Neuvotaanko terveyskeskuslääkäreitä vähättelemään potilaiden vaivoja?

Vierailija kirjoitti:

Miten potilas saa edes hyvää hoitoa, jos vastassa on kielipuoli? Hyvänä esimerkkinä täällä joskus ollut ketju jossa joku kertoi että lääkäri ei ollut millään tajunnut jalan  puutumista. "Jalka puuttuu? En ymmarra".

Julkisella puolella etenkin itäsuomessa on näitä itäblokin lääkäreitä jolloin saattaa tulla kielimuuria. Yksityisellä puolella kuitenkin saa valita lääkärinsä ja voi valita suomenkielisen suomalaisen lääkärin, toki se vähän maksaa enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Kysy diagnoosia AV-palstalta. Ei varmasti vähätellä. Päinvastoin.

Hoitoa tarvitsen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyhmä provo. TK-lääkäri määrittää hoidon tarpeen, ei potilas. Se, että luet nettipalstalta alhaisen ferritiinin olevan kaikkien vaivojesi syynä, ei tarkoita sitä, että saat ferritiinimittauksen heti kun sitä pyydät. Jos kaikki ihmisten toiveet toteutettaisiin, niin täällä ei oikeasti sairaat saisi hoitoa. Niin älyttömäksi on vaatimukset menneet. TK ei ole sekatavarakauppa, jossa potilas päättää mikä on tarpeen vaan sen tekee edelleen ammattilainen eli lääkäri.

Mulla hoidettiin syöpää masennuksena kun oireilla ei ollut väliä. Lasta yritin saada risaleikkausjonoon 1,5 vuotta ennenkuin onnistui, viralliset kriteerit on tultava täyteen.

Jos sinua myös masensi? Miten masennusdiagnoosiin päädyttiin? Voi olla kaksikin sairautta samaan aikaan eli se syöpä ja masennus. Tietenkään masennuksen hoitoon keskittyvä psykiatri ei kauheasti mitään syöpädiagnostiikkaa tee. Vaikka masentaisikin niin jos tulee muita oireita joita syöpä aiheutta kannattaa hakeutua vastaanotolle syöpäoireiden osalta vielä erikseen

Ei masentanut, vaan väsytti. Sanoin, ettei minulla ollut masentunut olo. Ainoastaan harmitti, että en jaksanut harrastaa liikuntaa ja muita aktiviteetteja kuten ennen ja päiväunetkin olivat tulleet jokapäiväiseksi tarpeeksi. Tämä tulkittiin niin, että en tunnista tai myönnä masennusta. Klassiset kohdunkaulan syövän oireet - vuotohäiriöt, välivuodot, yhdynnänjälkeinen verenvuoto, löytyivät kaikki jo ennen diagnoosia ja olin nämä kaikki tuonut lääkäreiden tietoon useasti. Olin myös ennen pitkää ehdottanut jotain hiljaista kohtutulehdusta diagnoosiksi, kun vaikutti, että siellä suunnalla se ongelma olisi ja minulla oli kuumeileva, heikko olo, mikä meni kuitenkin ohi aina välillä. Tämä oli lääkäreiden mielestä flunssailua, vaikka yskää ja nuhaa ei ollut. Normaalisti en itsediagnosointiin lähde, mutta asenne oli niin ylimalkainen että se tuli ajankohtaiseksi epätoivon myötä.

Vierailija kirjoitti:

Niin, onko se vika sitten isossa osassa potilaita, vai isossa osassa lääkäreitä, kun tarvitsevat eivät hoitoa saa. En jaksa lopettaa ihmettelyäni siitä, kuinka itse aiheutettuihin vaivoihin saadaan maan parasta hoitoa, ja syydetään rahaa, mutta esim. minä,joka käsin kiputiloista niin etten pysty töitä tekemään, en saa muuta kuin buranareseptin vuodesta toiseen, koska "reumaverikoe näytti puhdhasta". Nyt minun pitäisi alkaa syömään mielialalääkkeitä siksi että kipukynnys nousisi, koska eivät viitsi tutkia mikä minua oikeasti vaivaa.

