Neuvotaanko terveyskeskuslääkäreitä vähättelemään potilaiden vaivoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ihmiset ei tajua usein sitä mihin mikäkin tutkimus on tarpeen ja mihin  ei. Ei joku selän kuvaus ( usein pyydetty asia) ole useinkaan tarpeen, ei sillä kuvaamisella saada mitään lisätietoa asiaan. Selkää ei kuitenkaan ruveta leikkaamaan kuin harvoissa tapauksissa ja jos sellaisia viitteitä on, niin selkä  todellakin kuvataan ja jopa päivystyksenä. Ei jotain lihasjumeja yms kuvata, koska kuvauksella ei saada mitään lisäinfoa asiaan.

Mielenkiintoinen esimerkki. Itse tiedän kaksi tapausta, joissa selkäkipuja hoidettiin vaan särkylääkkeillä ja jumppaohjeilla. Molemmissa tapauksissa kivun syynä oli syöpä. Apu löytyi vasta yksityisellä tehdyn kuvauksen jälkeen. (Toiselle, toinen kuoli)

Kaverini äiti myös kuoli syöpään. Kävi lääkärissä selkäkipujen vuoksi useamman kerran. Buranaa ja käskettiin sauvakävellä ja keppijumppaa. Löydös tehtiin, kun oli jo liian myöhäistä.

Toisella tutulla oli toisessa munuaisessa syöpä. Hänet määrättiin tules-kuntoutukseen selkäkipujen vuoksi. Säilyi hengissä, kun meni yksityiselle ja maksoi tutkimukset itse. 

Vierailija kirjoitti:

No niin se juuri meni minullakin: tulin päivystyksestä kotiin miedon särkylääkemääräyksen kanssa. Syöpä leikattiin saman viikon aikana.

Sittenhän pääsit nopeasti hoitoon, viikon sisällä hoitoon hakeutumisesta.

Ne on ne säästötoimet. Itselläni todettiin syksyllä poistetun kasvaimen solututkimuksessa sen olleen täynnä syöpäsoluja. Lääkäri päätti, että näytteen käsittelyssä oli vain tehty virhe. En pääse mihinkään lisätutkimukseen. Joskus 10 vuotta sitten tulos olisi varmistettu kuvauksilla tai edes verikokeilla. Nyt pitää vain yrittää uskoa, että virheen teki kasvainnäytteen käsittelijä eikä lääkäri, jonka mielestä tutkimustulos johtui virheestä. Miksi niitä solututkimuksia edes tehdään, jos tulokset on virheellisiä?

Oireilla ei ole lääkäreille mitään merkitystä. Kun olen kertonut ennen kasvaimen löytymistä lääkäreille vuosia jatkuneesta oudosta jokaviikkoisesta kuumeilusta, minulle on naurettu päin naamaa. Nyt sitten ei edes solututkimuksella ole mitään merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Joo, kyllä lääkärit saa palautteita turhista lähetteistä ja ei niitä voi tehdä vain potilasta miellyttääkseen. Jos maallikko vaatii " nyt tarvitaan tutkimuksia" ja ongelmana on esim. nivelrikko, niin ei sille tehdä mitään. Jos ei ole tekonivelet tarpeen.  Erikoislääkärit lähettää bumerangina lähetteen takaisin ja se on turhaa resurssien haaskausta siellä erikoissairaanhoidossakin.  Ylipaino on usein suuri vitsaus ja  on ihan normaali käytäntö ettei esim. polvia leikata jos elopainoa on naisella vaikka 150kg. Ei siitä ole mitään hyötyä eikä kirurgit suostu siihen. Mutta tämän kehopositiivisuus-asian myötä nämäkin sitten käännetään lääkäreitä vastaan. Hoitokeino olisi monella niin lähellä verenpaineen, diabeteksen, nivelvaivojen yms suhteen eli laihdutus. Niin tylsä ja vanhanaikainen keino, mutta vaatisi niin suurta elämänmuutosta että on aina helpompi syyttää kaikkia muita kuin itse tehdä jotain

Jostain syystä lihavuutta ei pystytä hoitamaan lääkärin ohjauksessa vaan tokaistaan potilaalle, että laihduta. Kyllä ihmisellä on paljon ongelmia ja tarvitsee apua, jos on saanut itsensä lihotettua tuohon kuntoon. Tällaiset elämänlaatuun vaikuttavat pikkuvaivat vaan eivät ole kiinnostavia lääkärien mielestä.

