Neuvotaanko terveyskeskuslääkäreitä vähättelemään potilaiden vaivoja?

Vierailija kirjoitti:

Jokainen potilas on terve, kunnes toisin todetaan. Pelkojen takia ei lähetetä ketään kokeisiin. Lääkäri tekee hoidon arvioinnin. Ei potilas.

Okei. Kun ei tutkita, ei voida todistaa potilaan olevan sairas. Tämä selvä. Eiku...

Vierailija kirjoitti:

Se saattaa vaikuttaa potilaasta vähättelylle jos ei lähetä turhiin jatkotutkimuksiin vaivoista joille ei ole tehtävissä mitään tai jos sanoo ettei tuolle mitään voi tehdä. Ihmisillä on kummallisia käsityksiä että kaikki voidaan hoitaa ja kaikkeen löytyy joku parantava hoito vaikka iän myötä kaikenlaiset vaivat alkavat vaivata enemmän ja enemmän, kulumamuutokset alkavat ihmisellä esim. selässä jo 20-vuotiaana. Lisäksi tietenkään ei kehtaa tehdä erikoislääkäreille turhia lähetteitä kun tietää mitä vastaanottavassa päässäkin sairaalassa ajatellaan niistä lähetteistä joissa ei ole mitään järkeä, ajatellaan että tuo yleislääkäri on ihan ammattitaidoton kun lähettelee tänne tällaisia. Kyllähän ne sitten hylkäävätkin niitä lähetteitä ja joskus hieman ikävinkin sanankääntein. Lisäksi moniin. aivoihin on vedetty aika tiukat kriteerit millä tasolla niitä aletaan hoitamana julkisesti, esim. polven keinonivelen saa vasta kun ei kykene kävelemään enää kuin 100 metriä ja kaihileikkauksen vasta kun ei silmälaseista huolimatta näe enää juuri mitään. Nämä löytyvät STM:n yhtenäisistä kiireettömän hoidon perusteista. Tietenkin aina voi voivotella ja harmitella yhdessä potilaan kanssa vanhenemista ja siihen liittyviä vaivoja. Kiireessä siihen ei ole kuitenkaan aikaa. Hirveän herkästi todella lievillä vaivoilla hakeudutaan vastaanotolle ja mitä ihmeellisimmistä syistä joista osalla ei ole mitään tekemistä lääketieteen kanssa. Onneksi hoitajat nykyään seulovat potilaat jotka lääkäriä tarvitsevat, mutta tässä toki käy suuntaan ja toiseen virheitäkin sitten. On toki käynyt niinkin että päänsärky onkin johtunut viruksen aiheuttamasta aivokalvotulehduksesta ja hoitaja ei ole nähnyt päänsäryn takia lääkäriä tarpeelliseksi. Toisaalta joskus joku potilas jolla on korva tukossa vaikusta on laitettu lääkärille jostain syystä. Joskus taas potilas ramppaa saman sairauden takia vastaanotolla jo kahdeksatta kertaa vaikka vaiva olisi selvilläkin ja omahoito-ohjeet esim. ruokavalio on kerrottu tai vaikka kirjallisena annettu. Ärtyvän suolen oireyhtymä on ehkä pahimpia, vika todettu vaikka 10 vuotta sitten ja aiempia käyntejä katsomalla huomataan että taas sen vatsan vääntämisen ja ripulin takia tullaan vastaanotolle. Toki siihen lääkkeitä löytyy ja niitä määrätään mutta kun ollaan vaatimassa niitä jatkotutkimuksia ja tähystyksiä yms. vaikka vaiva on tutkittu jo mahdollisesti useampaankin kertaan. Eihän tuossa tilanteessa kehtaa tehdä lähetettä tähystyksiin enää, siellä vastaanottavassa päässähän pidetään muutoin ihan idioottina.

Ja potilas luulee että vähätellään ja saa palkkioita kun ei lähetä.

  Tuo kuulostaa nuoren lääkärin kommentilta. Luulisi että on vaitiolovelvollisuus lääkäreillä, ettei saa juoruta potilaista netissä, ei nimettömänäkään. Ja epävarmuus tuosta kuultaa läpi. Se epävarmuus, josta monet potilaat saavat kärsiä nahoissaan. Lääkäri kumartelee kollegoja mieluummin kuin tutkii potilaan kunnolla. Toki on varmasti turhaan valittavia potilaitakin, mutta jos potilaalla on oireita, niihin on aina  jokin syy ja syy kuuluu selvittää ja selittää se potilaalle kunnolla selkokielellä. Koska potilaat vaativat tutkimuksia, se heijastaa yleistä epäluottamusta lääkäreitä kohtaan, mikä taas ei synny tyhjästä. Kitinät pois ja kunnon hoitoa ja asiallista kohtelua potilaille.

Vierailija kirjoitti:

Tyhmä provo. TK-lääkäri määrittää hoidon tarpeen, ei potilas. Se, että luet nettipalstalta alhaisen ferritiinin olevan kaikkien vaivojesi syynä, ei tarkoita sitä, että saat ferritiinimittauksen heti kun sitä pyydät. Jos kaikki ihmisten toiveet toteutettaisiin, niin täällä ei oikeasti sairaat saisi hoitoa. Niin älyttömäksi on vaatimukset menneet. TK ei ole sekatavarakauppa, jossa potilas päättää mikä on tarpeen vaan sen tekee edelleen ammattilainen eli lääkäri.

Veronmaksaja kelpaa ainoastaan maksajan rooliin terveydenhuollossa. Potilaan roolin hän ei pääse, koska hänen vaivojaan ei tutkita, joten siten koska häntä ei ole diagnostikoitu, häntä ei voi myöskään kutsua sairaaksi, vaan hän on terve, jolla on oire.

Hän vain oireilee epämääräisesti, jonka voi aina laittaa jonkun muun kuin sairauden piikkiin. Sillä aikaa lääkärit odottavat nukkumassa niitä oikeita sairaita ja kieltävät herättämästä heitä, ennenkuin oikeasti sairas saapuu paikalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyhmä provo. TK-lääkäri määrittää hoidon tarpeen, ei potilas. Se, että luet nettipalstalta alhaisen ferritiinin olevan kaikkien vaivojesi syynä, ei tarkoita sitä, että saat ferritiinimittauksen heti kun sitä pyydät. Jos kaikki ihmisten toiveet toteutettaisiin, niin täällä ei oikeasti sairaat saisi hoitoa. Niin älyttömäksi on vaatimukset menneet. TK ei ole sekatavarakauppa, jossa potilas päättää mikä on tarpeen vaan sen tekee edelleen ammattilainen eli lääkäri.

Veronmaksaja kelpaa ainoastaan maksajan rooliin terveydenhuollossa. Potilaan roolin hän ei pääse, koska hänen vaivojaan ei tutkita, joten siten koska häntä ei ole diagnostikoitu, häntä ei voi myöskään kutsua sairaaksi, vaan hän on terve, jolla on oire.