Mitään tutkimusta ei tehdä enää, koska "kaikki" on tehty yli 5 v sitten. Muistakaahan, että jos 2-kymppisenä tutkitaan ettei ole syöpää, niin sitä ei tarvite sitten enää 5kymppisenä tutkia!

Kyllä sulla saattaa olla nivelreuma, mutta ei sulle aleta määräämään reumalääkkeitä (niillä kun voi olla aika ilkeitä sivuvaikutuksia, mm altistaa tietyille  verisyöville) ennenkuin diagnoosista voi olla varma. Sitäpaitsi ilman diagnoosia et saisi  Kelan erityiskorvausta ja maksaisit itsesi kipeäksi niistä. Ovat nimittäin aika kalliita, uusimmat maksaa jopa yli tuhat euroa. 

Ymmärrän silti turhautumisesi. Itsekin ravasin kipujeni kanssa vuosia lääkäreillä. Työterveyshuollossa, terveyskeskuksessa ja yksityiselläkin. Vain leukkarit oli hieman koholla. Yks kerta sitten reumatekijä olikin pompannut 450:een ja siitä lähti samantien lähete erikoissairaanhoitoon reumapolille. Harkitsin välillä jo psykiatrille menoa, kun mietin, että olenko mä tullut hulluksi, kun olen nuori ja tutkimusten mukaan terve kuin pukki ja silti on kipuja, kevyetkin tavarat tippuvat käsistä ja jalat on aamuisin jäykät kuin ratakiskot. 

Työterveyslääkärit ne ne vasta taikureita ovat! Lääkäri joka brassailee oman selkänsä murtuneen joskus vuonna seitkyt vähättelee potilaidensa selkäoireita sillä että hänkin on kärsinyt. Buranalla ja työteolla hoituu.

Terveisiä Terveystalolle.

Kummasti kun on pätäkkää niin voidaan hoitaa mitä pahimpia sairauksia mutta jos ei ole kuole pois.Arvauskeskus nimi ei tullut tyhjästä.Jos olisi vapaa lääkkeenosto oikeus apteekeista osaisin tehdä itse samat diagnoosit kuin 70% lääkäreistä ja hakea lääkkeen itse.Katsovat nämäkin koneelta mikä sopisi ja siitä alkaa kokeilu potilas koekaniinina.Miksi väliin tarvitaan lääkäri kun suurin osa osaisi itsekkin tehdä diagnoosit?Jokainen potilas pitäisi aina kuvata jos oireet on epämääräisiä.

Vierailija kirjoitti:

Yksityisellä - esim. minä työterveyslääkärillä, saan kaiken hoidon ja tutkimukset mitä kehtaan pyytää.

Lääkärit kyllä keksivät selitykset, miksi sairauden toteamisen tai hoidon tarpeellisuuden arvioimiseksi tutkimukset ovat tarpeen.

HOitamisella ei niin väliä - tärkeintä, että Pörriäisen labra, erikoislääkärit yms. saavat lisää toimeksiantoa = liikevaihtoa. Lähetteitä kirjoittava "lääkärihotellin" yrittäjälääkäri saa sitten bonuksia noista.

Silleen se pyörii ja veronmaksajat kustantaa.

Veronmaksajat eivät kustanna vaan työnantaja saa tarjota työterveyshuoltoon kuuluvan sairaanhoidon ihan vapaaehtoisesti hyvää hyvyyttään ikään kuin työsuhde-etuna. Kelakaan ei maksa siitä tulevaisuudessa kuin noin 400€ vuodessa potilasta kohden ja siitäkin vsin 168€ sairaanhoitoon, loput terveystarkastuksiin yms.