Terveydenhuolto hyötyisi mielestäni paljon kunnollisesta potilaiden ohjauksesta ja neuvonnasta sekä helpottamalla mm. fysioterapiaan, psykologille ja ravitsemusterapeutille sekä muuhun kuntoutukseen pääsyä. Nyt näitä edellä mainittuja apuja saa omalla rahalla, jos on varaa ja ymmärrystä maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveän herkästi todella lievillä vaivoilla hakeudutaan vastaanotolle ja mitä ihmeellisimmistä syistä joista osalla ei ole mitään tekemistä lääketieteen kanssa.

Sillä potilaalla ei ole lääketieteellistä asiantuntemusta, koska häntä ei ole koulutettu alalle. Potilaalla ei siis ole käytössään lääkärin tai edes hoitajan ammattitaitoa, jolla arvioida vaivansa vakavuutta, kiireellisyyttä tai aiheuttajaa. Sen takia se potilas sinne terveyskeskukseen tulee: hakemaan diagnoosia ja helpotusta. Tunnen useampia lääkäreitä ja jostain syystä tämä näyttää monilla hämärtyvän: kun jokin asia on itsestään selvä itselle, ei osata ajatella asiaa alalle kouluttamattoman ihmisen näkökulmasta.

Tää on melko uusi ilmiö että hakeudutaan lääkäriin että lääkäri voisi tarkistaa ettei esim lapsi ole ENSI VIIKOLLA tulossa kipeäksi ym muusta "hyvästä" syystä.

No heh heh kun oli hyvä murjaisu. Mitä iloa saat tahallaan väärinymmärtämisestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, kyllä lääkärit saa palautteita turhista lähetteistä ja ei niitä voi tehdä vain potilasta miellyttääkseen. Jos maallikko vaatii " nyt tarvitaan tutkimuksia" ja ongelmana on esim. nivelrikko, niin ei sille tehdä mitään. Jos ei ole tekonivelet tarpeen.  Erikoislääkärit lähettää bumerangina lähetteen takaisin ja se on turhaa resurssien haaskausta siellä erikoissairaanhoidossakin.  Ylipaino on usein suuri vitsaus ja  on ihan normaali käytäntö ettei esim. polvia leikata jos elopainoa on naisella vaikka 150kg. Ei siitä ole mitään hyötyä eikä kirurgit suostu siihen. Mutta tämän kehopositiivisuus-asian myötä nämäkin sitten käännetään lääkäreitä vastaan. Hoitokeino olisi monella niin lähellä verenpaineen, diabeteksen, nivelvaivojen yms suhteen eli laihdutus. Niin tylsä ja vanhanaikainen keino, mutta vaatisi niin suurta elämänmuutosta että on aina helpompi syyttää kaikkia muita kuin itse tehdä jotain

Jostain syystä lihavuutta ei pystytä hoitamaan lääkärin ohjauksessa vaan tokaistaan potilaalle, että laihduta. Kyllä ihmisellä on paljon ongelmia ja tarvitsee apua, jos on saanut itsensä lihotettua tuohon kuntoon. Tällaiset elämänlaatuun vaikuttavat pikkuvaivat vaan eivät ole kiinnostavia lääkärien mielestä.

Terveydenhuolto hyötyisi mielestäni paljon kunnollisesta potilaiden ohjauksesta ja neuvonnasta sekä helpottamalla mm. fysioterapiaan, psykologille ja ravitsemusterapeutille sekä muuhun kuntoutukseen pääsyä. Nyt näitä edellä mainittuja apuja saa omalla rahalla, jos on varaa ja ymmärrystä maksaa.

Mä vähän luulen, että kun potilaat osaavat ne oireensakin googlettaa netistä, niin yhtä hyvin osaavat googlettaa myös ohjeet laihduttamiseen. Lääkärit eivät enää nykyisin ohjaa potilaita laihduttamisessa, siihen ei ole resursseja. Olisi tietysti hyvä, että jos potilas ei kykene hankkimaan itselleen tietoa itse, hän saisi lähetteen ravitsemusterapeutille. Ei se ravitsemusterapeuttikaan tee muuta kuin antaa ohjeet kevyempään ruokavalioon ja samat ohjeet - ja monia erilaisia variaatioita - löytyy netistäkin.