Hän vain oireilee epämääräisesti, jonka voi aina laittaa jonkun muun kuin sairauden piikkiin. Sillä aikaa lääkärit odottavat nukkumassa niitä oikeita sairaita ja kieltävät herättämästä heitä, ennenkuin oikeasti sairas saapuu paikalle.

Tätä kuvastaa hyvin sisäilmaoireiden vähättely, josta vasta oli uutinen. Niitä ei ole kuulemma olemassakaan, joten ei tutkita eikä myönnetä. Kuvaavaa oli myös tarina tytöstä, joka "somatisoi" vaikka syynä olikin keskushermostotason borrelioosi. Ymmärrän toki, että pitää tutkia hyväksytyillä mittareilla, mutta mitä jos ei tutkitakaan oikein?

Minäkin olen saanut kuulla "kokevani" oireitani. Tottakai koen, kuka muukaan niitä kokisi? Oikea, vähemmän vähättelevä sanamuoto on, että minulla on oireita. 

Kyllä,lähetteet maksaa kunnille.

Lautakunta antaa potkut lääkärille joka määrää liian ahkeraan jatkotutkimuksiin.

Tuedän lukuisia hoitovirheitä jotka ovat hautausmaalla.

Jos on rahaa,kannattaa mennä yksityiselle kuvauksiin.

Suomessa ei ole hyvä terveydenhoito,se on olevinaan hienoa,kun puitteet on hyvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se koulutukseen kuulu, mutta jokaisella terveyasemalla/yksiköllä on selkeät ylempää tulevat tulostavoitteet, joiden mukaan asiakkaita EI SAA ohjata jatkotutkimuksiin, koska se maksaa. Esimerkiksi Lahdessa terveyskuntayhtymän pitää säästää miljoonia ja se tehdään niin, että asiakkaita ei saa lähettää tutkimuksiin ja hoitoon, Burana-reseptillä pitää pärjätä kuolemaan asti. Jokainen ns. turhaan keskussairaalaan lähetetty potilastapaus käydään lääkäriporukalla läpi ja muistutetaan, että potilaan oireilla ei ole merkitystä.

Sama juttu havaittu Turussa aikanaan. Kokenut terveyskeskuslääkäri mumisi, että jos nyt laitetaan tähän tutkimukseen niin taas Tyksistä soitetaan ja huudetaan. Laittoi kuitenkin, kiitos Kirstilälle. Eräs kandi taas tölväisi suoraan että olisi borreliatutkimuksen paikka, mutta se maksaa.

Terveyskeskuslääkärit ovat valtavan työpaineen alla, eikä lyhyellä vastaanotolla ehditä käydä kuin akuuteimmat asiat. Jos yksi lääkäri ehtisi ajatuksella käymään läpi potilaan, ei tarvitsisi käydä päivystyksessä istumassa 6 tuntia. Siellä tehdään sama rutiini ja iänikuiset pienet verenkuvat ja potkaistaan ulos kuittailemalla että miksi tulit tänne vaikka pyörryit, eihän labroissa ja ekg:ssa näy mitään.

80-luvun onnela on mennyttä. Itselläni on rahaa, mutta miten ne ihmiset, joilla ei ole työterveyshuoltoa tai varaa mennä yksityiselle kun kiireetön aika terveyskeskukseen viipyy 2-3 viikkoa?

Yksityisillä hieman siloiteltumpaa, mutta vastaanottoajat yleensä 20 minuuttia joka aika menee entisten epikriisien lukemiseen  ja joidenkin kohdalla tulee vaikutelma että asiakas halutaan mahdollisimman pian ulos huoneesta ja maksamaan. 

Olen käynyt tällä vuosituhannella pääasiassa yksityisellä, koska työnantaja maksaa. Tammikuussa tuli tilanne, jolloin päätin mennä terveyskeskukseen. Syynä se, että olin jo erikoissairaanhoitoon leikkausjonossa ja terveyskeskuslääkärillä oli mahdollisuus päästä katsomaan sairaskertomustietojani myös erikoissairaanhoidosta. Yksityisellä ei olisi ollut, vaikka yksityinen mut sinne erikoissairaanhoitoon lähetti.

Mulla nousi verenpaineet hälyttävän korkeiksi pitkään käyttämäni kipulääkkeen vuoksi. Mun oli käytettävä kipulääkkeitä, jotta saisin edes jotenkuten nukuttua. Jouduin lopettamaan kipulääkkeet, jolloin en saanut nukuttua enää senkään vertaa ja verenpaineeni nousi edelleenkin, koska kipu, unettomuus ja stressi töistä selviämisestä nosti sitä. Noidankehä. 

Soitin ensin neuvontapuhelimeen, selitin tilanteen ja sieltä sairaanhoitaja sanoi, että mun täytyy mennä seuraavana päivänä lääkäriin. Soitin aamulla terveyskeskukseen, jossa sairaanhoitajalla oli jo toisen sairaanhoitajan edellisenä päivänä kirjaamat tiedot käytössään. Verenpainelääkkeen annoksen muuttamisesta tai lääkityksen lisäämisestä tai vaihtamisesta pitäisi tosiaan käydä lääkärin vastaanotolla. Aikoja ei ollut, mutta sairaanhoitaja kysyi, mihin aikaan aikaisintaan pääsisin tevreyskeskukseen. Sanoin kellonajan ja hän laittoi mut nk päivystysjonoon.

Menin terveyskeskukseen, odottelin vajaan tunnin ja nuori pojankloppilääkäri (noh, olen itse melkein kuuskymppinen) tuli kutsumaan mua nimeltä. Menin vastaanotolle ja tämä lääkäri oli jo katsonut kaikki kahden sairaanhoitajan tekemät kirjaukset, mun lääkitykseni, mun tietoni erikoissairaanhoidosta liittyen tulevaan leikkaukseen, röntgenkuvat kipujen aiheuttajasta sekä myös tiedot aiemmasta vakavasta sairaskohtauksesta, joka oli johtunut korkeasta verenpaineesta. Hän tiesi, että tuo sairaskohtaus oli aiheuttanut mulle myös munuaisvaurion.

Ennenkuin olin ehtinyt sanoa muuta kuin päivää, hän oli täysin perillä siitä, miksi olin tullut, mitä mulle oli aiemmin tapahtunut ja mitä  mulle tullaan tekemään erikoissairaanhoidossa. Hän sanoi, että koska verenpaineen nousun syy on ilmeinen ja nykyinen verenpainelääkitykseni on aiemmin ollut aivan riittävä, hän ei nyt alkaisi muuttamaan verenpainelääkitystä vaan määräisin mulle mieluummin leikkkaukseen asti vahvan kipulääkkeen, joka ei nosta verenpainetta ja jota voin munuaisvauriostani huolimatta käyttää. Kun poistuin vastaanotolta, ajattelin vain, että WAU!!! Käsitykseni terveyskeskuksista ja terveyskeskuslääkäreistä parani satakertaisesti. Oleellista tässä tietenkin oli tiedonkulku eli lääkärillä oli käytössään kaikki tarvittava tieto eikä mun tarvinnut alkaa kertomaan sen paremmin nykytilannetta, tulevaa kuin sairaushistoriaanikaan hänelle. 