Yksityinen työterveyslääkäri ei saa mitään lisälaskutusta tai palkkioita lähetteistä itselleen. vastaanottokäynneistä ja lausunnoista tai puheluista tai sähköpostietäkontakteiata, reseptien uusinnasta yms. työstä jota tekee saa toki palkkion eli laittaa laskun työnantajalle. erikoislääkärilähetteet ja labralähetteet kuuluvat vastaanottokäynnin laskutukseen, niistä ei erillistä palkkiota tai laskutusta yksityislääkäri saa

Vierailija kirjoitti:

Ei se koulutukseen kuulu, mutta jokaisella terveyasemalla/yksiköllä on selkeät ylempää tulevat tulostavoitteet, joiden mukaan asiakkaita EI SAA ohjata jatkotutkimuksiin, koska se maksaa. Esimerkiksi Lahdessa terveyskuntayhtymän pitää säästää miljoonia ja se tehdään niin, että asiakkaita ei saa lähettää tutkimuksiin ja hoitoon, Burana-reseptillä pitää pärjätä kuolemaan asti. Jokainen ns. turhaan keskussairaalaan lähetetty potilastapaus käydään lääkäriporukalla läpi ja muistutetaan, että potilaan oireilla ei ole merkitystä.

Meidän lapset on Lahdessa päässeet hyvin jatkohoitoon erinäisten tahojen kautta: neuvola, kouluterkka, tk-lääkäri. Vaivat on olleet onneksi suhteellisen pieniä: karsastus, nivustyrä, vitiligo, atooppinen ihottuma. Yksityisellä olemme käyttäneet muutaman kerran viikonloppuna, kun Akuuttiin ei todellakaan tohdi mennä kipeän korvan takia.

Myös lähiklinikalla lapset on hoidettu hyvin.

Mutta auta armias, jos minulla on ollut jotain. Ihan pelkkä nieluviljelylähete täytyi mennä pyytämään Terveystalosta, ja streptokokkihan se. Lähiklinikan hoitajan mielestä olin vain flunssainen. Ja tämä siis ihan lievimmistä lievin juttu, en halua edes muistella niitä muille sattuneita ota Buranaa - mene kotiin - oho se olikin syöpä - juttuja.

En vain ymmärrä, miksi Suomessa ei ymmärretä varhaisen diagnosoinnin merkitystä. Tai muun varhaisen puuttumisen merkitystä. Täällä säästetään kun ei tutkita ja sitten hoidetaan sadoilla tuhansilla euroilla levinneitä tauteja ja pahentuneita vammoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoidon arvio tehdään aina sen hetkisten oireiden perusteella ja tottakai arvioi tehdään todennäköisyyksien mukaan. Muutenhan joka ikinen ihminen  pitäisi läpivalata päästä varpaisiin ja ottaa joka päivä verikokeet. Se, mikä tilanne on vuoden päästä, ei kukaan meistä tiedä. On ihan järkeenkäypää, että ensin poissuljetaan yleisimmät vaihtoehdot ja niitä harvoja tapauksia, jossa oireiden syyksi paljastuisikin esim. harvinainen syöpä, on oikeasti kuitenkin vähän. Ja nekin tulee usein ilmi jossain vaiheessa. Tottakai asiaa pitää käydä läpi poissulkumenetelmällä ja todennäköisyyksien mukaan. Jos jollain ihmisellä on vähän pää kipeä, ei voida olettaa heti ensimmäisellä käynnillä, että kyse oin aivokasvaimesta, varsinkin jos muita oireita ei ole. Netissä ja lehdissä nämä sitten kääntyvät muotoon " Buranaa määrättiin ja aivokasvainhan minulla oli". 