Tiedän itse laihduttaneena, että tietoa on olemassa vaikka muille jakaa, mutta suurin ongelma on motivaation ja itsekurin puute. Siinä ei valitettavasti edes ammattilaisten tsemppaukset auta. Mitä rajoittavampi laihdutuskuuri, sitä helpommin ja nopeammin sortuu vanhoihin tapoihin. Ketään ei voi pakottaa laihtumaan eikä toisen puolesta voi laihtua, koska ihminen kuitenkin itse päättää, mitä suuhunsa laittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, kyllä lääkärit saa palautteita turhista lähetteistä ja ei niitä voi tehdä vain potilasta miellyttääkseen. Jos maallikko vaatii " nyt tarvitaan tutkimuksia" ja ongelmana on esim. nivelrikko, niin ei sille tehdä mitään. Jos ei ole tekonivelet tarpeen.  Erikoislääkärit lähettää bumerangina lähetteen takaisin ja se on turhaa resurssien haaskausta siellä erikoissairaanhoidossakin.  Ylipaino on usein suuri vitsaus ja  on ihan normaali käytäntö ettei esim. polvia leikata jos elopainoa on naisella vaikka 150kg. Ei siitä ole mitään hyötyä eikä kirurgit suostu siihen. Mutta tämän kehopositiivisuus-asian myötä nämäkin sitten käännetään lääkäreitä vastaan. Hoitokeino olisi monella niin lähellä verenpaineen, diabeteksen, nivelvaivojen yms suhteen eli laihdutus. Niin tylsä ja vanhanaikainen keino, mutta vaatisi niin suurta elämänmuutosta että on aina helpompi syyttää kaikkia muita kuin itse tehdä jotain

Jostain syystä lihavuutta ei pystytä hoitamaan lääkärin ohjauksessa vaan tokaistaan potilaalle, että laihduta. Kyllä ihmisellä on paljon ongelmia ja tarvitsee apua, jos on saanut itsensä lihotettua tuohon kuntoon. Tällaiset elämänlaatuun vaikuttavat pikkuvaivat vaan eivät ole kiinnostavia lääkärien mielestä.

Terveydenhuolto hyötyisi mielestäni paljon kunnollisesta potilaiden ohjauksesta ja neuvonnasta sekä helpottamalla mm. fysioterapiaan, psykologille ja ravitsemusterapeutille sekä muuhun kuntoutukseen pääsyä. Nyt näitä edellä mainittuja apuja saa omalla rahalla, jos on varaa ja ymmärrystä maksaa.

Mä vähän luulen, että kun potilaat osaavat ne oireensakin googlettaa netistä, niin yhtä hyvin osaavat googlettaa myös ohjeet laihduttamiseen. Lääkärit eivät enää nykyisin ohjaa potilaita laihduttamisessa, siihen ei ole resursseja. Olisi tietysti hyvä, että jos potilas ei kykene hankkimaan itselleen tietoa itse, hän saisi lähetteen ravitsemusterapeutille. Ei se ravitsemusterapeuttikaan tee muuta kuin antaa ohjeet kevyempään ruokavalioon ja samat ohjeet - ja monia erilaisia variaatioita - löytyy netistäkin.

Tiedän itse laihduttaneena, että tietoa on olemassa vaikka muille jakaa, mutta suurin ongelma on motivaation ja itsekurin puute. Siinä ei valitettavasti edes ammattilaisten tsemppaukset auta. Mitä rajoittavampi laihdutuskuuri, sitä helpommin ja nopeammin sortuu vanhoihin tapoihin. Ketään ei voi pakottaa laihtumaan eikä toisen puolesta voi laihtua, koska ihminen kuitenkin itse päättää, mitä suuhunsa laittaa. 

Ei ylimielisyys ketään auta kuten olet huomannut. Vastauksesi vain alleviivaa sitä, että monipuolisesti erilaisille ammattilaisille olisi tarvetta terveydenhuollossa. 