 

Vielä lisään, että pointsit myös nuorelle lääkärille, joka oli osannut hakea eri potilastietojärjestelmistä kaiken tarvitsemansa  tiedon ja käyttänyt tiedon hyödykseen. En tiedä, mikä tilanne olisi vastaanotolla ollut, jos lääkäri olisi ollut joku "kuudenkympin ja kuoleman väliltä". 

Ei potilaat valittaisi niin paljon, jos hoitovirheitä ei tehtäisi. Ei savua ilman tulta. Hoitovirhe se on sekin, ettei ota potilaan oireita tosissaan. Se on valitettavan yleistä, että jos lääkäri ei osaa löytää oireiden syytä tai ensimmäiset kokeet eivät sitä osoita, niin tutkimus jätetään kesken sillä verukkeella, että potilas on luulosairas ja hän tarvitsee mielenterveyslääkkeitä. Yleensä näissä 'diagnooseissa' ei lähetetä potilasta kuitenkaan mielenterveystutkimukseen, mikä kertoo paljon siitä, että lääkäri itsekään ei oikeasti usko potilaalla olevan mielenterveyden ongelmia, se on vain helppo keino päästä pälkähästä, kun ei tiedä, mikä potilasta oikeasti vaivaa. Tällaisia 'diagnooseja' ei myöskään uskalleta kirjata potilaskertomukseen, ne sanotaan vain suullisesti potilaalle lääkärin vastaanottohuoneessa kun muita ei ole kuulemassa.

Tätä luulosairautta laitetaan useimmiten naisten vaivaksi, pidetään naisia niin höperöinä ja typerinä. Naisten väheksyminen suomalaisessa yhteiskunnassa ei siis edes potilaskohtaamisessa ole poistunut mihinkään. Varsinkin naisten sydänoireita ei oteta tosissaan, ne kun saattavat olla erilaiset kuin miehillä. Laitetaan vain 'pikkutykytysten' piikkiin, kuten paniikkihäiriössä, vaikka potilas ei pystyisi edes kävelemään kokonaisvaltaisen huonon olon tähden.

Allergioihinkin saattaa olla vaikeaa saada todistusta, vaikka oireista joutuisi kärsimään vuosia ja ne aiheuttaisivat hengenvaarallisia tilanteita työelämässä. Näin tyhminä naisia pidetään, ettei edes tuollaista oiretta muka osaa itse omassa kehossaan tunnistaa.

Kymmenen lääkärin joukossa saattaa olla yksi selväjärkinen lääkäri, joka näkee heti potilaan oireet itsestäänselvänä hoidon tarpeena. Vaikeaa vaan löytää se yksi hyvä lääkäri, on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Liian monet lääkärit pilkkaavat potilasta joka tulee vastaanotolle ja pilkaavat myös siitä syystä, jos ei potilas ymmärrä tulla ajoissa lääkäriin. Lääkärien vastaanottohuoneissa pitäisi olla kamerat, ehkä sitten potilaiden kohtelu paranisi.

Totta.Menin lääkäriin kovien vatsakipujen ja ripulin vuoksi,lääkäri kysyi olenko masentunut,

koska näytän väsyneeltä jatkuvan ripulin takia.

Kivut siitä pahentuneet,mutta eiköhän tästä kuole pois yhteiskuntaa rasittamasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se koulutukseen kuulu, mutta jokaisella terveyasemalla/yksiköllä on selkeät ylempää tulevat tulostavoitteet, joiden mukaan asiakkaita EI SAA ohjata jatkotutkimuksiin, koska se maksaa. Esimerkiksi Lahdessa terveyskuntayhtymän pitää säästää miljoonia ja se tehdään niin, että asiakkaita ei saa lähettää tutkimuksiin ja hoitoon, Burana-reseptillä pitää pärjätä kuolemaan asti. Jokainen ns. turhaan keskussairaalaan lähetetty potilastapaus käydään lääkäriporukalla läpi ja muistutetaan, että potilaan oireilla ei ole merkitystä.

Sama juttu havaittu Turussa aikanaan. Kokenut terveyskeskuslääkäri mumisi, että jos nyt laitetaan tähän tutkimukseen niin taas Tyksistä soitetaan ja huudetaan. Laittoi kuitenkin, kiitos Kirstilälle. Eräs kandi taas tölväisi suoraan että olisi borreliatutkimuksen paikka, mutta se maksaa.

Terveyskeskuslääkärit ovat valtavan työpaineen alla, eikä lyhyellä vastaanotolla ehditä käydä kuin akuuteimmat asiat. Jos yksi lääkäri ehtisi ajatuksella käymään läpi potilaan, ei tarvitsisi käydä päivystyksessä istumassa 6 tuntia. Siellä tehdään sama rutiini ja iänikuiset pienet verenkuvat ja potkaistaan ulos kuittailemalla että miksi tulit tänne vaikka pyörryit, eihän labroissa ja ekg:ssa näy mitään.

80-luvun onnela on mennyttä. Itselläni on rahaa, mutta miten ne ihmiset, joilla ei ole työterveyshuoltoa tai varaa mennä yksityiselle kun kiireetön aika terveyskeskukseen viipyy 2-3 viikkoa?

Yksityisillä hieman siloiteltumpaa, mutta vastaanottoajat yleensä 20 minuuttia joka aika menee entisten epikriisien lukemiseen  ja joidenkin kohdalla tulee vaikutelma että asiakas halutaan mahdollisimman pian ulos huoneesta ja maksamaan. 

Olen käynyt tällä vuosituhannella pääasiassa yksityisellä, koska työnantaja maksaa. Tammikuussa tuli tilanne, jolloin päätin mennä terveyskeskukseen. Syynä se, että olin jo erikoissairaanhoitoon leikkausjonossa ja terveyskeskuslääkärillä oli mahdollisuus päästä katsomaan sairaskertomustietojani myös erikoissairaanhoidosta. Yksityisellä ei olisi ollut, vaikka yksityinen mut sinne erikoissairaanhoitoon lähetti.

Mulla nousi verenpaineet hälyttävän korkeiksi pitkään käyttämäni kipulääkkeen vuoksi. Mun oli käytettävä kipulääkkeitä, jotta saisin edes jotenkuten nukuttua. Jouduin lopettamaan kipulääkkeet, jolloin en saanut nukuttua enää senkään vertaa ja verenpaineeni nousi edelleenkin, koska kipu, unettomuus ja stressi töistä selviämisestä nosti sitä. Noidankehä. 

