merkitystä.

Kumma kyllä, ajan myötä sitä arvostusta alkaa tulla muualtakin.

Tsemppiä ja ihanaa kesää!