Lääketieteellisessä yleislääketieteen jaksolla opetettiin ajattelemaan että jos kuulet kavioiden kopsetta niin Suomessa ollessa todennäköisesti kyse on hevosesta vaikka se voi olla tietenkin myös seepra. Samaa ajattelumallia on pakko noudattaa diagnostiikassa kun tutkimusvälineinä on lääkärin kädet, silmät, stetoskooppi, lamppu yms. Potilaat vähättelevät usein lääkärin kliinistä tutkimusta vaikka hyvä lääkäri pääsee jopa 90% tarkkuudella diagnoosiin pelkästään kyselemällä oireista ja tutkimalla päällepäin potilaan lisäksi yli 95% eli ilman mitään labroja ja kuvaamisia.

Olen samaa mieltä seepra-asiasta. Naurattaa vaan, kun nykyään onnistuu käymään useampaan kertaan vastaanotolla ilman että lääkäri koskeekaan sinuun. Samaa elintä tutkitaan kerta toisensa jälkeen koska kollegat vaikka on todettu sen olevan oireeton ajattelematta että olisiko tässä jotain muuta. Kiitokset niille lääkäreille jotka huolella kysyvät kronologisessa järjestyksessä potilaan oireet ja taustasairaudet eivätkä kysele sinen tänne pomppien ainoana tarkoituksenaan kumota potilaan oireet tai vähätellä niitä tyyliin mitä oireita sinulla nyt muka on? V.Outoa raajasärkyä, nielemisvaikeuksia ja huimausta (keksin nämä). L. Nooo jalat oli varmaan vain rasittuneet, onko sulla flunssa ja monesti ylösnoustessa huimaa.  EI kannata heittää arveluita jos ei ole varma, pieni vinkki. Olo on kuin poliisikuulustelussa eikä lääkärillä. 

Tuttavan äärivakava sairaus todettiin kun kahdeksas, kokenut lääkäri teki kymmenen sekunnin kliinisen tutkimuksen. 

Vihreä valo kirjoitti:

Kummasti kun on pätäkkää niin voidaan hoitaa mitä pahimpia sairauksia mutta jos ei ole kuole pois.Arvauskeskus nimi ei tullut tyhjästä.Jos olisi vapaa lääkkeenosto oikeus apteekeista osaisin tehdä itse samat diagnoosit kuin 70% lääkäreistä ja hakea lääkkeen itse.Katsovat nämäkin koneelta mikä sopisi ja siitä alkaa kokeilu potilas koekaniinina.Miksi väliin tarvitaan lääkäri kun suurin osa osaisi itsekkin tehdä diagnoosit?Jokainen potilas pitäisi aina kuvata jos oireet on epämääräisiä.

No jos kaikki lääkkeet olisivat reseptivapaita niin samallahan voitaisiin laittaa mahdollisuus itse ilman lääkäriä päästä niihin kuviin. Ilmeisesti et sitten tarvitsisi lääkäriä enää ollenkaan kuin toimenpiteisiin? Luuletko olevasi niin hyvä tekemään diagnoosin eli taudinmäärityksen ja sen ohella tietämään hoidonkin?

Potilaat tulevat todella usein ihmettelemään erikseen vielä niiden kuvien tuloksia vastaanotolle kun eivät tajua niistä mitään vaikka olisivat saaneet erikoislääkärin lausunnonkin kuvista, edes sitä lausuntoa ei ymmärretä mitä siinä lukee siis

Puhumattakaan että tietäisivät mikä hoito sitten on jos kuvista löytyy jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy diagnoosia AV-palstalta. Ei varmasti vähätellä. Päinvastoin.

Hoitoa tarvitsen

Kyllä sulle täältä joku "kotilääkäri" kirjoittaa ruutupaperille lähetteen ihan mihin vaan.

Liekö myös sellaisten potilaiden määrätkin kasvaneet, jotka heti luulevat sairastavansa keuhkösyöpää kun yskäisevät ja luulevat aina, että on se kaikista hirvittäin vaiva.

Kyllä itse olen aina päässyt tutkimuksiin kun oikeasti on jokin ollut vialla - lukuunottamatta yhtä kertaa. 