Soitin ensin neuvontapuhelimeen, selitin tilanteen ja sieltä sairaanhoitaja sanoi, että mun täytyy mennä seuraavana päivänä lääkäriin. Soitin aamulla terveyskeskukseen, jossa sairaanhoitajalla oli jo toisen sairaanhoitajan edellisenä päivänä kirjaamat tiedot käytössään. Verenpainelääkkeen annoksen muuttamisesta tai lääkityksen lisäämisestä tai vaihtamisesta pitäisi tosiaan käydä lääkärin vastaanotolla. Aikoja ei ollut, mutta sairaanhoitaja kysyi, mihin aikaan aikaisintaan pääsisin tevreyskeskukseen. Sanoin kellonajan ja hän laittoi mut nk päivystysjonoon.

Menin terveyskeskukseen, odottelin vajaan tunnin ja nuori pojankloppilääkäri (noh, olen itse melkein kuuskymppinen) tuli kutsumaan mua nimeltä. Menin vastaanotolle ja tämä lääkäri oli jo katsonut kaikki kahden sairaanhoitajan tekemät kirjaukset, mun lääkitykseni, mun tietoni erikoissairaanhoidosta liittyen tulevaan leikkaukseen, röntgenkuvat kipujen aiheuttajasta sekä myös tiedot aiemmasta vakavasta sairaskohtauksesta, joka oli johtunut korkeasta verenpaineesta. Hän tiesi, että tuo sairaskohtaus oli aiheuttanut mulle myös munuaisvaurion.

Ennenkuin olin ehtinyt sanoa muuta kuin päivää, hän oli täysin perillä siitä, miksi olin tullut, mitä mulle oli aiemmin tapahtunut ja mitä  mulle tullaan tekemään erikoissairaanhoidossa. Hän sanoi, että koska verenpaineen nousun syy on ilmeinen ja nykyinen verenpainelääkitykseni on aiemmin ollut aivan riittävä, hän ei nyt alkaisi muuttamaan verenpainelääkitystä vaan määräisin mulle mieluummin leikkkaukseen asti vahvan kipulääkkeen, joka ei nosta verenpainetta ja jota voin munuaisvauriostani huolimatta käyttää. Kun poistuin vastaanotolta, ajattelin vain, että WAU!!! Käsitykseni terveyskeskuksista ja terveyskeskuslääkäreistä parani satakertaisesti. Oleellista tässä tietenkin oli tiedonkulku eli lääkärillä oli käytössään kaikki tarvittava tieto eikä mun tarvinnut alkaa kertomaan sen paremmin nykytilannetta, tulevaa kuin sairaushistoriaanikaan hänelle. 

 

Vielä lisään, että pointsit myös nuorelle lääkärille, joka oli osannut hakea eri potilastietojärjestelmistä kaiken tarvitsemansa  tiedon ja käyttänyt tiedon hyödykseen. En tiedä, mikä tilanne olisi vastaanotolla ollut, jos lääkäri olisi ollut joku "kuudenkympin ja kuoleman väliltä". 

Eiköhän kokeneella lääkärillä ole hommat hanskassa yleensä. Ikä ei ratkaise, vaan lääkärin persoona, eli kuinka paljon välittää potilaasta. Kyllä yli 60 vuotiaat osaavat nykyaikana käyttää tietojärjestelmiä. Tutkimusten mukaan 75% yli 70-vuotiaista osaa nykyisin käyttää esim. nettiä. Se on nuorten tietämättömyyttä, että luulee yli 60 vuotiaiden olevan taitamattomia tietotekniikan kanssa, se on mennyttä aikaa jo.

Puolitiehoitoa kirjoitti:

Kyllä,lähetteet maksaa kunnille.

Lautakunta antaa potkut lääkärille joka määrää liian ahkeraan jatkotutkimuksiin.

Tuedän lukuisia hoitovirheitä jotka ovat hautausmaalla.

Jos on rahaa,kannattaa mennä yksityiselle kuvauksiin.

Suomessa ei ole hyvä terveydenhoito,se on olevinaan hienoa,kun puitteet on hyvät.

No painu sinä hyvä ihminen sitten vaikka johonkin muuhun maahan hankkimaan sitä hyvää terveydenhoitoa. Tulisit aika äkkiä maitojunalla takaisin. Sovitaanko siis, että pidät turpasi kiinni siellä ja lakkkaat käyttäytymästä kuin mikäkin aasi. Ei sinulla hyvä ihminen riitä edes aivotoiminta ymmärtämään mikä on todellisuudessa hoitovirhe. Keskity katsomaan kissavideoita netistä.

Lääkärien kanssa täytyy olla tiukkana. Ei pidä antaa niiden pompotella.

hohhoijaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se koulutukseen kuulu, mutta jokaisella terveyasemalla/yksiköllä on selkeät ylempää tulevat tulostavoitteet, joiden mukaan asiakkaita EI SAA ohjata jatkotutkimuksiin, koska se maksaa. Esimerkiksi Lahdessa terveyskuntayhtymän pitää säästää miljoonia ja se tehdään niin, että asiakkaita ei saa lähettää tutkimuksiin ja hoitoon, Burana-reseptillä pitää pärjätä kuolemaan asti. Jokainen ns. turhaan keskussairaalaan lähetetty potilastapaus käydään lääkäriporukalla läpi ja muistutetaan, että potilaan oireilla ei ole merkitystä.

Sama juttu havaittu Turussa aikanaan. Kokenut terveyskeskuslääkäri mumisi, että jos nyt laitetaan tähän tutkimukseen niin taas Tyksistä soitetaan ja huudetaan. Laittoi kuitenkin, kiitos Kirstilälle. Eräs kandi taas tölväisi suoraan että olisi borreliatutkimuksen paikka, mutta se maksaa.

Terveyskeskuslääkärit ovat valtavan työpaineen alla, eikä lyhyellä vastaanotolla ehditä käydä kuin akuuteimmat asiat. Jos yksi lääkäri ehtisi ajatuksella käymään läpi potilaan, ei tarvitsisi käydä päivystyksessä istumassa 6 tuntia. Siellä tehdään sama rutiini ja iänikuiset pienet verenkuvat ja potkaistaan ulos kuittailemalla että miksi tulit tänne vaikka pyörryit, eihän labroissa ja ekg:ssa näy mitään.

80-luvun onnela on mennyttä. Itselläni on rahaa, mutta miten ne ihmiset, joilla ei ole työterveyshuoltoa tai varaa mennä yksityiselle kun kiireetön aika terveyskeskukseen viipyy 2-3 viikkoa?

Yksityisillä hieman siloiteltumpaa, mutta vastaanottoajat yleensä 20 minuuttia joka aika menee entisten epikriisien lukemiseen  ja joidenkin kohdalla tulee vaikutelma että asiakas halutaan mahdollisimman pian ulos huoneesta ja maksamaan. 