Olen saanut käsityksen, että oireisiin tarjotaan lähtökohtaisesti lievin mahdollinen diagnoosi. Oma polven revähdykseni olikin eturistisiteen täysi repeämä. Kyllä se siitä kolmen päivän saikulla, mitä nyt polvi petti alta sen pamahduksen jälkeen ja oli selvästi spagettia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, kyllä lääkärit saa palautteita turhista lähetteistä ja ei niitä voi tehdä vain potilasta miellyttääkseen. Jos maallikko vaatii " nyt tarvitaan tutkimuksia" ja ongelmana on esim. nivelrikko, niin ei sille tehdä mitään. Jos ei ole tekonivelet tarpeen.  Erikoislääkärit lähettää bumerangina lähetteen takaisin ja se on turhaa resurssien haaskausta siellä erikoissairaanhoidossakin.  Ylipaino on usein suuri vitsaus ja  on ihan normaali käytäntö ettei esim. polvia leikata jos elopainoa on naisella vaikka 150kg. Ei siitä ole mitään hyötyä eikä kirurgit suostu siihen. Mutta tämän kehopositiivisuus-asian myötä nämäkin sitten käännetään lääkäreitä vastaan. Hoitokeino olisi monella niin lähellä verenpaineen, diabeteksen, nivelvaivojen yms suhteen eli laihdutus. Niin tylsä ja vanhanaikainen keino, mutta vaatisi niin suurta elämänmuutosta että on aina helpompi syyttää kaikkia muita kuin itse tehdä jotain

Jostain syystä lihavuutta ei pystytä hoitamaan lääkärin ohjauksessa vaan tokaistaan potilaalle, että laihduta. Kyllä ihmisellä on paljon ongelmia ja tarvitsee apua, jos on saanut itsensä lihotettua tuohon kuntoon. Tällaiset elämänlaatuun vaikuttavat pikkuvaivat vaan eivät ole kiinnostavia lääkärien mielestä.

Terveydenhuolto hyötyisi mielestäni paljon kunnollisesta potilaiden ohjauksesta ja neuvonnasta sekä helpottamalla mm. fysioterapiaan, psykologille ja ravitsemusterapeutille sekä muuhun kuntoutukseen pääsyä. Nyt näitä edellä mainittuja apuja saa omalla rahalla, jos on varaa ja ymmärrystä maksaa.

Suomessa on 2,5 miljoonaa ylipainoista aikuista.

Siitä sitten miettimään miksi jokaiselle ei riitä laihdutusvalmentajaksi lääkäriä.

Ja siis lääkäriä, miksi laihdutusvalmentajana pitäisi olla lääkäri? Miksi ei joku jolla olisi koulutus tällaiseen asiaan? Lääkärit opiskelee ihan muita asioita.

Parhaalla ystävälläni on Ms-tauti,lääkärin mielestä ystäväni  oli alkoholisti. Diagnoosi tuli vasta kun näkö hävisi- ambulansilla sairaalaan- tarkat tutkimukset.  Ja omaa kuumeetonta keuhkokuumettani vähältiin pilkallisesti paniikkikohtaukseksi, olin kuolla siihen "paniikkikohtaukseen " 22-vuotiaana.

Mä oon joka kerta saanut kyllä hoitoa, kun olen lääkäriin mennyt. Eikä koskaan ole vähätelty. Mutta tiedättekö kuinka paljon turhia potilaita terveyskeskuksessa käy? Tälläkin palstalla just yksi kysyi, että voiko mennö päivystykseen kun on korva lukossa.

Polven nivelrikkoa minulla (todettu rtg-kuvassa 5-6 v sitten). Vuosia taas olen kivuista kärsinyt ja varasin ajan lähiklinikalle Lahdessa. Ajan sain kuuden viikon päähän. Lääkäri katsoi VANHAT rtg-kuvat ja totesi, ettei tämä vielä kovin paha ole! Oletin, että lähettää uudelleen röntgeniin, jotta vanhoja ja uusia kuvia voisi verrata!!! Hoidoksi 3 kk:n Cartexan 400 mg, 2 tbl/pv. Polvituki, tulipohkalliset, yöksi nivelvoidetta polveen ja tuorelkelmua päälle. Ja "painoa voisi kulla saada alas..."(ei-suomalainen lääkäri). 😨😰😥

Jos olisin varakas, hakeutuisin esim. Ortoniin Helsinkiin. Siellä isäni (sotainvalidi) sai parasta mahdollista hoitoa ja tekonivelen.

Aina olen saanut hyvää palvelua ja ajankin heti kun soittanut.

Mutta kun olin harjoittlussa itse tk:ssa ,niin tuli huomattua miksi ne jonot kestää ja kestää.