Vierailija kirjoitti:

Niin, onko se vika sitten isossa osassa potilaita, vai isossa osassa lääkäreitä, kun tarvitsevat eivät hoitoa saa. En jaksa lopettaa ihmettelyäni siitä, kuinka itse aiheutettuihin vaivoihin saadaan maan parasta hoitoa, ja syydetään rahaa, mutta esim. minä,joka käsin kiputiloista niin etten pysty töitä tekemään, en saa muuta kuin buranareseptin vuodesta toiseen, koska "reumaverikoe näytti puhdhasta". Nyt minun pitäisi alkaa syömään mielialalääkkeitä siksi että kipukynnys nousisi, koska eivät viitsi tutkia mikä minua oikeasti vaivaa.

Mitään tutkimusta ei tehdä enää, koska "kaikki" on tehty yli 5 v sitten. Muistakaahan, että jos 2-kymppisenä tutkitaan ettei ole syöpää, niin sitä ei tarvite sitten enää 5kymppisenä tutkia!

Sulla on 2-kymppisenä alkaneet kivut, jotka eivät johtuneet syövästä, samat kivut on jatkuneet ja jatkuneet, niin miksi ne ois muuttuneet syöväksi, eivätkä edelleen johtuisi samasta?

Jos sulla on kipua, miksi et kokeile kivun hoitoon käytettävää lääkettä, eli kipukynnystä nostavaa lääkettä?

Yleisimmät kipujen aiheuttajia on kuluminen, fyysinen passiivisuus tai sitten liiallinen yksipuolinen tai toispuoleinen kuormitus sekä pienten vammojen vajaa kuntouttaminen kotona. Kuinka moni noudattaa fysioterapeutin ohjeita täysin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se koulutukseen kuulu, mutta jokaisella terveyasemalla/yksiköllä on selkeät ylempää tulevat tulostavoitteet, joiden mukaan asiakkaita EI SAA ohjata jatkotutkimuksiin, koska se maksaa. Esimerkiksi Lahdessa terveyskuntayhtymän pitää säästää miljoonia ja se tehdään niin, että asiakkaita ei saa lähettää tutkimuksiin ja hoitoon, Burana-reseptillä pitää pärjätä kuolemaan asti. Jokainen ns. turhaan keskussairaalaan lähetetty potilastapaus käydään lääkäriporukalla läpi ja muistutetaan, että potilaan oireilla ei ole merkitystä.

Sama juttu havaittu Turussa aikanaan. Kokenut terveyskeskuslääkäri mumisi, että jos nyt laitetaan tähän tutkimukseen niin taas Tyksistä soitetaan ja huudetaan. Laittoi kuitenkin, kiitos Kirstilälle. Eräs kandi taas tölväisi suoraan että olisi borreliatutkimuksen paikka, mutta se maksaa.

Terveyskeskuslääkärit ovat valtavan työpaineen alla, eikä lyhyellä vastaanotolla ehditä käydä kuin akuuteimmat asiat. Jos yksi lääkäri ehtisi ajatuksella käymään läpi potilaan, ei tarvitsisi käydä päivystyksessä istumassa 6 tuntia. Siellä tehdään sama rutiini ja iänikuiset pienet verenkuvat ja potkaistaan ulos kuittailemalla että miksi tulit tänne vaikka pyörryit, eihän labroissa ja ekg:ssa näy mitään.

80-luvun onnela on mennyttä. Itselläni on rahaa, mutta miten ne ihmiset, joilla ei ole työterveyshuoltoa tai varaa mennä yksityiselle kun kiireetön aika terveyskeskukseen viipyy 2-3 viikkoa?

Yksityisillä hieman siloiteltumpaa, mutta vastaanottoajat yleensä 20 minuuttia joka aika menee entisten epikriisien lukemiseen  ja joidenkin kohdalla tulee vaikutelma että asiakas halutaan mahdollisimman pian ulos huoneesta ja maksamaan. 