Olen käynyt tällä vuosituhannella pääasiassa yksityisellä, koska työnantaja maksaa. Tammikuussa tuli tilanne, jolloin päätin mennä terveyskeskukseen. Syynä se, että olin jo erikoissairaanhoitoon leikkausjonossa ja terveyskeskuslääkärillä oli mahdollisuus päästä katsomaan sairaskertomustietojani myös erikoissairaanhoidosta. Yksityisellä ei olisi ollut, vaikka yksityinen mut sinne erikoissairaanhoitoon lähetti.

Mulla nousi verenpaineet hälyttävän korkeiksi pitkään käyttämäni kipulääkkeen vuoksi. Mun oli käytettävä kipulääkkeitä, jotta saisin edes jotenkuten nukuttua. Jouduin lopettamaan kipulääkkeet, jolloin en saanut nukuttua enää senkään vertaa ja verenpaineeni nousi edelleenkin, koska kipu, unettomuus ja stressi töistä selviämisestä nosti sitä. Noidankehä. 

Soitin ensin neuvontapuhelimeen, selitin tilanteen ja sieltä sairaanhoitaja sanoi, että mun täytyy mennä seuraavana päivänä lääkäriin. Soitin aamulla terveyskeskukseen, jossa sairaanhoitajalla oli jo toisen sairaanhoitajan edellisenä päivänä kirjaamat tiedot käytössään. Verenpainelääkkeen annoksen muuttamisesta tai lääkityksen lisäämisestä tai vaihtamisesta pitäisi tosiaan käydä lääkärin vastaanotolla. Aikoja ei ollut, mutta sairaanhoitaja kysyi, mihin aikaan aikaisintaan pääsisin tevreyskeskukseen. Sanoin kellonajan ja hän laittoi mut nk päivystysjonoon.

Menin terveyskeskukseen, odottelin vajaan tunnin ja nuori pojankloppilääkäri (noh, olen itse melkein kuuskymppinen) tuli kutsumaan mua nimeltä. Menin vastaanotolle ja tämä lääkäri oli jo katsonut kaikki kahden sairaanhoitajan tekemät kirjaukset, mun lääkitykseni, mun tietoni erikoissairaanhoidosta liittyen tulevaan leikkaukseen, röntgenkuvat kipujen aiheuttajasta sekä myös tiedot aiemmasta vakavasta sairaskohtauksesta, joka oli johtunut korkeasta verenpaineesta. Hän tiesi, että tuo sairaskohtaus oli aiheuttanut mulle myös munuaisvaurion.

Ennenkuin olin ehtinyt sanoa muuta kuin päivää, hän oli täysin perillä siitä, miksi olin tullut, mitä mulle oli aiemmin tapahtunut ja mitä  mulle tullaan tekemään erikoissairaanhoidossa. Hän sanoi, että koska verenpaineen nousun syy on ilmeinen ja nykyinen verenpainelääkitykseni on aiemmin ollut aivan riittävä, hän ei nyt alkaisi muuttamaan verenpainelääkitystä vaan määräisin mulle mieluummin leikkkaukseen asti vahvan kipulääkkeen, joka ei nosta verenpainetta ja jota voin munuaisvauriostani huolimatta käyttää. Kun poistuin vastaanotolta, ajattelin vain, että WAU!!! Käsitykseni terveyskeskuksista ja terveyskeskuslääkäreistä parani satakertaisesti. Oleellista tässä tietenkin oli tiedonkulku eli lääkärillä oli käytössään kaikki tarvittava tieto eikä mun tarvinnut alkaa kertomaan sen paremmin nykytilannetta, tulevaa kuin sairaushistoriaanikaan hänelle. 

 

Vielä lisään, että pointsit myös nuorelle lääkärille, joka oli osannut hakea eri potilastietojärjestelmistä kaiken tarvitsemansa  tiedon ja käyttänyt tiedon hyödykseen. En tiedä, mikä tilanne olisi vastaanotolla ollut, jos lääkäri olisi ollut joku "kuudenkympin ja kuoleman väliltä". 

Eiköhän kokeneella lääkärillä ole hommat hanskassa yleensä. Ikä ei ratkaise, vaan lääkärin persoona, eli kuinka paljon välittää potilaasta. Kyllä yli 60 vuotiaat osaavat nykyaikana käyttää tietojärjestelmiä. Tutkimusten mukaan 75% yli 70-vuotiaista osaa nykyisin käyttää esim. nettiä. Se on nuorten tietämättömyyttä, että luulee yli 60 vuotiaiden olevan taitamattomia tietotekniikan kanssa, se on mennyttä aikaa jo.

Lääkärin ammattitaidon ydin ei ole todellakaan mitään tietotekniikan näpsäkkää käyttövalmiutta, vaikka siitä ei haittaakaan ole. Meidän naapurin mummo on 85, skypettää ja osaa käyttää tietokoneita paremmin kuin minä.

Suuri hatunnosto kaikille vanhoille raudanlujan ammattitaidon omaaville yleislääkäreille. Ja minun gynenikin on 60 ja kuoleman välillä eikä tietokoneista perusta mutta ihan paras. Kokemus on parasta ammattitaitoa.

Kaverin lapsi kävi lääkiksen pääsykokeissa. Pelkkää fysiikkaa ja kemiaa, ei galenosta enää. 

Aikuisetlapset kirjoitti:

Totta.Menin lääkäriin kovien vatsakipujen ja ripulin vuoksi,lääkäri kysyi olenko masentunut,

koska näytän väsyneeltä jatkuvan ripulin takia.

Kivut siitä pahentuneet,mutta eiköhän tästä kuole pois yhteiskuntaa rasittamasta.

Samaa on jatkuva oireiden laittaminen stressin syyksi. En ole ikinä ollut stressittömämmässä elämäntilanteessa jos ei näitä kipuja olisi. 

Vierailija kirjoitti:

Ja ihmiset ei tajua usein sitä mihin mikäkin tutkimus on tarpeen ja mihin  ei. Ei joku selän kuvaus ( usein pyydetty asia) ole useinkaan tarpeen, ei sillä kuvaamisella saada mitään lisätietoa asiaan. Selkää ei kuitenkaan ruveta leikkaamaan kuin harvoissa tapauksissa ja jos sellaisia viitteitä on, niin selkä  todellakin kuvataan ja jopa päivystyksenä. Ei jotain lihasjumeja yms kuvata, koska kuvauksella ei saada mitään lisäinfoa asiaan.