Tullaan varalta tarkistamaan kuntoa kun huippas viimeviikolla hetken aamulla tai on jalka kipeenä kun tulikin käveltyä ekan kerran 5 vuoteen kilometrin verran.

Ihan nuoriakin siellä laukkaa melkein viikottain ilman mitään järkevää syytä.

Äitiäni hoidettiin pitkään siis monta kymmentä vuotta migreenin takia, vaikka hän sanoi, ettei lääkkeet auta, kuvaili aina oireensa, jotka oli ihan eriä kuin migreenissä. Mutta aina vain lätkästiin migreeniresepti kouraan.

Kunnes lääkärinä oli nuori juuri valmistunut jätkä joka oireista muisteli kuulleensa eräästä sairaudesta, joten otti lääkärikirjan esille etsi ja löysi oikean diagnoosin, laittoi jatkotutkimuksiin josta selvisi, että oikein diagnisoitu.

Nykyään kohtauksiin lääkkeet auttavat.

Luotan juuri valmistuneisiin, sekä erikoistuneisiin lääkäreihin enemmän, koska heillä on muistissa mitä erikoisemmatkin sairaudet.

Jos vaan on mahdollista niin lähetteet kannattaa hakea yksityiseltä. Itse olen ratkaissut diabeteksen hoitoni niin että käyn yksityisellä vuosittain ja tarpeen mukaan useammin ja verikokeet hus labrassa. Näin hinta ei tule niin korkeaksi ja erikoislääkäriltä saa paremmat lääkkeet. Terkkarissa ollaan heti tyrkyttämässä insuliinia. Yks lääkärin mukaan se ei ole tarpeen minun tapauksessani ainakaan vielä. Oli kyllä aikamoinen pudotus tasossa kun työterveys loppui ja kävin pari kertaa terkkarissa solkottamassa ulkolaisen lekurin ja ylimielisen hoitsun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyhmä provo. TK-lääkäri määrittää hoidon tarpeen, ei potilas. Se, että luet nettipalstalta alhaisen ferritiinin olevan kaikkien vaivojesi syynä, ei tarkoita sitä, että saat ferritiinimittauksen heti kun sitä pyydät. Jos kaikki ihmisten toiveet toteutettaisiin, niin täällä ei oikeasti sairaat saisi hoitoa. Niin älyttömäksi on vaatimukset menneet. TK ei ole sekatavarakauppa, jossa potilas päättää mikä on tarpeen vaan sen tekee edelleen ammattilainen eli lääkäri.

Mulla hoidettiin syöpää masennuksena kun oireilla ei ollut väliä. Lasta yritin saada risaleikkausjonoon 1,5 vuotta ennenkuin onnistui, viralliset kriteerit on tultava täyteen.

Jos sinua myös masensi? Miten masennusdiagnoosiin päädyttiin? Voi olla kaksikin sairautta samaan aikaan eli se syöpä ja masennus. Tietenkään masennuksen hoitoon keskittyvä psykiatri ei kauheasti mitään syöpädiagnostiikkaa tee. Vaikka masentaisikin niin jos tulee muita oireita joita syöpä aiheutta kannattaa hakeutua vastaanotolle syöpäoireiden osalta vielä erikseen

Mielenkiintoinen kommentti. Jospa syöpää ei edes haluttu epäillä eikä haluttu tutkia, heti vaan masennusta tarjotaan syyksi. Käsitin kyllä, että tässä puhuttiin perusterveydenhuollosta eikä mistään psykiatreista.

Nimenomaan syöpäoireiden takia hakeuduin lääkäriin julkisella. Psykiatrin kanssa en ollut edes tekemisissä, mt-hoitoon täälläpäin oli psykiatrisen sh:n tapaaminen kerran viidessä viikossa, lääkitys, ja jos ei auta niin päiväosasto eli aikuisten elämäntapaongelmaisten päivätoiminta. Sinne päivätoimintaan minua koetettiin kovasti saada ennen syöpädiagnoosia.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen potilas on terve, kunnes toisin todetaan. Pelkojen takia ei lähetetä ketään kokeisiin. Lääkäri tekee hoidon arvioinnin. Ei potilas.

Sen takiahan sinne lääkäriin mennään. Mutta sitten se ei teekään sitä arviointia. 

Kipua kyllä vähätellään. Minun kipua ei edes kirjattu käynnin syyksi.