Olen käynyt tällä vuosituhannella pääasiassa yksityisellä, koska työnantaja maksaa. Tammikuussa tuli tilanne, jolloin päätin mennä terveyskeskukseen. Syynä se, että olin jo erikoissairaanhoitoon leikkausjonossa ja terveyskeskuslääkärillä oli mahdollisuus päästä katsomaan sairaskertomustietojani myös erikoissairaanhoidosta. Yksityisellä ei olisi ollut, vaikka yksityinen mut sinne erikoissairaanhoitoon lähetti.

Mulla nousi verenpaineet hälyttävän korkeiksi pitkään käyttämäni kipulääkkeen vuoksi. Mun oli käytettävä kipulääkkeitä, jotta saisin edes jotenkuten nukuttua. Jouduin lopettamaan kipulääkkeet, jolloin en saanut nukuttua enää senkään vertaa ja verenpaineeni nousi edelleenkin, koska kipu, unettomuus ja stressi töistä selviämisestä nosti sitä. Noidankehä. 

Soitin ensin neuvontapuhelimeen, selitin tilanteen ja sieltä sairaanhoitaja sanoi, että mun täytyy mennä seuraavana päivänä lääkäriin. Soitin aamulla terveyskeskukseen, jossa sairaanhoitajalla oli jo toisen sairaanhoitajan edellisenä päivänä kirjaamat tiedot käytössään. Verenpainelääkkeen annoksen muuttamisesta tai lääkityksen lisäämisestä tai vaihtamisesta pitäisi tosiaan käydä lääkärin vastaanotolla. Aikoja ei ollut, mutta sairaanhoitaja kysyi, mihin aikaan aikaisintaan pääsisin tevreyskeskukseen. Sanoin kellonajan ja hän laittoi mut nk päivystysjonoon.

Menin terveyskeskukseen, odottelin vajaan tunnin ja nuori pojankloppilääkäri (noh, olen itse melkein kuuskymppinen) tuli kutsumaan mua nimeltä. Menin vastaanotolle ja tämä lääkäri oli jo katsonut kaikki kahden sairaanhoitajan tekemät kirjaukset, mun lääkitykseni, mun tietoni erikoissairaanhoidosta liittyen tulevaan leikkaukseen, röntgenkuvat kipujen aiheuttajasta sekä myös tiedot aiemmasta vakavasta sairaskohtauksesta, joka oli johtunut korkeasta verenpaineesta. Hän tiesi, että tuo sairaskohtaus oli aiheuttanut mulle myös munuaisvaurion.

Ennenkuin olin ehtinyt sanoa muuta kuin päivää, hän oli täysin perillä siitä, miksi olin tullut, mitä mulle oli aiemmin tapahtunut ja mitä  mulle tullaan tekemään erikoissairaanhoidossa. Hän sanoi, että koska verenpaineen nousun syy on ilmeinen ja nykyinen verenpainelääkitykseni on aiemmin ollut aivan riittävä, hän ei nyt alkaisi muuttamaan verenpainelääkitystä vaan määräisin mulle mieluummin leikkkaukseen asti vahvan kipulääkkeen, joka ei nosta verenpainetta ja jota voin munuaisvauriostani huolimatta käyttää. Kun poistuin vastaanotolta, ajattelin vain, että WAU!!! Käsitykseni terveyskeskuksista ja terveyskeskuslääkäreistä parani satakertaisesti. Oleellista tässä tietenkin oli tiedonkulku eli lääkärillä oli käytössään kaikki tarvittava tieto eikä mun tarvinnut alkaa kertomaan sen paremmin nykytilannetta, tulevaa kuin sairaushistoriaanikaan hänelle. 