Mielenkiintoinen esimerkki. Itse tiedän kaksi tapausta, joissa selkäkipuja hoidettiin vaan särkylääkkeillä ja jumppaohjeilla. Molemmissa tapauksissa kivun syynä oli syöpä. Apu löytyi vasta yksityisellä tehdyn kuvauksen jälkeen. (Toiselle, toinen kuoli)

hohhoijaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se koulutukseen kuulu, mutta jokaisella terveyasemalla/yksiköllä on selkeät ylempää tulevat tulostavoitteet, joiden mukaan asiakkaita EI SAA ohjata jatkotutkimuksiin, koska se maksaa. Esimerkiksi Lahdessa terveyskuntayhtymän pitää säästää miljoonia ja se tehdään niin, että asiakkaita ei saa lähettää tutkimuksiin ja hoitoon, Burana-reseptillä pitää pärjätä kuolemaan asti. Jokainen ns. turhaan keskussairaalaan lähetetty potilastapaus käydään lääkäriporukalla läpi ja muistutetaan, että potilaan oireilla ei ole merkitystä.

Sama juttu havaittu Turussa aikanaan. Kokenut terveyskeskuslääkäri mumisi, että jos nyt laitetaan tähän tutkimukseen niin taas Tyksistä soitetaan ja huudetaan. Laittoi kuitenkin, kiitos Kirstilälle. Eräs kandi taas tölväisi suoraan että olisi borreliatutkimuksen paikka, mutta se maksaa.

Terveyskeskuslääkärit ovat valtavan työpaineen alla, eikä lyhyellä vastaanotolla ehditä käydä kuin akuuteimmat asiat. Jos yksi lääkäri ehtisi ajatuksella käymään läpi potilaan, ei tarvitsisi käydä päivystyksessä istumassa 6 tuntia. Siellä tehdään sama rutiini ja iänikuiset pienet verenkuvat ja potkaistaan ulos kuittailemalla että miksi tulit tänne vaikka pyörryit, eihän labroissa ja ekg:ssa näy mitään.

80-luvun onnela on mennyttä. Itselläni on rahaa, mutta miten ne ihmiset, joilla ei ole työterveyshuoltoa tai varaa mennä yksityiselle kun kiireetön aika terveyskeskukseen viipyy 2-3 viikkoa?

Yksityisillä hieman siloiteltumpaa, mutta vastaanottoajat yleensä 20 minuuttia joka aika menee entisten epikriisien lukemiseen  ja joidenkin kohdalla tulee vaikutelma että asiakas halutaan mahdollisimman pian ulos huoneesta ja maksamaan. 

Olen käynyt tällä vuosituhannella pääasiassa yksityisellä, koska työnantaja maksaa. Tammikuussa tuli tilanne, jolloin päätin mennä terveyskeskukseen. Syynä se, että olin jo erikoissairaanhoitoon leikkausjonossa ja terveyskeskuslääkärillä oli mahdollisuus päästä katsomaan sairaskertomustietojani myös erikoissairaanhoidosta. Yksityisellä ei olisi ollut, vaikka yksityinen mut sinne erikoissairaanhoitoon lähetti.

Mulla nousi verenpaineet hälyttävän korkeiksi pitkään käyttämäni kipulääkkeen vuoksi. Mun oli käytettävä kipulääkkeitä, jotta saisin edes jotenkuten nukuttua. Jouduin lopettamaan kipulääkkeet, jolloin en saanut nukuttua enää senkään vertaa ja verenpaineeni nousi edelleenkin, koska kipu, unettomuus ja stressi töistä selviämisestä nosti sitä. Noidankehä. 

Soitin ensin neuvontapuhelimeen, selitin tilanteen ja sieltä sairaanhoitaja sanoi, että mun täytyy mennä seuraavana päivänä lääkäriin. Soitin aamulla terveyskeskukseen, jossa sairaanhoitajalla oli jo toisen sairaanhoitajan edellisenä päivänä kirjaamat tiedot käytössään. Verenpainelääkkeen annoksen muuttamisesta tai lääkityksen lisäämisestä tai vaihtamisesta pitäisi tosiaan käydä lääkärin vastaanotolla. Aikoja ei ollut, mutta sairaanhoitaja kysyi, mihin aikaan aikaisintaan pääsisin tevreyskeskukseen. Sanoin kellonajan ja hän laittoi mut nk päivystysjonoon.

Menin terveyskeskukseen, odottelin vajaan tunnin ja nuori pojankloppilääkäri (noh, olen itse melkein kuuskymppinen) tuli kutsumaan mua nimeltä. Menin vastaanotolle ja tämä lääkäri oli jo katsonut kaikki kahden sairaanhoitajan tekemät kirjaukset, mun lääkitykseni, mun tietoni erikoissairaanhoidosta liittyen tulevaan leikkaukseen, röntgenkuvat kipujen aiheuttajasta sekä myös tiedot aiemmasta vakavasta sairaskohtauksesta, joka oli johtunut korkeasta verenpaineesta. Hän tiesi, että tuo sairaskohtaus oli aiheuttanut mulle myös munuaisvaurion.

Ennenkuin olin ehtinyt sanoa muuta kuin päivää, hän oli täysin perillä siitä, miksi olin tullut, mitä mulle oli aiemmin tapahtunut ja mitä  mulle tullaan tekemään erikoissairaanhoidossa. Hän sanoi, että koska verenpaineen nousun syy on ilmeinen ja nykyinen verenpainelääkitykseni on aiemmin ollut aivan riittävä, hän ei nyt alkaisi muuttamaan verenpainelääkitystä vaan määräisin mulle mieluummin leikkkaukseen asti vahvan kipulääkkeen, joka ei nosta verenpainetta ja jota voin munuaisvauriostani huolimatta käyttää. Kun poistuin vastaanotolta, ajattelin vain, että WAU!!! Käsitykseni terveyskeskuksista ja terveyskeskuslääkäreistä parani satakertaisesti. Oleellista tässä tietenkin oli tiedonkulku eli lääkärillä oli käytössään kaikki tarvittava tieto eikä mun tarvinnut alkaa kertomaan sen paremmin nykytilannetta, tulevaa kuin sairaushistoriaanikaan hänelle. 

 

Vielä lisään, että pointsit myös nuorelle lääkärille, joka oli osannut hakea eri potilastietojärjestelmistä kaiken tarvitsemansa  tiedon ja käyttänyt tiedon hyödykseen. En tiedä, mikä tilanne olisi vastaanotolla ollut, jos lääkäri olisi ollut joku "kuudenkympin ja kuoleman väliltä". 

Eiköhän kokeneella lääkärillä ole hommat hanskassa yleensä. Ikä ei ratkaise, vaan lääkärin persoona, eli kuinka paljon välittää potilaasta. Kyllä yli 60 vuotiaat osaavat nykyaikana käyttää tietojärjestelmiä. Tutkimusten mukaan 75% yli 70-vuotiaista osaa nykyisin käyttää esim. nettiä. Se on nuorten tietämättömyyttä, että luulee yli 60 vuotiaiden olevan taitamattomia tietotekniikan kanssa, se on mennyttä aikaa jo.

