Lue keskustelun säännöt.
Miten te jaksatte kuunnella lasten loputonta höpötystä?
Olen tässä viime aikoina tajunnut, että esikoinen on ihan koko ajan äänessä. Oikeasti tuntuu, että vain puhuu päästääkseen ääntä.
Asiaa saa vaikka pilvestä taivaalla, ohhoh onpa tuolla musta pilvi tuleekohan siitä ukkonen ja siitä selostus, kun päivällä jyrisi ja näkivät salaman sen tämän ja tuon kaverin kanssa. Ja sitten jaahkausta ukkosesta ja kerrostalon ylimmässä kerroksessa on vaarallista asua jos sattuu vaikka iskemään salama. Ja onko ukkosella turvallisempaa sisällä vai ulkona?
Ostin lapsille pienet vihkot eilen kirjakaupasta. Oli sitten yhden sivun tehnyt täyteen plus laskuja, ei siinä, kiva kun harjoittelee mutta kun jokainen piti tulla lukemaan ääneen. Samoin oli kirjoittanut koulukavereidensa nimet ylös ja nämäkin piti joka ikinen luetella ääneen.
Jokeen on tulvaveden myötä ilmestynyt koski, tästä hirveät spekulaatiot, että miten se on tullut ja mitähän siellä elää? Onkohan siellä semmonen tai tämmönen? Tai mitä jos siellä on vaikka haita? Illalla puuskahti, että "miksi tuohon piti tulla tuommonen, se joki oli niin kiva ennen" . Siinä vaiheessa (iltapäivästä asti samaa jauhamista kuunnelleena) tiuskaisin jo, että mitä h*lvetin väliä silläkin on onko se siinä vai ei kun se ei yhtään mitään mihinkään vaikuta.
Viime viikolla yhtenä päivänä kuuntelin 10min selostuksen jostain "unesta" jonka oli nähnyt, selvästi joku tv sarja sijoitettuna mummolaan lapset sankareina jotka sammuttivat tulipalon. Ja toisen kerran kun selosti tämän mummolle.
Miksi ei saada hevosta, oliko sulla hevonen pienenä, miksei sulla ollut hevosta, eikö isi ostanut ja eikö sen olis voinu laittaa sinne ja laitumen tuonne. Tätä on jaahkattu miljoona kertaa.
Päivän tapahtumista ja kuulumisista ei saa mitään irti, mutta äänessä on silti koko ajan. Oikeasti aika henkisesti raskasta, jos esim kauppareissulla yrität muistella mitä kaikkea tarvittiin ja toinen selostaa vieressä koko ajan jotain. Puhumattakaan siitä, että haluaisit ihan hetken levähtää sohvalla ja katsoa vaikka netflixiä niin vähän väliä käydään selostamassa jotain. Jos menen makkariin, niin huudellaan katsomaan mitä marsu tekee.
Samoin kaupassa tuntuu kipittävän hyllyltä hyllylle "äiti tuu kattoon, äiti tuu kattoon, äiti tuu kattoon". Aina huutamassa jossain nurkan takana.
Monesti tuntuu, ettei edes kuuntele kun yrittää selittää jotain ja lisäkysymyksiä vain tulee kuin kuularuiskusta.
N vuosi sitten päätti JOKA IKISEN lauseen "Niinhän äiti?". Luojan kiitos saatiin se onneksi loppumaan. Puuh, kylläpä helpotti kun sai avautua..
Kommentit (415)
tykkään kun erit.lapseni, nyt jo teini, höpöttää. jutut on jopa aika järkeviä. sitä paitsi se on aina ollut lutunen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rehellisesti, tulisin hulluksi jos koko ajan pitäisi kuunnella jonkun -ihan kenen tahansa- puhetta. En ole kenenkään tajunnanvirran kaatopaikka.
Aloituksen olisi voinut jättää ekaan kappaleeseen ja asia olisi tullut otsikon kanssa hyvin selväksi.
Luin kuitenkin kaikki esimerkit läpi ja tulin siihen tulokseen, että se lapsi on tullut vanhempaansa. APkin jaksaa hölistä tarpeettomasti rivitolkulla tehdäkseen asiansa selväksi n. sata kertaa.
Vastauksia en lukenut, kun enää jaksanut.
Eli en jaksakaan pulinakoneita, vaan suojelen itseäni ja lopetan kuuntelun jossain vaiheessa. Omat lapset eivät ole olleet tikusta selittäjiä.
Marketissa näin teidän tapauksen. Kiva energinen elämäniloinen pikku poika ryntäsi hakemaan sellaista pikkuautokärriä jotta pääsi huristelemaan. Äiti oli sit "Et v***u mee sinne, takas nyt s****na. Voi v***u sun kanssa." Tuli surullisena seurattua sitten liikkeessä kun poika huristeli kärryllä menemään ja mutrusuuäippä mätti ja kiroilu v***a minkä ehti tälle pojalleen ja seurasi enemmän kännykkäänsä....
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea tätä ketjua mutta ap:lle. Anna yhteistä aikaa lapselle, selkeästi kaipaa sun huomiota. Tuppisuita tähän maailmaan mahtuu liikaa, jotka eivät osaa mistään aiheesta puhua, hyvä kun puhuu ja voi puhua kaikesta.