Minulla on ollut selkävaivoja 17-vuotiaasta, olen nyt 27-vuotias. Aina vähäteltiin että' nuori ja hoikka tyttö, ota särkylääke ja mene uimaan. !  2 raskautta pahensivat tilannetta, toisen raskauden jälkeen en päässyt ylös sängystä enkä saanut nostettua vauvaa pois esim. sitteristä.

Nyt syön niin vahvoja kipulääkkeitä että olen kännissä niistä ja käyn 2 krt kuussa fysioterapiassa josta ei ole mitään hyötyä.  Liikun kuin 80 v mummeli usein miehestä kiinni pitäen, en kykene auttamaan lasta esim. kengännauhojen solmimisessa enkä ajamaan pyörällä tai autolla. Olen työkyvytön, paitsi tietenkin Kelan mielestä ! Selkäni välilevy on "epätavallisen rappeutunut" ikääni nähden, nikamissakin on rappeutumaa ja jossain vaiheessa minulta on myös  murtunut selkänikama. Tiivistettynä, selkä  on pas""na. 

Vierailija kirjoitti:

Hirveän herkästi todella lievillä vaivoilla hakeudutaan vastaanotolle ja mitä ihmeellisimmistä syistä joista osalla ei ole mitään tekemistä lääketieteen kanssa.

Sillä potilaalla ei ole lääketieteellistä asiantuntemusta, koska häntä ei ole koulutettu alalle. Potilaalla ei siis ole käytössään lääkärin tai edes hoitajan ammattitaitoa, jolla arvioida vaivansa vakavuutta, kiireellisyyttä tai aiheuttajaa. Sen takia se potilas sinne terveyskeskukseen tulee: hakemaan diagnoosia ja helpotusta. Tunnen useampia lääkäreitä ja jostain syystä tämä näyttää monilla hämärtyvän: kun jokin asia on itsestään selvä itselle, ei osata ajatella asiaa alalle kouluttamattoman ihmisen näkökulmasta.

Julkinen terveydenhoito pyrkii tekemään itseään tarpeettomaksi osaamattomuudellaan joustamattomuudellaan ja tehtäviensä laiminlyönneillä.Tämän putken päässä ei ole muuta näkyvissä kuin siirtyminen yksityiseen vakuutusperustaiseen järjestelmään.Oletettavasti tuokin on taloudellisesti järkevämpi kuin nykyinen kahden systeemin pyörittäminen päällekkäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs psykologien suurennella oireita?

Mulla on tehty testit ettei mulla ole dissosiatiivisuutta, mutta kun sanoin, että puhun itsekseni ja eläimille niin tiedoissani lukee "Ei voida sulke dissosiatiivisuushäiriötä pois koska potilas puhuu itsekseen ja eläinten kanssa"

Siiiis oikeesti xD

Testiä tehtäessä sulla saattoi olla joku persoonallisuudenosa päällä, jolla "ei" dissoa, vaikka sulla sitten havainnoimalla sellaisen saakin esille. Miksi pelkäät sitä diagnoosia?

En pelkää, en halua vain vääristä syistä vääriä diagnooseja, koska en itse eikä kukaan muukaan tunnista niitä oireita minussa.

Minulla on autismisia piirteitä että add joita sen aikainen lääkäri ei uskonut, vaan luuli mulla olevan kaiken maailman persoonallisuushäiriöitä, joten laittoi niihin testeihin.

Sitten testeissä selvisi tuo autismi ja add, sain onneksi uuden lääkärin joka totesi oikein, sanoi että tekee valituksen edellisestä lääkäristä joka yritti väkisin sovittaa minut johonkin muuhun diagnoosiin.

Siksi, en pelkää dissoa.

Et pelkää dissoa mutta silti väen vängällä yrität syyttää muita. Okke.

Jokainen potilas on terve, kunnes toisin todetaan. Pelkojen takia ei lähetetä ketään kokeisiin. Lääkäri tekee hoidon arvioinnin. Ei potilas.