No mä olen itse kuuskymppinen. Osaan toki käyttää tietojärjestelmiä kuten monet muutkin ikäiseni. Sitäpaitsi olen it-alalla töissä, joten on vähän pakko osatakin. Silti olen huomannut (mulla kun on useampia sairauksia), että varsin usein iäkkäämmät lääkärit eivät katso tietoja kuin korkeintaan omasta potilastietojärjestelmästään.  Siitäkin huolimatta, että tietoja olisi saatavilla esimerkiksi Kansallisesta terveysarkistosta. Potilaana joudun itse kertomaan, mitä on jossain muualla tehty ja hoidettu. Potilaana on aika turhauttavaa, jos joka vastaanotolla joutuu aloittamaan alusta. Tästä syystä olenkin käynyt mieluiten yksityisellä ja tietyllä samalla lääkärillä. Hän kun osaa ja haluaa katsoa myös, mitä minä potilaana olen laittanut oman käyttöliittymäni kautta potilastietoihini. Jos joudun käymään jollain muulla lääkärillä ko lääkäriasemalla, joudun aina erikseen sanomaan esimerkiksi verenpaineseurannastani, että katso sieltä ja sieltä, just pari päivää sitten olen laittanut kaikki mittaustulokset sinne. Kyse ei ehkä ole niinkään osaamattomuudesta vaan ennemminkin asenteesta. Vastaanottoajat ovat lyhyitä enkä pidä millään tasolla järkevänä, että suurin osa ajasta menee siihen, että potilas kertoo asiat, jotka olisi ihan helppoa nopeasti lukaista tietojärjestelmistäkin. Mutta kun ei.

Vierailija kirjoitti:

Puolitiehoitoa kirjoitti:

Kyllä,lähetteet maksaa kunnille.

Lautakunta antaa potkut lääkärille joka määrää liian ahkeraan jatkotutkimuksiin.

Tuedän lukuisia hoitovirheitä jotka ovat hautausmaalla.

Jos on rahaa,kannattaa mennä yksityiselle kuvauksiin.

Suomessa ei ole hyvä terveydenhoito,se on olevinaan hienoa,kun puitteet on hyvät.

No painu sinä hyvä ihminen sitten vaikka johonkin muuhun maahan hankkimaan sitä hyvää terveydenhoitoa. Tulisit aika äkkiä maitojunalla takaisin. Sovitaanko siis, että pidät turpasi kiinni siellä ja lakkkaat käyttäytymästä kuin mikäkin aasi. Ei sinulla hyvä ihminen riitä edes aivotoiminta ymmärtämään mikä on todellisuudessa hoitovirhe. Keskity katsomaan kissavideoita netistä.

Kyllä satun tietämään esim isälläni sanottiin olevan virustartunta, kun oli veritulppa.

Ystäväni on kuollut "keliakiaan",syöpä kerkesi levitä elimistöön suolesta,tuttavani ukki kuoli virtaumpeen,anoppi kuoli kulumiin olikin luustoon levinneitä pesäkkeitä jne.jne.Nämä kaikki terveyskeskustarinoita joissa potilaita ei laitettu eteenpäin yliopistosairaalaan.

Ilman TT-kuvauksien tekemistä sairauksienarviointi on pelkkää lottoa.

Vierailija kirjoitti:

hohhoijaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se koulutukseen kuulu, mutta jokaisella terveyasemalla/yksiköllä on selkeät ylempää tulevat tulostavoitteet, joiden mukaan asiakkaita EI SAA ohjata jatkotutkimuksiin, koska se maksaa. Esimerkiksi Lahdessa terveyskuntayhtymän pitää säästää miljoonia ja se tehdään niin, että asiakkaita ei saa lähettää tutkimuksiin ja hoitoon, Burana-reseptillä pitää pärjätä kuolemaan asti. Jokainen ns. turhaan keskussairaalaan lähetetty potilastapaus käydään lääkäriporukalla läpi ja muistutetaan, että potilaan oireilla ei ole merkitystä.

Sama juttu havaittu Turussa aikanaan. Kokenut terveyskeskuslääkäri mumisi, että jos nyt laitetaan tähän tutkimukseen niin taas Tyksistä soitetaan ja huudetaan. Laittoi kuitenkin, kiitos Kirstilälle. Eräs kandi taas tölväisi suoraan että olisi borreliatutkimuksen paikka, mutta se maksaa.

Terveyskeskuslääkärit ovat valtavan työpaineen alla, eikä lyhyellä vastaanotolla ehditä käydä kuin akuuteimmat asiat. Jos yksi lääkäri ehtisi ajatuksella käymään läpi potilaan, ei tarvitsisi käydä päivystyksessä istumassa 6 tuntia. Siellä tehdään sama rutiini ja iänikuiset pienet verenkuvat ja potkaistaan ulos kuittailemalla että miksi tulit tänne vaikka pyörryit, eihän labroissa ja ekg:ssa näy mitään.

80-luvun onnela on mennyttä. Itselläni on rahaa, mutta miten ne ihmiset, joilla ei ole työterveyshuoltoa tai varaa mennä yksityiselle kun kiireetön aika terveyskeskukseen viipyy 2-3 viikkoa?

Yksityisillä hieman siloiteltumpaa, mutta vastaanottoajat yleensä 20 minuuttia joka aika menee entisten epikriisien lukemiseen  ja joidenkin kohdalla tulee vaikutelma että asiakas halutaan mahdollisimman pian ulos huoneesta ja maksamaan. 

Olen käynyt tällä vuosituhannella pääasiassa yksityisellä, koska työnantaja maksaa. Tammikuussa tuli tilanne, jolloin päätin mennä terveyskeskukseen. Syynä se, että olin jo erikoissairaanhoitoon leikkausjonossa ja terveyskeskuslääkärillä oli mahdollisuus päästä katsomaan sairaskertomustietojani myös erikoissairaanhoidosta. Yksityisellä ei olisi ollut, vaikka yksityinen mut sinne erikoissairaanhoitoon lähetti.

Mulla nousi verenpaineet hälyttävän korkeiksi pitkään käyttämäni kipulääkkeen vuoksi. Mun oli käytettävä kipulääkkeitä, jotta saisin edes jotenkuten nukuttua. Jouduin lopettamaan kipulääkkeet, jolloin en saanut nukuttua enää senkään vertaa ja verenpaineeni nousi edelleenkin, koska kipu, unettomuus ja stressi töistä selviämisestä nosti sitä. Noidankehä. 

Soitin ensin neuvontapuhelimeen, selitin tilanteen ja sieltä sairaanhoitaja sanoi, että mun täytyy mennä seuraavana päivänä lääkäriin. Soitin aamulla terveyskeskukseen, jossa sairaanhoitajalla oli jo toisen sairaanhoitajan edellisenä päivänä kirjaamat tiedot käytössään. Verenpainelääkkeen annoksen muuttamisesta tai lääkityksen lisäämisestä tai vaihtamisesta pitäisi tosiaan käydä lääkärin vastaanotolla. Aikoja ei ollut, mutta sairaanhoitaja kysyi, mihin aikaan aikaisintaan pääsisin tevreyskeskukseen. Sanoin kellonajan ja hän laittoi mut nk päivystysjonoon.