Minullakin on höpöttäjä lapsi (10v) ja ei todellakaan ole saanut liian vähän huomiota. Tehdään yhdessä päivittäin kaikkea kivaa (mitä hän on ehdottanut tai mihin ollaan yhdessä päädytty), mutta aina pitäisi saada lisää! Tämä keskustelu ollaan käyty vuosien varrella lukemattomia kertoja; kun ollaan tehty jotain yhdessä, sen jälkeen on äidin oma hetki Olen itse introvertti ja totaali yh, joten omien voimavarojeni suojeleminen on ollut todella tärkeää. Mutta siis edelleen vain innostuu huomiosta vaatimalla lisää ja lisää ja lisää. On raskasta joutua siihen rooliin, että joutuu kieltämään jatkuvasti, vaikka sitä kuinka pehmentäisi sopimalla seuraavan täyden huomion hetken. Kuuntelen ja keskustelen hänen kanssaan aktiivisesti, mutta silti tykkää puhua vieraiden ihmisten kanssa. Siis onhan tässä paljon positiivista, mutta silti aika hyvinkin uuvuttavaa minulle. Ja juuri tuo, että vaikka ohjaa touhuamaan itsekseen niin jatkuvasti kaipaa katsojaa ja kommenttia eiku vielä yksi kerta, äiti äiti äiti ihan vaan tämä, ihan nopeasti, äiti tästä sä tykkäät, jne jne jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
I feel you. Ja kun aina ei jaksa esittää kiinnostunutta, kun juttu on ihan taukoamatonta, vaikka onnellinen olenkin että lapset voivat olla minulle avoimia.
Töihin mennessä bussissa oli äiti, lapsi alempana rattaissa. Lapsi kitisi ja hoki äitiä, äiti syventyneenä kännykkäänsä. Luulin että äiti on kuuro ja kysäisin, että hei miksi et vastaa lapsellesi.
Nainen alkoi huutamaan vttua, terästi vielä viestiään " pidä sinä ämmä leipäläpesi kiinni"
Lapsi hiljeni hetkessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä kilpailu: Osaatko/ osaammeko olla puoli tuntia puhumatta? Positiivisessa hengessä tietenkin.
Vierailija kirjoitti:
Ap olet aivan loistava kynänkäyttäjä. Ja luultavasti lapsestasikin tulee, koska hänellä runsaasti mielikuvitusta ja taitoa kysellä. Voi olla nyt rasittavaa, mutta yritä jaksaa. Hänestä kuulemme vielä. Onnea !
Toivottavasti ei tarvitse kuulla ap:n lapsesta jos on tuollainen hölöttäjä. Sori vaan.
T. Herkkäkorvainen ja rauhaa rakastava
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mitenkään joten pysyn kaukana. Eikä heitä saisi tuoda lomakohteisiin pilaamaan toisten lomia. Ehkäisy on keksitty jos ei ole varaa niin haarat yhteen.
Enemmän lasten höpötyksissä on asiaa kuin vihreitten höpinöissä, varsinki Iiris Suomelan suun jauhanta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä2875 kirjoitti:
En mitenkään joten pysyn kaukana. Eikä heitä saisi tuoda lomakohteisiin pilaamaan toisten lomia. Ehkäisy on keksitty jos ei ole varaa niin haarat yhteen.
Olis ollut tarpeen aitilläskin silloin kun sinut synnytti. Ja ihan hyvä et tollaiset mulkut pysyykin pois urpo.
ruokapöydässä syödään ja puhutaan hiljaisesti, ei älämölöä, sen voi vaatia lapsilta. Ulos energiaa purkamaan jos liikaa höpöttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan jaksanut,mm siksi minulla ei ole lapsia. Nyt kuuntelen 3-4 x vuodessa äitini taukoamatonta höpötystä. Apuaaaaa!
Vierailija kirjoitti:
Tulee murrosikä niin loppuu höpötykset.
Mutta jatkuu vihreitten puoluekokouksissa .
Aah kuinka ihanaa olla lapseton, kun tollaset kuvottavat rakkauden hedelmät ei mölise vieressä ja pilaa päivää.
Vierailija kirjoitti:
Aah kuinka ihanaa olla lapseton, kun tollaset kuvottavat rakkauden hedelmät ei mölise vieressä ja pilaa päivää.
VAIN minä olen parasta seuraa?
Esikoinen puhui aikoinaan tauotta, siis juuri ihan puhumisen ilosta ja usein jutuissa ei ollut järjen hiventäkään. Pahin puheripuli taisi olla suunnilleen 4-8-vuotiaana. Nyt ei ole vuosiin puhunut oikein mitään (nyt 19v). Vastaa lyhyesti, mutta kaiken saa nyhtää. Tätä joskus ihmeteltiin ääneen, että miten pojasta tuli sitten niin hiljainen. Sisko sitten muistutti, että varmaan kun sanoit aina moottoriturvaksi. Olin jo itse unohtanut koko jutun ja tuon ainaisen puhumisen ja tuli tosi huono omatunto. Silloin saatoin sanoa, että voisitko olla edes hetken hiljaa tai kutsua tosiaan moottoriturvaksi.
Mielestäni on vaan ihanaa kun lapset pohdiskelevat asioita kuten ukkosen syntyä tai tulvimista ja haluavat oppia asioita. Monet aikuiset puolestaan ovat sitten taas kadottaneet sen elämänilon, jossa pienistäkin asioista osataan löytää jotain uutta ja kiinnostavaa.
Mun mies on samanlainen, ja pojallaan on diagnosoitu asperger. Joka on perinnöllistä. Sanonpa vaan.