Menin terveyskeskukseen, odottelin vajaan tunnin ja nuori pojankloppilääkäri (noh, olen itse melkein kuuskymppinen) tuli kutsumaan mua nimeltä. Menin vastaanotolle ja tämä lääkäri oli jo katsonut kaikki kahden sairaanhoitajan tekemät kirjaukset, mun lääkitykseni, mun tietoni erikoissairaanhoidosta liittyen tulevaan leikkaukseen, röntgenkuvat kipujen aiheuttajasta sekä myös tiedot aiemmasta vakavasta sairaskohtauksesta, joka oli johtunut korkeasta verenpaineesta. Hän tiesi, että tuo sairaskohtaus oli aiheuttanut mulle myös munuaisvaurion.

Ennenkuin olin ehtinyt sanoa muuta kuin päivää, hän oli täysin perillä siitä, miksi olin tullut, mitä mulle oli aiemmin tapahtunut ja mitä  mulle tullaan tekemään erikoissairaanhoidossa. Hän sanoi, että koska verenpaineen nousun syy on ilmeinen ja nykyinen verenpainelääkitykseni on aiemmin ollut aivan riittävä, hän ei nyt alkaisi muuttamaan verenpainelääkitystä vaan määräisin mulle mieluummin leikkkaukseen asti vahvan kipulääkkeen, joka ei nosta verenpainetta ja jota voin munuaisvauriostani huolimatta käyttää. Kun poistuin vastaanotolta, ajattelin vain, että WAU!!! Käsitykseni terveyskeskuksista ja terveyskeskuslääkäreistä parani satakertaisesti. Oleellista tässä tietenkin oli tiedonkulku eli lääkärillä oli käytössään kaikki tarvittava tieto eikä mun tarvinnut alkaa kertomaan sen paremmin nykytilannetta, tulevaa kuin sairaushistoriaanikaan hänelle. 

 

Vielä lisään, että pointsit myös nuorelle lääkärille, joka oli osannut hakea eri potilastietojärjestelmistä kaiken tarvitsemansa  tiedon ja käyttänyt tiedon hyödykseen. En tiedä, mikä tilanne olisi vastaanotolla ollut, jos lääkäri olisi ollut joku "kuudenkympin ja kuoleman väliltä". 

Eiköhän kokeneella lääkärillä ole hommat hanskassa yleensä. Ikä ei ratkaise, vaan lääkärin persoona, eli kuinka paljon välittää potilaasta. Kyllä yli 60 vuotiaat osaavat nykyaikana käyttää tietojärjestelmiä. Tutkimusten mukaan 75% yli 70-vuotiaista osaa nykyisin käyttää esim. nettiä. Se on nuorten tietämättömyyttä, että luulee yli 60 vuotiaiden olevan taitamattomia tietotekniikan kanssa, se on mennyttä aikaa jo.

No mä olen itse kuuskymppinen. Osaan toki käyttää tietojärjestelmiä kuten monet muutkin ikäiseni. Sitäpaitsi olen it-alalla töissä, joten on vähän pakko osatakin. Silti olen huomannut (mulla kun on useampia sairauksia), että varsin usein iäkkäämmät lääkärit eivät katso tietoja kuin korkeintaan omasta potilastietojärjestelmästään.  Siitäkin huolimatta, että tietoja olisi saatavilla esimerkiksi Kansallisesta terveysarkistosta. Potilaana joudun itse kertomaan, mitä on jossain muualla tehty ja hoidettu. Potilaana on aika turhauttavaa, jos joka vastaanotolla joutuu aloittamaan alusta. Tästä syystä olenkin käynyt mieluiten yksityisellä ja tietyllä samalla lääkärillä. Hän kun osaa ja haluaa katsoa myös, mitä minä potilaana olen laittanut oman käyttöliittymäni kautta potilastietoihini. Jos joudun käymään jollain muulla lääkärillä ko lääkäriasemalla, joudun aina erikseen sanomaan esimerkiksi verenpaineseurannastani, että katso sieltä ja sieltä, just pari päivää sitten olen laittanut kaikki mittaustulokset sinne. Kyse ei ehkä ole niinkään osaamattomuudesta vaan ennemminkin asenteesta. Vastaanottoajat ovat lyhyitä enkä pidä millään tasolla järkevänä, että suurin osa ajasta menee siihen, että potilas kertoo asiat, jotka olisi ihan helppoa nopeasti lukaista tietojärjestelmistäkin. Mutta kun ei.

On myös hyvä muistaa,  että potilas - joka useimmiten on maallikko - ei voi mitenkään tietää, mikä hänen sairaushistoriassaan on vastapäätä istuvalle lääkärille relevanttia tietoa juuri tämänhetkisen ongelman kannalta. Vastaanottoaika taas on liian lyhyt, jotta lääkäri alkaisi kyselemään kaikki mahdolliset harvinaisetkin oireisiin tai hoitoon vaikuttavat asiat potilaalta. Sitäpaitsi potilas ei välttämättä edes itse tiedä tai muista, mitä kaikkea on tutkittu ja tehty. Tai ei ainakaan osaa kertoa niistä oikealla tavalla. Sen vuoksi on potilastietojärjestelmät (myös muut kuin mihin lääkäri itse näpyttelee tiedot), että lääkäri katsoo niistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveän herkästi todella lievillä vaivoilla hakeudutaan vastaanotolle ja mitä ihmeellisimmistä syistä joista osalla ei ole mitään tekemistä lääketieteen kanssa.

Sillä potilaalla ei ole lääketieteellistä asiantuntemusta, koska häntä ei ole koulutettu alalle. Potilaalla ei siis ole käytössään lääkärin tai edes hoitajan ammattitaitoa, jolla arvioida vaivansa vakavuutta, kiireellisyyttä tai aiheuttajaa. Sen takia se potilas sinne terveyskeskukseen tulee: hakemaan diagnoosia ja helpotusta. Tunnen useampia lääkäreitä ja jostain syystä tämä näyttää monilla hämärtyvän: kun jokin asia on itsestään selvä itselle, ei osata ajatella asiaa alalle kouluttamattoman ihmisen näkökulmasta.

Tää on melko uusi ilmiö että hakeudutaan lääkäriin että lääkäri voisi tarkistaa ettei esim lapsi ole ENSI VIIKOLLA tulossa kipeäksi ym muusta "hyvästä" syystä.

Jos psykologi tosiaan lausui, että dissosiatiivisuutta ei voida poissulkea, niin se ei tarkoita, että sinua pidettäisiin dissosiatiivisena.

Olen itsekin miettinyt, että ehkä heillä on perehdytystä, jossa opetetaan erilaisia tapoja kieltää ja sivuuttaa jatkotutkimusten tarve yhteiskunnan verovarojen säästämiseksi.